sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Niin joulu joutui jo taas pohjolaan

Joulukalenterista putkahti tänään toiselle sijalle tullut kuva. Yksi luukku on vielä jäljellä. Mitäs kansallispukuhauskaa sitten keksittäisiin?



Joulun jälkeen on tiedossa yrittäjän uudenvuodenjuhla eli inventaario. Haaveilen, että siivoaisin ja järjestelisin pajan uudelleen siinä samalla ja saisin uudet (vanhat) metallihyllyt käyttöön. Saas nähdä, miten ämmän käy. Töitä on vaiheessa ja jonossakin niin pitkälle kuin silmä siintää. Hyvä niin.



11.-12.1. seilaillaan Folklandialla ja mie hullu risteilen vielä toisen kierroksen siihen päälle, kaveriporukan "pikkujoulu"risteilyn merkeissä. Folklandialla on kansallispukuapteekki, tervetuloa moikkaamaan meitä rajatapausten merkeissä!



Tammikuuhun mahtuu myös Jääsken mallipuvun kokeiluja ja käynti Orimattilassa.



Nyt on kuitenkin aika nostella työajatukset ylähyllylle pölyttymään ja laskeutua joulun viettoon. Ihan kohta lähdemme tuonne paukkupakkaseen hakemaan joulukuusta pellonlaidasta. Se on jo viime keväänä valittu ja merkitty.



Meille on muodostunut perinteeksi rakentaa lasten kanssa piparkakkumaailma. Se on aina vähän erilainen, mutta sieltä löytyy meille rakkaita ihmisiä ja eläimiä. Nekin, jotka eivät ole maailmassa näkymässä, ovat siellä ajatuksissamme ja niin luonamme koko joulun.



Toivon Sinulle tunnelmallista ja ilosta kimmeltävää joulua!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Puuuuuuh!

Mie kyllä pidän työstäni enimmäkseen erittäin paljon, mutta välillä vaan on hommia, että ei tuu mittää! Vaan ei auta kuin pakertaa. Nyt on sellainen savotta meneillään, että välillä itken ja välillä tomerana taas jatkan. Ja pyhästi päätin, että tätä plaatua tämä on viimeinen ikinä. Järjetöntä touhua. Kyse on eräästä kudontahommelista ja voihan olla, että olen vain taitamaton, mutta hiukan epäilen, että tässä ei oikein tiheys ja lankalaatu kohtaa. Plääh. Kudontavauhti on n. 2 cm tunnissa ja valmista pitäisi tulla rapiat 3 metriä. Koska lanka vaan hiutuu koko ajan, jälki on karmeaa. Työn ilo puuttuu kokonaan ja ilman sitä ei jää oikein mitään. Ei auta, rämmittävä on.

Matkasimme perheen kanssa viikonlopuksi maan toiselle laidalle etanakodilla rakkaan ystävän syntymäpäiville. Lupasin lähtiessä jättää kaikki työajatukset kotiin ja se onnistuikin käsittämättömän hyvin. Nyt jaksan taas uudella tarmolla - ainakin hetken. Ihanien ystävien, perheen ja kahden aiemman koirakaverin lisäksi meitä ilahdutti tämä Lili-neitokainen:



Tämä viikko ahkeroidaan vielä - paitsi että keskiviikkona menen syntymäpäiväni kunniaksi kampaajalle ja torstaina ihan muuten vaan ilokseni hierojalle. Perjantaina kahden jälkeen saa luvan laskeutua joululoma, että ehdin aatoksi haihduttaa työt päästäni. Joulun ja uudenvuoden välillä on taas inventaarion aika ja jos jaksan, myllään koko pajan ympäri, että saan uudet hyllyköt sinne paikoilleen. Saattaa lähteä melkoisesti kamaa kiertoon, sellainen fiilis on nyt.

Seinäkalenterin suosio ilahdutti, 301 on toimitettu ja 2 odottaa vielä postitusta!

JOULUKALENTERIN LUUKUT AUKEILEVAT FOORUMILLA. JÄNNITYS TIIVISTYY, MITKÄ KUVAT VOITTAVAT HUIKEAT RAHAPALKINNOT?

maanantai 3. joulukuuta 2012

ARVONTA!

