torstai 5. syyskuuta 2019

Yrittäjän päivä 2019

Hyvää yrittäjän päivää!

Vuodesta 2012 alkaen mie olen kirjoittanut Yrittäjän päivästä blogiin. En tiedä ehdinkö kirjoittaa tänään, mutta katsotaan, miten käy.

01.03 saan alihankintana tekemäni paidan valmiiksi. Olen tehnyt 17 tunnin työpäivän, sillä tämä nyt vaan on saatava eteenpäin. Yleensä vältän tällaisia kiireitä aikatauluttamalla hommat paremmin, mutta otin tämän vähän optimistisesti tähän väliin. Olen tehnyt paitaa kaikissa mahdollisissa väleissä muutaman viikon ja sen piti olla valmis jo viime viikolla. No, nyt se on. Kuuntelin äänikirjana Auschwitzin tatuoijaa. On kyllä hyvä kirja ja hyvän kirjan avulla jaksaa paljon. Viimeiseksi pesin sen ja ripustin pesuhuoneeseen kuivumaan. Viritin tuulettimen viereen, että se varmasti kuivuu aamuksi. Syön iltapalaa ja menen suihkuun. Kirjoitan vielä kuopukselle lapun, ettei herätä minua ja toivottelen mukavaa koulupäivää.

01.30 viimein sängyssä. Olen todella väsynyt, mutta uni karkailee.

8.37 herään. Kurkkaan kelloa ja painan silmät kiinni. Toivon, että saan unta vielä hetkeksi. En saa. Kelaan päivän tehtäviä tunnin verran ja luovutan.

9.44 nousen ylös, käyn laittamassa kahvin tippumaan ja tsekkaamassa paidan pesuhuoneessa. Se on kuiva, jee! Sumutan sen suihkupullolla kosteaksi ja sullon muovipussiin, että kosteus imeytyy kuituihin ja tasaantuu. Paita on pellavaa ja sen silittäminen helpottuu huomattavasti pienillä kikoilla. Jos yrittää silittää pesun jäljiltä osittain kuivunutta paitaa, tulee ongelma paksujen kohtien kuten saumojen ja päärmeiden kanssa, kun ne jemmailevat kosteutta ja levittävät sitä viereensä kankaaseen. Siksi tämä operaatio.
Menen aamupesulle.

10.06 Istahdan aamupalan kanssa tietokoneelle. Laitan kuopukselle viestin, että muistaa järjestää itselleen kyydin tanhusta kotiin. Meillä on Virta-opiston opekokous ja Mies on työreissussa. Ehdin viedä, mutten hakea. Omat harkatkin jäävät kokouksen vuoksi väliin ja se harmittaa.
Kroppa on tukossa ja jumissa ja pää enteilee migreeniä. Otan lääkettä ja toivon parasta. Onneksi tänään on aika liikkuvia hommia, täytyy muistaa heilutella kroppaa.

Tänään on vähän "ripalepäivä". Huomenna ja lauantaina opetan Jyväskylässä Kansallispukukeskuksella huntujuttuja Kansallispukujen valmistaja- ja ohjaajakoulutuksessa. Tänään pitää
- pakata koulutustusta varten ja katsoa matskut kuntoon
- silittää se paita ja viedä postiin, sitä ennen selvittää, laitetaanko pakettiin yksi toinenkin juttu
- olla yhteyksissä koululle, johon miun opiston Kansallispuku-kurssi siirtyy ja yrittää saada tietoteknisiä juttuja ja avaimen saantia selville. Koulu on ihan uusi ja kaikki vähän levällään, joten homma ei oikein etene.
- jos suinkin ehdin, etsiä ja laittaa pötköön FolkJam-tunnin musiikit, että pystyn mielikuvatreenaamaan sitä autossa ajomatkoilla. Onneksi suurin osa on jo mietitty.
- en muista, mitä muuta, mutta kai se täst

10.44 luin sähköpostit, vastasin niihin, joihin piti ja tulostin kuitin yhteen tilaukseen, jonka vien mennessäni Jyväskylään.
Tajusin, että listasta puuttuu, että täytyy
- laittaa alulle Kivennavan huntu esittelyä varten

Mitähän muuta siitä vielä puuttuu... Aamupala on nautiskeltu, lähden pajalle valmistautumaan kurssiin.

