17 vuotta

17 vuotta sitten olin valmistunut edellisenä keväänä toisen kerran artesaaniksi ja käynyt syksyllä yrittäjyyskoulutuksen. Olimme ottaneet asuntolainan ja ostaneet vanhan kaupan, jonka yhteydessä on asunto. Olimme tehneet sen verran remonttia, että pääsimme muuttamaan taloon. Olin juuri lopettanut tupakanpolton ja odotin esikoistamme. Monestakin syystä pää oli melkoisen pyörällä. 26.1.2001 on merkitty T:mi Soja Murto -yrityksen perustamispäiväksi kaupparekisteriin. Miun ajatuksena oli suunnitella joku huikea sisustustuotemallisto ja valmistaa sitä kutoen ja ommellen ja tehdä lisäksi mittatilausvaatetusta naisille. En todellakaan halunnut alkaa tehdä kansallispukuja, mokomaa nyhertämistä ja valmiista ohjeista tekemistä. Sitä suurta ideaa odotellassa lupauduin kuitenkin kutomaan kansallispukukankaita. Kuvassa on ensimmäinen, 1.3.2001 päivätty lasku.

Tänään meillä on 2 lasta. En polta. Talo on perusteellisesti remontoitu ja laajennettu, asuntolainaa on edelleen rutkasti, koska sitä on täytynyt ottaa lisää. Teen kansallispukuja. Vain kansallispukuja. Kudon niihin kankaita, ompelen ja kirjon niitä. Keksin kansallispuvuista ammentavia tuotteita ja myyn niitäkin, Opetan ja luennoin kansallispukuaiheista. Pidän kansallispuku-verkkokursseja. Olen laittanut alulle Facebookin Kansallispuku-ryhmän ja Kansallispukujen tuuletuspiknikit. Miut on valittu Vuoden käsityöläiseksi ja Imatran Inkeriksi viime vuonna. Olin myös ehdolla 4 finalistin joukossa Taito Finlandia -voittajaksi. Sain olla tekemässä rouva Jenni Haukion kansallispukua. Kansallispuku on vienyt minua erilaisiin tilaisuuksiin, seminaareihin, koulutuksiin Suomessa, pohjoismaissa ja Virossa. Työssäni parasta on se, kun saa tehdä käsillään, rauhassa, ja kurottaa vuosisatojen yli. Se, kun oivaltaa esikuvan tekijän nerokkuuden ja tavoittaa sen, mihin hän on pyrkinyt ja miksi. Lempitekniikoitani ovat pienet piiperrykset, jotka ovat riittävän haastavia, että niihin täytyy keskittyä kunnolla. On ihanaa saada olla mukana mallipukujen teossa ja on mahtavaa, että tekniikoiden monipuolisuuden vuoksi työpäivät eivät käy tylsiksi. Vaihtelun vuoksi voi vaikka kirjoa aamupäivällä ja kutoa iltapäivällä.

Yrittäminen ei ole helppoa. Leipä on välillä tiukassa ja ilman mieheni ja vanhempiemme tukea en ikinä olisi päässyt tähän asti. Mutta kuten ystäväni kerran totesi: "Eihän siusta palkkatöihin enää olisi.". Kerran eräs ihminen totesi, että kansallispukujen tekemisellä ei voi elää. Katoimme äitini kanssa toisiamme hämmentyneinä. Miun vanhemmat ovat kyllä pyörittäneet meidän perhettä kansallispukujen ja kansanomaisten jalkineiden teolla yli 30 vuotta. Tämä ihminen sitten tarkensi lausuntoaan, että "no, jos tyytyy noin vaatimattomaan elämään". Olen miettinyt tuota keskustelua usein. Vaikka rahaa ei hirmuisesti ole, sitä on sen verran, että hengissä pysytään, pystytään harrastamaan ja tarjoamaan lapsille vähän enemmän kuin ihan perustarpeet. Pystymme jopa silloin tällöin matkustelemaan. Mitä muuta ihminen tarvitsee? Vaikka pankkitili ei pullistele, väittäisin viettäväni melkoisen rikasta elämää. Teen työtä, jota rakastan ja saan siitä arvostusta. Se ei ole tänäpäivänä ihan itsestään selvä asia.

Työjononi on yli 2 vuoden mittainen, on ollut jo useamman vuoden ajan. Se kertoo miulle, että työni on tärkeää. Vaikka työni maksaa hitautensa vuoksi paljon, löytyy heitä, joilla on halua ja kykyä maksaa siitä. Totuushan on nimittäin se, että vaikka mie tekisin miten upeita kansallispukuja, niin se olisi harrastus, jollet sie ostaisi sitä. Se, että mie olen saanut tehdä tätä työtä 17 vuotta, on jokaisen maksavan asiakkaan ansiota.

SIIS KIITOS!

Yrittäjän päivä 2017

Hyvää Yrittäjän päivää!

"Yrittäjän päivästä on tullut kansallinen juhlapäivä, jota vietetään 5. syyskuuta monin eri tavoin. Yrittäjän päivän tavoitteena on luoda positiivista kuvaa yrittämisestä ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana."

Olen vuodesta 2012 aina yrittäjän päivänä kirjoittanut omasta päivästäni. Niin teen nytkin. Aiempia löytyy näistä linkeistä: 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016. Alkupäästä puuttuu kuvia, pahoittelen sitä. Ne katosivat edellisen blogialustan kadotessa, enkä ole ehtinyt lisäillä niitä.

7.00 soi kello. Olen nukkunut vähän turhan vähän viime aikoina ja se tuntuu silmäluomissa. Kuuntelen, että lapset lähtevät kouluun ja katson puhelimella messengeriin tulleet viestit. Ei mitään kamalan tärkeää. Selaan hetken Facebookia, nousen ylös ja menen aamupesulle.

7.45 Mies on työreissussa, joten ei kahvia valmiina. Laitan sen tippumaan, haen pakkasesta mansikoita sulamaan ja voitelen pari leipää aamupalaksi. Olo on tukkoinen, on ollut jo pari viikkoa. Otan pari vitamiinipilleriä ja allergialääkkeen.

7.50 Siirryn kirjasto-ruokailuhuoneeseen, joka toimii myös toimistonani ja käynnistän tietokoneen. Kurkkaan kalenteriin varmistaakseni, ettei tänään ollut merkintöjä. Ei ole. Avaan bloggerin ja alan kirjoittaa tätä. Tänään en ehdi tehdä varsinaista työtäni, eli ommella tai kutoa kansallispukuja. Tällaisia päiviä on huolestuttavan paljon ja yritän keikauttaa tilannetta toiseen suuntaan. Valintani Imatran Inkeriksi ei tule ainakaan auttamaan tässä. Huomenna alkaa opetus Virta-opistossa ja sitä ennen käyn rakentamassa Lappeenrantaan Täky-galleriaan näyttelyni. Opetus on suunniteltu tietysti jo aikaa sitten, mutta Kansallispukujen ompelu -kurssin aloitusluento on vielä tekemättä ja FolkJam-tuntia pitää vähän harjoitella vielä. Huomenna olisi myös tilausten pakkauspäivä mutta koska huomenna en tosiaankaan ehdi, niin yritän tänään ehtiä pakata ne, jotka jo voi.

