Kesäloma!

Mie aloitan nyt kesäloman! Kelikin on siihen sopiva, lumet sulivat pois. Se alkaa luennon valmistelulla, Kymin tanun ompelulla, kudontalankojen sortteeraamisella, postittamisella, luennon pitämisellä... Mutta kuuluu siihen myös opiston joulukahvit, hieroja, kampaaja, jouluvalmistelua ja sitten pelkkää lomailua. Seinäkalenterit tulevatkin vasta loppuviikosta, se vähän sotki miun suunnitelmat, mutta näillä mennään.

Puoti on auki, mutta laskut ja tuotteet lähteävät liikenteeseen vasta tammikuussa.

Kansallispuku-joulukalenteria kannattaa seurailla Kansallispuku - arkea ja juhlaa -blogissa.

Käsityökorttelin Joulu

Käsityökorttelin Joulu -viikonloppu on alkanut!

Omalta osaltani aloitan sen "puuropuheella":

Ja jatketaan. Laittelen tähän postaukseen tässä viikonlopun aikana lisääkin juttuja, joten pysy kuulolla. Voit tietysti seurata myös Facebookissa :)

Tästä hetkestä sunnuntaihin 7.12. klo 21 saakka tehdyt tilaukset toimitan 2 €:n postikuluilla. Voit tilata pitkin viikonloppua ja saada tilauksen yhdessä paketissa, kun ilmoitat tilauslomakkeen lisätietokentässä, että olet tilannut muutakin. Laskun saat sähköpostiisi viimeistään maanantaina, Maksussa pitää olla nopsa, koska mie lähden lomalle perjantaina. Muuten toimitus jää tammikuulle. Jos siulla on gmail- tai hotmail -sähköposti, niin kannattaa kurkata myös roskapostikansio...

Alennuksen saat, kun kirjoitat tilauslomakkeen lisätietokenttään "JOULU". Alennus koskee Puodin valmiita kiilaferrejä.

Alennuksen saat, kun kirjoitat tilauslomakkeen lisätietokenttään "JOULU". Alennus koskee Puodin valmiita suorasarafaaneja, kiilasarafaaneja, nuttuja ja suhaita, sarafaanien päähineitä, sarafaanin esiliinoja, vöitä ja rätsinöitä.

Etsi viisi tonttutyttöä nettisivuilta ja Puodista. Osallistu arvontaan lähettämällä sähköpostiviesti osoitteeseen soja@kansallispuku.com. Kerro viestissäsi yhteystietojesi lisäksi, mitkä kansallispukuíhin liittyvät sanat löysit tonttutyttöjen vierestä. Laita viestin otsikoksi TONTTUTYTÖT. Palkintona kansallispuku-seinäkalenteri, USB-muistitikku ja 30 €:n lahjakortti Puotiin. Arvon palkinnot sunnuntaina 7.12. klo 21. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Kansallispuku-seinäkalenteri vuodelle 2015 nyt vain 10 €/kpl, kun kirjoitat "JOULU" tilauslomakkeen lisätietokenttään. Kalenterissa on yksityiskohtakuvia kansallispuvuista höystettynä Kalevalan ja Kantelettaren säkeillä. Tarjous on voimassa 7.12. klo 21 saakka. 

Muutama irtotasku hyllynperukalta myynnissä vain tänään 7.12. klo 21 saakka!

Käsityökorttelin Joulu päättyy pian. Sarafaani- ja kiilaferretarjoukset ovat voimassa vielä aamuun asti. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille <3

Tonttutyttö-kilpailun voittajat on arvottu. Seinäkalenterin voitti V.H., USB-muistitikun E.S. ja 30 € lahjakortin miun Puotiin O.H. Voittajille lähtee sähköpostia tuota pikaa :) Tuhannet kiitokset osallistuneille! 

Onnellinen

On hyvin helppoa olla onnellinen, kun saa tehdä työkseen jotain näin kaunista. Kun ihanat asiakkaat muistavat myös positiivisella palautteella. Kun 14 vuoden markkinointityö alkaa pikkuhiljaa kantaa hedelmää. Kun on se hetki, kun kummankin lapsen elämä on suunnilleen mallillaan. Kun miulla on mies, joka on miun kallio. Kiitos.

Kuvassa on Kymin kansallispuvun tanun pitsipoimintapitsiä ja kudon sitä vielä tämän päivän. Huomenna on syyslukukauden viimeinen kurssipäivä. Yhtä paitaa ompelen vielä ja ensi viikolla postittelen seinäkalenterit ja pidän yhden luennon, mutten himmailen jo ja alan valmistella kotia jouluun. Aloitan kesäloman 12.12. ja palaan töihin sitten ensi vuonna, joten jos nyt on jotain Tärkeitä Tarpeita, niin kiireesti yhteyttä, viimeinen postituspäivä ennen joulua on 10.12.!

Onnelliseksi tekee myös se, että kansallispuvusta puhutaan ja uudet tyypit ovat hurahtaneet siihen. Tämän vuoden kansallispukujoulukalenterista vastaa Ommelpuun Sari Taponen.

Muoks: Pakko oli tulla lisäämään vielä tämä kolumni, kun se päivän paikallislehdestä löytyi! "Ihan kuin meilläkin olisi taas kerran tulossa kansanomaisten asujen ja kansallispukujen uusi elämä ja näkyvyys, näiden uusien tapojen myötä." Kiitos kauniista sanoistasi, Marjut Vuotila!

Yksi rutistus ennen lomaa, on Käsityökorttelin Joulu -viikonloppu Facebookissa 5. - 7.12. Siihen otettiin jo varaslähtö, sillä voit äänestää suosikkijoululahjaasi ja osallistua lahjakorttien arvontaan! Äänestyksessä on miulta hopeabrokadinen sarafaanin nuttu. Tänne on koottu mukana olevien yritysten suunnitelmat, myös niitä varten, jotka eivät ole Facebookissa ;)

Hyväntekemisestä ja tasa-arvoisuudesta.

