tiistai 4. joulukuuta 2018

Kirjauutuus: Juhlasormikkaat - kirjoneulekäsineitä Koivistolta

Näin julkistamispäivänä kuvan kirjasta ja toivoin kovasti, että saisin sen luettavaksi. Kun avasin sähköpostin, siellä odotteli lupaus lähettää kirja tutustuttavaksi! Ihanaa! Olen aiemminkin kirjoittanut Maahengen kirjoista, mutta tämä osuu näistä nyt lähimmäs omaa alaani eli kansallispukuja, sillä näitä sormikkaita on Koivistolla käytetty samoihin aikoihin kuin kansallispukujen esikuvia. 

Kuva: Marko Mäkinen

Koska neulominen ei ole miulle läheinen tekniikka, ilahduin jälleen kirjan tietosisällöstä. Se antaa näkökulmaa myös kansallispukutyypeille. Kirjassa on hyvää pohdintaa samoista teemoista, kuin kansallispukujen esikuvien kohdalla tutkitaan ja mietitään: mistä vaikutteet ovat tulleet, miksi ne ilmenevät juuri tällä pienellä alueella juuri näin ja miten samat kuvioaiheet toistuvat eri tekniikoissa ja materiaaleissa. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä esiäitien tapa toistaa samoja värejä ja samoja kuviomalleja loputtomasti niin, että lopputulokset ovat samaan aikaan samanlaisia ja erilaisia.

Kirjassa on yksi juttu, joka pikkuisen vaivaa ja josta olen eri mieltä. Jos ymmärsin oikein, siinä on Jääskessä otetun valokuvan perusteella oletettu, että samanlaiset sormikkaat olisi tehty myös Jääskessä. Valokuvassa on kuitenkin ihan selvästi koivistolaiset vaatteet, joten vaikka kuva olisi otettu Jääskessä, sormikkaat (ja puku) ovat Koivistolta. 

Anne Bäcklundin tapa käydä läpi sormikkaat ja tehdä johtopäätökset niiden oleellisista seikoista ja poikkeamista muistuttaa paljon kansallispukujen esikuvien perustutkimusta. Ehkä siksi, tai koska se on viisas lähestymistapa, pidän siitä kovasti. Hän on löytänyt hyvin selkeät elementit, joista sormikkaat hivenen varioiden syntyvät. Lopulta neulojalle jää vapaus koota sormikkaansa näistä elementeistä ja lopputulos on, kuten 1800-luvullakin, tunnistettavat koivistolaiset sormikkaat, samanlaiset, mutta silti erilaiset. Sille, joka ei halua soveltaa, löytyy kirjasta myös runsas valikoima suoria ohjeita. Tämä on asia, jota olen paljon toivonut myös kansallispukuihin. Kirjassa verrataan sormikkaiden kuviointia rekkojen kirjontoihin. Niissä on sama juttu: tietyt kuvioaiheet ja värit tietyssä järjestyksessä. Paikkakunnan rekot tunnistaa sen paikkakunnan rekoiksi, ne ovat samanlaiset, mutta erilaiset. Meillä ei ehkä ole mahdollisuutta kirjan tavoin toteuttaa toisintoa kaikista rekoista, mutta olisihan tuo tehtävissä muutenkin. Nythän kansallispuvun tekijä joutuu toistamaan sitä, mikä on mallipuvun tekijän versio aiheesta, ilman tietoa vaihteluvälistä.

Kirjassa verrataan käsineiden kuvioita rekkojen eli äyrämöispaitojen kirjottujen etumusten kuvioihin ja nämä lapaset on neulottu rekon kuvioinnin perusteella. Kuva: Marko Mäkinen


Sanoin kai jo, että en juuri neulo. Silti alkoi kyllä tehdä mieli tarttua puikkoihin, kun tutkailin malleja ja kuvioiden ruutupiirroksia. Kovin usein vanhoja tekstiilejä toistettaessa suurennetaan, paksunnetaan lankaa ja puikkoja. Rakastan sitä, että tässä kirjassa on pysytty vanhojen neuleiden koossa, sillä kuvioiden hohdosta katoaa paljon niiden suuretessa varsinkin näin pienessä kuviopinnassa. Alkuperäisten käsineiden toisintojen lisäksi kirjassa on niistä muokattuja ihastuttavia sovelluksia. Bäcklund on nähdäkseni todella tavoittanut sen, mikä koivistolaisissa sormikkaissa on oleellista ja saanut sen yhdistettyä tänä päivänä tarpeellisiin ja houkutteleviin ominaisuuksiin. 
Koska miun neulominen sisältää usein tuskanhikeä, hiertymiä, normaaliakin jumeutuneemmat hartiat ja jopa katkenneita puikkoja, harkitsen vielä toisen kerran ryhdynkö näitä neulomaan. Ehkä sitten eläkkeellä. Mutta jos joskus ryhdyn, uskon selviäväni urakasta, sillä kirjan takasivuilla on hyvin selkeitä tekniikkakuvia. Luulen, että tekisin Annat. Tai ehkä Reginat. Tai sittenkin...


keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Saarijärven naisen tarkistettu kansallispuku

Lauantaina 6.10.2018 Suomen käsityön museossa Jyväskylässä vietettiin jälleen Kansallispuvun juhlapäivää. Päivän ohjelmassa oli kansallispukutarvikkeiden myyntitorin ja nuoren kansallispukuharrastaja Jaakko Rikalaisen haastettelun lisäksi Saarijärven naisen tarkistetun kansallispuvun julkistus.

Saarijärven kansallispuku
Eila Peura edusti pukuhankkeessa Saarijärvi-Seuraa ja hänellä oli puvusta aiempi versio yllään.

Minna Koskinen ja mie jaettiin mallipukujen ompelutyöt.
Minnalla on vielä suuri urakka ohjeiden ja kaavojen kanssa.

Tiina Lajunen kutoi kankaat.
Takana kansallispukukonsultti Taina Kangas.



Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmän Suomalaiset kansallispuvut -albumissa on jo hieno esittelyketju tästä puvusta.