Soja Murto - Rekkorakkautta ja hurstuthuumaa -näyttelyyn tulee esille
pääasiassa Kuolemajärven B-mallipuvun osia.

 Tänään on siis ohjelmassa
 - tämän blogikirjoituksen jatkaminen (jos lisää ei kuulu, tuli liian kiire)
 - Kansallispukukurssin luennon teko vanhoille pohjille päivittäen
 - kurssitavaroiden keräily kassiin
 - FolkJamin harjoittelu ja FolkJam-vaatteiden etsiminen
 - tilausten pakkausta
 - näyttelytavaroiden pakkaus, muista esitteet, käyntikortit, näyttelyluettelo jne.
 - muistelen, että jostain sai tänään Yrittäjän päivän kahvia, katson ehdinkö sinne
 - jos ehdin illalla, ompelen Kansallispukuraidat-Pirrestä aloittamaani reppua eteenpäin

Onneksi ehdin silittää näyttelyyn tulevat vaatteet jo eilen.

Pirre-kuosisesta paksusta puuvillakankaasta tulee reppu.
Ehkä vielä joskus. Näitä kankaita myyn Kansallispukuraidat-verkkokaupassa.

8.35 Kuvien lisääminen vähän takkuaa, joten laitan myöhemmin, jos onnistun. Julkaisen tämän ja sen jälkeen tsekkaan sähköpostit, Facebookin ja verkkopankin ja ryhdyn töihin.

10.05 Luento on laadittu ja siirretty pilveen ja varmuuden vuoksi myös tikulle. Enemmän sääntö kuin poikkeus on, että syksyn ekalla kerralla tulee tekniikkamurheita. Laitoin myös FolkJam-tunnin musiikit varmuuden vuoksi tikulle, normaalisti soitan ne puhelimelta.Varmistin, että osaan luennon pulinat, mutta päätin ottaa riskin, enkä ota aikaa, kauanko siihen menee. Reippaasti vedellään, niin ehditään myös tsekkailla kaikkien tilanteet ja tarvikehankinnat. Kansallispuku-kurssi on täynnä, otan sinne 12 opiskelijaa. Puolet on uusia, puolet jatkavia, mikä on melko täydellinen kombo open kannalta. Laitan teetä ja syön banskun. Teeveden kiehumista odotellessa vien roskat. Ulkona on ihanan aurikoinen ja kirpakka syysilma. Löysin tiedon, että tuossa hitusta vajaan kilsan päässä olevassa Lounaskahvila Elmassa saa yrittäjäjärjestön tarjoamaa Yrittäjän päivän kahvia. Päätän yrittää ehtiä kävellä sinne iltapäivän kahvitauolla.

10.26 Kansallispukuharrastajat ovat perustamassa yhdistystä ja käyn lukemassa, missä mennään. Ihanan aktiivisia ihmisiä! Miulla on kova luotto siihen, että tästä tulee hyvä! Perustamiskokousta suunnitellaan 7.10., samana päivänä kun Suomen kansallispukukeskuksessa on Kansallispuvun juhlapäivä -tapahtuma.
Maksan pari laskua, vastaan kahteen sähköpostiin ja lisään tähän kuvia, jotka viimein suostuivat tulemaan perille.

10.35 laitan FolkJam-tunnin musiikit soimaan ja alan harjoitella.

11.20 Tuli hiki. Vedin vähän pikakelauksella, koska olen tätä FolkJam-tuntia jo harjoitellut aiemmin. Nyt on luottamus siihen, että osaan. Mie odotan ilolla, että pääsen taas miun ihanien tanssijoiden kanssa jammaamaan! Mieli tekisi jatkokoulutukseen, mutta niiden aikatauluista ei vielä ole kuulunut ja pelkään, että kalenteriini ei enää mahdu, kun tieto tulee. Menen kaapimaan tähteitä jääkaapista lounaaksi.

12.51 Kävikin niin, että sähköpostiin tuli kuvapyyntö eräältä toimittajalta. Miun tiedostot on "vähän" levällään, joten tämän menikin sitten tämä 1,5 tuntia... Söin siinä samalla. Löysin kyllä ihania kuviakin, niinkuin nyt vaikka tää:

Lähikuva Rantalakeuden tykkimyssyn kirjonnasta.

Vastailen vielä muutamaan sähköpostiin. Ajatusten järjestelemiseksi nyt lienee hyvä hetki kipittää sinne kahville.

13.32

14.33 Olen ollut kotona taas reilut puoli tuntia. Miun piti vain pikaisesti vilkaista sähköpostit, mutta siellä oli yksi tarjouspyyntö ja päädyin sitten laskemaan sen tarjouksen saman tien, ettei jää roikkumaan. Verkkokurssille tuli ilmoittautuminen ja kuittasin senkin saman tien. Toimittaja laittoi viestiä, että kuvien lähetyksessä oli ongelma. Korjasin sen, toivottavasti. Kansallispukualan koulutuksesta tuli myös sähköpostia aikataulusta. Lukitsin sen kalenteriin ja vastasin viestiin. Olen menossa seuraavaan koulutuskertaan opettamaan kostuleista ja sarkaviitoista. Tuli myös yksi tilaus. Kurkkaan verkkopankkiin, onko siitä tullut jo maksu, sillä seuraavaksi yritän päästä tästä koneesta irti ja mennä pakkaamaan postitettavat ja ne huomiset näyttely- ja kurssikamat.

18.25 tuli nälkä. Esikoinen keitteli äitille spagettia, heittelen siihen pestoa ja parmesaania päälle. Ne tilaukset, jotka jo voin, on pakattu, kurssikamat ovat valmiina ja tarkistan näyttelyä varten tekemästäni listasta, että vieraskirja ja luettelo esillä olevista puuttuvat vielä kuormasta. Pakkaillessa soi puhelin pariin otteeseen. Toinen koski Imatran Inkerin hommia ja toinen pukujen pienentämistä ja suurentamista. Asiakkaalla on vähän kiireempi kuin mitä miun aikataulu antaa myöten, mutta lupasin selvittää, voidaanko auttaa. Kuopus huhhailee vielä jossain kavereilla. Seuraavaksi miun pitäisi mennä hakemaan matkahuollosta paketti. Siellä on yksi miun kansallispuvuista, jotka olivat Suomen kansallispukukeskuksen näytöksessä Jyväskylässä Muotipäivillä lainassa. Ajattelin laittaa sen päälle näyttelyn avajaisiin torstaina, siksi se tuli jo. Muut puvut jäivät vielä jälkihuoltoon.

Päätän jättää tilausten viemisen torstaiaamuun, koska en jaksa enää tänään alkaa näpytellä postilähetyksiä. Huomisesta tulee pitkä päivä, joten pitää ehtiä vähän huilatakin.

