maanantai 30. toukokuuta 2011

Temari

Minut tukahduttavat ihmiset, jotka sanovat kaikkeen ensin "ei". "Ei niin voi tehdä". "Ei se ketään kiinnosta". "Ei siihen ole rahaa". "Ei se kannata". Tiedättehän tyypin?

Keravan opiston taitoaineiden suunnittelijaopettaja Aune Soppela ei kuulu heihin.

Olin syksyllä Keravan opiston ja juuri Aunen järjestämällä kulttuuri- ja käsityömatkalla Pietarissa (tuolta linkin takaa pitää varmaankin vähän vieritellä alaspäin, sieltä löytyy reissusta juttua). Siellä kävimme myös kirjakaupassa ja bongasin temari-kirjan (siitäkin on tuolla samassa linkissä). Tajusin, että todennäköisesti tuolla tekniikalla pystyn selättämään sarafaanien kanssa käytettävän sulkkuvyön bulberoisten eli käpyjen salaisuuden.

Aloin pikkuhiljaa selvitellä temari-asiaa. Googlailin ja löysin paljon ihania ja havainnoillisia temari-sivustoja. Käspaikan sivuilla kirjoitetaan temareista näin:
"Temari on japanilaista käsityötaidetta. Kiinasta kotoisin oleva taidemuoto on tullut Japaniin satoja vuosia sitten. Sana temari tarkoittaa käsin kietomista.

Palloja ovat äidit ja isoäidit tehneet kimonokankaan jäännöspaloista lasten leikkikaluiksi. Kirjontamallit ja tekniikat kehittyivät alueellisesti erilaisiksi ja vähitellen pallojen valmistuksesta tuli taidetta. Koristelluista palloista tuli vaurauden symboli.






Nykyisin pallot ovat keräilykohteita, koriste-esineitä ja lahjoja. Temarien tekeminen en suosittu harrastus. Äideillä on tapana tehdä temari tyttärilleen lahjaksi. Temarin antaminen lahjaksi symboloi ystävyyttä ja lojaaliutta ja toivottaa onnea ja menestystä.



Alun perin pallot tehtiin kankaanpaloista ja langoista, nykyisin pohjana voi olla massapallo tai iso puuhelmi, joiden ympärille kiedotaan lankaa. Pallot ovat 7-12 cm halkaisijaltaan. Kirjontalankana käytetään nykyisin helmilankaa, silkki-, metalli- tai viskoosilankaa. Pallon kuviot tehdään kietomalla kirkkaanvärisiä lankoja mallin mukaan ja kuvioimalla pinta lankajuoksuilla. Kuviot ovat joko geometrisia tai naturalistisia. Lelupallon sisään laitettiin riisiä rahinan aikaansaamiseksi. Nykyisin pallon sisälle saatetaan laittaa pieniä kulkusia soimaan saajalleen hyvää onnea."




Löysin myös viimein yhden henkilön, joka Suomessa opettaa temareiden tekoa: Seija Kääriäinen. Pystyisin kyllä noiden selkeiden ohjeidenkin avulla opettelemaan pallojen teon, mutta onhan se paljon hauskempaa ja helpompaa päästä alkuun kurssilla opettajan johdolla ja toisten kanssa yhdessä oppien! Seija on pitänyt temari-kursseja ainakin Hiiden opistossa ja Helsingin suomenkielisessä työväenopistossa. Aikataulut eivät osuneet kohdalleen, että olisin päässyt noille kursseille. Yritin tavalla jos toisella järjestää temari-kurssin tänne Imatralle, mutta törmäsin lähinnä noihin "ei-pysty"-ihmisiin. Juttelin Aunen kanssa puhelimessa ja hän kysyi, että "voisinkohan minä jotenkin auttaa?"!!! Aatelkaa! Ihana Aune, jonka ansioista sitten eilen istuimme Keravan opiston temarikurssilla! Kurssi oli tiivistetty yhteen päivään, olimme pääasiassa kädentaitojen opettajia ja päivä oli erittäin leppoisa, mukava ja antoisa!





Nyt noiden oppien avulla on paljon matalampi kynnys alkaa tutkailemaan netistä ja kirjoista kuvia ja luoda uusia ja taas uusia kuvioita palloihin. Ja voi pojat, että siihen jää koukkuun!

