Tunnustuksia ja tunnusteluja

Sain Työhuoneen Susannalta tunnustuksen. Tunnustus pitää jakaa kolmelle käsityöblogille ja perustella lyhyesti, miksi juuri ne ansaitsevat tunnustuksen.

Susanna kirjoitti näin:

Sukkulalla ja neulalla
Soja on paitsi ystäväni myös ihailuni kohde. Kansallispuvut ovat olleet minulle täysin merkityksetön ja vieras asia, mutta Sojan blogi on avannut minulle ihan huiman maailman kaikesta siitä, mitä kansallispukuihin liittyy. Ne pikkupikkuruikkuiset pistot ovat jotain täysin käsittämätöntä. Minusta on ihmeellistä ja arvostettavaa, että kansallispukujen kohdalla käsityö todellakin on käsityötä, sanan syvimmässä, kauneimmassa merkityksessä.

Olen siirtänyt tämän postauksen kirjoitusta muutamasta syystä. Ensinnäkään en osaa pukea sanoiksi sitä, millaisia tunteita Susannan kuvailu miussa herättää. Jo se, että yllättäen löysin uuden ystävän, jonka kanssa miulla on helppo olla, jonka kanssa en ota mitään roolia vaan olemme tasavertaiset ja juuri niin hullut tai selväpäiset kuin satumme olemaan. Huomaan kertovani Susannalle helposti asioita, joista ei tulisi mieleenkään puhua kenellekään muulle, sillä miusta tuntuu, että hänelle niitä ei tarvitse perustella.
Ja sitten se, että olen saanut jollekulle raotettua kansallispuvun konservatiivista esirippua, saanut jonkun näkemään puut metsältä - se on nimenomaan juuri se asia, miksi pidän blogia, kierrän luennoimassa, päivitän facebookia, ylläpidän Facebookin kansallispukuryhmää ja huudan kansallispukua koko maailmalle. Haluan muuttaa epämääräisen "kansallispuku nyt vaan on pyhä" -kunnioituksen sellaiseen muotoon, että kunnioituksella on henkilökohtainen perusta. Ja huomaan, etten edelleenkään osaa sitä oikein sanoa.

Mie luen nykyisin hirmuisen vähän blogeja. En ollenkaan etsi uusia luettavia, joten netti on varmasti pullollaan sellaisia, jotka ansaitsisivat tämän tunnustuksen. Mie kuitenkin tiedän nämä kolme hyviksi ja suosittelen niitä:

Leenan käsityöt Leena tonkii väsymättä ja ihastuttavalla intohimolla kansanperinnettä ja loihtii sen esiin nykypäivään kauniina, toimivana ja esikuviaan kunnioittavana. Aivan upeita töitä! Kiitos, että esittelet ne meille!

Oikeus olla rajaolento Maahiska on juurikin rajaolento. Maahiskan mies on lämpimiä muistoja miun lapsuudesta. Molemmat ovat käsittämättömän taitavia. Rakastan kansanpuvuissa rosoisuutta ja elävyyttä ja sitä samaa on Maahiskan ja hänen miehensä taiteessa ja koruissa. Käsityön jälki ei ole huonoa työtä vaan nimenomaan sellaista kauneutta, jota koneella ei voi tehdä.

Inspiraato on mottomme Helenasta kuullaan vielä ja isosti! Hän on kekseliäs, leikkisä, kokeileva käsityöperinteen luoja. Hän tuntee erityisesti nauhat. Helena ei vain inspiroidu, hän inspiroi, hän kulkee edellä, haistaa etunenässä ja menee vielä syvemmälle.

Kiertue lähestyy! Mie olen Puoteineni mukana Jyväskylässä ja Hesassa, tuu moikkaamaan!

Tervetuloa kotiin!

Mie olen nyt virallisesti Kivennavan kansallispuvun koti!