12.28 Haalin pajalla vähän kamoja kasalle ja panostelin Kivennavan hunnun aihion. Yksi kaveri muinaisuudesta alkoi jutella messengerissä ja naputtelin toisella kädellä hänelle viestejä. Hauskaa! Jätin hunnun kuivumaan ja tulin syömään. Eineksiä, eikä ees kovin hyvää. Mie laihdutan Painonvartijoiden pisteillä. Laihdutin vuonna 2004 niillä 20 kg ja systeemi on selkärangassa. Kilot pysyivät pitkään poissa ja sitten pitkään maltillisina, mutta nyt on mennyt ihan överiksi. Ei ole hyvä olla, enkä mahdu vaatteisiin. Kun koulut alkoivat, sain pään viimein siihen asentoon, että pisteiden lasku alkoi. Ja hyvin sujuu. En ole varma painotilanteesta, mutta ei sitä ole ainakaan lisää tullut. Syödessä tsekkailen sähköpostit ja selaan, mitä Facebookista löytyy.

Kivennavan hunnun aihio tekeillä.


12.59 kupu täynnä ja tärkeimmät tietokonehommat ja vähän vähemmän tärkeitäkin hoidettu. Päänsärky meinaa yltyä lääkkeestä huolimatta. Täytynee koittaa burana+panadol -coctailia. Siinä vaan keikutaan mahasäryn ja päänsäryn välisellä ohuella säikeellä.
Menen pajalle silittämään paitaa ja huomiseksi yhtä kangasta huntukokeilua varten. Taidan samalla jatkaa Auschwitzin tatuoijan kuuntelua.

15.09 Huh. Silitin paidan ja huntukankaan. Kuvasin paitaa ja yhtä essukangasta, joka lähti samaan pakettiin. Aloitin maanantaina Saimaan kameraseuran kurssilla ja opin pikkuisen valotuksesta. Todella siisti fiilis alkaa tajuta sitä. Koitin noudattaa oppeja, kun kuvasin näitä ja ehkä niistä jo tuli aavistuksen parempia. Kaaaaaukana hyvistä kuvista ollaan vielä, mutta enempi nämä ovatkin sellaista dokumentaatiota kuin erityisen hyviä kuvia. Mutta eihän se haittaisi, jos olisivat kumpaakin. Pakkasin essukankaan ja paidan ja olikin jo kiire. Olin Postilla samaan aikaan kuin lähetyksiä hakeva kuski. Paketti ehti kyytiin. Samaan aikaan kilahti ilmoitus saapuneista tulostinväreistä ja nappasin ne mukaan. Tytär ehti tulla kotiin, ennenkuin lähdin postiin ja pyysin häntä keittämään kahvit. Söin banaanin ja nyt istun kahvilla. Väsymys tykyttää silmien takana, mutta päänsärky on valunut vatsaan. Äh. Juon varovasti vähän kahvia ja toivon, että joku balanssi löytyy.

16.29 Kahvia juodessa keräsin huomista huntukurssia varten kuvat ja ohjeet tikulle. Kävin pakkaamassa toivottavasti kaiken tarvittavan. Esikoinen kipaisi kaupassa, koska jääkaapissa ei ole mitään syötävää. Teimme jokainen itsellemme munakkaan. Nyt istahdin sitä syömään. Aikaa 7 minuuttia, sitten täytyy lähteä viemään kuopus tanhuun ja jatkaa siitä itse opekokoukseen. Kaikki muu taisi tulla tehdyksi, paitsi ne FolkJamin musiikit tikulle. Saa nähdä, jaksanko illalla vai jääkö se sunnuntaihin.
... ai niin, pitää muistaa illalla maksaa laskuja.