Lämmin kiitos kaikille Aikaa aistia -kirjoitukseen kommentoineille. Liikutuin ja tulin onnelliseksi kauniiden asioidenne äärellä. Sitten taas, kun kiire uhkaa aiheuttaa vauhtisokeuden, yritän muistaa palata noihin kommentteihin. Olette tervetulleet tekemään samoin!

Lupasin arpoa kommentoineiden kesken yhden kansallispuku-poika-seinäkalenterin. (Varastosaldo Puodissa näyttää nollaa, sillä laitoin sen varmuuden vuoksi nollille. Kunhan kalenterit tulevat ja saan ne matkaan, saattaa vapautua vielä muutama myyntiin, joten voit laittaa miulle sähköpostia, jos olet kiinnostunut seinäkalenterin hommaamaan vielä).

13 lappusta arvontakulhoon, reipas pyöräytys...


...ja unenpöpperöinen Tiia-Maija toimi onnettarena nostaen lapun, jossa lukee:



KATJA KARJALAINEN
Katjan kaunis asia on "pentukoiran pehmeän turkin silitys".
Katja, postitus hoituu muiden bisnestemme ohessa :)



P.S. Joulukalenterista on jo 3 luukkua auki! Hiukan hienosäätöä vielä kuvien kanssa harjoitamme, mutta siellä ovat ihasteltavina!
Viimeksi kerroin noista joulukalentereista, joita itse availen ja tämä ihanuus unohtui kyydistä! Käykääs kuuntelemassa!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukalentereita, Taitoa, lunta, ihanaa

Eilen ilmestyi vuoden viimeinen Taito-lehti. Siinä on pukupuheita - kansallispukuja, sarafaaneja, Saamen pukua, virityksiä - lehden täydeltä, myös iso juttu miusta. Taito on aika kivasti tavoittanut sen, missä juuri nyt mennään ja miten monella rintamalla. Kansallispuku ei voi olla yksi ainoa asia, kun sen "omistajia" on viisi miljoonaa. Tiina Aalto kirjoitti sen jutun miusta ja voin allekirjoittaa sanomakseni asiat, joita siinä on. Ja nolostelen vähän sitä, että jutun mukaan (=oikeasti) nauraa hörötän joka käänteessä. No, kansallispuku on iloinen asia! Meidän tyttäremme esiintyvät jutun kuvituksessa ja toki näytin heillekin lehtiä. Lellu 6 v. oli kirjoittamassa joulupukille ja siltä istumalta lisäsi listaan Olga-mekon :D Ks. Taito 6/2012, s. 23 tai kurkkaa täältä. Tuokin on sen Juuret Karjalassa -projektin tuotoksia, Tina Nylundin käsialaa ja tuo ja pidempi mallinsa olivat miun ehdottomat lempparit (omieni jälkeen tietenkin ;) ). Mieheni selaili lehteä myös ja bongasi tuon saman mekon ja kysyi, miksei miulla ole tuollaista kansallispukua :D Vastasin, että siksi, että hän ei ole vielä ostanut miulle sellaista!

Joulukuun ensimmäinen on saapunut ja sehän tietää joulukalentereita! Miulla on Partiolaisten joulukalenteri ihan fyysisesti, sen lisäksi avasin tänään luukut Kansanmusiikki.fi:n kalenterista, Suomen KäsityöYrittäjien kalenterista sekä tietenkin KANSALLISPUKU-POIKA-JOULUKALENTERISTA!

Seinäkalentereita odottelen saapuvaksi heti alkuviikosta ja sitten onkin edessä valtaisa postitusurakka! Ulkona tuiskuttaa lunta ja luulen, että pienen pulkkamäkisession jälkeen taidan kirjoitella osoitteita kuoriin ja tulostaa kuitteja jo valmiiksi... Kalentereita jää painatuskätevyyssyistä jonkin verran varastoon, joten vielä ehdit ostaa omasi, kun pidät kiirettä!

torstai 29. marraskuuta 2012

Vartiolammen puku

Vuonna 2007 muuan Seija Nikkanen otti minuun yhteyttä ja kyseli Raja-Karjalan kansallispuvusta. Hän halusi tehdä sellaisen tyttärelleen. Raja-Karjalan "kansallispuku" ei nimestään huolimatta ole rajakarjalaisten esikuvien mukaan tehty ja oikeastaan se ei ole edes kansallispuku siinä mielessä, että se on sarafaani. Siis feresi.