Kuukauden kolme viimeistä päivää ovat Käsityökorttelin ETUpäivät. Mie olen mukana marraskuun ETUpäivillä ja se tarkoittaa sitä, että 28. - 30.11.2014 tehdyt tilaukset Puodista toimitan ilman postikuluja. 
Etu ei koske seinäkalentereita eikä tilauksesta tehtäviä tuotteita. 
Kansallispuku-seinäkalentereita voi tilata sunnuntaihin saakka ja samoin sunnuntaihin asti USB-muistitikut ovat tarjouksessa 15 €/kpl. 

Kannattaa kurkata tuolta ETUpäivien linkistä muutkin mukanaolijat, suosittelen lämpimästi esim. Kirjosillan KäsKimalluksia, Susannan Työhuoneen riepuja, Vernadan voimasanoilla varustettuja rannekoruja ja Ullakko -tuotteen Puikottimia! Muistattehan, että mie lomailen 12.12. alkaen vuoden loppuun. Tähän päättyy tämä työhön liittyvä osuus.

Kävin eilen neljättä kertaa verenluovutuksessa. Miulla on iänkaiken ollut niin alhainen hemoglobiini, että ei ole tarvinnut edes miettiä verenluovutusta. Sitten se jotenkin on alkanut hiipiä ylöspäin ja keikkuu nyt siinä alarajan tuntumassa. Miulla on joku kammo. Se on ehkä osittain neulakammo, mutta enimmäkseen se on ehkä vain toimenpidekammo. Miusta on aivan hirveää joutua siihen pedille tai tuoliin "toisen armoille". Ainoa tilanne, jossa tätä kammotusoloa ei tule, on hierojalla. Sielläkin on turvallisempaa maata mahallaan.

Ensimmäisellä luovutuskerralla jono oli pitkä. Istuin pari tuntia täristen ja hikoillen, varmana siitä, että luikin karkuun ennenkuin vuoroni tulee. Kuuntelin toisten juttuja He olivat rentoja, jollain oli sadas kerta, joku luovutti koska veri on liian paksua, joku toinen vain auttamisen ilosta. Mie pidättelin itkua ja oksennusta. Hemoglobiini riitti silloin juuri ja juuri. Itkin siinä pedillä ja vakuuttelin pistäjälle, että en karkaa. Henkilökunnan hyväntuulisuus, lämmin tunnelma ja kannustavat sanat saivat miut palaamaan sinne uudelleenkin. Ja vielä. Luovuttamisen jälkeen päätäni särkee, olen kamalan väsynyt ja voin pahoin.



Viime kerralla kesällä hemoglobiini ei riittänyt. Itkin sitä, etten kelvannut. Ja oloni oli ihan yhtä huono. Se ei siis nähtävästi johdu siitä toimenpiteestä vaan jännityksestä. 

Eilen odotin vuoroani, taas täristen, hikoillen ja oksennusta ja itkua pidellen. En tiennyt toivoinko, että hemoglobiini riittää vai että ei. Se riitti. Makasin pedillä, itkin kuin lapsi. 

Komeesti riitti, ihan huippulukemat! C-vitamiini lie auttanut.

Olen yrittänyt miettiä jännityksen syytä. Siinä ei ole mitään järkeä. Muistan kyllä tilanteen varhaisnuoruudestani, jolloin tämä alkoi. Se tilanne ei liittynyt oikeastaan mitenkään miulle tehtäviin toimenpiteisiin, mutta sen jälkeen aloin pelätä. 

Ystäväni kommentoi, että olen kyllä ihan tarpeeksi hyvä ihminen ilman, että kiusaan itseäni tällä. Miksi sitten kiusaan? Elin monet vuodet ihan onnellisena ilman verenluovutusta. Mikä miut sinne saa? En tiedä vastausta siihenkään. Ehkä en siedä itsessäni tuota heikkoutta ja olen päättänyt selättää sen käymällä verenluovutuksessa niin kauan, että se lakkaa kammottamasta. Ehkä siinä on jotain vastaavaa kuin extreme-lajeja harrastavilla. Itsensä voittamista. Mutta se mitä mie siinä pedillä ajattelen ja mikä estää minua karkaamasta sieltä on se, että kuka ikinä sitä vertani tarvitseekaan, ei voi päättää makaako siinä vai ei. Hänellä on joka tapauksessa pahempi olo kuin miulla. Ja onko miulla silloin oikeutta kieltäytyä auttamasta sillä perusteella, että se on miulle epämukavaa?

Kyllä on nätti nainen. Punaisiksi ja turvoksiin itketyt silmät
sopivat täydellisesti yhteen huuliherpesrupien kanssa.

Tämä pohdinta koskee ihan vain minua. En halua syyllistää sillä ketään muuta. En ainakaan vielä pysty menemään askelta pidemmälle luovuttamaan, kantasoluja, munasoluja, luuydintä, mitä näitä onkaan. Tai ehkä pystyisin, jos olisi kyse jostain läheisestä. Olen taistelussani tässä vaiheessa ja hyvä niin. Olen onnekas, että taisteluni on vapaaehtoinen ja tämä on minun tapani maksaa onnekkuudesta. Jos haluat ojentaa auttavan kätesi, niin täältä pääset alkuun.

Toinen, jolla kai yritän maksaa onnekkuudestani, on World Visionin kautta. Minulla on kummilapsi Keniassa. Hän on Vivian Jeruto, nyt 14 vuotta. Aloin hänen kummikseen kohta 10 vuotta sitten. Hänen ja hänen perheensä ja koko kylän elämä on helpottunut jo tämän 10 vuoden aikana huomattavasti. Joinain kuukausina 25 euroa tuntuu hankalalta. Sitten mietin, mitä 25 euroa tarkoittaa miulle ja mitä se tarkoittaa kenialaiselle kylälle. Olen ajatellut, että kun Vivian Jeruto tulee täysi-ikäiseksi ja kummisuhde päättyy, en ota enää toista kummilasta. Ehkä sitten etsin jonkin toisen kohteen.

