Ladies and gentlemen, mina damer och herrar, hyvät naiset ja herrat: Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku

Lauantaina 20.9. Suomen kansallispukukeskuksessa kansallispuvun juhlapäivänä julkistettiin se, jota olen täällä pakertanut, mutta jota en ole voinut näyttää: Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku. Ihana Susanna kävi kuvaamassa mallipukua, jonka vetäisin päälleni (shhh, ei kerrota kellee!). Naama on ehostamatta, mut onneks sie katsot pukua, etkä naamaa, jookos :D Huomautan myös, että näissä kuvissa miulla ei ole käsinneulottuja sukkia, itseasiassa sukkani ovat vähän turhan valkeat.

Kukapa ei haluaisi näin upeaa pukua?
Huntu, paita, paljinsolki, kostuli, hurstuthame, kudottu neulepitsihelmainen esiliina.

Jääsken naisen kansallispuku on ihka ensimmäisiä kansallispukujamme. Ensimmäisen pukumallin suunnitteli Theodor Schvindt ja se julkaistiin Koti ja yhteiskunta -lehdessä vuonna 1889.

Sittemmin Jääsken pukua on valmistettu hiukan eri näköisinä versioina, enemmän ja vähemmän kansanomaisin konstein. Kansallispuvun tarkistuksessa sitä ennen valmistetut kansallispukuversiot eivät missään nimessä lakkaa olemasta kansallispukuja. Ne ovat edelleen yhtälailla käyttökelpoisia juhlapukuja, eikä tarkistuksen tarkoitus ole mitätöidä, vaan rikastaa, täsmentää ja tuoda jotain lisää. Niin tässäkin tapauksessa.

Miulla on näissä kuvissa B-mallipuvun liivi ja sarkaviitta
ja niistä puuttuu vielä tässä vaiheessa hakaset. Niitä voit kurkata TÄÄLTÄ.
Huntu, paita, paljinsolki, liivi, tummansininen sarkahame, kudottu neulepitsihelmainen esiliina.

Pukutarkistuksessa mallipukuihin valmistettiin ilahduttava määrä osia: paita, sininen sarkahame, ruudullinen hurstuthame, liivi, nyytinkiesiliina, kudottu esiliina, jonka helmassa on neulottu pitsi, kostuli (kesäinen päällysvaate), sarkaviitta, neulotut sukat, paljinsolki, neidon päähine pinteli ja aikuisen päähine huntu. Koska kaikki jääskeläiset naiset eivät suinkaan pukeutuneet täsmälleen samalla tavoin, vaikka heidän puvuistaan tunnistettavat yleispiirteet löytyvätkin, on mahdollisimman monessa kohdassa jätetty puvun tekijälle tai teettäjälle valinnanmahdollisuus: sykerölaitteen nauhassa on variaation mahdollisuutta, esiliinan nauhan voi tehdä pidemmäksi tai lyhyemmäksi makunsa mukaan jne.

Kudottu esiliina. Esiliinoissa on samaa nauhaa, tässä se on irrallinen,
nyytinkiesiliinassa se ommellaan vyötärökaitaleeksi. Kummassakin nauhan pituuden
voi valita itse niin, että se sidotaan taakse tai niin, että se yltää sieltä vielä eteen
ja sidotaan essun päälle.

Kaikki nyt valmistetut puvun osat ovat yhdisteltävissä olemassa olevien Jääsken pukujen kanssa. Jos vaikka pukusi paita alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt, voit tehdä uuden paidan tarkistetun mukaiseksi. Voit mainiosti täydentää pukua sarkaviitalla ja kostulilla ja vaihtoehtoisilla hameilla ja esiliinoilla, jolloin voit vähän tilanteen mukaan valita sopivan kokonaisuuden.

Huntu, paita, paljinsolki, sarkaviitta, hurstuthame ja nyytinkiesiliina.

