keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kapea päärme DIY

Olkoon tämä miun joulutervehdys teille. Muunlaisia joulutervehdyksiä en "työpuolelle" lähettänytkään, vaan käytin rahat ostamalla lahjan vähävaraisen perheen lapselle Joulupuu-keräykseen.

Näin teet kapean päärmeen. Tai näin mie sen teen. Tapoja on useita, mm. pyörittämistä ja sullomista sisältäviä. Kaikki muutkin tavat ovat hyviä, jos homma niillä sujuu ja lopputulos on rouhea ja siisti. Tätä videota saa vapaasti käyttää käsityön opetuksessa.





Hyvää joulua ja kaikkea parasta vuonna 2016!

tiistai 15. joulukuuta 2015

130-vuotias, ikuisesti murrosikäinen kansallispuku

Mahtava juhlavuosi on lopuillaan, mutta kansallispuku ei unohdu, päin vastoin!
Kirjoittelin tämän jutun Taito-lehteen, mutta sinne valikoitui lyhyempi versio. Julkaisen pidemmän version tässä, ettei mene hommat hukkaan:


130-VUOTIAS, IKUISESTI MURROSIKÄINEN KANSALLISPUKU


1700- ja 1800-luvuilla maalaisväestö käytti vielä alueellisesti tunnistettavia juhlapukuja, joilla oli koristautumisen lisäksi muitakin tehtäviä. Ne suojasivat paholaiselta ja pahoilta ajatuksilta sekä näyttivät varallisuuden, iän, uskonnon ja tietysti käsityötaidon. Kun kansa alkoi 1800-luvun puolivälin jälkeen luopua näistä perinteisistä juhlavaatteistaan, kiinnostuivat ylemmät säädyt niistä. Elettiin kansallisromantiikan aikaa ja kansan esineistöä haluttiin tallentaa ja keinotekoisesti jatkaa juhlavaatteidenkin käyttöä. Alettiin suunnitella kansallispukuja.

Suomalaisen kansallispuvun historia katsotaan alkavaksi vuodesta 1885. Silloin, elokuun 5. päivänä Venäjän keisaripari Aleksanteri III ja Maria Feodorovna olivat vierailulla Lappeenrannassa. Suomalaisuutta painottaakseen keisarinnalle annettiin lahjaksi käsityötuotteilla koristeltu soutuvene, jonka soutajat edustivat kansallispuvut yllään Suomen eri maakuntia. Keisariparin saapuessa heitä oli vastaanottamassa satapäinen kansallispukuisten joukko. Tapahtuma sai julkisuutta laajasti ympäri Eurooppaa.

Kansallispuku on siis 130-vuotias. Jo heti sen syntyajoista saakka on keskusteltu ja kiisteltykin siitä, tulisiko kansallispukujen olla esikuvilleen uskollisia niin materiaalien, työtapojen kuin kaavoituksensa puolesta vai pitäisikö niitä keventää, helpottaa ja muokata paremmin miellyttämään nykyihmistä. 
Kun kansallispukujen myyjät ja valmistajat kokoontuvat 2010-luvulla yhteistyöpalaveriin, siellä keskustellaan – yllätys, yllätys – täsmälleen samasta asiasta. 130-vuoden aikana muoti ja kauneudentaju ovat muokkautuneet ja niin on kansallispukukin.


KUUDEN VUOSIKYMMENEN URAKKA


Tuula Tanttula-Murto on valmistanut kansallispukuja kuudella vuosikymmenellä.
- Silloin kun olen sotkeutunut mukaan, se oli ihan tanhuvaate, mutta vuonna 1969, kun tein ensimmäiset kansallispuvut itse, oli kansallispukujen suosion nousu hurjaa. Pukuja käyttivät kansantanssijat, pelimannit ja kuorot. Me olimme kansantanssijoita ja ryhmän jäsenet tarvitsivat pukuja. Niitä sai lähinnä Vuorelmalta ja jotkut rohkeat kotiompelijat tekivät pukuja itse, vaikka ohjeet siihen aikaan olivat hyvin suppeita.



Tuulalla ja Ruutilla Tuuterin puvut ja Martilla Valkeala, kaikki Tuulan ompelemia.
Kuva on n. vuodelta 1972.


Pukuja valmistettiin kansanopistoissa käsityöopettajien johdolla, mutta kaikille avoimia kursseja ei juuri ollut. Kotkan työväenopisto oli 70-luvulla ensimmäisiä, jollei jopa ihan ensimmäinen, jossa järjestettiin avoin kansallispukukurssi ja sinne Tuula alkoi opettajaksi. Puvut tehtiin nopeasti koneella ja käsin ompelun osuus oli hyvin vähäistä. 
Pian tilanne alkoi muuttua:
- Vuonna 1978 olimme ensimmäisiä kertoja Kansallismuseon vitriinissä konttaamassa mittanauhojen ja muistiinpanovälineiden kanssa. Olimme kyllästyneet olemassa oleviin kansallispukumalleihin, joista puuttui museovaatteiden käsityötaito ja runsaus. Valmistin muistiinpanojeni perusteella miehelleni Sortavalan kansallispuvun.



Martti Murto vaimonsa Tuulan tekemässä Sortavalan puvussa


Pian perustettiin Suomen kansallispukuneuvosto ja kansallispukuraati. Esikuvien tutkiminen alkoi todenteolla. Tutustuttiin tekotapoihin ja materiaaleihin, paneuduttiin kaavoitukseen ja elvytettiin unohtuneita käsityötekniikoita. Työ eteni hitaasti ja raadin antamat suositukset otettiin vaihtelevasti vastaan. Kansallispukuväki jakaantui.
- Toisella puolen olivat ne, jotka pitivät helpoista, keveistä ja edullisemmista puvuista, toisella perinteelliset ”hullut”, jotka halusivat runsaasti kangasta ja käsityötä. Välissä oli matala aita, jonka yli osa porukasta heitteli herjoja.


Vaikka tuosta on aikaa 35 vuotta, on tilanne osittain edelleen sama. Pukututkimus jatkuu, koko ajan opitaan uutta ja edelleen kummallakin puolella on kannattajansa. Tieto leviää omituisen hitaasti tänä aikana, kun kissavideon näkee hetkessä miljoona ihmistä.
Tuula vietti parikymmentä vuotta ”laukkuryssän elämää”, kiertäen kurssittamassa ihmisiä ympäri Suomen ja ompeli samalla pukuja tilauksesta. 1980-luvulla Suomen kansallispukuneuvosto järjesti kansallispukujen valmistajakoulutuksen, johon Tuula osallistui. Kansallispukutaitajat valmistuivat 1988 ja siitä lähtien nämä ammattilaiset valmistivat Kansallispukuneuvoston pukutarkistusten mallipuvut ja ohjeet. 
Tuula on ollut mukana 20 pukutarkistuksessa ompelijana. Erityisesti hänen sydäntään lähellä on karjalaisten kirjontojen tekeminen. Osa näistä kansallispukutaitajista, myös Tuula, sai kultaisen Taito-merkin vuonna 2005 työstään kansallispukujen hyväksi.


