torstai 24. toukokuuta 2012

Uusien tarinoiden alussa

Kävin viime viikolla Kansallismuseon keskusvarastolla tapaamassa Jääsken esikuva-aineistoa. Jääsken kansallispuvun tarkistustyö Kansallispukukeskuksen toimesta on siis meneillään. Tilaajayhteisö on Jääski-seura. Miun homma on ommella mallipuvut, joita Jääski-seura teettää kaksi: toinen jää Kansallispukukeskukseen ja toinen heille itselleen. Tuula Pärnänen kutoo kankaat (paitsi sarka viittaan ilmeisesti tulee miulta), Annikka Eilola nyplää pitsit. Neuleiden ja korujen tekijä on tietääkseni vielä auki, Taina Kangas tekee todennäköisesti ohjeet ja kaavat. En voi laittaa kuvia esikuvista, koska minulla ei ole niihin julkaisulupaa. Laittelen kyllä työn edetessä jotain ja kunhan puku julkaistaan, saatan jopa kyllästyttää sinut niillä kuvilla ;) Tein jo ensimmäisen paidan kirjontakokeilun, nyt odottelen lisää lankoja ja ajattelin huvikseni jopa kokeilla värjätä (kun ei kartoista löydy oikeaa sävyä) ja tilasin Wetterhoffilta värejäkin.

Toinen alussa oleva tarina on Kuolemajärven b-puku, eli toinen mallipuku. Leikkasin juuri rekon kankaat ja keksin näköjään kaikkea muuta tekemistä, ettei tarvitsisi aloittaa kirjontaa. Tiedän, että kun saan kankaat harsittua kohdalleen ja ensimmäisen rivin kirjottua, homma alkaa sujua. Eikä noissakaan mitään kauheaa ole. Mikä siinä on, että aloittaminen on niin vaikeaa??

Kuolemajärven hamekankaat ja sarat lähtivät maanantaina asiakkaille. Olipa mukava kantaa postiin 5 pötkyläistä pakettia :)

Eilen oli Tiiuskaisen koulun kevätjuhla. Opettajakunta oli keksinyt teemaksi kotoiset perinteet ja opettajat olivat pukeutuneet kansallispukuihin ja fereseihin, kaikki muut paitsi rehtori. Ohjelmassa oli perinteisiä karjalaisia piirileikkejä, kansanlauluja ja kanteleen soittoa, Kalevala-näytelmiä ja tietoiskuja Imatrasta. Vein pyydettynä muutaman puvun mallinukkien päälle puettuna koulun aulaan näytille ja lainasin Virolahden miehen pukua Tiiuskan opelle. Olen tosi iloinen tästä teemasta. Useampi vanhempi kävi arvelemassa, että olin jotenkin osallinen tähän valintaan, mutta en edes ollut :D

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Sponsoreita poikakalenteriin

Kansallispuku-foorumilla on kahtena vuonna ollut joulukalenteri ja joku ihana ehdotti, että tehdään tänä vuonna poika-joulukalenteri. Tuumasta toimeen. Julistin valokuvakilpailun ja aloin kerätä sponsoreita palkintoa varten. Pommitin kansallispukujen parissa pyöriviä tahoja heikolla menestyksellä. Eilen sitten yritin vielä kerran ja eilen tuntuivat olevan sitten suotuisat tähdet kohdallaan. Tähän mennessä sponsoreiksi ovat lupautuneet:

Wetterhoff Oy
Annuli Perheentupa (yksityishenkilö)
Taito Keski-Suomi
Taito Uusimaa
Kansantanssinuorten Liitto
Kalevalaisten Naisten Liitto
Karjalainen Nuorisoliitto
Suomen Nuorisoseurojen Liitto
Taito Keski-Pohjanmaa
Virkkukoukkunen
Taito Etelä-Karjala
Jukka Heinämäki (yksityishenkilö)
Tuula Tanttula-Murto (yksityishenkilö)
Taito Häme

Sponsorisummat ovat olleet 20-50 €. Verottaja lohmaisee osuutensa (30 %!!!) arpajaisverona. Mie hoidan hommat käytännössä ja se on miun osuus. Mie en saa tästä minkäänlaista taloudellista hyötyä, paitsi mahdollisesti siinä mielessä, että kiinnostus kansallispukuja kohtaan lisääntyy ja se voi tuoda miullekin lisää töitä tulevaisuudessa. Jos kysyntää on, painatan kuvista kalenterin, mutta siitäkään ei ole tarkoitus kerätä voittoa, vaan tehdä kaikkien iloksi.

