Kuivaa

Kuiva sisäilma ja pellavaloimi eivät ole mukava yhdistelmä.
Ufomallinen ilmankostutin on näinä päivinä paras kaverini :)

Hassuja päiviä ja öitä

Perjantaina leikkasin Ruokolahden liivin ja kiinnittelin raavelit, siis tukikankaat, etukappaleille. Siihen vaiheeseen liivi sitten hetkeksi jäikin, pyöräytimme Mouhijärven essuloimen tukille ja rakentelen sitä. Mutta liivi on siis jo hyvässä mallissa ja sitä on kiva tehdä aina essun kudonnan lomassa, kun kaipaa vaihtelua!

Ompelin raavelin liivisarkaan kiinni tiivistyspistoilla.

Sunnuntaina kävimme Sahanlahdessa katselemassa kesähommia. Näyttää vahvasti siltä, että sinne tulisi ainakin Kansallispukukolmosten pukuja tukemaan Puumalan kalevalaisten Elsa Heporauta -huonetta. Suunnittelimme myös työnäytöksiä keskiviikoille, mutta katsotaanpa nyt, miten tämä kehittyy! Töitä on mukavasti ja kesälomaakin ajattelin kyllä pitää, joten ihan mahdottomia juoksenteluja en kesälle tahdo. Ja muitakin virityksiä on ilmassa.

Karjalaiset kesäjuhlat ovat 17.-19.6. Turussa ja siellä olisimme mielellämme olleet kansallispukuklinikkaa pitämässä, mutta heräsimme siihen turhan myöhään: kaikki paikat on jo varattu. Harmi.

Eilen oli hassu päivä. Kun täällä mökissä saa pääasiassa istua ihan rauhassa yksinään kaiket viikot, niin jostain syystä yhteydenotot kasautuvat aina samoille päiville. Näin kävi eilenkin. Ovi kävi ja puhelin soi aamusta iltapäivään. Oli sarafaanin ostajaa (jesh!), huollettavien huntujen tuojaa, neuvojen kysyjää... Tuollaisina päivinä ei saa kyllä juuri mitään töitä tehtyä, kun kaikkien kanssa tulee höpöteltyä mukavia pitkät pätkät, mutta tämä kuuluu työhön, ehdottomasti, ja on myös oikein mukavaa vaihtelua! On oikein hyvä, että nämä sattuvat samalle päivälle, niin ei mene sitten montaa työpäivää juoruillessa :)

Viime yönä katselin taas hyvin hämmentäviä unia. Useimmiten en näe unia tai muista niitä, mutta silloin kun uneksin, unen riekaleet saattavat roikkua mukanani useita päiviä ja tehdä olostani vähän surrealistisen. Viime yön uni alkoi jonain, josta en oikein enää saa kiinni, mutta kuten unet usein, tämäkin liukui uuteen tarinaan niin kuin vain unet voivat. Tässä muistamassani pätkässä olin Kansallispukukeskuksessa (joka ei ollut lainkaan sellainen, kuin Jyväskylässä sijaitseva kansallispukukeskus on). Olimme lähdössä sieltä kotiin, meitä oli ainakin äitini ja molemmat tyttäreni. Lähdin Tiia-Maijan kanssa vielä käymään vessassa ennen kotiin lähtöä. Talossa oli aulan seinustoilla kymmenkunta "vessaa", jotka kaikki olivat suuria ja valoisia, sisustettuja huoneita. Jonkun ovessa oli miehen kuva (siis näitä "miestenvessa"-opasteita), jossain nainen, jossain pariskunta (!!) ja jossain koko perhe! Menimme siihen "perhevessaan" ja sen oven sisäpuolelle ja seinälle oli ripustettu suurennokset valokuvista, joissa on minun perhettäni kansallispukuihin pukeutuneena! Onkohan nyt noussut neste vintille...

Perjantainen auringonpaiste houkutteli lintsaamaan töistä

Paita valmis!