19.00 istun edelleen tässä. Unohduin vastaamaan yhteen sähköpostiin ja selaamaan Facebookia. Uuvahdin. Nyt reippahasti ne loput näyttelykamat kasaan, sitten Matkahuoltoon (ja muistin, että kaupassa pitää käydä) ja sen jälkeen tavarat autoon. Sitten sohvalle pötkölleen. Se Junior Masterchef taitaa alkaa tänään, jos vaikka sitä lasten kanssa tuijottaisi. Reppu saa odottaa, en jaksa.

Sellainen yrittäjän päivä tänään. Onneksi välillä saa rauhoittua ihan vaan ompelemaan. Toivottavasti siulla oli hyvä päivä!

Filmitähtenä

Suomen käsityönmuseo teki tuollaisen mukavan videonpätkän miusta tämän Vuoden käsityöläinen -tittelin tiimoilta. Siis tervetuloa kurkkaamaan miun hommia!

Hyvien uutisten alkuvuosi

Alkuvuosi on mennyt vauhdikkaasti, välillä liiankin. Syksyisen romahduksen takia yritän jarrutella ajoissa ja "valita taisteluni". Koko alkuvuosi on ollut täynnä toinen toistaan parempia uutisia niin miun kannalta kuin ylipäänsä kansallispuvun kannalta. Osa näistä on taas salaisuuksia, joten tulette kuulemaan niistä myöhemmin (eikö ole ärsyttävää tällainen vihjailu?).

Olen mukana Saarijärven ja Johanneksen pukutarkistuksissa. Johannes on miun osalta essukankaita vaille valmis. Loimi on puissa ja eka essu puolivälissä tätä kirjoittaessa. Mie olen siis tässä kutojana ja osuus on pienehkö: kumpaankin mallipukuun hamekangas, essukangas ja essun nauha. Ihanan sujuva projekti ja puvusta tulee niin upea, että joutunen tekemään sellaisen itselleni, vaikkei miulla Kannakselle päin ole minkäänlaisia juuria.

Saarijärven nauhakokeilun vertailua Kansallismuseon
varastolla asustelevaan esikuvapätkään.

Saarijärven tarkistuksessa mie ompelen osan vaatteista ja kudon nauhat. Sekin on kivalla mallilla ja sujuu mukavasti. Osaavalla ja yhteistyökykyisellä porukalla on upeaa tehdä töitä. Samalla oppii koko ajan itse valtavasti ja saa peilata ajatuksiaan muiden asiantuntijoiden kanssa.

Tammikuussa putkahti pajalle jo monta vuotta haaveilemani kansallispukuraitaiset joustavat kankaat. Ne olivat myyntimenestys, Eppu loppui neljässä tunnissa! Ihan käsittämättömän hienoa! Kiitos teille kaikille ihanaisille. Nyt on tulossa jo kolmas erä ja se on ennakkomyynnissä Puodissa. Nyt kuoseja on jo neljä ja laatuja kolme. Miun on pakko järkeistää tätä joustavien myyntiä jollain tavalla, sillä miun vähä-älyinen verkkokauppa ja myyntisysteemi eivät toimi tällaisilla määrillä ja tilausten hoitaminen vie liikaa aikaa tuolta varsinaiselta työltäni, eli kansallispukujen ompelulta. Niinpä siirrän nämä joustavat kankaat piakkoin sellaiseen verkkokauppaan, jossa on verkkomaksupainikkeet ja olen jo kouluttanut esikoisen hoitelemaan kankaiden leikkuun ja pakkaamisen. Näistä on jo tehty tosi kivoja juttuja!

Kurrea saa trikoona ja joustocollegena. Molemmissa on 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania. 

Eppu on joustocollegea ja Pepe on trikoota. Kummassakin on 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania.

Viniä saa trikoona (95 % puuvillaa ja 5 % elastaania)
ja jumppatrikoona (82 % polyesteriä ja 18 % elastaania)

Nämä kankaat on tehty niin, että kansallispukukangas (tai kirjonta) on skannattu ja kuvasta on tehty jatkuva raportti. Miehän en todellakaan tällaista osaa tehdä, mutta onneksi yhden ihmisen ei kaikkea tarvitsekaan osata. Työhuoneen Susanna taikoo (no ei taio, vaikka taialta se miusta tuntuu) nämä raportit. Mie teetän hänellä usein myös mainoskuvia, sillä se on yllättävän edullista ja miun kannattaa ehdottomasti tehdä sitä mitä mie osaan ja maksaa Susannalle siitä, mitä hän osaa. Kaikki voittavat ja miulta ei mene hermot.

Hiihtolomalla pistäydyimme ystäviemme luona Dubaissa. Jos pidät auringosta ja shoppailusta, se on ehdottomasti siulle sopiva paikka. Mie en niin välitä kummastakaan, mutta ystävät ja lepäily tekivät reissusta silti upean. Heti ekana iltana kävin pitämässä Dubain Suomi-koululaisille FolkJamia. Läpyteltiin railakkaasti rytmipelejä, jonka seurauksena miun reidet näyttivät tältä! 

Hiukan arvelutti rannalla ja uima-altaalla heittää housut pois.
Noin muutenhan Dubaissa peitetään polvet ja olkapäät, joten sen puoleen ei ongelmaa.

En voinut sulkea silmiäni ihmisten epätasa-arvoisuudelta. Eikä se koske pelkästään naisen asemaa. Se on kaikenkaikkiaan niin överi paikka, että pelottaa. Mutta tulipa käytyä. Ja kyllähän siellä työajatukset karisivat päästä, joten sen puoleen oikein onnistunut loma.

Kontrasti Dubain valtavan melun ja kotoisan metsäretken hiljaisuuden välillä oli niin valtava, että pystyin kuulemaan hiljaisuuden. Se hiveli korviani, sillä kärsin siitä melusta koko matkan ajan. Sinänsähän kumpikin näistä maisemista on hyvinkin ihana.

Yrittäjä-lehti teki miusta "onnistuja-jutun". On aina kiva tulla huomatuksi positiivisessa mielessä ja ihastuin erityisesti tähän kuvaan. Tilannehan oli sellainen, että ensin miun piti pukeutua kansallispukuun ja päätyä kanteen, sitten kanteen päätyikin Sari Kaasinen (hyvä!) ja miun piti olla vain normivaatteissa, mutta sitten haastattelupäivänä kuvaaja alkoi kuitenkin kaipailla miulle kansallispukua. No, puvusta kaulus sileäksi, vermeet niskaan ja Immalanjärven rannalle kuvaamaan. Hauskaa, vaikka sormet jäätyivätkin. Kyllä kannatti, tuo kuva on hieno.