Tiina Lajulan kangastuvalta kirjoitti jo tästä hienosti. Käy lukemassa se pohjille, mie en toista samoja asioita.

Miun osalta Saarijärven pukuhanke alkoi elokuussa 2016. Silloin kävimme Orimattilassa Museoviraston keskusvarastolla tapaamassa Saarijärven pukuhankkeeseen valittuja esikuvia. Tämän käynnin perusteella kirjoitimme tarjoukset, ne aikanaan hyväksyttiin ja työ pääsi alkamaan. Puvun asiantuntijana toimi Mariliina Perkko ja kansallispukukonsultti Taina Kangas johti hanketta. Amanuenssi Marja Liisa Väisänen oli tärkeänä osana tätäkin hanketta huolehtien lukuisista käytännön asioista valokuvauksesta kahvin keittoon. Saarijärvi-Seuran edustajana pukuhankkeessa oli mukana Eila Peura.

Esikuvaröijyt ovat Kansallismuseon kokoelmissa.


Kuten yleensä, Saarijärveenkin valmistetaan kaksi mallipukua. Toinen tallennetaan Suomen käsityön museoon, toinen jää tilaajayhteisölle eli Saarijärvi-Seuralle markkinointikäyttöön. Tiina siis kutoi mallipukujen kankaat. Minna Koskinen ompeli röijyt ja neuloi sukat ja hän laatii vielä ohjeet ja kaavasarjat. Johanna Rantalainen valmisti paljinsoljet. Miun osaksi jäi paitojen, hameiden, essujen ja tykkimyssyjen valmistus sekä esiliinojen sidontanauhojen ja sukkanauhojen kudonta.

Hameen pystysauman ompelua.


Miun osalta tämä pukuhanke oli siis aika helppo. Suuri haaste oli Tiinalla noiden vaativien kankaiden kanssa. A-puku valmistui miun osalta hyvissä ajoin ja julkistuksessa oli valmiina B-puvusta jo paita ja hame, joten puvun kaikki osat voitiin esitellä samanaikaisesti kahden mallin päällä.

Toinen esiliinan pirtanauhoista.


Puvun kaikki kudotut kankaat ovat puuvillaa ja pellavaa. Puvussa on yksinkertainen, lyhythihainen paita, jossa on hauskaa kikkailua keskellä edessä halkiossa ja sen alapuolella. Halkio suljetaan paljinsoljella. Hame on raikkaan valkopunainen. Esiliinavaihtoehtoja on kolme: sininen silkkinen, valkea pellavainen ja käsinkudotusta raitakankaasta valmistettu. Esiliinan nauhaksi on kaksi vaihtoehtoa ja niistä toisesta tehdään myös säärisiteet, joilla sukat pysyvät ylhäällä. Puvussa on ikiomat, ihanat kirjoneuleiset polvisukat, jotka eivät olleet vielä esittelykunnossa julkistamisessa. Niiden sijasta voi käyttää puuvillaisia, sileäneuleisia, teollisesti valmistettuja sukkia. Sirot röijyt ovat herttaisia, käsinkudotuista kankaista ommeltuja. Miulle mieleisin tehtävä puvussa oli tykkimyssyn kirjailtu tyllipitsi. Sen reunaan on ommeltu kapea nyplätty pitsi. Tykkimyssy on kuviolliseksi kudotulla, vaalealla silkillä päällystetty.



Puku on julkistettu, mutta työ jatkuu. Mie sain juuri eilen B-puvun tykin kirjonnan valmiiksi. Nyt tylli pitää vielä päärmätä ja kiinnittää nyplätty pitsi sen reunaan. Myssyn pohjan olen tehnyt jo aikoja sitten, se täytyy päällystää ja tehdä rusetti. Sitten on vielä kolme esiliinaa ommeltavana ja n. 7 metriä nauhoja kudottavana. Materiaaleista täytyy koota siistit näytepumaskat kolmena kappaleena ja toimittaa Minnalle tarvittavat tiedot ohjeiden laatimista varten. Kunhan ne ovat siinä vaiheessa, niin lienee tiedossa vielä oikolukua.



Saarijärven tarkistetulla kansallispuvulla ei vielä ole "kotia" eli myyjätahoa. Toivon kovasti, että sille löytyy nopeasti hyvä koti, sillä puku on upea!

Kun Saarijärven pukuhanke alkoi, Johanneksen pukuhanke oli vielä kesken. Nyt Ikaalisten pukuhanke on jo laitettu alulle. Pukuhankkeiden lisäksi meillä kaikilla on myös muita töitä, joten aikataulujen yhteensovittaminen on välillä hyvinkin haastavaa. Hienosti on silti aina saatu aikataulujen puitteissa valmista. Pukuhankkeissa mukana oleminen on monestakin syystä voimia vievää, mutta se myös antaa todella paljon. Se mahdollistaa tekijöille ja asiantuntijoille korvaamattoman arvokasta vuoropuhelua. Siinä oppii aina valtavasti. Esikuvien tutkiminen ja niiden toistaminen on kiehtovaa ja kutkuttavan haastavaa. Vaikka Saarijärven hanke oli ja on miun osalta aika helppo, se oli silti tärkeä ja nautinnollinen kokemus.



Loppuun mainospala: Saarijärven "väriä" voi tunnustaa ostamalla USB-muistitikun, johon on painettu yksityiskohta Saarijärven kansallispuvun tykkipitsin kirjonnasta. Ja projektissa sattui käymään niin, että miulla on yksi ylimääräinen 38-40 -kokoinen Saarijärven paita myytävänä.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Kirjonnan salaisuus tulee taas!

Poikkesin vain kertomaan, että Kirjonnan salaisuus -joulukalenteri tulee taas ja se on nyt ennakkomyynissä Puodissa!

Tilaa täältä!


keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Yrittäjän päivä 2018

Hyvää yrittäjän päivää!

