maanantai 24. elokuuta 2015

Nordisk draktseminar eli kuinka elää kansallispukumaailmaa norjaksi 5 päivää

Pohjoismaiden kansallispukuasiantuntijat kokoontuvat 3 vuoden välein Pohjoismaiseen pukuseminaariin. Tänä vuonna, 9. - 14.8. seminaari järjestettiin Fagernesissa, Norjassa. Olin mukana toista kertaa, edellinen seminaari oli Vöyrillä 3 vuotta sitten.

Voitte ehkä arvata, että tällainen seminaari ei ole vallan halpa. Se on kuitenkin sellainen, että jos kutsutaan, niin aika iso este pitää olla, etten lähde. Sain onneksi vähän apurahaa Imatran Työväenopiston kautta Ekava-rahoituksesta ja onnistuimme saamaan edulliset lentoliputkin.

Koska lentomme lähti jo sunnuntaiaamuna, ajelin yöksi lentokenttähotelliin. Nukuin tosi huonosti muutaman tunnin ja näin sellaista unta, että olin mieheni kanssa jossain motellissa, jossa sängyt olivat päädyt vastakkain. Huone oli katutasossa ja terassille johti liukuovi. Sieltä liukuovesta pujahti sisään villisika, joka punki viereeni peiton alle. Se oli karkea, karvainen. Aina, kun yritin työntää villisian alas sängystä, se puri minua kädestä. Yritin huutaa miehelleni, että tulisi auttamaan, mutten saanut häntä hereille. Epäilen, että huusin ääneen - pahoittelut seinänaapureille.

Silmät ristissä sitten busseilin aamusella lentoasemalle. Kansallispuvun synttärihulinoiden jäljiltä olin aika sekaisin ja vähän heittäydyin matkatovereideni hoteisiin. Onneksi oli hyvät hoteet.

Lentelimme Oslon kautta Bergeniin, missä vietimme mukavan päivän kauppoja kierrellen ja hyvin syöden. Illalla muutakin seminaariväkeä kerääntyi hotellille ja nautimme yhteisen illallisen. Aamulla lähdimme veneellä vuonoa pitkin matkalle kohti Fagernesia. Upeita maisemia ehdittiin ihailla välillä luentojen lomassa. Loppumatka taitettiin bussilla ja seminaari pääsi kunnolla vauhtiin Valdres Folkemuseumilla.

Myö vuonoristeiltiin tuolla pienemmällä :D

Seminaarin yhteisen kielen pitäisi olla skandinaaviska tai ruotsi. Kolme vuotta sitten Vöyrillä oli kaikin puolin esimerkilliset järjestelyt ja pääluennot oli simultaanitulkattu suomesta ruotsiksi ja päinvastoin. Nyt huomasin entistä paremmin, miten oleellisen tärkeää se oli. Norjalaiset puhuivat norjaa, tanskalaiset tanskaa, islantilaiset onneksi skandinaaviskaa, ruotsalaiset riikinruotsia ja mie kai jotain ihan omaa kieltä... Seminaarissa painotettiin pukujen ja pukeutumisen symbolisia merkityksiä, mikä on ihan miun lempiaihe. Nyt valitettavasti ymmärsin lähinnä, että siitä puhutaan. Ruotsalaisten ja suomalaisten luennot sentään ymmärsin. Tanskalaisten luentoja meille oli tulkkaamassa Norjassa asuva nainen. Se oli hyvä juttu, mutta valitettavasti luennoitsijoiden puhuessa nopeasti, moni asia jäi vähän ymmärtämättä. Seuraava seminaari on kolmen vuoden päästä Tanskassa. Ehdotin suomalaisille, että jollei järjestäjien puolesta ole tulkkeja, niin otettaisiin oma tulkki mukaan. Ehdotus sai lämpimän kannatuksen.

Tätä vois ruveta harrastamaan...

...ja tätä ihan takuulla <3
Miehän olen opiskellut italiaa tässä kolme vuotta ja edellisestä ruotsin tarvitsemisesta taitaa olla sama aika. Kyllä oli kankeaa hakea sanoja. Vaan eihän se auta, pakko yrittää. Ensimmäisenä iltana esittelimme kaikki itsemme. "Jag är Soja Murto-Hartikainen, Jag väver fabriker och syr folkdräkter." Jep. Pari tuntia myöhemmin hotellihuoneen vessassa mieleen jysähti: Olinko juuri esitellyt itseni, että kudon tehtaita? Olin. Nauroin ihan kippurassa itselleni. Matkatoverit lohduttivat, että kaikki kyllä ymmärsivät, etten kudo tehtaita, vaan kankaita. Minua kielipuolemmille tiedoksi, että englanniksi kangas on fabric, ruotsiksi fabrik on tehdas...

