Haastehommeli, mennyt vuosi 2016

Työhuoneen Susanna heitti tällaisen haasteen ja moisten suurena ystävänä tartuttava oli! Miun piti oikein kaivaa kalenteri esille, kun tuntuu, etten muista oikein mitään viime vuodesta...

1. Mitä unelmia toteutit 2016? 
Opettelin peruuttamaan traileri perässä, että pääsen itse lähijärvelle melomaan. Toteutin myös unelmaa kansantanssista, FolkJamista ja monesta muusta harrastuksiin ja töihin liittyvistä asioista.

2. Mitä opit? 
No peruuttamaan se traileri perässä :D Opin myös pyöräyttelemään messinkihakasia Helsingin työväenopiston kurssilla ja pikkuisen jo hamboamaan, sen osalta harjoitukset jatkuvat. Tärkein oppi, jonka opettelu on kyllä vielä vaiheessa, on armon antaminen itselleni.

3. Mitä murehdit? 
Kuopuksen koulutilannetta. Väistötiloissa, joihin heidät siirrettiin sisäilmaongelmaisesta koulusta, todettiin sisäilmaongelma. Koko syksy taisteltiin sen puolesta, että koululle olisi rakennettu omat modulit omalle kylälle. Ei rakennettu.

4. Mistä nautit?
Nautin aivan älyttömästi Pispalan sottiisin Riemua! -konsertista, jossa tanssimme kolmessa osiossa. Finaalissa tanssijoita oli 1000, soittajia 100 ja toisella puolen kenttää meidän kuopuskin tanssimassa. Se oli niin iso ja hieno tunne, ettei sitä oikein voi kuvailla.

5. Mitä haaveita on vuodelle 2017?  
Vihoviimein toteutuva Italianreissu rakkaan ystävän kanssa toukokuussa! Haaveilen myös, että opin rentoutumaan ja nauttimaan enemmän.

6. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä? 
Tuli, ihan uusi tätsyn kulta <3

7. Mitä halusit, mutta et saanut? 
Kuopuksen koululle terveitä väistötiloja omalle kylälle.

8. Mitä halusit ja sait? 
Huikeat määrät apua ja sympatiaa syksyn synkeinä hetkinä. Kiitos <3

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
No se kuopuksen koulutaistelu. Aikalailla kaikin puolin.


10. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Donald Trumpin. Yllättikö?

Kohti parempaa siis.

Laita haaste kiertämään ja haasta neljä.
Haastan Myrkyttären, Maahiskan, Inspiraadon Helenan ja Handun Ilun.

Pääasioita

Tiedättekö kun joskus kaikki linjat johtavat samaan ytimeen?

Linja 1: Kerroin syksyllä, miten hajosin palasiksi. Sovittelen paloja yhteen edelleen, enkä tiedä tuleeko tästä valmista ja minkälainen kuvasta lopulta muodostuu, mutta kuten jo hajotessa tajusin: se oli välttämätöntä ja ehdottomasti hyvä asia. Hämmästyksekseni minulla oli mahdollisuus päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa nopeasti ja ihan ilmaiseksi. Kävin Saimaan kriisikeskuksessa muutaman kerran ja siitä oli erittäin paljon apua. Miulle siinä oleellisinta oli se, että sain sanoa kaikki, epäreilutkin asiat ääneen pelkäämättä, että kuulija loukkaantuu tai kokee riittämättömyyttä tai jotain muuta, mitä en edes osaa arvata. Ystävät ovat kultaakin kalliimpia, mutta joskus täytyy voida purkaa ilman seurauksia, miettimättä miltä kuulijasta tuntuu. Olen valtavan kiitollinen tuosta mahdollisuudesta ja siitä, että tiedän, että voin mennä sinne taas, jos minun tarvitsee.

Linja 2: Kotikaupungissani Imatralla tapahtui joulun alla hirvittävä ja käsittämätön ampumatapaus. En oikein pysty edes erittelemään tätä kamaluutta, mutta yllätyksekseni täällä päätettiin vastata pahaan hyvällä. Vaikkei mikään voi korvata sitä menetystä, jonka koko kaupunki (ja maailma), uhrien läheisistä puhumattakaan koki, niin uhrien upeus ja voima näkyy siinä(kin), miten tästä jatketaan.
Moni täällä on miettinyt, miten voisi ennaltaehkäistä näitä hirveyksiä. Virkkukoukkusen yrittäjä kyseli, mikä mielenterveysongelmia ehkäisevä taho olisi hyvä tukemisen kohde. Mie ja ilmeisesti jokunen muukin suositteli Saimaan kriisikeskusta ja niinpä Muusa ja ajatustenlukija -tuotteiden myyntihinnasta menee 5 % Saimaan kriisikeskukselle. Virkkukoukkunen haastoi samalla kaikki muutkin vastaaviin, mielenterveyttä tukeviin toimiin.