Vuodesta 2012 alkaen mie olen kirjoittanut Yrittäjän päivästä blogiin. Kuvittelin jättäväni tällä kertaa väliin vähin äänin, mutta en pystynytkään!  Eli tässä tulee.

7.00 soi kello. Torkutan. Torkun. Raotan silmiä ja verhoa, loikoilen sängyssä ja tunnustelen olotilaa. Polvet ovat kipuilleet pari päivää ja yritän keksiä konsteja, joilla niihin lakkaisi koskemasta. Venyttely lienee taikasana. Selaan vähän Facebookia ja Instagramia.

7.20 nousen ylös ja menen aamupesulle. Kaikki muut ovat jo hereillä, mies lähtenyt töihin seitsemäksi. Aamupalaksi nappaan jälkiuunipalat, joiden päälle veistelen avomaakurkun pitkittäin viipaileiksi. Tanssi-ämpärillinen kahvia ja iso tuoppi vettä. Syön tietokoneen äärellä ja luen sähköpostit. Kansallispuku-verkkokurssi alkoi eilen ja siellä on mukavasti osallistujia ja kommentteja. Kommenteista tulee sähköpostiin ilmoitus. Katselen ne nopsasti läpi, mutta aion vastailla vasta myöhemmin tänään. Laitan PayPalilla rahaa Yhdysvaltoihin, hyödyllisiä juttuja on tulossa Puotiin! Yksi Kansallispukuraidat-tilaus on tullut.

Tänään on postipäivä. Keskiviikkoisin mie keräilen ja pakkaan viikon tilaukset ja vien ne illalla postiin, josta ne lähtevät matkaan torstaina. Joskus ehdin aiemminkin ja joskus postituspäivä vaihtelee, mutta enimmäkseen näin. Postittelin pitkään joka päivä, mutta se osoittautui tilaustöiden kannalta kamalaksi yhtälöksi, joten nyt mennään tällä ja se on toiminut ihan kivasti miun kannalta, eikä asiakkailtakaan ole suurempia valituksia tullut. Tsekkaan siis tililtä tulleet suoritukset ja kirjoitan kuitit excel-pohjaan. Tulostan ne odottelemaan samoin kuin Kansallispukuraidat-tilauksen kuitin. Ne tulevat automaattisesti ja miun tekisi hirmuisesti mieli siirtää kaikki Puoti-homma johonkin järkevämpään pohjaan. Sitä jarruttaa se, että ne järkevämmät pohjat ovat tuollaisilla tuotemäärillä melkoisen kalliita ja se, että siinä siirtämisessä on hurja urakka.

7. 52 Esikoiselta tulee viesti, hän on ajanut auton perään skootterilla koulumatkalla. Laitan viestejä ja soitan perään. Ambulanssi ja poliisi on soitettu paikalle ja hän on lanssissa tarkastettavana. Auton puskuri sai kipeää, samoin skootteri, mutta ihmiset ovat kunnossa ja vain sillä on väliä. Soitan miehelle, että soittaa ohjeita tytölle, mie en edes tiedä, miten kuuluu toimia. Tytär on sitä mieltä, että meidän ei tarvitse mennä paikalle, joten jatkan töitä.

8.30 Tuumailen vähän Kirjonnan salaisuus IV -joulukalenterin tarvikehankintoja, siirrän kameran muistikortilta kuvat koneelle, kurkkaan Facebookista mitä maailmalle kuuluu. Tajuan, että on yrittäjän päivä ja alan kirjoittaa tätä.

8.54 katson FolkJam-videota ja suunnittelen ensi viikolla Virta-opistossa (toivottavasti) alkavaa FolkJam-tuntia. Maanantaina kokoilin musiikit tuntia varten ja harjoittelin osan. Nyt laitan humpan soimaan ja tanssin sarjoja talteen jalkoihin. Eilen otin vähän varaslähtöä, kun kävin kuopuksen harkkojen aikana lenkillä.



9.45 Blogger tekee temppujaan ja kutsulinkit verkkokurssille eivät toimi välillä ollenkaan. Auttelen jälleen yhtä kurssilaista pääsemään kurssille sisään, mutta nyt emme onnistuneet. Täytyy yrittää keksiä lisää ratkaisuja. Käyn avaamassa pajan oven, sillä harkkarini Sanna on tulossa kohta. Sanna opiskelee käsityöntekijän ammattitutkintoa ja oli viime talven miun kurssilla Virta-opistossa. Mie en ole pitkään aikaan ottanut harkkareita, koska se on miulle aika rankkaa. Toisaalta miulla on tarve jakaa osaamista ja haluan myös laittaa kiertämään sen hyvän, jota olen muilta saanut. Sannan kanssa teimme sellaisen sopparin, että hän on nyt pääasiassa pari päivää viikossa täällä. Lisäksi hän kutoo kotona miulle kankaita. Toistaiseksi on mennyt oikein hyvin kaikin puolin.

Sanna teki viime talvena itselleen tämän Jääsken puvun kankaista lähtien!

Tärkkäsin eilen Saarijärven mallipuvun tyllitykin neljännen kerran. Kahdella ekalla kerralla en ollut itse tyytyväinen. Sitten olin ja toimitin sen kansallispukukonsultti Taina Kankaalle. Taina totesi, että tykki on liian sileä ja kiiltävä, mutta oli sitä mieltä, että se nyt voi olla sellainen seuraavaan huoltoon saakka. Mie pyysin tykin takaisin uudelleentärkättäväksi, sillä en halunnut antaa sitä vääränlaisena kansallispukuraadin tutkailtavaksi. Nyt irrotin kuivuineen tykin alustalta. Miusta se oli edellisellä kerralla nätimpi, mutta Tainalla oli ihan hyvät perustelut ja miun täytyy tässä kohtaa tutkailla asiaa lisää ja vaihtaa katsantokantaa. Kuvaan tykin mahdollisimman hyvin.

10.00 Sanna tulee ja alkaa keräillä ja pakata tilauksia. Jeesailen hänet alkuun ja sitten on pakko lähteä syömään, sillä miulla on vähän heikko olo. Ei pitäisi humpata ennen lounasta!