Syksyllä Eesti Rahvakunsti ja Käsitöö Liiton Liina Veskimägi pyysi, voisinko tulla keväällä Tallinnaan puhumaan kansallispuvuista. Tämä on juuri niitä keikkoja, joille pitäisi sanoa ei, mutta koska Liina on ihana ja koska tämä on sellainen yhteistyökuvio, jolle kannattaa antaa ja koska sain ottaa kaverin mukaan, suostuin. Pyysin kaveriksi Inga Pihlhjertaa, sillä Inga on paitsi kansallispukuasiantuntija ja -opettaja, myös ystävä ja älyttömän hyvä järjestelemään matkoja. Mie en ole tätä viimeistä ja tiesin, että pääsen huomattavasti helpommalla, kun Inga hoitelee liput ja reitit. Niinpä kävimme viime viikolla Tallinnassa ja mukavaahan se oli! Kiitos Inga, Liina ja kuulijat!

Aloitimme paitaressuina ja pukeuduimme pukuihimme luennon aikana.

Liina tulkkasi luennon.

Seuraavan reissun kohde on 8.4. Jyväskylässä Suomen käsityön museo, siellä on Käsityökohtaamisia-seminaari, jossa kerron miun käsityöyrittäjyydestäni. Miun lisäksi siellä on upea rivi luennoitsijoita. Tuu mukaan!

Upeita uutisia on vielä jemmassa jonoksi asti. Ahkerat, idearikkaat ja aikaansaavat ihmiset ovat niiden takana ja niistä tullaan kuulemaan. Nyt mie painelen takaisin puiden taa paukuttelemaan Johanneksen essukangasta. 

Välipäivien tuska

Aina syksyllä ajattelen, miten joulun ja uudenvuoden välillä rentoilen lasten kanssa lomaillen, ulkoilen, luen ja katson leffoja. Joulukuussa muistan, että yrittäjällähän taitaakin olla jotain pieniä juttuja suunniteltuna siihen kohtaan. Ja joulun jälkeisen viikon mittaan, rullaan, punnitsen, lasken, näpytän, etsin, siivoan, kaivelen vanhoja tietoja hintojen etsimiseksi, päivitän ja kiroilen valtavaa varastoani. 

Miullahan on tuo verkkokauppa eli nämä myytävät jutut lähinnä asiakkaiden palvelemiseksi. Kannattavaa se ei oikeastaan ole ja aina vuoden vaihteessa harkitsen vakavasti myymistouhun lopettamista ja pelkkiin tilaustöihin (joita riittää) keskittymistä. Aina jo tammikuussa keksin jotain uutta, hauskaa, johon tarvitaan verkkokauppaa. Ja onhan niinkin, että aika paljon tuosta tavaramäärästä on hyvä olla olemassa niitä tilaustöitä varten, joten miksipä en samalla myisi niitä tarvitseville. Joten joululomalla inventoidaan.

Inventoimishommia riittää perheellekin. Mieheni innovoi nauhanrullausvehkeen akkuporakoneesta, kierretangosta ja levynpalasista rullailtuaan pari päivää nauhoja. Esikoisen homma on kirjata lankojen painoja ylös kun mie huutelen niitä hyllyn luota. Kuopus laskee lankarullat, postikortit, neulat, napit ja muun selkeän irtotavaran. 

Voit jeesata minua ja samalla säästää, sillä vähempää on nopeampi laskea! Saat alennukset kuvassa kerrotuista tuotteista kun kirjoitat tilauslomakkeen lisätietokenttään "INVIS". Tilausvahvistus saapuu sähköpostiisi normaalihinnoin varustettuna, mutta kun ehdin näpytellä ennakkolaskun, on alennukset huomioitu siinä. Alennukset ovat voimassa 1.1.2017 saakka ja tästä shoppailemaan: http://www.kansallispuku.com/fi/PUOTI+-+VERKKOKAUPPA.html
Muistathan, että minimitilausmäärä on 20 € ja toimituskulut 6 €/lähetys. Tarkemmat toimitusehdot löydät täältä: http://www.kansallispuku.com/fi/PUOTI+-+VERKKOKAUPPA/Toimitusehdot.html

Ensi vuotta varten merkitsen inventaarion kalenteriin ennen joulua. Saa nähdä, onnistuuko se. Uusi vuosi tuo tullessaan uuden, upean tuotteen (sinne verkkokauppaan juu, toivottavasti ostatte pois ennen seuraavaa inventaariota...) ja uuden hyväntekeväisyyskuvion, mutta palataan näihin tammikuussa! Oikein hyvää vuodenvaihdetta siulle!

Joulun nostatusta

Mie olen tämän itseni etsimisen tiellä jotenkin ihan vaiheessa ja hukassa, mutta ihan positiivisella mielellä kuitenkin. Joulu tulee taas nopeammin kuin ehdin tajutakaan. En ota siitä stressiä, se tulee, vaikken hötkyilisi. Henkinen valmistautuminen tuo miulle kuitenkin joulun tunteen ja siihen  auttaa rauhallinen oleilu, lahjojen hankkiminen rakkaille, lumi (jota onneksi täällä on), kynttilät ja jouluinen musiikki.

Pienellä, mukavalla porukalla olemme rakennelleet kansallispukuisen joulukalenterin Kansallispuku - arkea ja juhlaa -blogiin. Tällä kertaa esitellään esikuvia. Hyvin pitkäänhän oli vähän sellainen meininki, että niitä ei voinut kuvallisesti esitellä ollenkaan. Nyt homma on vapautunut ja museothan laittavat itsekin esineistöään nettiin, esim. Finnaan. Miusta se on ihan todella upeaa. Joulukalenteriin on koottu esikuvia, joita me tekijät (tai osa meistä) olemme "tavanneet". Pyrimme välttämään rönsyilyä ja jouduimme jatkuvasti huomauttamaan siitä toisillemme, meillä on kun on vähän taipumusta haluta kertoa kaikki. No, kaikesta tulisi kirjasarja ja joulukalenterin sopii olla nopsa ja kevyt luettava. Toki toivomme, että näistä herää palo tutkia lisää ja avitamme mielellämme tiedon ääreen.

Opiston joulutauko alkoi jo viime viikolla. Syksy oli tosi raskas, enkä oikein jaksanut kohdata ihmisiä. Joka keskiviikko istuin puhelin kädessä aikeenani soittaa rehtorille, etten pysty tulemaan opettamaan. Kertaakaan en pystynyt soittamaan ja siksi menin opistolle, vedin "opettajan nahkat" niskaani ja hoidin homman. Joka kerta hämmästyin, etten hajonnutkaan. Että pystyinkin toimimaan, enkä käpertynyt nurkkaan itkemään. Se saattoi olla pelastus ja oleellinen asia. Joka keskiviikko tulin kurssilta kotiin aavistuksen ehjempänä. Kiitos kuuluu miun ihanille opiskelijoille, joiden kanssa on hienoa tehdä töitä. Opiskelijat vielä lahjoivat minua ihan överimitalla viimeisellä kerralla ja lahjuksista nauttiessani ajattelen heistä jokaista suurella lämmöllä. Joulutauko tuli kuitenkin ihan sopivaan hetkeen, sillä on tarpeen ladata vähän akkuja ja kehitellä uutta matskua tunneille.