20.40 tulin opekokouksesta. Nappasin opistolta mukaan silitysraudan ja laudan, jotka vien uudelle koululle ensi viikolla. Kannoin ne pajalle ja sieltä huomenna alkavan huntukurssin tavarat autoon. Muistin vielä lisätä tavaroihin maksupäätteen ja vaihtorahat. Saas nähdä, mitä puuttuu, nyt ei tunnu pää toimivan kunnolla. Laittelin iltapalan ja maksoin vinon pinon laskuja. Kävin avaamassa saunasta kannen - meillä on aina valmis kiuas - ja istahdin kirjoittamaan tämän raportin loppuun.
Nyt en kyllä jaksa enää alkaa kerätä niitä FolkJam-musiikkeja. Se jää sunnuntaille. Ensi viikolla täytyy sitten treenata ahkerasti tuntia varten. Onneksi olen ajatustyötä sen eteen tehnyt jo pitkään, joten se on hyvällä mallilla. Ehkä sitten suunnittelen jotain muita työjuttuja ajaessa tai sitten vaan huilailen päätä. Nappaan Lajulan kangastuvan Tiinan mukaan Mikkelistä, joten puolet matkasta menee varmaan pälättäessä. Otin kamerankin mukaan, jos vaikka vahingossa iltasella huvittaa tehdä sitä valokuvaustehtävää. Jos ei, niin sunnuntaina sitten sekin.

Tänään yrittäjän päivä oli tällainen. Mie lähen nyt saunaan ja petiin. Aamulla soi kello 6.20 ja  yrittäjä lähtee kohti Jyväskylää 6.45 bensa-aseman kautta. Kiitos seurasta ja hyvää loppuviikkoa siulle!

Yrittäjä on vähän väsynyt.


lauantai 27. heinäkuuta 2019

Kymmenes kansallispukujen tuuletuspiknik!

Kylläpä menee aika ku iltamis!
Mie laitoin kansallispukujen tuuletuspiknikin alulle vuonna 2010. Imatran Seudun Kalevalaiset innostuivat ajatuksesta ja niinpä 5.8.2010 Imatralla Inkerinaukion laitamilla nähtiin 120 kansallispukuista piknikillä. Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenjärjestöt ja innokkaat kansallispukuharrastajat lähtivät levittämään sanaa ja näiden vuosien aikana kansallispukujen tuuletuspiknikit ovat levinneet nopsasti koko maahan ja jopa Viroon ja Ruotsiin. Imatralla on ollut useimmiten n. 60 tuulettelijaa. Vähimmillään meitä oli sateisena päivänä vuonna 2017 n. 30 ja ensimmäisen vuoden ennätyksen (jolloin tuuleteltiin vain Imatralla ja väkeä tuli ainakin Kuopiosta, Hesasta ja Kotkasta) jälkeen suurin määrä oli vuonna 2015, jolloin tuulettajia oli n. 100 ja tuuletuksen jälkeen pidimme kansallispukujen esittelytilaisuuden Koskenpartaan lavalla 130-vuotiaan kansallispuvun kunniaksi. Tänä vuonna tuuletellaan kansallispukuja ympäri Suomen ainakin 80 paikassa. Imatralla meillä on siis 10. kerta.

Mietin, että uskoinko vuonna 2010, että homma lähtee näin hyvin leviämään. Uskoin ja en. Vielä ei olla siellä miun haaveessa, että kaikille suomalaisille olisi itsestään selvää lähteä aina 5.8. kansallispuvuissa ihmisten ilmoille. Mutta se, että tänä vuonna tuuletuksia on ennätysmäärä ja se, että niin mediat kuin kansakin ovat suhtautuneet tuuletuksiin kiinnostuneesti ja innostuneesti on valtavasti enemmän, kuin uskalsin näin nopeasti toivoa. Siis kiitos siulle, joka tuuletat kansallispukuasi ja siulle, joka viet viestiä eteenpäin!