10.28 puolikas hunajameloni ja banaani vatsassa lähden pajalle, jospa vaikka tänään saisi jotain ommeltua.

10.33 tulenkin näpyttelemään postilaput paketteihin, koska Sanna on saanut ne siihen vaiheeseen, että tiedetään, minkä kokoiset paketit niistä tulee.

10.44 postilaput on tulostettu. Tänään lähtee 5 pakettia, joista 4 on tilauksia ja yksi on se tyllitykki, joka lähtee Kansallispukukeskukseen. uusi yritys lähteä pajalle.

11.15 Sanna sai suurimman osan pakattua. Tylliä pitää leikata paloiksi ja tehdä pakkauksia valmiiksi, joten päätämme käydä syömässä välissä. Reippailemme läheiseen Bugiba-ravintolaan, josta saa itämaisia ruokia. Vedän navan täyteen sushia, Sanna on monipuolisempi. Ravintola avasi heinäkuussa. Olen syönyt parempaakin sushia, mutten näin lähellä kotia, joten toivon, että se menestyy ja pysyy täällä.
Tekstiviesti vastaa kysymykseeni perjantaista. Olen luvannut käydä jeesaamassa ortodoksiseurakunnan ahkeria tyyppejä alkuun sarafaanihommissa perjantaina. Homma on voimassa ja kellonaika tarkentui. Siihen ei onneksi tarvitse hirmuisesti valmistautua, nappaan tuosta ohjeita ja kaavoja, malleja ja tarvikeluetteloita mukaan ja rennosti vaan. Sovimme, että juttelemme huomenna tarkemmin, kun näemme Virta-opiston opekokouksessa.

12.20 olemme taas pajalla. Sanna alkaa leikata tylliä, mie kirjoittelen teille nopsaan ja lähden jatkamaan hommia. Ompelen Saarijärven B-mallipuvun paitaa.

Mie ompelen katesaumoja.

Sanna pakkailee leikkaamiaan tyllipaloja.

Saan jonkin verran ommeltua samalla, kun neuvon Sannalle hommia. Ajaudumme juttelemaan musiikista ja huomaamme, että musiikkimakumme osuu osittain kivasti yhteen.

14.40 kaikki paketit saadaan valmiiksi. Kipaisen postilaatikolla ja lähden keittämään kahvia. Sanna jää tutkailemaan ja sovittamaan Kymin pukua. Istun kahville ja mutustelen samalla hapankorppuja, tsekkaan sähköpostit ja kirjoitan teille. Kuopus pelmahtaa koulusta ja ensimmäinen kysymys on, että eihän siskolle varmasti käynyt pahasti. Nähtävästi ei käynyt. Seuraavaksi kurkkaan Facebookiin.

14.50 menin pajalle ohjeistamaan Sannalle toisenmuotoisten tyllipalojen leikkaamisen ja jatkamaan ompelua. Ai että tuli nättiä katesaumaa!



Esikoinen pelmahti kotiin esittelemään ruhjeitaan ja sitten mieskin. Kertasimme onnettomuutta, näyttää siltä, että selvittiin säikähdyksellä ja uuden (vanhan) mopon hankinnalla. Ainekset olisi ollut vaikka mihin. Esikoinen ja mies lähtivät Kouvolaan katsomaan yhtä mopoa. Sanna sai tyllit leikattua ja rullailtua, purki huoltoon tulleen aarrehunnun pesua varten ja siivoili vähän.

16.15 Sannan oli aika lähteä ja mie päätin lähteä asioille myös. Kuopus lähtee huomenna leirikouluun ja tarvitsee sinne vähän juttuja. Samalla reissulla käyn viemässä paketit postiin ja noutamassa miulle päin tulevat.

17.30 kirjakaupan, Minimanin, postihkon ja ruokakaupan jälkeen olemme taas kotona. Nälkä on sen verran kookas, että syömme (jälleen) mikroruokaa. Tuuppaan thaikuution mikroon ja kurkkaan, mitä Facebookissa tapahtuu. Kommentoin pariin juttuun, haen ruuan ja menen verkkokurssille kommentoimaan kommentoineille samalla kun syön.

18.02 saan vastailtua kaikkiin verkkokurssin kommentteihin. Välissä totesimme, että kuopuksen uusia ulkohousuja ei tarvitsekaan lyhentää, sillä lahkeensuista löytyi kuminauhat ja hän kelpuutti ne käyttöön kiristetyin lahkeensuin. Menen viettämään sosiaalista elämää sosiaaliseen mediaan.

18.24 tarkistin vielä Ikaalisten pukuhankkeen tarjouksen. Olemme tehneet alustavat tarjoukset ja viime viikolla kävimme katsomassa esikuvia. Miun tarjoukseen ei tullut oikeastaan muutoksia, mutta karsin siitä sovitun työnjaon mukaan pois ne, mitä muut tekevät ja lähetin sen hankkeen yhteyshenkilölle. Mie olen tosi tyytyväinen siihen työnjakoon, pääsen tekemään miulle mieleisiä juttuja ja ekaa kertaa laatimaan ohjeita ja kaavoja!

18.46 valitsen kuvista sopivan Kirjonnan salaisuus IV:n muistitikkuun ja lähetän niiden toimittajalle sähköpostia. Jalkaterästä vetää suonta, täytyy lähteä etsimään suolaa ja magnesiumia. Kuopus lähti jo kotvanen sitten kaverille. Vähän kutkuttelee tehdä vielä vähän Kirjonnan salaisuus IV:n kirjontaa eteenpäin. Taidan kuunnella samalla Ricky-tick big bandia. Haaveilen pääseväni marraskuussa levynjulkkarikeikalle...

21.04 mies ja esikoinen palaavat moponostoreissulta - mopon kanssa. Sain tehtyä mukavasti Kirjonnan salaisuutta eteenpäin ja varasin ne liputkin sinne Ricky-Tick Big Bandin keikalle! Nyt mie lopetan hommat tältä yrittäjän päivältä. Ollenkaan joka päivä en tee näin pitkiä päiviä, varsinkaan talvikaudella, kun harrastukset valtaavat illat. Viime aikoina tällaisia päiviä on ollut aika paljon, mutta eiköhän se tästä rauhoitu, kun opiston kurssit pyörähtävät käyntiin.