Olin "tavannut" Raja-Karjalan puvun esikuvia Orimattilassa Kansallismuseon keskusvarastolla. Ne on talletettu Vienan Karjalasta, mm. Oulangasta, Vartiolammelta. Vartiolampi sijaitsee n. Kuusamon korkeudella, rajan tuolla puolen. Sitä, miksi nämä vienalaiset vaatteet ovat päätyneet Raja-Karjalan puvun esikuviksi, voin vain arvailla. Ja arvaan, että on ollut tarve tehdä kansallispuku Raja-Karjalan alueelle ja tuo on ollut lähin mallin tekijää miellyttävä vaate.

Joskus vaisto kertoo jotain ja joskus se jopa osuu oikeaan. Lupasin Seijalle, että jos hän tulee työväenopistoon kurssilleni tekemään esikuvien mukaista pukua, lupaan antaa tähän asiantuntemukseni, osaamiseni ja lähdeaineistoni. Kerroin, että se vaatii meiltä molemmilta aikaa, kärsivällisyyttä ja kokeiluja. Se on vaatinut rutkasti näitä kaikkia, varsinkin Seijalta, joka on väsymättä kokeillut kymmeniä lankoja, kirjonnan täsmäyksiä, veran kiinnityksiä, tehnyt sauma- ja päärmekokeiluja, jäljittänyt työtapoja ja kaiken kukkuraksi tehnyt huolelliset muistiinpanot ruutupiirroksineen ja lankanäytteineen tekemästään! En ole katunut lupautumistani hetkeäkään. Olen myös painavasti sanonut, että Seija on poikkeustapaus ja tämä ei tule toistumaan :D

Puvun olkainhame on kiilasarafaani, sviitka. Se on paksuhkoa, täysvillaista, kevyesti sarkautettua, oranssihkoa mataranpunaista kangasta. Esikuva on hyvin pieni. Kuvia esikuvasta löytyy Suomen Museot Online -sivustolta.



Mie kudoin sviitkaan kankaan. Kaavan laati Taina Kangas. (Sittemmin olen tehnyt tämän sviitkan pohjalta, hieman muunnellen, ohjeet ja kaavat, jotka ovat Puodissa myynnissä nimellä "kiilasarafaani Vartiolampi". Malli on laajemmin käytössä ollut, ei mitenkään vartiolampelaisten oma.) Ja Seija kokeili saumoja, kokeili päärmeitä, teki sovituskappaleen ja lopulta ompeli sviitkan.
Seijan ompeleman sviitkan nurjaa puolta. Saumoissa on tukena ja koristeena keltainen villalanka.


Rätsinä, eli paita, on valkeaa pellavaa ja useista palasista koottu. Sen hihanperät on kirjottu villa- ja silkkilangoin (olikohan puuvillaakin), pääntiellä on ostonauha. Valitettavasti en löytänyt rätsinää tuolta Suomen Museot Onlinesta, eikä minulla ole julkaisulupaa museolla ottamiini kuviin. Mutta minulla on hienoja kuvia Seijan rätsinästä!
Hihanperien kirjonnassa on silkkiä, villaa, puuvillaa ja lurexia.


Hihanperä paikallaan rätsinässä.



Päähine on sorokka. Siitä voi lukea lisää täältä.



Tuo keskellä oleva reikäkuvioinen suorakulmio oli ihan oma haasteensa, jonka Seija selätti hyvinkin itsenäisesti. Tekniikka on ilmeisesti vähän muunneltua pohjaompelua.
Tässä kuva "reikäompeluksen" välivaiheesta...

... ja tässä valmiina.


Tuo keskellä ylhäällä oleva "ruttuinen verka" -kohta osoittautui yllättävän haasteelliseksi.



Ja tässä sorokka päässäni (tulee tuosta pärstästä mieleen blogeissa kiertävä juttu siitä, että uskaltaako kuvata itsensä ilman meikkiä ja ilman photoshoppia ja julkaista kuvan blogissa. No, ei se miulle ole ennenkään ongelmallista ollut, että tässä taas, olkaa hyvät - pahoittelen).