1990-luvun alussa tehtiin kansallispukuneuvoston johdolla
useampi uusi karjalainen äyrämöispuku ja Tuula oli
avainasemassa vaativien kirjontojen tekijänä. Tämä on Uudenkirkon
kansallispuvun rekosta, Tuulan neulasta.


Tuula jäi eläkkeelle pari vuotta sitten, mutta ompelee vieläkin pukuja tyttärensä
apuna.
- Olipa puku tehty esikuvien mukaan tai vähän sinne päin, on tärkeintä se, että se on sopivan kokoinen ja istuva. Kansallispuku on loistovaate, joka värikkäänä, hyvin tehtynä ja istuvana käy juhlaan kuin juhlaan.
Puvun osia muihin vaatteisiin yhdistelemällä saa vielä enemmän mahdollisuuksia.


NÄKYYKÖ KANSALLISPUKU?

Olen Tuulan tytär, kansallispukuvalmistaja, ja käytän paljon aikaa kansallispukutiedon jakamiseen ihan vain omaksi ja muiden iloksi. Minulta kysytään usein, onko kansallispukujen suosio nousussa. En tiedä. Olen täällä ytimessä, kasvoin kansallispukuun sisälle ja nyt olen ympäröinyt itseni kansallispukuihmisillä. 

Päätin tehdä pienen gallupin Facebookissa niiden kavereideni keskuudessa, jotka ovat ”ei-niinkansallispukutyyppejä”.

Hämmästyin sitä, että sain hetkessä 20 vastausta.

1. Oletko koskaan pukeutunut kansallispukuun? Jos olet, miltä tuntui? Jos et, niin voisitko?

Vastanneista 7 oli joskus pukeutunut kansallispukuun, 12 ei.

- Lapsena miul on ollu kakskii pukuu. Oli erityinen olo, kun oli kansallispuku päällä. Pukeutusin nyttekii jos olis. Tiina 44 v.

- Olen, kokkikoulussa tehtiin tiettyjen alueiden ruokia ja tarjoiltiin alueen pukuun pukeutuneina. Valitettavasti en muista mikä puku mulla oli. Sellainen mikä sai mut näyttämään 20kg lihavammalta. Susanna 37 v.

- En oo pukeutunut mut pystyisin kyllä vissiin. Jorma 56 v.

- Olen 5 kertaa. Kyse syntymäpäiväjuhlasta ja kansallispuvun tuuletuspäivästä. Ylpeänä puen päälleni, äitini sukujuuria kunnioittaen.

Vain yksi, Harri 46 v., ei voisi ajatellakaan pukeutuvansa kansallispukuun, sillä hän ei miellä sitä juhlapuvuksi.

2. Mitä sinulle tulee ekana mieleen sanaparista "suomalainen kansallispuku"?

- Tulee mieleen tanhut, keskustalaisten virkapuku, Paavo Väyrynen. Harri 46 v.

- Tulee mieleen suomalaisuus, arvokkuus. Ja myös tulee mieleen kerta, kun pukeuduin kansallispukuun vaihto-oppilasvuotena ameriikan isoäidin synttäreille - puku sai paljon kehuja ja tietysti ihmetystäkii. Heistä oli myös kerrassaan erikoista, että olin teini ja ilman meikkiä. Iri 39 v.

- Ruokolahden puku ja karjalaisen naisen (perinne)puku, eli siis ne puvut joita lapsena eniten näin. Piia 39 v.

- Suomalainen kansallispuku.. sininen ja valkoinen, vähän niin kuin lippuun pukeutuisi. Ei mitään käryä näistä. Nana 20 v.

- Tanhut tulee mieleen ja kutittava villakangas. Krista 40 v.

- Suomalainen elokuva ja siinä juhannusjuhla jossa nuoret kirmaa koivujen välissä ja aina on kaunis keli. Tai sitten tosi elämästä vanhemmat tädit. Anu 54 v.

 - Vanha kotimainen elokuva ja liekkö Etelä-Pohjanmaan kansallispukuinen isäntä. Topi 42 v.

3. Näetkö kansallispukuja koskaan missään? Jos, niin näkyykö niitä mielestäsi enemmän, vähemmän vai saman verran kuin vaikkapa 10 tai 20 vuotta sitten? 

Vastaajat eivät olleet juurikaan kiinnittäneet huomiota siihen, näkyykö pukuja. Viisi oli sitä mieltä, että pukuja näkyy vähemmän, pari taas oli sosiaalisen median myötä nähnyt niitä viime aikoina enemmän. 
Linnan juhlat mainitsivat useampi. 

- Eipä näy enää niin paljoa. Pirjo 39 v. 

- Joskus niihin törmää juhlatilaisuuksissa tai sitten isoissa joukoissa jossain torilla. Nana 20 v. 

- En muista nähneeni muuta kuin ehkä joissain juhlissa tms. tapahtumissa. Susanna 37 v. 

- Mielestäni nykyään näen harvemmin kansallispukuja kuin ennen. Omassa lapsuudessani muistan nähneeni niitä juhlissa joillain lapsillakin, vaan eipä ole enää aikoihin näkynyt. Miika 39 v. 

Ihan hukkaan ei huuteluni ole mennyt, sillä Tiina 44 v. vastasi näin: 
- Tuuletusten myötä kansallispuku on selvässä nosteessa ja ainakin miun fasefiidi on täynnä upeita kuvia kansallispuvuista kantajineen.

Gallupin perusteella ainakin nelikymppisten osalta on harhaa, että pukujen suosio olisi jotenkin erityisessä nousussa. Ne eivät juuri herätä intohimoja puoleen tai toiseen, vaikka varovaista kiinnostusta tai ainakin suopeutta on ilmassa. Netti ja sosiaalinen media kuitenkin helpottavat samanhenkisten ihmisten kohtaamisia ja yli 2200-henkinen Facebookin Kansallispuku-ryhmä osoittaa, että tietoa jakamalla ja kannustamalla kansallispukuilo leviää. Hitaasti, mutta leviää. Minulla on useampi ystävä, joista on tullut "kansallispukuihmisiä" tässä vuosien varrella - miten onkin sattunut käymään niin!