Tervetuloa mukaan juhlimaan kansallispuvun syntymäpäivää Imatralle Inkerinaukion laitamille ma 5.8. klo 16 alkaen. Tai juuri sinne, missä satut 5.8. olemaan. Pukeudu kansallispukuun, kansanpukuun, johonkin kansallispuvun osaan tai vaikka kukkamekkoon. Ota piknik-eväät ja viltti mukaan ja tule nauttimaan kansallispukujen väriloistosta ja toisten harrastajien seurasta. Jos sade yllättää, valloitamme läheiset kahvilat ja ravintolat.

Täältä voit lukea kansallispuvun syntymäpäivästä ja ennaltasovituista tuuletustapahtumista lisää. Jos listalta puuttuu sinulle sopiva paikka, voit kertoa sen meille listan kommenteissa, niin lisätään se sinne.

Tein tällaisen superruman kuvan, että se huomattaisiin ja koska en nyt osannut kauniimpaakaan.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Uusi Puoti ja uudet nettisivut!

Loputtomalta tuntuva rupeama kuvaten ja näpyttäen tuotteita uuteen verkkokauppa-alustaan on viimein valmis. Tiesin ryhtyessäni, että homma on iso, mutten kyllä hahmottanut, että näin iso. Tulin kiukkuiseksi ja kireäksi, sillä liikun tietokonehommissa koko ajan ymmärrykseni laitamilla, eikä ohjelmien logiikka aina kohtaa omani kanssa. Huomasin myös, että tulen huonovointiseksi, kun en tee pitkään aikaan mitään käsitöitä.

Onneksi miulla oli apuna SulkaSuunnittelun Taina, joka rakenteli koodit ja laitteli palikat paikoilleen. Ulkoasun suunnitteli Susannan työhuone. Susannahan on ystäväni ja sitäpaitsi todella hyvä graafikko. Oli siis itsestään selvää pyytää häntä suunnittelemaan ulkoasun. Sen sijaan sen tyypin valinta (en edes tiedä, mikä on oikea sana sille, mitä Taina tässä teki), joka palikat laittelee paikalleen ja loitsii koodeja, oli vaikeampaa.

Olin valinnut uudeksi pohjaksi MyCashflown, koska Kansallispukuraidat ovat olleet lähes alusta asti heidän ilmaisversiossaan ja osaan siis valmiiksi suunnilleen käyttää sitä. Mie olen maailman huonoin opettelemaan uusia systeemeitä, jos kyse ei ole käsityöstä. Valintaan vaikutti tietenkin hinta, sillä miun verkkokauppa ei valitettavasti ole sellainen kultakaivos, että sen rakentamiseen voisi laittaa tonneja. Oleellista oli myös se, että tämä tyyppi pystyy puhumaan sellaista kieltä, jota mie ymmärrän ja jonka kanssa yhteistyö sujuu mukavasti Susannan, miun ja hänen välillä. Kysyin tarjouksia MyCashflown suosittelemilta yrityksiltä. Voi olla, että kiiltävä, hieno, monimutkainen ja suureellinen puree joihinkin asiakkaisiin (varmaan niihin, joilla on rahaa enemmän laittaa nettisivuihin), mutta miut se karkoittaa. Hylkäsin surutta ne tarjoukset joista en ymmärtänyt, mitä siinä tarjottiin. Olin tarjouspyynnössä selittänyt, että en puhu atk:ta, mutta koska osallistun sivujen rakentamiseen ja aion päivittää niitä omatoimisesti jatkossa, miun täytyy tajuta, mitä tapahtuu. Selasimme tarjouksia Sussun kanssa ja olimme iloisen yksimielisiä siitä, että SulkaSuunnittelu on juuri se, mitä haemme. Ja näin jälkiviisaana voin sanoa, että niin oli.

Mie olin ajatellut, että rakentelen Puodin parissa viikossa. Siihen meni kai pari kuukautta. Loppumetreillä hommaa viivytti vielä melkein parilla viikolla ensin vanhan palveluntarjoajan hidastelu ja sitten domainin siirto. Kun sitten tänä aamuna domainin siirto näytti valmistuneen, mutta sähköpostini ei toiminut enää ollenkaan missään, pääsi itku. Onneksi Taina hoiti vielä senkin kuntoon. Nyt kaikki toimii ja päästiin viettämään avajaisia.