Haluatko sinä tai edustamasi yhdistys tai ryhmä osallistua palkinnon sponsorointiin? Ota yhteyttä: soja@kansallispuku.com.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Ooh, kiertopalkinto!




Sain Kosketan eilistä -blogin Outi Kaarinalta kiertopalkinnon!


Outi Kaarina palkitsi blogini antamalla sille bloggaajien toisilleen jakaman kiertopalkinnon. Nöyrin kiitos, olen otettu! Outi Kaarina osaa kertoa menneistä ajoista todella niin, että tuntuu kuin voisin ojentaa käteni ja koskettaa eilistä. Suosittelen lämpimästi!



Kiertopalkinnon idea on, että bloggaajat palkitsevat mielestään maininnan ansaitsevat blogit ja palkinnon saaneet puolestaan kierrättävät palkintoa eteenpäin.
Tässä kiertopalkinnon ohjeet:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Pyydä palkinnon saaneita jakamaan sen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen

Hurrrjan vaikea valinta! Mutta näille viidelle kierrätän palkinnon (ihan satunnaisessa järjestyksessä):


1. Susannan työhuone Miulla ei ole mitään käsitystä, kuinka paljon lukijoita Susannalla on, mutta hän kyllä ansaitsee palkinnon kekseliäisyydestään, hienostelemattomuudestaan, yksinkertaisesta realismistaan, touhukkuudestaan ja kauniista kuvistaan.


2. Ässän käkenä Ässän riemukkaat kirjoitukset mm. koulumaailmasta ovat vaaraksi tietokoneelle ja lukijalle: aamukahvit voivat pärskähtää näppikselle ja naurukohtauksen kourissa voi pudota tuolilta. Rauhallisimmillaankin nokkelaa sanailua.


3. Nouseva myrsky Tätä blogia en ole seurannut vielä kauaa, mutta olen ihastunut sen raikkauteen ja siihen, että vaikka juttuja on monista aiheista, ne onnistuvat osumaan minuun.


4. Leenan käsityöt En muuten tiedä tämänkään lukijamäärästä. Leena on hämmästyttävän näppärä ja ahkera! Käy vaikka katsomassa! Arvostan loppuun saakka huolellisesti tehtyä työn jälkeä, kunnolla tekemistä.


5. Oikeus olla rajaolento Tämän joudut kokemaan itse. Menen lukemaan Maahiskaa, ihastelen (sillä lailla kuin ihastellaan tienpientareen tylsyydessä terhakkaana kukoistavaa orvokkia), tulen eteeriselle tuulelle, mutten osaa kuvailla. Maahiskasta ei ihan saa kiinni ja se on ihastuttavan kiinnostavaa.


Huomasin, että monessakaan noista blogeista ei ole sitä systeemiä, että niihin voisi "liittyä lukijaksi" tai en ainakaan löytänyt. Outi Kaarina kysyi, miten miun blogiini voi liittyä, enkä tiedä. Tietääkö joku?


perjantai 11. toukokuuta 2012

Kaikenlaista kansallispukuhauskaa vireillä!

Poissa silmistä - poissa mielestä toimii yleensä. Ja sama kääntäen: silmissä - mielessä. Siksi yritän rummuttaa kansallispukua joka käänteessä, hauskalla, mukaanottavalla tavalla. Joskus onnistun, joskus menee rytinällä metsään.

Kansallispukujen tuuletuspiknik on yksi niitä onnistuneita juttuja. Toivon ja uskonkin, että meille Suomessa tulee oikeasti tavaksi aina 5.8. pukeutua kansallispukuun ja lähteä ihmisten ilmoille piknikille tai vaikka kahvilaan. Laittakaas siis jo elokuun ensimmäisille päiville kalenteriin muistutus, että tärkkäilette pukunne siihen kuntoon, että sunnuntaina vaan puku päälle ja kylille!

