Kaunohaaste ja elämänhallintaa

Saat käsinkirjoitetun tekstin isommaksi, kun klikkaat sitä.

Linkit viitattuihin sivustoihin:
Susannan työhuone
Toukokuun tyttö

Facebookin Kansallispuku-ryhmä

Hapottomat säilytyslaatikot Puodissa

JOS SINULLA ON TÄLLAINEN,
ota yhteyttä: soja@kansallispuku.com tai 050 588 3911,
saat kirkkaasta muovista valmistetun myssyn heti kun saan sellaisia!
Pahoittelen mokaa!

Hei! Tämä on Soja Murron vastaaja...

...olen kiireinen tai vapaalla. Voit laittaa miulle sähköpostia osoitteeseen soja@kansallispuku.com, lähettää tekstiviestin tai jättää viestin äänimerkin jälkeen.



Kerroin taannoin yrittäjyyden nurjemmasta puolesta. Onneksi joillekin asioille on tehtävissä jotain: hankin siviililiittymän salaisella numerolla ja samalla myös toisen puhelimen - sehän oli tottakai välttämätön :P Miusta tuntuu heti paremmalta, siltä että elämäni on taas hivenen enemmän omassa hallinnassani. Uskon, että tästä on iloa myös niille asiakkaille, jotka ajattelevat toisia: ei tarvitse pelätä, että häiritsee, kun tietää, että mie en vastaa, jos en ehdi tai olen vapaalla! Harkitsen kyllä vakavasti, että jos jollakulla on tarve soittaa illalla yhdeksän jälkeen työasiaa, niin saatan soittaa takaisin maanantaiaamuna 7.00 buaahhhahhahaaa! No ei vaiskaan. Saa nähdä, opinko mie tuota Samsungia käyttämään, toistaiseksi ainakin takkuaa. No, puolilla Tiiuskan kavereista on tuollainen, että apu on lähellä :D

Kuolemajärven rekko etenee - ja välillä pakittaa. Huomasin virheen, kävin nopean painin itseni kanssa ja purin 19 kerrosta. Jos kyse ei olisi mallipuvun rekosta, olisin varmaan paininut kauemmin ja ehkä jopa jättänyt virheen - tai kuten tykkään itse opettaa: poikkeaman mallikerrassa. Taitohan ei ole siinä, että tekee virheetöntä, vaan siinä että osaa jatkaa niin, että "virhe" näyttääkin kuuluvan asiaan.

Hupsista...

...ja pakkia, pakkia.

No, homma jatkuu!

Työväenopiston ilmoittautuminen on käynnissä. Mie opetan kansallispukujen ompelua sekä FolkJamia kahdella tunnilla. Kaikilla kolmella kurssilla on tarpeeksi osallistujia, että kurssi alkaa. FolkJameihin mahtuu vielä komeasti, kansallispukukurssilla on enää yksi vapaa paikka. Kuten aina kauden alla, jännittää, innostaa, epäilyttää ja vielä kerran jännittää. Varsinkin nyt tuo FolkJam, joka on miulle uusi valtaus. Ihana sellainen! Tulkaa kurssille tai menkää, katsokaa tuolta FolkJamin sivuilta, onko lähitienoilla tunteja, se on ihan huippuhauskaa!

Kansallispukumaailmanjärjestys

Sitä äkkiä luulisi, että kansallispuku on ja pysyy. Se perustuu johonkin vanhaan ja miksikä se vanha nyt enää muuttuisi. Vaan kyllä muuttuu - tai käsitys siitä muuttuu.

