Kiss kiss

Aivan ihanan herkulliset kiss kiss taidesukkikset rantautuivat Puotiin tänään! 

Kiss kiss taidesukkisten takana on Maiju Ahlgrén. Sukkikset ovat "upcycling"-kamaa, sillä Maiju valitsee 2-laatuisista sukkiksista kelvolliset ja käsin värjäämällä ja painamalla tekee niistä ykköslaatuisia. Sukkiksia on vaikka millä kuvioilla, mutta mie valitsin Puotiin "Karjalaisia aiheita" ja "Elämänpuu" -sukkiksia.

Varovaisena (lue: "köyhänä") tyttönä otin pienen erän, joten pidä kiirettä, että saat mieleiset!
Sukkikset ovat mahtava pari kiilaferrelle ;)

Jospa tänään paistelisi aurinko iltapäivälläkin, niin voisi pitää pienen kuvaussession näiden kanssa...

Kansallispuvun paidan silitys DIY

Huomenna lähden vähän ennen heräämistä ajelemaan Jyväskylään. Kansallispukukeskus juhlii kansallispuvun synttäreitä tässä syksymmällä, sillä varsinaisena syntymäpäivänä 5.8. on vielä vähän huono aika tällaiselle tapahtumalle. Olen pakkaillut kolme päivää ja tänään jatkuu. Löydän koko ajan uutta mukaan otettavaa ja saatan ehkä täyttää koko paikan "laukkuryssän" Puodillani. Lisäkseni paikalla on 9 muutakin myyjää ja synttärien kunniaksi on pukunäytös ja luento. Tervetuloa juhlimaan!

Kuopus 7 v. otti kuvia pakkaustouhuistani. Mitä ihmettä tässä on? Tuu katsomaan lauantaina Jyväskylään ;)

Muun pakkailun lisäksi täytyy tietysti laitella oma kansallispuku kuntoon. Äiti tulee myös ja koska hänen pukunsa asustelee täällä meillä, huollan senkin. Oikeastaan huomenna leikimmekin roolileikkiä ja vaihdamme puvut keskenämme! Puvut leimautuvat helposti ihmisiin. Minua on katseltu 20 vuotta Sysmän ja Luhangan puvussa, äitiä 30 vuotta Kymenlaakson puvussa. Saa nähdä miten sekaisin ihmiset menevät tästä. Saa nähdä, miten sekaisin menemme itse! Hihii!

Isoin homma pukujen huollossa on tietysti paidan silittäminen. Koska se ei ole mitenkään yksinkertainen juttu ja koska tiedän monen asian kanssa tuskailevan, kerron miten itse sen teen.

Käytön jälkeen paita tietysti pestään sen mukaisesti, mitä mikäkin paita vaatii. Paidan voi tärkätä pesun yhteydessä lisäämällä viimeiseen huuhteluveteen tärkkiä. Tärkkäyksen voi tehdä myös ennen silitystä. Paitaa ei silitetä säilytykseen, vaan säilytetään pesuruttuisena. Silitys voi kellastuttaa paidan pitkässä säilytyksessä.

Nyt, kun tarvitsen paidat päälle lauantaina, niin keskiviikkoiltana kostutin paidat suihkupullolla. Olin kyllä lisännyt tärkkiä myös pesun päätteeksi, mutta koska halusin vahvemman tärkin, lisäsin tärkkiä suihkupulloon. Suihkuttelin sitten paidat kauttaaltaan kosteiksi ja viikkasin muovipussiin. Muovipussi tiiviisti kiinni ja paidat saivat "muhia" yön yli. Silloin kosteus tasaantuu ja imeytyy hyvin kuituihin.

Taas näitä ärsyttävän harmaita kuvia, pahoittelen =/

Torstaiaamuna availin pussin ja aloitin silittämisen. Siihen täytyy varata reilusti aikaa.

Toinen nyt silitettävistä paidoista on kapeahihainen ja siinä on suuri pääntie. Toinen on leveähihainen, pienellä pääntiellä. Silitin tietysti yhden kerrallaan, mutta kerron tässä vaiheittain, lomittain silitysjärjestyksen.

Koska paidoissa on tärkkiä, silityslämpötila asetetaan sen mukaan. Miun raudassa on kolmen pisteen kohdalla pellava ja puuvilla. Pellava on se kuumin kohta, puuvilla seuraava. Tuo tärkki kestää sen puuvillalämmön. Kuumemmalla se ruskistuu.

Kangas tulee silittää kuivaksi asti, koska pellavan ominaisuus on, että se vetää ruttuun kosteana. Rautaa painetaan reilusti ja toisella kädellä pidetään kangasta napakasti suorana, ei kuitenkaan saa venyttää "yli", ettei paita ala liekottaa.

Aloitan silittämisen hihoista. Kapeiden hihojen silittämisessä käytän apuna hihalautaa. Jos sellaista ei ole, voit käyttää vaikkapa tiukkaan rullattua lakanaa, jonka sujautat hihan sisään.

Aloitan silittämisen hihansuusta. Tässä on iskuhapsua tuossa hihansuussa, joten oioin hapsut ja silitin hihansuun tienoilta. Pyörittelin hihaa tuossa hihalaudalla niin, että sain sen joka puolelta silitettyä.