Täällä jo pärisyttelin rumpua ja tästä oli kyse. Jostain ihmeellisestä syystä juuri tämä puku on kiehtonut minua siitä saakka, kun äitini teki 90-luvulla puvun mallipuvun. Hän teki samoihin aikoihin myös Heinjoen mallipuvun, mutta syystä tai toisesta se ei ole saanut sydämessäni samanlaista sijaa. Miulla ei ole mitään siteitä Kivennavalle tai lähiseuduille, karjalaiset juureni ovat Suojärveltä, sarafaanialueelta. Jotenkin Kivennavan puku vain on ihastuttava. Tervetuloa kotiin!
Täältä voit lukea Kansallispukukeskuksen tiedotteen.

Kivennavan rekko, jonka kirjomisesta kirjoitin sadun.

Joitain kirjontalankoja Kivennapaan on löytynyt Puodista jo aiemminkin. Ohjeet ja kaavat puuttuvat sieltä vielä, kunnes saan metsästettyä uuden kopiointipaikan kaava-arkeille entisen lopetettua. Puotiinhan tulevat vain varastossa valmiina olevat tuotteet, muiden osalta voi tehdä tilauksen sähköpostilla: soja@kansallispuku.com. Myös noita ohjeita ja kaavoja voi ensihätään kysellä sähköpostilla.

Miehän olen myös Jääsken alueen miehen puvun koti, siitä ei ole tuota virallista sopimusta vielä kirjoitettu, mutta varmaankin kirjoitetaan pian.

Parempia tuotteita, parempaa elämää, parempaa tasa-arvoa!

Eri mediat ovat viime aikoina aina välillä nostaneet esille suomalaisina pidettyjä tuotteita, joiden valmistus onkin siirretty jossain vaiheessa ulkomaille. Ilkka-lehti koosti 19 tuotteen kollaasin, jossa oli mäntysuopaa, sinappia, polkupyörää ja pesukonetta, kaikki kotimaisina pidettyjä tuotteita. Kollaasi oli otsikoitu "Kotimainen onkin ulkomainen". Jakaisin mielelläni kanssanne linkin siihen juttuun, mutten valitettavasti löydä sellaista. Jos joku löytää, niin saa jakaa kommenteissa :)

Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmä ryhtyi lempeään vastaiskuun kokoamalla tämän kollaasin:

Kollaasi löytyy muistiinpanona Facebookista täältä ja koska yli 500 yrittäjän ryhmämme kotimaiset tuotteet eivät todellakaan lopu tähän, tuon muistiinpanon kommentteihin olemme poimineet lisää tuotteita. Ja vieläkin lisää löytyy ryhmän yritysten nettisivuilta. Eikö ole ihan mahtavaa!

Joskus taannoin kirjoittelin täälläkin siitä, miten esikoisella on välillä hankalaa kaverien kanssa. Ennen joulua koulussa nostettiin muutama kissa pöydälle ja selviteltiin umpisolmuja. Siitä lähtien tässä talossa on hengitetty vapaammin, neitokaisen elämänilo on palannut ja  unikin maistuu taas. Tiedän, että asiat voivat mutkistua yhtä lailla kuin seljetäkin, mutta nyt nautimme tästä, emme murehdi menneitä emmekä tulevia.

Miulla on ompelupussukkana Kuopion museon kaupasta ostettu toalettilaukku, jossa lukee "Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä! Minna Canth 1884".
Vuonna 1884 Minna Canth kirjoitti kirjeessään neiti Lucia Hagmanille:

"Käsitöiden suhteen en ole saamaa mieltä kanssasi. Ne eivät kannata, niihin tuhlataan liian paljon aikaa ja voimia, joita voisi edullisemmin käyttää. Mielestäni ne pitäisi jättää tykkänään pois tyttökouluista ja niihin perustettaisiin eri käsityökouluja, joissa opetus tulisi olemaan täydellisempi ja tarkempi kuin se kaikessa tapauksessa tyttökouluissa voi olla. Työn jaon täytyy olla. Kaikki naiset elkööt tehkö käsitöitä. Sillä tavalla estetään vaan niiltä naisilta elatuksen saaminen, jotka käsitöistään vaan tuloa saavat. Ja suurinta hulluutta on luulla perheen emännän hyödyttävän kotiaan paremmin, jos hän ahkerasti istuu käsityön ääressä. Päinvastoin! Silloin hän juuri pahimmin erehtyy, kun tuhlaa aikaa ja voimia semmoiseen, jota vähällä maksulla voi muilla teettää."

