keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Uusi Puoti ja uudet nettisivut!

Loputtomalta tuntuva rupeama kuvaten ja näpyttäen tuotteita uuteen verkkokauppa-alustaan on viimein valmis. Tiesin ryhtyessäni, että homma on iso, mutten kyllä hahmottanut, että näin iso. Tulin kiukkuiseksi ja kireäksi, sillä liikun tietokonehommissa koko ajan ymmärrykseni laitamilla, eikä ohjelmien logiikka aina kohtaa omani kanssa. Huomasin myös, että tulen huonovointiseksi, kun en tee pitkään aikaan mitään käsitöitä.

Onneksi miulla oli apuna SulkaSuunnittelun Taina, joka rakenteli koodit ja laitteli palikat paikoilleen. Ulkoasun suunnitteli Susannan työhuone. Susannahan on ystäväni ja sitäpaitsi todella hyvä graafikko. Oli siis itsestään selvää pyytää häntä suunnittelemaan ulkoasun. Sen sijaan sen tyypin valinta (en edes tiedä, mikä on oikea sana sille, mitä Taina tässä teki), joka palikat laittelee paikalleen ja loitsii koodeja, oli vaikeampaa.

Olin valinnut uudeksi pohjaksi MyCashflown, koska Kansallispukuraidat ovat olleet lähes alusta asti heidän ilmaisversiossaan ja osaan siis valmiiksi suunnilleen käyttää sitä. Mie olen maailman huonoin opettelemaan uusia systeemeitä, jos kyse ei ole käsityöstä. Valintaan vaikutti tietenkin hinta, sillä miun verkkokauppa ei valitettavasti ole sellainen kultakaivos, että sen rakentamiseen voisi laittaa tonneja. Oleellista oli myös se, että tämä tyyppi pystyy puhumaan sellaista kieltä, jota mie ymmärrän ja jonka kanssa yhteistyö sujuu mukavasti Susannan, miun ja hänen välillä. Kysyin tarjouksia MyCashflown suosittelemilta yrityksiltä. Voi olla, että kiiltävä, hieno, monimutkainen ja suureellinen puree joihinkin asiakkaisiin (varmaan niihin, joilla on rahaa enemmän laittaa nettisivuihin), mutta miut se karkoittaa. Hylkäsin surutta ne tarjoukset joista en ymmärtänyt, mitä siinä tarjottiin. Olin tarjouspyynnössä selittänyt, että en puhu atk:ta, mutta koska osallistun sivujen rakentamiseen ja aion päivittää niitä omatoimisesti jatkossa, miun täytyy tajuta, mitä tapahtuu. Selasimme tarjouksia Sussun kanssa ja olimme iloisen yksimielisiä siitä, että SulkaSuunnittelu on juuri se, mitä haemme. Ja näin jälkiviisaana voin sanoa, että niin oli.

Mie olin ajatellut, että rakentelen Puodin parissa viikossa. Siihen meni kai pari kuukautta. Loppumetreillä hommaa viivytti vielä melkein parilla viikolla ensin vanhan palveluntarjoajan hidastelu ja sitten domainin siirto. Kun sitten tänä aamuna domainin siirto näytti valmistuneen, mutta sähköpostini ei toiminut enää ollenkaan missään, pääsi itku. Onneksi Taina hoiti vielä senkin kuntoon. Nyt kaikki toimii ja päästiin viettämään avajaisia.




Sellainen juttuhan tässä nyt kävi, että koska mie olen näpyttänyt tuotteita Puotiin, enkä ommellut, niin tilillä alkaa näyttää melkoisen surkealta. Tainan lasku on vielä saapumatta ja kesälomaakin pitäisi pitää. Eli toivottavasti avajaishulinassa tehdään sen verran kauppaa, että pystyn oikeasti pitämään kesäloman.

Uudessa Puodissa ja nettisivuilla on varmasti vielä virheitä ja kummallisuuksia. Jos löydät sieltä sellaisia, niin otan tosi mielelläni tiedon vastaan, että saan korjattua ne. Mutta voi pojat niistä tuli hienot! Mene tutustumaan ja käytä avajaistarjoukset hyväksesi! Avajaisia vietetään 19.6. saakka.
Osoite on vanha tuttu www.kansallispuku.com ja avajaistarjoukset löydät tästä linkistä.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Kansallispuku-verkkokurssi

Uusi kierros Kansallispuku-verkkokurssia on alkamassa! Vielä ehtii hypätä mukaan.



