maanantai 22. syyskuuta 2014

Ladies and gentlemen, mina damer och herrar, hyvät naiset ja herrat: Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku

Lauantaina 20.9. Suomen kansallispukukeskuksessa kansallispuvun juhlapäivänä julkistettiin se, jota olen täällä pakertanut, mutta jota en ole voinut näyttää: Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku. Ihana Susanna kävi kuvaamassa mallipukua, jonka vetäisin päälleni (shhh, ei kerrota kellee!). Naama on ehostamatta, mut onneks sie katsot pukua, etkä naamaa, jookos :D Huomautan myös, että näissä kuvissa miulla ei ole käsinneulottuja sukkia, itseasiassa sukkani ovat vähän turhan valkeat.

Kukapa ei haluaisi näin upeaa pukua?
Huntu, paita, paljinsolki, kostuli, hurstuthame, kudottu neulepitsihelmainen esiliina.


Jääsken naisen kansallispuku on ihka ensimmäisiä kansallispukujamme. Ensimmäisen pukumallin suunnitteli Theodor Schvindt ja se julkaistiin Koti ja yhteiskunta -lehdessä vuonna 1889.



Sittemmin Jääsken pukua on valmistettu hiukan eri näköisinä versioina, enemmän ja vähemmän kansanomaisin konstein. Kansallispuvun tarkistuksessa sitä ennen valmistetut kansallispukuversiot eivät missään nimessä lakkaa olemasta kansallispukuja. Ne ovat edelleen yhtälailla käyttökelpoisia juhlapukuja, eikä tarkistuksen tarkoitus ole mitätöidä, vaan rikastaa, täsmentää ja tuoda jotain lisää. Niin tässäkin tapauksessa.

Miulla on näissä kuvissa B-mallipuvun liivi ja sarkaviitta
ja niistä puuttuu vielä tässä vaiheessa hakaset. Niitä voit kurkata TÄÄLTÄ.
Huntu, paita, paljinsolki, liivi, tummansininen sarkahame, kudottu neulepitsihelmainen esiliina.
Pukutarkistuksessa mallipukuihin valmistettiin ilahduttava määrä osia: paita, sininen sarkahame, ruudullinen hurstuthame, liivi, nyytinkiesiliina, kudottu esiliina, jonka helmassa on neulottu pitsi, kostuli (kesäinen päällysvaate), sarkaviitta, neulotut sukat, paljinsolki, neidon päähine pinteli ja aikuisen päähine huntu. Koska kaikki jääskeläiset naiset eivät suinkaan pukeutuneet täsmälleen samalla tavoin, vaikka heidän puvuistaan tunnistettavat yleispiirteet löytyvätkin, on mahdollisimman monessa kohdassa jätetty puvun tekijälle tai teettäjälle valinnanmahdollisuus: sykerölaitteen nauhassa on variaation mahdollisuutta, esiliinan nauhan voi tehdä pidemmäksi tai lyhyemmäksi makunsa mukaan jne.

Kudottu esiliina. Esiliinoissa on samaa nauhaa, tässä se on irrallinen,
nyytinkiesiliinassa se ommellaan vyötärökaitaleeksi. Kummassakin nauhan pituuden
voi valita itse niin, että se sidotaan taakse tai niin, että se yltää sieltä vielä eteen
ja sidotaan essun päälle.

Kaikki nyt valmistetut puvun osat ovat yhdisteltävissä olemassa olevien Jääsken pukujen kanssa. Jos vaikka pukusi paita alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt, voit tehdä uuden paidan tarkistetun mukaiseksi. Voit mainiosti täydentää pukua sarkaviitalla ja kostulilla ja vaihtoehtoisilla hameilla ja esiliinoilla, jolloin voit vähän tilanteen mukaan valita sopivan kokonaisuuden.

Huntu, paita, paljinsolki, sarkaviitta, hurstuthame ja nyytinkiesiliina.