Tämä norjalainen päähine on sukua meidän poimutetuille hunnuillemme. Aika huikee :D
Älköön kukaan huntuniekka tulko enää sanomaan miulle, että meidän huntumme ovat hankalia käytössä :P


Kielimuurista huolimatta seminaari oli antoisa. Sen parasta antia on ymmärtää yhteyksiä ja eroavaisuuksia. Jaksan edelleen hämmästellä norjalaisten ja meidän karjalaisten pukujemme yhteisiä piirteitä ja lähinnä sitä, miten suomalaiset ja ruotsalaiset puvut tuossa välissä ovat ihan erilaisia. Mahtavaa on myös löytää hankintapaikkoja yhteisille tarvikkeille ja tietysti tutustua samanmielisiin ihmisiin. Vähän tulee verrattua Suomen kansallispukutilannetta naapureihin ja on hyvä huomata, että ei meillä ole mitenkään huonosti näitä hommia hoidettu. Samantyyppisiä ongelmia on muillakin ja niistä on hyvä ottaa opiksi. Ylpeänä voin kertoa, että kansallispukujen tuuletuspiknik sai erittäin hyväksyvää, iloista ja kannustavaa palautetta ja luulenpa, että idea adoptoidaan myös naapureihin!

Aika somat hanskat!

Tajusin senkin, että me suomalaisetkaan emme oikein nykyisin kokoonnu. Inga Pihlhjerta järjesti aiemmin vuosittain seminaareja kansallispukualan valmistajille ja opettajille Helsingin työväenopistossa, mutta se oli hirmuinen homma ja muitankin kapuloita rattaisiin on tullut, eikä niitä ole siksi ollut yli kymmeneen vuoteen. Pitäisi ehdottomasti järjestää vastaavia seminaareja meillä täällä, jotta saataisiin tietoa jaettua avoimemmin. Inhoan sitä, että "joku" sanoo, että "jonkun" pitäisi järjestää, mutta nyt sanon, sillä miulla ei ole taitoa eikä paukkuja sellaiseen. Haluaisin ajatella, että se "joku" voisi tässä tapauksessa olla Kansallispukukeskus, mutta soisin samalla heille sinne ainakin yhden työntekijän lisää, sillä nykyisissäkin hommissa on ihan yllin kyllin. Ehkä jonkinlainen yhteistyö saataisiin toimimaan ja seminaareja järjestettyä.

Ruotsalainen levyriipus
Otin reissun osittain loman kannalta, sillä miulla oli vain kaksi varsinaista hommaa. "Demonstraatiossa" puin Jääsken hunnun (kuvia löytyy ainakin vielä täältä) ja speakers cornerissa kerroin näistä suomalaisen kansallispuvun 130-vuotisjuhlahulinoista. Onneksi reissulla oli mukana ruotsinkielinen Maria Lindén, joka auttoi käännöksen kanssa. Vaikka olin saanut apuja jo täällä kotimaassa, oli tekstissä vielä aika paljon hiottavaa.

Mie. Kuva Inga Pihlhjerta.


Norjan seminaari huipentui torstaina juhlaan. Kävimme ensin kirkossa, jossa meille esitettiin kuvaelma (ehkä 1800-luvulta, kun lapsi on syntynyt ja viedään ensimmäistä kertaa kirkkoon, mutta en uskalla väittää varmasti, koska norja...). Oli aivan huikea tunne istua siellä ikivanhassa kirkossa kansallispukuisen väen keskellä, kuunnella upeaa laulua ja tuntea olevansa osa jotain kaunista ja merkityksellistä.
Sitten palasimme museolle, jossa nautimme juhlaillallisen ja kuulimme hienoja kansanmusiikkiesityksiä. Aterian päätteeksi tanskalaiset esittivät kutsunsa seuraavaan seminaariin ja julkaisivat teeman: neuleet.



Tuleeko jotain mieleen tästä hameesta...?
Ihan selvä karjalainen helmusniekkahame, joku on vain poimuttanut sen vyötärön.



Valokuvaussessio kuuluu aina asiaan. Kuvia löytyy Bunad-lehden sivuilta, suosittelen ;)
Kansallispukukonsultti Taina Kangas ja kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen


Oli semmoset nämä norjalaisvellokset, että ois voitu pakata ne matkaan ;)


Perjantaina köröttelimme bussilla Osloon lentokentälle ja olin kotona joskus puolen yön aikaan. Kuvittelin, että ehdin kivasti siinä viikonloppuna levätä ja nukkua univelat pois (eihän siellä Norjassa nukkua ehtinyt, kun oli niin paljon asiaa :D ), mutta eipä nukuttanut, kävin vielä vähän kierroksilla. Viime viikolla sen sijaan nukutti sen edestäkin. Tuuletushulinat ja reissu vaativat veronsa, mutta nyt on taas ihana keskittyä oikeisiin töihin.