Aune Soppela kirjoo omaa temaripalloaan.



Opettajan Japanista tuottama temaripallo.




Tämän mie sain aikaiseksi. Ytimenä on pääsiäismunan muovinen yllätyskotelo. Sen sisällä on riisinjyviä, että pallo rahisee. Kotelon ympärille on pyöräytetty vanhaa sukkahousua. Sen ympärille on keritty paksua villalankaa, ohuempaa villalankaa ja viimeiseksi tuota musta-kultaista ohuehkoa lankaa. Palloon on merkitty "pohjoisnapa", "etelänapa" ja "päiväntasaaja". Niiden varaan on viritelty nuo merkkilangat, tähän laitoin kahdeksan pystysuuntaan ja yhden poikittain päiväntasaajalle. Variaatioiden mahdollisuus on loputon. Merkkilankoja apuna käyttäen palloon kirjotaan erilaisia kuvioita. Suosittelen googlailemaan, tämä minun palloni on hyvin yksinkertainen ja kömpelö. Mutta ensimmäiseksi ihan hieno ;) En tiedä, onko se jo valmis, mutta luulen, että ei.


Huomasin jossain vaiheessa, että vaikka innostukseni lähti niistä sulkkuvyön bulberoisista, niin olen aivan hurahtanut näiden pallojen maailmaan! Aion tässä kesän mittaan kyllä vielä selättää ne bulberoisetkin. Miulta on tilattu yksi sulkkuvyö, johon aion sitten sellaiset tehdä.


Viime viikolla iski flunssa. Se ei yllättänyt, sillä enemmän sääntö kuin poikkeus on ollut se, että jos on jotain hauskaa tiedossa, niin mie olen kipeä. Lisäksi sain niitä stressanneita töitä pois, joka myös yleensä johtaa kropan vaatimaan huilitaukoon. Enkä ole tämän vuoden puolella sairastanut vielä mitään (muistaakseni). No. Lähdimme Keravalle ajelemaan erään opekollegan kanssa lauantai-iltana. Aune-ihanainen majoitti meidät kotiinsa! Edellinen yö oli kamala: tunsin tukehtuvani, päätä särki armottomasti, väsytti ja kurkku oli turkasen kipeä. Päivän mittaan olo siitä onneksi kohentui, mutta kipeälle kurkulle ei tehnyt kovin hyvää puhelias automatka ja samoin puhelias illan istuminen Aunella. Enkä tietysti malttanut olla hiljaa siellä kurssillakaan - tosin aika hiljaa olin, kun kurkusta ei tullut kuin pihinää ja vinkaisuja. Nyt ei tule paljon niitäkään ja taidankin pitää suuni kiinni ihan suosiolla pari päivää. Torstaina on Puumalan Sahanlahdella näyttelyn avajaiset, jospa tässä siiheksi parantelisi.


Onneksi työrintamalla on vuorossa Mouhijärven hamekankaan flammulankojen sidontaa. Rauhallista paikallaan istumista siis, eikä tarvitse tihrustaa silmillä kovin tarkkaan. Sehän on melkein kuin sairasloma :)

tiistai 24. toukokuuta 2011

Valmista tulee!

Sain Ruokolahden valmiiksi. Luovutin sen asiakkaalle eilen ja totesin sen jälkeen, että kuvat jäivät ottamatta. Vaan haitanneeko tuo. Asiakkaan kanssa kävimme läpi normaalit kuviot: puimme puvun hänen päälleen, selostin pukemisesta ja puvun huoltamisesta. Annoin mukaan kirjalliset ohjeet huoltamiseen ja säilyttämiseen. Olin kirjoittanut alkusävelet puvun historiaan ja toivon, että asiakas jatkaa sen päivittämistä niin, että jälkipolville säilyy puvun mukana myös sen tarina. Puku sopii asiakkaalle hyvin, oli mukava luovuttaa se.

Kuolemajärvi vähän roikkuu. Hunnun kanssa on veivattu ees-taas, haettu oikeaa muotoa ja materiaalia. Nyt valmiina on kaksi versiota. Alan olla vähän hukassa sen kanssa, joten toivon noiden kelpaavan. Jos eivät, niin jatketaan. Puvun julkistamiseen on 3,5 viikkoa aikaa... Säppälin nastoja odotan tuleviksi tänään tai huomenna. Ompelen ne säppäliin kiinni ja lähetän nämä viimeiset osat.