Puvut eivät synny ilman tekijöitä, eikä kukaan yksin tällaiseen pysty. Kansallispukukonsultti Taina Kangas vastaa käytännön järjestelyistä ja on yhdessä tutkija, puvun asiantuntija Leena Holstin kanssa valinnut käytettävät esikuvat ja ottanut niistä muistiinpanot. Taina tekee myös ohjeet ja kaavasarjat pukuun. Tämän puvun ohjeissa otetaan ensi kertaa käyttöön haastavuusaste-luokitus. Jokaisessa kankaassa ja puvun osassa on luokiteltu, miten vaikea se on tehdä. Se auttaa tekijää ja kurssin ohjaajaa siinä kohtaa, kun mietitään mitä tehdään itse ja mitä teetetään ammattilaisilla. Tuula Pärnänen kutoi kaikki muut käsinkudottavat kankaat, paitsi sarkaviitan paksun saran. Hän kutoi myös hameiden vyötärökaitaleiden nauhat. Tämän puvun hurstuthamekangas ja molemmat esiliinakankaat ovat erittäin haastavia kudottavia. Helena Hämäläinen kutoi nauhat esiliinoihin ja sykerölaitteeseen. Marjo Vainio neuloi sukat ja esiliinan helmapitsin. Pukutarkistuksen yhteydessä toteutettiin myös jääskeläiset juhlasormikkaat, joiden mallikappaleet Marjo myöskin neuloi. Sormikkaita ei liitetty mallipukukokonaisuuteen, mutta niitä voi ihan hyvin käyttää puvun kanssa. Annikka Eilola nypläsi nyytinkiesiliinan nyytingit, eli karjalaiset pitsit. Nyytingit ovat yleensäkin haastavia, nämä ovat ihan supervaikeat tiiviytensä vuoksi ja siksi, että osa langoista on villaa. Paljinsoljen pukuun valmisti Johanna Rantalainen. Koruun ei tietääkseni tullut muutoksia siitä, mitä Seppo Reponen on jo aiemmin valmistanut. Liivin ja sarkaviitan hakaset teki Kurkipellon pajan Ville Hyvönen - tai ymmärtääkseni yhteistyö pariskunnan välillä on vahvaa, Hannele Maahinen ei liene ihan osaton tässä työssä. Kirjonnat, ompelutyöt ja sarkaviitan saran tein mie. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä Raija Mattelmäki, joka vastasi kustannuspuolesta, mikä ei ole vallan pieni osuus ollenkaan!

Voi, miten mie rrrrrakastan tuollaisen piiperryskirjonnan tekemistä!

Huntu on puvun osa, joka aiheuttaa ehkä eniten keskustelua: "onko sitä pakko käyttää", "se on niin hankala", "se ei pysy päässä", "se on kuuma", "se on ruma". Suurhunnut, kuten tämä Jääskenkin, ovat olleet vähän "puoliksitutkittuja" ja niiden alle on väsätty jos jonkinmoisia sykeröitä. Esikuvien aikaan sykeröt tehtiin osittain irtonaisiksi, osittain niihin käytettiin hiuksia. Niiden sisällä saattoi hiusten lisäksi olla pajunvitsaa, lankaa, rautalankaa jne. ja ne päällystettiin tiukkaan kierretyillä nauhoilla.

Huntu sidotaan sykerölaitteen päälle.

Jääsken pukutarkistuksen yhteydessä näimme mahtavan kattauksen sykerölaitteita ja huntuja Jääskestä ja lähitienoilta. Ne kaikki olivat hitusen erilaisia. Huntujen ja sykerölaitteiden keskinäinen suhde ei ollenkaan välttämättä ollut selvä. Hunnut eivät olleet kiinni sykeröissä, vaan talletettu erillään.



Eräs Jääskestä talletettu huntu Suomen kansallismuseon kokoelmista.

