maanantai 13. lokakuuta 2014

Mustan sävyjä


Vuorelma on kuollut. En yllättynyt. Olen äärimmäisen surullinen ja pahoillani tilanteesta niin kansallispukualan kuin Helmi Vuorelman lastenlasten puolesta.

Koska minussa asuu Suuri Optimisti, katson valoon. Keskustelu, joka asiasta on noussut, on ollut erittäin tarpeellinen. Tiesinhän minä sen, että suurelle yleisölle Vuorelma on ollut kansallispuku ja kansallispuku on ollut Vuorelma. He ovat tehneet sata vuotta kansallispukutyötä ja ovat ansainneet suuren osan siitä imagosta. Päätän tämän kappaleen tähän, koska en osaa muotoilla mutta-osiota sellaiseen asuun, jonka haluaisin julkaista.

Ja se on juuri nyt miun ongelma. Olin viikonloppuna Baltic Queenilla Suuressa Karjalaisessa Karonkassa. Huomasin monta kertaa, että en jaksanut kaunistella sanoja, olla ymmärtäväinen ja hymyillä-hymistellä. Olen täysin kyllästynyt kuulemaan samoja loruja, jotka eivät loitsimalla muuksi muutu. Oksennan nämä nyt tähän siinä toivossa, että se helpottaa ja osaan taas asetella sanani kauniimmin, koristella koukeroin. Voit hyvin lopettaa lukemisen tähän, sillä mie olisin hyvin voinut lopettaa kirjoittamisen tähän.

- "Siellä kansallispukuneuvostossa / -keskuksessa ollaan niin tiukkoja ja sieltä käskettiin tehdä näin/olla tekemättä näin/ommella kolmemillisiä pistoja/jotain muuta käsittämätöntä."
Kyllä asiantuntijallakin on oikeus viisastua kolmessakymmenessä vuodessa. Asiantuntija kertoo tulkintansa, joka perustuu siihen tietoon, jota hänellä on käytettävissä. Vielä suurempi kuoppa on sitten, kun asiantuntija asettaa sanansa hitusen huolimattomasti tai kuulija kuulee sieltä jotain ja osa menee ohi korvien, toistelee sitä seuraaville, jotka seuraaville jne. Asiantuntija kertoo oman tulkintansa ja sinä teet oman päätöksesi. Älä hauku sitä asiantuntijaa, ei hänkään hauku sinua.

- "Kyllä Virossa/Norjassa/Ruotsissa on paremmin. Kyllä siellä tehdään sateenvarjoja/kirjoja/saappaita/neuleita/halvalla/hienosti/kaikki." No, mistä se on kiinni, että meillä ei tehdä? Siitä, että meillä itketään, kun kukaan ei tee. Virossa/Norjassa/Ruotsissa ryhdytään toimeen. Ei kai holhousyhteiskunta ole tehnyt meistä ihan kädettömiä? Ja sitä paitsi meillä tehdään! Suurin ongelmamme on markkinointi. Taiteilija tai käsityöläinen ei useinkaan ole markkinoinnin paras osaaja ja tieto ei kulje. Lisäksi sen tekijän aika menee siihen tekemiseen. Toinen juttu on raha. Se nyt vaan on niin, että suomalainen ei maksa siitä, jonka voisi tehdä itsekin, mutta ei nyt viitsi. Tai viittäkymppiä sateenvarjosta.

- "Kansallispukuja pitäisi tehdä halvemmalla." No, ole hyvä ja tee.

- "Kansallispukujen ei pitäisi olla niin kamalan vaikeita tehdä/hankalia huoltaa/mahdottomia pukea." Ei miulla toistaiseksi ole ollut vaikeuksia. Vaikeat asiat muuttuvat helpoiksi, kun ne oppii. Jos ei opi, voi teettää toisella. Siinä kohtaa on vaikeus, kun materiaaleja ei ole olemassa, mutta siitäkin selviää lujalla työllä. Sitäpaitsi me ammattilaiset teemme kyllä sen työn, ei teidän tarvitse.

- "Kansallispukuväki piilottaa kansallispuvut ja esikuvat museoon, eikä niitä kukaan saa nähdä." Kansallispukuväki ei hallinnoi museoita, eikä päätä siitä, kuka esikuvia pääsee katsomaan ja kuka ei. Kansallispukuväki toivoo, että jos jotain esikuvia pyydetään esille, siitä tulisi tieto myös kansallispukuväelle sen vuoksi, että museotekstiilejä ei oteta esille turhaan monia kertoja ja siinä samalla kansallispukuväki voisi tehdä itselleen muistiinpanot. Se on sitten eri juttu, että mitä sellainen ihminen, jolla ei ole laajaa tietopohjaa, saa irti esikuvan näkemisestä.