Puvut eivät synny ilman tekijöitä, eikä kukaan yksin tällaiseen pysty. Kansallispukukonsultti Taina Kangas vastaa käytännön järjestelyistä ja on yhdessä tutkija, puvun asiantuntija Leena Holstin kanssa valinnut käytettävät esikuvat ja ottanut niistä muistiinpanot. Taina tekee myös ohjeet ja kaavasarjat pukuun. Tämän puvun ohjeissa otetaan ensi kertaa käyttöön haastavuusaste-luokitus. Jokaisessa kankaassa ja puvun osassa on luokiteltu, miten vaikea se on tehdä. Se auttaa tekijää ja kurssin ohjaajaa siinä kohtaa, kun mietitään mitä tehdään itse ja mitä teetetään ammattilaisilla. Tuula Pärnänen kutoi kaikki muut käsinkudottavat kankaat, paitsi sarkaviitan paksun saran. Hän kutoi myös hameiden vyötärökaitaleiden nauhat. Tämän puvun hurstuthamekangas ja molemmat esiliinakankaat ovat erittäin haastavia kudottavia. Helena Hämäläinen kutoi nauhat esiliinoihin ja sykerölaitteeseen. Marjo Vainio neuloi sukat ja esiliinan helmapitsin. Pukutarkistuksen yhteydessä toteutettiin myös jääskeläiset juhlasormikkaat, joiden mallikappaleet Marjo myöskin neuloi. Sormikkaita ei liitetty mallipukukokonaisuuteen, mutta niitä voi ihan hyvin käyttää puvun kanssa. Annikka Eilola nypläsi nyytinkiesiliinan nyytingit, eli karjalaiset pitsit. Nyytingit ovat yleensäkin haastavia, nämä ovat ihan supervaikeat tiiviytensä vuoksi ja siksi, että osa langoista on villaa. Paljinsoljen pukuun valmisti Johanna Rantalainen. Koruun ei tietääkseni tullut muutoksia siitä, mitä Seppo Reponen on jo aiemmin valmistanut. Liivin ja sarkaviitan hakaset teki Kurkipellon pajan Ville Hyvönen - tai ymmärtääkseni yhteistyö pariskunnan välillä on vahvaa, Hannele Maahinen ei liene ihan osaton tässä työssä. Kirjonnat, ompelutyöt ja sarkaviitan saran tein mie. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä Raija Mattelmäki, joka vastasi kustannuspuolesta, mikä ei ole vallan pieni osuus ollenkaan!

Voi, miten mie rrrrrakastan tuollaisen piiperryskirjonnan tekemistä!

Huntu on puvun osa, joka aiheuttaa ehkä eniten keskustelua: "onko sitä pakko käyttää", "se on niin hankala", "se ei pysy päässä", "se on kuuma", "se on ruma". Suurhunnut, kuten tämä Jääskenkin, ovat olleet vähän "puoliksitutkittuja" ja niiden alle on väsätty jos jonkinmoisia sykeröitä. Esikuvien aikaan sykeröt tehtiin osittain irtonaisiksi, osittain niihin käytettiin hiuksia. Niiden sisällä saattoi hiusten lisäksi olla pajunvitsaa, lankaa, rautalankaa jne. ja ne päällystettiin tiukkaan kierretyillä nauhoilla.

Huntu sidotaan sykerölaitteen päälle.

Jääsken pukutarkistuksen yhteydessä näimme mahtavan kattauksen sykerölaitteita ja huntuja Jääskestä ja lähitienoilta. Ne kaikki olivat hitusen erilaisia. Huntujen ja sykerölaitteiden keskinäinen suhde ei ollenkaan välttämättä ollut selvä. Hunnut eivät olleet kiinni sykeröissä, vaan talletettu erillään.

Eräs Jääskestä talletettu huntu Suomen kansallismuseon kokoelmista.

Otin asiantuntija Leena Holstin hyväksymänä hunnun valmistukseen sellaisen otteen, että kaikki tähän saakka tehty sysättiin syrjään. Katsoin asiaa ihan uusilla silmillä. Huntu- ja sykerölaiterepertuaari vakuutti miut siitä, että tapa oli oikea. Valmistin sellaisen sykerölaitteen, joka pysyy napakasti ja mukavasti päässä. Muotoilin hunnun sen päälle niin, että kaikilla laskoksilla ja muodoilla on joku järkevä tehtävä. Hyvin oleellinen oivallus oli se, että Jääsken hunnun ominaispiirre "koirankorvat", jotka on kansallispukujen huntuihin toteutettu erittäin monilla tavoilla, ovat itseasiassa seurausta siitä, että huntukangas kiertää sykerölaitteen kierretyt päät ja lukittautuu sykerölaitteen ja pään väliin. Luulen, että nämä erilaiset tulkinnat juontavat juurensa siitä, että tähän mennessä huntuja on tulkittu erillään sykerölaitteista.
Me kaikki kansallispukuasiantuntijat hämmästyimme ja ilostuimme, sillä nyt syntynyt huntu on keveä, se pysyy napakasti päässä, eikä häiritse eloa ja oloa ollenkaan!
Elämän helpottamiseksi ompelin hunnun muutamalla pistolla sykerölaitteeseen kiinni, jolloin se on mahdollista pukea yksin, joskin lämpimästi suosittelen, että toinen henkilö asettelee takaosan kangaspaljouden kauniisti.

Huntu, paita, sarkaviitta, hurstuthame ja nyytinkiesiliina.

Puvun työohjeet ovat vielä tekeillä, niitä joudumme odottamaan vielä vuoden verran. Koska tätä pukua on tehty useampi vuosi, ei sitä tuosta vain selitetä yhdessä blogikirjoituksessa. Mutta monessa blogikirjoituksessa kyllä, joten tämä sarja jatkuu, pysy kuulolla :)

Nyytinkiesiliinaa ja hurstuthametta.