Sitten siirsin hihaa hihalaudalla niin, että sain hihan yläosan käsittelyyn. Silitin sen, taas pyörittäen hihaa hihalaudalla ja varoen ruttaamasta jo silitettyä osuutta.

Myös olan kohdan voi silittää tässä saman tien. Varsinkin, jos pääntie on pienehkö, niin tässä kohtaa se on tehtävä. Saumojen kohdalla saumaa venytetään suoraksi ja raudan kärjellä painetaan ja vedetään sauman molemmin puolin. Siis niin, että se raudan reuna kulkee saumaan nojaten. Toinen hiha ja olka samoin.

Leveän, rannekkeellisen hihan silittyksen aloitin rannekkeesta. 

Ensin oioin reunat ja revinnäiset oikeaan mittaansa ja sitten silitin reippaasti hinkuttaen. Ranneke on kaksinkertainen ja täytyy varmistua, että se kuivuu läpeensä. Sitä voi silittää myös nurjalta. Tällaisiin kohtiin tulee helposti silitysryttyjä, jos kangasta ei silittäessä pidä vähän venytyksellä. Koska miulla on vain kaksi kättä ja nyt toisessa oli kamera, niin en ihan saanut sitä kuvattua, mutta tuo käsi tuossa venyttää ranneketta raudasta pois päin ja rautaa painetaan alustaa vasten samalla silittäen. Onpa vaikeaa selittää, tajusitko?

Sitten hiha. Taitoin leveän hihan kaksinkerroin niin, että hihan alaosassa oleva sauma on tuossa päällä keskellä ja kainalon kohta siis kohti kattoa. Huolehdin, että kangas on sileä, myös tuolta hihan vastakkaiselta puolelta, etten silittänyt sinne taitteita. Sitten silitin tuosta keskeltä, varoen noita taitteiden kohtia. Saumaa sai taas venyttää suoraksi ja sauman molemmin puolin vetää raudan kärjellä tai reunalla.

Käänsin hihan ympäri, eli nyt hihan päällipuoli ja olan kohta ovat tuossa keskellä päällä. Silitin samalla tavalla keskeltä tuon hihan päällipuolen...

...ja toisella kädellä kangasta pingottaen (ei ole nyt pingotettu, kun kamera oli siinä toisessa kädessä) hihan kiinnityssauman laskosten pohjat raudan kärjellä.

Rannekkeen puolelta hihansuun laskokset myöskin kangasta venyttäen, raudan kärjellä ihan tuonne laskosten juureen saakka sileiksi.

Taitoin hihan "oikeaan asentoonsa" eli nyt hihan sauma on toisessa reunassa ja olan kohta toisessa. Silitin tuosta välistä loput suoraksi ja taas tietysti sinne laskosten pohjiin saakka. Hihan kiinnityssauman vieri tarkasti! Vielä hiha ympäri ja sama toiselle puolelle.

Ja toinen hiha samoin. Tässä kohtaa tekee mieli pitää kahvitauko, mutta älä karkaa, muuten paita kuivuu, eikä sitä saa enää suoraksi ja homma on aloitettava alusta.

Jos pääntie on oikein suuri, olan voi silittää niin, että sujauttaa paidan pääntien kautta silityslaudan päähän.

Tai voi käyttää hihalautaa, kuten tuossa aiemmin selitin ja sen hihalaudan voi myös tyrkätä tietysti tässä vaiheessa pääntien kautta olan kohdan alle. Miulla on tällainen silityskinkku, jota käytän pienellä pääntiellä varustetun paidan olan kohtien silittämiseen. Tiukka lakanarullakin toimii. Tärkeää kuitenkin on silittää se olan kohta.

Tässä siis pienellä pääntiellä varustetun paidan olan kohta. Sujautin silityskinkun tuonne alle ja silitin olan kohdan ja huolehtien myös saumojen vieruksista.

Suurella pääntiellä varustetussa paidassa on kauluksen reunassa hapsut. Sujautin paidan silityslaudan päähän niin, että kaulus on laudalla ja suurin osa paidasta riippuu laudan päästä lattialle. Suoristelin vähän hapsuja....

...ja silitin kauluksen suoraksi pyörittäen sitä tuon silityslaudan pään ympäri. Tässä paidassa on kauluksen kiinnityssaumassa nyörikuja ja se on myös huolehdittava kuivaksi. Kaulus on pystyssä pidettävää mallia, joten tärkkiä saa olla reippaasti.

Pienellä pääntiellä varustetun paidan kauluksen silitin vain osa kerrallaan tuossa silityslaudan päällä. Taas nuo reunat ja reikäompeleet oli venyteltävä oikeaan mittaansa ennen silitystä ja toisella kädellä vedettävä kangasta suoraksi.

No niin, hihat ja kaulus sileät. Pujotin paidan silityslaudan ympärille. Silityslauta on siis tuolla paidan sisällä. Silitin ylisten osuuden ensin, taas venyttäen kangasta kevyesti toisella kädellä ja painaen rautaa reippaasti. Saumojen vieret vedin raudan kärjellä tai reunalla venyttäen saumaa samalla. Pyöritin paitaa laudalla, että sain yliset kokonaan silitettyä.

Sitten on alisten vuoro. Mutta koska mie olen laiskimus, eivätkä aliset kenellekään näy, silittelin vain sen verran yläreunasta, ettei kosteus hiivi rypistämään ylisiä ;D Neuvon tietysti silittämään alisetkin kiltisti.