Tässä on osa Seijan tekemistä kokeiluista :)


Sorokan pukeminen mietitytti, sillä tuo takaraivolle laskeutuva kangas ei oikein halunnut laskeutua. Sitten vasta nyt, kun laitoin tuon sorokan Facebookin Kansallispuku-ryhmän tunnistuskilpailuun ja kävin vielä tutkailemassa tuota Suomen Museot Online -sivustoa, niin löytyi tuo sorokan esikuva ja myös sen alle puettava alusmyssy ja koko systeemin pukemisohje!
No, tätähän sitten aletaan tehdä seuraavaksi!

Tässä kuvassa puku on omistajansa päällä, sorokka vielä keskeneräisenä. Jossain kohtaa tätä projektia päätimme nimittää tätä nimenomaista vaatepartta Vartiolammen puvuksi.

Myös vyö on bulberoisia, eli päihin tulevia käpyjä vailla valmis. Itse olen vähän sitä mieltä, että tuon kiilasarafaanin malli kärsii vyöstä, mutta en pysty varmaksi sanomaan, onko noiden kanssa vyötä käytetty tuossa päällä.

Seija on toki näiden vuosien aikana kurssilla ehtinyt tehdä paljon muutakin. Mie en oikein osaa sanoin kuvailla, miten onnellinen, iloinen ja liikuttunut olen siitä, että hän on tähän näin paneutunut ja saa näin kaunista jälkeä aikaiseksi. Harmittelen vain sitä, että kansallispuku ei kaapannut häntä vuosikymmeniä sitten. Seija ei ole ihan nuori tyttönen enää, mutta istuu toivottavasti kurssini "apuope-enkelinä" vielä monta vuotta.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Aikaa aistia

Sade on ripustellut helmiä paljaisiin koivunoksiin lenkkipolun varrelle.


Silloin kun olen kiireinen ja stressaantunut, en pysty havainnoimaan asioita ympärilläni. Näkökenttä kapenee, kuin ajaisi kovaa vauhtia autolla. Jos elämän moottoritietä jatkuu pitkään, en näe kauneutta, vaikka se loikkaisi eteeni. Näen vain kiirettä häiritseviä, poispyyhkäistäviä asioita.


Mennyt viikonloppu tarjosi pitkästä aikaa todellisen lepohetken, sellaisen, jonka osasin ottaa. Sopivasti sosiaalisuutta rakkaiden ystävien seurassa. Niiden, joiden kanssa ei tarvitse vetää mahaa sisään tai miettiä, mitä suusta pääsee. Niiden, joiden kanssa voi olla vaikka hiljaa. Nautin joka hetkestä ja niitä hetkiä tuntui vain riittävän ja riittävän. Kun en suostunut kurkistamaan kiireputkeen, tunsin maan jalkojeni alla ja ilman ympärilläni. Sunnuntaina pikaisella lenkillä pysähdyin kesken hyvän rytmin hämmästelemään marraskuun raiskaamia koivuja, joiden oksille sade oli ripustellut tuhansia kirkkaita helmiä.


Viikonlopun kruunasi formulakauden päätöskisa, joka tarjosi jännitystä viimeiseen (tai toiseksi viimeiseen) kierrokseen saakka. Jesh! Ensi kaudella Bottaskin ajaa ykkösiä (tai no, sopimus julkaistaan keskiviikkona vasta) ja toivoisin todella, että Kovalainen pääsisi vielä näyttämään kyntensä kilpailukykyisessä autossa. Kimille miun formulasydän silti sykkii. No, nyt neljä kuukautta täytyy vaan odotella, sillä aikaa meille saa taas sunnuntaisinkin tulla kyläilemään ;)


On ihanaa aloittaa työviikko rentona ja levänneenä! Aloitin sen tilaamalla kansallispuku-poikakalenterit. Ilokseni niitä on tilattu 241 kpl! Otin muutaman ylimääräisen, jos joku on vaikka unohtanut tilauksen. Kalenterien postittaminen onkin sitten ihan oma urakkansa... Ja enää 5 yötä, niin päästään aukomaan Kansallispuku-poika-joulukalenterin luukkuja!