Käkisalmen huntu on ollut vähän hämärä juttu kai iän kaiken. En tiedä, onko siihen kukaan sen suuremmin kaipaillut huntua tai jos on, niin ehkä on vaan myyty ei-oota. Otin asiakseni kaivella hunnulle muodon. Kansallismuseossa on nähtävästi ainakin 2 käkisalmelaista huntua, mutta kokoelmat on suljettu toistaiseksi, joten niitä ei pääse katsomaan. Toisen olen nähnyt livenä ja kuvannut Kansallismuseon perusnäyttelyssä vuonna 2005. Ymmärtääkseni se on siellä vieläkin.

Se on siis hyvin samantyylinen kuin Kaukolan huntu, mutta tuon hunturenkaan sisällä on sykerö. Nämä museohunnuthan ovat nykyihmisten pukemia, joten heidän tulkintansa vaikuttavat niihin. Toisesta hunnusta olen myös saanut kuvan ja siinä huntu on puettu vielä pyöreämmän sykerön eli nutturan päälle. Kumpikaan kuva ei tietenkään kerro, miksi tähän pukemistapaan on päädytty ja koska en tähän hätään mistään saa tämän parempia tietoja, tein vain päätöksen tehdä hunnun tämän kuvan mukaan.

Hunnussa on yhdistävä reikäommel. Huntu on n. 90 x 90 cm kokoinen ja alkuperäisessä käytetty kangas on ollut n. 60 cm leveää. Siihen on yhdistetty toisesta kankaan pituudesta leikattu  n. 25-30 cm leveä kaistale niin, että hulpioreunojen väliin on tehty yhdistävä reikäommel. Risareunat on päärmätty. Minulla oli äitini joskus saama, kansallismuseon hunnun reikäompeleesta lyijykynällä piirretty malli. Äitini teki sen mukaan mallitilkun ja selkeämmän ohjeen. Asiakas teki reikäompeleen näiden mukaan, päärmäsi reunat ja toimitti sitten hunnun miulle sidottavaksi.

Tein ensin sykerön. Kävin tuosta lähipuskasta katkomassa pajunoksan ja kiersin sen kankaan avulla tiukasti sopivan kokoisen rullan ympärille muotoutumaan.


Muutaman päivän muotoutunut oksa pysyy hienosti muodossaan.


Asettelin oksan ympärille pellavatutkaimia (tutkaimet ovat siis loimen loppu, joka kudonnassa jää tähteeksi) ja päällystin kiertämällä napakasti kankaasta leikattua hulpiota ja - kun se loppui - kanttinauhaa. Kiinnitin pukemisen avuksi hiuskamman sykerön alapuoleen.


Tein vielä villatutkaimista pyöreän sykerön. Jos hunnun käyttäjällä on omaa tukkaa sykeröksi asti, niin omasta tukasta tehdään tuonne hunturenkaan sisään, päälaelle sykerö, jonka juureen kampa työnnetään. Jos hunnun käyttäjä on lyhyttukkainen, hän tekee omasta tukastaan vain lenksun avulla tupsukan, työntää kamman siihen tupsun juureen ja tunkee tuon irtosykerön sinne kamman yläpuolelle, hunturenkaan sisään.

Sitten hunnun kimppuun. Pesin ja tärkkäsin hunnun. Märän hunnun taitoin nelinkertaiseksi, pitkulaiseksi niin, että reikäommel on siinä poikittain. Sitten poimutin hunnun tällaiseen poimutuslaitteeseen.


Siinä laitetaan tikkuja (pyörän pinnoja) aina vuorotellen sivupuiden alle ja päälle niin, että huntukangas kiertää tikut. Jätin hunnun kuivamaan poimutuslaitteeseen. Kuivuminen kestää päivän, pari. Miulla on muuten näitä poimutuslaitteita myynnissä, ilman pinnoja.


Muita töitä tehdessä vierähti muutama päivä, joten huntu ehti hyvin kuivua. Irroittelin hunnun poimutuslaitteesta.




Aukaisin hunnun taitokset.