Koristelin pajan ikkunan jouluiseksi ilahduttamaan ohikulkijoita ja tietysti minuakin työpäivien aikana. Vaihdoin myös valon polttamat kuvat uusiin. Kivennavan naiset ja Jääsken alueen mies pääsivät esittelyhommiin!

Noihin kansallispukuisiin lumihiutaleisiin tein viime vuonna mallin, se löytyy täältä.

Puodista saattaisi löytyä kivoja joululahjoja. Tarjouksessa ovat Kerää kansallispuku -pelit ja kaikki loput kiilaferret.

Toivotan siullekin tunnelmallista ja ihanaa joulukuuta!

Ilo pintaan, sisus tulee perässä?

Olen yrittänyt keskittyä hyvinvointiin ja voi pojat, että suoritan sitäkin upeasti. No, ainakin se sisältää enemmän perheen kanssa vietettyä aikaa ja vähemmän kiukuttavia, itse keksittyjä velvollisuuksia.

Geokätköily on hyvä harrastus.

Olen varannut kalenteriin aikaa ystäville ja levolle. Olen kiivennyt puihin, tutkinut kääpien värejä, viilettänyt vuoristoradassa (siinä oikeassa) ja pelannut lautapelejä lasten kanssa.

Linnanmäen valokarnevaali

Kävimme mieheni kanssa Tallinnassa. Pari hotelliyötä, Martinmarkkinat ja paljon vanhan kaupungin kujilla tallailua, KGB-museo ja hyvää ruokaa. Se tuli tarpeeseen, vaikka reissu ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä ollutkaan. Ei tarvitsekaan. 

KGB-museo Viru-hotellissa. Suosittelen!

Kävin ensimmäistä kertaa Martinmarkkinoilla ja pidin niistä. Nehän keskittyvät nimenomaan eestiläiseen perinteeseen ja siitä ammennettuihin moderneihin tuotteisiin. Pidin tunnelmasta, yleisilmeestä, tuotteista ja siitä, että oma perinne riittää tällaiseen. Ehkä meilläkin vielä päästään siihen. Tai sitten ei.

Mardilaat - Martinmarkkinat Tallinnassa.

Vaikka noita ylimääräisiä hommia olen karsinutkin, niin onhan täällä töitä tehty. Ja vapaaehtoishommiakin. Talkoilimme feresit tanhuporukan isompien lasten ryhmälle. Kävin Kotkassa pitämässä kansallispukuun pukeutumisnäytöksen Etelä-Kymenlaakson Kalevalaisten Naisten kutsumana ja samalla vietimme mukavan syyslomasen serkkuni perheen luona. 

GoPro-kamera on kiinnitetty puihin, sillä kuvaan videota Johanneksen pukuun liittyvää koulutusta varten.

Puissa on Johanneksen tekeillä olevan mallipuvun hamekangas ja toiset puut odottavat kokoamistaan kaaoksen vallassa olevalla pajalla. Hommasin toisiksi puiksi sellaiset, joiden osat käyvät yhteen näiden uutena ostamieni kanssa ja annoin vanhat kakkospuut pois.

Paja on kaaoksen vallassa ja kakkospuut odottavat siivousta ja kasaajaa.

Kävimme kesällä Hilu Toivonen-Alastalon kanssa Viva-lehden kuvauksissa Hesassa ja nyt juttu viimein ilmestyi lehdessä 11/2016. Oikein kiva juttu ja ihanaa, että kansallispuvuista halutaan ylipäänsä tehdä juttuja.

Hilusta puheenollen, Hilu täytti 50 vuotta ja tuotti itselleen lahjaksi Anna lapselle harrastus -konsertin. Konsertissa oli aivan mieletön esiintyjäkaarti ja kaikki tuotto meni Pelastakaa lapset ry:n kautta lasten harrastustoimintaan. Mie hankkiuduin tietysti paikalle ja otin vielä hotellihuoneen Hesasta, että saan juhlia kunnolla. Miun sielu parani monta pykälää, kun kohtasin ystäviä, joita näen harvoin ja sain lämpimiä halauksia ja kauniita sanoja. Mie todella tarvitsen näitä juttuja ja hämmästyn joka kerta, että miksen ole ennen osannut ottaa niitä vastaan. Juhlin kansallispuvussa, koska tilaisuus oli ehdottomasti sen arvoinen ja koska olen lihonut ulos kaikesta muusta säädyllisestä. Kansallispuku ei välttämättä ole miun ykkösvalinta baariin, mutta tulipa tuolla reissulla myös laulettua karaokea Bar Erottajassa kansallispuku päällä.

Karaokea Bar Erottajassa Kymenlaakson puku päällä.
Kuvan otti Outi Mulari. Kaikki sumeus ja hämäryys sopii asiaan :D

Helsinkikin on hiljainen maanantaiaamuna klo 2.30.

Hilu toivoi lahjaksi, että kaikki ostavat lipun konserttiin. Ostin toki, mutta sen lisäksi tein Hilulle neulakirjan. Hilu teki syntymäpäiväjuhliin itselleen Akaan puvun ja koska miulla sattui olemaan Akaan hamekangasta tilkku jemmassa, tein siitä kannet. Idiksen ja muodon pöllin Helsingin työväenopiston käsityönopetuksen blogista.

Neulakirjassa on kansina Akaan hamekangasta.

Sivut ovat punaista ja keltaista verkaa, vuori, tasku ja kantit painokankaita, joita kaivelin kaapeistani.

Neulakirjan sivuille laitoin ompelu-, kirjonta- ja nuppineuloja ja pellavalankoja. Miusta siitä tuli aika soma. Täytyisi tehdä itsellenikin tuollainen, se olisi kätsä varsinkin reissutessa pienten käsitöiden kanssa.

Olen tosi onnellinen Kirjonnan salaisuus II -joulukalenterin menestyksestä! Sen tekeminen onnistui kätevämmin kuin viimevuotisen, kun laitoin ohjeet tikulle ja tarvikkeet pusseihin. Silti onnistuin mokaamaan ja ehkä kaikilta puuttuu kakkospussista lankoja. Ihan valtavasti toivon, ettei puutu muualta. En ihan tajua, miten siinä niin kävi, kun miun listassa lukee, että 4 lankaa. Eli jos siulla on tämä joulukalenteri ja kakkosluukussa on vain 2 lankaa, niin ota yhteyttä, mie lähetän lisää. Hommia voi jatkaa, ja täydentää puuttuvan sitten, kun lisälanka saapuu. Tein alunperin joulukalentereita 50 kpl. Se on kestettävä määrä pakkailla. Kyselyiden takia tein vielä 3 lisää, mutta huomasin, että suhteessa aikaa menee enemmän. Ideoita muhii jo ensi vuoden joulukalenteria varten.

Kirjonnan salaisuus II -joulukalenteri kävi hyvin kaupaksi.