Viime elokuun piknikiltä Imatran Valtionhotellin puistosta. Kuva on Päivi Sandbergin kamerasta, mutten muista kuka sen nappasi. Päivi on muuten ihanassa sarafaanissaan tuossa nostamassa maljaa, arvatkaa kenen tekemä sarafaani ;)


Loin päivälleen 2 vuotta sitten Kansallispukufoorumin. Siellä ei ole niin vilkasta kuin toivoin, mutta en ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon sen suhteen. Alussa oli ongelmia rekisteröitymisten ja kirjoittamisen kanssa ja se varmaan osaltaan karsi väkeä. Suosituin juttu foorumilla on jo kaksi kertaa järjestämäni joulukalenteri: 2010 ja 2011. Jälkimmäiseen sain paljon apuja, mistä olen hyvin kiitollinen! Suosiosta huumaantuneena ja jonkun (en nyt valitettavasti muista kenen, enkä jaksa etsiä...) vinkistä päätin, että tänä vuonna tehdään "kansallispuku-poika-joulukalenteri", jossa siis esitellään kuvakilpailun valtaisasta kuvavyörystä parhaat 24 otosta ja niistä palkitaan 3 hienointa. Hain apurahaa palkintoihin, en saanut. Nyt on vireillä sellainen, että olen laittanut kansallispukuja myyville tahoille, kansantanssialan keskusseuroille jne. viestiä tästä. Jos saisimme mukaan 20 tahoa, olisi rahallinen panostus jokaisen osalta 20 €. Ajattelin, ettei se olisi liikaa. Saas nähdä. Odottelen vielä isoa kasaa vastauksia. Wetterhoff on lupautunut mukaan, samoin yksi yksityishenkilö ja siitä sitten ajattelinkin, että jos en saa tuota kautta palkintorahoja, niin löytyisiköhän yksityishenkilöiltä halua tukea tätä. Haluan korostaa, että tästä ei koidu miulle mitään taloudellista hyötyä (paitsi tietysti sitä kautta, että kun ihmiset innostuvat kansallispuvuista, niin saatan saada tilauksia). Kuvien yhteydessä saa mainostaa itseään tai edustamaansa ryhmää. Miulla menee tähän hommaan aika paljon aikaa ja ajattelisin, että se riittää miun panokseksi, mutta en tee konkurssia, jos laitan palkintopottiin oman 20-euroseni. Olen kyllä saanut ideasta kovasti positiivista palautetta, joten sen puoleen kaikki hyvin. Nyt pitäisi vain nopeasti saada palkintopuoli kuntoon, että poikajoukot pääsisivät toden teolla haastamaan toisiaan :D


Facebookista löysin Feresi-ryhmän. Toivon, ettei perustaja ole pahoillaan siitä, että taidan olla vallannut sen... Perustin sinne myös Kansallispuku-ryhmän ja siellä onkin ilahduttavan paljon aktiivisia kävijöitä. Facebookin Ortodoksi-net Ortodoksinet -ryhmässä on jo pitkään pyörinyt suosittu kilpailu, jossa tunnistetaan kirkkorakennuksia. Siitä innostuneena aloitin eilen Kansallispuku-ryhmässä vastaavan kilpailun ja kyllä lämmittää sielua, että se sai heti innostuneen vastaanoton! Äsken lisäsin kilpailuun toisen kuvan. Näihin Facebookin ryhmiin pääset ymmärtääkseni vain, jos olet rekisteröitynyt Facebookiin ja osaan täytyy kai "pyytää jäsenyyttä" että pääsee lukemaan tai kommentoimaan.


No niin. Jos kuulosti siltä, että Soja se kehua retostelee tekemisillään, niin ei ollut tarkoitus (ainakaan paljoa :P). Vaan, kuten alussa sanoin, niin silmissä - mielessä. Jos vaikka saisin blogin lukijoista ja lukijoilta lisää iloista virtaa ja ideoita tähän rummutukseen. Epäilen kyllä, että samat ihmiset ovat jo näissä kaikissa hommeleissa mukana.