TUULETUSPIKNIKILLÄ TUULETETAAN PUKUJA JA ASENNETTA

Olen itse usein joko myymässä tuotteitani tai järjestämässä sellaisissa tilaisuuksissa, joissa kansallispukuja käytetään. Halusin luoda sellaisen tapahtuman, jossa kenenkään ei tarvitse olla töissä eikä vastuussa. Kuulen myös usein, että kaapissa on kansallispuku, muttei oikein tilaisuuksia käyttää sitä. Ehdotin kansallispukujen tuuletuspiknikiä Imatran Seudun Kalevalaisille ja he tarttuivat ideaan innolla. Kansallispukuja tuuletettiin piknikillä ensimmäisen kerran Imatralla 5.8.2010. Silloin tuulettajia oli n. 120 ja heitä tuli Helsingistä, Kuopiosta ja Kotkasta saakka.


Imatralla 5.8.2010


Suosio osoitti, että tälle on tilausta. Aloin todenteolla haaveilla siitä, että aina 5.8. kaikille suomalaisille olisi ihan itsestään selvää pukeutua kansallispukuun ja lähteä piknikille, kahvilaan, ihmisten ilmoille. Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenjärjestöt lähtivät ilolla viestinviejiksi ja vuosi vuodelta tuuletukset ovat levinneet laajemmalle. Tänä vuonna 5.8. tuuletettiin ainakin 35 paikkakunnalla ja kuukauden sisällä muina päivinä on suunnilleen saman verran tuuletuksia, siis yhteensä lähes 70. Olen koonnut sovituista tuuletuksista tiedon kansallispuku.blogspot.fi-sivustolle.

Kansallispuvun syntymäpäivää saa juhlia kansallispuvussa, kansanpuvussa, kansallispuvun osassa, kukkamekossa tai vaikka kansallispukuasenteessa. Tuuletuspiknikille ovat tervetulleita kaikki. Paha silmä sille, joka kansallispuvun juhlissa arvostelee toisen vaatteita!

Tuuletin tyttärieni ja sadan muun kanssa kansallispukuja piknikillä Imatralla Valtionhotellin puistossa 5.8., jo kuudetta kertaa. Sää oli kaunis, jopa kuuma, kuten se on ollut jokaisella kerralla. Liikutuin ilosta katsellessani puistoon levittäytynyttä värikästä tuuletusväkeä. Suomalainen kansallispuku ansaitsee suosion ja me ansaitsemme suomalaisen kansallispuvun.

Imatralla 5.8.2015 Kuva: Seppo Haapanen
Soja Murto


Tämän jutun myötä haluan kiittää lämpimästi kaikkia tahoja, jotka lähtivät tavalla tai toisella mukaan kansallispuvun 130-vuotisjuhlavuoteen. Tahoja on niin paljon, etten voi luetella tässä kaikkia, mutta olen rummuttanut niitä tässä vuoden mittaan ja osa löytyy listasta täältä. Tiedätte itse ketä olette. Kansallispukuinen joulukalenteri on osa tätä juhlintaa. 
Kansallispuku ei katoa mihinkään, sillä emme anna sen kadota. 

perjantai 11. joulukuuta 2015

Kurkistuksia kulisseihin

Kansallispukuinen joulukalenteri on edennyt jo melkein puoliväliin.

9. Luukussa Inga Pihlhjerta kertoo tuntsareista, joita järjestää opiskelijoille
Kiireisten ihmisten yhteistyöprojektit eivät aina onnistu hyvästä yrityksestä huolimatta. Jossain vaiheessa jo hiukan pelotti tämänkin kanssa, mutta niin vain saatiin hieno joulukalenterikokonaisuus aikaiseksi!


11. luukussa kurkitaan esikuvia

Viime aikoina on "kentällä" ollut epäselvyyttä, että mistä kansallispukuja oikein saa ja siksi halusin esitellä kansallispukualan toimijoita. Valitettavasti kaikkia ei koskaan saada mukaan, mutta hieno kattaus nyt kuitenkin.


1.luukussa Taito Varsinais-Suomi vilauttaa Maskun liivikankaan lankojen päivitystä


Joulukalenterissa ovat mukana Suomen kansallispukukeskus, Brage, Inga Pihlhjerta Helsingin työväenopistosta, Pits-Priia, Suomen Perinnetekstiilit, Tuulikki Matikainen, Seija Pesonen, Tuula Pärnänen, Minna Koskinen, Taito Uusimaa, Taito Etelä-Karjala, Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus, Lajulan kangastupa, Suomalaisen kansantanssin ystävien puvusto ja mie parissa eri roolissa.


4. luukussa Seija Pesonen tarinoi savoksi


Tämän päivän luukussa mie tarjoan kurkistuksen esikuvien maailmaan :) Ja jouluaattona on luvassa Taito Uusimaan huikea joululahja kansallispukuväelle! Hyppää mukaan!



maanantai 30. marraskuuta 2015

Luukkuja aukomaan!

Kansallispukuinen joulukalenteri esittelee tänä vuonna kansallispukualan toimijoita. Yhtään tylsiksi ei heittäydytä, vaan tarjoamme vilkaisuja kulissien taakse :)

Joulukalenterin luukut aukeilevat päivittäin Kansallispuku - arkea ja juhlaa -blogiin.


torstai 26. marraskuuta 2015

Käsityökorttelin joulu

Käsityökorttelin joulua vietetään Facebookissa, Käsityökorttelin ryhmässä perjantai-iltaan saakka.

Käsityökorttelin joulu on täynnä tarjouksia, arvontoja, ilmaisia iloja, lahjavinkkejä - Suomessa valmistettua käsityötä.




Koska varsin hyvin tiedän, että kaikki eivät ole Facebookissa, niin laitan omalta osaltani nämä ilot teille tännekin.


Salamatarjoukset ilmestyvät Facebookiin sekä miun sivulle että Käsityökorttelin ryhmään.
Toimituskulut perjaina klo 24 saakka tehtyihin tilauksiin 0 €!



Kaikki Sarafaanit ja feresit -tuoteryhmän valmiina olevat tuotteet - 20 %!

Kiilaferrejen yksittäiskappaleet puoleen hintaan: 64,50 €/kpl!



Koska Puoti on vähän tyhmä, näkyy siellä normaalihinnat. Kun teet ostoksia, saat sähköpostiin tilausvahvistuksen, jossa myöskin näkyvät normaalihinnat. Mie rustailen laskut ja vähentelen alennukset ja saat sitten ennakkolaskun sähköpostiisi viimeistään maanantaina. Postituspäivä on keskiviikko sen jälkeen, kun suoritus näkyy tilillä. Toivotaan, ettei Postin lakko sotke kamalasti tätä hommaa. 