Elämä on siis tällä hetkellä tasapainon hakemista, ilon ja tarkoituksen etsimistä ja töitä. Välillä tuntuu jo ihan hyvältä, välillä mennään takapakkia niin, että silmissä mustenee. Fyysinen sairastelu on vielä hankaloittanut asiaa, kun työt kasaantuvat. Yritän keskittyä olennaiseen ja huomaan olevani todella huono siinä. Opettelen antamaan itselleni anteeksi ja olemaan luisumatta vanhoihin malleihin.

Marraskuun pimeyden halki saapui uutinen! Iloikseni saan kertoa, että Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry on myöntänyt miulle hopeisen ansiomerkin kansanperinteen hyväksi tekemästäni työstä! Uusi minä ottaa sen vastaan kiitollisena ja ylpeänä! Kiitos!

Lämmin kiitos!

Suomalaisen Kansantanssin Ystävät on yksi niistä tahoista, jotka pitivät kiinni kansallispuvuista silloin, kun muut eivät. Ja pitävät edelleen. SKY:n puvusto on legendaarinen ja toimii upeasti edelleenkin. Siellä on paljon pukuja, joissa miun äidillä Tuula Tanttula-Murrolla on näppinsä pelissä. Mie olen viettänyt puvustolla aikaa lapsena äidin mukana. Silloin puvustonhoitajana toimi Aila Havia. Mie olin tottunut, että äiti on se, joka pitää kursseilla jöötä, mutta siellä se oli Aila. Mie sitten kysyin Ailalta, että "Ootko sie olevinas tän paikan pomo?". Aila sanoi, että kyllä hän on. Siitä asti olen nimittänyt Ailaa Pomoksi.

SKY:n hopeinen ansiomerkki! Kiitos!

Yrittäjän päivä 2016

Hyvää Yrittäjän päivää!

"Yrittäjän päivästä on tullut kansallinen juhlapäivä, jota vietetään 5. syyskuuta monin eri tavoin. Yrittäjän päivän tavoitteena on luoda positiivista kuvaa yrittämisestä ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana."

Olen useana vuonna ottanut homman konkreettisesti ja kirjoittanut omasta päivästäni. Niin teen nytkin. Aiempia löytyy näistä linkeistä: 2012, 2013, 2014 ja 2015. Alkupäästä puuttuu kuvia, pahoittelen sitä. Ne katosivat edellisen blogialustan kadotessa, enkä ole ehtinyt lisäillä niitä.

6.59 herään ja kurkistan kelloa. Herätys soi minuutin kuluttua, joten avaan pimennysverhon ja nappaan puhelimen käteen sammuttaakseni herätyksen. Esikoinen on menossa kouluun kahdeksaksi ja muistan, että joku lappu piti olla täytettynä mukana tänään. Ei siis torkutusta tänä aamuna. Käyn ylikierroksilla ties kuinka monetta viikkoa. Monenlaista stressiä on kasaantunut ja olen tosi huono relaamaan. Töiden lisäksi hommia on riittänyt kuopuksen koulun puolesta taistelun tiimoilta. Ensi viikolla alkavat kurssit, mikä on aina pieni jännitystekijä ja aiheuttaa vähän ylimääräisiä hommia. Työ kuskaa miestä reissuissa taas pari kuukautta, joten myös perheen arjen pyörittäminen jää kokonaisuudessaan miulle. Työt ovat tosi mukavia, koulutaistelu hyvin tärkeä, uusi opetuskausi innostaa aina miettimään uusia opetustapoja, mutta kaiken tämän kasautuminen ja se, että tunteja ei yksinkertaisesti ole päivissä tarpeeksi, aiheuttaa stressin. Nyt alkaa onneksi jo helpottaa - ainakin tällä erää. Ja heräsin kylmään hikeen viime yönä vain kerran.

7.20 soi ovikello. Kuka ihme tulee tähän aikaan? Yksi alkavista kursseista teettää nyt vähän enemmän töitä kuin muut, sillä se on ihan uusi juttu: opetan etäopettajana Wahren-opiston Kansallispuvun kaapista kuntoon -kurssilla. Olen paikalla Skypen välityksellä ja teen etukäteen opetusvideoita puvun huollosta. En vielä tiedä, millaisia pukutapauksia opiskelijoilla on, joten varaudun ihan perusjutuilla. Olen kuvannut liivihameen purkamista ja pesemistä sekä paidan pesemistä ja muokkaamista. En osaa muokata videoita ja se on tässä suurin kompastuskivi. Kuvasin niitä miehen GoPro-kameralla ja siinä kohtaa, kun niitä pitäisi tunkea koneeseen, tulee ongelmia. Koneeni ei ole tarkoitettu pyörittämään isoja videotiedostoja, puhumattakaan videoiden editoinnista. Tuskailin aikani ja apuun tuli ystäväni tyttärineen. He lupasivat editoida videot. Kyllä helpotti! Kävimme eilen videot pikaisesti läpi, siirsin ne heille tikulle ja katsoimme, mitä niille pitäisi tehdä. Tänään 7.20 oven takana oli tämä ystäväni työmatkallaan ja toi tikulla ensimmäisen videon tsekattavaksi, että jatketaanko samaan malliin. Katson videon, kun keskeytän tämän raporttini.

Kävin aamupesulla, keittelin kahvit ja tulin aamupalalle koneen ääreen. Aloitin tällä bloggauksella. Tässä ohessa kurkkaan sähköpostit - ei muuta kuin roskaposteja, koska olen notkunut kurssivalmistelujen takia koneella koko viikonlopun ja hoidellut sähköpostit sitä mukaa, kun niitä on tullut.

7.56 käyn Facebookissa ja huomaan, että ystävä on ystävällisesti varoittanut tulostaan etukäteen, mutta koska puhelimetkin ovat vielä äänettömällä, en ole huomannut. Muuta oleellista siellä ei nyt ole. Vilkaisen pikaisesti myös Suomen käsityöyrittäjien foorumille. Päiväkohtaisessa ketjussa toivotellaan hyvää Yrittäjän päivää. Laitan sinne linkin tästä postauksesta.
Tänään on työlistalla Jääsken naisen kansallispuvun B-mallipuvun essun ompelua sekä FolkJam-tunnin harjoittelua. Niitä on mukava tehdä vähän lomittain, niin tulee taukojumpat hoidettua samalla. Ommellessa kuuntelen yleensä äänikirjoja, nyt on menossa Jo Nesbøn Veritimantit.

8.02 huomaan, että Imatran Seudun Yrittäjät tarjoaa jäsenkorttia vastaan kahvit muutamassa paikallisessa kahvilassa. Päätän yrittää ehtiä käväisemään jossain välissä tuossa lähellä olevassa. Kuopuksella soi herätyskello, vaikka hän menee vasta kymmeneen. Toivottelen hyvät huomenet. Tallennan tämän bloggauksen ja laitan linkin myös Facebookin firmasivulle. Sitten tajuan, että kuva olisi kiva. Selaan, mitä puhelimesta löytyisi ja lähettelen niitä sähköpostiin tallennettavaksi ja tänne poimittavaksi. Olen napsinut kaikenlaisia "kuvituskuvia" huvikseni pitkin kesää. Yllättäen tähän menee taas aika paljon aikaa... Kuvissa on yksi, joka sopii olotilaani hurjan hyvin ja päätän laittaa sen tähän ja selittää vähän.