Tässä maassa on paljon muitakin kansallispukujen eteen lujasti töitä tekeviä ihmisiä ja yhteisöjä. Joskus jotkut tuntuvat vähän sisäänpäin kääntyneiltä. Kansallispukua halutaan tietoisuuteen, mutta kuitenkin pidetään siitä kaksin käsin kiinni, ettei kukaan vaan pääse pilaamaan sitä. Ymmärrän dilemman, taistelen sen kanssa ihan itsekin. On myös hyvin avarakatseisia ja innovatiivisia ihmisiä ja tahoja. En uskalla alkaa luetella, koska takuulla unohdan jonkun tärkeän. Enkä miekään tiedä kaikkia. Tulkaa vaikka Kansallispukufoorumille luettelemaan heitä!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Työsarkaa

9 metriä valkeaa villakangasta pungettuna pesukoneeseen sarkautumaan. Muutaman pesukerran, rullauksen ja kuivatuksen jälkeen tämä on (toivottavasti) paksua sarkaa Kuolemajärven sarkaviittoihin. Toinen samanlainen pätkä odottaa vuoroaan.


Silloin, kun hommia on enemmän, blogi jää kakkoseksi. Se on vähän harmi. Kutoessa tulee mieleen paljon juttuja, joista pitäisi teille kertoa, mutta kun ei oikein ehdi tähän istahtaa, saati että sormet suoltaisivat julkaisukelpoista tekstiä. Nyt en muista mitä piti kirjoittaa.


Eilen kävi toimittaja tekemässä juttua Karjala-lehteen. Aihetta ei oltu rajattu oikein mitenkään ja siksi miulle jäi haastattelusta hajanainen fiilis. Toivon, ettei juttu ole vanhan kertausta, vaan että toimittaja harhailustani huolimatta löytäisi jonkin uuden ja raikkaan vinkkelin. Saan kyllä jutun luettavaksi ennen julkaisua, katsotaan :)



Toimittaja kertoi liittävänsä kansallispuvut karjalaisuuteen ja se sai miut miettimään taas tätä, että kenen kansallispuku on. Kenellä on oikeus päättää, millainen sen pitäisi olla? Miksi? Eikö se ole meidän kaikkien? Facebookin Kansallispuku-ryhmässä eräs keskustelija ihmetteli, että miten on mahdollista, että joku omistaa oikeudet kansallispuvun ohjeisiin ja kaavoihin. Siinä ei miusta ole mitään ihmettelemistä ja vastasinkin: " Kyse ei todella ole vain siitä, että mitataan museovaate ja piirretään siitä kaava. Ne vaatteet eivät usein suoraan käy nykyihmiselle. Kaavojen tekijä matkustaa museovarastolle esikuvan luo, viettää siellä päivän mittaillen, piirtäen, tutkien. Vaatteesta tehdään proto, etsitään sen sisään sopiva ihminen, että tiedetään esikuvan koko, muokataan kaava asiantuntevasti esikuvaa kunnioittaen sen verran, että sitä voi nykyihminen käyttää, sarjotaan kaava, tehdään erikokoisia protoja ja sovitetaan niitä eri kokoisille ihmisille, että tärkeät kohdat vaatteessa asemoituvat oikeille kohdille, muokataan kaavat ja vielä piirretään ne myytävään kuntoon ja kopioitetaan kopiolaitoksessa. Tässä ei vielä tehty mitään ohjeen hyväksi. Hinta ei yleensä ole mitenkään päätä huimaava, muutama euro kopiointikustannusten päälle. Kansallispukuihin perehtymätön tarvitsee kyllä useimmiten myös ohjeet, jos tekee ihan oikeaa kansallispuvun osaa, koska kaavoitus ja toteutus poikkeaa nykyvaatetuksesta. Sinänsä miulle sopisi kyllä hienosti, jos "joku taho" maksaisi kaavojen ja ohjeiden tekemisestä kunnon korvauksen tekijälle ja ne olisivat sitten kaikkien saatavilla, nimittäin ei niiden tekemisellä kukaan rikastumaan pääse. ---Ihan tiedoksi, että ne kaavoja tekevät ihmiset ovat yleensä itsensä työllistäviä yrittäjiä, jotka siis hyvässä tapauksessa saavat kaavan tilaajalta (=puvun myyjältä) palkan työstään. Bisnes toimii niin, että se puvun myyjä haluaa sitten takaisin ne rahat, joita on kaavaan sijoittanut. En näe siinä ongelmaa, paitsi sen, että menekki saisi olla suurempi ja ihmiset kunnioittaa tätä työtä ja lopettaa kaavojen laittoman kopioimisen."
Tuo oli minua kuohuttanut aihe, mutta se siitä, takaisin siihen abstraktimpaan ongelmaan. Kansallispuku käsitteenä lienee tavallaan kansallista omaisuutta. Kansallispuku on eri aikoina ollut eri näköinen ja ladattu erilaisilla odotuksilla ja merkityksillä. Nyt tunnistan karkeasti ainakin kahdenlaista ajattelutapaa:

1. Kansallispukukeskuksen, eli "virallisen tahon" edustama kanta, joka pyrkii saamaan kansallispuvut näyttämään ja tuntumaan mahdollisimman paljon esikuviensa (=maalaisväestön juhlapuvut 1700-1800 -luvuilla) kaltaisilta. Edustan tätä näkemystä itse.


2. 1800-luvun lopulta alkaen, kansallispukuneuvoston syntyyn (1979) asti luodut puvut ja siis ne, jotka luullakseni ajattelevat niin, että nämä ovat oikeita kansallispukuja ja varsinkin ensimmäiset, 1800-luvun lopulla suunnitellut mallit erityisen oikeita.


Melko helposti on lähteistä saatavissa tietoa kansallispuvun "matkasta". Mietin usein, että kummankaan ajattelutavan edustajilla ei oikeastaan ole oikeutta sanoa toisen olevan väärässä. Miusta tähän maahan mahtuu monenlaisia kansallispukuja. Olen itse kasvanut tähän esikuvia kunnioittavien pukujen maailmaan ja pystyn hyvin perustelemaan itselleni sen kannan, mutten välttämättä tuota toista. Mutta minulta puuttuu monta elämänkokemusta ennen Kansallispukuneuvoston perustamista ja ne tuntuvat liittyvän tuon toisen näkökulman kannattajiin. En ole säästänyt ensimmäisistä kesätyörahoistani, että saisin tarvikkeet kansallispukuun, eipä olisi tullut mieleenikään!


Nuo vähemmän esikuvien mukaiset puvut ovat usein ronskisti kevennettyjä, ohennettuja ja kaavoiltaan muokattuja sekä työtavoiltaan yksinkertaistettuja ja koneellistettuja. Ymmärtäisin tämän, jos näillä olisi päästy jotenkin parempaan lopputulokseen, mutta varsinkin kaavoituksen osalta on usein menty metsään: esikuvan mukainen, mittojen mukaan tehty puku istuu yleensä kantajalleen, oli kropan muoto sitten millainen tahansa. Suurin osa näkemistäni muokatuista liiveistä on sellaisia, että olkaimet valahtavat ja koska nykyisin ei oikein kellään ole enää ampiaisvyötäröä, ne eivät istu muutenkaan. Muutoksilla pyrittiin mm. muuttamaan pukuja "nykyihmisille mieluisammiksi". Se oli 30-luvulla. Aika ajaa ohi, paitsi esikuvan mukaisista puvuista.


No jopas tuli sekalaista saarnaa. Huomannet, että olen vahvasti sen esikuvan mukaisen puvun kannalla. Silti en pysty sanomaan kenellekään (tai tunne tarvetta), että hänen pukunsa olisi jotekin väärä. Minulle on kyllä kerrottu, että minun pukuni on väärä :D Se ei kuulemma näytä kansallispuvulta...


Tämä miun Sysmän ja Luhangan pukuni ei kuulemma näytä kansallispuvulta ja lisäksi siinä on rumat väriyhdistelmät :D No, miulle riittää, että mie tykkään!


Ironista on, että noiden muokattujen pukujen kannattajat tuntuvat pääsääntöisesti olevan paljon tiukempia kansallispukuihin liittyvien käyttö- ja käytössääntöjen suhteen. Kansallispukukeskuksen virallinen kanta on se, että kansallispukuyhteydestä erotettuna puvun osat ovat käyttökelpoisia yhdistettynä muihin vaatteisiin. Siis liiviä farkkujen kaveriksi jne. Miulle kansallispuvun osat ovat vaatteita, enkä koe niitä kohtaan mitään ihmeellistä kansallistunnetta tai muuta, minkä takia niitä pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla kuin muitakaan juhlavaatteitani. Kunnioitus liittyy huolelliseen käsityön jälkeen ja vaatteeseen laitettuihin työtunteihin ja tunnepuoli siihen yhteyteen, jonka kansallispuvun tekeminen luo esivanhempiini.


