Sukkulalla ja neulalla: lokakuuta 2017

tiistai 10. lokakuuta 2017

Valoa ja nostetta, suomalaisuuden viivakoodi on voimissaan!

Facebook muistutteli, että tasan 3 vuotta sitten uutisoitiin Helmi Vuorelma Oy:n konkurssista. Voit käydä lukemassa uutisen täältä. Lue myös kommentit. Uutinen kirjoitettiin sävyyn, joka ennusti kansallispukualan kuolemaa. Merkittävä toimija siinä kyllä kuoli, eikä sitä sovi yhtään vähätellä, mutta jo silloin tiesin, että kansallispuvulla ei ole hätää. Uskallan jopa sanoa, että tuosta konkurssista koitui paljon hyvääkin.

Kirjoitin tuolloin blogiini otsikolla Mustan sävyjä. Viimeisen lauseen ennustus piti ihanasti paikkansa ja vankkaa juhlintaa on jatkettu sujuvasti tähän Suomi 100-juhlavuoteen asti.

Kuva: Riikka Lempiäinen

Helmi Vuorelma Oy:n kansallispukuhommia jatkaa Suomen Perinnetekstiilit ja olen huomannut heidän toimivan monissa asioissa eri tavalla kuin Vuorelma toimi ja minun näkökulmastani muutokset ovat hyviä ja järkeviä. Mehän emme tällä alalla varsinaisesti kilpaile keskenämme, se kaataisi meidät kaikki. Hyvä yhteistyö tekijöiden kesken antaa mahdollisuuden keskittyä kunkin yrityksen ja tekijän vahvuuksiin.

Suomen kansallispukukeskus kouluttaa kahta ryhmällistä kansallispukualan valmistajia ja ohjaajia. Se on ensimmäinen koulutus alalle sitten 1980-luvun. Ja kiinnostusta on enemmän kuin koulutusta pystytään järjestämään. Aivan mahtavaa!

Kansallispukujen tuuletuspiknikit ovat vakiinnuttaneet paikkansa monien kalenterissa.

Kuva: Susanna Mattheiszen

Hullu (kaikella rakkaudella) hamsteri Mari Varonen kerää kansallispukuja ja järjestää työryhmänsä kanssa Kansallispuvussa Roadshow-tapahtumia, jotka ovat vauhdikkaita ja iloisia ja herättävät valtavasti kiinnostusta.

Facebookin Kansallispuku-ryhmässä on lähes 5000 jäsentä.

Suomen kädentaidot -messut Tampereella on nostanut kansallispuvun näyttävästi esille. Siellä on Kansallispuvussa Roadshow ja miun rakentama kansallispukunäyttely.

Kuva: Susanna Mattheiszen

Kansallispuku kiinnostaa yhtäkkiä nuoria ja vanhemmatkin löytävät pukunsa uudelleen. Yhä tiheämmin somessa vilahtelee kansallispukuisia juhlijoita erilaisissa juhlissa. Pukuja arvostetaan sellaisenaan, omaa katsantokantaa pukuun haetaan, puvuista riemuitaan, niillä erotutaan ja kuulutaan yhteen.

Kuva: Susanna Mattheiszen

Lauantaina perustimme Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n.
"Uuden yhdistyksen tarkoituksena on edistää suomalaista kansallispukukulttuuria ja positiivista kansallispukumielikuvaa sekä luoda mahdollisuuksia kansallispukuharrastuksen jatkumiselle.
Raita ry toimii yhteistyössä harrastajien, alan ammattilaisten sekä Suomen Kansallispukukeskuksen ja Föreningen Bragen kanssa. Yhdistys kokoaa ja välittää kansallispukutietoa, rakentaa yhteyksiä harrastajien ja ammattilaisten välille, tukee kansallispukuihin liittyvää tiedotus- ja julkaisutoimintaa sekä järjestää tapahtumia, koulutustilaisuuksia, esittelyjä ja juhlia."