Tiia-Maija parani mahataudistaan nopeasti, eikä se ole tullut meihin muihin (ainakaan vielä...). Edessä on pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin emme ole sopineet juurikaan mitään menoja! Ihanaa! Sunnuntaina tosin menemme tutustumaan Sahanlahteen, Puumalaan, sillä me Kansallispukukolmoset  http://www.kansallispuku.com/index?page=4 virittelemme sinne vähän kesätöitä ;). Puumalan kalevalaiset laittavat sinne Elsa Heporauta -näyttelyn, johon mekin kenties osallistumme ja ehkä siihen ympärille saadaan vähän työpajaa ja muuta mukavaa! Me Kansallispukukolmosethan saimme syksyllä Kalevalaisten naisten liiton Elsa Heporauta -palkinnon!

Formulakausikin starttaa vihdoin sunnuntaina! Bahrainin kisahan peruttiin ja siksi kauden starttia on pitänyt odottaa näin kauan. Olen seurannut formuloita kiihtyvällä intohimolla ihan 90-luvun alkupuolelta saakka ja ystäväni jo tietävätkin, että ihan paras hetki meillä kyläilylle ei ole formulasunnuntaina :D

Sain eilen (viimein) Ruokolahden paidan valmiiksi! Paita on useimmiten isotöisin osa pukua ja siksi mielelläni aloitankin siitä. No, tässä puvussa tein sattuneista syistä hameen ensin. Sen mukavampaa :D Paita on kyllä vielä ompelun jäljiltä, se pitää vielä pestä, tärkätä ja silittää. Mutta sen teen vähän tuonnempana.

Katesaumaa paidassa.

Paidan yliset ja aliset yhdistävä sauma. Molemmat on ensin päärmätty ja sitten aivittu yhteen. Katesauma kävisi yhtä hyvin, mutta tämä on helpompi tehdä, kun käteen ei sulloudu niin paljoa kangasta.

Aloittelin viikonlopun junareissuilla hunnun päärmäystä ja sitä jäi vähän jäljelle. Ompelin senkin eilen loppuun. Seuraavaksi huntukin pitää pestä, tärkätä ja silittää ja sille pitää tehdä sykerölaite.

Hunnun päärme on n. 2,5 mm leveä. Kuva nurjalta.

Tässä päärme oikealta puolen. Tämä kuuluu katesauman ohella mielestäni kauneimpiin asioihin kansallispuvussa. Pieni ja huomaamaton, hienovarainen, mutta sujuvalla käsialalla tehtynä hyvin kaunis yksityiskohta!

Ruokolahden osalta käyn seuraavaksi liivin kimppuun. Proto on tehty ja sovitettu, nyt vaan sovittelemaan kaavoja kankaalle. Liivin teko on hauskaa, saumat ovat lyhyitä ja suurin työ on raavelin eli ommeltavan tukikankaan kiinnitys.

Lomittain tuon liivin ompelun kanssa kudon Mouhijärven esiliinakangasta. Loin loimen ja se odottaa tukille kiertämistä. Se on niitä juttuja, joissa on vähän pakko olla kaveri, joten mieskin pääsee osallistumaan!

Tiuhta

Mouhijärven essuloimi on aivinaa, ohjeen mukaan 20:tä, mutta koska sitä taas vähän huonosti saa, niin teen aivina 16:sta. Lankoja on 1604.

Lisää ihanuuksia!

Päivä on jo ihanan pitkä, kuvasin viimeisillä päivänvaloilla eilen kuuden maissa ison kasan uusia kiilaferrejä, kiilasarafaaneja ja yhden nutun! Lisää kuvia ja tietoja löytyy täältä: http://www.facebook.com/album.php?id=1823360971&aid=49444, uusimmat viimeisenä! Olen ihan täpinöissäni maastokuosista, näistä pimeässä hohtavista pääkalloista ja kaikista!