Otin asiantuntija Leena Holstin hyväksymänä hunnun valmistukseen sellaisen otteen, että kaikki tähän saakka tehty sysättiin syrjään. Katsoin asiaa ihan uusilla silmillä. Huntu- ja sykerölaiterepertuaari vakuutti miut siitä, että tapa oli oikea. Valmistin sellaisen sykerölaitteen, joka pysyy napakasti ja mukavasti päässä. Muotoilin hunnun sen päälle niin, että kaikilla laskoksilla ja muodoilla on joku järkevä tehtävä. Hyvin oleellinen oivallus oli se, että Jääsken hunnun ominaispiirre "koirankorvat", jotka on kansallispukujen huntuihin toteutettu erittäin monilla tavoilla, ovat itseasiassa seurausta siitä, että huntukangas kiertää sykerölaitteen kierretyt päät ja lukittautuu sykerölaitteen ja pään väliin. Luulen, että nämä erilaiset tulkinnat juontavat juurensa siitä, että tähän mennessä huntuja on tulkittu erillään sykerölaitteista.
Me kaikki kansallispukuasiantuntijat hämmästyimme ja ilostuimme, sillä nyt syntynyt huntu on keveä, se pysyy napakasti päässä, eikä häiritse eloa ja oloa ollenkaan!
Elämän helpottamiseksi ompelin hunnun muutamalla pistolla sykerölaitteeseen kiinni, jolloin se on mahdollista pukea yksin, joskin lämpimästi suosittelen, että toinen henkilö asettelee takaosan kangaspaljouden kauniisti.

Huntu, paita, sarkaviitta, hurstuthame ja nyytinkiesiliina.

Puvun työohjeet ovat vielä tekeillä, niitä joudumme odottamaan vielä vuoden verran. Koska tätä pukua on tehty useampi vuosi, ei sitä tuosta vain selitetä yhdessä blogikirjoituksessa. Mutta monessa blogikirjoituksessa kyllä, joten tämä sarja jatkuu, pysy kuulolla :)

Nyytinkiesiliinaa ja hurstuthametta.
Julkistuksen jälkeen olo oli helpottunut ja iloinen.
Puku oli puettu miulle ja Käsityön museon Jaanalle, miun osakseni tuli esittää neitoa,
siksi miulla on pinteli päässä. Ja tuo on sitten virallinen hiustyyli pintelin kanssa :P
Haluan ihan erikseen alleviivata, että kaikki mikä on kirjoitettu tai
mikä näkyy kuvissa, ei ole absoluuttisesti oikein tai totta. Ei edes virallisessa julkistuksessa nähty. 
Tämän ikäinen nainen EI siis kulje pintelissä, oli siviilisääty sitten ihan mitä tahansa.


P.S. Tässä vielä linkki taannoiseen kirjoitukseeni siitä, miksi pukuja tarkistetaan.

35 kommenttia:

  1. Kiitos tästä erittäin hyvästä ja perusteellisesta kuvauksesta. Muistit kaikki oasapuolet puvun tekoprosessissa, teitä on ollut paljon! Valmiissa puvussa on runsaasti erilaisia osia, esikuvia on käytetty monipuolisesti, se tuo vaihtelunmahdollisuuksia ja on yksi parhaista asioista näissä tarkistetuissa puvuissa. Mutta erityisesti minua ilahdutti kirjoituksessasi se, että otat huomioon myös kaikki ne, joilla on vuosien saatossa jollain tavalla toisenlaiseksi jäänyt Jääsken puku. Et jätä heitä nuolemaan haavojaan, vaan arvostat myös niitä pukuja ja kerrot miten vähitellen voi uusia pukuaan tarkistetuilla osilla, kun korjauksen tarvetta tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Myö ollaan aina niin innoissamme näistä tarkistuksista ja meille se on itsestään selvä asia, että olemassa olevat puvut eivät mitenkään huonone. Silti pitäisi muistaa sanoa ääneen. Nyt muistin :) Ja toivon tosiaan, etten unohtanut ketään tekijöistä...

