Paksun saran ompelu - DIY

Tänään pitäisi tarjoilla synttärikakkua (ks. eilinen postaus), mutta koska virtuaalisesta kakusta ei ole oikein mihinkään, päätin leipoa iloksesi videot paksun saran ompelusta.

Harmaa sarkaviitta KMKE A580 on talletettu Räisälästä. Kuvassa näkyy myös sen nurjan puolen ompeleita.
Viitta asustelee Kansallismuseon kokoelmissa.

Kuolemajärven kansallispuvun sarkaviitta

Paksu sarka on aivan ihana materiaali. Se on purkautumatonta, muokkautuvaa, napakkaa, pehmeää, sen paksuus antaa mahdollisuuden monenlaiselle koristelulle ja muokkaukselle ja se on erittäin käyttökelpoinen materiaali hyvin moniin tarkoituksiin.

Jääsken alueen miehen kansallispuvun liivi, jonka etukappale on paksua sarkaa, takakappale valkaisematonta pellavaa. Sama liivi on myös Sortavalan seudun miehellä.

Kansallispuvuissa paksua sarkaa käytetään eniten karjalaisiin sarkaviittoihin. Lisäksi siitä tehdään miesten liivejä ja läntisiä röijyjä. Paksua sarkaa on lampaan väreissä, eli luonnonvalkoisena, luonnonmustana ja eriasteisina harmaina siitä välistä. 

Kivennavan naisen kansallispuvun sarkaviitta

Paksu sarka on täyttä villaa. Se kudotaan ja sitten sarkautetaan, eli "pestään pilalle". Esikuvien aikaan käytettiin erityisiä sarkatamppeja, nykyisin sarkautetaan pesukoneessa. Hyvä sarka on purkautumatonta ja sen pinta hylkii vettä. Sitä voi ostaa miulta valmiina sarkoina sekä ohjeena ja lankoina.

Jääsken naisen kansallispuvun sarkaviitta

Kaukolasta/Käkisalmesta talletettu sarkaviitta KMKE A801, joka asustelee Kansallismuseon kokoelmissa, on luonnonmustaa paksua sarkaa.

Saran paksuus ja purkautumattomuus antaa mahdollisuuden erityisille työtavoille. Ja niistä siis tein nyt ohjevideot ommellessani Lavansaaren miehen sarkaviittaa asiakkaalle.

Lähikuva Jääsken naisen kansallispuvun sarkaviitasta

Videot voit katsoa isommassa koossa viemällä hiiren osoittimen videon päälle ja klikkaamalla oikeaan alanurkkaan ilmestyvää "koko näyttö" -kuvaketta. Takaisin bloginäyttöön palataan samalla tavalla oikean alanurkan kuvakkeesta.
Hulpioreunat voi yhdistää aivimalla.

Leikatut reunat ommellaan saumaksi kahdessa vaiheessa:

Sekä paksuissa, että ohuissa saroissa käytetään usein risapäärmettä, jossa tukilanka estää langan uppoamisen risareunaan ja sen liestymisen:

Näitä videoita ja tätä bloggausta saa vapaasti käyttää käsityön opetuksessa. Olkaapa hyvät, toivottavasti maistui :)

15 vuotta kansallispukuja käsillä ja sydämellä

Olet varmaan kuullutkin sen, että miusta ei pitänyt tulla käsityöläistä, eikä varsinkaan kansallispukujen tekijää. Tuli kuitenkin, enkä osaa kuvitella mitään muuta työtä, mitä tekisin mielummin. 