Linja 3: Hilu Toivonen-Alastalo haastoi kaikki kansallispukujen ja feresien käyttäjät pukemaan päänsä iän mukaisesti. Kansallispukujen osalta olen kirjoittanut päähineistä juttua blogiin. Myös sarafaaneihin ja fereseihin kuuluu oleellisesti pään pukeminen.

Nämä kolme linjaa johtavat tähän pisteeseen: Koska Saimaan kriisikeskus auttaa pään sisäpuolen ongelmissa ja mie pään ulkopuolisissa, niin ohjaan Saimaan kriisikeskukselle vuoden 2017 aikana myytyjen
- päähineiden ohjeiden myyntihinnasta 1 €/ohje sekä
- kaikkien päähineiden myyntihinnasta 5 % .
Tämä koskee kaikkia vuoden 2017 aikana tehtyjä tilauksia.

Miultahan saa tilata huntuja, tykkimyssyjä, sorokoita, säpsiä, säppäleitä, tanuja, liinalakkeja ja vaikka mitä tilaamalla. Kannattaa kysäistä sähköpostilla: soja@kansallispuku.com. Puodista suoraan pääsee näpyttelemään ostoskoriin
ohjeita:
- Kivennavan hunnun ohje
- Kivennavan säppälin ohje
- Jääsken alueen miehen patalakin ohje
- Silkkimyssyn ohje
- sorokan ohje ja kaava
- säpsän ohje ja kaava
- ruppiperze-sorokan ohje ja kaava
ja valmiita päähineitä:
- sarafaaneihin ja fereseihin
- Kivennavan huntu
- Kivennavan säppäli
- ja ainakin yksi Sakkolan ja Raudun huntu löytyy, sitä voi kysäistä sähköpostilla.

Saimaan kriisikeskuksen toiminnassa on tällä hetkellä mukana kaksi kokoaikaista ja kaksi osa-aikaista palkattua työntekijää sekä lisäksi 52 vapaaehtoista tukihenkilöä. Tälle vuodelle he ovat etsineet erityisesti lisärahoitusta seuraaville hankkeilleen: Ikäihmisten itsemurhien ehkäisy, Verkkokriisityön käynnistäminen sekä uuden Henkisen tuen hälytysryhmän kokoaminen ja kouluttaminen. Kaikki rahat kohdennetaan suoraan avun tarvitsijoiden auttamiseen. Voit tukea toimintaa myös lahjoittamalla suoraan, ohjeet löydät täältä.

Verkkokurssia pukkaa!

Olen jo aika pitkään miettinyt, miten kansallispukuopetus taipuisi verkkokurssiksi. Sellainen perinteinen kurssi, jossa opetetaan kädestä pitäen ja kaupan päälle tulee vertaistukea, kurssille rauhoitettu aika ja paikka ja parhaassa tapauksessa vielä ystäviä, on tietysti aina paras vaihtoehto silloin, kun sellaiselle pääsee. Aina ei pääse ja silloin verkkokurssi voi olla vaihtoehto.

Syksyllä sain tehdä Wahren-opiston kanssa yhteistyössä etäopetusta Kansallispuvut kaapista kuntoon -kurssin puitteissa. Paikalla opistolla oli opettaja ja it-tukihenkilö kurssilaisten kanssa. Mie tein videoita ja opetin Skypen välityksellä. Se osoittautui ihan toimivaksi hommaksi, vaikka siinä toki välimatka ja tekniikka pönöttävät sujuvan vuorovaikutuksen tiellä.

Mie yritän vähentää reissuja ja samaan aikaan tunnen tarvetta jakaa tietoa ja osaamista. On ehkä aika myös yrittää hyötyä edes vähän taloudellisesti kaikesta siitä työstä, jota olen tehnyt korvauksetta. Niinpä uskaltaudun polkaisemaan käyntiin ensimmäisen Kansallispuku kuntoon -verkkokurssin!