Miun tarkoitukseni ei nyt ole kiillotella sädekehääni vaan kunhan puran ajatuksia, joita päässäni on. Tänään eduskunta äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista. Miun mielestä se liittyy tavallaan myös yllä kertomaani. Maailmassa onnenlahjat eivät jakaudu tasaisesti. Yksi syntyy Suomeen, toinen Keniaan. Yksi joutuu auto-onnettomuuteen, toinen ei. Yksi rakastuu samaa sukupuolta olevaan, toinen eri. Miulta ei ole paljoa pois 25 €/kk tai huono olo kolmen kuukauden välein. Miulta ei ole YHTÄÄN pois se, että toisiaan rakastavat, täysi-ikäiset ja -järkiset ihmiset saavat mennä naimisiin.

Mie olen varmaankin hetero. Olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa ja sitä ennen minulla oli muutama poikaystävä. Koska olen rakastanut miestäni 21 vuotta, en ole katsellut ihmisiä "sillä silmällä" aikuisikäni aikana. Paitsi tietysti miestäni. Silloin tällöin tapaan jonkun ihmisen, joka on mielestäni hyvin vetovoimainen, kutkuttelee jotain sisuksissani. Koska rakastan miestäni, se ei aiheuta miussa mitään muuta, eikä siitä seuraa mitään. Mutta on siis olemassa ihmisiä, jotka aiheuttavat miussa tunteen, joka saattaisi johtaa ihastumiseen, mikäli en olisi onnellisesti naimisissa. Ja tiedätkö mitä. Silloin tällöin se vetovoimainen henkilö on nainen. Onko siis sattumaa, että elämäni ensimmäiset vetovoimaiset henkilöt ovat olleet miehiä? Vai onko se ympäriltä opittu malli, että samaa sukupuolta olevilta saadut "viestit" täytyy vaientaa. Onko oikeastaan ihan sattumaa, rakastuuko naiseen vai mieheen?

En ole kuullut vielä yhtään vakuuttavaa perustetta sille, miksi tasa-arvoista avioliittolakia ei pitäisi hyväksyä. Olen varma, että 20 vuoden kuluttua tätä keskustelua äimistellään yhtä paljon kuin nyt ihmetellään sukunimilaista käytyä keskustelua. 
Olen miettinyt hyvin paljon sitä, että pitäisikö kirkon hyväksyä saman sukupuolen avioliitto. Olen vihdoinkin tullut päätelmään, että pitäisi. Kaikkien meidän, jotka satumme olemaan tavalla tai toisella hyvässä asemassa, pitäisi tehdä parhaamme, jotta tasapaino ja tasa-arvo koko maailmassa vahvistuisi. 

Jatkan vielä vähän, kun silmilleni pomppasi lapsi-kortteja. 
"Lasta kiusataan, jos hänellä on kaksi äitiä tai kaksi isää". Miksiköhän? Siksi, että lapselle on opetettu, että siinä on jotain väärää. Pidä huoli, ettet opeta lapsellesi sellaista ajattelumallia, niin kahden äidin tai kahden isän lasta ei kiusata.
"Lapsella on oikeus äitiin ja isään, naisen- ja miehen malliin". Hmm. Maassa, jossa on huostaanotettuja lapsia, pilvin pimein yksinhuoltajia, pahoinpideltyjä lapsia, alkoholistien lapsia, en olisi kovin huolissani siitä, että kaksi toisiaan ja lastaan rakastavaa ihmistä kasvattaa lapsen. Tässä on nimittäin sellainen vissi ero, että heterot (tai ne, jotka ovat niin onnekkaita, että pystyvät) saavat lisääntyä ihan kenenkään vahtimatta, vahingossa, mutta homoparien, kuten kaikkien adoptoivien on käytävä läpi pitkä ja raskas prosessi, jossa tutkitaan parin sopivuus vanhemmiksi.

Sielu lämpeni hyväksi jälleen

Viimeaikaisten myllerrysten jäljiltä en ollut alkuunkaan onnellinen siitä, että olin lupautunut pitämään sielunlämmittäjäkurssin Hesassa. Onneksi se ei ollut ensimmäinen laatuaan, joten konsepti oli jo olemassa, samoin sovituskappaleet, luennon runko, työjärjestys kurssilaisille ja aikataulu. Nyt vain piti palauttaa kaikki mieleen, etsiä tavarat, monistaa, harjoitella luento ja pakata silkit, nauhat ohjeet, laatikot ja muut mukaan.

Kurssin järjesti Karjalainen Nuorisoliitto ja olin levollisella mielellä järjestelyjen suhteen, sillä yhteistyö toiminnanjohtaja Hilun kanssa on osoittautunut hedelmälliseksi ja toimivaksi aiemminkin.
Yövyin Park Hotel Käpylässä, mutten nähnyt kauppaneuvos Paukkua - en tosin käynyt saunaosastolla. Hotelli oli mukava, siisti ja sopivan kokoinen.

Perjantaina aloitimme luennolla. Koska sielunlämmittäjistä ei ole (tietääkseni) olemassa suomenkielistä aineistoa, olen ollut googlen, google kääntäjän ja kollegojen varassa tietoa kerätessäni. On melkoisen hassua pitää luentoa sellaisesta aiheesta, josta en tiedä muuta kuin mitä olen ollut selvittävinäni hyvin hajanaisista lähteistä. Miulla on sellainen olo, että huijaan, että kuka tahansa olisi voinut kerätä sen aineiston. Sitten yritän muistaa erään kollegan huomion, että tarvitaanhan siihen taustatietoa, että siitä aineistosta osaa poimia oleelliset asiat ja muodostaa siitä aineistosta alueellisia ja ajallisia "joukkoja". No. Luennon pidin ja porukka oli ihanasti mukana, huumorilla ja rennolla meiningillä. Mahtava sakki!