Liittymään pääset tästä linkistä.

Ei näytä kuolemalta miusta. Kiidämme jalat vahvoina ja pää kirkkaana ylöspäin, eikä huippua vielä näy. Vaikka ilmiöt näyttävät satunnaisilta ja syntyvän itsestään, kyse on oikeasti (lähes) aina kovasta työstä. Alan tekijät, opettajat, harrastajat ja viralliset tahot ovat tehneet valtavasti työtä, monet ilman minkäänlaista palkkaa, sen eteen, että suunta on nyt tämä. Pidetäänhän yhdessä huolta siitä, ettei se työ mene hukkaan!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sykerö kansallispuvun suurhuntuun DIY

Kaikkien kansallispukujen huntujen alle kuuluu sykerö. Jos huntuun on olemassa kunnolliset ohjeet, niitä on syytä noudattaa. Usein ei ole.
Mie olen pyöritellyt huntuja ja sykeröitä aika paljon ja silloin, kun Jääsken pukua tarkistettiin, opin niistä taas paljon.

Suurhuntujen sykeröt ovat punavoittoisilla pirtanauhoilla päällystettyjä. Pään ympäri menevän nauhan päät jäävät roikkumaan pitkin selkää ja saattavat vilahdella hunnun alta. Pään yli menee kaareva osa, joka on napakka, noin siron etusormen paksuinen ja antaa hunnulle muodon. Eri pukujen (siis eri alueiden) hunnut ovat eri tavoin sidottuja ja eri muotoisia. Tämä näkyy myös sykerössä niin, että kaaren pituus ja suunta vaihtelee, samoin ne kohdat, joihin kaari kiinnitetään pään ympäri menevään nauhaan. Jääsken hunnun sykerön päät on kiepautettu hauskalle spiraalille.

Jääsken kansallispuvun sykerö

Huntu ja sykerö ovat kiinteästi yhtä. Huntukangas viritellään sykerön päälle ja se myös kulkee paikoin sykerön ja pään välissä. Kangas kiinnitetään huntuun muutamilla apupistoilla tarvittavista kohdista.

Jos pukukohtaista ohjetta ei ole, voi hunnun alle tehdä valkean sykerön. Tällainen sykerö käy siis suurhunnun alle ja niitä on käytetty lähinnä Jääsken kihlakunnan alueella. Ihan pukuina siis esim. Ruokolahti, Rautjärvi, Simpele, Antrea, Kirvu ja Räisälä. Toimii myös Koiviston ja Kuolemajärven huntujen alla. Jääskeen suosittelen hankkimaan ohjeen, koska siinä sellainen on. Joutsenon hunnun alle tulee erilainen rakenne ja sen osalta kannattaa kääntyä Taito Etelä-Suomen Lappeenrannan pään puoleen. Sieltä saa myös ohjeita monen suurhunnun sidontaan.

Seuraavassa kuvasarjassa kerron, miten tehdään esim. Rautjärven hunnun alle sykerö. Samaa ohjetta voi soveltaa muihinkin edellämainittuihin huomioiden kuitenkin sykerön suunnan ja tarvittavan pituuden.

Lue ensin koko ohje läpi, että tiedät mikä on tavoite ja esim. että miten paksusti pehmustetta tarvitaan.

TARVIKKEET
- pellava- tai puuvillatutkaimia, muu lankanippu, räsyä, vanua tms. pehmikettä (kuvassa on kaksi vaihtoehtoa)
- rautalankaa
- sivuleikkurit, korupihdit tai jotain muuta, jolla saat rautalangan poikki ja muotoiltua
- pään ympäri sidottavaan nauhaan valkeaa kanttinauhaa, leveys n. 1 - 1,2 cm, pituus sellainen, että nauha ylettää pään ympäri ja rusetille (valkean nauhan päitä ei jätetä pitkiksi, niiden ei ole tarkoitus näkyä)
- sykerön päällystykseen joko samaa kanttinauhaa kuin pään ympärille TAI leveämpää valkeaa kanttinauhaa TAI kankaasta leikattua hulpiota.
- pellavaista, ½-valkaistua nypläyslankaa ompeluun, esim. Pella 70, Bockens 40/2 tai 50/2
- sakset
- mittanauha
- muutama nuppineula
- silmäneula ompeluun