Koska muutama postaus sitten laittamani laskuri-arvonta meni vähän huti, niin arvon tähän kommentoineiden kesken yhden Kansallispuku-poikakalenterin. Kerro kommentissasi, mitä kaunista sinä viimeksi näit, kuulit, haistoit, maistoit tai tunsit. Viikko aikaa osallistua, maanantaiaamuun 3.12. klo 8.00 mennessä tulleet kommentit ovat mukana.

torstai 15. marraskuuta 2012

Väriä harmauteen, klänninkiä pikkujoulukauteen!

Marraskuun harmautta piristämään laitetaan Puotiin värikäs tarjous:



FERREN OSTAJALLE
KANSALLISPUKUPOIKASEINÄKALENTERI 2013
kaupan päälle!




Koskee varastossa valmiina olevia kiila- ja suoraferrejä. Mainitse tilauksen yhteydessä lisätiedoissa "kalenteri". Seinäkalenterin arvo on 10 €. Tarjous on voimassa 25.11.2012 saakka.

20000!

Mittariin on pyörähtänyt 20000 lukukertaa, vaan ei ole kukaan ilmoittautunut pyöräyttäjäksi! Tunnustaako joku? Jos kommentointi ei toimi, niin miulle voi aina laittaa sähköpostia: soja@kansallispuku.com. Kysehän on siis edellisestä postauksesta, jossa lupasin sille kansallispuku-poika-joulukalenterin, joka pyöräyttää tasalukeman kävijälaskuriin.

Noin muuten pitelee kiirusta. Tein eilen suit-sait-sukkelaan FolkJam-tunnit uusiksi, iski ihan yhtäkkiä kyllästyminen settiin, jota ollaan pienin muutoksin veivattu koko syksy. Hyvä tuli, mutta tuli kiirekin :) Kuolemajärven rekko on vihoviimein yhtä riviä vaille valmis. Tänään leikkaan paidan ja luulenpa, että ompelen hihan saumoja, sillä pieni tauko ennen kauluksen kirjontaa tuntuisi tarpeelliselta. Kuvia tulee myöhemmin, nyt ei ehdi!

Lähetän tänään kansallispuku-poika-seinäkalenterin kuvat painotaloon oikovedosta varten. Jostain syystä fiilikseni menevät nyt hissillä edestakaisin. Kaiken osalta. Yhtenä hetkenä kalenterijuttu tuntuu todella hienolta, toisena epäilen itseäni: pettyvätkö ihmiset, teenkö väärät valinnat, seinäkalenteri pitää ostaa kuvia näkemättä, petänkö odotukset? Sama tuon Kuolemajärven rekon kanssa: välillä se näyttää hienolta ja välillä on kammottava fiilis, että se ei kelpaa. Ja FolkJamia - millainen ope mie siellä olen? Olenko tarpeeksi hyvä hienolle konseptille? Äääh.

maanantai 5. marraskuuta 2012

perjantai 2. marraskuuta 2012

Laatikollinen kauneutta

Hain eilen postista paketin, joka on matkannut Tsekistä.



Jännää! Paketista putkahtaa...


...verkaa...


...brokadia ja puuvillaa.


Tämä taitaa haluta olla sarafaani, oijoijoi miten nättiä!


Suorastaan söpöä.


Lämmittääkö tämä brokadi pian jonkun sielua?



Tuleeko tästä suhai?


Vaaleaa välkettä


Vihreän ystävälle


Sileitä nappeja...


...ja filigraania.


Nauhoja!


Vyöksi?


Tykkimyssyihin? Nämä ovat 10 cm leveitä...


...kuten nämäkin!


Nyt ollaan jo tosi lähellä sitä, mitä olen vuosia etsinyt Virolahden-Vehkalahden -tyyppisiin tykkimyssyihin!


Ja valkeapohjaisenakin.





Mie olen näistä ihan täpinöissäni! Yritän saada nämä pian Puotiin, mutta se ei varmaan tapahdu ihan viikon sisällä ainakaan. Tarkoitus olisi nyt kokeilla tämän homman ulkoistamista, siis joku muu ottaa kuvat ja näpyttelee. Silti miun täytyy laskea näille hinnat. Mitään näistä ei ole kovin paljoa, mutta suurinta osaa saa tilaamalla lisää. Jos kiinnostuit kovin jostain, niin laita toki viestiä jo, vaikka eivät vielä Puodissa olekaan!