Anteeksi.

Kaikesta huolimatta uskon vankasti siihen, että 130-vuotias kansallispuku juhlii ensi vuonna vahvempana kuin pitkiin aikoihin.

10 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, vaikka en osaakaan sanojani kauniisti asetella.

    Miusta on oikeesti ihanaa, että asiantuntijat vaalii perinteitä. Myö kuitenkin näprätään vaan jotain sinnepäin, jo ihan siksi et myö ei olla asiantuntijoita :) Mie koitan olla haukkumatta, ainakin julkisesti, ketään. Se ei aina onnistu, mut parhaani teen.

    Olen oikeesti aidosti iloinen joka ikisestä kansallispuku väännöksestä (huono sana tiedän). Siitä et ne ihana kuviot, kankaat, ideat näkyy jossain muuallakin kuin alkuperäisessä puvussa. Mie niin haluaisin kans kaikkee hienoo niistä puvuista, mutta kun teinini vie rahavarat en voi vielä sijoittaa 50€ sateenvarjoon. Mutta kun saan ne jaloista pois sijoitan ilosta kiljuen ne rahat sateenvarjoon. Ja samalla lupaan muutamalle muullekin löytää se hyvän sateenvarjon kansallispukukuviolla.

    Ja vielä, kansallispukuun on hieman haastellista pukeutua. Tai no ei pukuun vaan ne päähineet. Mutta kun mie laitan puvun päälleni (kokonaisena juhla-asuna tai muuten kokonaisena) oon aina saanu apua. Ja selvinny voittajana pukeutumisesta. Mutta, mihin juhlapukuun on helppo pukeutua? En ole sellaista vielä tavannut.

    Kiitos avautumisesta. Jokaisella meillä on siihen oikeus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkaukseni on ihan epäreilu, koska yksittäiset ihmiset eivät ole syyllisiä siihen, että kansallispukuala on surkea markkinoinnissa. Tilanne vaan on turhauttava, kun tuntuu, että vuosikymmenet saa toistella perusasioita ja tärkeämmät asiat jäävät yksityiskohtien varjoon. Toisaalta, tärkeintä on se, mikä halutaan tietää.
      Mie tiedän, että kansallispukuun on haastavaa pukeutua. Teen parhaani auttaakseni ja tiedän, että se olen ihan vain minä, joka sitä minulta vaatii. Miulla on vähän sellainen ajatusmalli, että jos ei ole valmis itse tekemään, ei voi vaatia toisiltakaan. Johonkin silti rajoittuu sekin, mitä mie voin tehdä. Voimat. Leipäraha. Perheen kärsivällisyys.
      Kiitos kommentoinnista, asiaa :)

      Poista
  2. Surullista että Vuorelmaa ei enää ole,moni asia loppui sen myötä.
    Pientä eläkettä nauttivana, (siis tosi pientä) sitä vaan kaihoisasti katselee kuvia uudesta kansallispuvusta ym. ja haaveilee lottovoitosta. Jos sen saisin ni sillon ....

    Sie kirjotit täyttä asiaa. Teet valtavan hyvää työtä kansallispukjemme kanssa, jaksamisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kosotäti! Aina joskus tuntuu, että taakka painaa liikaa, mutta sitten jostain ilmaantuu muutama ihana ihminen, jotka hetken kannattelevat sitä, että jaksan taas jatkaa eteenpäin.

      Poista
  3. Hyvin oksennettu. Ei tuntunut pahalta katsoa, ei ollenkaan. Komppaan kympillä ajatuksiasi!

    VastaaPoista
  4. Luin pariin kertaankin juttusi ja toivon, että helpotti! Olen kanssasi samaa mieltä, että ensi vuonna vietetään kansallispuvun syntymäpäivää entistä vahvempina.

    Meidän on menetettävä jotain, jotta syntyy jotain uutta. Toivoisin todella, että suhtautuminen kansallispukuihin olisi positiivista, nehän ovat iloinen asia. Ne ovat monelle iso hankinta, valtava työ, ikuinen haave, suuren työn takana ja teitä tekijöitä tarvitaan ehdottomasti. Minä nostan teille hattua, että jaksatte ja pystytte sillä työllä itsenne ja perheenne elättämään. Se, mitä todella toivon, on markkinoinnin ammattilainen teidän käsityöläisten avuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansallispuku todella ansaitsisi markkinoinnin ammattilaisen tai jopa muutaman.

      Poista
  5. Sie teet Soja jo niin paljon tämän koko kansallispukuasian eteen, että on ihan epäreilua kenenkään siulta enää enempää vaatia. Jos et halua lisää pahaa mieltä, lopeta ehkä lukeminen nyt, koska aion tähän oksentaa oman pahan mieleni vaikket sitä mitenkään ansaitsekaan joutua vastaanottamaan. Jollain tasolla toivon sanovani tässä jotain järkevääkin.