Tuolta miusta tuntuu tällaisina aikoina, kun on liikaa hommia. Yritän pitää kaikki pallot ilmassa ja pelkään unohtavani jotain tärkeää. Jos joku pallo tippuu, tuntuu että kaikki romahtaa. Kun hommaa on liikaa, vauhti on liian kova ja näkökenttä supistuu pieneksi. Silloin ei huomaa lapsen kasvoilla vilahtavaa pettymystä, ystävän silmissä näkyvää varjoa, sitä, että sataa ja lasta pitäisi muistuttaa varusteista, kukkaa tienvarressa, ystävällistä hymyä, auttavaa kättä, puhumattakaan että pystyisi luomaan jotain uutta ja ajattelemaan vaihtoehtoja. Olen tietoisesti yrittänyt ennakoida niin, ettei tällaisia kausia tule. Ilman tuota kuopuksen koulun tilannetta ja miehen reissua tässä ei olisi ollut mitään hätää. Aina kaikkeen ei vaan voi varautua, eikä yrittäjänä toisaalta myöskään järjestää elämäänsä niin väljäksi, että aina olisi tilaa ylimääräisille kriiseille.

8.37 oikeasti sain tämän linkin Facebookiin vasta nyt. Esikoiselta tulee viesti, että siitä lapusta puuttuu kuitenkin nimmarit. Laitan Wilmaan viestiä, että olen tietoinen lapun sisällöstä. Alan vihdoin katsoa sitä opetusvideota.

8.54 saan videon katsottua. Ei sillä Oscareita voiteta, mutta tarkoitukseensa se sopii oikein hyvin. Siinä on jopa hienot alkulogot ja lopputekstit! Päätän vielä testata kuvan vakauttamista YouTuben editorilla ja kysyn editoijan isältä, voiko taustan väpätykselle tehdä jotain. Jos ei, niin näillä mennään. Olen ylenpalttisen kiitollinen, ettei miun tarvinnut tuskailla tämän homman kanssa enempää. Laitan videon latautumaan YouTubeen ja siirryn sohvalle ompelemaan Jääsken essua.

10.05 otan vähän välipalaa ja kurkkaan samalla sähköpostit. Vastaan muutamaan kuopuksen koulun tilanteeseen liittyvään viestiin. Kirjoitan yhden laskun ja lähetän sen asiakkaalle. Olo alkaa olla vähän nuhjainen, väsyttää ja palelee. Oikein hyvä hetki siis siirtyä harjoittelemaan FolkJam-tuntia. Katson pari juttua FolkJam-ohjaajien tietolaarista, laitan musiikkilistan soimaan ja alan tanssia huutaen ohjeita kuvitteelliselle ryhmälle. Näyttää varmaan todella viisaalta!

11.40 olen harjoitellut FolkJam-tunnin suunnilleen puoleen väliin. Mukavasti sujuu, tanssiminen on ihanaa! Täältä voit kurkata, miten viisaalta tämä harjoittelu näyttää ja kuulostaa :D Vilkaisen sähköpostit. Eräs luentohomma Kotkassa on varmistunut. Merkkaan sen kalenteriin ja laitan serkulle viestiä, jos vaikka samalla keikalla menisimme heille kyläilemään. Laitan Työhuoneen Susannalle viestin, että lähtisikö hän Yrittäjän päivän kahville kanssani. Ennen kahvia tarvitsen ruokaa. Menen heittelemään eilisen kanan jämät ja kipollisen valmiiksi pilkottuna ostettuja kasviksia pannulle.

12.45 olen saanut syötyä. Ruokaa tehdessä harjoittelin vähän lisää FolkJamia ja sain Susannalta viestin, että hän pääsee kahville. Jes! Ehdin kurkistaa sähköpostin, keskustella serkun avovaimon kanssa kyläilystä ja videon teossa avustavan ystävän kanssa jostain teknisistä jutuista, joista en tajua hölkäsen pöläystä, sekä vakauttaa videon YouTubessa. Nyt se on ihan hyvä. Sovin Susannan kanssa treffit klo 13, joten nyt on mentävä.

13.55 olen taas kotona. Susannan kanssa aika menee aina kuin iltamissa ja niin nytkin, lyhyeen kahvihetkeen vierähti 45 minuuttia. Ehdimme käsitellä kummankin ja yhteisiä työasioita ja kummankin muita asioita leivosten äärellä. Tämän on turhan harvinaista herkkua, pitäisi ottaa taas tavaksi. Susanna tekee jonkin verran miun mainoksia, ottaa kuvia ja tekee kaikkea sellaista kuvankäsittelyhommaa, joka miulta veisi paljon aikaa. Susannalla on paremmat vehkeet moiseen ja hän tekee sen nopeammin. Olen laskenut, että kun itse teen noita omia tuottavia töitäni sen aikaa, kun Susanna tekee miun mainoksen, tulee se edullisemmaksi kuin että tekisin kaiken itse, puhumattakaan, että niistä tulee sata kertaa parempia. Lisäksi inhoan kuvankäsittelyä vajavaisilla taidoilla ja välineillä. Olin pitkään siinä uskossa, että kaikki graafiset hommat maksavat ihan hirveästi, mutta onneksi niin ei olekaan.

Susanna kuvaamassa kansallispukuja miulle.

Kuopus on tullut koulusta kaverinsa kanssa ja he ovat lähdössä ensin kaverille ja siitä tallille. Ehdin siis vielä harjoitella vähän aikaa FolkJamia, ennenkuin esikoinen tulee koulusta. En pysty harjoittelemaan, jos täällä on joku.

14.08 --- enpäs harjoittelekaan, esikoinen pääsikin jo kahdelta koulusta ja tuli juuri kotiin. Ulkona on mukavantuntuinen keli, joten otan essuompeluksen mukaan ja siirryn terassille.

15.44 sain ommeltua essusta reunat, nyt puuttuu enää vyötärörakenne. Ulkona on kaunis auringonpaiste. Nälkä ajoi sisälle välillä. Syön hiukan välipalaa ensihätään ja alamme esikoisen kanssa valmistella tortilloita. Tässä välipalaa syödessä tsekkaan taas sähköpostit ja Facebookin. Mietin, jaksaisinko päivittää verkkokauppaa.

16.27 NAM! Esikoinen hoiteli tortillojen valmistelun aika lailla yksinään, mie täyttelin tiskikoneen. Käyn syödessä kommentoimassa pariin kysymykseen Facebookin Kansallispuku-ryhmässä ja tsekkaan parin ryhmään pyrkivän profiilit. Toinen pääsee sisään, toinen ei. On hyvää, otan lisää.

16.45 soi ovikello. Toisen kerran tänään. Meillä ei soi ovikello edes joka kuukausi, elleivät lähetit tuo paketteja ja nekin useimmiten soittavat ensin ja tulevat pajan ovelle. Ovella on eräs tutuhko nainen, joka haluaisi miun tekevän hänelle torstaiksi sorokan. Eipä onnistu mitenkään. Esittelen hänelle valmiina olevat, mutta niistä mikään ei ole sopiva. Hän päättää pärjätä hetken ilman ja haluaa sorokan lokakuun alkuun. Lupaan tehdä sen jossain välissä ja saattelen hänet pihalle. Susanna tulee kutomaan hamekangastaan, esikoinen lähtee kaverille. Sanon Susannalle, että pysyy pajalla, suljetun oven takana ja jatkan FolkJamin harjoittelua.

FolkJam on ihanaa ja hauskaa ja siinä tulee hiki!

18.34 on hiki. Kävi, kuten aina käy, harjoitellessa osoittautuu, että korvakuulolta hyväksi luullut musiikit eivät aina osu jalkoihin mukavasti ja tunnin rakenteeseen ja biiseihin pitää tehdä muutoksia. Nyt musiikit on kuitenkin testattu ja kaikki vähintään kertaalleen harjoiteltu. Kunto on rapistunut kesän aikana, mutta tässähän se taas nousee. Sussukin ennätti jo lähteä, joten olen talossa yksin. Päätän venytellä pitkään ja nautinnollisesti ja mennä sitten suihkuun. 

Huomasin vuoden 2013 yrittäjän päivän bloggauksestani, että olen ollut innoissani, kun Facebookin Kansallispuku-ryhmässä on ollut 418 jäsentä. Nyt meitä on 2892 ja olen edelleen innoissani. Olen saanut tehokkaita ihmisiä kaveriksi ylläpitohommiin ja ryhmän jäsenet keskustelevat vilkkaasti ilman, että aiheita täytyisi aktiivisesti heitellä enää. Käyn kertomassa ryhmässä tästä kolmen vuoden takaisesta huomiosta. Kurkistan vielä sähköpostit ja Facebookin ja laitan sitten koneen kiinni ja työpuhelimen äänettömälle.

Päiväni oli tänään kuten useimmat päiväni ovat: rikkonainen. Tein paljon, mutta sain näkyvää aikaan aika vähän. Näin nämä hommat kuitenkin pikkuhiljaa etenevät ja valmistuvat. Joskus poukkoilu tuskastuttaa ja silloin laitan kaikki laitteet kiinni ja keskityn yhteen työhön koko päivän. 

Toivottavasti siullakin on ollut hyvä päivä!

Syystuulia

Jos lomalla miettii, mitä haluaisi tehdä, ja mieleen tulee vain töitä, niin se ei voi olla oikein hyvä juttu, eihän? Väkisin silti lomailin, vietin aikaa perheen ja ystävien kanssa ja ihan hetkellisesti tavoitin sen täydellisen rentouden tunteen, joka lomalla kuuluisi olla. 

Vietimme esikoisen rippijuhlia.

Kiipeilimme kahdessakin kiipeilypuistossa. 

Törötimme kentän laidalla kuopuksen uuden harrastuksen vieminä.

Kävimme etanakotireissun varrella pistäytymässä mm. Valamossa Heinävedellä.

Katsoimme formuloita baareissa.

Istuskelimme iltanuotiolla.

Lenkkeilin ystävän "lasten" kanssa.

Herkuttelimme ja vietimme iltaa ystävien kanssa.

Ja paljon muuta mukavaa.

En tiedä mistä kiikasti, mutta olo ei ollut kovin lomaillut, kun tiistaina ryhdyin taas töihin. Pään sain kyllä niin nollattua, etten muista mistään mitään ja suureksi hämmennyksekseni hävisin jopa Trivial Pursuitissa! Kääk!

Järkyttävä Trivial-tappio!

No, loma on joka tapauksessa loppu ja täällä sitä taas heilutaan. Ennen lomaa jäi Tuusulan liivikangas vähän kesken ja nyt ekoina päivinä olen puhelimessa roikkumisen ja sähköpostisuman purkamisen ohella kutonut sitä. Tänään se tulee valmiiksi.

Vähän ennen loman alkamista tuli valmiiksi myös yksi Virolahden naisen kansallispuku. Puvun luovutus oli ihana ja puku pääsi hyvään ja arvostavaan kotiin. 

Pahoittelen suttuista kuvaa. Uunituore Virolahden kansallispuku omistajansa yllä.

Kansallispuvun syntymäpäivä osui keskelle lomaa ja kävimme Imatralla tuulettelemassa pukujamme 5.8. Jo seitsemännen kerran aurinkokin juhli kansallispukua, sillä sää oli kaunis ja lämmin.

Olen hyvin onnellinen siitä, että vaikken tänä vuonna käyttänyt hirmuisesti aikaa tuuletusten markkinointiin, niitä oli silti paljon. Ehkä tämä vihdoinkin on tullut jäädäkseen. Ilahduin myös siitä, että kansallispukuja tuuleteltiin Virossa ja Ruotsissakin! Siis henkilökohtainen ja lämmin kiitos jokaikiselle tuulettajalle ja erityisesti niille, jotka ovat toimineet kokoonkutsujina!

Mie tein ihan pikkuisen töitä lomalla, koska palo oli niin kova. Syntymässä on Kirjonnan salaisuus II, eli toinen kirjontajoulukalenteri! Pysy kuulolla!

Eilisiltana sain tiedon, että olen uusimmassa Kodin Pellervossa. Toimittaja Tiina Makkonen teki tosi kivan jutun. Hän teki aiemmin miusta, sarafaaneista ja seurakunnan sielunlämmittäjäkurssista Ortodoksiviestiin jutun, ja koska se oli hyvä ja yhteistyö sujui mallikkaasti, suostuin mielelläni tähänkin. Jutusta tuli oikein kiva ja se löytyy täältä.

Seuraavassa Viva-lehden numerossa tulee myös olemaan kansallispukujuttua! Jos ymmärsin oikein, se ilmestyy syyskuussa.

Syyskuussa on myös Kansallispuvun juhlapäivä Kansallispukukeskuksessa Jyväskylässä. Lupasin juuri, että pidän siellä sarafaaniluennon! Tuu mukaan!

Juuri ennen lomaa oli Joensuun Käsityökortteli, jonne matkasin Työhuoneen Susannan kanssa. Kauan muhinut päätös sai siellä vahvistuksensa: lopetan kiilaferrejen tekemisen. Tai saa niitä toki tilaamalla yksittäiskappaleita, mutten sen suuremmin markkinoi niitä, enkä tee varastoon. Päätös oli vaikea tehdä, mutta lopulta helpotus. Yritän keskittyä oleelliseen. Tämän johdosta kiilaferrejä saa nyt hervottoman halvalla niin pitkään, kuin niitä riittää!

Kiilaferrejen loppuunmyynti!