Julkistuksen jälkeen olo oli helpottunut ja iloinen.

Puku oli puettu miulle ja Käsityön museon Jaanalle, miun osakseni tuli esittää neitoa,

siksi miulla on pinteli päässä. Ja tuo on sitten virallinen hiustyyli pintelin kanssa :P

Haluan ihan erikseen alleviivata, että kaikki mikä on kirjoitettu tai

mikä näkyy kuvissa, ei ole absoluuttisesti oikein tai totta. Ei edes virallisessa julkistuksessa nähty. 

Tämän ikäinen nainen EI siis kulje pintelissä, oli siviilisääty sitten ihan mitä tahansa.

P.S. Tässä vielä linkki taannoiseen kirjoitukseeni siitä, miksi pukuja tarkistetaan.

Yllätyksiä ja munia!

Sain eilen aivan järjettömän hienoja uutisia! Niin hienoja, että tunnemyrsky aiheutti päänsäryn ja mahakivun. Niistä viis. Valitettavasti en vain voi vielä julkistaa niitä uutisia, mutta sitten kun voin, kerron :)

Mutta jotenkin haluan iloa jakaa ja niinpä piilotin Puotiin 5 pääsiäismunaa. Nyt kannattaa lähteä munien metsästykseen ja tulla toukokuussa Jyväskylän ja Helsingin Käsityökortteleihin shoppailemaan!

Oletteko muuten huomanneet, että tuossa oikealla on tuollainen kuvakollaasi. Liityin Instagramiin nimellä Kansallispuku_soja ja ne, jotka eivät ole Instagramissa, voivat katsella sinne laittamani kuvat tuosta sivupalkista klikkailemalla. Kuvat eivät ole huikean laadukkaita (siihen lienette täällä tottuneetkin), ne ovat puhelimella näpsittyjä, mutta niistä voi kivasti seurata sitä, mitä täällä miun pajalla kulloinkin tapahtuu. Esimerkiksi viime päivinä olen ommellut Kuolemajärven sarkaviittaa ja napsinut työvaiheista kuvia.

Aurinkoista, siunattua pääsiäistä siulle!

Langanpäitä

Yksityiskohta Heinjoen kansallispuvun esiliinasta.Tämä on mallipuvun esiliina ja sen on tehnyt miun äiti.

Halusin tuon edellisen blogitekstini pois tästä kiusaamasta. Mitään oikeasti valmista sanottavaa ei ole, mutta on monta alkua.

Yllä oleva kuva on Kärpäset ja linnunsilmät -näyttelystä, joka esitteli kirjontaan kansallispuvuissa ja oli esillä Suomen Kansallispukukeskuksessa 3.2.2013 saakka. Näyttely oli aika pieni, se oli Kujalla. Monet pienen pienet kirjonnat eivät mielestäni päässeet oikein oikeuksiinsa, kun niitä ei päässyt katsomaan riittävän läheltä. Mutta hieno näyttely joka tapauksessa ja vastasi vähän siihen huutoon, jota on kuulunut: "miksi meidän hienoja kirjontojamme ei näy läheltä missään, kun Virossa on kaikki paremmin". En tiedä, kuinka suosittu tuo näyttely oli, mutta luulen, että ohi meni. Minua hiukan ärsyttää kitinä, joka noin kärjistettynä on: Miksi kukaan ei tarjoile miulle valmiina jotain uniikkia, hienoa kansanperinteestä ammentavaa sovellettua käsityötä? Ei siellä Virossakaan ole tarjoiltu. Siellä on aktiivisia ihmisiä, jotka tuossa kohtaa toteavat olevansa se Joku, etsivät materiaalia ja toteuttavat. Se on toki totta, että Virossa ilmeisesti mm. kirjojen tekeminen on helpompaa ja edullisempaa ja myös museoiden kokoelmat saattavat olla helpommin tavoitettavissa. Seuraavan kerran kun mietit, miksei joku tee jotain, mieti voisitko sinä olla Joku.

No nyt meni kyllä vähän sivuraiteelle. Sitä olin sanomassa tuosta näyttelystä, että koin hauskan oivalluksen siellä. Vaikka tiedän, että äitini on tehnyt huomattavan osan kansallispukujen mallipuvuista ja on ollut ehdoton huippu karjalaisten kirjontojen osaajana, niin miut yllätti vitriinin sisällössä se, miten paljon siellä oli äidin tekemiä vaatteita. Lisäksi siellä oli miun tekemä Kuolemajärven rekkopaita ja nästyyki. Hauska hetki oli se, kun mietimme äidin kanssa, että kumpi sen nästyykin on tehnyt, kun Kivennavassa on ihan samanlainen ja äiti teki aikanaan sen. Näyttelyssä oli miun tekemä.