Kerroin pari kirjoitusta aiemmin Pohjoismaisesta pukuseminaarista ja miten siellä pää tuulettui tavalla ja toisella. Mie omistan ison läjän kansallispukukirjoja, mutta voin tunnustaa, etten ole kaikkia lukenut kannesta kanteen. Siinä lukemisessa on myös sellainen hassu juttu, että tekstin tulkitsee aina omien luulojensa pohjalta ja ohittaa melkoisen sujuvasti sellaiset kohdat, jotka eivät juuri sillä hetkellä tunnu oleellisilta. Kirjojakin pitää toki lukea myös kriittisesti, ei se, että joku asia on painettu kirjaan tee siitä ikiaikaista ja ainoata totuutta. Mie olen vuosien varrella aina silloin tällöin törmännyt vihjeeseen siitä, että eräs asia kansallispukujen esikuvien osalta olisikin toisella tavalla, kuin yksinkertaistettuna olen ajatellut. Nähtävästi juuri nyt, tuolla Pohjoismaisessa pukuseminaarissa, miun pää oli valmis vastaanottamaan tämän asian. Ja nyt päässäni on suuri kysymysmerkki, joka kutittelee ja vaatii vastausta. Se on ihanaa! Mysteeri! Ratkaistava asia! Jollekin toiselle tämä on itsestään selvä asia ja miulle saa esittää teorioita, mie sitten päätän, hyväksynkö vaiko enkö. Juuri nyt olen kiitollinen, että opettaessani painotan aina, että se mitä sanon, perustuu nykyiseen tietooni ja vuoden päästä saatan opettaa jotain ihan päinvastaista :)

Nimittäin:
Meillä Suomessahan kansallispuvut jaetaan kahteen pääryhmään: Karjalaisiin ja läntisiin pukuihin. Raja menee tuossa nykyisen valtakunnan rajan tuntumassa, koukaten Ruokolahden, Rautjärven ja Joutsenon karjalaiseen pukualueeseen. Lisäksi Pohjois-Karjalan ja Laatokan Karjalan ortodoksit käyttivät sarafaaneja ja feresejä (ja sitten on Saamen pukua ja muuta, mutta en puhu niistä, kun en tiedä niistä tarpeeksi). Karjalassa asui kahta kansaa: alkuperäisiä äyrämöisiä sekä Savosta päin 1600-luvulta alkaen muuttaneita savakoita. Savakot toivat Karjalaan oman pukeutumisensa. Äyrämöispuvut ovat niitä, joissa on rekko ja rekkopuvussa ei koskaan ole liiviä. Tämän valossa tehdään ryhmä karjalaisia pukuja: äyrämöispuvut Kannakselta ja sarafaanit ja feresit pohjoisempaa. Näissä molemmissa esiintyviä piirteitä ovat runsas väreillä leikittely, kaluunanauhat (kullanväriset brokadinauhat), sorokkapäähine (ortodokseilla), liivittömyys sekä hameen malli: sarafaanialueen suorasarafaani on hyvin pitkälti sama asia kuin Kannaksen hartiushame. Tähän saakka tuttua juttua, eikö?

Sarafaani

Äyrämöispukuja Kannakselta, Sakkolan ja Raudun kansallispuku

Koska Suomi kaikella tapaa on läntisen ja itäisen kulttuurin kohtauspaikka, on loogista ajatella, että äyrämöis- ja sarafaanipukeutuminen tulee idästäpäin ja läntisen Suomen pukeutuminen lännestä. Näin olen pitänyt selvänä ja myös opettanut. Siitä huolimatta, että useammasta lähteestä olen lukenut sivulauseen, että sarafaanipukeutumisen vaikutteita on tullut myös euroopan kautta.

Pohjoismaisessa pukuseminaarissa katselin äimistyneenä Islannin ja Norjan luentoja. Niiden pukeutumisesta löytyy niin paljon yhtäläisyyksiä meidän karjalaisiimme, että kyse ei voi olla sattumasta. Norjassa on paljon päähineitä, jotka muistuttavat karjalaisia ja venäläisiä sarafaanipäähineitä huomattavasti. Pukujen koristeina on kaluunanauhoja ja filigraania (filigraanikoruja ja -nappeja on myös sarafaaneissa). Käytössä on runsaasti hartiushameita. Myös poimutettuja hameita. Kirjontakuviot ovat hyvinkin "karjalaisia". Myös Ruotsissa on jonkin verran saman oloista, mutta saamani käsityksen mukaan huomattavasti vähemmän kuin Norjassa ja ilmeisesti ne mitä on, ovat läheltä Norjan rajaa. Mitä ihmettä?