    Markkinointi on aivan hanurista (anteeksi) monelta, monelta, monelta osin. Näen arjessani erittäin läheltä museoalan ahdingon, ja en sen vuoksi haluaisi siitä pahaa sanaa sanoa, mutta ei siellä kyllä tunnuta vähiä resursseja kauhean fiksusti aina käytettävän. Kansallispukukeskus on ihan tynkä, ei ole nykyaikaa eikä järjellistä hyvin pienen henkilökunnan työajan käyttöä, että melkein mitään vastauksia itseä askarruttaviin asioihin saadakseen pitää henkilökohtaista sähköpostia laittaa ja odotella koskahan olisi toisella aikaa vastata. Tai mennä Jyväskylään sitä varten. En ole myöskään hetkeen kuullut mitään järjenvastaisempaa kuin seuraava lause, joka hiljan silmiini osui: "kansallispukukeskuksella ei välttämättä ole mitään kuvaa puvusta." Anteeksi. Mitä. H-------ä. Virallisesti hyväksytystä puvusta? Ei kuvaa? Asiaa koordinoivalla instanssilla? Miten voi olla edes mahdollista tällainen?

    Ymmärrän hirveän hyvin miksi ihmiset turhautuvat kansallispuvun kanssa. Tiedon saanti on vaikeaa, kuvien löytäminen vieläkin vaikeampaa, ja jos ei ole edes tottunut (mistään aiheesta) tietoa hakemaan pitkäjänteisesti, niin kyllä innostus kansallispukujen kohdalla voi hyvinkin loppua ennen kuin kunnolla alkaakaan. Joillakin kansallispukuammattilaisilla tuntuu olevan asenne, että jos on joskus kirjoihin ja kansiin jotakin laitettu, vaikka se ei olisi oikein saatavillakaan enää missään, niin kyllä pitää ihmisen jaksaa kaivella vaan. Että kansallispukujen pelkkä olemassaolo jotenkin riittää yksinään pitämään ne olemassa jatkossakin. Kaikki ne turhautuvat ihmiset on mahdollisia asiakkaita, ja jos ne ei viitsi eikä jaksa ja jättää leikin kesken, ne on todella entisiä asiakkaita. Ei joka ikinen kansallispuvusta ja sellaisen hankkimisesta kiinnostunut ole valmis tai halukas tekemään ensin kahta vuotta tutkimustyötä ja sitten väkertämään pukua itse seuraavat kymmenen. Joskus tuntuu ettei osa yrittäjistä ihan ymmärrä olevansa yrittäjiä (ja sanon tämän itsekin sivutoimisena yrittäjänä), sen verran asiakkaita karkottavaa toimintaa on saanut nähdä.

    Tietenkin alan voi antaa kasvaa siihen suuntaan, että puvun hankkijan on tutkittava ja nähtävä hirveästi vaivaa, mutta silloin on kyllä luovuttava pukujen käytön ja teettämisen kasvusta. Kaikkea ei voi saada. Pidän tätä kuitenkin oikeastaan huonoimpana mahdollisena suuntana, koska pukuja on massiivinen määrä näin pienelle maalle ja kansalle, ja tällainen suuntaus johtaa väistämättä useiden pukujen täyteen häviämiseen, kun niitä ei kukaan tee eikä teetä enää. Mitä helpompaa asioiminen ja tilaaminen on asiakkaalle, sen enemmän asiakkaita, on selvästi simplistinen ja idealistinen johtopäätökseni.

    Päätän valitukseni täältä tähän. Kun en itse ole minkään kansallispuvulle relevantin alan ammattilainen, en voi paljon muuta tehdä kuin nurista epäkohdista asioista tietäville ja yrittää pitää pukuasiaa esillä niille, jotka eivät vielä tiedä. Enempään pyrin koko ajan: jospa joku päivä olisin itsekin yksi niistä peräänkuuluttamistasi tekijöistä kaikelle sille, mitä meillä ei vielä ole, muilla ehkä jo on, ja mitä kovasti tännekin kaivattaisiin. Tällä hetkellä pystyn puhumaan vain täysin/melkolailla kansallispuku-ummikon puolesta ja omakehuisesti toivomaan että yleinen valittamiseni avaisi jonkun silmät erilaisten projektien tarpeellisuudelle.

    Näin ollen en oikein enää tiedäkään miksi valitan juuri sinun blogissasi, ihan kuin siulla ei silmät olisi jo auki enemmän kuin monella, monella muulla. Kiitos siitä.

    VastaaPoista

Kommentti! Ihanaa!