Sidoin hunnun hunturenkaan ympärille. Hyvä tuli :)


Pajalla odottaa Seiskarin essukangas kutomistaan ja pihalla pihakivet ja multa asettelua, eli mukavaa tohinaa riittää! Keväaurinko tekee parhaansa pihalla ja eilisiltainen sade pesi ilman säteiden tieltä. Ainoan varjon tähän kaikkeen luo se, että pari viime viikkoa ja vielä liian monta tulevaa menee tilapäisenä yksinhuoltajana, kun mies on reissuhommissa viikot. Onneksi hän sentään tulee viikonlopuiksi kotiin.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Ferrejä!

Nyt on taas valmiina vino pino ihania kiilaferrejä ja muutama sarafaanikin :) Uudet ja entiset löytyvät täältä!

Tässä maistiaisia :)







maanantai 16. toukokuuta 2011

Heikki ja Fonectan kisa

Fonectalla on käynnissä kisa, jossa pääsee äänestämään paikkakunnan parhaita yrityksiä! Muuan erittäin hyvää kansallispukualan yritystä pääsee äänestämään täällä olevasta linkistä :D

Lauantaisessa euroviisukatsomossamme liehuivat Suomen liput ja askartelin myös olkkarin koristukseksi lippunauhoja. Paradis Oscar veti hyvin ja oli ehkä paras, mutta sehän tiedetään, ettei se aina noissa kisoissa riitä. Sen sijaan jääkiekon MM-kisoissa se riitti! Tänään meni aamulla unet vähän pitkäksi, mutta onneksi on ymmärtäväinen pomo ;)

Tein taas yhden Kuolemajärven mallipuvun sykerölaitteen ja sidoin hunnun. Päärmäsin sen sunnuntaina aamupäivän ratoksi ja nyt siis tein laskokset ja sidoin. Olen jo unohtanut, kuinka mones versio tämä on. Toivottavasti viimeinen. Päiväkin venähti vähän pitkäksi huntua askarrellessa ja alan olla jo sen verran väsynyt, että päätin antaa hunnun olla ja katson sitä uusin silmin aamulla. Jotain hassua siinä vielä on, mutta taitaa olla parempi ottaa siihen vähän etäisyyttä.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Nyytinkejä ja ripsiraitoja



Näistä tulee Ruokolahden essu. Upeat nyytingit nypläsi Annikka Eilola ja essukankaan kutoi Tuula Pärnänen.

Kangasosat on päärmätty, seuraavaksi alan aivia nyytinkejä väleihin. Aurinko houkuttelee pihalle, mutta koska keväinen sää on oikukas ja tuuli aiheuttaa niskakivun, tyydyn katselemaan kaunista keliä ikkunan läpi. Ihanaa ommella luonnonvalossa!

lauantai 7. toukokuuta 2011

Nuttu nurin - onni oikein!

Keskiviikko oli huntupäivä. Sidoin 2 Jääsken ja 2 Ruokolahden huntua, sain sormet täyteen reikiä, joita sitten piti teippailla, etteivät valkeat huntukankaat muutu punapilkkuisiksi. Joinakin päivinä huntujen sitominen käy kuin tanssi, joinakin päivinä kangas vaan ei nöyrry. Tällä kertaa oli tuollainen keskivertohyvä päivä, joskin neljännen hunnun kohdalla jo vähän tympi.

Torstai meni pakkaillessa ja paitoja silittäessä, sillä eilen kävimme rakentamassa Kansallispukukolmosten Nuttu nurin - onni oikein -näyttelyn Puumalan Sahanlahteen. Kansallispukukolmosten muut osapuolet ovat siis Tarja Alava ja Tuula Pärnänen. Samassa tilassa on Puumalan kalevalaisten Elsa Heporauta -näyttely ja nämä tukevat hienosti toisiaan. Linkki välillämme löytyy myös siitä, että Kalevalaisten naisten liitto myönsi viime lokakuussa Elsa Heporauta -palkinnon Kansallispukukolmosille!