      Poista
    2. Tästä kommentistasi juolahti mieleen lisätä tuo linkki tuohon yleisempään tarkistusjuttuun :)

      Poista
  2. Jotenkin harmi että tuo sykerölaite jää piiloon hunnun alle. Hienoa työtä, jälleen kerran kaikilta osallisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sattuisi olemaan tuollainen 18-kesäinen naimaton neitokainen, niin saa käyttää ilman huntua ;)
      Ja sitten ilman sitä loppupukua saa käyttää sykeröitä vaikka töissä jakkupuvun kanssa :D

      Poista
  3. Upea puku, Mahtavan työn olette kaikki tehneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mitään en tekisi mieluummin kuin juuri tuota työtä. Tämän kaiken muun härdellin voisin ulkoistaa :D Tai ehkä en sittenkään malttaisi...

      Poista
  4. Ihanaa runsautta! On hienoa, että suuren työhön ryhdyttäessä, se on mahdollista tehdä huolella. Kokonaisuus vaikuttaa kerrassaan käyttökelpoiselta. Nyt vaan työohjeita odottelemaan.

    Kumpa muissakin puvuissa olisi noin paljon osia. Toki varmasti rahan ja ajan lisäksi määrää rajoittavat museon kokoelmiin päättyneiden vaatekappaleiden määrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö!
      Juuri nämä seikat siihen tosiaan vaikuttavat: raha ja esikuvien määrä. Tässä tapauksessa esikuvia oli yllin kyllin <3 Vielä jäi jotain haaveiltavaksikin!

      Poista
  5. Ihana pukukokonaisuus. Voin vain rittää kuvitella työn suuruutta ja kuinka paljon se on sinulle ja koko teidän ryhmälle antanut tekemisen iloa ja tuskaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännästi ne tuskat unohtuvat ja ilot jäävät :)

      Poista
  6. Vitsit kun hyvät kuvatkin! Tuo puku on niin kaunis! Eikä toi mallikaan ole mitenkään paha :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hiukan ilmeet ja asennot hakusessa, mut miehän olenkin käsityöläinen, enkä malli ;-)

      Poista
  7. Kaunis ja runsas puku. Mukavaa, että näitä tarkennuksia tehdään. Siitä saadaan tietoa ja tarkennusta taustoista, täydennystä tuleville polville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, ja minusta sinun Jääskenneitoselfie on parasta pitkään aikaan!

      Poista
  8. Mä olin jo niiiiiin odottanut tätä postausta. Kiinnostavaa, ja niissä seuraavissa osissa varmaan päästään tutkimaan lähemmin kaikkia yksityiskohtia ja vaiheita!

    Olisipa tosiaan kaikissa puvuissa noin osljon osia. Varsinkin päällystakki pitäisi olla joka puvulle. Ihan hassulta tuntuisi vetää joku toppatakki päälle, jos pitää lähteä talviaikasn ksnsallidpuvussaan liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä just noin Susanna! Mulla on Tuusulan puku. Alueelta ei käsittääkseni ole kovin paljon vaatekappaleita, eikä ilmassa ole lisäosien laatimisen halua (paitsi mulla). Nyt joko viipotan paitahihasillani tai käärylöidyn huiviin - tai toppatakkiin. Vaadimme takkeja!

      Poista
    2. :D Hyvä! Vaatikaa! Ja yksityiskohtia tulee, ne on miun fetissi :P

      Poista
    3. Eikös sitä olisi mahdollista tehdä ainakin länsisuomalaiseen pukuun kuin pukuun Loimaan pukuun liitetty talvitakki, kapotista muistelen puhuttavan (http://www.kansallispuvut.fi/puvut/loppi_np.htm, Leena Holstin Kansallispuku-kirjassa on moisesta kuvakin). Eikö se ollut muotivaate, joka siksi voisi olla yhdistettävissä eri pukuihin? Itse moisesta haaveilen... :-)

      Poista
    4. Loppi :-) Ei nyt ihan mihin vaan, mutta moneen kyllä.

      Poista
    5. Loppihan se, eikä Loimaa, tosiaan! :-D Millaisiin et suosittelisi kapottia?

      Poista
    6. No en mie nyt osaa mitään tyhjentävää vastata... En savolaisiin röijypukuihin ainakaan. Enkä Etelä-Savolaisiinkaan jotenkin... Ehkä... Mutta pitäisi miettiä ja tutkailla aina pukukohtaisesti. Hausjärveen kyllä ihan ehdottomasti.

