Sukkulalla ja neulalla: huhtikuuta 2018

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Hiitolan liinalakki - sen ihanuus ja pukeminen

Ihania duuniloita saan tehdä! Hiitolan liinalakki on ollut työjonossa vajaat pari vuotta ja laitoin sen alulle vuosi sitten, sillä se oli sopivaa tekemistä työnäytöksessä. Sitten se onkin saanut levätä, kunnes nyt työjonossa tuli sen vuoro.

Liinalakin takareunaa yhdistää ommeltu pitsi, jota myös yhdistäväksi reikäompeleeksi kutsutaan. Sen tekeminen on mukavaa, kunhan valmistelut on huolella tehty. Mie tein tuollaisen sabluunan, jossa on piirrettynä mallikerta, jottei miun tarvitse seurata ohjetta työnäytöksessä. Laminoin sen, jolloin se toimii samalla tukena pitämässä kankaan reunat oikean matkan päässä toisistaan.

Punospistoreikiä, joita yhteensä sai tehdä 46 kpl.

Punospistoreikiä nyöriä varten tähän sai tehdä 46 kpl. Nyörin tein sormeilemalla, koska huvitti, mutta myös ihan kierretty nyöri olisi käynyt.

Melkein valmista.

Näiden lisäksi tuossa on vielä päärmeitä ja pikkuisen aivimista. Valmiin liinalakin pesin, tärkkäsin ja silitin. Sitten pujotin nyörin paikalleen.

Solmeiltu nyöri pujoteltuna punospistoreikiin.

Yleisön (eli Hilun) pyynnöstä ja tietysti myös asiakasta varten kuvasin liinalakin vielä puettuna. Täällä ei ollut muita päitä kuin miun, joten jouduin käyttämään rumaa ja vähän pientä styrox-päätä, mutta eiköhän näistä asia selviä. Tuolla päällä ei ole tukkaa, mutta jos siulla on, niin sen on tarkoitus jäädä päähineen sisään aikalailla kokonaan. Jos tukka on pitkä, se laitetaan taakse nutturalle niin, ettei se vaikuta liinalakin muotoon puettuna. Liinalakin reunat asettuvat hiusrajaan.

Liinalakin alareuna vedetään nyörin avulla poimuille ja nyöri solmitaan rusetille.

Liinalakin etureuna käännetään lakin päälle n. 7 cm leveydeltä
(takana se poimujen ja rusetin vuoksi saattaa olla pikkuisen vähemmän).

Nyt siis pöydälle aseteltuna näyttää tältä. Etureunassa käänne, alhaalla pitsi.

Liinalakki pujotetaan päähän niin, että etureuna on hiusrajassa.
Taakse tehdään "kuoppa" niin, että pitsin yläpää tulee kuopan pohjalle.

Pitsi kurkistaa siis takaa alaviistosta vähän. Suurimmaksi osaksi sen ihanuus jää piiloon.

Liinalakin väljyyksiä asetellaan symmetrisesti ja kauniin "pulleasti".

Sivusuunnasta näyttää suunnilleen tältä. Tuo etureunan käänteen päälle roikkuva väljyys saa mahdollisesti olla myös jotenkin toisin aseteltuna.

Etuviistosta näyttää suunnilleen tältä (tai kuten ed. kuvatekstissä sanotaan tuosta väjyydestä), mutta tämä lakki on turhan väljä tälle päälle, joten etureuna saisi olla vähän napakammin pään ympärillä.

Ylhäältä kuvattuna näyttää suunnilleen tältä.

Pitsin nähdäkseen täytyy kurkistella takaa alaviistosta. Eli hengailla siellä liinalakin käyttäjän ahterin tuntumassa.

Melkein harmittaa, että tämä tuli nyt valmiiksi, mutta onneksi työjonossa on lisää ihanuuksia!

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kunniamaininta!

Taitoliitto jakaa joka toinen vuosi Taito-palkinnon, joka on 6000 €. Sen sponsoroi LähiTapiola. Saajaa voi ehdottaa kuka vain ja myös itseään voi ehdottaa.

