Punaiset kengät ja muuta maailmaa avartavaa

Kävin siis eilen Virkkukoukkusen lahjaillassa. Siellä pääsi tutustumaan myös alakerran työtiloihin ja juutuin kotvaseksi juttelemaan Tiinan kanssa. Ihastelin siisteyttä ja järjestystä, tiloissa näkyy se, että töitä tehdään, mutta tavaroilla on paikkansa ja epämääräisiä rytökasoja ei näy missään! Siinäpä miulle tavoite!

Nyt olen ihan hämmentynyt. Olen aina ollut erittäin jyrkästi ja varmasti sitä mieltä, että tahdon tehdä töitä yksin, ilman työntekijöitä, kumppaneita tai alaisia. Satunnaiset harjoittelijat kestän, mutta nautin yksinäisyydestäni, kun harjoittelujakso on ohi. Olen ollut myös vakaasti sitä mieltä, että tällä hommalla voin elättää itseni, mutten työntekijää.

Tiina kertoi työntekijöidensä Irin ja Marin "seuloutumisesta", heidän työnjaostaan ja kaiken toimivuudesta. Ja siitä, että Tiinallakin on ollut ihan samanlaisia epäilyksiä. Oivalsin siinä jutellessa, että jos saisin keskittyä vain tuon työn tekemiseen ja joku muu hoitaisi laskujen kirjoittelun, postitukset, kopioimiset, puolaamisen, tavaroiden järjestelyn, nettisivujen päivittämisen ja sen sellaisen ripellyksen, niin miulle jäis melkein tuplaten aikaa työni tekemiseen. Ja ainakin tällä hetkellä niitä töitä tuntuu olevan ihan reippaasti jonossa. Silloinhan työntekijä tienaisi palkkansa. Varmaankin jonkinlaisen osa-aikaisen, mutta kuitenkin.

Sitten on vielä rajoittunut sosiaalisuuteni. Kestäisinkö, jos täällä notkuisi joku muukin? Osaisinko olla reilu pomo? Olisin varmasti tiukka ja vaativa, mutta oikeudenmukainen. Että jos homma hoituu, niin sen saa mieluusti tehdä laulellen ja rupatellen.

Ja epävarmuus. Mitä, jos töitä ei riitä? Mitä, jos työntekijä sairastelee paljon tai osoittautuu laiskaksi tai muuten huonoksi sijoitukseksi? Mitä, jos mie sairastun? Mitä, jos työntekijä muokkaa "miun brändiä" huonommaksi? Osaanko mie luottaa johonkin toiseen niin, etten sitten tee tuplatyötä ja tarkista kaikkea (sittenhän mie vasta paska-pomo olisinkin...)?

Suurin vuori tässä on varmaan sen työntekijän korkuinen. Mistä ihmeestä löytäisin sen "täydellisen"? Tiina kertoi, miten valtavat määrät harkkareita hänen verkkonsa läpi on pudonnut ja siihen on jäänyt kaksi kultakimpaletta. Huoh. Missähän on se pesä, josta noita irejä ja mareja tulee?

No, en mie nyt oo ketään tähän palkkaamassa. Oli vaan kirjoittamisen arvoinen, vapauttava, näköalaa laajentava oivallus tuo, että sehän voisi olla mahdollista! Ehkä vielä jonain päivänä! Että jos joku näkee jossain jotain vapaina juoksevia irejä ja mareja, niin saa ilmoittaa!

Ja ei, en pysynyt lujana. Mukaan tarttuivat Maailman Ihanimmat Kengät!