Esikoinen oksensi viime yönä, kerran vain, mutta loikoilee nyt sohvalla ja on lukevinaan huomiseen englannin kokeeseen. Saapa nähdä riittääkö tämä vai sairastammeko koko perhe vuoron perään. Onneksi tuntuu olevan aika "helppo" tauti.

Viikonloppuloma

Kävin isompien tyttöjen viikonloppua viettämässä Aulangolla! Ohjelmassa oli viininmaistelua, lautapelejä, ruokaa, kylpylälilluntaa, ulkoilua ja tietysti paljon paljon höpötystä ja naurua!

Junamatkat ovat todella hyvää työaikaa! Muutakaan tekemistä ei juuri ole ja häiriötekijöitä on hyvin vähän. Työn koko on tietysti vähän rajoitettu, sekä tilan, että kantamisen kannalta. Tällä kertaa päärmäsin Ruokolahden huntua: menomatkalla kaksi sivua ja palatessa melkein kaksi. Siis kyllä, vähän jäi vielä. Takaisin tullessa laiskottelin ja luin yhden kirjan loppuun ennen kuin aloitin ompelun.

Postissa odottaa paketti aivinaa, josta tulee loimi Mouhijärven esiliinakankaaseen. Tällä viikolla ohjelmassa on siis Ruokolahden paidan saumojen ompelun lisäksi loimen luontia ja rakentamista. Paja on vielä siisti avoimien ovien päivän jäljiltä, joten työntekokin siellä maistuu vielä normaaliakin paremmalta! Nyt kuitenkin vielä vetäydyn sohvalle ahkeroimaan niitä paidan katesaumoja, mieli leväten Aulangon maisemissa :)

Perushommia, ihanaa!

Työn alla on Ruokolahden kansallispuku. Hame on erään vanhan asiakkaan keskeneräinen ylijäämä, joka kätevästi myytiin tälle uudelle asiakkaalle! Se oli siis puolivalmis, ompelin siihen vain vyötärösysteemit. Nyt hame venyttelee putken päällä saadakseen laajuutta, ettei ihan mene pintaa pitkin.

Vetopoimuhame venyttelemässä.

Pääntiekaitaleessa on vadelmanpunaisella pellavalangalla ommeltua polveilevaa etupistokirjontaa ja tikkipistoja. Kuvaa ottaessa oli menossa nuo etupistot, nyt pääntiekaitale on kyllä jo kirjottu. Kuvasta valitettavasti puuttuu myös kaikki, mikä voisi auttaa mittakaavan hahmottamisessa, mutta tuon kirjontakuvion korkeus on 5,5 mm.

Pääntiekaitaleen polveilevaa etupistokirjontaa, kuvion korkeus 5,5 mm.

Paidan yliset on harsittu sovitusta varten. Yliset ovat hienompaa puolipellavaa, aliset teen karkeammasta pellavasta. Aliset ompelen jo valmiiksi saakka, niihin tuskin muutoksia sovituksessa tulee. Katesaumojen ompelu on toisaalta vähän tylsää, mutta toisaalta yllättävän palkitsevaa, koska jokainen pisto on merkityksellinen ja tuo luonnetta saumalle. Sama juttu myös päärmeissä. Vähän toista, kuin koneommel...

Alisten saumaa, katesauman ensimmäinen ommel.
Sauman toinen pää on neulalla kiinni housuissa ompelun helpottamiseksi.

Pääntiehalkiossa on kapea päärme ja halkion alareunan tietämillä salpa.

Ulkona on uskomattoman hieno auringonpaiste. Japanissa tapahtuu kauheita. Maailma näyttää rinnakkain kauneimpansa ja kauheimpansa. Meidän 4-vuotias koki elämänsä hienoimman päivän (omien sanojensa mukaan) kun oppi yhtäkkiä luistelemaan ja sai siitä vielä hurjasti kehuja! 9-vuotiaan kanssa työväenopiston kässäpajassa teimme hurjan kauniita mosaiikkitöitä. Päätin keskittyä oleelliseen. Tässä ja nyt.

