Synninpäästöjä

Työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttely on vielä tänään, sunnuntaina avoinna klo 15 saakka. Olen jupissut ongelmia tämän vuoden kurssilla, lukenut palautteita tarkalla silmällä, tutkaillut niitä sydämessäni ja viimein juttelin pikaisesti myös opistokollegojen kanssa. Tunnen saaneeni synninpäästön niiltä osin kuin sitä kaipasin. Myös opetustyylini kaipaa muutosta ja sitä aion pohtia kesän aikana. Sain opiskelijamaksimin pudotettua 15:sta kahteentoista. Silti 12 eri tekniikan opettaminen yhtä aikaa kädestä pitäen vaatii vielä vähän tarkemmin mietittyä otetta. Myös se, että pysyy kartalla 12 eri puvun valmistumistahdista ja siitä, mitä tarvikkeita seuraavaksi tarvitaan, on uuden järjestelmällisemmän systeemin paikka.

Näiden pukujen lisäksi näytteillä on yksi valmis ja kaksi keskeneräistä paitaa, sekä Vartiolammen sorokka ja sulkkuvyö, Ylä-Savon tykkipitsi ja tasku sekä Kuortaneeseen tehty liivi.

Huoahdan siis opiston kauden päättymisen itsestäni ulos pykälää paremmalla mielellä, kun olin siitä vielä viikko sitten.

Myös vaaka on päästämässä minua pahasta. Muutin ruokatapojani Painonvartijoissa vuonna 2004. Tuloksena 20 kilolla kuoriutunut minä. Pikkuhiljaa vuosien varrella kiloja on hiipinyt, olen ne pudottanut ja taas kuormaa on kertynyt. Syytän stressiä siitä, etten ole pariin vuoteen saanut itseäni niskasta kiinni ja tekemään korjausliikettä. Nyt tuli mittari täyteen, kun jouduin lähtemään perheen kanssa pyöräilemään kevätkeliin toppahousuissa, kun en enää mahtunut yksiinkään ulkohousuihini. Hyvä, että joku viimein sai minut tolkkuihini, sillä vaaka näytti jo 69,1 kg, mikä on 7,1 kg enemmän kuin se, mihin olen tyytyväinen. Sekään ei ole mikään anorektikon mitta, sillä olen vain 160 cm pitkä. Tähän mennessä olen tehnyt korjausliikkeet laskien Painonvartija-pisteitä, mutta nyt ajattelin yrittää ilman. Olen kyllä valmis nappaamaan ne käyttöön heti, jos paino ei putoa tai mieli alkaa keksiä lupia ottaa vähän enemmän. Kahden viikon jälkeen vaaka näyttää 66,1 kg. Tiedän, että tästä vielä keikahdellaan puoleen ja toiseen, mutta kyllähän tämä motivoi. Ehkä mahdun jo kesävaatteisiinikin tänä kesänä, niin ei tarvitse heinäkuussa niihin toppahousuihin pukeutua. Kiitos strech-farkkujen, lähden nyt tyttöjen kanssa ihanaan auringonpaisteeseen polkupyöräilemään markkinoille.