Silitetyt paidat laitetaan varovasti hengarille tai varvalle (varpa on "keppi" ja siihen laitetaan paita niin, että keppi työnnetään toisesta hihasta sisään ja kurkistamaan toisesta hihasta ulos ja sen pitää olla niin pitkä, että paita hihoineen mahtuu siihen suorana) jäähtymään. Ne saavat mieluusti olla siinä oikosenaan seuraavaan päivään, mutta muutaman tunnin ainakin. Jos paidan vetäisee tuosta suoraan päälle, sen takuulla saman tien rutussa.

Kun paita on jäähtynyt ja rutikuiva, sen voi viikata ilmavasti laukkuun tai sujauttaa pukupussiin - jos sitä täytyy kuljettaa - tai pukea päälle.

Nyt saa mennä kahville.

Syyshulinaa

Syksy on miun lempivuodenaika. Luonto on miun silmään kauneimmillaan, ilma on raikas ja happipitoinen ja tirskuttavat allergeenit on sade huuhdellut ilmasta. Haluaisin lenkkeillä, hengittää syvään kirpeää ilmaa, kietoutua maailman kutistavaan aamusumuun ja pitää perhettä ja ystäviä kädestä.

Kevättä pidetään alkuna, vuoden aamuna. Luonnolle se voi olla sitä, mutta miun elämässä syksy on aina alku. Eräs ystävä kerran lausui huomion, joka on itsestään selvä, mutta tuli miulle näkyväksi vasta kun hän sanoi sen ääneen: kaikki miun elämän tärkeät asiat ovat tapahtuneet syksyllä.
Rakastuin mieheeni syyskuussa. 8 vuotta myöhemmin esikoisemme syntyi syyskuussa. Siitä kolme vuotta myöhemmin menimme naimisiin lokakuussa ja sitten pari vuotta myöhemmin kuopus syntyi elokuun lopulla.

Syksyllä alkaa työ taas kesäloman jälkeen. Syksyllä alkavat työväenopiston kurssit, niin opettajana kuin opiskelijanakin. Koulut ja lasten harrastukset alkavat. Viikko rytmittyy säännöllisten menojen ympärille. Miun työreissutkin painottuvat yleensä syksyyn. Siitä johtuu se, että kaikki alussa mainitsemani jää aika vähiin. Tai ainakin tällä miun epämääräisellä aikatauluttamisella. Kyllähän sitä tietysti löytää aikaa sille, mitä oikeasti haluaa tehdä.

Viime viikolla alkoi kansallispukukurssi. Porukka vaikuttaa mukavalta, muutama uusi, suurin osa vanhoja tuttuja. Pari tooooosi pitkäaikaista opiskelijaa jäi pois ja luokassa tuntui vähän hassulta ilman heitä. Ensimmäiseksi haasteeksi osoittautui metsästää ohjeita ja tarvikkeita tarkistettuihin pukuihin. Voi että minuu ärsyttää, että ihanista, uusista puvuista täytyy vain todeta, että eipä pysty. Juuri kun jostain nurkasta saadaan hommia kuntoon, niin toinen repsahtaa. Kun ei ole lankoja, ei ole kankaita, ei ole ketään, joka tietäisi yhtään mitään, saati ottaisi vastuuta... Plaah.

Myös FolkJam alkoi. Porukkaa oli ihanan paljon ja fiilis tunnilla ihan huikean hieno! Iloa ja energiaa virtasi salissa ja moni tanssijoista hymyili pois lähtiessään! Ihanaa!

Viikonlopun olin EloFolkJam-koulutuksessa Hollolassa. FolkJam-koulutuksissa on aina hauskaa, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Ryhmähenki on huikea! Sen sijaan poikkeuksellista oli koulutuksen helppous. Siihen varmasti vaikuttaa se, että on jo FolkJamin perus- ja jatkokoulutus käytynä ja monet askeleista ja kuvioista ainakin osittain tuttuja. EloFolkJam on toki myös vähän helpompaa, eikä fyysisesti ihan niin rankkaa kuin "perusversio". Opittavaa asiaa oli vähemmän ja niin kroppa kuin mielikin saivat nauttia tanssista paremmin, kun ei ollut sitä oppimisen painetta samalla tavalla. Aika näyttää, saanko ohjata ihan pelkkää EloFolkJamia joskus, mutta takuuvarmasti otan siitä palasia noille tavallisille FolkJam-tunneille.

Mieli ja jalat tursuavat tanssia, joten on haastavaa keskittyä tuohon käsillä olevaan työhön: Jääsken mallipuvun kostuliin. Saumat ovat superkapeat, jopa miun käsialalle.

Ei yhtään kuvaa tänään, paitsi mielikuvia. Luo niitä :)

Katesauma DIY

Kansallispuvun paidan katesauman voi tehdä monella tavalla. Lopputuloksen pitäisi olla pullea, täyteläinen, 3-4 mm kapea, rytmikäs ja tietysti kestävä. Toiset ovat viikkaajatyyppejä, toiset sullojia. Mie olen ehkä vähän siltä väliltä.

Hyvä katesauma tehdään hyvillä välineillä. Tiivis pellava- tai puolipellavakangas on hyvä paitakangas. Tällä hetkellä parhaan pellavaisen paitakankaan, joka on helposti saatavilla, voi ostaa Bragesta. Se on kallista, mutta mikäpä ei olisi. Se on myös riittävän tiivistä, että pienet kirjonnat, kuten ronkkaus, onnistuvat sille.