Rohkaistuneena aiemmin saamistani tunnustuksista ja kannustuksesta päätin ehdottaa itseäni. Tässä nimittäin houkutteli raha. Kuulostaa varmaan epäkiitolliselta ja karulta, mutta vaikka olen oikeasti kiitollinen saamistani nimityksistä, ne eivät juurikaan ole realisoituneet rahaksi, koska miulla on vain kaksi kättä ja ne valmiiksi täynnä töitä. Lähinnä aikaa sen varsinaisen rahatyön tekemiseen tuntuu olevan aina vain vähemmän. Hyödyttömiä tunnustukset eivät missään tapauksessa ole, päin vastoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni miusta alkaa oikeasti tuntua siltä, että saatan olla ihan hyvä jossain. Riittää ja kelvata. Se, että näiden tunnustusten myötä yhä useammat tunnistavat nimeni, helpottaa yllättävissäkin asioissa. Olen ikäänkuin valmiiksi olemassa ja omaan painoarvoa, ääntäni kuunnellaan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Mitä rahaan tulee, se tulee tarpeeseen. Viime vuoden bruttotuloni olivat n. 15 000 €. Se oli 17-vuotiaan yrittäjäurani suurin tulos.

Susanna Mattheiszen nappasi ihan täydellisen kuvan <3

Käytännössä itsensä ehdottaminen ei ole helppoa. Vaikka alan pikkuhiljaa olla itsevarmempi työasioiden suhteen, omien tekemisten luetteleminen tuntuu kehuskelulta ja alan epäillä aikaansaannosteni merkitystä.

Kaivan ehkä nyt verta nenästäni, mutta kopioin tähän Taito-palkintoa varten tekemäni esityksen:

Miksi?

Kansanomaisten työtapojen osaamiseni on syvää ja monipuolista. Se ulottuu kankaiden ja nauhojen kudonnasta erilaisiin kirjontoihin ja ompeluun. Monet työtavat ovat jo unohtuneet ja ne täytyy salapoliisin lailla tulkita ja tutkimalla ja kokeilemalla löytää. Materiaalien erilaisuus nykyaikana verrattuna esikuviin haastaa etsimään toimivia ratkaisuja, joilla päästään mahdollisimman tarkasti esikuvan hengen mukaiseen lopputulokseen. Olen saanut olla mukana kansallispukujen tarkistuksissa yhtenä mallipukujen tekijänä ja se on luultavasti hienointa, mitä tällä alalla voi saada tehdä.

Olen luonut kysyntää ja markkinoita tekemällä paljon työtä kansallispuvun hyväksi. Olen tuonut kansallispuvun taas helpommin lähestyttäväksi ja nykypäivään. Olen laittanut alulle kansallispukujentuuletuspiknikit, perustanut Facebookin Kansallispuku - folkdräkt -ryhmän ja yhdistänyt ja yllyttänyt ahkerasti harrastajia ja ammattilaisia. Olen rakentanut monia kansallispukunäyttelyitä, juontanut melkoisen määrän kansallispukunäytöksiä ja pitänyt lukuisia työnäytöksiä. Olen ollut myös mukana kouluttamassa kansallispukualan valmistajia ja ohjaajia Suomen kansallispukukeskuksen koulutuksessa.

Kuolemajärven kansallispuvun rekko.

Sarafaanit ja feresit kulkevat sivujuonteena kansallispuvun rinnalla. Niidenkin puitteissa olen pitänyt kursseja ja luentoja ja teen niitä tilauksesta. Olen tehnyt myyntiin kaava- ja ohjepaketteja erimallisiin sarafaaneihin ja niiden päähineisiin. Nyt työn alla on uusi paitamalli. Tein myös naisten ja lasten puvustuksen karjalankieliseen Veneh-lyhytelokuvaan.

