Vvveeeeeennyyyyyyy

Yllättäen taas aikataulut venyvät. En jaksa ottaa siitä nyt suurempaa stressiä, sillä tästä kärsin vain minä. Toistaiseksi. Tai muuten en kärsi, mutta kun ei ole valmista, ei voi laskuttaa.

Olen yksin pajalla ja aiemmin tuhoon tuomittu homma osoittautui uusien lankojen myötä toimivaksi. Mistä siis kiikastaa? Osansa voi olla sillä, että on taas kaikenlaista juoksua: esikoisen hammaslääkäriä, kuopuksen eskarikeskustelua, artesaanien näyttöjen arviointeja ja vielä kuopuksen hoitoon ja pois kuskaukset miun hommina, kun mies on taas muutaman viikon reissuhommissa. Mutta tämä on ihan normaalia hulinaa. Ehei, miun ajan vievät sudokut! Lienen jotenkin myöhäisherännäinen, kun joku sudokubuumi taisi olla tuossa pari vuotta sitten. Hölmö vielä latasin älyttömyyspuhelimeeni sudoku-pelin. Mitä hohtoa on numeroiden sijoittelussa ruudukkoon? Sitä pitää tehdä kahvitauolla, jälkiruuaksi, hammaslääkärillä, illalla unta odotellessa (kunnes silmät painuvat umpeen ja aivot tekevät tenän). No, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tämä intohimo menee ohi muutamassa viikossa.

Tänään pakkasin matkalaukkuun tykkimyssytarvikkeita. Huomisaamuna, vähän ennen heräämistä, heitän kuopuksen päiväkodille ja ajelen Jyväskylään tykkimyssykurssille. Olen kyllä tehnyt tykkimyssyjä ja oppinut tavan tehdä niitä äidiltäni. Koska näitä hommia voi tehdä monella tavalla, koen suurena rikkautena sen, että niitä monia tapoja myös opetetaan. Niistä voi sitten valita itselleen sopivimman. Tuleepa samalla tehtyä yksi "kaikella liikenevällä vapaa-ajalla" -homma: tykkimyssy Pirkanmaan pukuun. Puku miulla on kaapissa, ostin sen kerran huuto.netin kautta, mutta siinä ei ollut tykkimyssyä.

Odottelen mukavaa kurssia, ainakin pari ennestään tuttua, mukavaa ihmistä siellä on. Eikä yhtään harmita se, että majoitun hotellissa, se on harvinaista herkkua :) Hartaasti toivon, että perjantai-iltana on hyvä keli, sillä kammoan Jyväskylä-Mikkeli välin ajamista väsyneenä. Se tie on jotenkin kaiken ilon nielevä, niinkuin Harry Potterin ankeuttajia olisi siellä imemässä ilon ja valon. Tylsää, sitä samaa kuusta koko matka, välissä vain Kangasniemen risteys muutamine huoltareineen. Mikkeliin kun pääsee, niin on jo ihan poikki ja siitä on vielä melkein parin tunnin matka kotiin. No, evästä ja äänikirjoja, eiköhän se siitä!

Susannan työhuoneelta sai joku aika sitten painamattomia rättejä. Niistä syntyi tytärten käsissä sydämellisiä äitienpäivälahjoja mummeille.