Nyt pitäisi malttaa lakata silittelemästä näitä ihanuuksia ja mennä kirjomaan iänikuista Kuolemajärven rekkoa... Iltapäivällä kampaajalle ja huomenna pienet kemut ystävien kera.


Ihanaa viikonloppua Siulle!

torstai 1. marraskuuta 2012

Joulukalenteria odotellessa!



Kansallispuku-poika-joulukalenterin kuvakilpailu päättyi eilen. Hyväksyn kyllä vielä tällä viikolla tulevat kuvat, jos joku mattimyöhäinen vielä on. Kuvia on tullut 106 kpl. Osa niistä on selkeästi sarjoja. Viimeisiä kuvatoimituksia kannatti odottaa, sillä olen saanut eilen postilaatikon täydeltä ihan mahtavia otoksia, joista syntyy huippuhieno joulukalenteri! Nyt aion karsia kuvista jonkinlaisen koosteen ja pyytää sitten muutamilta ystäviltä apua niiden järjestykseen laittamiseen. Aion julkaista kuvat niin, että ensimmäiset 21 kuvaa ovat ihan sekalaisessa järjestyksessä, ihan vaan siksi, että saadaan mukavaa vaihtelua ja rytmiä. Kolme viimeistä ovat sitten käänteisessä paremmuusjärjestyksessä, eli 22.12. julkaistaan kolmanneksi sijoittunut kuva (50 €), 23.12. toiseksi sijoittunut (70 €) ja jouluaattona sitten voittokuva (250 €).

Sain muutaman kuvasarjan, joiden eteen on todella nähty vaivaa. Haluaisin julkaista ne kaikki kuvat, mutta se tietysti tekisi kalenterista vähän yksitoikkoisen, siksi monet julkaisemisen arvoiset kuvat jäävät ainakin tässä kohtaa julkaisematta. Harkinnassa on sekin, että teetän paperisia vuosikalentereita noista kilpailukuvista ja silloin voisi käyttää niitäkin, joita ei joulukalenterissa vielä ole julkaistu. Täytyy vielä hieman tutkailla, paljonko vuosikalenterin hinnaksi tulisi. Tarkoitus ei ole tehdä sillä voittoa, vain kattaa kulut. Hiukan kiire tulee, mutta mietin sellaista, että jos saisin tarpeeksi tilauksia etukäteen, niin olisi turvallisempaa hankkia kalenterit ja siinä olisi hyvä joululahjaideakin. Olisitko halukas ostamaan rohkean (ei seksuaalisessa mielessä) kansallispuku-poika-seinäkalenterin? Mitä olisit valmis maksamaan siitä?

Ihan innostuin nyt tuosta seinäkalenteriajatuksesta! Täytyykin kysellä vähän tarjouksia ja aikataulumahdollisuuksia!

tiistai 30. lokakuuta 2012

Sähköposti tukossa

Syytän tätä aivot limaksi muuttavaa flunssaa siitä(kin), että en tajunnut kummankin käyttämäni sähköpostipalvelimen olevan täynnä...

Huomenna on viimeinen päivä osallistua KANSALLISPUKU-POIKA-JOULUKALENTERIN KUVAKILPAILUUN! Toivon, että jos joku on laittanut kilpailukuvia ja saanut vastauksen ylitäydestä postilaatikostani tai ei ole saanut kuittausta kuvien perille tulosta, niin laittaisi kuvat uudelleen tai ainakin kysyisi onko tullut perille. Olen todella pahoillani vaivasta ja mokastani, toivottavasti kenenkään kuva ei jää kilpailun ulkopuolelle tämän takia! Vaikka huomenna on viimeinen osallistumispäivä, niin jos olet yrittänyt tuloksetta laittaa kuvia, hyväksyn vielä ainakin tällä viikolla saapuneet kuvat (ja miehän en tiedä, oletko yrittänyt, joten tätä voi käyttää hyväksi, jos heräsi tähän vasta nyt)!