Kiitos, että olit mukana päivässäni. Hyvää yötä!

perjantai 3. elokuuta 2018

Tuulettelua ja uusi rätsinä

Onpahan ollut kesä!

Nyt on lomat vietetty ja ensi viikon olenkin Tanskassa Pohjoismaisessa pukuseminaarissa. Mukavia töitä on myös odotettavissa koko syksyksi ja siitä eteenpäinkin.

Naputtelin juuri Puotiin uuden rätsinämallin ohjeet ja kaavat. Tai vanhahan se malli on, mutta ohjeet ja kaavat ovat ihan uunituoreet. Niiden postitus alkaa 16.8., mutta tilata jo voi. Myös kaavojen testauksessa käytetyt rätsinät ovat myynnissä.


Sunnuntaina on kansallispuvun synttärit ja tietysti Kansallispukujen tuuletuspiknik. Tänä vuonna olen saanut upeasti apua Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:ltä tuuletusten markkinointiin. Tuuletustapahtumia on kertynyt taas hieno lista ja media on huomioinut tuuletuksia ilahduttavasti jo etukäteen. Mie eilen isonsin vyötäröä ja pidensin äidin kansallispuvun hameesta. Mie laitan äidin puvun ja lähetin äidille omani tuuleteltavaksi, koska äidin puvussa on kaksi paitaa ja koska lähden heti tuuletuksen jälkeen sunnuntaina kohti Tanskaa, johon myös tarvitsen puvun, on äidin puku helpompi ja järkevämpi. Mie olen myös alkanut viihtyä siinä aina vain paremmin.

Falunissa Nordlekissä tanhureissulla heinäkuussa. Silloinkin äidin Kymenlaakson puvussa.

Olethan jo kuullut Jaakosta? 12-vuotiaasta kansallispukuaktiivista. Vau!

Tuulettelemisiin!

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Hiitolan liinalakki - sen ihanuus ja pukeminen

Ihania duuniloita saan tehdä! Hiitolan liinalakki on ollut työjonossa vajaat pari vuotta ja laitoin sen alulle vuosi sitten, sillä se oli sopivaa tekemistä työnäytöksessä. Sitten se onkin saanut levätä, kunnes nyt työjonossa tuli sen vuoro. 

Liinalakin takareunaa yhdistää ommeltu pitsi, jota myös yhdistäväksi reikäompeleeksi kutsutaan. Sen tekeminen on mukavaa, kunhan valmistelut on huolella tehty. Mie tein tuollaisen sabluunan, jossa on piirrettynä mallikerta, jottei miun tarvitse seurata ohjetta työnäytöksessä. Laminoin sen, jolloin se toimii samalla tukena pitämässä kankaan reunat oikean matkan päässä toisistaan.

Punospistoreikiä, joita yhteensä sai tehdä 46 kpl.


Punospistoreikiä nyöriä varten tähän sai tehdä 46 kpl. Nyörin tein sormeilemalla, koska huvitti, mutta myös ihan kierretty nyöri olisi käynyt.

Melkein valmista.
Näiden lisäksi tuossa on vielä päärmeitä ja pikkuisen aivimista. Valmiin liinalakin pesin, tärkkäsin ja silitin. Sitten pujotin nyörin paikalleen.

Solmeiltu nyöri pujoteltuna punospistoreikiin.

Yleisön (eli Hilun) pyynnöstä ja tietysti myös asiakasta varten kuvasin liinalakin vielä puettuna. Täällä ei ollut muita päitä kuin miun, joten jouduin käyttämään rumaa ja vähän pientä styrox-päätä, mutta eiköhän näistä asia selviä. Tuolla päällä ei ole tukkaa, mutta jos siulla on, niin sen on tarkoitus jäädä päähineen sisään aikalailla kokonaan. Jos tukka on pitkä, se laitetaan taakse nutturalle niin, ettei se vaikuta liinalakin muotoon puettuna. Liinalakin reunat asettuvat hiusrajaan.

Liinalakin alareuna vedetään nyörin avulla poimuille ja nyöri solmitaan rusetille.

Liinalakin etureuna käännetään lakin päälle n. 7 cm leveydeltä
(takana se poimujen ja rusetin vuoksi saattaa olla pikkuisen vähemmän). 
Nyt siis pöydälle aseteltuna näyttää tältä. Etureunassa käänne, alhaalla pitsi.


Liinalakki pujotetaan päähän niin, että etureuna on hiusrajassa.
Taakse tehdään "kuoppa" niin, että pitsin yläpää tulee kuopan pohjalle.
Pitsi kurkistaa siis takaa alaviistosta vähän. Suurimmaksi osaksi sen ihanuus jää piiloon.
Liinalakin väljyyksiä asetellaan symmetrisesti ja kauniin "pulleasti".
Sivusuunnasta näyttää suunnilleen tältä. Tuo etureunan käänteen päälle roikkuva väljyys saa mahdollisesti olla myös jotenkin toisin aseteltuna. 
Etuviistosta näyttää suunnilleen tältä (tai kuten ed. kuvatekstissä sanotaan tuosta väjyydestä), mutta tämä lakki on turhan väljä tälle päälle, joten etureuna saisi olla vähän napakammin pään ympärillä.
Ylhäältä kuvattuna näyttää suunnilleen tältä.
Pitsin nähdäkseen täytyy kurkistella takaa alaviistosta. Eli hengailla siellä liinalakin käyttäjän ahterin tuntumassa.
Melkein harmittaa, että tämä tuli nyt valmiiksi, mutta onneksi työjonossa on lisää ihanuuksia!

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kunniamaininta!

Taitoliitto jakaa joka toinen vuosi Taito-palkinnon, joka on 6000 €. Sen sponsoroi LähiTapiola. Saajaa voi ehdottaa kuka vain ja myös itseään voi ehdottaa.

