Langoista vaihteeksi iloisempia uutisia

Läntisistä raidallisista kansallispukukankaista valtaosa kudotaan kertaamattomalla karstalangalla. Samaa lankaa käytetään jonkin verran myös karjalaisissa ohuissa saroissa ja monissa muissakin kankaissa. Kerroin vajaa vuosi sitten tämän langan surkeasta tilanteesta.

Monenlaista viritystä tilanteen ratkaisemiseksi on yritetty, huonolla menestyksellä. Nyt kuitenkin Föreningen Brage pelastaa tilanteen paitsi omien pukujensa, siinä sivussa myös suomenkielisten alueiden pukujen osalta! Nöyrä ja lämmin kiitos heille ja erityisesti asiaa hoitaneelle konsultti Eija Mendelinille!

Tuo lanka ei ole sitä samaa, jota tähän saakka on myyty, mutta niitä voi kutoa sekaisin. En ole päässyt vielä kokeilemaan tätä uutta lankaa ja toivon hirmuisesti, että se toisi ratkaisun myös viimeaikojen ohuen langan kutomisongelmaan.

Tämän myötä kankaiden hinnat tulevat nousemaan. Värjäyserät ovat suuria ja niitä värejä, joita menee hyvin vähän, tullaan värjäyttämään pienissä erissä käsinvärjäreillä, mikä tietenkin nostaa hintaa. Myös karttavärien hinta nousee. Jos käy niin, että tuolla langalla tiheys voidaan jättää kohtuulliseksi (n. 30 l/cm), niin kudontanopeus kompensoi langan hintaa valmiissa kankaassa. Silti kankaiden hinnat tulevat todennäköisesti vähän nousemaan. Toisaalta, kansallispuvun kokonaishinnassa se on kuitenkin aika pieni prosentti. Pääasia, että kankaita ylipäänsä vielä saa.

Tähän samaan syssyyn saimme tiedon, että Wetterhoff lakkauttaa värjäämötoiminnan. Valtavan suuri harmi! Värjärimestari Erkki Yrjölä on alansa huippu ja hänen osaamistaan jäämme takuulla kaipaamaan. Toivon, että joku tarjoaa Erkille sellaisen työpaikan, että hän haluaa jatkaa vielä värjäämistä.

Kävin palaveeraamassa karttaan tulevista väreistä Helsingissä. Kun töitä on paljon tehtäväksi ja raha vaihteeksi sattumusten seurauksena tosi tiukassa, niin kokonaisen työpäivän ja 100 euron junalippujen käyttäminen tähän kirpaisi. No, junassa pystyin toki vähän kirjomaan, vaikkakin hitaanlaisesti (niinkuin se nyt muuten olisi kovin nopeaa :D ).

Mobilisoitunut kirjoja.
Äänikirjana Renate Dorresteinin "Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa"
- suosittelen lämpimästi!

Mitäs muuta?

Itsetutkiskelua: Jos kerta toisensa jälkeen tiettyjen ihmisten kommentit aiheuttavat miulle pahan mielen ja vievät työstäni ilon, niin missä määrin vika on miussa, missä määrin siinä toisessa tai onko vika ylipäänsä jommassa kummassa päässä vai siinä välillä, viestiyhteydessä. Aiheuttaako erilainen ulosanti kieroutuman sanomassa? Miten sellainen puretaan? Miten rakennetaan panssari sitä vastaan? Millä paha mieli kumotaan?

Päätä on särkenyt torstai-illasta saakka, eikä sitä auttanut kyllä yhtään lauantain ja sunnuntain välisen yön valvominen. Melbournessahan satoi vettä, joten aika-ajojen 2. ja 3. vaihe siirrettiin ajettavaksi Suomen aikaa klo 2.00 alkaen. Lauloimme ystävien kanssa SingStaria ja sinnittelimme hereillä. Kolmelta, aika-ajojen jälkeen nukkumaan ja aamulla kello oli soimassa 7.50 kisaa varten, mutta kuopus ehti ensin, 7.30: "Äiti! Iskä! Telkkarista tulee jo formulat!!!". Ennakkolähetys juu. No, 20 minuuttia unta sinne tai tänne. Vaan kyllähän Kimi ja Lotus palkitsivat valvomisemme, jesh!

Lauantaina kävin kuopuksen (6 v.) ja hänen ystävänsä (ihan just 6 v.) kanssa hiihtämässä reilut 5 kilometriä Ollinmajalle. Meillä oli runsaat eväät mukana ja pidimme kaksi taukoa ladun varressa ihanassa auringonpaisteessa, ihmettelimme eläinten jälkiä hangella, löysimme lumimiehen jäljetkin
(Minä: Minkä jäljet nuo isot kuopat ovat?
E: Lumimiehen!
Minä: Jos ne ovatkin elefantin?
E: Hölmö, ei Suomessa ole elefantteja!
Minä: Onko lumimiehiä sitten?
E: No on!),
kuuntelimme lintuja, hämmästelimme käpyjen määrää ja herkuttelimme eväillä. Kun menomatkaan kului 2,5 tuntia taukoineen, päätimme kutsua autokyydin noutamaan meidät pois. Hieno retki oli!