Katesauma ommellaan pellavaisella nyytinkilangalla. Itse käytän useimmiten Pella 70 -lankaa, ½-valkaistua. Pellaa myydään isoilla rullilla ja se iso rulla maksaa kai jotain parikymppiä. Jos ei tarvitse isoa rullaa, voi käyttää Bockensin nyytinkilankaa. Puolivalkaistu Bockens 40/2 tai 50/2 sopii paidan ompeluun. Noista 40/2 on paksumpi, numerointi on käänteinen. Lanka valitaan kankaan mukaan: paksumpaan kankaaseen paksumpi lanka. Pella on tasaisempaa laadultaan ja mielestäni vähän kestävämpää, mutta Bockensillakin pärjää oikein hyvin. Vaikka pellavalanka saattaa tuntua hankalalta, sen käytössä on järkeä. Saumasta saa kauniin. Pellavalanka on kestävää, kunhan sitä ei kuluta turhaan. Ja mikä tärkeintä ommellessa: pellavalanka ei luista takaisin, kun olet kiristänyt piston.

Seuraava askel on neula. Neula valitaan kankaan ja langan paksuuden mukaan. Tähän kankaaseen ja lankaan käytän John Jamesin teräväkärkistä kirjontaneulaa nro 7. Näissä neuloissa on tarpeeksi iso silmä, että pellavalanka mahtuu siitä hyvin ja kärki on suiposti terävä.

Sitten tarvitaan vielä nuppineuloja, sakset ja suosittelen harsinlankaa ja sormustinta, vaikken itse niitä käytä, ensimmäistä laiskuudesta ja jälkimmäistä siksi, etten osaa. Sen huomaa kyllä sormenpäistä...

Katesaumaksi ommeltavat saumanvarat leikataan 1 cm levyisiksi. Jos kangas on huomattavasti ohuempi tai paksumpi, niin saumanvaraa voi säätää sen mukaan. Kappaleet neulataan yhteen.

Sitten seuraa se kohta, jonka mie usein skippaan: harsi kappaleet yhteen VALKOISELLA harsinlangalla täsmälleen siitä saumanvaran ja kaavan rajalta. Käytin tässä mustaa siksi, että se erottuisi. Tätä lämpimästi suosittelen ainakin ensimmäisillä kerroilla.

Nuppineulat voi tietenkin sitä mukaa poistaa. Katesaumassa toisen kappaleen saumanvara kattaa. Tällä on merkitystä paitaa kootessa, joten ole tarkkana. Esimerkiksi hihaa miehustaan kiinnitettäessä hiha kattaa. Tässä vaiheessa se saumanvara, joka kattaa, jätetään suoraksi ja se toinen taitetaan tuosta harsinlangan kohdasta.

Mie siis oikaisen tässä niin, että taitan katettavan saumanvaran ja neulaan sen, näin:

Laita lanka neulansilmään rullalta tuleva pää edellä (näin se menee vähemmän solmuun).

Langasta katkaistaan pätkä, mutta älä ota mitään laiskansäiettä, siis kovin pitkää, sillä pellavalanka ehtii hiutua poikki ja mennä tuhannensolmuun ennenkuin saat sen ommeltua loppuun. Siis tuollainen 30 cm pätkä riittää. Tee toiseen päähän solmu.

Pidä työtä käsissäsi noin, kuin se on kuvassa. Sauma on siis sinuun nähden vaakasuorassa ja taitettu saumanvara itseesi päin. Ompelu aloitetaan oikeasta reunasta. Pujota neula taitetun saumanvaran taitteesta läpi niin, että solmu jää taitteen väliin. Ota neulalle aina taemmasta kankaasta pari lankaa ja taitetusta voi ottaa pikkuisen reilummin.

Kiristä napakasti, mutta varo, ettei sauma lähde supistumaan. Tässä auttaa se, että kiinnität sauman alkupään johonkin. Mie kiinnitän sen aina neulalla housuihin tai polven ympärille kietaistuun nauhaan. Kun sauma etenee, kiinnityskohtaakin siirretään. Mie ompelen sohvalla, risti-istunnassa tai polvet koukussa. Silloin polven asentoa muuttaen pystyy etenemään hyvin ja yläkropan työasento säilyy siedettävänä. Yhtä hyvin voit kiinnittää alkupään johonkin muualle, sopivalle korkeudelle. Pistojen tiheys on käsialakysymys ja riippuu myös kankaan paksuudesta. Esimerkiksi 4 pistoa/cm on aika hyvä.

Kun lanka loppuu, päättele se tuohon taitteeseen muutamalla punospistolla ja pujota taitteen väliin. 

Kun saat katesauman ensimmäisen ompeleen valmiiksi, pura harsinlanka pois. Leikkaa taitetusta saumanvarasta 1/3 pois. Käännä työ ja avaa kappaleet irti toisistaan. Taita kattava saumanvara oikeaan asentoonsa katettavan päälle. Nyt seuraa se taittelu- tai sullomisvaihe. Molemmat saumanvarat pitäisi saada napakaksi, pulleaksi ja kapeaksi matoseksi. Mie teen niin, että työnnän kynnellä saumanvarat kolminkertaiseksi ja vielä sullon kynnellä pyörittäen saumanvaranippua pulleaksi.