      Poista
  9. Onnea tilaajalle ja tekijöille upeasta kokonaisuudesta. Enpä malta olla tunnustamatta kateuttani siksi ettei Räisälän pukua ole tarkistettu. Ne Räisäläisten säätiön herrat ovat sössineet rahat, niin ettei tarkistukseen ole varaa, vaan me naiset emme anna periksi, vaadimme tarkistusta ja pukuun kaikki osat mitä kuuluu, vieläpä miehenkin puku jos niikseen tulee! Niin juuri me teemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Jos intoa riittää, löytynee rahoituskin. Järjestätte arpajaisia ja muuta mukavaa varainkeruuta, haette apurahoja jne. Se on iiiiso ja kallis projekti ja vaatii ahkerilta rahoittajilta paljon, mutta sanoisin, että mikään muu julkaisu ei jää elämään ja kestä aikaa samalla tavalla kuin tarkistettu kansallispuku. Tosin saatan olla vähän puolueellinen.

      Poista
  10. Oi, miten hieno! Oli kiva olla matkassa sen verran kuin olin. Harmi että multa jäi julkistamistilaisuus näkemättä. Minua alkoi heti innostaa ihan hillittömästi nuo neulotut pitsit! Ja tuo sykerölaite on uskomaton! Sellasen voisin tehä ihan vain ilostuskäyttöön :)

    VastaaPoista
  11. On se kyllä hieno! Niin rehevä ja runsas. Oioioih...

    VastaaPoista
  12. Mie luin tätä suurella mielenkiinnolla kun Susanna blogissaan tästä vinkkasi, sillä ainoa lähipiirissä oleva puku on meidän äidin Jääsken puku. Se on varmaan just niitä ei-ihan-kauhean-puhdasoppisia, osin tehdastekoisia pukuja, mutta oli hauska huomata että kyllä siitä löytyi noita samoja elementtejä mitä tarkistetussakin puvussa - hameen punainen reuna, esiliinakin näytti tutulta, solki oli ihan samanlainen kun äitillä ja jopa tuo paidan kauluksen kirjonta muistutti äitin pukua. On ollut kyllä tosi kiintoisaa lukea täältä näitä kansallispukuasioita, tosi silmiä avaavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Kai se puku on käytössä? Puutun vähän "puhdasoppinen"-sanaan, vaikka luulen, ettet tarkoittanut sitä kovin vakavasti. Ei tällä mitään puhdasoppisuuden kanssa ole tekemistä, vaan sillä, että kun tutkitaan, niin opitaan ja voidaan tuoda lisää tietoa muillekin :) Siis ylpeänä pukua päälle vaan!

      Poista
  13. Upea!! Minulla on itse tehty Tuuterin puku, josta olen aina tykännyt kovasti. Vähän harmittaa myös, että sitä ei ole tarkistettu, koska Tuutarin puvussa näkee kuinka paljon tarkistus pukuun vaikuttaa. Tosin, tuo Tuuteri on mielestäni kauniimman näköinen ja mallinen, joten ylpeänä kannan sitä edelleen. Juurikin kirjontojen takia se on itselle rakas, niitä vaan on niin mukava tehdä! Jonkinmoisen päällysvaatteen voisin tuohon pukuun kyllä ottaa myös. Koska vaikka kansallispuvut ovat lämpimiä, niin aivan kaikissa keleissä ei niilläkään ihan paitahihasillaan sentään tarkene:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi harvemmin tarvitsee juhlatamineissa olla pakkasessa pihalla ja siirtymisiin voi hyvin käyttää toppatakkia :)

      Poista
  14. Kaunein pukukokonaisuus. Ja niin monta osaa. En tiennyt että puku on vanhimpia kansallispukuja. Haluaisin varsinkin liiviin tutustua, se on kiinnostava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liivi on toooosi herkku :) Pääset tutustumaan!

      Poista

Kommentti! Ihanaa!