Kansallispukuisten lumihiutaleiden ohje löytyy edellisestä postauksesta, ihan ilmaiseksi!

Miun tarjousten lisäksi Käsityökorttelin joulussa tulee olemaan mahtava määrä upeita tuotteita. Aion olla haukkana tarttumassa lahjavinkkeihin. Kokemuksella voin jo suositella ainakin Susannan työhuoneen LempiriepujaHomomaatuska Tomppa -pipoja (istuu hienosti ja laittaa ihmiset hymyilemään) ja -paitoja (miul on kuusi!), Kirjosillan Heijastavia, Vernadan tekstikoruja, Jussakan lankoja, Ullakan Puikottimia, Ahdin tilan keppihevosten tarvikkeita ja Minttumaan magneetteja.

Kansallispukuiset lumihiutaleet

Lämpimänä kiitoksena Sinulle tästä kansallispuvun juhlavuodesta askartelin kansallispukuisen lumihiutaleen.

Voit ladata lumihiutale-pdf:n täältä ja tulostaa niin monta kuin haluat. Arkilla on kaksi vähän erilaista hiutaletta. Tai voit tehdä vielä hienompia kuin mallit!

Voit tulostaa lumihiutaleet tavalliselle kopiopaperille tai kokeilla erilaisia muita papereita.
Lisäksi tarvitset ketterät, teräväkärkiset sakset.
Leikkaa lumihiutaleiden neliöt irti paperista.

Taita kumpikin neliö ensin puoliksi ja sitten vielä kolmeen osaan. 
Katso tulosteessa olevaa ohjetta.

Leikkaa viivaa myöten, jolloin taitereunat jäävät kaikissa nurkissa kokonaisiksi.

Leikkaa viivoitetut alueet pois varovasti ketterillä, teräväkärkisillä saksilla. Voit hyvin leikata kuviot osissa, silloin et joudu vääntelemään paperia niin paljoa. Varsinkin pienet kohdat kannattaa leikata erikseen.

Ihan hyvä idea voi olla leikellä roskiksen päällä...

Avaa lumihiutaleet varovasti.
Silitä ne silitysraudan yhden pisteen lämmöllä suoraksi tai laita kirjan väliin yöksi suoristumaan.


Koristele lumihiutaleilla ikkuna, peili, seinät, joulukortit tai mitä ikinä keksitkään.

Valkoista ja kansallispukuista joulua toivottaen, 
Soja

maanantai 23. marraskuuta 2015

Jääsken nainen liittyy joukkoon!

Tadattadaa!

Allekirjoitin juuri sopimuksen kansallispuvun mallin käyttöluvasta koskien Jääsken naisen kansallispukua.

Pukutarkistusta tehtiin tosissaan, muttei vakavina. Sovittelimme liivin ja paidan sovituskappaleita Orimattilassa Kansallismuseon keskusvarastolla ja rakentelimme sarkapaloista "hameen", että saimme puvun profiilin esille.
Kuva: Tuula Pärnänen


Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Jääsken naisen tarkistetun kansallispuvun koti on miun luona Jääsken alueen miehen ja Kivennavan naisen pukujen rinnalla. Puvun ohjeet ja kaavat eivät ole valmiit, mutta valmista pukua tai sen osia voi tilata. Työjononi on pitkä, joten ehdit mukavasti säästää rahaa laskuuni ;)

Liivin takaosassa on herkulliset halkiot. Kuva nurjalta.

Jos haluat valmistaa puvun itse, se on mahdollista sitten, kun ohjeet ja kaavat valmistuvat. Jollet aio kutoa kankaita ja nyplätä pitsejä itse, kannattaa ne laittaa tilaukseen jo nyt. Pitkien toimitusaikojen takia mieltäänkin saa muuttaa siihen asti, kunnes mie olen aloittanut työni tai laittanut rahani raaka-aineisiin, sillä elämässä voi tulla yllättäviä juttuja.

Hieno puku! Ja hame on kyllä ihan pitkä, vaikka näyttää lyhyeltä, kun mie kiskon sitä noin. Näiden osien lisäksi Jääsken naisella on sininen hame, nyytinkiesiliina, sarkaviitta ja neidon pinteli.

Kerroin Jääsken naisen mallipuvun valmistumisesta täällä.

Ja paidasta tarkemmin täällä.

Jeeeeeeeeeeee!
(Etsi kuvasta virhe...)


torstai 19. marraskuuta 2015

Joulu tulee, osa 2

Käsityökorttelin joulu tulee jälleen!

Hauska ja helppo tapa hoitaa joululahjaostokset kotikoneelta. Käsityökorttelin joulu tulvii Suomessa valmistettua käsityötä, tarjouksia, pieniä kivoja juttuja, arvontoja...

Liity Käsityökorttelin Facebook-ryhmään ja ole valmiina torstaina 26.11., klo 18 aloitetaan!



Ja täällä ne muut muistettavat, seinäkalenteri ja kansallispukuinen joulukalenteri!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Joulu tulee!

Ihan hirmuisesti olisi asiaa. Vaan nyt ei ehdi. Pajalla tapahtuu, kursseilla tapahtuu, netissä tapahtuu - toivottavasti syntyy jotain näkyvääkin jossain vaiheessa.

Nyt siis pikaiset tiedoitukset:

Kansallispukuinen joulukalenteri tulee!


Seinäkalentereita ehtii tilata 25.11. saakka!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Suomalaisen käsityön syvin olemus?

Aloin eilen kirjoittaa tätä blogipostausta. Aloitin sen luettelemalla, mitä ihmisille tulee mieleen suomalaisesta käsityöstä. Sitten ymmärsin, etten voi väittää tietäväni, mitä ihmiset todella ajattelevat sen perusteella, mitä luulen heidän ajattelevan. Pyysin apua parviälyltä eli Facebook-kamuilta ja tykkääjiltä. Ja siksi kirjoitan tänään.



Suomalaista käsityötä: Kuolemajärven kansallispuvun paidan kauluksen kirjontaa.


Laitoin saman kysymyksen omalle "siviiliseinälleni" ja työminän seinälle
"Autatko?
Pikainen gallup: 
Kerro hyvin lyhyesti, mitä tulee ekana mieleen sanaparista "suomalainen käsityö"."

Kuvittelin saavani vastauksia, jotka kuvaavat vähän ummehtunutta, vanhanaikaista tai kallista, mummon neuletta tai matonkudontaa.
Sain vähän niitäkin. Enimmäkseen yllätyin. Susanna seurasi keskustelua työminäni seinällä ja yllättyi hänkin. Hän väitti, että olen aivopessyt tykkääjäni. Toivon näin olevan. Sanoin, että ansaitsisin siitä palkinnon ja Susanna kieli poskessa lupasi sen miulle tänään (tuskin maltan odottaa), sillä tänään vietetään suomalaisen käsityön päivää. Kerron siitä lisää vähän myöhemmin.