Rohkaistuneena aiemmin saamistani tunnustuksista ja kannustuksesta päätin ehdottaa itseäni. Tässä nimittäin houkutteli raha. Kuulostaa varmaan epäkiitolliselta ja karulta, mutta vaikka olen oikeasti kiitollinen saamistani nimityksistä, ne eivät juurikaan ole realisoituneet rahaksi, koska miulla on vain kaksi kättä ja ne valmiiksi täynnä töitä. Lähinnä aikaa sen varsinaisen rahatyön tekemiseen tuntuu olevan aina vain vähemmän. Hyödyttömiä tunnustukset eivät missään tapauksessa ole, päin vastoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni miusta alkaa oikeasti tuntua siltä, että saatan olla ihan hyvä jossain. Riittää ja kelvata. Se, että näiden tunnustusten myötä yhä useammat tunnistavat nimeni, helpottaa yllättävissäkin asioissa. Olen ikäänkuin valmiiksi olemassa ja omaan painoarvoa, ääntäni kuunnellaan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Mitä rahaan tulee, se tulee tarpeeseen. Viime vuoden bruttotuloni olivat n. 15 000 €. Se oli 17-vuotiaan yrittäjäurani suurin tulos.

Susanna Mattheiszen nappasi ihan täydellisen kuvan <3


Käytännössä itsensä ehdottaminen ei ole helppoa. Vaikka alan pikkuhiljaa olla itsevarmempi työasioiden suhteen, omien tekemisten luetteleminen tuntuu kehuskelulta ja alan epäillä aikaansaannosteni merkitystä.

Kaivan ehkä nyt verta nenästäni, mutta kopioin tähän Taito-palkintoa varten tekemäni esityksen:


Miksi?

Kansanomaisten työtapojen osaamiseni on syvää ja monipuolista. Se ulottuu kankaiden ja nauhojen kudonnasta erilaisiin kirjontoihin ja ompeluun. Monet työtavat ovat jo unohtuneet ja ne täytyy salapoliisin lailla tulkita ja tutkimalla ja kokeilemalla löytää. Materiaalien erilaisuus nykyaikana verrattuna esikuviin haastaa etsimään toimivia ratkaisuja, joilla päästään mahdollisimman tarkasti esikuvan hengen mukaiseen lopputulokseen. Olen saanut olla mukana kansallispukujen tarkistuksissa yhtenä mallipukujen tekijänä ja se on luultavasti hienointa, mitä tällä alalla voi saada tehdä.

Olen luonut kysyntää ja markkinoita tekemällä paljon työtä kansallispuvun hyväksi. Olen tuonut kansallispuvun taas helpommin lähestyttäväksi ja nykypäivään. Olen laittanut alulle kansallispukujentuuletuspiknikit, perustanut Facebookin Kansallispuku - folkdräkt -ryhmän ja yhdistänyt ja yllyttänyt ahkerasti harrastajia ja ammattilaisia. Olen rakentanut monia kansallispukunäyttelyitä, juontanut melkoisen määrän kansallispukunäytöksiä ja pitänyt lukuisia työnäytöksiä. Olen ollut myös mukana kouluttamassa kansallispukualan valmistajia ja ohjaajia Suomen kansallispukukeskuksen koulutuksessa.

Kuolemajärven kansallispuvun rekko. 


Sarafaanit ja feresit kulkevat sivujuonteena kansallispuvun rinnalla. Niidenkin puitteissa olen pitänyt kursseja ja luentoja ja teen niitä tilauksesta. Olen tehnyt myyntiin kaava- ja ohjepaketteja erimallisiin sarafaaneihin ja niiden päähineisiin. Nyt työn alla on uusi paitamalli. Tein myös naisten ja lasten puvustuksen karjalankieliseen Veneh-lyhytelokuvaan.

Tiedon jakaminen on tärkeää, vaikkei siitä aina rahaa tulisikaan. Olen luennoinut ja kurssittanut niin kansallispukuaiheista kuin sarafaaneista ja fereseistä. Haluan yllyttää tutkimaan, ajattelemaan ja ymmärtämään kansallispuvun olemusta monelta kannalta. Olen ottanut siipieni suojaan harjoittelijoita ja alan uusia tekijöitä, sillä samalla tavalla edellinen taitajapolvi auttoi minua.
Sosiaalisessa mediassa jaan vinkkejä kansallispukujen valmistamiseen, pukemiseen ja huoltoon, kerron alan tuoreimmista uutisista, vastailen kysymyksiin ja niihinkin, joita ei vielä ole kysytty.

Monilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuutta osallistua kansallispukukurssille. Niinpä loin verkkokurssin. Blogimuotoisella kansallispuku-verkkokurssilla perehdytään kansallispukujen historiaan ja nykypäivään ja käydään läpi pukujen pääosat vaatekappaleryhmittäin. Videoiden, tekstin ja kuvien avulla opetellaan kunnostamaan vanhaa pukua, tekemään muutoksia kokoon, ompelemaan kansanomaisilla työtavoilla ja huoltamaan pukuja.

Kannustan lämpimästi myös ammentamaan tekstiili- ja pukuperinteestämme. Mallistossani on vilahdellut monenlaisia kansan- ja kansallispuvuista ammentavia tuotteita. Viime vuonna tein jo kolmannen Kirjonnan salaisuus -joulukalenterin, jossa 24 luukusta paljastuu työohje ja tarvikkeet ja lopulta on valmiina yllätystuote, jossa on käytetty kansallispuvuista lainattuja tekniikoita, pääosin kirjontaa.

Olen tehnyt Kerää kansallispuku -lautapelin, joka sopii n. 5-vuotiaasta alkaen kaikenikäisille. Se tutustuttaa pelin tuoksinassa kansallispukujen maailmaan ja sitä on tilattu paljon kouluille.