Ja sitten meidän kaikkien on hyvä muistaa se, että kansallispukujenkin parissa työskentelevät ihmiset, jotka tekevät päätelmiä, tulkintoja ja päätöksiä omasta näkökulmastaan, oman tietämyksensä ja uskomustensa ja itselleen tärkeiden asioiden pohjalta. Opimme koko ajan uutta ja se, mitä nyt "tiedetään", voidaankin vuoden päästä tulkita toisin. Jos olisi aikakone, voisi käydä tarkistamassa, vaan eipä ole.


Ensimmäisen kuvan sarka pyörii koneessa. Kuolemajärven hurstuthamekangas on kudottu, siitä lähtee 3 hametta asiakkaille, yksi tulee B-pukuun ja yksi jää varastoon (onko tarvetta kellään, käy myös Koivistoon?). Helmuskangas on puissa. Kudoin eilen sitä 70 cm ja huomasin, että keskipaikkeilta puuttuu yksi punainen kolmen langan raita... Huoh. No, eipä auta kuin korjata. Onneksi se on nopeaa kutoa.


Sain viikonloppuna jotenkin oikean puoleni tyystin jumiin. Lavan alta rintalihakseen on puukko, joka salpaa hengen, kun tekee äkkinäisiä liikkeitä. Oikea jalka ja pakara ovat jumissa ja särkyiset myös. Suunnittelin jo "orjan" kanssa, että miten pystyisi kutomaan pelkällä vasemmalla puolella :D Onneksi miulla on huomiseksi aika hierojalle.



P.S. Löytyisikö keltään 2,5 kg luonnovalkoista Pirtin kehräämön kampalankaa tex 90 x 3? Tai osaisiko joku vinkata, mikä olisi suunnilleen saman paksuista ja yhtä tiheäkierteistä, kangaspuissa kudottavaksi soveltuvaa lankaa?

torstai 3. toukokuuta 2012

Valmiita juuria!


Äiti on ahkeroinut ja Juuret-vaatteet ovat valmiit. Ne ovat juuri niin huoliteltuja, viimeisteltyjä kuin halusinkin ja SIKAMAKEET! Lähtökohta oli se, että voisin oikeasti käyttää niitä itsekin ja nyt voin paitsi että housut eivät mahdu miulle, kun ne ovat näytösmallia silmällä pitäen kaavoitetut. Mutta koska tein protot näitä varten, niin äiti-ihanainen pyynnöstäni ompeli protohousut valmiiksi - ne ovat miun kokoiset. Mie olen NIIN innoissani näistä ja tekisi mieli heti-heti-heti esitellä ne teille kokonaan, mutta salaisuus on maltettava pitää julkaisupäivään saakka.


Halusin siis tehdä käytännöllisiä, tavalliselle ihmiselle sopivia vaatteita. Halusin, että karjalaisuus ja kansanomaisuus on niissä mukana hienovaraisena, ei huutavana. Näissä on. Päätin jättää suunnittelemani päähineen tekemättä siksi, että se olisi mielestäni ollut liikaa. Vierastan sitä, että on päästä varpaisiin samoihin kuoseihin puettu, enkä nyt halunnut tuoda tähän enempää materiaalejakaan, joten housuilla ja hihattomalla "tunikalla" mennään.


Pakkaan näytösvaatteet vähän haikeana lähtemään Lahteen. Seuraavan kerran tapaan ne kesäkuussa Karjalaisilla kesäjuhlilla. Olen hyvin innokas näkemään myös mitä muut ovat saaneet juurista irti.

Emmin tähän projektiin ryhtymistä, koska oikeastaan minulla ei olisi ollut siihen aikaa. Olen kyllä todella tyytyväinen, että kuitenkin ryhdyin (ja kiitollinen äitille, joka ompeli vaatteet protovaiheesta eteenpäin!), sillä sen lisäksi, että vaatteista tuli hienot ja saatan jopa joskus tuotteistaa niitä, olen joutunut saanut pohtia omia juuriani, karjalaisuuttani sekä niitä asioita, jotka tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa ovat minulle tärkeimpiä.