Tiedon jakaminen on tärkeää, vaikkei siitä aina rahaa tulisikaan. Olen luennoinut ja kurssittanut niin kansallispukuaiheista kuin sarafaaneista ja fereseistä. Haluan yllyttää tutkimaan, ajattelemaan ja ymmärtämään kansallispuvun olemusta monelta kannalta. Olen ottanut siipieni suojaan harjoittelijoita ja alan uusia tekijöitä, sillä samalla tavalla edellinen taitajapolvi auttoi minua.

Sosiaalisessa mediassa jaan vinkkejä kansallispukujen valmistamiseen, pukemiseen ja huoltoon, kerron alan tuoreimmista uutisista, vastailen kysymyksiin ja niihinkin, joita ei vielä ole kysytty.

Monilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuutta osallistua kansallispukukurssille. Niinpä loin verkkokurssin. Blogimuotoisella kansallispuku-verkkokurssilla perehdytään kansallispukujen historiaan ja nykypäivään ja käydään läpi pukujen pääosat vaatekappaleryhmittäin. Videoiden, tekstin ja kuvien avulla opetellaan kunnostamaan vanhaa pukua, tekemään muutoksia kokoon, ompelemaan kansanomaisilla työtavoilla ja huoltamaan pukuja.

Kannustan lämpimästi myös ammentamaan tekstiili- ja pukuperinteestämme. Mallistossani on vilahdellut monenlaisia kansan- ja kansallispuvuista ammentavia tuotteita. Viime vuonna tein jo kolmannen Kirjonnan salaisuus -joulukalenterin, jossa 24 luukusta paljastuu työohje ja tarvikkeet ja lopulta on valmiina yllätystuote, jossa on käytetty kansallispuvuista lainattuja tekniikoita, pääosin kirjontaa.

Olen tehnyt Kerää kansallispuku -lautapelin, joka sopii n. 5-vuotiaasta alkaen kaikenikäisille. Se tutustuttaa pelin tuoksinassa kansallispukujen maailmaan ja sitä on tilattu paljon kouluille.

Kansallispukuraidat toin markkinoille tammikuussa 2017. Ne ovat moderneja kankaita, joiden kuosit on lainattu kansallispuvuista. Valikoimassa on trikoota, joustocollegea, puuvillasatiinia, paksua puuvillaa ja jumppalycraa. Niiden avulla kansallispukujen kauniit värit ja raidat saa tuotua arkipäivään ja jollekin sekin voi olla ensiaskel kohti kansallispuvun hankkimista.

https://kansallispukuraidat.mycashflow.fi/

Kaiken tämän ytimessä on silti kädet, lanka ja taito. Käsityössä tärkeintä ei ole valmis tuote, vaan tekeminen, matka. Oivallus, rytmi, toisto, materiaalin kesytys ja kauneuden syntyminen ovat avaimet tekemisen iloon.

Menestyksen salaisuus

Rakkaus kansanomaisiin tekniikoihin ja kova, kysynnän luomiseksi tehty tinkimätön työ, jossa ei ole tunteja laskettu. Yrityksen menestyminen näkyy muilla mittareilla kuin tuloksena. Vakaampien tulojen vakiinnuttaminen on tavoitteenani, rikastuminen ei. En halua kasvua, en työntekijöitä. Jaan mielelläni töitä toisillekin yrittäjille, jotta saamme kaikki tehdä sellaisia hommia, joissa olemme parhaimmillamme. Käytän mieluusti alihankkijoita. Työjononi on yli kahden vuoden mittainen.

Kestävä kehitys?

Kansallispuvut ovat kaikenkaikkiaan melkoisen ekologisia jo valmiiksi. Kansallispuku on juhlapuku, jota voi käyttää läpi elämänsä ja se periytyy vielä jälkipolvillekin. Esikuvien mukaisesti siinä vaiheessa, kun puku on liian kulunut juhlapuvuksi, siitä tehdään Tuunaa mun perinne -henkisiä arkisempia vaatteita tai tavaroita ja pienet tilkutkin käytetään hyväksi. Kansallispuvut ja niiden esikuvat tehdään pääasiassa zero waste -ajatuksella, vaikkei tuota sanaparia oltu vielä esikuvien aikaan keksittykään. Materiaalit ovat luonnonkuituja ja käsin kutoessa ja ommellessa tarvitsee lähinnä valoa ja lämpöä.