Verkkokurssilla opitaan vanhan kansallispuvun huollosta, osien pesusta, muuttamisesta sopiviksi ja kansanomaisemmiksi ja puvun täydentämisestä ihan konkreettisesti sekä runsaasti kansallispuvun historiaa, nykypäivää, merkityksiä. Kurssilla opetellaan yleisimmät kansallispukujen ompelussa käytetyt tekniikat.


KENELLE?
Edellisen kurssin osallistujilta kysyttiin, kenelle he suosittelisivat kurssia. Tässä vastaukset:
- Suosittelisin kaikille, joilla ei ole mahdollista päästä pätevän opettajan kurssille.
- Kaikille jotka ovat kiinnostuneet kansallispuvuista. Sekä niitä itse ompeleville, että muuten vaan ihaileville.
- Kyllä voin suositella kurssia sellaisille, jotka haluavat tietoa helposti kotisohvalta.
- Käsityöharrastajille ja erityisesti sellaisille jotka eivät pääse esim. työ/perhetilanteen takia osallistumaan kansalaisopiston viikottaisille kursseille.
- Sellaisille, joita kansallispuvut kiinnostavat - ja itse tekeminen.
- Kaikille puvuista, historiasta, käsitöistä, perinteisistä tekniikoista kiinnostuneille.
- Jollekin, joka aloittaa uutena harrastuksen. Mutta varoittaisin karjalaisten pukujen osuudesta!!
- En yleensä suosittele mitään kenellekään periaatteesta. Mutta jos aihe kiinnostaa ja verkkokurssimuoto sopii, niin voisin kuvitella olevan juuri paikallaan! Eikä hinta ole mielestäni kallis saatavaan sisältöön verrattuna.

OPETUS
Opettajana toimii kansallispukuvalmistaja Soja Murto. Opetus tapahtuu suljetussa blogger-blogissa, johon tulee n. kahden viikon välein teksti uudesta aiheesta, linkkejä sekä opetusvideoita. Materiaaliin voi käydä tutustumassa silloin, kun itselle sopii. Aiheeseen liittyen tulee myös pieniä tehtäviä, joissa etsitään tietoa, pohdiskellaan ja keskustellaan blogin kommenteissa. Tehtävien tekeminen ei tietenkään ole pakollista. Kommentteihin ei valitettavasti pysty lisäämään kuvia, mutta tarvittaessa voidaan ottaa sähköposti tai muut tavat avuksi. Materiaalit ovat opiskelijoiden käytössä kurssin ajan sekä 3 kk sen jälkeen. Oppimateriaaleja ei saa kopioida eikä tallentaa, mutta niistä voi toki tehdä omia muistiinpanoja.

HUOM! Suljetun blogin käyttöä varten opiskelijalla tulee olla google-tili (siis esim. gmail-sähköpostiosoite). Jos sellaista ei ole, sen voi helposti ja ilmaiseksi hankkia täältä: https://accounts.google.com/signup?hl=fi
Uusi materiaali julkaistaan aina n. 2 viikon välein, yhteensä 7 kertaa.

KURSSIN AIKATAULU JA AIHEET

13.3.2019 Mikä on kansallispuku ja miksi? Millä perusteella kansallispuku tulisi valita? Opetusvideot paidan, hameen ja liivin pesusta. Tyypillisiä korjauksia vanhalle paidalle. Lumipesu. 
27.3.2019 Paidat: yleistä malleista, materiaalista, rakenteista, tekniikoista ja kirjonnoista. Katesauma, kapea päärme. Paidan tärkkäys ja silitys.

10.4.2019 Hameet: yleistä malleista, materiaaleista, rakenteista ja tekniikoista. Hameen kunnostus.

24.4.2019 Liivit: yleistä malleista, materiaaleista, rakenteista ja tekniikoista. Liivin koon muokkaus.

8.5.2019 Päähineet:  yleistä päähinemalleista, rakenteista, tekniikoista, päähineen merkityksiä

22.5.2019 Esiliinat: yleistä tyypeistä, materiaaleista ja rakenteista

5.6.2019 Pukujen huolto, säilytys ja käyttö. Missä kansallispukua voi käyttää.  Vastauksia opiskelijoiden kysymyksiin. 

torstai 7. helmikuuta 2019

Onko sinulla Tuulan tekemä kansallispuku tai oletko ollut hänen kurssillaan?