Lumi valkaisi maan täälläkin!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Tauti



Olen kuin vankilassa, sisällä talossa ja sisällä säryssä. Sälekaihdinkaltereiden takana aurinko paistaa ja on ihanat ensimmäiset kirpeät pakkaspäivät. Olen tuntenut taudin olevan tulossa viikkotolkulla. Ensin siirsin sitä kiireisempien hommien edeltä (sen siitä saa). Sitten kaksi viikkoa sitten oli tyhjä viikonloppu ja päätin, että antaa tulla vaan. Olo oli hyvin väsynyt ja kipeän tuntuinen, mutta tauti ei tullut kunnolla päälle. Se alkoi sitten seuraavan viikon lopussa, kun vietimme perheen yhteistä syyslomaa kuopuksen kummien luona. Eikä loppua näy.

Olen melko kuuliaisesti maannut sohvannurkassa. Maanantaina menin liman vuoraamista aivoista huolimatta italiantunnille, koska se jää tulevana maanantaina väliin. Opiston tunnit keskiviikolta ja torstailta jouduin perumaan, toisen kerran ikinä. Harmittaa vietävästi opiskelijoiden puolesta. Yhtä paljon harmittaa se, että nyt miun pitäisi olla Hämeenlinnassa Kalevalaisessa Kekrissä, jossa huomenna olisin pitänyt FolkJamin esittelytunninkin. No en ole. Poden tautia, joka on kivusta päätellen keskittänyt voimansa oikeanpuoleiseen poskiontelooni.

Maanantaina juonnan Lappeenrannassa pukunäytöksen. Kattaus on hieno ja edellinen vastaava Joutsenossa yllätti meidät yleisöryntäyksellä. Toivottavasti tulijoita on nytkin. Ja toivottavasti ääni ei  petä.

Flunssassa maatessa on tylsää. Sen lisäksi, että olen katsellut digiboxin kovalevyltä talletettuja sarjoja, arkistoin ja tyhjensin sähköpostista 2300 viestiä. Lähetettyjen puolella on vielä toinen mokoma jäljellä. Saavat odottaa seuraavaa kertaa. Ja tänään oli pakko laatia juonto siihen pukunäytökseen, onneksi osa oli valmiina edellisen keikan jäljiltä.

Kaikkea ärsyttävää siis. Mutta ettei nyt ihan synkältä näyttäisi, niin mukaviakin juttuja: tilasin Tsekistä sarafaaneja ja kansallispukuja varten upeita brokadeja, sinipainettuja kankaita, kukkanauhoja ja muitakin nauhoja, nappeja, verkaa... Eilen maksoin laskun ja molempien hämmästykseksi raha näkyi jo tänään myyjän tilillä, toivottavasti postikin tulisi pian! Ja toinen mukava juttu: raahauduin eilen kuopuksen eskariin keskusteluhetkeen ja sain kuulla hyvin ylistäviä sanoja neitokaisen käytöksestä, taidoista ja nopeaälyisyydestä. Kiva, että noista tulee noinkin hyviä vanhemmistaan huolimatta!

P.S. Täällä ei vielä tänään satanut lunta, vaikka reilun 10 km päässä sitä on kuulemma 15 cm. Kuvassa näkyy multasäkkikasa, joka ei sitten tänäkään kesänä siirtynyt itsestään uuden nurmikon alustaksi. Tai osa siirtyi, mutta on näköjään taas mitä keväältä odottaa: pihatöitä.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Rättei!

Muutama tunti syyslomaa jäljellä,


mutta tulin vain sanomaan,


että Susannan työhuone arpoo!


Kannattaa lukea uudempiakin postauksia (ja vanhempia),


tulossa on lisää upeita kuoseja!




Kuva on kaapattu Susannan työhuoneen blogista

perjantai 12. lokakuuta 2012

Karjalasta Helsinkiin ja takaisin



Piipahdin tiistaina Helsingissä. Lähdin 7.15 junalla. Pendolino on nykyisin käsittämättömän nopea, muistan vielä ajan, kun matkaan meni 1,5 tuntia kauemmin!



Aamupäivällä tapasin Taito-lehden toimituspäällikkö Tiina Aallon, jonka kanssa turistiin kansallispukuasioista lähes pari tuntia. Seuraavaan numeroon tulee asiaa kansallispuvusta ja saamen puvusta. Hölöttelimme kaikenlaista, saapa nähdä millaisen jutun Tiina siitä kokoaa, hui!