Sellainen juttuhan tässä nyt kävi, että koska mie olen näpyttänyt tuotteita Puotiin, enkä ommellut, niin tilillä alkaa näyttää melkoisen surkealta. Tainan lasku on vielä saapumatta ja kesälomaakin pitäisi pitää. Eli toivottavasti avajaishulinassa tehdään sen verran kauppaa, että pystyn oikeasti pitämään kesäloman.

Uudessa Puodissa ja nettisivuilla on varmasti vielä virheitä ja kummallisuuksia. Jos löydät sieltä sellaisia, niin otan tosi mielelläni tiedon vastaan, että saan korjattua ne. Mutta voi pojat niistä tuli hienot! Mene tutustumaan ja käytä avajaistarjoukset hyväksesi! Avajaisia vietetään 19.6. saakka.
Osoite on vanha tuttu www.kansallispuku.com ja avajaistarjoukset löydät tästä linkistä.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Kansallispuku-verkkokurssi

Uusi kierros Kansallispuku-verkkokurssia on alkamassa! Vielä ehtii hypätä mukaan.



Verkkokurssilla opitaan vanhan kansallispuvun huollosta, osien pesusta, muuttamisesta sopiviksi ja kansanomaisemmiksi ja puvun täydentämisestä ihan konkreettisesti sekä runsaasti kansallispuvun historiaa, nykypäivää, merkityksiä. Kurssilla opetellaan yleisimmät kansallispukujen ompelussa käytetyt tekniikat.


KENELLE?
Edellisen kurssin osallistujilta kysyttiin, kenelle he suosittelisivat kurssia. Tässä vastaukset:
- Suosittelisin kaikille, joilla ei ole mahdollista päästä pätevän opettajan kurssille.
- Kaikille jotka ovat kiinnostuneet kansallispuvuista. Sekä niitä itse ompeleville, että muuten vaan ihaileville.
- Kyllä voin suositella kurssia sellaisille, jotka haluavat tietoa helposti kotisohvalta.
- Käsityöharrastajille ja erityisesti sellaisille jotka eivät pääse esim. työ/perhetilanteen takia osallistumaan kansalaisopiston viikottaisille kursseille.
- Sellaisille, joita kansallispuvut kiinnostavat - ja itse tekeminen.
- Kaikille puvuista, historiasta, käsitöistä, perinteisistä tekniikoista kiinnostuneille.
- Jollekin, joka aloittaa uutena harrastuksen. Mutta varoittaisin karjalaisten pukujen osuudesta!!
- En yleensä suosittele mitään kenellekään periaatteesta. Mutta jos aihe kiinnostaa ja verkkokurssimuoto sopii, niin voisin kuvitella olevan juuri paikallaan! Eikä hinta ole mielestäni kallis saatavaan sisältöön verrattuna.

OPETUS
Opettajana toimii kansallispukuvalmistaja Soja Murto. Opetus tapahtuu suljetussa blogger-blogissa, johon tulee n. kahden viikon välein teksti uudesta aiheesta, linkkejä sekä opetusvideoita. Materiaaliin voi käydä tutustumassa silloin, kun itselle sopii. Aiheeseen liittyen tulee myös pieniä tehtäviä, joissa etsitään tietoa, pohdiskellaan ja keskustellaan blogin kommenteissa. Tehtävien tekeminen ei tietenkään ole pakollista. Kommentteihin ei valitettavasti pysty lisäämään kuvia, mutta tarvittaessa voidaan ottaa sähköposti tai muut tavat avuksi. Materiaalit ovat opiskelijoiden käytössä kurssin ajan sekä 3 kk sen jälkeen. Oppimateriaaleja ei saa kopioida eikä tallentaa, mutta niistä voi toki tehdä omia muistiinpanoja.