Norjalaisia kansallispukuja

Norjalaisen kansallispuvun päähine

Filigraanikoru norjalaisessa kansallispuvussa

Norjalaisen tytön hiuslaite

Tanskalaisen (muistaakseni) kansallispuvun päähine

Tässähän ei olisi mitään kummallista muuten, mutta miten ihmeessä sitten tässä on Suomen ja Ruotsin kokoinen reikä välissä, reikä, jossa pukeutuminen on ollut ihan toisenlaista? Paras arvaukseni tässä kohtaa on se, että Norjassa ja meillä Karjalassa pukeutuminen on säilynyt muuttumattomampana kansanpukujen käytön loppuun saakka ja Ruotsissa ja Suomen läntisellä pukualueella on omaksuttu nopeasti uudenlainen, eurooppalainen pukeutuminen. Tässä on vielä monta kysymysmerkkiä ja voin hyvin olla ihan hakoteillä. Jos näin on, niin eikö meillä todella ole missään tallessa tai maalauksessa vinkkiä näistä malleista tai materiaaleista? Vai onko niitä ja ne on tulkittu (tai jätetty tulkitsematta) luulon varassa? Olenko ihan jälkijunassa tämän myllerrykseni kanssa, onko tämä kaikille muille ihan selvä asia?

Alennusta Puodista!

Tästä hetkestä tiistaihin puoleen yöhön asti blogin lukijoille 10 % alennusta Puodin tuotteista (ei koske ohjeita ja kaavoja eikä käsinkudottuja kankaita)! Mainitse tilauslomakkeen lisätietokohdassa "blogi".

Puodissa on sarafaaneja, kiilaferrejä, nappeja, nauhoja, neuloja, säilytyslaatikoita, postikortteja, vihkoja, palapelejä, tärkkiä ja paljon muuta hauskaa ja tarpeellista!

Jos se on sanottu uutisissa, se on totta?

Eilen Ykkösen Uutisissa oli pieni kansallispukuja sivuava juttu, jossa myökin pyörähdimme. Kohdassa 4:30.

Yle Uutiset 16.8.2012 (pätkä on katsottavissa Areenassa kai 14.9.2012 saakka).

Facebookissa pari henkilöä kiinnitti huomiota siihen, että minua kutsuttiin "kansallispukuharrastajaksi". No, kyllähän mie tätä myöskin harrastan. Sitä voisi äkkiä kuvitella, että "any publicity is good publicity" (~"kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta"). Onhan se aina hauskaa, kun toimittaja pyytää haastattelua, mutta olen oppinut vähän myös pelkäämään sitä. Aina ei nimittäin tiedä, että mihin yhteyteen se oma sanominen liitetään, miten se leikataan ja mitä toimittaja päättää korostaa. Ja telkkarissa suorassa lähetyksessä on vielä se riski, että suusta pääsee sammakoita. Miulla on ollut sellainen onni, että mitään karmeaa vahinkoa ei ole päässyt tapahtumaan, mutta kieltämättä olen joutunut "tilille" asioista, joita olen sanonut mediassa. Meihin on aika syvään juurtunut ajatus, että kun se noin tuossa lehdessä lukee tai uutisissa sanotaan, niin silloin se on noin myös tullut sanojan suusta tai pahimmassa tapauksessa, että silloin se on totta.