Kansallispuvun historia Suomessa on yli 130-vuotinen. Aika huimaa on, että ensi vuonna miun äiti, Tuula Tanttula-Murto (aiemmin Tuula Murto) on ollut oleellinen osa sitä historiaa 50 vuotta! Se on juhlan ja muistiinmerkitsemisen arvoinen asia.



Kolme vuotta sitten kirjoitin tämän tekstin, jossa on aika paljon äidistäkin. Vuonna 2009 pidimme äidin kanssa yhteisen Helmoissa-näyttelyn Suomen kansallispukukeskuksen Kujalla. Silloin äidille tuli 40 ja miulle 10 vuotta ensimmäisen kansallispuvun tekemisestä. Nyt pääosaan nostetaan itseoikeutetusti äiti, mutta emme halua näyttelyä. Juttelin Kansallispukukeskuksen Marja Liisan ja Tainan kanssa tästä ja sovimme alustavasti, että ensi syksynä Kansallispuvun juhlapäivässä 5.10.2019 pidetään jonkinlainen tarinallinen näytös äidin urasta. Suunnitelma voi vielä muuttua, mutta pohjustustyö aloitetaan juuri nyt.




Tällä hetkellä ajatuksemme on yhdessä Suomen kansallispukukeskuksen kanssa koostaa puvuista, tarinoista, ihmisistä ja kuvista tarinallinen pukunäytös, joka kertoo Tuulan urasta ja samalla kansallispuvun historiasta 50 vuoden ajalta. Haluamme tuoda esille kansallispukuharrastuksen ja -ammatin eri kerrostumia ja kehitystä ja kaikkea sitä, mitä sen ympärille sitoutuu.




Tarvitsemme siis apuasi. Onko siulla Tuulan tekemä kansallispuku? Oletko tehnyt puvun hänen kurssillaan? Oletko tehnyt yhteistyötä hänen kanssaan kansallispukuasioissa? Onko siulla hauskoja, mukavia, dramaattisia, surullisia tai onnellisia muistoja ja tarinoita Tuulasta? Jos puku ei ole enää tallella, mutta muistoja tai kuvia on, niin sekin lasketaan. Kaikki ei aina mene täydellisesti ja ne turhauttavatkin kokemukset kuuluvat tähän tarinaan. Älä suotta ajattele, että olisit turha palanen. Yksi lauseenpätkä voi olla juuri se, mitä tarvitaan. Äidillä on näppinsä mukana sadoissa puvuissa, jollei tuhansissa ja tämän moninaisuuden halumme näyttää.


Kuva: Jarkko Lempiäinen


Jos yhteydenottoja tulee hurja vyöry, joudumme karsimaan tuohon näytökseen tulevia asioita ja pukuja, mutta kaikki tallennetaan ja voi olla, että niistä syntyy vielä jotain muutakin.

TÄSTÄ LINKISTÄ PÄÄSET KERTOMAAN OMAT MUISTOSI JA KOKEMUKSESI.

Olemme erittäin kiitollisia jokaisesta muistosta!

perjantai 28. joulukuuta 2018

Inventaario - se aika vuodesta, kun yrittäminen on ehkä vähiten kivaa.

Kun kinkku on syöty ja joululaulut laulettu, koittaa ärsyttävin, tylsin ja tuskastuttavin yrittäjän hommista: inventaario. Meillä perheenjäsenparat joutuvat osallistumaan kukin kykyjensä ja aikataulujensa mukaan. Nauhojen ja kankaiden purkaminen rullilta, mittailu ja takaisin rullailu, lankojen punnitseminen, nappien ja nippeleiden laskeminen ja tietokoneen naputtaminen eivät tosiaankaan kuulu lempihommiini. Tähän aikaan vuodesta mietin aina, että onko tässä tarvikkeiden myymisessä mitään järkeä. Tänä vuonna tästä ilosta pääsee nauttimaan myös harkkarini Sanna. Onneksi Sanna pitää järjestelemisestä, joten jonkinlainen suursiivouskin on luvassa. Puhhuijaa.

Inventaario on tietysti tarpeellinen juttu moneltakin kannalta. Hiki nousee niskaan, kun vuosittain tajuan, miten paljon varastossani on rahaa kiinni. Hervottoman paljon. Eikä sitä tosiaankaan muuteta euroiksi ihan kädenkäänteessä. Verkkokauppojen kannalta on oikein hyvä tsekata, että nauhoja on oikea metrimäärä ja nappeja yhtä monta kuin kaupassa, sillä varsinkin reissuhommissa saattaa käydä niin, että joku saldo unohtuu päivittää verkkokauppaan. Ehkä vielä joskus hankin sellaisen järkevän varastonhallintaohjelman, mutta toistaiseksi mennään tällä ripalesysteemillä, jossa on aina vaan lisätty joku uusi verkkokauppa tai systeemi huojuvan tornin huipulle.

Ai joo, inventaariosta on sekin ilo, että kutominen ja ompelu ovat sen jälkeen taas yhtä juhlaa!

No, jos haluat jeesata yrittäjäparkaa, niin käy nopsaan ostoksilla.


Yli 30 euron tilaukset saa sunnuntaihin 30.12.2018 asti ilman toimituskuluja.

Puoti: maksa välittömästi tilausvahvistuksen lopusta löytyvällä ohjeella, mutta jätä toimituskulujen osuus maksamatta.

Kansallispukuraidat: kirjoita alennuskoodiksi INVIS.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kirjauutuus: Juhlasormikkaat - kirjoneulekäsineitä Koivistolta

Näin julkistamispäivänä kuvan kirjasta ja toivoin kovasti, että saisin sen luettavaksi. Kun avasin sähköpostin, siellä odotteli lupaus lähettää kirja tutustuttavaksi! Ihanaa! Olen aiemminkin kirjoittanut Maahengen kirjoista, mutta tämä osuu näistä nyt lähimmäs omaa alaani eli kansallispukuja, sillä näitä sormikkaita on Koivistolla käytetty samoihin aikoihin kuin kansallispukujen esikuvia. 

Kuva: Marko Mäkinen

Koska neulominen ei ole miulle läheinen tekniikka, ilahduin jälleen kirjan tietosisällöstä. Se antaa näkökulmaa myös kansallispukutyypeille. Kirjassa on hyvää pohdintaa samoista teemoista, kuin kansallispukujen esikuvien kohdalla tutkitaan ja mietitään: mistä vaikutteet ovat tulleet, miksi ne ilmenevät juuri tällä pienellä alueella juuri näin ja miten samat kuvioaiheet toistuvat eri tekniikoissa ja materiaaleissa. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä esiäitien tapa toistaa samoja värejä ja samoja kuviomalleja loputtomasti niin, että lopputulokset ovat samaan aikaan samanlaisia ja erilaisia.

Kirjassa on yksi juttu, joka pikkuisen vaivaa ja josta olen eri mieltä. Jos ymmärsin oikein, siinä on Jääskessä otetun valokuvan perusteella oletettu, että samanlaiset sormikkaat olisi tehty myös Jääskessä. Valokuvassa on kuitenkin ihan selvästi koivistolaiset vaatteet, joten vaikka kuva olisi otettu Jääskessä, sormikkaat (ja puku) ovat Koivistolta. 

Anne Bäcklundin tapa käydä läpi sormikkaat ja tehdä johtopäätökset niiden oleellisista seikoista ja poikkeamista muistuttaa paljon kansallispukujen esikuvien perustutkimusta. Ehkä siksi, tai koska se on viisas lähestymistapa, pidän siitä kovasti. Hän on löytänyt hyvin selkeät elementit, joista sormikkaat hivenen varioiden syntyvät. Lopulta neulojalle jää vapaus koota sormikkaansa näistä elementeistä ja lopputulos on, kuten 1800-luvullakin, tunnistettavat koivistolaiset sormikkaat, samanlaiset, mutta silti erilaiset. Sille, joka ei halua soveltaa, löytyy kirjasta myös runsas valikoima suoria ohjeita. Tämä on asia, jota olen paljon toivonut myös kansallispukuihin. Kirjassa verrataan sormikkaiden kuviointia rekkojen kirjontoihin. Niissä on sama juttu: tietyt kuvioaiheet ja värit tietyssä järjestyksessä. Paikkakunnan rekot tunnistaa sen paikkakunnan rekoiksi, ne ovat samanlaiset, mutta erilaiset. Meillä ei ehkä ole mahdollisuutta kirjan tavoin toteuttaa toisintoa kaikista rekoista, mutta olisihan tuo tehtävissä muutenkin. Nythän kansallispuvun tekijä joutuu toistamaan sitä, mikä on mallipuvun tekijän versio aiheesta, ilman tietoa vaihteluvälistä.

Kirjassa verrataan käsineiden kuvioita rekkojen eli äyrämöispaitojen kirjottujen etumusten kuvioihin ja nämä lapaset on neulottu rekon kuvioinnin perusteella. Kuva: Marko Mäkinen


Sanoin kai jo, että en juuri neulo. Silti alkoi kyllä tehdä mieli tarttua puikkoihin, kun tutkailin malleja ja kuvioiden ruutupiirroksia. Kovin usein vanhoja tekstiilejä toistettaessa suurennetaan, paksunnetaan lankaa ja puikkoja. Rakastan sitä, että tässä kirjassa on pysytty vanhojen neuleiden koossa, sillä kuvioiden hohdosta katoaa paljon niiden suuretessa varsinkin näin pienessä kuviopinnassa. Alkuperäisten käsineiden toisintojen lisäksi kirjassa on niistä muokattuja ihastuttavia sovelluksia. Bäcklund on nähdäkseni todella tavoittanut sen, mikä koivistolaisissa sormikkaissa on oleellista ja saanut sen yhdistettyä tänä päivänä tarpeellisiin ja houkutteleviin ominaisuuksiin. 
Koska miun neulominen sisältää usein tuskanhikeä, hiertymiä, normaaliakin jumeutuneemmat hartiat ja jopa katkenneita puikkoja, harkitsen vielä toisen kerran ryhdynkö näitä neulomaan. Ehkä sitten eläkkeellä. Mutta jos joskus ryhdyn, uskon selviäväni urakasta, sillä kirjan takasivuilla on hyvin selkeitä tekniikkakuvia. Luulen, että tekisin Annat. Tai ehkä Reginat. Tai sittenkin...


keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Saarijärven naisen tarkistettu kansallispuku

Lauantaina 6.10.2018 Suomen käsityön museossa Jyväskylässä vietettiin jälleen Kansallispuvun juhlapäivää. Päivän ohjelmassa oli kansallispukutarvikkeiden myyntitorin ja nuoren kansallispukuharrastaja Jaakko Rikalaisen haastettelun lisäksi Saarijärven naisen tarkistetun kansallispuvun julkistus.

Saarijärven kansallispuku
Eila Peura edusti pukuhankkeessa Saarijärvi-Seuraa ja hänellä oli puvusta aiempi versio yllään.

Minna Koskinen ja mie jaettiin mallipukujen ompelutyöt.
Minnalla on vielä suuri urakka ohjeiden ja kaavojen kanssa.

Tiina Lajunen kutoi kankaat.
Takana kansallispukukonsultti Taina Kangas.



Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmän Suomalaiset kansallispuvut -albumissa on jo hieno esittelyketju tästä puvusta.

Tiina Lajulan kangastuvalta kirjoitti jo tästä hienosti. Käy lukemassa se pohjille, mie en toista samoja asioita.

Miun osalta Saarijärven pukuhanke alkoi elokuussa 2016. Silloin kävimme Orimattilassa Museoviraston keskusvarastolla tapaamassa Saarijärven pukuhankkeeseen valittuja esikuvia. Tämän käynnin perusteella kirjoitimme tarjoukset, ne aikanaan hyväksyttiin ja työ pääsi alkamaan. Puvun asiantuntijana toimi Mariliina Perkko ja kansallispukukonsultti Taina Kangas johti hanketta. Amanuenssi Marja Liisa Väisänen oli tärkeänä osana tätäkin hanketta huolehtien lukuisista käytännön asioista valokuvauksesta kahvin keittoon. Saarijärvi-Seuran edustajana pukuhankkeessa oli mukana Eila Peura.

Esikuvaröijyt ovat Kansallismuseon kokoelmissa.


Kuten yleensä, Saarijärveenkin valmistetaan kaksi mallipukua. Toinen tallennetaan Suomen käsityön museoon, toinen jää tilaajayhteisölle eli Saarijärvi-Seuralle markkinointikäyttöön. Tiina siis kutoi mallipukujen kankaat. Minna Koskinen ompeli röijyt ja neuloi sukat ja hän laatii vielä ohjeet ja kaavasarjat. Johanna Rantalainen valmisti paljinsoljet. Miun osaksi jäi paitojen, hameiden, essujen ja tykkimyssyjen valmistus sekä esiliinojen sidontanauhojen ja sukkanauhojen kudonta.

Hameen pystysauman ompelua.


Miun osalta tämä pukuhanke oli siis aika helppo. Suuri haaste oli Tiinalla noiden vaativien kankaiden kanssa. A-puku valmistui miun osalta hyvissä ajoin ja julkistuksessa oli valmiina B-puvusta jo paita ja hame, joten puvun kaikki osat voitiin esitellä samanaikaisesti kahden mallin päällä.

Toinen esiliinan pirtanauhoista.


Puvun kaikki kudotut kankaat ovat puuvillaa ja pellavaa. Puvussa on yksinkertainen, lyhythihainen paita, jossa on hauskaa kikkailua keskellä edessä halkiossa ja sen alapuolella. Halkio suljetaan paljinsoljella. Hame on raikkaan valkopunainen. Esiliinavaihtoehtoja on kolme: sininen silkkinen, valkea pellavainen ja käsinkudotusta raitakankaasta valmistettu. Esiliinan nauhaksi on kaksi vaihtoehtoa ja niistä toisesta tehdään myös säärisiteet, joilla sukat pysyvät ylhäällä. Puvussa on ikiomat, ihanat kirjoneuleiset polvisukat, jotka eivät olleet vielä esittelykunnossa julkistamisessa. Niiden sijasta voi käyttää puuvillaisia, sileäneuleisia, teollisesti valmistettuja sukkia. Sirot röijyt ovat herttaisia, käsinkudotuista kankaista ommeltuja. Miulle mieleisin tehtävä puvussa oli tykkimyssyn kirjailtu tyllipitsi. Sen reunaan on ommeltu kapea nyplätty pitsi. Tykkimyssy on kuviolliseksi kudotulla, vaalealla silkillä päällystetty.



Puku on julkistettu, mutta työ jatkuu. Mie sain juuri eilen B-puvun tykin kirjonnan valmiiksi. Nyt tylli pitää vielä päärmätä ja kiinnittää nyplätty pitsi sen reunaan. Myssyn pohjan olen tehnyt jo aikoja sitten, se täytyy päällystää ja tehdä rusetti. Sitten on vielä kolme esiliinaa ommeltavana ja n. 7 metriä nauhoja kudottavana. Materiaaleista täytyy koota siistit näytepumaskat kolmena kappaleena ja toimittaa Minnalle tarvittavat tiedot ohjeiden laatimista varten. Kunhan ne ovat siinä vaiheessa, niin lienee tiedossa vielä oikolukua.



Saarijärven tarkistetulla kansallispuvulla ei vielä ole "kotia" eli myyjätahoa. Toivon kovasti, että sille löytyy nopeasti hyvä koti, sillä puku on upea!

Kun Saarijärven pukuhanke alkoi, Johanneksen pukuhanke oli vielä kesken. Nyt Ikaalisten pukuhanke on jo laitettu alulle. Pukuhankkeiden lisäksi meillä kaikilla on myös muita töitä, joten aikataulujen yhteensovittaminen on välillä hyvinkin haastavaa. Hienosti on silti aina saatu aikataulujen puitteissa valmista. Pukuhankkeissa mukana oleminen on monestakin syystä voimia vievää, mutta se myös antaa todella paljon. Se mahdollistaa tekijöille ja asiantuntijoille korvaamattoman arvokasta vuoropuhelua. Siinä oppii aina valtavasti. Esikuvien tutkiminen ja niiden toistaminen on kiehtovaa ja kutkuttavan haastavaa. Vaikka Saarijärven hanke oli ja on miun osalta aika helppo, se oli silti tärkeä ja nautinnollinen kokemus.



Loppuun mainospala: Saarijärven "väriä" voi tunnustaa ostamalla USB-muistitikun, johon on painettu yksityiskohta Saarijärven kansallispuvun tykkipitsin kirjonnasta. Ja projektissa sattui käymään niin, että miulla on yksi ylimääräinen 38-40 -kokoinen Saarijärven paita myytävänä.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Kirjonnan salaisuus tulee taas!

Poikkesin vain kertomaan, että Kirjonnan salaisuus -joulukalenteri tulee taas ja se on nyt ennakkomyynissä Puodissa!

Tilaa täältä!