Kansallispukuraidat toin markkinoille tammikuussa 2017. Ne ovat moderneja kankaita, joiden kuosit on lainattu kansallispuvuista. Valikoimassa on trikoota, joustocollegea, puuvillasatiinia, paksua puuvillaa ja jumppalycraa. Niiden avulla kansallispukujen kauniit värit ja raidat saa tuotua arkipäivään ja jollekin sekin voi olla ensiaskel kohti kansallispuvun hankkimista.

https://kansallispukuraidat.mycashflow.fi/

Kaiken tämän ytimessä on silti kädet, lanka ja taito. Käsityössä tärkeintä ei ole valmis tuote, vaan tekeminen, matka. Oivallus, rytmi, toisto, materiaalin kesytys ja kauneuden syntyminen ovat avaimet tekemisen iloon.

Menestyksen salaisuus

Rakkaus kansanomaisiin tekniikoihin ja kova, kysynnän luomiseksi tehty tinkimätön työ, jossa ei ole tunteja laskettu. Yrityksen menestyminen näkyy muilla mittareilla kuin tuloksena. Vakaampien tulojen vakiinnuttaminen on tavoitteenani, rikastuminen ei. En halua kasvua, en työntekijöitä. Jaan mielelläni töitä toisillekin yrittäjille, jotta saamme kaikki tehdä sellaisia hommia, joissa olemme parhaimmillamme. Käytän mieluusti alihankkijoita. Työjononi on yli kahden vuoden mittainen.

Kestävä kehitys?

Kansallispuvut ovat kaikenkaikkiaan melkoisen ekologisia jo valmiiksi. Kansallispuku on juhlapuku, jota voi käyttää läpi elämänsä ja se periytyy vielä jälkipolvillekin. Esikuvien mukaisesti siinä vaiheessa, kun puku on liian kulunut juhlapuvuksi, siitä tehdään Tuunaa mun perinne -henkisiä arkisempia vaatteita tai tavaroita ja pienet tilkutkin käytetään hyväksi. Kansallispuvut ja niiden esikuvat tehdään pääasiassa zero waste -ajatuksella, vaikkei tuota sanaparia oltu vielä esikuvien aikaan keksittykään. Materiaalit ovat luonnonkuituja ja käsin kutoessa ja ommellessa tarvitsee lähinnä valoa ja lämpöä.

Muuta?

Vuonna 2017 Suomen käsityön museo valitsi minut vuoden käsityöläiseksi. Samana vuonna Imatran Nuorkauppakamari valitsi minut Imatran Inkeriksi ja olin neljän finalistin joukossa ehdokkaana Taito Finlandian saajaksi.
Olen saanut Etelä-Karjalan rahastolta vuonna 2008 apurahan (10 000 €) kansallispukukankaiden kehittämiseksi ja sillä rahalla kehittelin paksuja sarkoja kansallispukukäyttöön. Ne saivat Kansallispukuraadin lämpimän suosituksen.
Vuonna 2014 sain samalta taholta apurahan (10 000 ) Väreen, kansallisperinteestä ammentavan asusteen kehittämiseen. Kun tekee paljon, ei kaikki aina onnistu. Väre jäi odottamaan yhden kestävyyteen liittyvän ongelman vuoksi.
Sain myös kunnian olla päätekijänä Suomen kansallispukujen ystävät ry:n rouva Jenni Haukiolle lahjoittamassa Jääsken kansallispuvussa, johon rouva Haukio pukeutui 2.12.2017 valtakunnallisessa Suomi 100 -juhlassa Oulussa.


Esityksiä palkinnon saajaksi tuli 23. Taito-palkinnon 6000 € voitti Pihka Collection. Erinomainen valinta! LähiTapiola päätti jakaa myös 2 kunniamainintaa, 2000 €/kpl. Toinen meni Muoto2:lle ja toisen sain mie! VAU! Kuten Virkkukoukkunen (joka muuten täytti 25 vuotta, siinä toinen VAU!) viisaasti sanoo: "Ei kannata toivoo hiljaa mielessää vaa sille näyttävästi JA äänekkäästi". 

En päässyt paikalle Taito-palkinnon jakotilaisuuteen, mutta lähetin sinne videotervehdyksen. Olin kyllä Hesassa, mutta samaan aikaan oli FolkJam-jatkokoulutus, jossa oli pienoinen pakko olla. Ja myös ihanaa. Iltapäivällä koulutuspaikalle putkahti Taitoliiton Johanna Aydemir tuomaan miulle kunniakirjan ja kukat. Miten hauska yllätys!

Kiitos Johanna!

Olen iloinen ja kiitollinen. Tällä rahalla lähden elokuussa Pohjoismaiseen pukuseminaariin Tanskaan oppimaan lisää. Seminaari on asiantuntijoille tarkoitettu ja sinne pääsee kustakin maasta 12 henkilöä. Olen kyllä hakenut seminaaria varten apurahaa ja jos niitä saan, niin eiköhän tälle 2000 eurolle käyttöä löydy.

Kotimatkalla junassa kippistin itseni kanssa pikkupullolla kuohuviiniä.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

DIY hammasrivireikäommel ja nirkot

Taidon ja käsityön viikko jatkuu. Hammasrivireikäommel on monikäyttöinen ja tarpeellinen juttu. Sitä käytetään ihan sellaisenaan koristeena. Sitä voidaan tehdä polveilevana, jolloin tasaisten pylväiden sijasta muodostuu siksak-kuvio. Paidan kaulukseen voidaan tehdä hapsureuna niin, että tehdään n. 1 cm päähän kankaan reunasta puolikas hammasrivireikäommel (sinne enemmän kankaan puolelle) ja puretaan sen jälkeen siitä sentin leveydeltä kankaanlangat pois. Rannekkeisiin tehdään usein nirkkoreuna, jossa ensin tehdään hammasrivireikäommel, joka sitten taitetaan kahtia ja ommellaan niin, että muodostuu "tappeja" eli nirkot. Päärmeen voi kiinnittää hammasrivireikäommelta käyttäen.