Aloitimme rakentamisen aamulla kahdeksalta ja starttasin Volvon kohti Imatraa 11,5 tuntia myöhemmin. Pitkä päivä siis, mutta kyllä kannatti! Olen oikein yllättynyt, miten hieno näyttelystä tuli! Sitä kyllä kelpaa mennä katsomaan, menkää! Näyttely on siellä auki jo, vaikka "avajaiset" vietetäänkin helatorstaina, 2.6. klo 14. Ja juhannukselta heinäkuun loppuun olemme vuoron perään keskiviikkoisin klo 13-18 pitämässä työnäytöksiä Sahanlahdessa! Puumalan Kansallispukujen tuuletuspiknik pidetään Sahanlahdessa 5.8. ja näyttely puretaan sitten sen jälkeen pois. Puumala on kaunis kesäkunta, joten suosittelen lämpimästi visiittiä vaikka kesälomalla!

Näyttelyssä on tietysti näyttelyvalaistus ja se tekee valokuvaamisen vähän vaikeaksi. Varsinkin väsyneenä, kun ei jaksa kikkailla kameran hienojen ominaisuuksien kanssa. Tässä kuitenkin vähän maistiaisia, mutta livenä nuo ovat kovasti hienompia ;)

Kansallispukukolmosten kuvakavalkadi johdattaa yläkerran näyttelytilaan.


Elsa Heporauta toivottaa näyttelytilan ovella tervetulleeksi.


Yleissilmäys heti ovelta.


Virolahtelaiset miehet ovat vähän päätöntä sakkia...



Esillä on sekä kansallispukuja, että sarafaaneja.



...sekä myöskin Tastu ja Vestu -mallistosta yksi kumpaakin!
Tastut ovat kansanpukujen kaavoituksella muista kankaista tehtyjä vaatteita, Vestut hyödyntävät vetopoimutekniikkaa. Mallistot ovat muuttuvia ja Kansallispukukolmosten yhteisiä, vaikkakin jokaisella on siinä omat mallit.

Ainakin yksi juttu muutettiin vielä kuvien oton jälkeen. Tässäpä sinulle peli: kun olet käynyt katsomassa näyttelyn, yritä etsiä muutettu kohta (tai muutetut kohdat, jos muutamme vielä jotain) kuvista ;)


Pimeiden, liukkaiden, sateisten, pitkien ja väsyneiden työreissujen jälkeen tämä 45 minuutin aurinkoinen matka Sahanlahdesta kotiin, radiossa Parasta ennen, oli nautinnollinen!


Rankka päivä vaati veronsa. Nukuin 11 tunnin yöunet ja vielä äsken puolen tunnin päikkärit. Nyt lähden pihalle mättämään kiviä, vaikka tuntuu kyllä unta riittävän ensi yölle ilmankin.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Vyyhdinpuu ja töitäkin

Onpa hauskaa, että tuo laskuri juoksee noin vauhdikkaasti! Eihän miulla tietysti ole mitään käsitystä, että kuinka moni tätä blogia oikeasti lukee, mutta on kiva jo kommenteistakin todeta, että jokunen kuitenkin! Työ ootte vähän niinku miun työpaikan kahvituntiseura. Juu, ette työ sielläkään sais juuri suunvuoroa ;D

Tänään postipoika toi ihanan, uutukaisen vyyhdinpuun! Bongasin sen Leenan blogista ja alunperin se on Yllep's handicraftsista. Sain odotella sitä kotvan, koska niitä ei ollut valmiina, mutta eipä miulla kiire ollut ja odotus kyllä palkittiin ruhtinaallisesti! Aivan upea laite, kaunis ja toimiva! Hinta-laatu-suhde on niin erinomainen, että lähes hävettää.

Katsokaa, miten täydellisen kauniit tapitkin!


Nämä siis paljastuivat paketista. Käykää tuolta Yllepistä katsomassa parempia kuvia!


Noin muuten päivä on mennyt päänsäryn ja pahoinvoinnin merkeissä, tuosta läheltä paloi viime yönä rengasliikkeen varasto ja ilmanvaihto ehti työntää savua sisälle 3 tuntia, kunnes heräsin karmeaan katkuun ja tietysti säikähdykseen. Onneksi olin perheestä ainoa, joka sai oireita.


Päänsärystä huolimatta sain tänään Ruokolahden liivin valmiiksi.


Pääntietä ja etureunoja huolittelevan veran kiinnitystä nurjalta.


Valmis liivi edestä


Nyt pitää mennä viemään likkoja lasten zumbaan, joten jatkuu ensi numerossa :)