Tuo Ylen juttu on ihan jees. Voin nuo pari sanomaani lausetta allekirjoittaa. Ehkä nykyisen varovaisuuteni vuoksi noita kurjempia tapauksia on koko ajan vähemmän. Tuulettelu-sunnuntaista oli Imatran osalta kaksi mukavan kokoista lehtijuttua, toinen paikallislehti  http://www.uutisvuoksi.fi/ ja toinen Karjala-lehdessä. Oikein hyvät jutut, pikkuisia virheitä, mutta ei oleellisia.

Uutisvuoksi 6.8.2012

Karjala-lehti 16.8.2012

Tämä julkisuusjuttu aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta niiden avulla saa tehokkaasti levitettyä kansallispukuviestiä ja samalla myös mainostettua omaa yritystään. Toisaalta on vähän pelottavaakin, jos kansallispuku leimautuu yleisemmin miun naamaan. Aika iso vastuu yhdelle ihmiselle olla kansallispuvun kasvot. Myös meidän lapsemme ovat usein mukana kuvissa. Vaikuttaako tämä heidän elämäänsä jotenkin? Ehkä liioittelen ja kuvittelen tässä olevani suuremminkin ihmisten tietoisuudessa. Ainakin täällä Imatralla huomaan lehti- tai tv-jutun jälkeen joidenkin vieraiden ihmisten katsovan tunnistaen. Ja heti tulee sellainen olo, että täytyy käyttäytyä jotenkin paremmin ja hienommin, ettei tee hallaa kansallispuvulle. Nyt kun kirjoitan tätä tähän, se kuulostaa naurettavalta ja siltä, että kuvittelen olevani isompikin stara. Heh.

Kansallispuku kaleidoskoopissa

Hälsningar från Vörå! Vietin viime viikon ruotsia puhuen Vöyrillä Pohjoismaisessa pukuseminaarissa. Moinen järjestetään kolmen vuoden välein, vuorotellen kussakin pohjoismaassa. Tämänkertaisen seminaarin nimi ja aihe oli Kansallispuku kaleidoskoopissa.

Aivan järjettömän hieno viikko, josta riittää matskua vaikka kuinka moneen blogikirjoitukseen. Luennot, esitelmät ja keskustelut avasivat uusia näkökulmia, raottivat historiaa, istuttivat epäilyksen siemenen siihen, mitä olen luullut, vahvistivat joitakin omia ajatuksiani ja todella laittoivat kansallispukukäsitteen kaleidoskooppiin.

Lisäksi miulla oli hauskaa! Seminaari oli työjuttu, mutta en ehtinyt suoda ajatustakaan näille kotona odottaville töille, en sille mitä pitää maanantaina tehdä, en sille minne pitää syksyllä ehtiä. Ajatus ruotsin-, norjan-, tanskan- ja islanninkielisistä luennoista aamusta iltaan voi kuulostaa musertavalta, mutta (kiitos pääluentojen simultaanitulkkauksen) se ei todella ollut. Ja kaikki väliajat ja illat menivät hujauksessa toisten asiantuntijoiden kanssa keskustellessa! Hyvä niin, tästä viikosta oli revittävä suurin osa siitä, minkä luulen olevan jossain vähemmän spesifissä työssä ja oikeassa työyhteisössä kahvipöytäkeskustelukamaa.

Yllätin itseni alkamalla ymmärtää ja jopa puhua ruotsia (ja muita pohjoismaalaisia kieliä :D) ja pidin jopa oman speakers corner -juttuni ruotsiksi! Sain kyllä käännöksen tekemiseen apua tulkilta ja luin paperista, mutta silti. En tiennyt, että miun pään sisältä löytyy niin paljon ruotsinkieltä ja nyt kun se hana aukesi, se ei tahdo mennä kiinni, hui! No, täällä kun ei tuota ruotsia juuri kuule, niin eiköhän tuo hautaudu taas hyvin pian takaraivon uumeniin. Ihana kuitenkin tietää, että siellä se on.

Siinä omassa speakers corner -jutussani esittelin tämän miun blogin ja nettisivuni sekä Facebookin Kansallispuku-ryhmän ja Kansallispuku-foorumin. Poikakalenteri-kuvakilpailu tuli mainituksi myös. Kerroin myös kansallispukujen tuuletuspiknikistä ja näytin runsaan kattauksen kuvia piknikeiltä näiltä kolmelta vuodelta eri puolilta Suomea (kiitos kuvia lainanneille!). Mie pidän näitä juttuja vähän tällaisena puuhasteluna, vähän ehkä arveluttavanakin, kun en tarkoituksella ole näihin halunnut mitään sen virallisempia tahoja mukaan (se kun väkisinkin rajoittaa). Miut todella yllätti se positiivinen ja kannustava palaute, jota sain! Nyt tuntuu mielekkäältä ja tarpeelliselta jatkaa. Kansallispuku-foorumin tilannetta olen kyllä miettinyt, sillä siellä on tosi hiljaista. Facebookissa on vilkasta keskustelua, mutta kaikki eivät ole Facebookissa. Mitä mieltä olette, kannattaako foorumin kanssa vielä yrittää sinnitellä vai keskitetäänkö Faceen?

Tästä tulee taas kilometrin mittainen juttu, mutta kun tuo tuuletus nyt tuli tuossa mainittua, niin täytyy laittaa kuvakavalkaadi sunnuntailta 5.8. Imatran tuuletteluista, varsågod:

Kieli poskessa otettu pönötyskuva legendaarisissa Imatrankosken maisemissa ;)

Samaan aikaan Imatralla järjestettiin Muistojen Imatran ajo. Koska vietimme viikonlopun muutenkin varikolla, niin pitihän siellä käydä kansallispuvuissakin pyörähtämässä. Saatoimme hivenen erottua joukosta, mutta kyselimme vain suureen ääneen, että "eikö teillä sitten ole tapana pukeutua paremmin pyhäpäivinä?" :D

Keskityin nautiskelemaan piknikistä niin, etten muistanut laskea, kuinka paljon meitä oli. Mutta kymmeniä kuitenkin. Tunnelma oli leppoisa, juuri sellainen kuin pitää!

Tätä apinaa kielsin uimasta suihkulähteessä, niin "fiksuna" tyttönä (äitin geenit?) hän sitten kävi siellä suihkussa.

Ja sitten paleli. Käskin juosta auringossa niin kauan, että paita kuivuu, muuten ei mitään asiaa autoon.

Naapurin rouva armahti lapsen, auttoi märän paidan pois ja muut osat (vielä kuivat) päälle. Aikas hyvältä näyttää tuo puku noinkin ;)
Lämmin kiitos naapurin tätille sekä kaikille muille ihanille Imatralla ja muualla maassa tuuletelleille!

Neljä hametta, viisi paitaa

Juuret-näyttely on päättynyt. Asukokonaisuudet julkistettiin Karjalaisilla kesäjuhlilla 16.6. ja tässä videotaltiointi sieltä: Juuret-video YouTubessa. Vaatteista on ilmeisesti jo otettu myös promokuvat mallien päällä, mutta en ole niitä vielä saanut käyttööni. Olen kyllä edelleen innostunut noista vaatteista, harmi vaan, ettei oikein ole aikaa niiden tuotteistamiseen. Ehkä vielä keksin keinon.