KANSALLISPUKU KUNTOON –verkkokurssi

Verkkokurssilla opitaan vanhan kansallispuvun huollosta, osien pesusta, muuttamisesta sopiviksi ja kansanomaisemmiksi ja puvun täydentämisestä ihan konkreettisesti sekä runsaasti kansallispuvun historiaa, nykypäivää, merkityksiä. Uusia osia voisi tehdä vanhaa täydentämään kurssin aikataulun ja etäopetuksen puitteissa, mutta varsinainen uusien pukujen kurssi tämä ei ole. 

OPETUS

Opettajana toimii kansallispukuvalmistaja Soja Murto.

Opetus tapahtuu suljetussa blogger-blogissa, johon tulee n. kahden viikon välein teksti uudesta aiheesta, linkkejä sekä opetusvideoita. Materiaaliin voi käydä tutustumassa silloin, kun itselle sopii. Aiheesta voidaan keskustella blogin kommenteissa kaikkien opiskelijoiden kesken. Lisäksi opiskelijan on mahdollista saada henkilökohtaista neuvontaa joko skypen välityksellä tai niin, että lähetellään sähköposteja kuvien kera. Materiaalit ovat opiskelijoiden käytössä kurssin ajan sekä 1 kk sen jälkeen. Oppimateriaaleja ei saa kopioida, eikä tallentaa, mutta niistä voi toki tehdä omia muistiinpanoja.

HUOM! Suljetun blogin käyttöä varten opiskelijalla tulee olla google-tili (siis esim. gmail-sähköpostiosoite). Jos sellaista ei ole, sen voi helposti ja ilmaiseksi hankkia täältä: https://accounts.google.com/signup?hl=fi

Uusi materiaali julkaistaan aina n. 2 viikon välein, yhteensä 6 kertaa ja henkilökohtainen neuvonta tapahtuu julkaisujen välillä erikseen sovittuna ajankohtana. Jokaiselle henkilökohtaisen opetuksen valinneelle kurssilaiselle on koko kurssin aikana henkilökohtaista neuvontaa enintään 1 h, josta osa voi olla useammalle yhteistä, jos työvaihe sattuu olemaan sama.

KURSSIN AIKATAULU JA AIHEET

Tämä on alustava suunnitelma. Opiskelijoiden tarpeet voidaan ottaa huomioon ja muuttaa suunnitelmaa, jos se on järkevää kaikille. Henkilökohtaista neuvontaa ajoitetaan kunkin opiskelijan tarpeen mukaan.

20.2.2017 Mikä on kansallispuku ja miksi. Millä perusteella kansallispuku tulisi valita? Opetusvideot paidan, hameen ja liivin pesusta.
Henkilökohtainen neuvonta: tehdään työsuunnitelma ja hankitaan mahdolliset ohjeet ja tarvikkeet.

13.3.2017 Yleistä paitojen malleista, materiaalista, rakenteista, tekniikoista ja kirjonnoista. Katesauma, kapea päärme. Tyypillisiä korjauksia vanhalle paidalle. Paidan tärkkäys ja silitys.

27.3.2017 Yleistä hameiden malleista, materiaaleista, rakenteista ja tekniikoista. Hameen kunnostus.

10.4.2017 Yleistä liivien malleista, materiaaleista, rakenteista ja tekniikoista. Liivin koon muokkaus.

24.4.2017 Yleistä päähineistä, huolto, säilytys, opiskelijoiden tarpeiden mukaan.

22.5.2017 Pukujen huolto, säilytys ja käyttö. Lumipesu. Missä kansallispukua voi käyttää. Vastauksia opiskelijoiden kysymyksiin.
Henkilökohtainen neuvonta: katsotaan lopputilanne ja tarvittaessa neuvoja eteenpäin.

Tarvittaessa käsitellään myös esiliinoja, päällysvaatteita ja muita puvun osia.