Muuta?

Vuonna 2017 Suomen käsityön museo valitsi minut vuoden käsityöläiseksi. Samana vuonna Imatran Nuorkauppakamari valitsi minut Imatran Inkeriksi ja olin neljän finalistin joukossa ehdokkaana Taito Finlandian saajaksi.

Olen saanut Etelä-Karjalan rahastolta vuonna 2008 apurahan (10 000 €) kansallispukukankaiden kehittämiseksi ja sillä rahalla kehittelin paksuja sarkoja kansallispukukäyttöön. Ne saivat Kansallispukuraadin lämpimän suosituksen.

Vuonna 2014 sain samalta taholta apurahan (10 000 ) Väreen, kansallisperinteestä ammentavan asusteen kehittämiseen. Kun tekee paljon, ei kaikki aina onnistu. Väre jäi odottamaan yhden kestävyyteen liittyvän ongelman vuoksi.

Sain myös kunnian olla päätekijänä Suomen kansallispukujen ystävät ry:n rouva Jenni Haukiolle lahjoittamassa Jääsken kansallispuvussa, johon rouva Haukio pukeutui 2.12.2017 valtakunnallisessa Suomi 100 -juhlassa Oulussa.

Esityksiä palkinnon saajaksi tuli 23. Taito-palkinnon 6000 € voitti Pihka Collection. Erinomainen valinta! LähiTapiola päätti jakaa myös 2 kunniamainintaa, 2000 €/kpl. Toinen meni Muoto2:lle ja toisen sain mie! VAU! Kuten Virkkukoukkunen (joka muuten täytti 25 vuotta, siinä toinen VAU!) viisaasti sanoo: "Ei kannata toivoo hiljaa mielessää vaa sille näyttävästi JA äänekkäästi".

En päässyt paikalle Taito-palkinnon jakotilaisuuteen, mutta lähetin sinne videotervehdyksen. Olin kyllä Hesassa, mutta samaan aikaan oli FolkJam-jatkokoulutus, jossa oli pienoinen pakko olla. Ja myös ihanaa. Iltapäivällä koulutuspaikalle putkahti Taitoliiton Johanna Aydemir tuomaan miulle kunniakirjan ja kukat. Miten hauska yllätys!

Kiitos Johanna!

Olen iloinen ja kiitollinen. Tällä rahalla lähden elokuussa Pohjoismaiseen pukuseminaariin Tanskaan oppimaan lisää. Seminaari on asiantuntijoille tarkoitettu ja sinne pääsee kustakin maasta 12 henkilöä. Olen kyllä hakenut seminaaria varten apurahaa ja jos niitä saan, niin eiköhän tälle 2000 eurolle käyttöä löydy.

Kotimatkalla junassa kippistin itseni kanssa pikkupullolla kuohuviiniä.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

DIY hammasrivireikäommel ja nirkot

Taidon ja käsityön viikko jatkuu. Hammasrivireikäommel on monikäyttöinen ja tarpeellinen juttu. Sitä käytetään ihan sellaisenaan koristeena. Sitä voidaan tehdä polveilevana, jolloin tasaisten pylväiden sijasta muodostuu siksak-kuvio. Paidan kaulukseen voidaan tehdä hapsureuna niin, että tehdään n. 1 cm päähän kankaan reunasta puolikas hammasrivireikäommel (sinne enemmän kankaan puolelle) ja puretaan sen jälkeen siitä sentin leveydeltä kankaanlangat pois. Rannekkeisiin tehdään usein nirkkoreuna, jossa ensin tehdään hammasrivireikäommel, joka sitten taitetaan kahtia ja ommellaan niin, että muodostuu "tappeja" eli nirkot. Päärmeen voi kiinnittää hammasrivireikäommelta käyttäen.