Sitten taas ommellaan oikealta vasemmalle, kuten ensimmäinenkin ommel. Taas pari lankaa sieltä suorasta kankaasta ja reilummin saumasta. Ja kannattaa kiinnittää alkupää johonkin. Saumamatosesta tulee helminauhamainen.

Nyt on siis koko ajan työskennelty kankaan nurjalla puolella. Oikealla puolella näyttää tältä: 

Kun saumoja on nyperretty ja nyhrätty, paita on ruttuinen. Sormista on irronnut kaikenlaista (tuskanhikeä?) kankaaseen. Valmis paita pestään. Ennen käyttöä se vielä tärkätään ja silitetään.

Kauniilla käsialalla tehty katesauma on kuin koriste. Vaate ei saumoista huonone, se kaunistuu. Paitaan voi tarpeen mukaan huoletta tehdä jatkosaumoja, jos käytettävissä oleva kangas niin vaatii.

Katesauman ompelu on melko hidasta, mutta parhaimmillaan se on sujuvaa ja rytmikkyydessään meditatiivista.

Yrittäjän päivä

"Yrittäjän päivästä on tullut kansallinen juhlapäivä, jota vietetään 5. syyskuuta monin eri tavoin. Yrittäjän päivän tavoitteena on luoda positiivista kuvaa yrittämisestä ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana."

Kerroin vuosi sitten päivästäni ja koska miusta oli silmiä avaavaa lukea se päivitys nyt uudelleen, kirjoitan samalla tavalla tänäänkin. (Se on kyllä kirjoitettu 5.9. vaikka jostain syystä siinä onkin 4.9., ilmeisesti blogin muutossa tapahtui jotain outoa.) Hyvää yrittäjänpäivää!

7.00
Herätys soi. Väsyttää ja koska kuulen, että kutosluokkalainen on hereillä, loikoilen vielä hetken.

7.15
Noustava on. Käyn aamupesulla ja puen.

7.40
Nappaan aamupalan koneen ääreen. Otan kuvan tilanteesta, muokkaan sitä ja ihmettelen, mikä ongelma kuvan lisäyksessä tänne blogiin oikein on. Kutosluokkalainen lähtee kouluun.

7.53 

Luovutan, en saa kuvaa tuohon. Toiveikkaasti jätän siihen "mukakuvan" ja toivon, että se muuttuu bittikeijun toimesta oikeaksi kuvaksi itsestään.

Katson sähköpostit: vain mainoksia.

Kurkkaan verkkopankin: ei ole tullut suorituksia tilauksista, joten ei postittelua tänään. IZetteltä on tullut korttimaksurahat lauantaiselta Käsityökorttelikeikalta. Yritän etsiä Käsityökotteliin linkkiä Facebookista, mutta Facebook on rikki!!! Mitä ihmettä tapahtuu? Huh, ei ollutkaan. F-securen pankkitoimintojen suojaus vain oli päällä ja näköjään toimii eri tavalla kuin ennen. Ja kuvan tuontikin tietysti nyt onnistuu. Tampio minä.

Luen vielä Facebookin. Kansallispuku-ryhmässä on 2 uutta jäsenpyyntöä, nyt meitä on jo 418! Ihanaa!

Tutkailen myös tarkkaan Suomen Käsityöyrittäjien suljetun ryhmän viestit ja kommentit. Julkisesti näymme täällä. Olen ollut ryhmässä mukana vasta vähän aikaa, mutta saanut sinä aikana ihan huikeasti tietoa, tukea ja yhteisöllisyyttä. Joukossa vaan on voimaa ja se kannattaa muistaa erityisesti yrittäjän päivänä.

Laitan vielä työminän Facebook-seinälle linkin tähän kirjoitukseen ja kurkkaan siviiliminän seinän.

8.09

Konehommat hoideltu. Siirryn sohvalle kiinnittämään ja kirjomaan Jääsken naisen kansallispuvun B-mallipuvun paidan pääntiekaitaletta. Seurassani on Eppu Nuotion Musta -äänikirja.

8.34

Kuudesluokkalaisen luokkakaverin äiti soittaa ja juttelemme lasten ongelmista ja eilisestä vanhempainillasta. Turhauttavaa. Puhumme 16 minuuttia. Koulukiusaaminen on p*rseestä. En jaksa pohtia tätä nyt enempää. 

Herättelen ekaluokkalaisen, joka ei juuri koskaan nuku näin pitkään. Hän on kipeän oloinen ja komennan tyrkkäämään kuumemittarin kainaloon.

Otan ommellessani kuvia työstä. Haaveilen kunnollisesta digikamerasta ja suunnittelen tekeväni blogiin teko-ohjeet ainakin katesaumalle ja päärmeelle. Ilahdun, kun luen Facebookin Kansallispuku-ryhmästä, että joku on opetellut miun blogin ohjeella kansallispukukurssilla ronkkaamaan :)

8.58

Ekaluokkalaisella ei ole kuumetta. Hoputan hänet pesulle ja aamupalalle. Palaan Jääsken pääntien pariin.