HINTA JA ILMOITTAUTUMINEN

Kurssille mahtuu 12 opiskelijaa henkilökohtaisella neuvonnalla (1 tunti koko kurssin aikana skypen ja/tai sähköpostin välityksellä) ja lisäksi 30 opiskelijaa ilman henkilökohtaista neuvontaa. Kurssi toteutuu, mikäli ilmoittautuneita on vähintään 10.

hinta henkilökohtaisella neuvonnalla              95 €
hinta ilman henkilökohtaista neuvontaa         65 €

Ilmoittautuminen 5.2.2017 mennessä osoitteessa:
http://www.kansallispuku.com/fi/ws/52/kurssit.html

Lankapaitoja ja muita asusteita

Sain ennen joulua luettavaksi Marketta Luutosen, Anna-Maija Bäckmanin ja Gunnar Bäckmanin Lankapaitoja ja muita asusteita -kirjan. Se on Maahengen kustantama ja jatkaa samaa komeiden kuvitusten ja minua kiehtovien aiheiden sarjaa kuin monet aiemmatkin teokset - suosikkinani tietysti Leena Holstin Kansallispuku. Nyt on loppiainen ja vaikken tietysti koko aikaa tai edes joka päivä lukenut kirjaa, kertonee tämä kulunut aika siitä, miten vankasta paketista on kyse. 

Kirjassa käsitelty aihe ja aikakausi ovat tavallaan kansallispukumaailman laitamilla, sillä kirjassa on käsitelty kansallipukujen esikuviin nähden myöhäisiä töitä. Maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen. Kansan käsissä syntyneet tuotteet ovat samaa jatkumoa, jossa on kerroksia ajallisesti, paikallisesti ja vaurauden ja aseman mukaan. Ja kun nostan kansallispuku-minäni hetkeksi syrjään, niin ovathan nämä vaatteet ja asusteet huikean kauniita, herttaisia, käytännöllisiä ja vaativia.

Kirjassa esitellään museoihin talletettuja vaatekappaleita, asusteita ja pussukoita. Ne ja niiden ympärille kehrätty historia ja tarinat ovat minulle kirjassa oleellisinta. Silmä lepää Gunnar Bäckmanin upeissa kuvissa, joiden aiheiksi kirjan sivuille on mahtunut myös luontoa ja maisemia tarinoiden seuduilta. Nämä miun talvihämärissä otetut kännyräpsyt kadottavat lähes kokonaan kirjan kauneuden, joten älä kompastu näihin.

Kirjan kannessa on Korsnäsinpaita, josta myös kerrotaan paljon. Korsnäsinpaita on ollut muutenkin esillä - tai ainakin osunut minun kohdalleni - viime aikoina usein. Kuten monessa muussakin jutussa, kokonaisuuden pilkkominen paloihin avaa miulle kauneuden, ja kun ymmärsin Korsnäsinpaidan palaset, ihastuin siihen. 

Korsnäsin paita on kuitenkin vain pieni osa kirjasta. Kirjassa valotetaan myös mm. Jussipaidan historiaa. Siihen en ihastunut vieläkään. Pidän kyllä siitä, miten Jussipaidan kuvio on valjastettu kuvaamaan koko pohjalaista elämää. Ehkä siihen ihastumiseen tarvittaisiin edes tilkkanen pohjalaista verta. 

Monista vaatteista ja asusteista on tehty joko inspiroituen tai tarkemmin esikuvaa noudattaen mallit, joille on selkeän näköiset ohjeet. Tarkemmin en osaa ohjeita arvioida, koska en yleensä tee ohjeista muuta kuin kansallispukuja ja koska en ainakaan näillä näkymin aio näitä toteuttaa. Ei siksi, etten pitäisi malleista, vaan siksi, etten oikein ehdi harrastaa käsitöitä. Ilahduin siitä, että myös paitojen kaavoituksessa on variaatioita, eikä ole tehty "laatikoita" ja erityisesti siitä, että ohjeissa oikeastaan kannustetaan tekemään alkuperäisten hengessä uusia, omia tarinoita, löytämään esikuvista omat suosikit ja toteuttamaan ne.

Olen rakastunut näihin kirjoihin, joissa viimeinkin on suuria, raikkaita ja informatiivisia kuvia. Ehkä joissain tapauksissa tekstin kustannuksella, mikä ei tietysti ole kiva juttu, mutta rakastan silti niitä kuvia. Ehkä alan säästää ja teetän itselleni Korsnäsin paidan ja ehkä vielä joskus ehdin kirjovirkata itselleni pussukan tai lapaset.

Luutonen, Marketta; Bäckman, Anna-Maija; Bäckman, Gunnar: Lankapaitoja ja muita asusteita. Maahenki 2016. 978-952-301-069-7.

Muoks: Myös Puikkomaisteri arvosteli kirjan. Käy lukemassa myös hänen näkemyksensä.