HUOM! Suljetun blogin käyttöä varten opiskelijalla tulee olla google-tili (siis esim. gmail-sähköpostiosoite). Jos sellaista ei ole, sen voi helposti ja ilmaiseksi hankkia täältä: https://accounts.google.com/signup?hl=fi
Uusi materiaali julkaistaan aina n. 2 viikon välein, yhteensä 7 kertaa.

KURSSIN AIKATAULU JA AIHEET

13.3.2019 Mikä on kansallispuku ja miksi? Millä perusteella kansallispuku tulisi valita? Opetusvideot paidan, hameen ja liivin pesusta. Tyypillisiä korjauksia vanhalle paidalle. Lumipesu. 
27.3.2019 Paidat: yleistä malleista, materiaalista, rakenteista, tekniikoista ja kirjonnoista. Katesauma, kapea päärme. Paidan tärkkäys ja silitys.

10.4.2019 Hameet: yleistä malleista, materiaaleista, rakenteista ja tekniikoista. Hameen kunnostus.

24.4.2019 Liivit: yleistä malleista, materiaaleista, rakenteista ja tekniikoista. Liivin koon muokkaus.

8.5.2019 Päähineet:  yleistä päähinemalleista, rakenteista, tekniikoista, päähineen merkityksiä

22.5.2019 Esiliinat: yleistä tyypeistä, materiaaleista ja rakenteista

5.6.2019 Pukujen huolto, säilytys ja käyttö. Missä kansallispukua voi käyttää.  Vastauksia opiskelijoiden kysymyksiin. 

torstai 7. helmikuuta 2019

Onko sinulla Tuulan tekemä kansallispuku tai oletko ollut hänen kurssillaan?

Kansallispuvun historia Suomessa on yli 130-vuotinen. Aika huimaa on, että ensi vuonna miun äiti, Tuula Tanttula-Murto (aiemmin Tuula Murto) on ollut oleellinen osa sitä historiaa 50 vuotta! Se on juhlan ja muistiinmerkitsemisen arvoinen asia.



Kolme vuotta sitten kirjoitin tämän tekstin, jossa on aika paljon äidistäkin. Vuonna 2009 pidimme äidin kanssa yhteisen Helmoissa-näyttelyn Suomen kansallispukukeskuksen Kujalla. Silloin äidille tuli 40 ja miulle 10 vuotta ensimmäisen kansallispuvun tekemisestä. Nyt pääosaan nostetaan itseoikeutetusti äiti, mutta emme halua näyttelyä. Juttelin Kansallispukukeskuksen Marja Liisan ja Tainan kanssa tästä ja sovimme alustavasti, että ensi syksynä Kansallispuvun juhlapäivässä 5.10.2019 pidetään jonkinlainen tarinallinen näytös äidin urasta. Suunnitelma voi vielä muuttua, mutta pohjustustyö aloitetaan juuri nyt.




Tällä hetkellä ajatuksemme on yhdessä Suomen kansallispukukeskuksen kanssa koostaa puvuista, tarinoista, ihmisistä ja kuvista tarinallinen pukunäytös, joka kertoo Tuulan urasta ja samalla kansallispuvun historiasta 50 vuoden ajalta. Haluamme tuoda esille kansallispukuharrastuksen ja -ammatin eri kerrostumia ja kehitystä ja kaikkea sitä, mitä sen ympärille sitoutuu.




Tarvitsemme siis apuasi. Onko siulla Tuulan tekemä kansallispuku? Oletko tehnyt puvun hänen kurssillaan? Oletko tehnyt yhteistyötä hänen kanssaan kansallispukuasioissa? Onko siulla hauskoja, mukavia, dramaattisia, surullisia tai onnellisia muistoja ja tarinoita Tuulasta? Jos puku ei ole enää tallella, mutta muistoja tai kuvia on, niin sekin lasketaan. Kaikki ei aina mene täydellisesti ja ne turhauttavatkin kokemukset kuuluvat tähän tarinaan. Älä suotta ajattele, että olisit turha palanen. Yksi lauseenpätkä voi olla juuri se, mitä tarvitaan. Äidillä on näppinsä mukana sadoissa puvuissa, jollei tuhansissa ja tämän moninaisuuden halumme näyttää.