Ja se soi ja se soi...

Tällä viikolla on riittänyt niitä päiviä, kun puhelin soi ja soi ja soi... Kevätaurinko lienee herättänyt kansallispukukansan kaivelemaan puvut kaapeista kesän juhlia varten tai mikä lienee taas tämän ruuhkan syy. Tosin yleensä noita kesän juhlia varten kaivellaan puvut kaapista viikkoa ennen ja aletaan sitten soitella, kun ei liivi mahdu päälle ja päähinekin puuttuu... Sitä odotellessa.

Ei siinä mitään, hyvä että soi! On vaan ihan käsittämätöntä, että parin päivän aikana tulee kymmeniä puheluita ja sitten taas ei kuukauteen yhtään. Tällä viikolla olen mm. vastannut useisiin hinta- ja saatavuustiedusteluihin ja tunnistanut yhden puvun sekä kieltäytynyt antamasta kiilaferren kaavoja ja ohjeita jollekin, joka haluaa sellaisen, muttei halua maksaa siitä miulle.

Sähköpostitse kyselyitä on tällä viikolla tullut vähän vähemmän. Sen sijaan sain harvinaista etanapostia (tai joo, harva se päivä postilaatikko pursuaa laskuja ja mainoksia). Tuli alustava pyyntö opettamaan syksyllä erään työväenopiston kurssille. Kivaa! Aihekin on sellainen, että se on aikakin kaivella naftaliinista ja kehitellä loppuun. Tässä jää yleensä näiden tilaustöiden jalkoihin kaikki uusi ja kehittelyä kaipaava, mutta nyt jos tuo kurssi toteutuu, on pakko hoidella sekin kuntoon. Salaperäistä, tiedän, mutta lupaan valottaa asiaa kyllästymiseen asti, kunhan tämä selkenee ja varmistuu!

Ulkona on upea auringonpaiste, enkä millään malttaisi istua sisällä kirjomassa. Illalla on vielä kurssi. Pidän aina välillä teoriapätkän kansallispukujen yksityiskohdista, materiaaleista, malleista ja tekniikoista. Etenen vaatekappaleryhmittäin. Tänään ovat vuorossa korut, huivit, kengät, sukat, nauhat, vyöt ja vyölliset, käsiliinat, hurstutvaate, käsineet, korit ja muut kantovälineet ja taskut. Paljon pientä asiaa, joka on jäänyt jäljelle, kun nuo "pääryhmät" on käyty läpi. Kokosin aika paljon kuvia ja pakkasin kaapeista asiaan liittyvät tavarat mukaan. Tiedän, että osalla kurssilaisista on jo hätä kurssikertojen vähetessä aikataulun suhteen, mutta miusta nämä teoriajutut ovat niin tärkeitä, että niitä ei jätetä väliin. Osa kurssilaisista lienee kuullut samat tarinat jo monena vuonna, mutta aina niihin tulee jotain uutta, mitä itse olen oppinut ja yritän ainakin vaihdella kuvia. Sitäpaitsi kertaus on opintojen äiti.

Ennen kurssia pitää mennä pankkiin. Meillä on aika henkilökohtaiselle pankkineuvojalle, tosin emme ihan tiedä, että miksi. Todennäköisesti yrittävät myydä meille rahaa. Ajattelimme ehdottaa, että jos he nollaisivat meidän luottokorttiemme velat... Auttaiskohan, jos uhkais pankin vaihdolla...?

Jokin aika sitten kerroin, että suunnittelemme nousuvarjokyytiin uskaltautumista. No, uskalsimme, koko perhe! Leea-Mari oli sillä hetkellä nuorin lennätetty, 4-vuotias. Hän lensi yhdessä Tonin kanssa. Myöhemmin samana päivänä ennätys lyötiin komeasti, joku 2-vuotias huimapää oli käynyt liitelemässä!

Ihan oikeestiko...?