Se mahtava sakki osaltaan aiheutti sen, että hieno suunnitelmani hajosi palasiksi. Hommat saatiin kuitenkin alulle ja lähdimme hyvillä mielin nukkumaan.

Hilun sielunlämmittäjä, kiitos kuvasta!

Lauantain ja sunnuntain ahkeroimme ja luulen, että osa porukasta unohti syödä ja juoda kokonaan. Hetkittäiset turhautumisentunteetkin muuttuivat iloksi, kun poimuja alkoi syntyä. Harmittaa aivan älyttömästi, etten ehtinyt ottaa tekeleistä kuvia. Yhtään ei tullut ihan valmiiksi asti, mutta oikein hyviin vaiheisiin kuitenkin. Annoin kotitehtäväksi tehdä sielunlämmittäjät valmiiksi jouluun mennessä ja lähettää miulle kuvat todisteeksi :D

Joskus kurssit imevät, joskus täyttävät. Niissä on niin paljon palasia, joiden summana fiilis syntyy, ettei sitä voi oikein koskaan ennustaa. Tämä kurssi todellakin täytti. Verille raavittu sieluni parantui ja lämpeni mukavassa porukassa. Kiitos kaikille osallisille <3

Hilun sielunlämmittäjä. Kiitos kuvasta!

Lauantai-iltana sattui absurdi hetki. Mie olen hiukan fanaattinen formuloiden seuraaja. Aika-ajot tulivat kuudelta, joten ehdin hyvin katsomaan ne. Koska suorat lähetykset tulevat maksukanavalta, hakeudun yleensä johonkin baariin katsomaan ne, jollen ole kotona. Nyt hotellin respaherra ystävällisesti selvitti miulle, että paikallisessa Käpy-Grillissä voi katsoa aika-ajot. Sinne siis. Palkitsin itseni lasillisella punaviiniä ja asetuin sopivaan pöytään telkkarin ääreen.

Hilun sielunlämmittäjä vain hiukan kesken.

Suunnilleen ikäiseni herrasmies melkoisen nauttineessa tilassa liittyi seuraani ja tervehti minua kuin vanhaa ystävää. Ystävällisesti tervehdin takaisin hiukan vähemmän tuttavallisesti. Hän tarkasteli minua, mie yritin katsoa niitä aika-ajoja. Hän odotti Jaanaa ja oli aivan varma, että minä olen heidän yhteinen ystävänsä suhinasaapas-Satu. Niin varma, että hänen vakuuttelujensa seurauksena mietin jo, että olenkohan sittenkin suhinasaapas-Satu ja jollain oudolla tripillä, sillä jos istuu lipittämässä punaviiniä käpyläläisessä juottolassa, niin eikö ole todennäköisempää, että ON suhinasaapas-Satu, kuin että on imatralainen käsityöyrittäjä katsomassa aika-ajoja? Onneksi se Jaana tuli paikalle ja poimi herrasmiehen matkaansa. Vielä siinä lähtiäisiksi tämä herrasmies selitti Jaanalle, että eikö tämä ole se suhinasaapas, jolloin Jaana katseli minua pää kallellaan ja tuumasi, että kyllä, jollei ole nähnyt Satua pariin vuoteen, niin voi hyvin erehtyä. Heh. Aika-ajot eivät varsinaisesti olleet suomalaisjuhlaa, mutta ihan kauden yleisen linjan mukaiset.

Hilun sielunlämmittäjä jo hahmossaan. Kiitos kuvasta!

Sitten huomoita ja muistutteluja:

Tekstiilikulttuuriseuran kuukauden tekstiili on melkoinen aarre: räisäläläinen huntu. Käy lukemassa ja tutustu samalla seuran toimintaan, haluaisitko ehkä liittyä?

Kansallispukukalentereita voi tilata 30.11. saakka.

USB-muistitikut ovat tarjouksessa 15 €/kpl 30.11. saakka.

Sielunlämmittäjiä pääsisi tekemään Imatran työväenopistossa 28.-30.11. Kurssilla on vasta 2 ilmoittautunutta ja ilmoittautumisaika päättyy pian, joten hopihopi!

Sielunlämmittäjän ohjeita ja kaavoja saa Puodista. Joitakin tarvikkeitakin vielä, vaikka vähissä ovat.

Käsityökortteli on monella tavalla mukana Tampereella Suomen Kädentaidot -messuilla 14.-16.11. ja miun ja Susannan työhuoneen maatuskakiilaferre on Kotimainen onkin kotimaista -näyttelyssä. 

Samaisilla messuilla on muotinäytösten osana Folkista poppia -osio, jossa on miunkin asukokonaisuus. Parasta asua voi käydä äänestämässä Folkista poppia -näyttelyssä.

Käsityökorttelin jouluviikonloppu järjestetään 5.-7.11. Käsityökorttelin Facebook-ryhmässä. Luvassa on arvontoja, lahjaäänestystä, tarjouksia ja mukavaa joulukivaa! Käy siis liittymässä ryhmään ja seuraa ilmoittelua!

Mie lomailen joulukuussa niin, että 8. - 12.12. postitan kalenterit ja jouluviikonlopun tilaukset ja sen jälkeen olen työasioissa tavattavissa seuraavan kerran 5.1.2015. Puodista voi lomani aikana tehdä tilauksia, mutta laskut ja tuotteet lähtevät vasta tammikuussa.

Kotimatka sujui kaameasta sumusta huolimatta hyvässä seurassa nopeasti
ja turvallisesti ja ehdin hyvissä ajoin formuloiden startille :D

Kansallispukuinen kalenteri!

Ensi vuosi on kansallispuvun, Kalevalan ja Kantelettaren juhlavuosi ja tässä seinäkalenterissa kaikki nämä sankarit juhlivat vuoden jokaisena päivänä.
Mitä useamman ostat, sen enemmän säästät! Lisätietoihin ja ostamaan tästä!

Synttärit, taas!

Tällä kertaa juhlivat Suomen Käsityöyrittäjät! 4-vuotias yhteistyöverkosto alkaa viimein löytää toimivan muodon ja näkyä Käsityökorttelina niin netissä kuin tapahtumissakin.

Blogissa kerromme ajankohtaisia juttuja yrittämisestä ja vähän vierestäkin. Juuri nyt kaipaamme ideoita, mistä SINÄ haluaisit lukea?

Me tarvitsemme teitä. Suomessa voidaan tehdä käsityötä vain, jos joku on valmis siitä maksamaan. Joukkoomme mahtuu erittäin laajasti osaajia kultasepästä tiskiriepujen tekijään, värjäristä kaakeliuunien valmistajaan. Yhteistyötä tekemällä pystymme järkeistämään hankintoja, näkymään paremmin, tukemaan toisiamme hankalissa tilanteissa ja neuvomaan toisiamme yrittäjyyden koukeroissa. Mutta ilman teitä emme olisi olemassa. Kiitos.

Ruska ja ale!

Ihana ruska! Rakastan syksyä!

Nämä kuvat on otettu vuosi sitten, lokakuun alussa. Juuri nyt ruska on komeampi, mutta vaatteet yhtä kauniita. Ja Puodin valmiit kiilaferret saa 20 % alennuksella 22.10.2014 saakka! Ne ovat yksittäiskappaleita, joten nopeat syövät hitaat.

Puotiin tästä.


Kiilaferremallisto uudistuu viimeistään keväällä, yksittäiskappaleiden sijaan samaa kuosia saa neljässä koossa, kuoseja tulee olemaan 5-6. Susannan Työhuoneen maatuskakankaista tehdyt kiilaferret pysyvät valikoimissa niin kauan kuin niitä saa ja edelleen kiilaferren voi teetää omasta kankaasta, omilla mitoilla.

Mustan sävyjä

Vuorelma on kuollut. En yllättynyt. Olen äärimmäisen surullinen ja pahoillani tilanteesta niin kansallispukualan kuin Helmi Vuorelman lastenlasten puolesta.

Koska minussa asuu Suuri Optimisti, katson valoon. Keskustelu, joka asiasta on noussut, on ollut erittäin tarpeellinen. Tiesinhän minä sen, että suurelle yleisölle Vuorelma on ollut kansallispuku ja kansallispuku on ollut Vuorelma. He ovat tehneet sata vuotta kansallispukutyötä ja ovat ansainneet suuren osan siitä imagosta. Päätän tämän kappaleen tähän, koska en osaa muotoilla mutta-osiota sellaiseen asuun, jonka haluaisin julkaista.

Ja se on juuri nyt miun ongelma. Olin viikonloppuna Baltic Queenilla Suuressa Karjalaisessa Karonkassa. Huomasin monta kertaa, että en jaksanut kaunistella sanoja, olla ymmärtäväinen ja hymyillä-hymistellä. Olen täysin kyllästynyt kuulemaan samoja loruja, jotka eivät loitsimalla muuksi muutu. Oksennan nämä nyt tähän siinä toivossa, että se helpottaa ja osaan taas asetella sanani kauniimmin, koristella koukeroin. Voit hyvin lopettaa lukemisen tähän, sillä mie olisin hyvin voinut lopettaa kirjoittamisen tähän.

- "Siellä kansallispukuneuvostossa / -keskuksessa ollaan niin tiukkoja ja sieltä käskettiin tehdä näin/olla tekemättä näin/ommella kolmemillisiä pistoja/jotain muuta käsittämätöntä."
Kyllä asiantuntijallakin on oikeus viisastua kolmessakymmenessä vuodessa. Asiantuntija kertoo tulkintansa, joka perustuu siihen tietoon, jota hänellä on käytettävissä. Vielä suurempi kuoppa on sitten, kun asiantuntija asettaa sanansa hitusen huolimattomasti tai kuulija kuulee sieltä jotain ja osa menee ohi korvien, toistelee sitä seuraaville, jotka seuraaville jne. Asiantuntija kertoo oman tulkintansa ja sinä teet oman päätöksesi. Älä hauku sitä asiantuntijaa, ei hänkään hauku sinua.

- "Kyllä Virossa/Norjassa/Ruotsissa on paremmin. Kyllä siellä tehdään sateenvarjoja/kirjoja/saappaita/neuleita/halvalla/hienosti/kaikki." No, mistä se on kiinni, että meillä ei tehdä? Siitä, että meillä itketään, kun kukaan ei tee. Virossa/Norjassa/Ruotsissa ryhdytään toimeen. Ei kai holhousyhteiskunta ole tehnyt meistä ihan kädettömiä? Ja sitä paitsi meillä tehdään! Suurin ongelmamme on markkinointi. Taiteilija tai käsityöläinen ei useinkaan ole markkinoinnin paras osaaja ja tieto ei kulje. Lisäksi sen tekijän aika menee siihen tekemiseen. Toinen juttu on raha. Se nyt vaan on niin, että suomalainen ei maksa siitä, jonka voisi tehdä itsekin, mutta ei nyt viitsi. Tai viittäkymppiä sateenvarjosta.

- "Kansallispukuja pitäisi tehdä halvemmalla." No, ole hyvä ja tee.

- "Kansallispukujen ei pitäisi olla niin kamalan vaikeita tehdä/hankalia huoltaa/mahdottomia pukea." Ei miulla toistaiseksi ole ollut vaikeuksia. Vaikeat asiat muuttuvat helpoiksi, kun ne oppii. Jos ei opi, voi teettää toisella. Siinä kohtaa on vaikeus, kun materiaaleja ei ole olemassa, mutta siitäkin selviää lujalla työllä. Sitäpaitsi me ammattilaiset teemme kyllä sen työn, ei teidän tarvitse.

- "Kansallispukuväki piilottaa kansallispuvut ja esikuvat museoon, eikä niitä kukaan saa nähdä." Kansallispukuväki ei hallinnoi museoita, eikä päätä siitä, kuka esikuvia pääsee katsomaan ja kuka ei. Kansallispukuväki toivoo, että jos jotain esikuvia pyydetään esille, siitä tulisi tieto myös kansallispukuväelle sen vuoksi, että museotekstiilejä ei oteta esille turhaan monia kertoja ja siinä samalla kansallispukuväki voisi tehdä itselleen muistiinpanot. Se on sitten eri juttu, että mitä sellainen ihminen, jolla ei ole laajaa tietopohjaa, saa irti esikuvan näkemisestä.

Anteeksi.

Kaikesta huolimatta uskon vankasti siihen, että 130-vuotias kansallispuku juhlii ensi vuonna vahvempana kuin pitkiin aikoihin.

Aavistus juhlasta

Ensi vuonna juhlitaan 130-vuotiasta kansallispukua. 

Suuri Päivä on 5.8.2014.

Kuva: Riikka Lempiäinen

Ihan kuin ei mitään muuta tekemistä olisi, käytin tänään monta tuntia tähän haasteeseen.

Käyttäisitkö sinä siihen nyt muutaman minuutin ja ehkä pian vähän enemmän? Sinut on haastettu :) Toivon, että haastat puolestasi omia ystäviäsi, tuttujasi, lempitaiteilijoitasi, opettajiasi, lastesi opettajia, harrastusryhmäsi ja ketä nyt keksitkään.

Kiitos!

Jääsken naisen paita ja jotain ihan muuta

Lupasin kirjoittaa Jääsken naisen kansallispuvun tarkistuksesta tarkemmin. Aloitin "kyläilemällä", eli kirjoitin paidasta Tekstiilikulttuuriseuran kuukauden tekstiili -jutun. Käy siellä lukemassa ja samalla voit tutkailla, olisiko Tekstiilikulttuuriseura siullekin sopiva yhdistys :)

Jääsken naisen kansallispuvun paidan esikuva asustelee Kansallismuseon varastossa.

Ja se "jotain ihan muuta". Mie en mahdu tänne. Tavaraa tulee ovista ja ikkunoista ja kun sadan neliön työtila on tupaten täynnä, on aika tehdä asialle jotain. Laitoin pystyyn kansallispukukirppiksen. Sinne tulee vielä kankaita, nauhoja ja muuta sälää, kunhan jossain välissä ehdin. Samalla kaivelin uusia, kaapissa lojuneita kansallispukujen osia Puotiin.

Mm. tämä Hämeen liivi löytyy kirppikseltä.

Ulkona on raikas, aurinkoinen syyssää. Viime yönä oli pakkasta. Samankaltainen sää oli tasan kymmenen vuotta sitten, silloin tosin siellä täällä oli sohjokasoja taannoisen lumisateen jäljiltä. Tasan kymmenen vuotta sitten minä ja mieheni menimme naimisiin. Vaikka meitä siinä vaiheessa jo vankasti yhdisti 11 vuotta yhteiseloa, asuntolaina ja 3-vuotias tytär, niin olihan se silti merkityksellinen päivä. Miun muistoissa se tulvii ystäviä, lämpöä, naurua ja herkkiä hetkiä. Rakastan rakastan.

Sumea kuva sopii tähän hyvin, sillä melko sumeat ovat mielikuvatkin :D

Käsityökorttelin ETUpäivät

Käsityökorttelin ETUpäiviä vietetään aina kuukauden 3 viimeistä päivää. TÄÄLTÄ näet kulloinkin mukana olevat yritykset. Edut voivat olla alennuksia, erikoistuotteita, postikuluttomuutta, mitä nyt milloinkin, käy tutustumassa :)

Miun Puodista saat syyskuun ETUpäivien ajan toimitukset ilman postikuluja. Etu koskee Puodin valmiita tuotteita ja tarvikkeita, ei tilauksesta valmistettavia. Etu on voimassa tiistai-iltaan, puoleen yöhön saakka ja sen saat kirjoittamalla tilauslomakkeen lisätietoihin "KÄSITYÖKORTTELI".

Luethan Puodin toimitusehdot ennen tilausta.

Hengästyttävän upeaa silkkiä

Kävin eilen Susannan kanssa Lahdessa kankaidenhankintaretkellä. Olen jo aikaa sitten päättänyt, että 
lopetan kiilaferrejen teon yksittäisistä kangaspaloista ja alan ostaa aina muutaman pakan, joista tehdään kaikkia kokoja niin kauan kuin niitä riittää. Sitten ostetaan seuraava pakka. Käytännössä samasta kankaasta olevia kiilaferrejä tulee siis 10 - 20 kpl. Tämä on järkevää mm. siksi, että erilaisten kiilaferrejen kuvaaminen verkkokauppaan vie hirveästi aikaa ja siksi, että näissähän käy aina niin, että mieluisaa kuosia oleva kiilaferre onkin väärä kokoa asiakkaalle.

Tuumasta toimeen, vihdoinkin. Hurautimme Lahteen, puhuimme toisillemme suut ja silmät täyteen, varsinaista vertaistukea ja pään tuulettamista siis. 

Tukusta löysimme juuri sopivan valikoiman kiilaferrekankaita. Olen itse ihan innoissani niistä, toivottavasti tekin sitten, kun niiden julkistamisen aika tulee. Tänään puran niitä rullilta, ne lähtevät sunnuntaina äidin matkassa heille, äitihän on miun ompelija ja rullilta kankaat täytyy purkaa siksi, että ne eivät tuollaisenaan mahdu heidän autoonsa.

Löysin myös aivan hengästyttävän upeaa brodeerattua silkkiä. Nyt on ihan ainutkertainen mahdollisuus teettää tästä silkistä kiilasarafaani tai sielunlämmittäjä omilla mitoilla. Värivaihtoehdot ovat puna-kulta ja musta-kulta. Tuo punainen on vähän ärsyttävä kuvattava, kamera haluaa vääristää sen violettiin suuntaan, vaikka se on oikeasti upean, syvän viininpunainen. 

Tässä kuvassa väri on lähimpänä totuutta, mutta edelleen liian violetti. Tämä on toooosi hankala kuvattava.
Oikeasti punainen on vielä syvemmän viininpunainen.

 

Tässä kuvassa väri on oikeimmillaan.

 

Tästä silkistä sielunlämmittäjä 559 €, kiilasarafaani 399 € (sis. työt, tarvikkeet ja alv 24 %) lisäksi tulevat postikulut. Sitovat tilaukset 5.10. mennessä sähköpostiin soja@kansallispuku.com. Jos haluat ostaa tätä silkkiä sellaisenaan, hinta on 35 €/m (leveys 137 cm, kirjotun osuuden leveys 130 cm). Minimitilaus 1 m. Huom! Kangasta on rajoitettu erä, enkä ota sitä varastoon, joten 5.10. jälkeen tämä tilaisuus on mennyttä. Toimitusaika on alkaen 1 kk ja sovitaan tilauksen yhteydessä.

Kotimatkalla piipahdimme vielä ostamassa munia Kuorttisen luomukanalasta Lappeenrannasta. Varsin onnistunut päivä siis! Kiitos Susannalle hyvästä seurasta ja "järjen" äänestä!

Ladies and gentlemen, mina damer och herrar, hyvät naiset ja herrat: Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku

Lauantaina 20.9. Suomen kansallispukukeskuksessa kansallispuvun juhlapäivänä julkistettiin se, jota olen täällä pakertanut, mutta jota en ole voinut näyttää: Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku. Ihana Susanna kävi kuvaamassa mallipukua, jonka vetäisin päälleni (shhh, ei kerrota kellee!). Naama on ehostamatta, mut onneks sie katsot pukua, etkä naamaa, jookos :D Huomautan myös, että näissä kuvissa miulla ei ole käsinneulottuja sukkia, itseasiassa sukkani ovat vähän turhan valkeat.

Kukapa ei haluaisi näin upeaa pukua?
Huntu, paita, paljinsolki, kostuli, hurstuthame, kudottu neulepitsihelmainen esiliina.

Jääsken naisen kansallispuku on ihka ensimmäisiä kansallispukujamme. Ensimmäisen pukumallin suunnitteli Theodor Schvindt ja se julkaistiin Koti ja yhteiskunta -lehdessä vuonna 1889.

Sittemmin Jääsken pukua on valmistettu hiukan eri näköisinä versioina, enemmän ja vähemmän kansanomaisin konstein. Kansallispuvun tarkistuksessa sitä ennen valmistetut kansallispukuversiot eivät missään nimessä lakkaa olemasta kansallispukuja. Ne ovat edelleen yhtälailla käyttökelpoisia juhlapukuja, eikä tarkistuksen tarkoitus ole mitätöidä, vaan rikastaa, täsmentää ja tuoda jotain lisää. Niin tässäkin tapauksessa.

Miulla on näissä kuvissa B-mallipuvun liivi ja sarkaviitta
ja niistä puuttuu vielä tässä vaiheessa hakaset. Niitä voit kurkata TÄÄLTÄ.
Huntu, paita, paljinsolki, liivi, tummansininen sarkahame, kudottu neulepitsihelmainen esiliina.

Pukutarkistuksessa mallipukuihin valmistettiin ilahduttava määrä osia: paita, sininen sarkahame, ruudullinen hurstuthame, liivi, nyytinkiesiliina, kudottu esiliina, jonka helmassa on neulottu pitsi, kostuli (kesäinen päällysvaate), sarkaviitta, neulotut sukat, paljinsolki, neidon päähine pinteli ja aikuisen päähine huntu. Koska kaikki jääskeläiset naiset eivät suinkaan pukeutuneet täsmälleen samalla tavoin, vaikka heidän puvuistaan tunnistettavat yleispiirteet löytyvätkin, on mahdollisimman monessa kohdassa jätetty puvun tekijälle tai teettäjälle valinnanmahdollisuus: sykerölaitteen nauhassa on variaation mahdollisuutta, esiliinan nauhan voi tehdä pidemmäksi tai lyhyemmäksi makunsa mukaan jne.

Kudottu esiliina. Esiliinoissa on samaa nauhaa, tässä se on irrallinen,
nyytinkiesiliinassa se ommellaan vyötärökaitaleeksi. Kummassakin nauhan pituuden
voi valita itse niin, että se sidotaan taakse tai niin, että se yltää sieltä vielä eteen
ja sidotaan essun päälle.

Kaikki nyt valmistetut puvun osat ovat yhdisteltävissä olemassa olevien Jääsken pukujen kanssa. Jos vaikka pukusi paita alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt, voit tehdä uuden paidan tarkistetun mukaiseksi. Voit mainiosti täydentää pukua sarkaviitalla ja kostulilla ja vaihtoehtoisilla hameilla ja esiliinoilla, jolloin voit vähän tilanteen mukaan valita sopivan kokonaisuuden.

Huntu, paita, paljinsolki, sarkaviitta, hurstuthame ja nyytinkiesiliina.

Puvut eivät synny ilman tekijöitä, eikä kukaan yksin tällaiseen pysty. Kansallispukukonsultti Taina Kangas vastaa käytännön järjestelyistä ja on yhdessä tutkija, puvun asiantuntija Leena Holstin kanssa valinnut käytettävät esikuvat ja ottanut niistä muistiinpanot. Taina tekee myös ohjeet ja kaavasarjat pukuun. Tämän puvun ohjeissa otetaan ensi kertaa käyttöön haastavuusaste-luokitus. Jokaisessa kankaassa ja puvun osassa on luokiteltu, miten vaikea se on tehdä. Se auttaa tekijää ja kurssin ohjaajaa siinä kohtaa, kun mietitään mitä tehdään itse ja mitä teetetään ammattilaisilla. Tuula Pärnänen kutoi kaikki muut käsinkudottavat kankaat, paitsi sarkaviitan paksun saran. Hän kutoi myös hameiden vyötärökaitaleiden nauhat. Tämän puvun hurstuthamekangas ja molemmat esiliinakankaat ovat erittäin haastavia kudottavia. Helena Hämäläinen kutoi nauhat esiliinoihin ja sykerölaitteeseen. Marjo Vainio neuloi sukat ja esiliinan helmapitsin. Pukutarkistuksen yhteydessä toteutettiin myös jääskeläiset juhlasormikkaat, joiden mallikappaleet Marjo myöskin neuloi. Sormikkaita ei liitetty mallipukukokonaisuuteen, mutta niitä voi ihan hyvin käyttää puvun kanssa. Annikka Eilola nypläsi nyytinkiesiliinan nyytingit, eli karjalaiset pitsit. Nyytingit ovat yleensäkin haastavia, nämä ovat ihan supervaikeat tiiviytensä vuoksi ja siksi, että osa langoista on villaa. Paljinsoljen pukuun valmisti Johanna Rantalainen. Koruun ei tietääkseni tullut muutoksia siitä, mitä Seppo Reponen on jo aiemmin valmistanut. Liivin ja sarkaviitan hakaset teki Kurkipellon pajan Ville Hyvönen - tai ymmärtääkseni yhteistyö pariskunnan välillä on vahvaa, Hannele Maahinen ei liene ihan osaton tässä työssä. Kirjonnat, ompelutyöt ja sarkaviitan saran tein mie. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä Raija Mattelmäki, joka vastasi kustannuspuolesta, mikä ei ole vallan pieni osuus ollenkaan!

Voi, miten mie rrrrrakastan tuollaisen piiperryskirjonnan tekemistä!

Huntu on puvun osa, joka aiheuttaa ehkä eniten keskustelua: "onko sitä pakko käyttää", "se on niin hankala", "se ei pysy päässä", "se on kuuma", "se on ruma". Suurhunnut, kuten tämä Jääskenkin, ovat olleet vähän "puoliksitutkittuja" ja niiden alle on väsätty jos jonkinmoisia sykeröitä. Esikuvien aikaan sykeröt tehtiin osittain irtonaisiksi, osittain niihin käytettiin hiuksia. Niiden sisällä saattoi hiusten lisäksi olla pajunvitsaa, lankaa, rautalankaa jne. ja ne päällystettiin tiukkaan kierretyillä nauhoilla.

Huntu sidotaan sykerölaitteen päälle.

Jääsken pukutarkistuksen yhteydessä näimme mahtavan kattauksen sykerölaitteita ja huntuja Jääskestä ja lähitienoilta. Ne kaikki olivat hitusen erilaisia. Huntujen ja sykerölaitteiden keskinäinen suhde ei ollenkaan välttämättä ollut selvä. Hunnut eivät olleet kiinni sykeröissä, vaan talletettu erillään.

Eräs Jääskestä talletettu huntu Suomen kansallismuseon kokoelmista.

Otin asiantuntija Leena Holstin hyväksymänä hunnun valmistukseen sellaisen otteen, että kaikki tähän saakka tehty sysättiin syrjään. Katsoin asiaa ihan uusilla silmillä. Huntu- ja sykerölaiterepertuaari vakuutti miut siitä, että tapa oli oikea. Valmistin sellaisen sykerölaitteen, joka pysyy napakasti ja mukavasti päässä. Muotoilin hunnun sen päälle niin, että kaikilla laskoksilla ja muodoilla on joku järkevä tehtävä. Hyvin oleellinen oivallus oli se, että Jääsken hunnun ominaispiirre "koirankorvat", jotka on kansallispukujen huntuihin toteutettu erittäin monilla tavoilla, ovat itseasiassa seurausta siitä, että huntukangas kiertää sykerölaitteen kierretyt päät ja lukittautuu sykerölaitteen ja pään väliin. Luulen, että nämä erilaiset tulkinnat juontavat juurensa siitä, että tähän mennessä huntuja on tulkittu erillään sykerölaitteista.
Me kaikki kansallispukuasiantuntijat hämmästyimme ja ilostuimme, sillä nyt syntynyt huntu on keveä, se pysyy napakasti päässä, eikä häiritse eloa ja oloa ollenkaan!
Elämän helpottamiseksi ompelin hunnun muutamalla pistolla sykerölaitteeseen kiinni, jolloin se on mahdollista pukea yksin, joskin lämpimästi suosittelen, että toinen henkilö asettelee takaosan kangaspaljouden kauniisti.

Huntu, paita, sarkaviitta, hurstuthame ja nyytinkiesiliina.

Puvun työohjeet ovat vielä tekeillä, niitä joudumme odottamaan vielä vuoden verran. Koska tätä pukua on tehty useampi vuosi, ei sitä tuosta vain selitetä yhdessä blogikirjoituksessa. Mutta monessa blogikirjoituksessa kyllä, joten tämä sarja jatkuu, pysy kuulolla :)

Nyytinkiesiliinaa ja hurstuthametta.

Julkistuksen jälkeen olo oli helpottunut ja iloinen.

Puku oli puettu miulle ja Käsityön museon Jaanalle, miun osakseni tuli esittää neitoa,

siksi miulla on pinteli päässä. Ja tuo on sitten virallinen hiustyyli pintelin kanssa :P

Haluan ihan erikseen alleviivata, että kaikki mikä on kirjoitettu tai

mikä näkyy kuvissa, ei ole absoluuttisesti oikein tai totta. Ei edes virallisessa julkistuksessa nähty. 

Tämän ikäinen nainen EI siis kulje pintelissä, oli siviilisääty sitten ihan mitä tahansa.

P.S. Tässä vielä linkki taannoiseen kirjoitukseeni siitä, miksi pukuja tarkistetaan.