Suomalaista käsityötä: Homomaatuska Tomppa -laukku ja Kirjosillan Veskavälke.


Yllättävästi vastaukset siviili- ja työseinälläni eivät juuri poikenneet toisistaan - mitä nyt siviiliseinällä eräs kamu viittasi sellaisiin toisenlaisiin käsitöihin, joita kuulemma Lahdessa joissain liikkeissä tarjotaan. Se ei kuitenkaan käy tähän vastaukseksi, koska kyse ei ollut suomalaisesta käsityöstä...


Tämähän ei tietenkään ole millään muotoa tieteellisesti pitävä tutkimus, sillä miun juttuja tuolla sattuneista syistä lukee suuri joukko käsityöstä tavalla tai toisella kiinnostuneita ihmisiä tai muuten miun "propagandalle" vuosia altistuneita.



Suomalaista käsityötä: Ilun handun laadukkaat langat. Kuva Terhi Muukkonen.

Villasukat, neulominen, perinteet, tuohityöt ja mummot nousivat eniten esille ja se oli varmasti aika odotettuakin. Mummot mainittiin sekä taitojen opettajina että taitavina tekijöinä.



Suomalaista käsityötä: Mummot osasivat ja opettivat.


Sitten oli useamman mainitsemia seikkoja, joita toivoin, mutten välttämättä uskonut saavani lukea: laatu, taito, kestävyys ja kestävä kehitys, työllistävä ja kansantalouteen liittyvä vaikutus sekä arvostus.



Suomalaista käsityötä: Kipriikan yrttipussi ikkunassa. Kuva ei anna yrttipussille oikeutta, koska oikeasti kuvasin tuossa pestyä ikkunaa ja nyt taas yrttiparat eivät ole kuvauskunnossa. Mene Kipriikkaan katsomaan paremmin ;)


Omaan mieleeni ei olisi ensimmäisenä juolahtanut peruskoulun käsityöt, tupasvilla tai keramiikka. Oikein oivaltavia vastauksia! Toivon todella, että peruskoulun taitoaineiden arvostus kasvaa ja niihin aletaan panostaa samanlaisella tarmokkuudella kuin matikkaan ja kieliin.



Suomalaista käsityötä: Hattulan kaakelitehdas. Kuva pöllitty yrityksen Facebook-sivulta.


Pelkäsin saavani paljon negatiivisia vastauksia, mutta ehkä negatiivisesti suhtautuvat sivuuttivat kyselyn kohteliaisuudesta. Muutama sellainen "siinä ja siinä" -huomio tuli: kutittava, kallis, vaatimattomat puurtajat (niin, onkohan tämä edes negatiivinen? Onko vaatimattomuudessa tai puurtamisessa varsinaisesti jotain vikaa?) ja rahattomuus (liittyen siihen, että käsityöllä on vaikea tienata kunnolla). Tosiasioita nämäkin, hyviä huomioita. Joskin suurin osa käsityöstä ei kutita :D



Suomalaista käsityötä: Aanmaan laukkuja. Otto Aanmaa on Suomen käsityöyrittäjien perustaja. Kuva: Terhi Muukkonen


Vielä vastaajien mielestä suomalainen käsityö on lujaa, vahvaa, imagoltaan ylvästä, leikkimieli puuttuu (tästä uskallan olla eri mieltä), villalankaa, neuloja, luonnonmateriaaleja, neulakintaita, käspaikkoja, arvokas, kallisarvoinen, aikaa kestävää, kehittyvä, siihen on  käytetty paljon aikaa, perinteistä kirjontaa, sipulipussi, virkkuuta, palttinaa, räsymattoja, hienostunutta, hillittyä, tarkoituksenmukaista, käyttöesineitä, pellavaa, kudontaa, huopaa, uniikkikappaleita, ryijyjä, raanuja, himmeleitä ja kansallispukuja (heh, mistähän tämä tuli mieleen...). 



Suomalaista käsityötä: Kiilaferre miun Puodista.


Vastauksissa näkyy toki myös vastaajien tausta silloin, kun siitä jotain tiedän. "Käsityö on muuttunut välttämättömyydestä luksukseksi ja harrastukseksi". Tämä on hyvin tärkeä oivallus myös kansallispukuja ajatellen, sillä moni vähän järjettömältä tuntuva ajatus selkenee tämän tiedon valossa. Ennen välttämättömyyksiä olivat monet asiat, jotka nyt eivät ole - vaikkapa taidon ja varallisuuden näyttäminen ja yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan pukeutuminen - ja toisaalta luksusta monet sellaiset asiat, jotka nyt eivät - vaikkapa painokangas.



Suomalaista käsityötä: Design Pylsyn bambumekko.


Pienet käsityöyrittäjätkin mainittiin. Erinomainen aasinsilta siihen, miksi mie tätä suomalaisen käsityön syvintä olemusta kaivelen. Tänään nimittäin on kulunut 5 vuotta siitä, kun Suomen käsityöyrittäjät perustettiin. Ihan hiljattain ryhmämme muutettiin yhdistykseksi. Vuosi sitten kirjoitin siitä, mitä Suomen käsityöyrittäjät ovat. Nyt olemme siis yhdistys. Toiminta kehittyy, muotoutuu ja laajenee koko ajan. Olemme ylpeitä osaamisestamme, haluamme elättää itsemme ja jotkut työllistää muitakin ja tietysti palvella asiakkaitamme taidollamme ja tuotteillamme.



Suomalaista käsityötä: Paarma Designin Sielunsiskot. Kuva pöllitty Käsityökorttelin blogista, täältä.


Suomalainen käsityö on kaikkea sitä, mitä se vastaajien mielestä on. Olen aika varma, että se on vielä monen mielestä turhaa puuhastelua, kansantaloudellisesti arvotonta ja "villasukat olis kivat, mutta en niistä kymppiä enempää maksa". Hullua on se, että tätä viimeistä tehokkaasti ylläpitää suuri joukko harrastajia, jotka eivät itse arvosta käsityötään, saati maksa siitä veroja. Harrastaminen on hyvä juttu. Lahjaksi antaminen on hyvä juttu. Hyväntekeväisyystempaukset ovat hieno juttu. Sitten kun harrastustyöstä otetaan pimeä ja vielä liian pieni maksu, mennään metsään.



Suomalaista käsityötä: KongaRoon takki.