Kuva: Jarkko Lempiäinen


Jos yhteydenottoja tulee hurja vyöry, joudumme karsimaan tuohon näytökseen tulevia asioita ja pukuja, mutta kaikki tallennetaan ja voi olla, että niistä syntyy vielä jotain muutakin.

TÄSTÄ LINKISTÄ PÄÄSET KERTOMAAN OMAT MUISTOSI JA KOKEMUKSESI.

Olemme erittäin kiitollisia jokaisesta muistosta!

perjantai 28. joulukuuta 2018

Inventaario - se aika vuodesta, kun yrittäminen on ehkä vähiten kivaa.

Kun kinkku on syöty ja joululaulut laulettu, koittaa ärsyttävin, tylsin ja tuskastuttavin yrittäjän hommista: inventaario. Meillä perheenjäsenparat joutuvat osallistumaan kukin kykyjensä ja aikataulujensa mukaan. Nauhojen ja kankaiden purkaminen rullilta, mittailu ja takaisin rullailu, lankojen punnitseminen, nappien ja nippeleiden laskeminen ja tietokoneen naputtaminen eivät tosiaankaan kuulu lempihommiini. Tähän aikaan vuodesta mietin aina, että onko tässä tarvikkeiden myymisessä mitään järkeä. Tänä vuonna tästä ilosta pääsee nauttimaan myös harkkarini Sanna. Onneksi Sanna pitää järjestelemisestä, joten jonkinlainen suursiivouskin on luvassa. Puhhuijaa.

Inventaario on tietysti tarpeellinen juttu moneltakin kannalta. Hiki nousee niskaan, kun vuosittain tajuan, miten paljon varastossani on rahaa kiinni. Hervottoman paljon. Eikä sitä tosiaankaan muuteta euroiksi ihan kädenkäänteessä. Verkkokauppojen kannalta on oikein hyvä tsekata, että nauhoja on oikea metrimäärä ja nappeja yhtä monta kuin kaupassa, sillä varsinkin reissuhommissa saattaa käydä niin, että joku saldo unohtuu päivittää verkkokauppaan. Ehkä vielä joskus hankin sellaisen järkevän varastonhallintaohjelman, mutta toistaiseksi mennään tällä ripalesysteemillä, jossa on aina vaan lisätty joku uusi verkkokauppa tai systeemi huojuvan tornin huipulle.

Ai joo, inventaariosta on sekin ilo, että kutominen ja ompelu ovat sen jälkeen taas yhtä juhlaa!

No, jos haluat jeesata yrittäjäparkaa, niin käy nopsaan ostoksilla.


Yli 30 euron tilaukset saa sunnuntaihin 30.12.2018 asti ilman toimituskuluja.

Puoti: maksa välittömästi tilausvahvistuksen lopusta löytyvällä ohjeella, mutta jätä toimituskulujen osuus maksamatta.

Kansallispukuraidat: kirjoita alennuskoodiksi INVIS.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kirjauutuus: Juhlasormikkaat - kirjoneulekäsineitä Koivistolta

Näin julkistamispäivänä kuvan kirjasta ja toivoin kovasti, että saisin sen luettavaksi. Kun avasin sähköpostin, siellä odotteli lupaus lähettää kirja tutustuttavaksi! Ihanaa! Olen aiemminkin kirjoittanut Maahengen kirjoista, mutta tämä osuu näistä nyt lähimmäs omaa alaani eli kansallispukuja, sillä näitä sormikkaita on Koivistolla käytetty samoihin aikoihin kuin kansallispukujen esikuvia. 

Kuva: Marko Mäkinen

Koska neulominen ei ole miulle läheinen tekniikka, ilahduin jälleen kirjan tietosisällöstä. Se antaa näkökulmaa myös kansallispukutyypeille. Kirjassa on hyvää pohdintaa samoista teemoista, kuin kansallispukujen esikuvien kohdalla tutkitaan ja mietitään: mistä vaikutteet ovat tulleet, miksi ne ilmenevät juuri tällä pienellä alueella juuri näin ja miten samat kuvioaiheet toistuvat eri tekniikoissa ja materiaaleissa. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä esiäitien tapa toistaa samoja värejä ja samoja kuviomalleja loputtomasti niin, että lopputulokset ovat samaan aikaan samanlaisia ja erilaisia.