Ensi viikonlopun törötän Lappeenrannassa Linnoituksen vihreässä makasiinissa, jossa on Ortodoksisten kirkkopäivien basaari. Tervetuloa siis ostoksille :)

tiistai 18. elokuuta 2015

Huolella juhlittu 130-vuotias

Miulla on niin hyvä ja lämmin olo! 
Kansallispukua tuuleteltiin ainakin 70 tuuletuksessa, mutta en ihan pysynyt enää laskuissa perässä ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tuuletuksia saattoi olla pitkästi yli sata. Jokunen on vielä jäljelläkin, kurkkaa täältä.

5.8.2015 aloin pukea kansallispukua päälleni kymmenen maissa aamupäivällä. Tunnelma oli juhlallinen, odottava ja iloinen. 


 
Ei hätää, miulla oli Kymenlaakson eli Anjalan puvussa röijykin,
mutta puin sen vasta perillä.


Ajelin Lappeenrantaan Kehruuhuoneelle avaamaan Eteläkarjalaisia kansallispukuja -näyttelyn. Siellä on Taito Etelä-Karjalan mallipuvuista Taipalsaari, Hiitola, Joutseno, Lappee ja Lappeen kihlakunnan mies. Miulta on Kivennapa, Jääski ja Jääsken alueen mies. Supatankin tässä, että Jääsken naisen tarkistettu puku tulee miulle myyntiin :). Tila on vähän ahdas, mutta puvut upeita ja Kehruuhuone ihana. Suosittelen lounastamaan siellä kaikessa rauhassa. Mie söin taivaallista parsarisottoa!


Kuva: Susanna Mattheiszen

Kuva: Susanna Mattheiszen

Kuva: Susanna Mattheiszen

Ajelin takaisin Imatralle, oli tyttöjen vuoro pukeutua. Tiia-Maija laittoi Kymin puvun, sillä illalla oli ohjelmassa pukunäytös ja halusin sinne mahdollisimman monta erilaista pukua. Tiia-Maija on vahvasti nauhaikäinen neitokainen, mutta ihan brassailumielessä halusin pukea hänelle tanun. Hänen tukkansa vain on pari kokoa liian suuri, mutta saatiin tanu päähän :D






Apua, milloin miun lapsesta tuli nuori neiti?


Leea-Mari sai laittaa oman Sysmän ja Luhangan pukunsa. Likat ovat ihan vanhoja tekijöitä kansallispukuun pukeutumisessa, joten minua ei tarvita kuin vähän viimeistelemään. Armahdin Lellun villasukilta, sillä ne kutittavat häntä. Puuvillasukat ovat oikein hyvät näin kesällä ja saan takuulla lapsista puvunvihaajia, jos pakotan kutiseviin sukkiin.



Kotipihalla otettiin se kuva, missä essut ovat vielä suunnilleen suorat. Paitsi näköjään Tiia-Maijan...


Kurvailimme Imatrankoskelle eväinemme. Tytöt kokeilivat hameiden pyörimistä ennen piknikille asettumista.


Sitten sai relata.


Ihan kunnolla...


Eväät maistuivat herkullisilta hyvässä seurassa ja superhienoilta serveteiltä! Kiitos Outi ;)


Olin edellisistä kerroista viisastuneena ulkoistanut valokuvauksen. En tosiaankaan halua tehdä töitä 5.8. ja valokuvauskin häiritsee nautintoa. Luottokuvaaja-ystäväni oli reissussa, mutta pari pelastavaa enkeliä liihotteli paikalle. Tuhannet kiitokset Elina Matikaiselle ja Seppo Haapaselle!

Imatralla tuulettajia oli noin 100! Kuudes tuulettelukerta täällä lienee jo vaikuttanut niin, että porukka antautui rentoon yhdessäoloon. Tai sitten tulossa oleva pukunäytös vastasi ohjelman kaipaajien tarpeeseen.

Tässä Elinan kuvia Imatran tuuletukselta:




































Ja tässä Sepon kuvia:





























 "Työttömyys" ei kyllä toteutunut, sillä ehdin evästellä vain reilun tunnin, kun piti lähteä valmistautumaan Imatran Seudun Kalevalaisten järjestämään Kaiken kansan kansallispukujuhlien pukunäytökseen. Se oli hieno tilaisuus, mutta sai olla laitimmainen kerta, kun lupaudun töihin kansallispuvun syntymäpäivänä. Siihen on ihan hyvä syy, miksi halusin tapahtumasta sellaisen, ettei silloin tarvitse kenenkään olla töissä.

Mutta kuten sanottu, hieno homma ja ihanaa, että niin monet halusivat tulla esittelemään pukunsa. Koska kyseessä oli Kaiken kansan kansallispukujuhlat, olin pyytänyt pukujen esittelijöitä kertomaan omasta pukuyksilöstään ja mielestäni saimme kasaan oikein mukavan näytöksen.