Mie toivoisin, että suomalainen käsityö alkaisi mielikuvissakin pikkuhiljaa olemaan enemmän taitoa, arvostusta, laatua materiaaleista lähtien, meditatiivinen harrastus tai työ, idearikas, perinteistä ja ympäröivästä maailmasta ammentava, omista juurista kumpuava, globaalisuuteen kurkottava, jotain, josta kannattaa maksaa.


Tänään vietetään suomalaisen käsityön päivää.
Miten sie aiot huomioida sen?



Suomalaisen käsityön päivän kunniaksi tänään, 23.10.2015 tehdyt ostokset Puodista ilman toimituskuluja! 
(Ei koske seinäkalenteritilauksia).


Tärkeät linkit:

Suomen käsityöyrittäjien nettisivusto on Käsityökortteli.

Suomalaisen käsityön päivällä on oma sivu Facebookissa.

Käsityökorttelikin löytyy Facebookista.

Käsityökorttelilla on erikseen tapahtumaryhmä Facebookissa, se löytyy täältä.



sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Voi, mikä juhla!

Kansallispukukeskuksessa vietettiin eilen Kansallispuvun juhlapäivää. Ohjelmassa oli kansallispukutarvikkeiden myyntitori, pari luentoa ja pukunäytös. Ennen juhlaa joukko kansallispukuisia räväytti flash mobin kävelykadulla ja Sokoksella.

Miun päivä oli yhtä hulinaa, enkä ehtinyt ottaa yhden yhtä kuvaa koko päivänä. Onneksi muut ehtivät :)

Pidin luennon 130-vuotiaasta kansallispuvusta ja sain siitä oikein mukavaa palautetta. Ihanaa!

Puhuin kuin ruuneperi ja myin oikein mukavasti, joten järjettömän tuntuinen Puodin roudaaminen kannatti. Muistutus itselleni: sarafaaneja ja kiilaferrejä ei kannata tuonne viedä.

Mieheni oli kuskina ja roudausapuna ja se oli suuri helpotus. Kansallispukukeskuksessa on aina ihana käydä hommissa, sen talon tyypit tietävät, miten hommat hoidetaan huolella! Leena Holst juonsi pukunäytöksen ja miulle tuli lämmin, tuttu ja hyvä olo. Äiti ja tyttäreni Leea-Mari olivat puotipuksuina sillä aikaa, kun pidin luentoa. Kiitokset heillekin, sillä muutoin olisi jäänyt monta kauppaa tekemättä. Kiitos jokaiselle asiakkaalle! Tapasin monta Facebookin Kansallispuku-ryhmästä tutuksi tullutta, rakkaita ystäviä ja kollegoita, kamuja, kaikki yhtä suurta kansallispukuperhettä.

Tein tällä viikolla 12 - 15 tunnin päivää (kuka käski alkaa viritellä kaiken kiireen keskellä jotain joulukalenteria...), joka huipentui lauantaina, kun lähdimme ajelemaan 5.30 ja olimme kotona klo 21. Nyt on aika rento olo. Jos nurkan takana väijynyt flunssa on tullakseen, se voisi odottaa vielä keskiviikkoiltaan, että saan pidettyä vielä työväenopiston tunnit. Seuraava viikko on syyslomaa.

Puoti on vielä autossa ja täytyy roudata pajalle. Väsyttää, mutta miulla on tyyni, onnellinen olo. Kansallispuku tuntuu voivan hyvin. Miut on ladattu kannustuksella ja rakkaudella. Kiitos!

Jos siusta nämä uutuustuotteet ovat kivoja, niin voit auttaa minua ja muita, jotka kansallispukuisia tuotteita tekevät, jakamalla näistä tietoa. Niitä voidaan tehdä vain, jos niitä ostetaan ja niitä ostetaan vain, jos tavoitamme kiinnostuneet. Sillä vaikka aatteen palo roihuaa, sitä ei voi syödä. Siis kerro kaverille ja osta, kliksuti kliks!
Mie ja koko kansallispukuala kiitämme lämpimästi Hymiö hear


keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ystävyys, yhteistyö ja järisyttävän upea seinäkalenteri!

Pyysin Susannaa ottamaan kuvat ensi vuoden kansallispukuiseen seinäkalenteriin. Blogiani seuraavat lienevät jo huomanneet, että olemme ystävystyneet ja teemme myös sujuvasti monenlaista yhteistyötä. Annoin Susannalle kassikaupalla kansallispukujen osia ja toiveen, että hän kuvaisi niitä erilaisissa ympäristöissä. Miulla oli visio paljinsoljesta rantakivillä, muttei juuri muuta. Pidän Susannan tavasta nähdä maailma kameran läpi ja luotin siihen, että tulen pitämään kuvista.

Kun Susanna tänään toi kuvat muistitikulla meille, huomasin keksiväni kaikkea muuta tekemistä. Jännitin. Toivoin. Uskoin.

Kun viimein katselin kuvat ensi kertaa läpi, kyyneleet virtasivat poskilleni. Ne ovat kaikkea sitä mitä toivoin ja sata kertaa enemmän. Niistä pitäisi tehdä näyttely! Kirja! Ne pitäisi näyttää koko maailmalle! Jotenkin satumaisesti ympäristö, näkökulmat, tunnelmat, saivat pukujen osat näyttäytymään miulle ihan uusina. Joissain kuvissa ne näyttivät jopa heränneen eloon.

Puristamalla valitsin 120 kuvasta 13, jotka tulevat seinäkalenteriin. Sellaisen voit tilata itsellesi ja vaikka ystävillesi joulukukkasten sijaan täältä.




Tämä viikko on mahdottoman kiireinen. Lauantaina vietetään kansallispuvun juhlapäivää Jyväskylässä, Suomen kansallispukukeskuksessa. Sitä varten pakkaan, silitän, harjoittelen luentoa ja säntäilen kuin päätön. 

Keksin huikean idiksen kirjontajoulukalenterista ja toteutinkin sen. Koska työaikaa sen tekemiseen ei oikein ole, käytän siihen vapaa-aikaa. No, niinkuin usein käy, olin arvioinut ajantarpeen reilusti alakanttiin. Kalenteri on älyttömän hieno (kukas kissan hännän nostaa...), mutta se ei ole vielä ihan valmis ja haluaisin niitä mukaan tuonne Jyväskylään myytäväksi. Saas nähdä, miten ämmän käy. Joka tapauksessa ne tulevat viimeistään ensi viikolla Puotiin, joten jos kirjonta kiinnostaa ja haluat vähän lisäjännitystä joulunodotukseen, niin pysy kuulolla :)
Muoks: Siellä on!