Viime viikolla jahtasin 75-numeroista pirtaa, että pääsen kutomaan edellisen kirjoituksen tilaukseen liittyvää oranssia vaippahamekangasta. Sain pirran lainaksi ja vähän mustalla mielialalla aloin kutoa. Helpotus oli valtava, kun totesin, ettei tuon kutomisessa ole mitään ongelmaa! Ehkä mie en sitten ole ihan niin surkea kutoja. Hartiavaippakankaat jäävät vaivaamaan, mutta toistaiseksi olen päättänyt syyttää ensisijaisesti loimilankaa suhteessa tiheyteen ja vasta seuraavaksi osaamuuttani (onko tuo sana?). Ensi viikolla kudon kankaan valmiiksi ja seuraavan lomailen perheen kanssa. Sormet syyhyävät jo päästä Jääsken piiperryskirjontojen pariin.

Heinjoen viittaa ja rekkopaitaa, äidin neulasta.

Kesäjuhlahumua ja Suuri Julkistus

Karjalaiset kesäjuhlat Turussa viikonloppuna olivat hienot! Tosin näin vain Karjalaisen torin ja Kuolemajärven julkistuksen... Olimme siis Karjalaisella torilla myymässä ja pitämässä kansallispukuapteekkia, siis opastamassa pukujen huollossa, käytössä ynnä muussa. Kansaa oli liikkeellä runsaanlaisesti ja tällä kertaa myös ostavaa kansaa, mikä on aina hyvin ilahduttavaa, kun pakkaa pari päivää, ajaa lähes 1000 kilometriä ja sitten purkaa pari päivää tavaroita ;) Tori oli sisätiloissa (jes!), vilkkaalla, sopivalla paikalla (jes!), toripaikka oli mukavan tilava (jes!) ja homma toimi kiitettävästi! Lämmin kiitos kaikille osastollamme vierailleille!

Kuolemajärven kansallispuku julkistettiin lauantaina käsityönäyttelyn avajaisissa. Oli merkillinen tunne katsoa sitä pukua nyt toisen ihmisen päällä ja vähän kauempaa. On se kaunis! Noin ylipäänsä kansallispukujen valmistuksessa tarvitaan paljon tarkkuutta, aikaa, kärsivällisyyttä, valoa ja hyvät silmät. Kuolemajärven rekkopaidassa näitä tarvitaan potenssiin 3. Turussa työväenopistossa alkaa taas syksyllä kansallispukukurssi ja siellä voi valmistaa itselleen myös Kuolemajärven puvun. Suhtaudun tähän vähän jännityksellä, koska tiedän, että sitä rekkoa ei ihan jokainen pysty valmistamaan. En halua pelotella ketään olemaan yrittämättä. Usein juuri se, joka ajattelee tekevänsä jotain ihan tuosta vaan, eikä näe työn haastavuutta, kompastuu, kun taas se, joka suhtautuu työhön kunnioituksella ja tiedostaa epäonnistumisen riskin, saattaakin tehdä ensiluokkaista työtä! On hyvä kuitenkin tietää, että tässä on toinenkin tie, josta selviää rahalla: rekon voi teettää. Kuten voi koko paidan tai koko puvun.

Toivon sydämestäni, että Kuolemajärven puku ei hautaudu. Toivon, että sitä markkinoidaan hyvien, iloisten kuvien avulla. Sellaisten, joista näkee puvun muuntuvuuden ja kauniit yksityiskohdat sekä sen pirteän terhakkuuden, jonka "hepsankeikka" hurstuthame tuo. Toivon, että mikä taho pukua sitten alkaakin myydä, huolehtii siitä, että puvun tarvikkeita on saatavilla ja lankojen ja tarvikkeiden kadotessa markkinoilta etsii ja kokeilee uudet tilalle.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas auttaa kostulia mallille. Kansallispukuraadin puheenjohtaja ja tässä pukutarkistuksessa asiantuntijana toiminut Leena Stenberg kertoo tarkistuksesta.

Pahoittelen kuvien epätarkkuutta, otin ne zoomilla aika kaukaa ja taisi käsikin vähän täristä ;) Tässä vielä muutama aiemmin otettu kuva, joissa kuvaajana Riikka Lempiäinen:

Mallipuvussa on valkeat sukat. MIulla oli tässä punaiset, kun en valkeita omista ;)

Vahingossa sattui niin, että tämän "hempeän" essun nuo kasveilla vaaleanpunaiseksi värjätyt nauhat ovat ihan saman väriset, kuin yksi kostulin kirjontalangoista!

On se ihana, ei voi mitään <3

Lisäys: Tuota mallipuvun tekemistä kirjoittelin blogiin silloin, kun se oli vielä täällä.