Hammasrivireikäompeleen ja sen johdannaisten tekoon on monia tapoja. Jotkut tekevät hammasrivireikäompeleen nurjalta, jotkut ottavat kiinnittävän piston eri kohdasta jne. On hyvä kokeilla eri tapoja ja etsiä itselle luonteva. Mie kerron tässä sen tavan, jota itse useimmiten käytän. Tässä harjoitellaan huomattavasti krouvimmalle kankaalle kuin mihin näitä kansallispuvuissa tehdään. Tätä ohjetta saa käyttää käsityön opetuksessa lähde mainiten.

Pura kankaanlankoja reikäompeleen suuntaisesti n. 2 mm leveydeltä.

Jos reikäommel jatkuu reunasta reunaan, pura langat kankaan reunasta reunaan. Jos reikäommel päättyy keskelle kangasta, leikkaa poistettavat langat parin sentin päästä reikäompeleen päädystä ja taita ne nurjalle.

Nyt tehdään nirkkoreunaa ja kankaan päistä taitetaan saumanvarat nurjalle. Näin tehdään myös, jos tehdään rannekkeeseen nirkkoreunaa, mutta silloin hammasrivireikäommel on useimmiten lähellä rannekkeen keskikohtaa.

Pallokärkinen tai tylppä neula on hyvä. Mitä tiiviimpi kangas, sen ohuempi neula. Lankana käytetään pellavalankaa, kankaanvärinen nypläyslanka on hyvä. Langan vahvuus riippuu kankaan paksuudesta. Esim. Linnea- ja Kaisa-kankaille sopii ½-valkaistu Bockens 50/2 tai 40/2 nypläyslanka. Pujota aloituspää kuvan mukaisesti saumanvaraan.
Aletaan muodostaa pylväitä. Saumanvaran kohdalla on lankoja kahdessa kerroksessa. Näitä päällimmäisessä kerroksessa olevia lasketaan, mutta myös ne alapuolella olevat tulevat mukaan pylväisiin eli saumanvaran kohdalla pylväistä tulee paksumpia. Kankaan tiheydestä riippuen yhdessä pylväässä on yleensä n. 3 - 5 lankaa. Jos teet kansallispukua, tarkista pukukohtaisista ohjeista, montako nirkkoa sentillä tulee olla ja jaa kankaan langat sen mukaan. Ota neulalle ensimmäisen pylvään langat ja vedä lanka läpi (älä vedä langan alkupäätä mukana).



Ota uudelleen samat langat neulalle ja pistä neula vielä reunaan. Tuo lanka läpi ja kiristä niin, että ompelulanka asettuu pylvään juureen (tässä nyt tuonne vasempaan reunaan). Kiristä melko napakasti niin, että todella muodostuu pylväs.

Ota seuraavan pylvään langat neulalle ja vedä lanka läpi. 
Ota taas uudelleen samat langat neulalle ja pistä neula reunaan. Kiristä vasemmalle.



Kun saumanvaran osuus loppuu, alkaa helpottaa. Jatka samaan malliin. Yhteen pylvääseen tehdään siis aina kaksi pistoa: ensimmäinen nappaa pylvään langat nippuun... 
...ja toinen kiinnittää ompeleen reunaan ja kiristää pylvään.



Kun pääset toiseen reunaan, muista taas ottaa alapuolen langat mukaan saumanvaran osuudella. Pujota langan loppupää saumanvaraan.

Toinen reuna tehdään samalla tavalla ja samat langat otetaan pylvääseen.
(Jos haluttaisiin tehdä polveilevaa hammasrivireikäommelta, tässä vaiheessa otettaisiin aina puolet edellisestä ja puolet seuraavasta pylväästä nippuun, jolloin pylväät asettuisivat siksak-muotoon. Mutta nyt tehdään nirkkoja ja halutaan suoria pylväitä.)
Muodostuu siis napakoita, suoria pylväitä.



Kun toinenkin reuna on valmis, taitetaan hammasrivireikäommel kahtia pylväiden puolivälistä. Pylväät lähtevät tosi helposti taittumaan vinoon, varmista, että ne taittuvat suoraan.

Pujota taas langan alkupää saumanvaroihin ja tuo neula esiin kahden reunimmaisen pylvään välistä. Ota pisto niin, että lanka kulkee suoraan pylvään välistä ja vinossa kankaiden läpi, pylvään juuressa. Pistot tarttuvat vain ihan kankaan reunaan.

Jatka samaan malliin koko reuna.

Tadaa, nirkkoreuna on valmis!

Ja se näyttää suunnilleen samalta molemmin puolin.


Nirkkoreunat Kymenlaakson eli Anjalan puvun rannekkeissa. Useimmiten nirkkojen juureen tehdään vielä tikkipistot. Ne voi tehdä myös samalla, kun ompelee kahtia taitettuja nirkkoja yhteen. Silloin joka toinen pisto otetaan tikkipistoksi ja joka toinen pylväiden välistä.

Puolikkaan hammasrivireikäompeleen avulla tehty hapsutus Sysmän ja Luhangan kansallispuvun kauluksessa.
(Suomalainen kansallispuku -näyttely Suomen käsityön museossa 2017).
Hammasrivireikäommelta voidaan käyttää myös päärmeen kiinnittämisen yhteydessä. Silloin kankaan puoleinen reuna tehdään "normaalisti" ja päärmeenpuoleista reunaa tehdessä reunaan kiinnittävä pisto kiinnittää samalla myös päärmeen. Jääsken naisen kansallispuvun hihansuu.
Hammasrivireikäommelta nirkkoja varten Virolahden naisen rannekkeeseen.

Virolahden naisen kansallispuvun ranneke.
Vehkalahden kansallispuvun paita tekeillä. Päällimmäisenä on rannekkeet, joiden reunassa on nirkkoreuna. Kauluksen etureunoissa ja yläreunassa tulee olemaan hapsut ja tässä niitä varten on tehty puolikas reikäommel, mutta kankaanlankoja ei ole vielä purettu.
Polveilevaa hammasrivireikäommelta Virolahden naisen kauluksen päärmettä kiinnittämässä.