Haastattelun jälkeen suuntasin Kulttuurien museoon katsomaan Paikka paikan päällä -näyttelyä. Ja samalla tuli taas katsottua ja kuvattua uusin silmin puvut museon perusnäyttelystä "Kaukaa haettua". Siitä löytyy myös verkkoversio.  Kulttuurien museo muuttaa ensi vuoden aikana Kansallismuseon yhteyteen. Aika näyttää mitä muutto tarkoittaa käytännössä. Ensimmäiset kaksi sekä alla oleva nappikuva ovat Paikka paikan päällä -näyttelystä ja loput Kaukaa haettua -perusnäyttelystä.



Sain vinkin myös Design forumin Saamelaista muotoilua -näyttelystä, mutta ähky iski ja vietin pienen luppoajan Kampin kauppakeskuksen Heureka-kaupassa. Olin kuin lapsi lelukaupassa (niin...)! Lapset saivat tuliaisiksi kynät, joilla voi kirjoittaa näkymättömiä viestejä, jotka voi sitten lukea kynässä olevalla uv-valolla!



Päivän varsinainen tarkoitus oli käydä esittelemässä Tekstiilikulttuuriseuran syyskokouksessa stipendityö, jonka sain aikaiseksi seuran myöntämän stipendin avulla. Tein siis ohjeet ja kaavat kahteen kiilasarafaaniin, ne jotka ovat ostettavissa miun Puodista. Tekstiilikulttuuriseura on eläväinen, vaikka pieni. Se on vielä vähän Helsinki-keskeinen ihan käytännön syistä, mutta jospa meitä kauempia jäseniä reippaasti tulisi, niin pikkuhiljaa sekin voi muuttua! Jo nyt Tekstiilikulttuuriseuran ja Helsingin suomenkielisen työväenopiston yhteistyössä järjestämät luennot voi kuunnella etänä monilla muilla paikkakunnilla ja nyt on tarkoitus mahdollisuuksien mukaan myös vaihtaa suuntaa, eli luento tulisikin joltain "etäpaikkakunnalta". Tekstiilikulttuuriseura myös tosiaan jakaa stipendejä, uuden mallin mukaan joka toinen vuosi. Suosittelen tutustumaan!



Koko päivän oli sadellut enemmän tai vähemmän vettä ja kun kävelin Kampista Siltavuorenpenkereelle Käsityötieteen yksikköön, vettä tuli jo ihan kunnolla ja kadut lainehtivat. Siinä kohtaa muistin, että aamulla valitsemani ainoat "siivot" kenkäni, joilla pystyy koko päivän kävelemään, imevät vettä kuin sieni, myös pohjien läpi. Kengissäni oli siis vettä enemmän kuin Kolera-altaassa. Ei kiva. Kipaisin äkkiä Hakaniemen kautta, mutta eipä ollut Sokoksella miulle kenkiä. Onneksi laukussa oli kuivat sukat, joten edes esitelmän ajan sain seisoksia kuivin jaloin.



Pidän itseäni ihan kohtuullisena luennoitsijana, jopa hyvänä. Pidän luennoinnista ja valmistaudun aina huolellisesti. Mutta joskus vaan ei oikein "lähde". Ja nyt oli sellainen päivä. Valmistautumisesta huolimatta en saanut oikein kunnollista paloa päälle. Pompin asiasta toiseen ja unohdin mainita yhtä ja toista. Siis sekavaa. Ongelmallista oli myös se, etten oikein missään vaiheessa saanut itselleni selväksi, että miten laajasti paneutuisin aiheeseen. Jo pelkkä sarafaani käsitteenä oli joillekin kuulijoille ihan uusi asia. No, kai tuosta kunnialla selvittiin ja opin ainakin sen, että ei ihan noin pitkää päivää luennon alle.



Kotimatka väsyneenä, märissä kengissä tuntui paljon pidemmältä kuin aamuinen pyrähdys. Keskiviikko meni vähän reissukrapulassa, mutta opetushommat tuli kuitenkin hoideltua. Kaikki päivän aikana puhuttu, kuultu, koettu, nähty ja opittu vaeltelee pikkuhiljaa päässäni omalle kohdalleen ja muodostaa uusia yhteyksiä. Mie NIIN rakastan miun työtä!

P.S. MUISTA KUVAKILPAILU!