9.27

Ekaluokkalainen piristyi huomattavasti ja lähtee iloisena kouluun. Sähköpostini kanssa on ollut ongelmia. Ne saavat minut tosi turhautuneeksi, sillä en ymmärrä tätä bittimaailmaa riittävän hyvin, että osaisin ratkoa ongelmia, enkä toisaalta edes halua ymmärtää. Haluan oman kotinörtin, joka lukee ajatukseni ja hoitaa ongelmat ennenkuin niitä syntyykään, eikä yritä ollenkaan puhua miulle bittikieltä. Laitan parille asiakkaalle tekstiviestinä tiedon siitä, että olen lähettänyt heille sähköpostiin laskun. Sain toissapäivänä vihoviimein laitettua sähköpostin asetukset niin, että pystyn lähettämään työsähköpostiosoitteesta viestejä, mutten tiedä auttaako se tähän sähköpostiongelmaan. Ongelma on siis se, että lähettämäni sähköpostit menevät suoraan vastaanottajan roskikseen. En tiedä, johtuuko se minun osoitteestani, siitä että sähköpostissa on liite vai jostain, mitä en edes tajua epäillä. Huoh. Olen huolissani siitä, miten amatöörimäisen kuvan tämä sähköpostisohellus antaa miusta ja yrityksestäni. 

Päätimme eilen vanhempainillassa myydä taas Pilkkosia kerätäksemme luokalle rahaa. Viime kerralla hoitelin kaikki järjestelyt ja tällä kertaa yritän pestä käteni niistä. En ole siinä kovin hyvä, siis siinä, että luotan jonkun muun hoitavan asiat... Lähetän naapurivanhemmalle edellisellä kerralla laatimiani ohjeita ja muita hyödyllisiä juttuja. 

Jatkan töitä.

9.44

...tai olin jatkavinani. Tietokone on sylissäni ja tajuan, että tämänkin postauksen päiväys on 4.9.! Mitä ihmettä, miten miun blogi voi olla väärässä ajassa? Miten tämä korjataan? Tuskastun, mutten aio alkaa selvittää tätä nyt. Ehkä joku teistä tietää ja kertoo, miten tämä korjataan?

Susannakin kirjoittaa päivästään :D 

10.06

Välipala-aika.

Tyttöjen koulun rehtori soittaa. Vanhempaintoimikunta järkkää oppilaille teatteria ja paperihommissa on vähän muutettavaa. Pyydän laittamaan paperit kotiin kutosluokkalaisen mukana.

Suon ajatuksen ensi viikolla alkavalle työväenopiston kaudelle. Opetan kansallispukujen ompelua ja FolkJamia. Kansallispukuja varten täytyy muokata luento ja laatia aikataulu ja ohjeita. FolkJam-tunnin runko on tehty ja musiikit valittu, sitä täytyisi harjoitella. Tänään voisi jossain välissä taukojumpaksi pompahdella muutaman biisin. Varsinaiseksi harjoittelupäiväksi olen varannut maanantain ja kansallispukuluennon harjoitteluun tiistain.

Huomenna on opiston strategiapalaveri, koko päivä menee siellä. 

10.17

Välipala kauhottu. Haa! Sain päivämäärän korjattua. Korjasin myös seuraavaan tekstiin, mutta siitä eteenpäin ne ovat päivän verran pielessä... Ehkä jonain päivänä jaksan korjata kaikki. Täytyy olla tarkkana jatkossa.

Eräs asiakas laittaa sähköpostia, että on maksanut laskun. Tarkistan tilanteen verkkopankista ja ilmenee, että sittenkin on postitushommiakin tänään :)

Löysin tässä joitakin päiviä sitten ihanat Kiss kiss -taidesukkahousut netistä! Ihastuin erityisesti käspaikkakirjontamuunnoksilla koristeltuihin sukkiksiin ja miusta ne sopivat täydellisesti kiilaferrejen kaveriksi! Harkitsen, että ottaisin niitä kokeeksi jälleenmyyntiin. 70 den -sukkisten hinta olisi 32 € ja 40 den vähän vähemmän. Ostaisitko?

11.01

Tuttuun tapaan touhuan kaikkea muuta kuin mitä pitäisi. Eipä ihme, etten juuri rikastu.

Kävin tykkäilemässä yrittäjätovereista täällä. Piti lopettaa kesken, koska Facebookista alkoi vaikuttaa siltä, että käytän sivua väärin :D Mutta sieltä siis löytyy Suomen Käsityöyrittäjien jäsenten Fb-sivut helposti tykkäiltävänä listana.

11.32

Kävin pakkaamassa tilauksen ja laitoin vettä kiehumaan. Viime viikon lopulla Imatrankoskella oli Herkkujen tori  Ehdin sinne vasta sunnuntaina, mutta silloin ylpeänä, yhden vuoden työväenopistokurssipohjalla ostin italiaksi parmesania ja ilmakuivattua kinkkua :D Brava! (Käyn heittämässä spagetit kattilaan). Ihan huikea fiilis, vaikka alku oli kankea, onhan edellisestä tunnista jo viisi kuukautta, enkä juuri ole ehtinyt kesällä kertailla. Onneksi maanantaina taas solahdetaan italiankieleen.

Vorrei quattro etti di prosciutto e un pezzo di parmigiano, per favore.
Ihan enkuksi ostin marseillesaippuaa ja kutosluokkalainen osti enkuksi patongit.

Tilitoimistosta tulee sähköpostia, olen unohtanut tulostaa tiliotteen kuittien mukaan. Muksin henkisesti otsaani seinään ja lähetän tiliotteen sähköisenä.