Ensin järjestäydyttiin ja ohjeistin pukunäytökseen osallistujat. Kuva: Seppo Haapanen

Kuva: Seppo Haapanen

"Voi vaikka vilauttaa, mitä on hameen alla --- korjaan, vain polveen asti!" Kuva: Seppo Haapanen

Imatran Seudun Kalevalaisten puheenjohtaja Helena Roiha avasi tilaisuuden. Kuva: Seppo Haapanen

Kateltiin ohjelmaa ja odoteltiin vuoroamme. Mie ja miun lapset <3 Kuva: Seppo Haapanen

Yleisökin näytti todella hyvältä ja sitä oli runsaasti (myös kuvan ulkopuolella). Kuva: Seppo Haapanen

Imatran Seudun Karjalaisten Nuorten Kiikkurit tanssivat upeasti, kuten aina! Kuva: Seppo Haapanen

Jonottamassa lavalle. Kuva: Seppo Haapanen

Siitä lähti, pukunäytös! Kuva: Seppo Haapanen

Ryhmittelin puvut maakunnittain. Kaikkia maakuntia ei ollut edustettuna. Pohjanmaalta tämä kaksikko.
Kuva: Seppo Haapanen

Hämettä edustivat Sysmän ja Luhangan tyttönen ja nainen. Tämä vahvasti raskaana oleva nainen oli suojannut itsensä ja ympäristönsä kahdella essulla ;) Puku on miun ja soveltuu oikein hyvin vauvamahan kanssa pidettäväksi. Kuva: Elina Matikainen

Jaana, joka esitteli Koillis-Savon pukunsa, juonsi saman viikon lauantaina vastaavan pukunäytöksen Lappeenrannassa :) Kuva: Seppo Haapanen

Savolaiset. Kuva: Elina Matikainen
Jenni saattaa ansaita "Vuoden tuulettaja" -stipendin, hän nimittäin tuuletteli Kymenlaaksoaan Imatralla, Haminassa ja vielä Tampereellakin! Ei sentään samana päivänä :D Kuva: Seppo Haapanen

Tarjan Vehkalahti on fiksailtu kirppislöytö. Kuva: Seppo Haapanen

Tämä Virolahti on miun tekemä :) Kuva: Seppo Haapanen

Oikean laidan Suursaareen pukeutunut Eeva kaahasi Haminasta näyttelyä valvomasta suoraan lavalle :)
Kuva: Seppo Haapanen


Tuuterit. Kuva: Elina Matikainen

Kuva: Seppo Haapanen

Kuva: Seppo Haapanen

Karjalaiset puvut lavalla. Kuva: Seppo Haapanen

Meitä oli niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet kuvaan! Kuva: Elina Matikainen
Lopuksi pistettiin polkaksi Mielettömien tahdissa! Kuva: Seppo Haapanen
En voinut lakata hämmästelemästä esikoiseni ulkomuotoa. Jestas mikä neitokainen! Ja kuopuskin jaksaa "edustaa" kärsivällisesti. Kyllä näistä saa olla ylpeä!



Kun näytös on ohi, saa tehdä olonsa mukavammaksi. Arvatkaapa, olisko tehnyt mieli tehdä samoin :D Tuolta viiletimme kotiin heittämään kansallispuvut pois päältä ja suoraa päätä uimaan. Taisi nimittäin olla kesän lämpimin päivä, mutta ei valiteta, kunhan ei sada vettä.



Koska tuo tuulettelu meni vähän töiksi, päätin korjata asian 8.8. Lappeenrannassa. Sielläkin oli monenlaista ohjelmaa, mm. upeita kansantanssiesityksiä ja pukunäytös Kehruuhuoneella. Koska lähdin samana iltana kohti Pohjoismaista pukuseminaaria ja Norjaa, johon myös tarvitsin puvun mukaan, pukeuduin "puolipukeisiin" ja tuulettelin rennosti kuopukseni Lellun, ystäväni Susannan sekä Kenin, Hectorin ja Lotan kanssa. Linnoituksen valleilla näköpiirissäni oli lisäksemme viitisenkymmentä tuulettajaa. Oli ihanaa!














Hector, Ken ja Lotta ovat Susannan kamuja.

Kuva: Susanna Mattheiszen
Tulipa pitkä juttu, mutta oli kuulkaa pitkä viikkokin, vaikka ihana. En osaa sanoin kuvailla, miten mahtavaa on tämä tuuletusten suosio. Googlatkaapa huviksenne "kansallispuku" ja hakuajaksi viimeinen kuukausi!



Ja muistattehan tämän:


Viime viikon olin tosiaan Norjassa Pohjoismaisessa pukuseminaarissa, mutta raporttia siitä kirjoittelen tuonnempana. Nyt lienee aiheellista tehdä vähän töitä.