P.S. Edellisen postauksen Taito-risteilyhommeli on peruttu.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Stig ombord!

Syksy on miun lemppari ja tämä syksy on hemmotellut auringolla, nautinnollisen hitaasti värjäytyvällä luonnolla ja seesteisillä hetkillä kiireen keskellä.




Lauantaina juhlimme miehen serkun häitä ja eilen tuuletimme hulinaa päästämme läheisellä Immolanjärvellä. Meloimme parin kilometrin matkan erääseen saareen, etsimme sieltä geokätkön ja meloskelimme takaisin pysähtyen usein kuuntelemaan hiljaisuutta, katsomaan tyyneyttä ja lataamaan rauhaa.

video


Olen opetellut askel askeleelta tykkäämään kotikaupungistani Imatrasta. Immolanjärvi ja Saimaa ovat helppoja. Imatrassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa. En vain tunne olevani imatralainen. Tai mistään kotoisin. Mutta tietoisesti opettelen pitämään. Askel askeleelta.



Merenrantakaupungin lapsena siirtyminen pienempiin vesiin on hiukan ahdistavaa, vaikkei siinä mitään järkeä ole. En mie sitä merta pitkin olisi sinne maailman ääriin koskaan matkustanut. Enemmän iloa noista järvistä on. Mutta milloin tunteet olisivat järkeä kuunnelleet?

Huteraa aasinsiltaa pitkin päästään merelle! Nimittäin lokakuun 22. - 24. päivä lähdetään Taito-lehden lukijaristeilylle ja käymään Tukholmassa käsityömessuilla! Työhuoneen Susanna, Taito-lehti ja mie ollaan suunniteltu pientä mukavaa matkalle ja käsityömessuilla tietysti tutkaillaan, ostellaan ja ihastutaan. Susanna kirjoitteli jo blogiinsa siitä, mitä hän tuo tullessaan (mahtavaa matkaseuraa nuo kumipäät!) ja mie lupaan vastailla kansallispukukysymyksiin parhaan taitoni mukaan, tehdä kirjontaa ja näyttää vähän pieniä poimutushommeleita, mm. miten tämä Sakkolan ja Raudun huntu tehdään:



STIG OMBORD!


maanantai 7. syyskuuta 2015

Yrittäjän päivä se on tänäänkin

Lauantaina 5.9. vietettiin jälleen yrittäjän päivää. Mie vietin sen ystäväni seurassa, kävimme viemässä kuorman tavaraa Kiteelle, kannoimme takakontillisen ullakolle pohkeet vinkuen, etsimme muutaman geokätkön ja paransimme maailman.

Olen kirjoittanut kolmena edellisenä yrittäjän päivänä päiväkirjamaista raporttia ihan konkreettisesti tämän yrittäjän päivästä. En tiedä, onko teistä hauskaa sitä lukea, mutta miusta on hauska kirjoittaa sitä, vaikka se viekin siitä päivästä älyttömästi aikaa. Kirjoitan raportin tänään:

7.00 puhelin alkaa soittaa herätystä - Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston Häävalssia. Täppään torkkua ja torkun, sillä väsyttää älyttömästi. Lauantai-ilta meni sunnuntaiaamuun ja univelkaa on parin tunnin verran. Kun kello soi uudelleen, päätän nousta. Järjestelen päässäni päivän työt: Tykkimyssyn kirjontaa, FolkJam-tunnin harjoittelua, kansallispukukurssin aloituksen suunnittelua...

7.24 nousen viimein ylös, käyn pesulla, teen aamupalan, käyn varmistamassa, että esikoinen on herännyt ja istahdan koneen ääreen aamupaloineni. Sähköpostissa on puolet roskaa ja mainoksia. Vastaan niihin, joihin on aiheellista vastata. Verkkokaupasta on tullut tilaus, kirjoitan ja lähetän laskun tilaajalle. Yksi tarjouspyyntö on tullut, laitan yhdelle tavarantoimittajalle kysymyksen hinnoista sitä varten. Eräs asiakas haluaa tehdä erään päällysvaatteen, johon ei ole olemassa ohjeita, ja edistän hänen asiaansa vastaamalla yhteen ja kirjoittamalla toisen sähköpostin. Homma tulee melko varmasti onnistumaan. 

8.13 olen hoidellut aamun sähköpostit ja kirjoittanut tätä tähän saakka. Avaan Facebookin. Kommentoin pariin Kansallispuku-ryhmän viestiketjuun ja kurkkaan nopsasti, mitä kavereille kuuluu. Juttelen Fb:n messengerissä Susannan kanssa vastaanottokeskuksen tilanteesta, sillä aioimme viedä yhdessä sinne vaatteita. Hukkuvat kuulemma lahjoitustavaraan, joten jään odottamaan noiden lajittelemieni kanssa vielä, heitän Susannan kuormaan vain pari miesten takkia.

Kun firmasivun tykkääjien määrä ylitti 1000, ilmoitukset ovat tulleet erillään, eivätkä henkilökohtaisen sivuni ilmoitusten seassa. Se on kiva juttu. Kuvakisa on saanut mukavasti huomiota. Laitan vielä loppukirimainoksen, sillä huomenna on viimeinen äänestyspäivä.

Kuopuksen koululla on kymmenen päivän digipelipaasto, joka alkaa tänään. Osallistumme siihen koko perheenä, mikä ei ilahduttanut varsinkaan esikoista, jonka elämä on enemmän tai vähemmän hänen puhelimessaan. Digipelipaasto nimittäin kattaa kaikenlaisen ruutujen tuijottelun. Se tekee meille kaikille tosi hyvää. Mie tykkään tosi paljon ylläpitää Facebookin Kansallispuku-ryhmää. Siellä on aivan huikeita tyyppejä, hieno yhteishenki ja keskustelu on avointa, toisia kunnioittavaa ja kannustavaa. Silti huomaan aina välillä väsyväni ja silloin, kun ensimmäinen mieleeni tuleva vastaus on ikävän sävyinen, tiedän, että on aika pitää taukoa. Onneksi siellä on nyt niin mahtavaa porukkaa, että miun puuttuminen ei aiheuta mitään ongelmaa, sitä ei ehkä edes huomaa :D Digipelipaasto tulee siis sopivaan saumaan, mie pystyn sen avulla antamaan myös itselleni luvan olla vähän huililla.

8.35 Susanna kertoo olevansa menossa tänään viemään tavaraa vastaanottokeskukseen. Poukkoilen lähettämään miehelle kuvia, että mitkä hänen takeistaan joutavatkaan.

Käyn katsomassa verkkopankissa tilanteen ja palautan eräälle asiakkaalle tuplasti maksetun laskun summan.

