Vuonna 2007 muuan Seija Nikkanen otti minuun yhteyttä ja kyseli Raja-Karjalan kansallispuvusta. Hän halusi tehdä sellaisen tyttärelleen. Raja-Karjalan "kansallispuku" ei nimestään huolimatta ole rajakarjalaisten esikuvien mukaan tehty ja oikeastaan se ei ole edes kansallispuku siinä mielessä, että se on sarafaani. Siis feresi.
Olin "tavannut" Raja-Karjalan puvun esikuvia Orimattilassa Kansallismuseon keskusvarastolla. Ne on talletettu Vienan Karjalasta, mm. Oulangasta, Vartiolammelta. Vartiolampi sijaitsee n. Kuusamon korkeudella, rajan tuolla puolen. Sitä, miksi nämä vienalaiset vaatteet ovat päätyneet Raja-Karjalan puvun esikuviksi, voin vain arvailla. Ja arvaan, että on ollut tarve tehdä kansallispuku Raja-Karjalan alueelle ja tuo on ollut lähin mallin tekijää miellyttävä vaate.
Joskus vaisto kertoo jotain ja joskus se jopa osuu oikeaan. Lupasin Seijalle, että jos hän tulee työväenopistoon kurssilleni tekemään esikuvien mukaista pukua, lupaan antaa tähän asiantuntemukseni, osaamiseni ja lähdeaineistoni. Kerroin, että se vaatii meiltä molemmilta aikaa, kärsivällisyyttä ja kokeiluja. Se on vaatinut rutkasti näitä kaikkia, varsinkin Seijalta, joka on väsymättä kokeillut kymmeniä lankoja, kirjonnan täsmäyksiä, veran kiinnityksiä, tehnyt sauma- ja päärmekokeiluja, jäljittänyt työtapoja ja kaiken kukkuraksi tehnyt huolelliset muistiinpanot ruutupiirroksineen ja lankanäytteineen tekemästään! En ole katunut lupautumistani hetkeäkään. Olen myös painavasti sanonut, että Seija on poikkeustapaus ja tämä ei tule toistumaan :D
Puvun olkainhame on kiilasarafaani, sviitka. Se on paksuhkoa, täysvillaista, kevyesti sarkautettua, oranssihkoa mataranpunaista kangasta. Esikuva on hyvin pieni.
Kuvia esikuvasta löytyy Suomen Museot Online -sivustolta.
Mie kudoin sviitkaan kankaan. Kaavan laati Taina Kangas. (Sittemmin olen tehnyt tämän sviitkan pohjalta, hieman muunnellen, ohjeet ja kaavat, jotka ovat Puodissa myynnissä nimellä
"kiilasarafaani Vartiolampi". Malli on laajemmin käytössä ollut, ei mitenkään vartiolampelaisten oma.) Ja Seija kokeili saumoja, kokeili päärmeitä, teki sovituskappaleen ja lopulta ompeli sviitkan.
Seijan ompeleman sviitkan nurjaa puolta. Saumoissa on tukena ja koristeena keltainen villalanka.
Rätsinä, eli paita, on valkeaa pellavaa ja useista palasista koottu. Sen hihanperät on kirjottu villa- ja silkkilangoin (olikohan puuvillaakin), pääntiellä on ostonauha. Valitettavasti en löytänyt rätsinää tuolta Suomen Museot Onlinesta, eikä minulla ole julkaisulupaa museolla ottamiini kuviin. Mutta minulla on hienoja kuvia Seijan rätsinästä!
Hihanperien kirjonnassa on silkkiä, villaa, puuvillaa ja lurexia.
Hihanperä paikallaan rätsinässä.
Päähine on sorokka.
Siitä voi lukea lisää täältä.
Tuo keskellä oleva reikäkuvioinen suorakulmio oli ihan oma haasteensa, jonka Seija selätti hyvinkin itsenäisesti. Tekniikka on ilmeisesti vähän muunneltua pohjaompelua.
Tässä kuva "reikäompeluksen" välivaiheesta...
... ja tässä valmiina.
Tuo keskellä ylhäällä oleva "ruttuinen verka" -kohta osoittautui yllättävän haasteelliseksi.
Ja tässä sorokka päässäni (tulee tuosta pärstästä mieleen blogeissa kiertävä juttu siitä, että uskaltaako kuvata itsensä ilman meikkiä ja ilman photoshoppia ja julkaista kuvan blogissa. No, ei se miulle ole ennenkään ongelmallista ollut, että tässä taas, olkaa hyvät - pahoittelen).
Tässä on osa Seijan tekemistä kokeiluista :)
Sorokan pukeminen mietitytti, sillä tuo takaraivolle laskeutuva kangas ei oikein halunnut laskeutua. Sitten vasta nyt, kun laitoin tuon sorokan Facebookin Kansallispuku-ryhmän tunnistuskilpailuun ja kävin vielä tutkailemassa tuota Suomen Museot Online -sivustoa, niin löytyi tuo sorokan esikuva ja myös
sen alle puettava alusmyssy ja koko systeemin pukemisohje! (Sittemmin linkki on vaihdettu Finnaan, kun museoiden tietokantasysteemi on vaihtunut.)
Tässä kuvassa puku on omistajansa päällä, sorokka vielä keskeneräisenä. Jossain kohtaa tätä projektia päätimme nimittää tätä nimenomaista vaatepartta Vartiolammen puvuksi.
Myös vyö on bulberoisia, eli päihin tulevia käpyjä vailla valmis. Itse olen vähän sitä mieltä, että tuon kiilasarafaanin malli kärsii vyöstä, mutta en pysty varmaksi sanomaan, onko noiden kanssa vyötä käytetty tuossa päällä.
Seija on toki näiden vuosien aikana kurssilla ehtinyt tehdä paljon muutakin. Mie en oikein osaa sanoin kuvailla, miten onnellinen, iloinen ja liikuttunut olen siitä, että hän on tähän näin paneutunut ja saa näin kaunista jälkeä aikaiseksi. Harmittelen vain sitä, että kansallispuku ei kaapannut häntä vuosikymmeniä sitten. Seija ei ole ihan nuori tyttönen enää, mutta istuu toivottavasti kurssini "apuope-enkelinä" vielä monta vuotta.