Huomenna, 26.2.2016 miun toiminimi täyttää 15 vuotta. Olen siis päässyt työelämässäni hyvään alkuun. Olen kiitollinen tiedoista, tuesta, neuvoista, ideoista, avusta, ajasta, yhteistyöstä ja tsemppauksesta hyvin monille ihmisille. Lista on niin pitkä, että en sen suuremmin nyt perustele. Mainitut tietävät kyllä, mitä ovat hyväkseni tehneet: äiti, iskä, Toni Hartikainen, Tiia-Maija ja Leea-Mari, Inga Pihlhjerta, Leena Holst, Leena Hokkanen, Leena Stenberg, Taina Kangas, Marja Liisa Väisänen, Marjo Vainio, Sirkka Rissanen, Eeva-Liisa Kivensalo, Tarja Talonpoika, Tuula Pärnänen, Tarja Alava, Sari Taponen, Tiina Lajunen, Seija Pesonen, Annikka Eilola, Seppo Reponen, Hannele Maahinen ja Ville Hyvönen, Susanna Mattheiszen, Miksa-Tililäiset, Tiina Aalto, Aune Soppela, Leena Jääskeläinen, Eija Mendelin, Elsi Winch, Seija Johnson, Ritva Hänninen, Helena Hämäläinen, Sari Suuronen, Hilu Toivonen-Alastalo, Sirpa Huttunen... Nämä nimilistat ovat siitä vaarallisia, että saatan unohtaa jonkun tärkeän. Jos se olet sie, niin anna anteeksi.

Siksi.

Lämmin kiitos myös harkkareille, kurssilaisille, yhteistyökumppaneille, kollegoille, ystäville ja tietysti asiakkaille! Sillä ilman asiakkaita ei ole yritystä. Olen rämpinyt 15 vuodessa kädet ja sydän edellä kohti jonkinlaista toimeentuloa. Siihen on vielä matkaa, mutta parempaa kohti kuljetaan. Tiedän, että jos keskittyisin vain tekemiseen, olisi tilipussini huomattavasti komeamman kokoinen, mutta ainakin vielä kaikenlainen ilmainen kansallispuvun esilläpitäminen, neuvominen ja keskustelunherättäminen on miulle niin tärkeää, etten halua luopua siitä. Välillä väsyn siihen, tunnustettakoon, mutta aika nopeasti into palaa. Ehkä se liittyy myös siihen, että koen olevani tarpeellinen ja somessa huutelu on yksinäisen puurtajan sosiaalista elämää. Nyt on kuitenkin aika mennä kangaspuiden taakse tästä koneen äärestä. Ensi viikon lomailen, mutta nyt juhlitaan!

 Kaikki tarjoukset koskevat Puodin valmiita tuotteita (ei tilauksesta valmistettavia).
Tarjoukset ovat voimassa 6.3.2016 saakka.
Lomailen 27.2. - 6.3., joten sinä aikana tehtyjen tilausten ennakkolaskut
lähtevät matkaan 7.3. ja ensimmäinen postituspäivä on ke 9.3.
Puodissa näkyy tuotteiden normaalihinnat, alennushinnat lasken ennakkolaskuun.
Alennuksen saat ilman mitään kikkailuja tai koodeja.
Puodin minimitilausmäärä on 20 € ja toimituskulut 6 € / lähetys.
Puoti löytyy täältä.

Matkani Loistaville niityille, osa 2: Kompurointia

Matkani Loistaville niityille alkoi oikein mukavasti. Viimeksi yritin saada selvää, kuinka monta kerrosta olin jo neulonut. Facebook-kamut olivat uskomattoman avuliaita ja yksi jopa otti puikot ja langan käteen, neuloi samaan vaiheeseen ja osoitti, että miulla oli yksi kerros vähemmän kuin piti. Opin siinä samalla, että olen luonut silmukat "ristikkäin", mikä on ainoa tapa, josta tiedän. Aion selvittää myös, mitä muita tapoja on, mutta nyt en ole ehtinyt. No, joka tapauksessa ristikkäin luodessa ne luodut silmukat muodostavat ensimmäiset "v-kirjaimet". Ja puikolla olevat silmukat ovat viimeinen kerros. Varmistin tämän vielä laskemalla huolellisesti kerrokset, kun laitoin toisen sukan alulle. Sitten purin ensimmäisestä sen verran, että sain korjattua sen.

Tässä on nyt luotu ristikkäin silmukat ja neulottu 8 kerrosta.