1. Tässä on kaverista suuri apu. Sido pään ympärille tuleva nauha päähäsi niin, että se on edessä hiukan hiusrajan takana (hiusten päällä) ja takana niskassa. Sellainen kohta, jossa nauha pysyy napakasti. Mittaa tarvittava sykerön pituus niin, että se jää korkeimmalla kohdallaan sen verran irti päästä, että sormen pää mahtuu väliin. Noin suunnilleen. Sykerö kiinnittyy yleensä ohimoiden tienoille, mutta tarkka kohta riippuu vähän hunnusta. Joka tapauksessa korvien etupuolelle. Mittaa saman tien kiinnityskohtien väli nauhaa pitkin.

2. Esimerkissä sykerön pituus on 38 cm ja kerrotut mitat sen mukaan.
Leikkaa rautalangasta 2 x 38 cm + n. 3 cm pitkä pätkä. Taivuttele rautalanka sykerön pituiseksi niin, että päihin jää taite. Voit kiertää rautalankaa kevyesti, että se pysyy yhtenä nippuna.

3. Leikkaa tutkaimista (tai muusta pehmusteesta) 2 x 38 cm = 76 cm pitkä nippu, asettele se rautalangan päälle niin, että päät eivät jää sykerön päähän, vaan kuten kuvassa. Apukiinnitä tutkaimet rautalangan ympärille kieputtamalla lankaa koko paketin ympärille.

4. Lähde kieputtamaan kanttinauhaa (tai hulpiota) hyvin napakasti sykerön ympärille. Aloita kuvan mukaisesti ja etene kohti sykerön päätä.

Käy kääntymässä sykerön päässä niin, että pystyt myöhemmin sulkemaan pään napakasti ompelemalla.

Kieputtele nauhaa niin, että sitä on kaksi kerrosta. Tee koko ajan mahdollisimman tiukkaa ja tasaista. Valmis sykerö on n. siron etusormen paksuinen tai hitusen ohuempi.

Taita nauhan pää ja kiinnitä muutamalla pistolla sykeröön.

5. Litistä sykerön päät niin, että ne jäävät päähän puettaessa litteästi päätä vasten ja ompele pää muutamalla napakalla pistolla.

6. Ota pään ympäri menevä nauha, johon olet merkinnyt sykerön kaaren kiinnityskohdat. Varmista, että merkkisi ovat symmetrisesti nauhan keskikohdalla (nauhan puoliväli merkkien puolivälissä). Tähän kuvaan on merkitty laskennallinen tapa Rautjärven huntua varten, jolloin olen merkkinyt nauhaan ensin puolivälin ja mitannut siitä molempiin suuntiin 12,5 cm.

Rautjärven hunnun sykerön kaari kulkee pään yli päälaen ja takaraivon "kulman" kohdalla. Siksi se ommellaan nauhaan kohtisuoraan. Esim. Ruokolahden ja Antrean sykeröt ovat enemmän takaraivolla ja ne täytyy ommella vähän takaviistoon. Ompele sykerön päät oikeisiin kohtiin ja oikeaan asentoon nauhaan napakasti.

Valmista tuli. Tähän päälle sidotaan huntu. Muista, että sykerön asento ja kiinnityskohta voivat olla erilaiset eri hunnuissa. Seuraavissa kuvissa sykerö näkyy styroksipäähän puettuna. Tämä pää on aika pieni, joten oikean ihmisen päässä kaari asettuu hitusen lähemmäs päätä.