Hammasrivireikäompeleen ja sen johdannaisten tekoon on monia tapoja. Jotkut tekevät hammasrivireikäompeleen nurjalta, jotkut ottavat kiinnittävän piston eri kohdasta jne. On hyvä kokeilla eri tapoja ja etsiä itselle luonteva. Mie kerron tässä sen tavan, jota itse useimmiten käytän. Tässä harjoitellaan huomattavasti krouvimmalle kankaalle kuin mihin näitä kansallispuvuissa tehdään. Tätä ohjetta saa käyttää käsityön opetuksessa lähde mainiten.

Pura kankaanlankoja reikäompeleen suuntaisesti n. 2 mm leveydeltä.

Jos reikäommel jatkuu reunasta reunaan, pura langat kankaan reunasta reunaan. Jos reikäommel päättyy keskelle kangasta, leikkaa poistettavat langat parin sentin päästä reikäompeleen päädystä ja taita ne nurjalle.

Nyt tehdään nirkkoreunaa ja kankaan päistä taitetaan saumanvarat nurjalle. Näin tehdään myös, jos tehdään rannekkeeseen nirkkoreunaa, mutta silloin hammasrivireikäommel on useimmiten lähellä rannekkeen keskikohtaa.

Pallokärkinen tai tylppä neula on hyvä. Mitä tiiviimpi kangas, sen ohuempi neula. Lankana käytetään pellavalankaa, kankaanvärinen nypläyslanka on hyvä. Langan vahvuus riippuu kankaan paksuudesta. Esim. Linnea- ja Kaisa-kankaille sopii ½-valkaistu Bockens 50/2 tai 40/2 nypläyslanka. Pujota aloituspää kuvan mukaisesti saumanvaraan.

Aletaan muodostaa pylväitä. Saumanvaran kohdalla on lankoja kahdessa kerroksessa. Näitä päällimmäisessä kerroksessa olevia lasketaan, mutta myös ne alapuolella olevat tulevat mukaan pylväisiin eli saumanvaran kohdalla pylväistä tulee paksumpia. Kankaan tiheydestä riippuen yhdessä pylväässä on yleensä n. 3 - 5 lankaa. Jos teet kansallispukua, tarkista pukukohtaisista ohjeista, montako nirkkoa sentillä tulee olla ja jaa kankaan langat sen mukaan. Ota neulalle ensimmäisen pylvään langat ja vedä lanka läpi (älä vedä langan alkupäätä mukana).

Ota uudelleen samat langat neulalle ja pistä neula vielä reunaan. Tuo lanka läpi ja kiristä niin, että ompelulanka asettuu pylvään juureen (tässä nyt tuonne vasempaan reunaan). Kiristä melko napakasti niin, että todella muodostuu pylväs.

Ota seuraavan pylvään langat neulalle ja vedä lanka läpi.

Ota taas uudelleen samat langat neulalle ja pistä neula reunaan. Kiristä vasemmalle.

Kun saumanvaran osuus loppuu, alkaa helpottaa. Jatka samaan malliin. Yhteen pylvääseen tehdään siis aina kaksi pistoa: ensimmäinen nappaa pylvään langat nippuun...

...ja toinen kiinnittää ompeleen reunaan ja kiristää pylvään.

Kun pääset toiseen reunaan, muista taas ottaa alapuolen langat mukaan saumanvaran osuudella. Pujota langan loppupää saumanvaraan.

Toinen reuna tehdään samalla tavalla ja samat langat otetaan pylvääseen.
(Jos haluttaisiin tehdä polveilevaa hammasrivireikäommelta, tässä vaiheessa otettaisiin aina puolet edellisestä ja puolet seuraavasta pylväästä nippuun, jolloin pylväät asettuisivat siksak-muotoon. Mutta nyt tehdään nirkkoja ja halutaan suoria pylväitä.)

Muodostuu siis napakoita, suoria pylväitä.

Kun toinenkin reuna on valmis, taitetaan hammasrivireikäommel kahtia pylväiden puolivälistä. Pylväät lähtevät tosi helposti taittumaan vinoon, varmista, että ne taittuvat suoraan.

