Synttärikahvit

Tuuthan miun kanssa synttärikahville perjantaina klo 18 miun Facebook-seinälle livelähetykseen

En pysty nyt valitettavasti tarjoamaan kahvia ja kakkua, mutta katsotaan, mitä kivaa keksitään

Hienoja uutisia ja ajankohtaisuuksia

 Miun yksityiselämässä on tapahtunut vuosi sitten perustavanlaatuinen myllerrys, joka johti traumaan ja vakavaan masennukseen. Ensin kaikki oli selviämistä, nyt uuden opettelua, joka tulee kestämään vielä kauan. Olen saanut erittäin hyvin apua mielenterveyspuolelta ja nyt miulla on toimiva lääkitys ja psykoterapeutti ja nyt alan olla taas ihan kunnossa, vaikka takapakkeja saattaa tietysti vielä tulla. Terapiassa opettelen itseäni uudelleen ja tavoitteena on välttää masennus ja uupuminen.

Nyt pystyn kuitenkin jo tuntemaan iloa ja onnea taas. Ja se on mahtavaa! Tähän sopii tosi hyvin se, että miun työminä täyttää 20 vuotta 26.2.2021! Juhlin koko vuoden lähinnä somessa ja tuona synttäripäivänä pukeudun kansallispukuun ja lähden kansallispukuystävieni kanssa kylälle näyttäytymään ja valokuvaaja kuvaa meitä.

Synttäreihin liittyen kerään muistoja asiakkailta, kurssilaisilta, harkkareilta ja yhteistyökumpaneilta. Jos olet jotain näistä, niin olisi mahtavaa, jos kävisit täyttämässä lomakkeen. Mie jaan näitä tarinoita pitkin vuotta somessa.
Opet, yhteistyökumppanit, kollegat
Asiakkaat
Kurssilaiset
Harkkarit
Kaikkea muutakin hauskaa on luvassa, lähinnä tuolla Facebookissa ja Instagramissa.

Huomaan, että tämä koronasulku ja ehkä myös masennus ovat aiheuttaneet sen, että en jaksaisi yhtään lähteä ihmisten ilmoille ja jaksan sosiaalisia tilanteita vielä huonommin kuin normaalisti. Yritän toisaalta pitää huolta jaksamisestani ja kerrankin toimia niinkuin miulle on parasta ja toisaalta olla vaipumatta kokonaan yksinäisyyteen. Tuo kansallispukujen kuvauspäivä on mahtava juttu ja silti olen valmiiksi lopen uupunut siitä. Yritän hoitaa sen mahdollisimman kevyesti, olla stressaamatta ja mennä ja nauttia vain ja poistua, kun siltä tuntuu.

Vaikka koronarajoitukset ovat vähentäneet reissuja, kursseja ja sen sellaista, niin tuntuu, että aika ketterästi ihmiset ovat sopeutuneet ja keksineet uutta. Miekin olen tässä nyt lupautunut kirjaprojektiin ja verkkoluentoon ja -työpajoihin. Opiston opetukset pidän etänä ja tarvittaessa kansallispukukurssin opiskelijat käyvät kahden kesken saamassa neuvoja miun pajalla. On verkkomessuja ja -tapahtumia. Maaliskuun alussa olen mukana jälleen Kässämessut netissä -tapahtumassa. Huhtikuun 16. - 17. päivä pidämme kansallispukumessut Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmässä. Ja tietysti mallipukujen ompelu ja muut tilaustyöt pyörivät tässä ihan normaalisti.

Ja sitten sain Suomen kulttuurirahastolta apurahan kansallispukuisen podcastin tekoon! Se on mahtavaa! Olen siitä tosi tohkeissani ja uskon myös, että kun saadaan eka jakso purkkiin ja voin lakata jännittämästä sitä, miten homma käytännössä tapahtuu ja sitten se on pelkkää iloa. Nyt se tietysti työllistää kaiken tämän muun lisäksi.

Siis valoisaa alkaa olla niin pihalla kuin miun sisälläkin. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan. Ja itseäni kuunnellen.