Taas siis opittu monta juttua.

Matkani ensimmäistä osaa oli käynyt kommentoimassa Heidi. Kävin lukemassa hänen blogistaan hänen kirjoneulematkansa alusta ja törmäsin sanaan "lankadominanssi". Kiinnostuin ja seurasin jälkiä tänne. Sen enempää testailematta päätin uskoa silmiäni ja noudattaa tätä ohjetta.

Jo reittisuunnitelmavaiheessa päätin kokeilla tätä lankojenpitelytapaa ja se osoittautuihin miulle hyväksi. Tosin miun pienet aivot eivät osaa tuota lankojen asettelua vaan mie kiepautan ne jotenkin niin, että saan langat oikeaan järjestykseen.

Aika ihana tunne, kun sitä kirjoneuletta sitten alkoi muodostua! Ensimmäinen kuvioraita muodostaa päärmeen päällipuolen ja sen jälkeen oli aika neuloa päärme umpeen. Jestas, että se oli vaikeaa! Varsinkin aina puikon ensimmäisiä ja viimeisiä silmukoita neuloessa tuntui, että miulla on yhtä aikaa liian paljon ja liian vähän käsiä ja että katkaisen puikot sönkiessäni niitä aloitusreunan silmukoita mukaan. En tiedä, poiminko "oikeat" kohdat sieltä silmukoista, mutta luulen, ettei sillä oikeastaan ole väliä. Päärme asettui suoraan ja tyydytys sen valmistuttua oli huikea. Hieno!

Miulla oli tuossa vaiheessa käytössä toisessa sukassa teräksiset 2mm HiyaHiya-puikot ja toisessa Prymin 2mm bambuiset puikot. Pelkäsin katkaisevani bambuiset ja koska teen aika napakkaa, tuntui että silmukat liikkuivat bambuisella tosi huonosti. Päärmeen jälkeen työhön piti vaihtaa 2,5 mm puikot ja ekaa sukkaa tehdessä vaihdoin siihen koivuiset Novitan puikot. Niistä tykkään paljon enemmän kuin bambuisista, mutten tiedä, olisiko samanpaksuisessa niin suuri ero. Metalliset ovat muuten miun suosikki, mutten varsinaisesti tykkää pitää kädessä metallia pitkään. Niissä on muuten parhaat ominaisuudet. Koivuiset ovat muuten oikein hyvät, mutta osassa on kärki jotenkin tasainen ja teräväreunainen ja se on hankalaa.

Testasin, että päärme sujahtaa jalkaan. No, sujahtaminen ei ole kovin kuvaava sana, sillä en jaksanut pujottaa lankaa silmukoiden tilalle ja puikkojen kanssa sovittaminen on melko arveluttavaa. Meni se jalkaan, vaikka vähän mietitytti. Tajusin, että olen tehnyt mallitilkun 2 mm puikoilla, mutta koska tähän mennessä näytti aika napakalta, päätin vaihtaa ohjeen mukaan työhön 2,5 mm puikot.

Vaihdoin siis ne isommat puikot ja seurasi jännä kohta, jossa työhön piti ottaa kolmas lanka! Selvisin yllätyksekseni siitäkin ihan kunnialla.

Sitten aloin pohtia, että kannattaako langat katkaista välillä vai kuljettaa niitä jotenkin pystysuorassa seuraavaan tarvittavaan kohtaan. Siis vaikka nyt tämä ruskea, jota tarvitaan seuraavan kerran aika pitkän ajan päästä. Kysyin parviälyltä Facebookissa ja sain monta ohjetta siitä, että poikki vaan. Hyvä, sillä arvelutti se monen langan pyörittely tuossa mukana. Nyt täytyy sitten vain opetella päättelemään. Sain siihenkin monta eri tapaa siinä samassa Facebook-keskustelussa ja taitaa näihin sukkiin tulla sen verran pääteltävää, että voin kokeilla niitä kaikkia! Tosin neuloessa päättelyn päätin nyt ainakin tältä erää jättää kokeilematta, vaikka se aika viisaalta kuulostaakin.

Olen kohtuullisen tyytyväinen tähän pintaan. Tykkään siitä, että se on tiivis ja melko tasainen. Se syntyy sujuvasti, jos nyt miun räpellystä voi sujuvaksi kutsua.

Lankajuoksut eivät ole ole tuottaneet ongelmaa, toistaiseksi ne eivät ole myöskään olleet kovin pitkiä. Kun pääsen niihin kuvioihin, joissa ne ovat pidempiä, täytyy opetella se niiden sitominen. Teoriassa jo kuvittelen tietäväni miten se tapahtuu. Neule tuntuu tiiveydestään huolimatta kivan pehmeältä ja sopivan joustavalta.

Sitten tuli polulle kompastuskivi. Tiesin kyllä, että käsialani tulee muokkautumaan tässä runsaasti, kun en ole aiemmin neulonut ja mallitilkku oli tosi pieni. Tuossa ympäryksessä on 102 silmukkaa ja sentteinä sen pitäisi olla 34. No ei ole. Siitä puuttuu n. 4 cm. Kokeilin tuota jalkaan ja meneehän se, mutta... Matka seis ja parviäly taas käyttöön. Kamujen kannustamana tulin siihen tulokseen, että purettava on ja alettava alusta. En nimittäin tosiaankaan halua, että sukista tulee liian tiukat. FolkJamin muokkaamat pohkeeni nimittäin tarvitsevat tilaa ja tällä vauhdilla sitä ei tule olemaan tarpeeksi.

Pohdin, että yritänkö uudella alulla tehdä löysempää vai lisäänkö silmukoita. Kamuilta tuli puoltoja kummallekin tavalle. Lopulta päätin, että lisään silmukoita kolmesta syystä:
1. Tuo neulepinta on miusta nättiä
2. Sitä on sujuva neuloa
3. Joka tapauksessakaan tässä eivät kuviot jatku loogisesti, joten se ei aiheuta ongelmaa. 

Nyt sitten laitoin 14 silmukkaa lisää ja toivon, että pienet aivoni osasivat räknätä tämän oikein. Olen luonut uudet silmukat toiselle sukalle ja neulonut kolme ensimmäistä kerrosta.
Matka jatkuu pystyssä päin ja iloisella mielellä.

15-vuotisjuhlintaa

Käsityöyrittäjä-minä täyttää 15 vuotta 26.2.2016. Aika jees! Nöyrä kiitos maksaville asiakkaille ja miun perheelle!

Voi olla, että syvällisempää pohdintaa aiheesta on vielä tulossa, mutta nyt kisataan! Sama kisa on käynnissä Facebookissa, joten voit osallistua myös siellä.

Mitä Jääsken mies sanoo Kivennavan naisille? 
Sille, joka keksii miun mielestä hauskimman/osuvimman/hienoimman tekstin puhekuplaan, annan KIILAFERREN! 
Sen voi valita joko jatkuvasta mallistosta tai yksittäiskappaleista. (Miehille (ja naisillekin?) vinkiksi, että jollet itse halua pukeutua kiilaferreen, sille saattaa tulla tarvetta, kun karkauspäivänä ilmaantuu kosijoita, eiköhän hamekankaan sijasta voi antaa kiilaferren ;) )

Osallistut laittamalla ehdotuksesi tämän blogitekstin kommentteihin tai Facebookissa tähän kuvaan. Saat laittaa useammankin kommentin. Aikaa on karkauspäivään 29.2.2016 klo 9 saakka. 
Alkuperäinen kuva on Susanna Mattheiszenin ottama.

Matkani Loistaville niityille

Tämä ei liity mitenkään kansallispukuihin. Tai no, kaikki liittyy kaikkeen, mutten edes yritä virittää tästä mitään siltoja. Tämä ei myöskään sisällä minkäänlaisia opastuksia tai ohjeita, ellet sitten satu olemaan vielä minuakin osaamattomampi neuleiden suhteen. 

Tämä on kertomuksen alku. Toivon, että kertomuksen loppu on onnellinen ja miulla jalassa omatekemät Loistavat niityt. Siihen voi mennä pari kuukautta tai kymmenen vuotta, kuka tietää. Tai voi olla, ettei sukkia koskaan tule, tulee säärystimet, joku muu neuloo ne tai joku saa ihanaa lankaa lahjaksi.

Kuva on varastettu Puikkomaisterilta täältä. Toivottavasti saan anteeksi, en pyytänyt lupaa.

Miehän en siis osaa neuloa. Tai juu, osaan luoda silmukat (ristikkäin, opin juuri sille nimen), tehdä oikean ja nurjan silmukan ja tiedän periaatteessa, miten tehdään palmikko, kirjoneule ja pitsineule. Olin puukässässä koko peruskouluajan, joten pakollisia sukanneulomisia en ole kokenut. Käsi- ja taideteollisessa neulottiin sekä käsin, että neulekoneella ja ilman maailman kärsivällisintä ja mukavinta neuleopea olisi jäänyt nekin vähät tekemättä. Sain tehtyä, mutten oppinut. Neulepinta on jostain syystä miulle käsittämätön. Jos miulta putoaa silmukka, ei ole ollenkaan selvää, että osaan poimia sen. Kädet väsyvät, puikot taipuvat ja kuolen tylsyyteen. En myöskään pidä neulepintaa mitenkään erityisen kauniina.

Olen tässä viimevuosina seurannut neulebuumin räjähdystä ja ajatellut, että koska hyviä ja ahkeria neulojia on niin paljon, niin eihän se mitään haittaa, että mie en osaa. Miulla on paljon ystäviä, jotka pitävät miut ja perheen villasukissa. Kaikki neulomisen tuomat hyvät puolet psyykelle saa myös näistä muista käsitöistä, joita mie onnekseni teen työkseni.

Toisten neulomissa villasukissa kelpaa tehdä omia käsitöitä.

Mitä sitten tapahtui? Tutustuin muutamaan lankavärjäriin ja heidän upeanvärisiin, tunnultaan jumalaisiin lankoihinsa. Koska houkutuksesta huolimatta lankavyyhtien ostaminen vain koristeeksi on vähän kyseenalaista sekä talouden että käytännöllisyyden kannalta, alkoi sisälläni muhia tahto tehdä langoista jotain. Tämä tahto törmäsi Facebookissa Puikkomaisterin sukkakirjan kuvaan. Selkeästi kansanperinteestä (oma tai naapurin, ihan sama) kumpuavat kuviot, herkulliset värit - miekin aloin nähdä neuleissa huikeaa kauneutta.

Voiko noita olla rakastamatta? Noita lankoja ja tuota naista! Kuva on Terhi Muukkosen, langat ovat Ilun Handun ja nainen on itse Ilona. Ilu on muuten myös muusikko. Samalla kun tilaat lankoja, tilaa levyjä, saat taustamusaa ja ehkä jopa alkaa tanssittaa niin, että saat taukojumpat samalla!

"Kirjoneule on kamalan vaikeaa". Siksi sitä vaan neulotaan kuolettavan tylsää ainaoikeaa (äläkä nyt loukkaannu, mie teen miljoonaa meditatiivistä, "kuolettavan tylsää" kässäjuttua vallan onnellisena), korkeintaan vähän raitoja, koska kirjoneule on kamalan vaikeaa. Sitten tajusin, että olen tehnyt niinikään "kamalan vaikeaa" kirjovirkkausta ymmärtämättä, että tein kirjovirkkausta. Sivujuonne: Anoppi opetti miut virkkaamaan, kun olin ehkä 20-vuotias. Sitten vain virkkailin. En oikein jaksa tehdä ohjeiden mukaan, joten sovelsin omasta päästä ja kokeilin, mitä voi tehdä. Tein mm. kirjovirkkausta. En tiedä vieläkään niiden virkkausjuttujen nimiä, joten ohjeiden seuraaminen on sikälikin hankalaa. 
Ajattelin sitten, että on sitä tehty vähän muitakin "kamalan vaikeita" juttuja. Hitaus ja ruutupiirroksen seuraaminen eivät ole miulle ongelma.

Eihän kukaan nyt aloita kirjovirkkausta siitä, että alkaa neuloa Loistavia niittyjä (no melkein aloitin, mutta kun ei ollut vielä lankoja, niin...). Niinpä, kun joulun alla taas bongasin Karjalaisen nuorisoliiton kirjoneulotun Käki-joulupallon, päätin tehdä sellaisen. Ekasta tuli ihan kamala. Alapuoli on muodoton möykky, puolivälissä sain jo ideasta kiinni ja yläpuoli on suhteellisen kelvollinen. Siitä tuli kamalan iso, enkä pidä neulepinnasta. Koska viisaat kyselevät/etsivät neuvoja ja mie en ehkä ole, vaihdoin pienemmät puikot ja tein toisen. Siitä tuli jo paljon parempi, mutta vieläkin miusta ruma. Löysin ne kohdat, joihin tarvitsen neuvoja.

Elämäni eka kirjoneule.

Kuva vähän hämää, oikeasti tämä on ihan kamala ja ihan kamalan suuri (vrt. miun käsi).

Se toka versio: pienempi ja sievempi, mutta ei mikään kaunotar vieläkään.
Miten nää muka täytetään niin, ettei tule paukamia?

Tilasin kirjastoon naapurikaupungista Puikkomaisterin sukkakirjan. Kuinkas ollakaan, siinä (ja sen neuvomissa linkeissä) vastattiin kaikkiin miun kysymyksiin sellaisella kielellä, jota miekin ymmärrän. Ei mitään neuleslangia, vaan ihmisten kieltä. Ei kummallista mystiseksi tekemistä, vaan suoria sanoja. Että vaikeusasteet kertovat enemmänkin siitä, miten kärsivällinen pitää olla. Ja jos miulla vielä jotain epäilyksiä oli, tämä sulatti miut: "Huomaa myös, että perinteisesti kuviot eivät välttämättä mene aina täysin "tasan" sukan takana keskellä, koska sukan kulloinenkin silmukkamäärä ei ehkä ole jaollinen kaikkien kuvioiden silmukkamäärällä, vaan silmukkamäärä on sovitettu hallitsevimpaan kuvioon. Heitot ovat kuitenkin pieniä, eikä niillä ole käytännössä merkitystä. Jos olet pedantti perfektionisti, tulet joka tapauksessa aina pettymään muiden töihin, eikä tämä kirja ole poikkeus ;-)" 

Kiusasin Ilua Facebookissa, sillä Handun hyllyllä ei ollut tuota ohuempaa sukkalankaa. Koska mie olen mie, halusin tietysti miun mieleisiä värejä, vaikka hämärästi tajuan, että ilman minkäänlaista kirjoneulekokemusta tässä voi käydä hassusti. Melkoisen veivauksen jälkeen (kiitos ja anteeksi, Ilu!) sain postipaketin. Aaaaaaaaaah! Tilasin myös ohjeen, sillä kirja piti palauttaa kirjastoon.

Handun lankoja <3

Langat tulivat perjantaina ja ehdin avata paketin ennenkuin piti lähteä reissuun viikonlopuksi. Melkein pakkasin ne mukaan, että saisin silitellä :D En sentään. Sunnuntai-iltana kerin pari ensimmäistä väriä - kahdelle kerälle kunkin, sillä olen ajatellut tehdä molempia sukkia yhtä aikaa (ja muutenkin kuvittelen, että näin on helpompi hahmottaa). Tunnen itseni sen verran hyvin, että toinen saattaa jäädä muuten tekemättä.

Olen yllättänyt itseni sillä, että päätin tehdä mallitilkun. Kahdesta syystä: ettei kirjoneulojan taipaleeni katkeaisi siihen, että tajuan tekeväni vääränkokoisia sukkia ja siksi, että halusin vähän harjoitella ja tasoittaa käsialaa. Asioita, joita ehdottomasti suosittelisin muille, mutten ollenkaan välttämättä tekisi itse. No, nyt tein. Hyvä niin. Miehen reaktio oli hupaisa, kun sanoin illalla, että käyn vielä vähän neulomassa :D Jouduin kysymään apua siihen tilkkuunkin, kun en ole moista tehnyt kuin ehkä silloin koulussa (en muista). Kysyin Ilulta, että pitääkö sekin tehdä renkaaksi ja tehdä siihen kirjoneuletta. Kyllä. Yllätyin siitäkin, miten nopeasti homma eteni. Kyllä kyllä, kyse oli pikkuruisesta palasta, mutta silti. Mielikuvani siitä, miten sormet pakottavina väännän silmukoita tuskan hiki valuen joutunee nyt väistymään. Ilahduin, että mallitilkussani on täsmälleen sama tiheys kuin ohjeessa sanotaan. Sitten myöhemmin ohjetta lukiessani tajusin, että miulla oli ohuemmat puikot kuin ohjeessa. No, ehkä se käy, että neulon niillä ohuemmilla puikoilla.

Käsiala heittelee, omani on hakusessa. Siinä kohtaa, joka tuntui luontevimmalta, on sama tiheys kuin ohjeessa. Hyvä.

Eilen illalla uskaltauduin sitten aloittamaan. Ensin luodaan silmukat, sitten neulotaan päärmeen sisäpuoli. Onneksi on Facebookin parviäly, sillä katselin samalla telkkaria ja sekosin laskuissa ja tajusin, etten osaa laskea kerroksia jälkikäteen. No, Facebookin parviäly ei ihan päässyt yhteisymmärrykseen tällä kertaa. Siksi täytyy keskittyä toisessa sukassa sen verran, että saan varmistettua tämän ja opeteltua, miten ne kerrokset lasketaan.

Olen hyvin kiitollinen Facebook-kamuilleni, jotka ovat olleet erinomaisen kannustavia ja avuliaita tämän kirjoneuleseikkailuni aikana. He saattavat tulla vielä kyllästymään, ennenkuin on valmista...

Laitoin tämän kuvan Facebookiin ja kysyin "Neulovat tyypit hei! Kuinka monta kerrosta miulla tässä on?" Toisten mielestä 7, toisten 6 ja opin, että se voi riippua siitäkin, että miten olen luonut silmukat. Sen tein sillä ainoalla tavalla, jonka osaan, eli kuulemma "ristikkäin". Ehkä menen mielenkiinnosta tutkailemaan, mitä muita tapoja on. Montako siun mielestä?
Nyt taidan tehdä toisen sukan tähän vaiheeseen, että voin varmistua kerrosmäärästä. 

Olen tutkaillut Puikkomaisterin suosittelemia linkkejä ja oivaltanut mm. sen, että pohja- ja kuviolankojen järjestyksellä on väliä. Tai siis sillä, että kummalta puolelta toista lankaa toinen otetaan. Aion kokeilla tätä lankojenpitelytapaa. 

Jos siulla on miulle jotain hyviä vinkkejä, teen mielestäsi jotain ihan kummallisesti tai haluat muuten vain tsempata tai kommentoida, niin ole kiltti ja tee niin. Kommenttilootaan mahtuu. 

Huomauttaisin vielä, että mie en ole saanut, enkä halua mitään taloudellista hyötyä näistä yritysten maininnoista. Mie olen löytänyt jotain ihanaa ja haluan jakaa sen teidän kanssanne. Nämä yrittäjät ansaitsevat kaiken hehkutuksen, mitä pystyn heille antamaan, sillä he ovat tehneet kovasti töitä asiansa eteen ja tarjoilevat meille hyvin kohtuullisen hintaisessa, valmiissa paketissa upeita lankoja ja ohjeita sekä erinomaista palvelua.