Kirjassa on yksi juttu, joka pikkuisen vaivaa ja josta olen eri mieltä. Jos ymmärsin oikein, siinä on Jääskessä otetun valokuvan perusteella oletettu, että samanlaiset sormikkaat olisi tehty myös Jääskessä. Valokuvassa on kuitenkin ihan selvästi koivistolaiset vaatteet, joten vaikka kuva olisi otettu Jääskessä, sormikkaat (ja puku) ovat Koivistolta. 

Anne Bäcklundin tapa käydä läpi sormikkaat ja tehdä johtopäätökset niiden oleellisista seikoista ja poikkeamista muistuttaa paljon kansallispukujen esikuvien perustutkimusta. Ehkä siksi, tai koska se on viisas lähestymistapa, pidän siitä kovasti. Hän on löytänyt hyvin selkeät elementit, joista sormikkaat hivenen varioiden syntyvät. Lopulta neulojalle jää vapaus koota sormikkaansa näistä elementeistä ja lopputulos on, kuten 1800-luvullakin, tunnistettavat koivistolaiset sormikkaat, samanlaiset, mutta silti erilaiset. Sille, joka ei halua soveltaa, löytyy kirjasta myös runsas valikoima suoria ohjeita. Tämä on asia, jota olen paljon toivonut myös kansallispukuihin. Kirjassa verrataan sormikkaiden kuviointia rekkojen kirjontoihin. Niissä on sama juttu: tietyt kuvioaiheet ja värit tietyssä järjestyksessä. Paikkakunnan rekot tunnistaa sen paikkakunnan rekoiksi, ne ovat samanlaiset, mutta erilaiset. Meillä ei ehkä ole mahdollisuutta kirjan tavoin toteuttaa toisintoa kaikista rekoista, mutta olisihan tuo tehtävissä muutenkin. Nythän kansallispuvun tekijä joutuu toistamaan sitä, mikä on mallipuvun tekijän versio aiheesta, ilman tietoa vaihteluvälistä.

Kirjassa verrataan käsineiden kuvioita rekkojen eli äyrämöispaitojen kirjottujen etumusten kuvioihin ja nämä lapaset on neulottu rekon kuvioinnin perusteella. Kuva: Marko Mäkinen


Sanoin kai jo, että en juuri neulo. Silti alkoi kyllä tehdä mieli tarttua puikkoihin, kun tutkailin malleja ja kuvioiden ruutupiirroksia. Kovin usein vanhoja tekstiilejä toistettaessa suurennetaan, paksunnetaan lankaa ja puikkoja. Rakastan sitä, että tässä kirjassa on pysytty vanhojen neuleiden koossa, sillä kuvioiden hohdosta katoaa paljon niiden suuretessa varsinkin näin pienessä kuviopinnassa. Alkuperäisten käsineiden toisintojen lisäksi kirjassa on niistä muokattuja ihastuttavia sovelluksia. Bäcklund on nähdäkseni todella tavoittanut sen, mikä koivistolaisissa sormikkaissa on oleellista ja saanut sen yhdistettyä tänä päivänä tarpeellisiin ja houkutteleviin ominaisuuksiin. 
Koska miun neulominen sisältää usein tuskanhikeä, hiertymiä, normaaliakin jumeutuneemmat hartiat ja jopa katkenneita puikkoja, harkitsen vielä toisen kerran ryhdynkö näitä neulomaan. Ehkä sitten eläkkeellä. Mutta jos joskus ryhdyn, uskon selviäväni urakasta, sillä kirjan takasivuilla on hyvin selkeitä tekniikkakuvia. Luulen, että tekisin Annat. Tai ehkä Reginat. Tai sittenkin...