Kiitos Minna <3 Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Vuoristorataa

Mie poukkoilen täällä vuoristoradassa, en ole unohtanut teitä, mutta en ole ehtinyt/jaksanut/halunnut kirjoittaa blogia. Olen suostunut liian moneen hommaan ja nyt vielä niskaani kaadetaan hommia, joihin en ole suostunut. Olen yleensä erittäin tarkka, että ne hommat, jotka lupaan tehdä, teen kunnolla ja etenkin ne, jotka vaikuttavat muiden olemiseen, täytyy hoitaa ehdottoman hyvin. Viime viikolla mokasin kolme asiaa, joista viimeinen selvisi tänään ja kaksi niistä liittyy toisiinsa ja siihen harrastukseen, joka alkaa jo oksettaa vaatimuksineen. On aika laittaa tärkeysjärjestys kohdalleen ja sehän on
1. perhe ja ystävät
2. työ
3. itselle rakkaat harrastukset, jotka tuovat hyvää mieltä
58. muu huttu.

Nyt pitäisi vain saada muutkin ymmärtämään tämä. Viikonlopun vietin enimmäkseen ilman tietokonetta, perheen ja ystävien kanssa ja nautin ihan täysillä. No, lauantain siivosin keittiötä, mutta sekin oli ihan ok. Nyt miusta tuntuu, että sie ajattelet, että mie narisen ikuisesti tästä samasta asiasta, enkä ikinä tee sille mitään. Voi olla näin. Miusta kuitenkin tuntuu, että miun sisällä on tapahtunut tässä ikuisen narinan aikana suuri muutos kohti viisautta. Tämä narina on kai miulle osa sitä prosessia. Joten kiitos ja anteeksi :)

Tänään kävi harkkari (tai eihän nykyisin enää harkkareita ole, hän on "työkokeilussa") ja allekirjoitimme sopimuksen. Harjoittelu alkaa torstaina. Hyvältä vaikuttaa, aika näyttää miten menee. Harjoittelujakso päättyy juhannukseen.

Äsken ompelin kostulin hihan saumaa ja nautin sen erinomaisesta kauneudesta. Aloin kääntää hihansuun päärmettä ja huomasin, että se sauma oli väärinpäin, siis ommeltu hihan oikealta puolelta. Purin sen ja nyt menen ompelemaan sen uudelleen, vieläkin kauniimmin ja oikein päin ja vielä toisenkin hihan, jospa se menisi kerralla oikein päin.
Aloin laittaa Facebookiin tällaisia "huoneentauluja" ja tämä sopii tähän tilanteeseen erinomaisesti:

Käsityökorttelikiertue

Käsityökorttelikiertueen paikkakunnat on nyt julkaistu!
Kiitos arvontaan osallistuneille, lahjakortti arvotaan tämän viikon aikana.

Mie tulen Jyväskylään ja Helsinkiin, tuu moikkaamaan :)

Jokaisella paikkakunnalla on Facebookissa oma tapahtumasivu.

Jyväskylä Satama 10.5. klo 10-16

Tampere Keskustori 17.-18.5. la klo 10-18, su klo 11-18

Helsinki Narinkkatori 24.-25.5. klo 10-18

Seinäjoki Matti Visanninkuja 7.6. klo 10-17

Kaikkiin Käsityökortteleihin on vapaa pääsy.

Arvonta!

Me Suomen Käsityöyrittäjät olemme talven pimeinä tunteina kovasti puuhanneet Käsityökorttelikiertueen järjestämistä tälle keväälle. Pystytämme korttelit neljälle paikkakunnalle, jotka paljastetaan ensi maanantaina 10.3. Mutta sitä ennen te saatte veikata, mitkä ovat ne neljä kaupunkia, joihin saavumme.

Kaikkien arvanneiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti, joka kelpaa kiertueen kaikkien kortteleiden kaikissa myyntikojuissa. Osallistua voit lähettämällä arvauksesi sähköpostilla kasityokortteli at gmail.com sunnuntaihin 9.3. klo 21 mennessä.

Kisaan voi osallistua myös Facebookissa.