Olen penkonut kansallispukukaappia. Lapsilla on sellainen jännä ominaisuus, että ne kasvavat. Ja vaikka meillä ehkä käytetään suhteellisen paljon kansallispukuja, niin ei silti valtavan montaa kertaa vuodessa. Mikä tarkoittaa sitä, että joka kerran kun puvut on tarkoitus laittaa päälle, aloitetaan se sovittelemalla lapsille pukuja ja todennäköisesti myös pidentämällä tai lyhentämällä hametta ja esiliinaa. Kengätkin aiheuttavat usein aikalailla päänvaivaa. Meidän tytöillämme on Sysmän ja Luhangan kansallispuvut, kuten minullakin. Esikoinen sai ensimmäisen Sysmän ja Luhangan pukunsa 3-vuotiaana. Sitä ennen hän käytti serkkunsa vanhaa Virolahtea, kuten kuopuskin sittemmin. Äitini on ommellut esikoiselle Sysmän ja Luhangan osia sitä mukaa kun hän on kasvanut. Esikoinen on nyt 150 cm pitkä, eli vain 10 cm lyhyempi kuin minä. Meillä on Sysmän ja Luhangan pukuun 4 eripituista hametta (kahdesta pienimmästä on tarpeen mukaan käännetty helmaa, alussa käänne on ulottunut lähes hameen puoleen väliin), 5 paitaa, joista kaksi suurinta on minun kokoisiani, toinen niistä oikeastaan siirretty syrjään koska alkoi olla loppuunkulunut, 5 liiviä, 4 painokankaista ja 1 silkkinen esiliina, 1 röijy, 1 tanu, 1 irtopitsi ja 1 silkkimyssy. Ja villaisia sukkia vähän joka kokoa.

Kuopukselle juuri soviteltiin ja hänelle löytyi sopivat vaatteet ihan suoraan. Esikoinen on yökylässä kaverilla, mutta kunhan sieltä saapuu, niin sovittelemme hänelle. Minulla on yksi hame, joka on periaatteessa vähän pitkä minulle, se on tehty vuokrapuvustoon, mutta jos sidon sen sopivan ylös, niin se välttää kyllä. Niin teen, jos osoittautuu, että oma hameeni on sopiva esikoiselle. Jos se ei pysy päällä tai on vielä pitkä, niin sitten avataan käänne seuraavasta hameesta. Ja sitä myöten myös esiliinasta - jos se riittää. Melkoinen varustelu yhtä tuuletusta varten :) Kun kaikille löydetään sopivan mittaiset hihat ja helmat, on edessä vielä normaali pukujen huoltaminen, eli tärkkäys ja silitys. Käytännössä perjantai-iltana suihkuttelen paidat ja essut tärkkivedellä kosteiksi ja laitan muovipussiin yöksi, jotta kosteus tasaantuu. Lauantaina silitän kaikki neljä paitaa ja 3 essua sileiksi ja kuiviksi (siihen menee pari tuntia) ja levitän ne mahdollisimman suoriksi ripustimille. Sunnuntaina ne ovat sitten valmiit puettaviksi - ja yksi paita laukkuun pakattavaksi.

Tällä kertaa nimittäin tätä rumbaa sävyttää vielä se, että tuuletuksen jälkeen sunnuntaina käyn vaihtamassa vaatteet ja painelen perheen kera esikoisen luokan siivoustalkoisiin. Ja maanantaiaamuna lähden seitsemän junalla Vaasaan ja Vöyrille Pohjoismaiseen pukuseminaariin ja sielläkin pitää olla kansallispuku mukana. Ja sen olisi hyvä olla viimeisen päälle ojennuksessa, eikä tuuletukselta hikinen ja ruttuinen. Onneksi on tuo vanha paita, laitan sen tuuletukselle ja otan uuden reissuun.

Sunnuntaina se siis on, kansallispuvun syntymäpäivä! Toivoisin hurjasti, että kaikille suomalaisille kotona ja ulkomailla ja Suomessa asuville tulisi tavaksi aina 5.8. pukeutua kansallispukuun tai johonkin sen osaan tai kansanpukuun ja lähteä ihmisten ilmoille piknikille, kahvilaan, tuulettamaan pukuaan ja katselemaan muiden pukuja! Toivon, että siihen ei pian tarvittaisi kokoonkutsujia eikä sirkushuveja, vaan tästä tulisi vielä itsestäänselvempi asia, kuin valkolakin käyttö vappuna - kansallispukuhan kuuluu meistä jokaiselle!