Ajatus kymmenestä päivästä luostarin rauhassa, keskittyen vain käsillä tekemiseen ja oppimiseen on yhtä aikaa kiehtova ja pelottava. Maltanko keskittyä? Tylsistynkö? Stressaanko kotiin jäävistä töistä? Ikävöinkö lapsia? En pelkää omia ajatuksiani ja viihdyn yksikseni. Kuvittelen löytäväni hippusia muotoaan hakevasta yhteydestäni kirkkoon ja uskontoon. Paneudun mielenkiintoisiin käsitöihin yleensä niin, että aika ja paikka katoavat. Teorian tasolla kurssi kuulostaa täydelliseltä.
Käytännön puoli onkin sitten toinen juttu. Kurssi maksaa 380-470 euroa. Hinta sisältää opetuksen, majoituksen ja aamupalat. Se ei siis todellakaan ole kallis, vaikka päälle tulevatkin vielä ateriat ja tarvikekustannukset. Se on kuitenkin paljon rahaa ja vaa'an toisessa kupissa painaa se, että tuolla rahalla voitaisiin lomailla tai tehdä jotain hauskaa lasten kanssa. Jos se raha siis olisi. Ainakaan juuri nyt ei ole. Ajatus kymmenestä päivästä kurssilla, kun töitä on jonossa vuodeksi eteenpäin, on myös vähän ahdistava. Tilannehan saattaa hyvinkin olla ihan toinen, kun kurssi on ajankohtainen, mutta jos tänne jää vuori kiireisiä, tekemättömiä töitä, en takuulla nauti olostani kurssilla tippaakaan. Taas toisella puolella painaa 10 päivää pois lomasta lasten kanssa. Puuh.
Samaisessa opistossa on myös Pääsiäismunien koristelukurssi. Se on toinen, mihin ehdottomasti haluaisin päästä!
Noita kultakirjontakursseja on tuolla järjestetty pitkään ja tänään ajattelen, että varmaankin siellä on niitä vielä vuonna 2013. Ehkä siiheksi ehdin kerätä rahaa ja ehkä silloin tilanne on jotenkin erilainen (hah). Että sitä odotellessa, aina kun mielesi tekisi ostaa miulle lahja, niin älä osta, lahjoita rahaa kurssimaksuun :D
Tämän verran olen kokeillut kultakirjontaa. Työpaja oli osa (muistaakseni) Rajan pinnassa -nimistä kurssisarjaa vuonna 2008. Opena oli tuolloin Riikka Santonen.
Kultakirjonnasta en osaa sanoa, mutta munanmaalausta suosittelen. Valamon ope on täältä meiltä ja olen ollut hänen kurssillaan..aika koukuttavaa. Ja tulee muuten leivottua aika paljon tyhjennysurakan aikaan, joten perhekin tykkää :)
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaHieno ja aika hyvin jaosteltu kotisivu!
Olen syntyjäni Tamperelta ja kasvanut Kotkassa mistä vanhemmat tulevat, olen asunut yli 20 v. Tukholmassa koska olemme kaksikielisiä ja viimeiset seitsämän vuotta olen asunut Tanskassa.
Mulla oli kansallispuku, mutta se varastettiin.
Nyt haluan uuden ja tein vähän hakuja netillä..
Kultakirjontaa voit oppia itse, vanhoissa käsityökirjoissa on hyvin opetettu kultakirjonnan perusteet. Parhaiten oppii kun tutkii vanhoja brokadeja itse, itse kävin joskus opettelemassa kultakirjontaa ranskassa missä asuin silloin tällöin, ihan vaan kun olen niin kaikesta kiinostunut, äiti kutoo modernia ja perinteistä kangasta, isä on aina ollut kiinostunut kansankulttuurista,
ja se on veren peruja...
Miusta se Valamon kultakirjonnan kurssi on kallis, jos vaa puhut muit kielii niin hae ihmees ranskaan tai italian harjottelee kirjausta, nunnat myös on taitavia ja Madeiran saarel ovat taitavia-Valamon kurssin hinnala pääset varmaan nunnien opetukseen Madeiralle, joka muuten on tunnettu kirjonnasta, reikäompeleista ja nypläyksistä-Madeiraltahan kaikki hovien piippukaulukset ja hienot ohuet damastit tulivat jos ei Brysselin pitsiä käytetty tai Quipure-ommelta.
Kirjat kuten "Handens Vertyg" selittää hyvin kirjonnan kullal ja hopeal ja esittele työkalut ja ei maksa paljo mitää.
Kulta -ja hopeelankaa saa tilata Tanskasta, ranskasta ja Italiasta mut Intissa valmistetaan kultalankaa vielä halvemmalla.
Onnea asialle ja toivottavasti löydät oiken tien, tai sitten luot sen itse-kaikkeen ei ole kurssia, ja työ opettaa tekijäänsä.
Mikael
Mikael, kiitos kommentistasi! Tiedän, että voisin opetella kirjoista kultakirjonnan itsekin, mutta tiedän myös, ettei se käytännössä onnistuisi. Miulla "huutaa" nuo rahatyöt tuossa vieressä, jos yritän täällä kotona niiden vieressä jotain harrastaa :D Mie myös työni puolesta joudun opettelemaan itse ja kaivelemaan työtapoja, joten nautin siitä, että pääsen "valmiiseen pöytään" välillä. Paikkana tuo Valamo on miulle houkutteleva, tosin eipä Madeirakaan mitenkään vastenmieliseltä tunnu. Venäläiset opettajat tuolla Valamossa ovat vaan juuri sitä, mitä tästä nyt ekana kaipaan, koska ne ovat niitä samoja kirjontoja, joita Karjalassa käytettiin sarafaanienkin koristukseen.
VastaaPoistaMiekin asuin lapsuuteni Kotkassa :)