Spagetti on kypsää. Kauhon sen sekaan kaupan päälle saamaani kastiketta: pomodoro con asparagi in olio di semi di girasole (tomaattia ja parsaa auringonkukkaöljyssä). Vuolen päälle lastuja parmesaanikimpaleesta.

12.34

Kupu on ravittu. Asiakas ilmoitti, ettei ole saanut sähköpostilaskua. Voi ryönä. Mitähän mie tuolle tekisin? Hänelle laitoin tekstiviestillä maksutiedot, mutta nyt on kyllä keksittävä jotain viisaampaa. Haluaisiko joku, joka ei ole sähköposteillut koskaan miun kanssa, ruveta hetkiseksi koekaniiniksi, että tulevatko miun viestit perille? Jos, niin voisi laittaa miulle tekstiviestillä sähköpostiosoitteen: 050 588 3911.

Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmässä on puhetta siitä, että y-tunnuksen pitäisi näkyä. Saan siitä pontimen päivittää viimeinkin nettisivujen "tutustu Sojaan" -sivua. On siinä vieläkin sanomista, mutta nyt se on sentään vähän paremmin ajan tasalla.

Arvaapa, olenko kovasti ommellut :P Nyt soffalle ja ompelus käteen!

13.06

Yllättäen en ehtinyt sinne sohvalle. Puhelin piippasi ja kipsuttelin pajalle mittailemaan Virolahden miehen kansallispukua, se lähtee ehkä vuokralle. Puku on sopiva, mutta päähine täytyy metsästää jostain... Laitan siihen liittyen pari sähköpostia menemään (toivoen, että ne menevät perille....).

Ja uusi yritys sinne sohvalle menosta.

13.25

Kutosluokkalainen tulee koulusta, ihan hyvillä mielin. Matikan kertauskokeesta oli tullut 9-! Mukava tuollaiseen on nimi raapustaa. Enkun sanakokeet olivat menneet "ihan ok", vaikka pari virhettä saattaa olla. Unbelievable on sana, joka ei tarttunut päähän, eikä ollut sitten muistunut, että mitä se on suomeksi. Ei kovin uskomatonta. Onnistun jatkamaan ompelua samalla, kun jutustelen koulukuulumisista.

14.05

Nälkä. Maito on loppu, joten ei kahvia!!! Kamalaa!

Tilitoimisto lähettää tuloslaskelman ja taseen elokuulta. Katson ne läpi ja olen ymmärtävinäni niistä jotain. En oikeasti ymmärrä. Paitsi sen, että tili on tyhjä.

14.18

Takaisin ompelemaan.

14.25

Ekaluokkalainen tulee koulusta. Kuulemma hyvä päivä ja "jee, mie sain lukuläksyy!" ja Nasu-leiman. Hän liimautuu telkkariin, jonka isosisko luvalla aukaisi, turha siis yrittää kommunikoida hetkeen.

16.00

Sain viimein vähän jotain aikaiseksikin, mutta olen jäljessä suunnitelmasta, edelleen. Nyt on kuitenkin lähdettävä postiin ja kauppaan ja tehtävä ruokaa. Mies on työreissussa, eikä siis jakamassa näitä kotihommia. Lupasin ekaluokkalaiselle, että käymme Cittarissa katsomassa, olisiko siellä hänelle Top Model -paita sillä aikaa, kun kutosluokkalainen on ratsastuksessa. Anoppi kuskaa kutosluokkalaisen ratsastukseen. Saatan vähän illalla vielä kirjoa, jos huvittaa. Ei ehkä huvita.

Tällainen on ollut miun työpäivä tänään! Nyt laitan työpuhelimen äänettömälle ja lähden sinne kauppaan. Mukavaa iltaa siulle!

20.23

Jälkikirjoitus:

Kävin postissa. Kärsivällisyyteni on koetuksella, kun jonotan tiskille aina. En ymmärrä, mikä siinä kestää niin kauan. Systeemi on jotenkin kamalan hidas. Ehdin juuri ja juuri tehdä ruuan niin, että kutosluokkalainen ehti ratsastukseen.

Ratsastus oli mennyt hyvin, vaikka hän on suruissaan, kun kaksi tallin hevosista on kesän aikana lopetettu. Ekaluokkalaisen kanssa kävimme Cittarissa, ei löytynyt Top Model -paitaa, mutta löytyi ruututunika, pipo ja Lego Friends -pakkaus. Ne hän osti omilla rahoillaan. Mie taas löysin halvennuksesta muovilaatikoita pajalle ja reissuihin.

Anoppi toi omppuja, joten herkuttelimme iltapalalla omenapaistoksella. Slurps!

Lueskelin vielä facebookia ja blogeja. Piaeliinakin on kirjoittanut päivästään. Naurattaa, kun nämä päivitykset ovat pelkkää syömistä ja hengailua. Sellaistako on yrittäjän päivä? No se on varmaan ainakin se, josta mainitaan. Se työ kun tuppaa olemaan sellaista, jota kuvaillaan kahdella sanalla ja tehdään kolme tuntia. Aika lailla myös yrittäjän hommat ovat silppua ja sukkulointia. Se on se rasittava juttu. Siihen voi toki aika paljon itse vaikuttaa ja luulen, että taloudellisesti menestyvät yrittäjät osaavat hallita sen. 