Pujota taas langan alkupää saumanvaroihin ja tuo neula esiin kahden reunimmaisen pylvään välistä. Ota pisto niin, että lanka kulkee suoraan pylvään välistä ja vinossa kankaiden läpi, pylvään juuressa. Pistot tarttuvat vain ihan kankaan reunaan.

Jatka samaan malliin koko reuna.

Tadaa, nirkkoreuna on valmis!

Ja se näyttää suunnilleen samalta molemmin puolin.

Nirkkoreunat Kymenlaakson eli Anjalan puvun rannekkeissa. Useimmiten nirkkojen juureen tehdään vielä tikkipistot. Ne voi tehdä myös samalla, kun ompelee kahtia taitettuja nirkkoja yhteen. Silloin joka toinen pisto otetaan tikkipistoksi ja joka toinen pylväiden välistä.

Puolikkaan hammasrivireikäompeleen avulla tehty hapsutus Sysmän ja Luhangan kansallispuvun kauluksessa.
(Suomalainen kansallispuku -näyttely Suomen käsityön museossa 2017).

Hammasrivireikäommelta voidaan käyttää myös päärmeen kiinnittämisen yhteydessä. Silloin kankaan puoleinen reuna tehdään "normaalisti" ja päärmeenpuoleista reunaa tehdessä reunaan kiinnittävä pisto kiinnittää samalla myös päärmeen. Jääsken naisen kansallispuvun hihansuu.

Hammasrivireikäommelta nirkkoja varten Virolahden naisen rannekkeeseen.

Virolahden naisen kansallispuvun ranneke.

Vehkalahden kansallispuvun paita tekeillä. Päällimmäisenä on rannekkeet, joiden reunassa on nirkkoreuna. Kauluksen etureunoissa ja yläreunassa tulee olemaan hapsut ja tässä niitä varten on tehty puolikas reikäommel, mutta kankaanlankoja ei ole vielä purettu.

Polveilevaa hammasrivireikäommelta Virolahden naisen kauluksen päärmettä kiinnittämässä.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

DIY villakirjontaa - Taidon ja käsityön viikko 2018

Tällä viikolla vietetään taas Taidon ja käsityön viikkoa. Vuoden teema on kirjonta, jes!
Siitä riemusta julkaisen vuoden 2015 Kirjonnan salaisuus -joulukalenterin työohjeet. Koska homma on alunperin joulukalenteri, ohjeet ovat 24 osassa. Joulukalenterissa tarvikkeet olivat mukana, nyt voit hankkia ne itse. Tee koko systeemi tai poimi mieleiset tekniikat!

Siltä varalta, että haluat edetä kuten joulukalenterissa, en paljasta mitä tästä tulee. Jos haluat tietää sen, niin kurkkaa viimeinen ohje. Tekniikat ja materiaalit ovat lainaa kansallispuvusta, kirjonta on villakirjontaa ja lopputulos on käyttöesine.

Tarvikkeet ja työvälineet:

- Tiivistä, paksua, käsinkudottua tai teollista sarkaa tai "villakangastakkikangasta" 62 x 21 cm ja 17 x 17 cm
- harsinlankaa
- kolmea eriväristä, ohuehkoa villalankaa esim. oranssi, harmaanvihreä ja vihreä, esim. Wetterhoffin Veera tex 55 x 2 tai Vuorelman kampalanka tex 28 x 2. Mallityössä oranssi ja harmaanvihreä ovat Veeraa ja vihreä Vuorelman kampalankaa. Ohuempia lankoja käytetään tarvittaessa moninkertaisena.
- valkaisematonta pellavaista nypläyslankaa esim. Bockens 50/2
- saran väristä pellavaista nypläyslankaa esim. Katrilli (Jatan aitta) tai Bockens 35/2.
- liitukynä
- silmäneula
- nuppineuloja
- Merkkauslista, jonka saat tulostettua tästä. Varmista, että lista (punainen) on 12,2 cm pitkä. Tee pisteiden kohdalle reiät minirei'ittimellä tai esim. paksulla neulalla.

Ohjesivut: