torstai 7. helmikuuta 2019

Onko sinulla Tuulan tekemä kansallispuku tai oletko ollut hänen kurssillaan?

Kansallispuvun historia Suomessa on yli 130-vuotinen. Aika huimaa on, että ensi vuonna miun äiti, Tuula Tanttula-Murto (aiemmin Tuula Murto) on ollut oleellinen osa sitä historiaa 50 vuotta! Se on juhlan ja muistiinmerkitsemisen arvoinen asia.



Kolme vuotta sitten kirjoitin tämän tekstin, jossa on aika paljon äidistäkin. Vuonna 2009 pidimme äidin kanssa yhteisen Helmoissa-näyttelyn Suomen kansallispukukeskuksen Kujalla. Silloin äidille tuli 40 ja miulle 10 vuotta ensimmäisen kansallispuvun tekemisestä. Nyt pääosaan nostetaan itseoikeutetusti äiti, mutta emme halua näyttelyä. Juttelin Kansallispukukeskuksen Marja Liisan ja Tainan kanssa tästä ja sovimme alustavasti, että ensi syksynä Kansallispuvun juhlapäivässä 5.10.2019 pidetään jonkinlainen tarinallinen näytös äidin urasta. Suunnitelma voi vielä muuttua, mutta pohjustustyö aloitetaan juuri nyt.




Tällä hetkellä ajatuksemme on yhdessä Suomen kansallispukukeskuksen kanssa koostaa puvuista, tarinoista, ihmisistä ja kuvista tarinallinen pukunäytös, joka kertoo Tuulan urasta ja samalla kansallispuvun historiasta 50 vuoden ajalta. Haluamme tuoda esille kansallispukuharrastuksen ja -ammatin eri kerrostumia ja kehitystä ja kaikkea sitä, mitä sen ympärille sitoutuu.




Tarvitsemme siis apuasi. Onko siulla Tuulan tekemä kansallispuku? Oletko tehnyt puvun hänen kurssillaan? Oletko tehnyt yhteistyötä hänen kanssaan kansallispukuasioissa? Onko siulla hauskoja, mukavia, dramaattisia, surullisia tai onnellisia muistoja ja tarinoita Tuulasta? Jos puku ei ole enää tallella, mutta muistoja tai kuvia on, niin sekin lasketaan. Kaikki ei aina mene täydellisesti ja ne turhauttavatkin kokemukset kuuluvat tähän tarinaan. Älä suotta ajattele, että olisit turha palanen. Yksi lauseenpätkä voi olla juuri se, mitä tarvitaan. Äidillä on näppinsä mukana sadoissa puvuissa, jollei tuhansissa ja tämän moninaisuuden halumme näyttää.


Kuva: Jarkko Lempiäinen


Jos yhteydenottoja tulee hurja vyöry, joudumme karsimaan tuohon näytökseen tulevia asioita ja pukuja, mutta kaikki tallennetaan ja voi olla, että niistä syntyy vielä jotain muutakin.

TÄSTÄ LINKISTÄ PÄÄSET KERTOMAAN OMAT MUISTOSI JA KOKEMUKSESI.

Olemme erittäin kiitollisia jokaisesta muistosta!

perjantai 28. joulukuuta 2018

Inventaario - se aika vuodesta, kun yrittäminen on ehkä vähiten kivaa.

Kun kinkku on syöty ja joululaulut laulettu, koittaa ärsyttävin, tylsin ja tuskastuttavin yrittäjän hommista: inventaario. Meillä perheenjäsenparat joutuvat osallistumaan kukin kykyjensä ja aikataulujensa mukaan. Nauhojen ja kankaiden purkaminen rullilta, mittailu ja takaisin rullailu, lankojen punnitseminen, nappien ja nippeleiden laskeminen ja tietokoneen naputtaminen eivät tosiaankaan kuulu lempihommiini. Tähän aikaan vuodesta mietin aina, että onko tässä tarvikkeiden myymisessä mitään järkeä. Tänä vuonna tästä ilosta pääsee nauttimaan myös harkkarini Sanna. Onneksi Sanna pitää järjestelemisestä, joten jonkinlainen suursiivouskin on luvassa. Puhhuijaa.

Inventaario on tietysti tarpeellinen juttu moneltakin kannalta. Hiki nousee niskaan, kun vuosittain tajuan, miten paljon varastossani on rahaa kiinni. Hervottoman paljon. Eikä sitä tosiaankaan muuteta euroiksi ihan kädenkäänteessä. Verkkokauppojen kannalta on oikein hyvä tsekata, että nauhoja on oikea metrimäärä ja nappeja yhtä monta kuin kaupassa, sillä varsinkin reissuhommissa saattaa käydä niin, että joku saldo unohtuu päivittää verkkokauppaan. Ehkä vielä joskus hankin sellaisen järkevän varastonhallintaohjelman, mutta toistaiseksi mennään tällä ripalesysteemillä, jossa on aina vaan lisätty joku uusi verkkokauppa tai systeemi huojuvan tornin huipulle.

Ai joo, inventaariosta on sekin ilo, että kutominen ja ompelu ovat sen jälkeen taas yhtä juhlaa!

No, jos haluat jeesata yrittäjäparkaa, niin käy nopsaan ostoksilla.


Yli 30 euron tilaukset saa sunnuntaihin 30.12.2018 asti ilman toimituskuluja.

Puoti: maksa välittömästi tilausvahvistuksen lopusta löytyvällä ohjeella, mutta jätä toimituskulujen osuus maksamatta.

Kansallispukuraidat: kirjoita alennuskoodiksi INVIS.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kirjauutuus: Juhlasormikkaat - kirjoneulekäsineitä Koivistolta

Näin julkistamispäivänä kuvan kirjasta ja toivoin kovasti, että saisin sen luettavaksi. Kun avasin sähköpostin, siellä odotteli lupaus lähettää kirja tutustuttavaksi! Ihanaa! Olen aiemminkin kirjoittanut Maahengen kirjoista, mutta tämä osuu näistä nyt lähimmäs omaa alaani eli kansallispukuja, sillä näitä sormikkaita on Koivistolla käytetty samoihin aikoihin kuin kansallispukujen esikuvia. 

Kuva: Marko Mäkinen

Koska neulominen ei ole miulle läheinen tekniikka, ilahduin jälleen kirjan tietosisällöstä. Se antaa näkökulmaa myös kansallispukutyypeille. Kirjassa on hyvää pohdintaa samoista teemoista, kuin kansallispukujen esikuvien kohdalla tutkitaan ja mietitään: mistä vaikutteet ovat tulleet, miksi ne ilmenevät juuri tällä pienellä alueella juuri näin ja miten samat kuvioaiheet toistuvat eri tekniikoissa ja materiaaleissa. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä esiäitien tapa toistaa samoja värejä ja samoja kuviomalleja loputtomasti niin, että lopputulokset ovat samaan aikaan samanlaisia ja erilaisia.

Kirjassa on yksi juttu, joka pikkuisen vaivaa ja josta olen eri mieltä. Jos ymmärsin oikein, siinä on Jääskessä otetun valokuvan perusteella oletettu, että samanlaiset sormikkaat olisi tehty myös Jääskessä. Valokuvassa on kuitenkin ihan selvästi koivistolaiset vaatteet, joten vaikka kuva olisi otettu Jääskessä, sormikkaat (ja puku) ovat Koivistolta. 

Anne Bäcklundin tapa käydä läpi sormikkaat ja tehdä johtopäätökset niiden oleellisista seikoista ja poikkeamista muistuttaa paljon kansallispukujen esikuvien perustutkimusta. Ehkä siksi, tai koska se on viisas lähestymistapa, pidän siitä kovasti. Hän on löytänyt hyvin selkeät elementit, joista sormikkaat hivenen varioiden syntyvät. Lopulta neulojalle jää vapaus koota sormikkaansa näistä elementeistä ja lopputulos on, kuten 1800-luvullakin, tunnistettavat koivistolaiset sormikkaat, samanlaiset, mutta silti erilaiset. Sille, joka ei halua soveltaa, löytyy kirjasta myös runsas valikoima suoria ohjeita. Tämä on asia, jota olen paljon toivonut myös kansallispukuihin. Kirjassa verrataan sormikkaiden kuviointia rekkojen kirjontoihin. Niissä on sama juttu: tietyt kuvioaiheet ja värit tietyssä järjestyksessä. Paikkakunnan rekot tunnistaa sen paikkakunnan rekoiksi, ne ovat samanlaiset, mutta erilaiset. Meillä ei ehkä ole mahdollisuutta kirjan tavoin toteuttaa toisintoa kaikista rekoista, mutta olisihan tuo tehtävissä muutenkin. Nythän kansallispuvun tekijä joutuu toistamaan sitä, mikä on mallipuvun tekijän versio aiheesta, ilman tietoa vaihteluvälistä.

Kirjassa verrataan käsineiden kuvioita rekkojen eli äyrämöispaitojen kirjottujen etumusten kuvioihin ja nämä lapaset on neulottu rekon kuvioinnin perusteella. Kuva: Marko Mäkinen


Sanoin kai jo, että en juuri neulo. Silti alkoi kyllä tehdä mieli tarttua puikkoihin, kun tutkailin malleja ja kuvioiden ruutupiirroksia. Kovin usein vanhoja tekstiilejä toistettaessa suurennetaan, paksunnetaan lankaa ja puikkoja. Rakastan sitä, että tässä kirjassa on pysytty vanhojen neuleiden koossa, sillä kuvioiden hohdosta katoaa paljon niiden suuretessa varsinkin näin pienessä kuviopinnassa. Alkuperäisten käsineiden toisintojen lisäksi kirjassa on niistä muokattuja ihastuttavia sovelluksia. Bäcklund on nähdäkseni todella tavoittanut sen, mikä koivistolaisissa sormikkaissa on oleellista ja saanut sen yhdistettyä tänä päivänä tarpeellisiin ja houkutteleviin ominaisuuksiin. 
Koska miun neulominen sisältää usein tuskanhikeä, hiertymiä, normaaliakin jumeutuneemmat hartiat ja jopa katkenneita puikkoja, harkitsen vielä toisen kerran ryhdynkö näitä neulomaan. Ehkä sitten eläkkeellä. Mutta jos joskus ryhdyn, uskon selviäväni urakasta, sillä kirjan takasivuilla on hyvin selkeitä tekniikkakuvia. Luulen, että tekisin Annat. Tai ehkä Reginat. Tai sittenkin...


keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Saarijärven naisen tarkistettu kansallispuku

Lauantaina 6.10.2018 Suomen käsityön museossa Jyväskylässä vietettiin jälleen Kansallispuvun juhlapäivää. Päivän ohjelmassa oli kansallispukutarvikkeiden myyntitorin ja nuoren kansallispukuharrastaja Jaakko Rikalaisen haastettelun lisäksi Saarijärven naisen tarkistetun kansallispuvun julkistus.

Saarijärven kansallispuku
Eila Peura edusti pukuhankkeessa Saarijärvi-Seuraa ja hänellä oli puvusta aiempi versio yllään.

Minna Koskinen ja mie jaettiin mallipukujen ompelutyöt.
Minnalla on vielä suuri urakka ohjeiden ja kaavojen kanssa.

Tiina Lajunen kutoi kankaat.
Takana kansallispukukonsultti Taina Kangas.



Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmän Suomalaiset kansallispuvut -albumissa on jo hieno esittelyketju tästä puvusta.

Tiina Lajulan kangastuvalta kirjoitti jo tästä hienosti. Käy lukemassa se pohjille, mie en toista samoja asioita.

Miun osalta Saarijärven pukuhanke alkoi elokuussa 2016. Silloin kävimme Orimattilassa Museoviraston keskusvarastolla tapaamassa Saarijärven pukuhankkeeseen valittuja esikuvia. Tämän käynnin perusteella kirjoitimme tarjoukset, ne aikanaan hyväksyttiin ja työ pääsi alkamaan. Puvun asiantuntijana toimi Mariliina Perkko ja kansallispukukonsultti Taina Kangas johti hanketta. Amanuenssi Marja Liisa Väisänen oli tärkeänä osana tätäkin hanketta huolehtien lukuisista käytännön asioista valokuvauksesta kahvin keittoon. Saarijärvi-Seuran edustajana pukuhankkeessa oli mukana Eila Peura.

Esikuvaröijyt ovat Kansallismuseon kokoelmissa.


Kuten yleensä, Saarijärveenkin valmistetaan kaksi mallipukua. Toinen tallennetaan Suomen käsityön museoon, toinen jää tilaajayhteisölle eli Saarijärvi-Seuralle markkinointikäyttöön. Tiina siis kutoi mallipukujen kankaat. Minna Koskinen ompeli röijyt ja neuloi sukat ja hän laatii vielä ohjeet ja kaavasarjat. Johanna Rantalainen valmisti paljinsoljet. Miun osaksi jäi paitojen, hameiden, essujen ja tykkimyssyjen valmistus sekä esiliinojen sidontanauhojen ja sukkanauhojen kudonta.

Hameen pystysauman ompelua.


Miun osalta tämä pukuhanke oli siis aika helppo. Suuri haaste oli Tiinalla noiden vaativien kankaiden kanssa. A-puku valmistui miun osalta hyvissä ajoin ja julkistuksessa oli valmiina B-puvusta jo paita ja hame, joten puvun kaikki osat voitiin esitellä samanaikaisesti kahden mallin päällä.

Toinen esiliinan pirtanauhoista.


Puvun kaikki kudotut kankaat ovat puuvillaa ja pellavaa. Puvussa on yksinkertainen, lyhythihainen paita, jossa on hauskaa kikkailua keskellä edessä halkiossa ja sen alapuolella. Halkio suljetaan paljinsoljella. Hame on raikkaan valkopunainen. Esiliinavaihtoehtoja on kolme: sininen silkkinen, valkea pellavainen ja käsinkudotusta raitakankaasta valmistettu. Esiliinan nauhaksi on kaksi vaihtoehtoa ja niistä toisesta tehdään myös säärisiteet, joilla sukat pysyvät ylhäällä. Puvussa on ikiomat, ihanat kirjoneuleiset polvisukat, jotka eivät olleet vielä esittelykunnossa julkistamisessa. Niiden sijasta voi käyttää puuvillaisia, sileäneuleisia, teollisesti valmistettuja sukkia. Sirot röijyt ovat herttaisia, käsinkudotuista kankaista ommeltuja. Miulle mieleisin tehtävä puvussa oli tykkimyssyn kirjailtu tyllipitsi. Sen reunaan on ommeltu kapea nyplätty pitsi. Tykkimyssy on kuviolliseksi kudotulla, vaalealla silkillä päällystetty.



Puku on julkistettu, mutta työ jatkuu. Mie sain juuri eilen B-puvun tykin kirjonnan valmiiksi. Nyt tylli pitää vielä päärmätä ja kiinnittää nyplätty pitsi sen reunaan. Myssyn pohjan olen tehnyt jo aikoja sitten, se täytyy päällystää ja tehdä rusetti. Sitten on vielä kolme esiliinaa ommeltavana ja n. 7 metriä nauhoja kudottavana. Materiaaleista täytyy koota siistit näytepumaskat kolmena kappaleena ja toimittaa Minnalle tarvittavat tiedot ohjeiden laatimista varten. Kunhan ne ovat siinä vaiheessa, niin lienee tiedossa vielä oikolukua.



Saarijärven tarkistetulla kansallispuvulla ei vielä ole "kotia" eli myyjätahoa. Toivon kovasti, että sille löytyy nopeasti hyvä koti, sillä puku on upea!

Kun Saarijärven pukuhanke alkoi, Johanneksen pukuhanke oli vielä kesken. Nyt Ikaalisten pukuhanke on jo laitettu alulle. Pukuhankkeiden lisäksi meillä kaikilla on myös muita töitä, joten aikataulujen yhteensovittaminen on välillä hyvinkin haastavaa. Hienosti on silti aina saatu aikataulujen puitteissa valmista. Pukuhankkeissa mukana oleminen on monestakin syystä voimia vievää, mutta se myös antaa todella paljon. Se mahdollistaa tekijöille ja asiantuntijoille korvaamattoman arvokasta vuoropuhelua. Siinä oppii aina valtavasti. Esikuvien tutkiminen ja niiden toistaminen on kiehtovaa ja kutkuttavan haastavaa. Vaikka Saarijärven hanke oli ja on miun osalta aika helppo, se oli silti tärkeä ja nautinnollinen kokemus.



Loppuun mainospala: Saarijärven "väriä" voi tunnustaa ostamalla USB-muistitikun, johon on painettu yksityiskohta Saarijärven kansallispuvun tykkipitsin kirjonnasta. Ja projektissa sattui käymään niin, että miulla on yksi ylimääräinen 38-40 -kokoinen Saarijärven paita myytävänä.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Kirjonnan salaisuus tulee taas!

Poikkesin vain kertomaan, että Kirjonnan salaisuus -joulukalenteri tulee taas ja se on nyt ennakkomyynissä Puodissa!

Tilaa täältä!


keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Yrittäjän päivä 2018

Hyvää yrittäjän päivää!

Vuodesta 2012 alkaen mie olen kirjoittanut Yrittäjän päivästä blogiin. Kuvittelin jättäväni tällä kertaa väliin vähin äänin, mutta en pystynytkään!  Eli tässä tulee.

7.00 soi kello. Torkutan. Torkun. Raotan silmiä ja verhoa, loikoilen sängyssä ja tunnustelen olotilaa. Polvet ovat kipuilleet pari päivää ja yritän keksiä konsteja, joilla niihin lakkaisi koskemasta. Venyttely lienee taikasana. Selaan vähän Facebookia ja Instagramia.

7.20 nousen ylös ja menen aamupesulle. Kaikki muut ovat jo hereillä, mies lähtenyt töihin seitsemäksi. Aamupalaksi nappaan jälkiuunipalat, joiden päälle veistelen avomaakurkun pitkittäin viipaileiksi. Tanssi-ämpärillinen kahvia ja iso tuoppi vettä. Syön tietokoneen äärellä ja luen sähköpostit. Kansallispuku-verkkokurssi alkoi eilen ja siellä on mukavasti osallistujia ja kommentteja. Kommenteista tulee sähköpostiin ilmoitus. Katselen ne nopsasti läpi, mutta aion vastailla vasta myöhemmin tänään. Laitan PayPalilla rahaa Yhdysvaltoihin, hyödyllisiä juttuja on tulossa Puotiin! Yksi Kansallispukuraidat-tilaus on tullut.

Tänään on postipäivä. Keskiviikkoisin mie keräilen ja pakkaan viikon tilaukset ja vien ne illalla postiin, josta ne lähtevät matkaan torstaina. Joskus ehdin aiemminkin ja joskus postituspäivä vaihtelee, mutta enimmäkseen näin. Postittelin pitkään joka päivä, mutta se osoittautui tilaustöiden kannalta kamalaksi yhtälöksi, joten nyt mennään tällä ja se on toiminut ihan kivasti miun kannalta, eikä asiakkailtakaan ole suurempia valituksia tullut. Tsekkaan siis tililtä tulleet suoritukset ja kirjoitan kuitit excel-pohjaan. Tulostan ne odottelemaan samoin kuin Kansallispukuraidat-tilauksen kuitin. Ne tulevat automaattisesti ja miun tekisi hirmuisesti mieli siirtää kaikki Puoti-homma johonkin järkevämpään pohjaan. Sitä jarruttaa se, että ne järkevämmät pohjat ovat tuollaisilla tuotemäärillä melkoisen kalliita ja se, että siinä siirtämisessä on hurja urakka.

7. 52 Esikoiselta tulee viesti, hän on ajanut auton perään skootterilla koulumatkalla. Laitan viestejä ja soitan perään. Ambulanssi ja poliisi on soitettu paikalle ja hän on lanssissa tarkastettavana. Auton puskuri sai kipeää, samoin skootteri, mutta ihmiset ovat kunnossa ja vain sillä on väliä. Soitan miehelle, että soittaa ohjeita tytölle, mie en edes tiedä, miten kuuluu toimia. Tytär on sitä mieltä, että meidän ei tarvitse mennä paikalle, joten jatkan töitä.

8.30 Tuumailen vähän Kirjonnan salaisuus IV -joulukalenterin tarvikehankintoja, siirrän kameran muistikortilta kuvat koneelle, kurkkaan Facebookista mitä maailmalle kuuluu. Tajuan, että on yrittäjän päivä ja alan kirjoittaa tätä.

8.54 katson FolkJam-videota ja suunnittelen ensi viikolla Virta-opistossa (toivottavasti) alkavaa FolkJam-tuntia. Maanantaina kokoilin musiikit tuntia varten ja harjoittelin osan. Nyt laitan humpan soimaan ja tanssin sarjoja talteen jalkoihin. Eilen otin vähän varaslähtöä, kun kävin kuopuksen harkkojen aikana lenkillä.



9.45 Blogger tekee temppujaan ja kutsulinkit verkkokurssille eivät toimi välillä ollenkaan. Auttelen jälleen yhtä kurssilaista pääsemään kurssille sisään, mutta nyt emme onnistuneet. Täytyy yrittää keksiä lisää ratkaisuja. Käyn avaamassa pajan oven, sillä harkkarini Sanna on tulossa kohta. Sanna opiskelee käsityöntekijän ammattitutkintoa ja oli viime talven miun kurssilla Virta-opistossa. Mie en ole pitkään aikaan ottanut harkkareita, koska se on miulle aika rankkaa. Toisaalta miulla on tarve jakaa osaamista ja haluan myös laittaa kiertämään sen hyvän, jota olen muilta saanut. Sannan kanssa teimme sellaisen sopparin, että hän on nyt pääasiassa pari päivää viikossa täällä. Lisäksi hän kutoo kotona miulle kankaita. Toistaiseksi on mennyt oikein hyvin kaikin puolin.

Sanna teki viime talvena itselleen tämän Jääsken puvun kankaista lähtien!

Tärkkäsin eilen Saarijärven mallipuvun tyllitykin neljännen kerran. Kahdella ekalla kerralla en ollut itse tyytyväinen. Sitten olin ja toimitin sen kansallispukukonsultti Taina Kankaalle. Taina totesi, että tykki on liian sileä ja kiiltävä, mutta oli sitä mieltä, että se nyt voi olla sellainen seuraavaan huoltoon saakka. Mie pyysin tykin takaisin uudelleentärkättäväksi, sillä en halunnut antaa sitä vääränlaisena kansallispukuraadin tutkailtavaksi. Nyt irrotin kuivuineen tykin alustalta. Miusta se oli edellisellä kerralla nätimpi, mutta Tainalla oli ihan hyvät perustelut ja miun täytyy tässä kohtaa tutkailla asiaa lisää ja vaihtaa katsantokantaa. Kuvaan tykin mahdollisimman hyvin.

10.00 Sanna tulee ja alkaa keräillä ja pakata tilauksia. Jeesailen hänet alkuun ja sitten on pakko lähteä syömään, sillä miulla on vähän heikko olo. Ei pitäisi humpata ennen lounasta!

10.28 puolikas hunajameloni ja banaani vatsassa lähden pajalle, jospa vaikka tänään saisi jotain ommeltua.

10.33 tulenkin näpyttelemään postilaput paketteihin, koska Sanna on saanut ne siihen vaiheeseen, että tiedetään, minkä kokoiset paketit niistä tulee.

10.44 postilaput on tulostettu. Tänään lähtee 5 pakettia, joista 4 on tilauksia ja yksi on se tyllitykki, joka lähtee Kansallispukukeskukseen. uusi yritys lähteä pajalle.

11.15 Sanna sai suurimman osan pakattua. Tylliä pitää leikata paloiksi ja tehdä pakkauksia valmiiksi, joten päätämme käydä syömässä välissä. Reippailemme läheiseen Bugiba-ravintolaan, josta saa itämaisia ruokia. Vedän navan täyteen sushia, Sanna on monipuolisempi. Ravintola avasi heinäkuussa. Olen syönyt parempaakin sushia, mutten näin lähellä kotia, joten toivon, että se menestyy ja pysyy täällä.
Tekstiviesti vastaa kysymykseeni perjantaista. Olen luvannut käydä jeesaamassa ortodoksiseurakunnan ahkeria tyyppejä alkuun sarafaanihommissa perjantaina. Homma on voimassa ja kellonaika tarkentui. Siihen ei onneksi tarvitse hirmuisesti valmistautua, nappaan tuosta ohjeita ja kaavoja, malleja ja tarvikeluetteloita mukaan ja rennosti vaan. Sovimme, että juttelemme huomenna tarkemmin, kun näemme Virta-opiston opekokouksessa.

12.20 olemme taas pajalla. Sanna alkaa leikata tylliä, mie kirjoittelen teille nopsaan ja lähden jatkamaan hommia. Ompelen Saarijärven B-mallipuvun paitaa.

Mie ompelen katesaumoja.

Sanna pakkailee leikkaamiaan tyllipaloja.

Saan jonkin verran ommeltua samalla, kun neuvon Sannalle hommia. Ajaudumme juttelemaan musiikista ja huomaamme, että musiikkimakumme osuu osittain kivasti yhteen.

14.40 kaikki paketit saadaan valmiiksi. Kipaisen postilaatikolla ja lähden keittämään kahvia. Sanna jää tutkailemaan ja sovittamaan Kymin pukua. Istun kahville ja mutustelen samalla hapankorppuja, tsekkaan sähköpostit ja kirjoitan teille. Kuopus pelmahtaa koulusta ja ensimmäinen kysymys on, että eihän siskolle varmasti käynyt pahasti. Nähtävästi ei käynyt. Seuraavaksi kurkkaan Facebookiin.

14.50 menin pajalle ohjeistamaan Sannalle toisenmuotoisten tyllipalojen leikkaamisen ja jatkamaan ompelua. Ai että tuli nättiä katesaumaa!



Esikoinen pelmahti kotiin esittelemään ruhjeitaan ja sitten mieskin. Kertasimme onnettomuutta, näyttää siltä, että selvittiin säikähdyksellä ja uuden (vanhan) mopon hankinnalla. Ainekset olisi ollut vaikka mihin. Esikoinen ja mies lähtivät Kouvolaan katsomaan yhtä mopoa. Sanna sai tyllit leikattua ja rullailtua, purki huoltoon tulleen aarrehunnun pesua varten ja siivoili vähän.

16.15 Sannan oli aika lähteä ja mie päätin lähteä asioille myös. Kuopus lähtee huomenna leirikouluun ja tarvitsee sinne vähän juttuja. Samalla reissulla käyn viemässä paketit postiin ja noutamassa miulle päin tulevat.

17.30 kirjakaupan, Minimanin, postihkon ja ruokakaupan jälkeen olemme taas kotona. Nälkä on sen verran kookas, että syömme (jälleen) mikroruokaa. Tuuppaan thaikuution mikroon ja kurkkaan, mitä Facebookissa tapahtuu. Kommentoin pariin juttuun, haen ruuan ja menen verkkokurssille kommentoimaan kommentoineille samalla kun syön.

18.02 saan vastailtua kaikkiin verkkokurssin kommentteihin. Välissä totesimme, että kuopuksen uusia ulkohousuja ei tarvitsekaan lyhentää, sillä lahkeensuista löytyi kuminauhat ja hän kelpuutti ne käyttöön kiristetyin lahkeensuin. Menen viettämään sosiaalista elämää sosiaaliseen mediaan.

18.24 tarkistin vielä Ikaalisten pukuhankkeen tarjouksen. Olemme tehneet alustavat tarjoukset ja viime viikolla kävimme katsomassa esikuvia. Miun tarjoukseen ei tullut oikeastaan muutoksia, mutta karsin siitä sovitun työnjaon mukaan pois ne, mitä muut tekevät ja lähetin sen hankkeen yhteyshenkilölle. Mie olen tosi tyytyväinen siihen työnjakoon, pääsen tekemään miulle mieleisiä juttuja ja ekaa kertaa laatimaan ohjeita ja kaavoja!

18.46 valitsen kuvista sopivan Kirjonnan salaisuus IV:n muistitikkuun ja lähetän niiden toimittajalle sähköpostia. Jalkaterästä vetää suonta, täytyy lähteä etsimään suolaa ja magnesiumia. Kuopus lähti jo kotvanen sitten kaverille. Vähän kutkuttelee tehdä vielä vähän Kirjonnan salaisuus IV:n kirjontaa eteenpäin. Taidan kuunnella samalla Ricky-tick big bandia. Haaveilen pääseväni marraskuussa levynjulkkarikeikalle...

21.04 mies ja esikoinen palaavat moponostoreissulta - mopon kanssa. Sain tehtyä mukavasti Kirjonnan salaisuutta eteenpäin ja varasin ne liputkin sinne Ricky-Tick Big Bandin keikalle! Nyt mie lopetan hommat tältä yrittäjän päivältä. Ollenkaan joka päivä en tee näin pitkiä päiviä, varsinkaan talvikaudella, kun harrastukset valtaavat illat. Viime aikoina tällaisia päiviä on ollut aika paljon, mutta eiköhän se tästä rauhoitu, kun opiston kurssit pyörähtävät käyntiin.

Kiitos, että olit mukana päivässäni. Hyvää yötä!

perjantai 3. elokuuta 2018

Tuulettelua ja uusi rätsinä

Onpahan ollut kesä!

Nyt on lomat vietetty ja ensi viikon olenkin Tanskassa Pohjoismaisessa pukuseminaarissa. Mukavia töitä on myös odotettavissa koko syksyksi ja siitä eteenpäinkin.

Naputtelin juuri Puotiin uuden rätsinämallin ohjeet ja kaavat. Tai vanhahan se malli on, mutta ohjeet ja kaavat ovat ihan uunituoreet. Niiden postitus alkaa 16.8., mutta tilata jo voi. Myös kaavojen testauksessa käytetyt rätsinät ovat myynnissä.


Sunnuntaina on kansallispuvun synttärit ja tietysti Kansallispukujen tuuletuspiknik. Tänä vuonna olen saanut upeasti apua Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:ltä tuuletusten markkinointiin. Tuuletustapahtumia on kertynyt taas hieno lista ja media on huomioinut tuuletuksia ilahduttavasti jo etukäteen. Mie eilen isonsin vyötäröä ja pidensin äidin kansallispuvun hameesta. Mie laitan äidin puvun ja lähetin äidille omani tuuleteltavaksi, koska äidin puvussa on kaksi paitaa ja koska lähden heti tuuletuksen jälkeen sunnuntaina kohti Tanskaa, johon myös tarvitsen puvun, on äidin puku helpompi ja järkevämpi. Mie olen myös alkanut viihtyä siinä aina vain paremmin.

Falunissa Nordlekissä tanhureissulla heinäkuussa. Silloinkin äidin Kymenlaakson puvussa.

Olethan jo kuullut Jaakosta? 12-vuotiaasta kansallispukuaktiivista. Vau!

Tuulettelemisiin!