Tällaiseen kirjoittamiseen menee hillittömästi aikaa, mutta aika hauskaa se on. Kerran vuodessa. Nyt yritän taas vähentää koneella notkumista.

Nyt odottelen, että Susanna palaa päivittämään päivänsä loppuun, muuten lähden kohta naaraamaan tuota järveä...

Ja voittaja on...

Arvontakone valitsi numeron 1, joten 40 euron lahjakortin Puotiin voitti ensimmäinen kommentoija, Zeepra. Onnea onnea! Olen lähettänyt Zeepralle sähköpostitse ohjeet lahjakortin lunastamiseksi.

Kaikkien aikojen ensimmäinen Kampin Käsityökortteli oli menestys! 43 kojua, 50 suomalaista käsityöläistä. Erittäin moni sanoi tehneensä kaikkien aikojen myyntiennätyksen. Mie lähdin mukaan vähän tukemismielellä, sillä en uskonut, että miun tuotteet käyvät kaupaksi ohi rientävälle kansalle. En tehnyt ennätystä, mutta ennakkokuvitelmaan verrattuna ylitin tavoitteen kymmenkertaisesti!

Hämmästyin sitä, että vaikka aamupäivällä sateli, ihmisiä riitti silti. Asiakkailla oli aikaa katsella, sovitella ja jutella. Telttaan tultiin rohkeasti sisälle, ihasteltiin, otettiin käyntikortteja ja ostettiinkin. Siis jopa miun kiilaferrejä jäätiin sovittelemaan!

Kuva: Susannan Työhuone / Susanna Mattheiszen

Mie jaoin teltan ystäväni Kiikarin Riikan kanssa. Meidän tuotteemme ovat aika lailla eri maailmasta ja vähän hassua olla samassa teltassa, mutta toisaalta, eipä ollut epäselvää, mikä on hänen ja mikä miun tuote :D Tietysti molemmat tästä varmaan vähän myynnillisesti kärsivät, mutta olipa kaveri ja tuuraaja vessareissun ajaksi.

Kiikar Visionin Riikka tuotteineen

Homma toimi kuin tanssi. Susannan Työhuoneen Susanna oli koko idean ja järjestelyjen takana ja oli tehnyt niin valtaisan hyvää työtä, että kertaakaan ei tullut sellainen olo, että mitenkäs tässä pitäisi toimia. Aika montaa hirvitti aamuinen ajelu Narinkkatorille. Meillä oli kuskina miun mieheni, joka ajaa vaikka Lontoossa - tai ajaisi, jos joskus sinne pääsisi. Mutta mie luulen, että olisin saattanut tarvittaessa itsekin selvitä tästä, sillä Susanna oli tehnyt meille kuvalliset lähestymisohjeet! Lisäksi ohjepumaskasta löytyi kaikki, mitä vaan voi keksiä kysyä, jopa se, missä vessassa kannattaa käydä ja paljonko se maksaa!

Susanna

Mainontahan oli tehty ihan talkoilla. Susanna oli tehnyt hienon yhtenäisen ilmeen Käsityökorttelille ja sen mukaiset mainokset blogeihin, facebookiin, kotisivuille, flyereiksi ja julisteiksi. Meidän muiden tehtäväksi jäi rummuttaa. Omalta osaltani tein sen, minkä voin: lähettelin flyereitä ja julisteita jaettavaksi pääkaupunkiseudulla, mainostin omilla Fb-sivuillani ja täällä blogissa, ehkä kyllästymiseen asti? Lupaan, että tämän yhteenvedon jälkeen saatte olla Käsityökorttelin osalta rauhassa - seuraavaan kertaan saakka ;)

Mutta rummutus oli kuulunut. Haluan tässä nyt erittäin lämpimästi kiittää juuri sinua, joka tulit Käsityökortteliin varta vasten. Sinua, joka kerroit tästä eteenpäin toisille, vaikket itse olisi mukaan päässytkään. KIITOS! 

Lisää kuvatunnelmia löytyy täältä! Klik!

Vielä yhtä pyytäisin: kerro palautetta. Me myyjät katselemme toria sisältäpäin ja käymme keskenämme palautekeskustelua. Käsityökorttelin taustallahan on Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmä, joka toimii Facebookissa. Huomasimme, että sitä täytyy tuoda esille enemmän.
Haluaisimme mahdollisimman paljon kokemuksia asiakkaan kannalta. Oliko paikka hyvä? Oliko helppo tulla? Entä aika? Teitkö löytöjä? Ihmettelitkö jotain? Jäitkö kaipaamaan jotakin? Rehelliset risut ja ruusut ovat nyt kullan arvoisia!

Yksi huono puoli tuossa Käsityökorttelissa myyjänä olossa oli: en ehtinyt käydä tapaamassa muita myyjiä, saati shoppailla. Se näkyi kyllä positiivisena puolena siinä, että jäi vähän rahaa kotiinkannettavaksikin :D Sitäpaitsi asian voi helposti korjata, sillä suurimmalla osalla meistä on verkkokauppa ja Käsityökortteli on myös virtuualinen! Myöskään jalkautuvan Käsityökorttelin sivu ei katoa mihinkään, siitä tykkäämällä tiedät ensimmäisten joukossa, minne ja milloin tapahtuma seuraavaksi nousee.

P.S. Käsityökorttelin sivulla voi myös käydä antamassa palautteen :)