No oikeesti. Upeaa! Ihanaa! Tuolla ylhäällä on epätodellisen rauhallista, hiljaista ja kaunista! Suosittelen: http://www.waterskizoo.com

Valmista tuli!

Sain eilen viimeiset pistot Virolahden tykkimyssyyn pisteltyä ja tykin tärkättyä. Asiakas kävi tänään hakemassa pukunsa ja tuntui oikein tyytyväiseltä. Kävimme läpi pukemista ja hoito-ohjeita ja otimme tietysti vähän valokuvia! Jotenkin ei taas ollut kuvakulmat ihan hallussa, mutta on tuosta nyt jotain kuvia. Mie olen itse tyytyväinen tuohon pukuun, se on tosi komean näköinen tämän asiakkaan päällä ja kuulemma tuntuu hyvältä. Se on kyllä valtavan iso kannustin työn tekemiselle, kun näkee onnellisen asiakkaan!

Valmis tykkimyssy ylhäältä päin kuvattuna. Nuo rusettinauhan päät ovat puolimetriset ja roikkuvat pitkin selkää. Myssy on päällystetty rinnakkain aivitulla ostonauhalla ja reunustettu mustalla silkkinauhalla.

Myssy edestäpäin kuvattuna.

Tykin pitsi muistuttaa vähän floderia. Se on nyplätty kolmessa osassa, jotka on sitten aivittu yhteen. Kangasosa on nimeltään luu ja se jää puettaessa myssyn alle piiloon.

Lähikuva tykkipitsistä. Sen nypläsi kansallispukutaitaja Annikka Eilola.

Vielä kuva liivin körteistä, jotka ovat yhdistetyt läppä- ja laskoskörtit.

Puvun onnellinen omistaja! Kuvakulma on vähän turhan ylhäältä, hame näyttää kamalan pitkältä... Ja miten tuo valokuva onnistuukin aina latistamaan, luonnossa tässä nimittäin on huikean hieno profiili!

Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Seuraava työ on jo käsissä, Ruokolahden kansallispuku ja aloitan kivoimmasta puuhasta, eli pääntiekaitaleen kirjonnasta! Tuossa parissa sentissä ei ole vielä juuri kuvattavaa, joten palataan siihen myöhemmin. Odottelen myös loimilankaa Mouhijärven esiliinakankaisiin, jotka varmaan kudon tässä lomittain tuon Ruokolahden ompelun kanssa, on nimittäin mukavaa vaihtelua ompelun lomassa kutoakin. Ja huhtikuun aikana pitäisi tehdä vielä jälkikäteen tilatut osat: nästyyki, säppäli ja sukkasiteet Kuolemajärveen, joka muuten julkistetaan Karjalaisilla kesäjuhlilla Turussa lauantaina 18.6.2011 klo 10!

Virolahden myssyä ja taskua

Synttärihulinoiden vuoksi jäi vähän töitä rästiin. Lomailemme nyt koko perhe, mutta olen parina päivänä ommellut, ettei kasaudu loman jälkeen kamalaa ruuhkaa. Virolahden taskun sain valmiiksi. Kirjontaan käytettiin asiakkaan lankoja, joista tuo vihreä pellava aiheutti vähän ongelmia, se meinasi hajota käsiin kokonaan. Vahasin sitä mehiläisvahalla, että sain kirjottua sillä ja ihan hyvähän tuosta tuli!

Nauhan kutoi luottonauhamestarini, miulla harjoittelussa ollut Helena Hämäläinen.

Tykkimyssy on vielä vaiheessa, tykki on osaksi ommeltu, myssystä puuttuu reunukset ja takareuna on ompelematta. Rusetti on vielä ihan nauhana. Lähes valmista siis :D

Myssy on muotoutumassa, että korvallisten jännite säilyy.

Siitä se alkaa valmistua!

Nyt starttaamme lomalle, lähdemme Savon suuntaan viettämään aikaa ystävien kanssa! Ihanaa!