Mutta mistä tässä Käsityökorttelissa on kyse, niinkö?

Ensimmäinen Käsityökortteli järjestettiin viime elokuussa Helsingissä ja se oli ihan mahtava menestys niin asiakasmäärän kuin myynninkin suhteen. Siitä me innostuimme järjestämään kokonaisen kiertueen. Ideanamme on tuoda laadukasta, kotimaista kädentaitoa asiakkaiden ulottuville. Käsityökortteli on meidän käsityöyrittäjien oma vaihtoehto kalliille messuille ja kiusallisille krääsämarkkinoille. Käsityökorttelit nousevat eri kaupunkien keskeisille paikoille ja niihin on aina asiakkailla vapaa pääsy.

Koska touhuamme tätä kiertuetta lähes nollabudjetilla ja pelkkänä talkootyönä, olisimme ihan äärimmäisen kiitollisia siitä, että Sinä, bloggaaja, nappaisit tästä mukaasi tämän kuvan ja laittaisit kilpailun tiedoksi myös omaan blogiisi. ❤ Kiitos! ❤

Tekstin ja Käsityökorttelien graafisen ilmeen laati Susanna, joka on yksi kullanarvoisista puuhahenkilöistämme.

Pistoksia ja rummunpärinää

Minilomailimme viime viikon loppupuolen ja se tuli todella tarpeeseen. Loman alkajaisiksi opettelin kutomaan verkkopitsiä, ihan alkeita vasta, mutta tämäkin taito on äidiltä opittava ennenkuin on liian myöhäistä. Asia osui ajankohtaiseksi, kun maailman ääristä tilaamani verkkopitsineulat saapuivat ja niitä täytyi testata ja juuri silloin kävimme viemässä kuopuksen mummille ja jidille loman viettoon. Vielä täytyy opetella suurisilmäset, konut ja jotain muuta vielä, mitä en muista, mutta ne sitten seuraavalla kerralla :D Verkkopitsiä on Suomessa tehty erityisesti Kymijokilaaksossa. Kansallispuvuissamme sitä on ainakin Kymenlaakson ja Kymin pukujen tanuissa. Kudottu verkko korjutellaan eli kirjotaan. Jos innostuit, niin Puodista saa verkkopitsineuloja ;)

Torstaina kävin Kansallispukukeskuksessa. Kuulostaa työltä sekin ja tavallaan olikin, mutta ainahan meidän lomareissuilla tehdään vähän töitä, joko toimitellaan miun työasioita tai sitten mies käy vähän vilkaisemassa jotain kylpylän kellaria tai mittailemassa tehtaalla putkia... Enempi kärpäsiä yhdellä iskulla.

Tällä kertaa asiani Kansallispukukeskukseen oli erittäin mieluisa ja iloinen ja se liittyy tiukasti erääseen tiettyyn kansallispukuun ja minuun. Tähän sitä rummunpärinää, mutta saatte jäädä jännittämään, sillä tästä asiasta kerron lisää vähän myöhemmin ;)

Kansallispukukeskuksen Kujalla on parhaillaan Pistos-ryhmän näyttely. Mie olen näiden pistoslaisten ykkösfani ja ihastun kerta toisensa jälkeen heidän kekseliäisyyteensä ja luovuuteensa. Nämä nuoret näkevät keksittyjen rajojen tuolle puolen ja onnistuvat näyttämään miulle kansallispuvusta tutut asiat uudenlaisina, aina perinnettä kunnioittaen ja sen kauneuden esiin nostaen. He uskaltavat kurkottaa riittäävän kauas kansallispuvusta, että vaara sortua kliseisyyteen ja sipistelyyn ja sitä kautta kansallispuvun vääristelyyn jää reilusti taakse. Mie en kertakaikkiaan saa miun kameralla edustavia kuvia näyttelyistä ja kehotankin lämpimästi käymään itse katsomassa. Näyttely on avoinna ilahduttavan pitkään, joten piipahda vaikka kesälomareissulla siellä! Tässä muutama herkkupala:

Sidotut siivet näyttely on esillä Jyväskylässä Kansallispukukeskuksen Kujalla.