8.55 haluan irti koneesta hetkeksi. On aika herättää kuopus, jolla on kymppiaamu. Sitten menen sohvalle kirjomaan Rantalakeuden tykkimyssyn silkkiä. Se on ihanaa!


Rantalakeuden tykkimyssyn kirjontaa.
10.10 on nälkä. Käyn laittamassa kahvin tippumaan ja leivät paahtimeen. Haen alakerrasta pakkasesta mansikoita sulamaan ja heittelen samalla pyykit pesukoneesta kuivuriin ja pesukoneeseen uuden satsin. Tajusin, että kaksi dokkaa lankaa ei tule riittämään tuon myssyn kirjontaan, sitä täytyy tilata lisää. Samasta paikasta täytyy tilata myös paitakangasta kurssilaiselle. Pohdin, tilaanko kaiken vasta torstaina - muita töitä riittää kyllä, jos lanka loppuu kesken. Päädyn tekemään niin, mutta lasken myös, kuinka paljon kurssilainen tarvitsee sitä paitakangasta: 1,2 m.

Vilkaisen sähköpostia, pyydän yhtä osoitetta, kurkkaan Facebookiin, jaan Kansallispuku-ryhmään yhden kurssijutun kamun seinältä, mutta se ei olekaan julkinen, joten kysyn kamulta, haluaako hän sen julkiseksi ja ryhmään.

10.33 kahvi on juotu, leivät syöty. Harjoittelen seuraavaksi FolkJam-tunnista sottiisit ja aion palata heti sen jälkeen sohvalle kirjomaan. Kirjoessani kuuntelen äänikirjaa ja aika menee näiden parissa kuin iltamissa :D

13.03 havahdun ihan hirmuiseen nälkään. Normaalisti syön lounaan viimeistään puoli kahdeltatoista, nyt olin unohtunut kirjomaan. Laitan kesäkeiton pakkasesta mikroon ja harjoittelen sillä aikaa FolkJamin valsseja.




13.24 Syödessä tsekkaan sähköpostit. Tarjousta varten kysymääni asiaan tavarantoimittajalta on tullut vastaus. Päätän jättää tarjouksen kirjoittamisen loppuviikkoon, sillä nyt on kurssien alkamisen takia ihan riittävästi konehommia. Käyn kurkkaamassa kurssien ilmoittautuneiden tilanteen. Olen huolissani FolkJam-ryhmästä, listalla on vain 9 ilmoittautunutta. Sinne ei ole tullut lisää, sen sijaan Kansallispuku-ryhmään on ja se on nyt täynnä. Olen tyytyväinen, sillä tein siitä tänä vuonna jatkoryhmän ihan oman vaihteluni vuoksi ja vähän siksikin, että ne, joilla on puvut kesken, mahtuvat jatkamaan niitä. En ollut ollenkaan varma, tuleeko sinne tarpeeksi väkeä. Tuli ja siitä tuli hyvä mieli.

Olen laiminlyönyt Suomen käsityöyrittäjiä tässä kiireissäni. Käyn lukemassa foorumiltamme kuulumiset ja ilahdun siitä, että porukka on perustamassa keräyshommelia Punaisen ristin katastrofirahaston hyväksi. Olen ilolla mukana ja tästä tulee tietoa sitten myöhemmin. Se tarkoittaa sitä, että te pääsette lahjoittamaan ja me hoitelemme rahan perille katastrofirahastoon ottamatta mitään siitä välistä. 
Selaan muut keskustelut läpi ja kommentoin pariin.

Puhelin soi. Eräs kansalaisopiston opettaja kaipailee kansallispukukankaiden tilkkuja taiteen perusopetukseen materiaaliksi. Mahtavaa, että kaipailee. Niitä vain kaipailee muutama muukin ja ne ovat nyt kuumaa kamaa. Neuvon, että paras sauma saattaisi olla se, että löytäisi edullisen, käytetyn puvun kirppikseltä tms. ja pilkkoisi sen. Kertokaa toki, jos tiedätte, mistä moisen aarteen voisi löytää.

Tutkailen vielä vähän yhtä Suomen käsityöyrittäjien foorumilla esiin tullutta asiaa.

13.46 Ulkona alkaa sataa kaatamalla. Kuopus pääsee koulusta ihan kohta... No, onneksi ei ole kilometriä pidempi matka. Palaan sohvalle kirjomaan.

15.00 Kuopus tuli vähän aikaa sitten koulusta, melko kuivana. Hän teki itselleen ja miulle mikrossa uunibanaania välipalaksi, nam! Hän keitti miulle myös kahvia ja nyt istahdin sitä juomaan tähän koneelle. Käyn lukemassa Susannan blogin ja nyt on aika kysellä kuopukselta enkun sanoja. Crisps, pizza, salad, chocolade, lemonade, ice tea... tässä tulee nälkä :D
Kipsutan sateessa postilaatikolle, sillä uusi Taito-lehti on ilmestynyt tänään, mutta laatikko on tyhjä! Kääk! Tiedän, että lehdessä on Susannan kirjoittama juttu paikallisesta koiratarvikeyrittäjästä, tietysti Susannan kolumni ja pari kansallispukuihin liittyvää juttua: miun kirjoittama tuuletuspiknikeistä ja Ilun tutkassa kansallispukujen sovellutuksia. Ilu on myös käsityöyrittäjä sen lisäksi, että on upea muusikko. Suosittelen niin Ilun lankoja kuin hänen levyjäänkin :) Kun ei kerran ole lehteä, niin jatkan kirjontaa. Esikoinenkin tulee koulusta ja kuuntelen molempien "raportit" päivän kulusta ja suunnitelmista. Tytöt alkavat pelata "Arvaa kuka olen?" peliä vieressäni, joten äänikirja saa väistyä. Sen jälkeen leikin vielä kirjonnan sivussa kuopuksen kanssa sanapeliä, jossa pitää aina aloittaa uusi sana sillä kirjaimella, johon toisen sanoma sana päättyy.

16.05 mies tulee kotiin kaupan kautta ja alkaa tehdä ruokaa. Laitan tiskit koneeseen. Ei postia vieläkään! Päätän lopettaa työt tältä päivältä ja hoidella vähän pyykkirumbaa ja sen sellaista ennen kuopuksen kitaratuntia. Sen ajan käytän kuntoiluun. 

Päivä on ollut aika tavallinen, joskin "häiriötekijöitä" on ollut vähemmän kuin yleensä. Sähköposteja, puheluita, yhteydenottoja Facebookin kautta ja muuta oheisrumbaa on yleensä enemmän kuin varsinaista työtä. Oikein hyvä päivä siis! Toivottavasti siullakin.