Upeutta

Bongasin Punomosta (punomo.fi) Villanne-kaupasta ihania neuleita, joiden kuvioaihe on Joutsenon reikäompeleesta! Rakastuin mm. näihin: http://villanne.punomo.fi/tuote/443/kaharila-saarystimet-musta-319-ja-722! Täytyy mennä ostoksille tässä joku päivä!

Punomoon pitäisi yrittää puhaltaa henkeä! Idea on loistava ja toteutus toimiva, nyt pitää saada sille vielä julkisuutta ja siinä viidakkorumpu on hyvä apuväline, eli laittakaahan paukuttaen!

Synttärijuhlat

Kakun päällä on kakkukuva, joka on tilattu osoitteesta www.valokuvakakkuun.fi. Kuvassa on Nurmijärven ja Vihdin naisen liivikalminkkia. Posti tärveli kuvaa parhaansa mukaan, mutta saimme sen silti viriteltyä melko hyvin kakun päälle ja pahimmat vahingot peitettiin kukilla. Tämä kakku on kahden uunipellin kokoinen ja se meni kokonaan! Teiniorja paakaroi lennossa vielä yhden pellin kokoisen kakun jatkeeksi, joten ilman ei jäänyt kukaan.

Perjantaina siis vietettiin miun toiminimen 10-vuotissynttäreitä. Olin aamulla ihan hermona, pelkäsin, ettei ketään tule. Miulla oli täällä ahkerina apulaisina kaksi nuorta, kummipoika ja ystävän tytär, josta jo kerroinkin aiemmassa postauksessa. Onneksi oli! He suoriutuivat hommastaan mallikelpoisesti, enkä tosiaan olisi pärjännyt ilman heitä, sillä hulina oli melkoinen! Vieraskirjassa on 73 merkintää ja jokunen taisi ehtiä livahtaa kirjoittamattakin! Ihan mieletöntä!

En ollut osannut varautua siihen, että saan lahjoja! Ajattelin kyllä, että jotkut porukat tai yhdistysten "edustajat" saattavat tuoda kukkapuskan. Kävikin niin, että pöydät notkuivat kukista, kuoharipulloista ja ihanista, kekseliäistä lahjoista! Olin puolet päivästä ihan tippa linssissä. Jokainen vieras tuntuu arvokkaalta ja tärkeältä! Alunperin ajatuksenani oli avata ovet naapurustolle, paikallisille, joita ehkä kiinnostaa mitä täällä tapahtuu. Päätin sitten kuitenkin kutsua myös mm. ammattiopiston aikaiset opettajani ja muutamia ystäviä ihan erikseen. Lehtijutun avoin kutsu tuntuu myös tehonneen hienosti! Ja vieraina tosiaan kävi naapureita, vanhoja ja nykyisiä kurssilaisia ja asiakkaita (ja tulevia!!), ystäviä... Opettajatkin kävivät ja siitä olen todella otettu ja onnellinen! Sain postitsekin muistamisia, jotka todella lämmittävät mieltä! Päivä kului nopsaan kansallispukujen ja sarafaanien parissa. Kävin monta hyvää keskustelua! Haluan siis vielä kerran kiittää lämpimästi ja syvästi kaikkia vierailleita ja kauempaa muistaneita! Toitte tänne lämpöä ja rakkautta, joka leijunee ilmassa vielä pitkään!

Pajalla riitti hulinaa ja välillä oli jopa ahdasta! Kuva: Riikka Lempiäinen - kiitos Riikka!

Kukkia ja skumppaa :)

Ja lisää kukkia!

Nyt olemme koko perhe hiihtolomalla, paitsi että tässä loman ratoksi teen vielä rästissä olevat Virolahden taskun ja tykkimyssyn. Loppuviikosta on aikomus mennä kyläilemään Kuopioon ystäväperheen luo, mutta muuten ohjelmassa on rentoilua ja ulkoilua! Sää on puolellamme, ulkona on kaunis auringonpaiste, -7 astetta ja ihan tyyntä! Aloitammekin lennokkasti: kohta lähdemme tänne https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10150140020356211&set=a.10150140020251211.325971.44789361210&theater Ukonniemen talvitapahtumaan vakaana aikeenamme kokeilla nousuvarjolla lentämistä! Hui!

Laskuri

Osaako joku kertoa, saako tänne blogiin (ja jos saa, niin miten) kävijälaskurin? Sellaisen tahtoisin, ihan mielenkiinnosta, mutten löydä tuolta hallintasivuilta sellaista ollenkaan!

Stressiä pukkaa

Hui! Mie inhoan stressiä, enkä ymmärrä, mistä mie sen taas tähän kaivoin! Näin untakin kakusta. Kun en tiedä tuleeko synttärivieraita huomenna 20 vai 120! Kakkua teen tietysti niin, että riittää. Ja pelkään, että meillä on illalla jäljellä kakkua sadalle hengelle... Hengittelen syvään ja suggestoin itseäni uskomaan, että kaikki menee hienosti. Tänään haen junalta "teiniorjan", neitosen, joka oli TET-jaksolla miulla ja kesällä vielä uudelleen ja on luontaisen täydellinen puolaaja! Tällä kertaa hän ei pääse puolaamaan, vaan kakun tekoon ja kahvin tarjoiluun.

Asiakkaan Virolahti joutui nyt hiukan väistymään. Liivin sain kyllä valmiiksi, mutta tasku ja tykkimyssy ovat vielä tekemättä. Paniikin hillitsemiseksi päätin laittaa ensin kaiken pajalla valmiiksi perjantaita varten ja hyvä niin, koska eilinen meni ihan kokonaan siihen hommaan ja vielä jäi tällekin päivälle. Ensi viikko on hiihtolomaa koko perheellä, mutta teen sen taskun ja myssyn siinä heti alkuun pois alta.

Ompelija on hurruutellut lisää ihanuuksia ja kuvasin niitä eilen ihanassa auringonpaisteessa. Nekin ovat perjantaina myynnissä ja halusin niistä kuvat siltä varalta, että joku vaikka ostaakin! Laitan tähän pari maistiaista, loput kuvat ja kaikkien koko- ja hintatiedot löytyvät osoitteesta https://www.facebook.com/album.php?id=1823360971&aid=49444

Kiilaferrejä

Korpiselkäläinen suhai

Suorasarafaani

Suorasarafaani ja rätsinä

Näiden ihanuuksien lisäksi kaivelen myytäviksi esille ainakin kansallispukuisia postikortteja, palapelejä ja muistivihkoja, feresien päähineitä ja päähineiden tarvikepaketteja, tärkkiä, kansallispukujen ym. säilytyslaatikoita, tykkimyssyn silkkejä, supikkaita ja kurpposia... Katsotaan mitä tuolta vielä esiin putkahtaa!

Molemmat tytöt ilmoittivat haluavansa laittaa perjantaina kansallispuvun päälle. Sekös ilahdutti äitiä, tosin jouduin sitten silittämään myös heidän paitansa ja essunsa. Laitan esille nukkien päälle Virolahden miehen ja Kymin naisen puvut ja itselleni päälle Sysmän ja Luhangan puvun. Sitten on vielä asiakkaan Virolahden paita, jonka eilen pesin ja tänään vielä silitän. Silittäminen ei tosiaankaan kuulu lempipuuhiini, varsinkaan kun usein kerralla on melkoinen röykkiö näitä. Tästä ehkä kuulee sen, että meillä ei ihan todellakaan silitetä arkivaatteita... ;)

Mutta mutta, paljon on vielä hommaa ja orjakin pitää hakea junalta, joten kiireesti hommiin! Tulkaahan huomenna kakkukahville!

Virolahden liivi

Olen siis tekemässä asiakkaalle Virolahden naisen kansallispukua. Nyt työn alla on liivi. Se on mustaa verkaa ja takana on yhdistetty läppä- ja laskoskörtti. Liivin teko on hauskaa, se on jotenkin selkeää ja täsmällistä ja helppo hallita. Ja tietty lyhyet saumat ;) Pidän erityisesti vuorituksesta ja sehän onkin isoin homma liivin ompelussa. Se on aika joutuisaa ja ompelujälki näkyy kauniisti niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Emme ehkä ihan taas olleet samassa vireessä kameran kanssa, mutta otin kuitenkin iloksenne muutaman kuvan. Verka on kerännyt vähän pölyjä, mutta älkää antako sen haitata, ne putsaillaan sitten viimeiseksi!

Olkainta nurjalta ja reunaa oikealta

Etureuna ja keskietumerkki

Alareunaa nurjalta (on se, vaikka kuva onkin kenossa...)

Kun vuoritin liiviä, vieressä Tiia-Maija harjoitteli huomiseen matematiikan kokeeseen ja luki keskiviikkoiseen uskonnonkokeeseen. Äitillekin aivojumppaa ompelun lomassa...

Tämänpäiväisessä paikallislehti Uutisvuoksessa oli iso juttu miun 10-vuotisesta toiminimestä, tai siis miusta. Tulin tosi iloiseksi jutusta! Siinä ei ollut yhtään sellaista kohtaa, jota olisin halunnut viilata tai en olisi allekirjoittanut! Ja se on todellakin harvinaista lehtijutuissa. Sanovat, että "any publicity is good publicity", siis että mikä tahansa julkisuus on hyvää julkisuutta. Mutta taas se maailmanparantaja miussa ei tahtoisi enää yhtään "vikaan" kirjoitettuja juttuja, koska valitettavasti edelleenkin ihmisten mielissä se, mitä on kirjoitettu lehdessä, on totta. No, tässä jutussa kaikki on totta ja kuplin ilosta sen johdosta! Että lämmin kiitos vaan Anne Vihavaiselle, joka jutun teki!

Rätsinöitä

Kuvasin tänään rätsinöitä eli paitoja, jotka on tarkoitettu pidettäväksi sarafaanin tai feresin kanssa. Niitä on neljä valmiina, kaikki eri kokoisia. Valokuvaaminen on todella haastavaa niin, että kuvasta välittyisi todellisuus, edustavasti ja kauniisti. Olin todella tyytyväinen edellisen kuvauspäivän tuloksiin, miun taidoilla ja tuolla meidän pokkarilla, sekä epäsopivilla torsoilla ihan mukava lopputulos. Tänään sitten ei ihan toiminut yhtä hyvin. Rätsinät eivät oikein näytä miltään nuken päällä ja jos kun miulla ei näitä malleja pyöri täällä nurkissa, niin vedin sitten yhden päälle itse. Ja silloin en tietenkään voi kuvata sitä itse... No, ehkä noista kuvista välittyy kuitenkin oleellinen. Rätsinöitäkin lisäsin Punomoon, mutta kaikki eivät ole siellä, kun miulla on siellä vain sellainen minikauppa, johon mahtuu 10 tuotetta kerrallaan. Kaikki rätsinät ja kaikki edellisetkin kuvat löytyvät täältä.

Kävin myös hiihtämässä. Miulla on pitopohjasukset ja täytyy sanoa, että pitoa todellakin oli. Luistoa sitten taas ei. Hiihtelin rapiat kuusi kilsaa ja sitten piti miehen tulla autolla ladun varresta pelastamaan. Tehoa hiihdossa kyllä oli, noin kalorien kulutuksen suhteen, mutta kyllähän se suorastaan ketuttaa, kun suksi tökkää joka potkulla ja alamäessä pitää työntää vauhtia. Mutta mukavan raukea olo on lihaksissa ja hartiat saivat kaipaamaansa liikuntaa :)

Uutisvuoksen toimittaja kävi tekemässä jutun miun toiminimen 10-vuotispäivän tiimoilta. Sain jutun oikoluettavaksi ja kiireessä lukaisinkin sen läpi. Kivalta jutulta vaikutti! Nyt toivotaan peukkuja, että se olisi keskiviikon ilmaisjakelussa, mutta todennäköisemmin on maanantain tai tiistain lehdessä. Totesin, että miulla ei ole varaa laittaa lehteen ilmoitusta avoimista ovista. Olen rummuttanut viidakkorumpua, tai kuten venäjäksi kuulemma hyvin osuvasti sanotaan: sarafaaniradiota (!!), käyttänyt hyväkseni sosiaalista mediaa, lähettänyt sähköposteja ja tekstiviestejä ja vienyt muutaman mainoksen kauppojen ym. seinille. Toivotaan, että porukkaa tulee!

Muutto

Olen aloittanut tämän blogin kansallispukufoorumilla osoitteessa http://p1.foorumi.info/kansallispuku/viewtopic.php?t=7. Se on sille edelleen koti ja oikea paikka ja haluaisin, että foorumi lisäisi suosiotaan ja siitä tulisi vilkas keskustelupaikka. Päätin kuitenkin siirtää blogin sieltä tällaiseen "oikeaan" blogipohjaan ihan vaan siitä syystä, että foorumille ei voi kommentoida samalla tavalla kuin tänne. Ihmiset ilmeisesti arastelevat kommentoida, kun kommentti näkyy "saman vahvuisena" kuin itse blogiteksti. Tavoitteeni kaiken kaikkiaan on saada aikaan keskustelua kansallispuvuista ja kaikesta niihin liittyvästä. Ja nyt seuraa myös tunnustus: janoan palautetta! Teen töitä pääasiassa yksin, tuotteen näkee usein lisäkseni vain asiakas jolle se tulee - ja vasta hänen käyttäessään sitä muut, jolloin palaute ei yleensä tule enää minulle saakka - ja siksi kaipaan muidenkin ihmisten kommentteja. Pieni (?) kiihkoileva maailmanparantaja minussa kantaa huolta kansallispukutietämyksen tilasta ja tämä valistuspuoli ei suinkaan ole pienessä osassa motiiveissani. Ja kuten kaikki päiväkirjatouhu, tämäkin kai on jonkinlaista puhdistautumista ja ajatusten järjestelyä.

Että näiltä pohjilta koitetaan nyt tätä ratkaisua. En tiedä osaanko kopioida aikaisempia kirjoituksia sieltä foorumilta tänne jotenkin, mutta siellähän ne ovat tallessa, jos en osaa.