Huumaa ja huomioita

Terkkuja Folklandia-ristelyltä! Se vaan on mahtavaa, jotain, mitä ei voi kuvailla. Se pitää kokea. En suosittele "haitariallergisille", kuten rakas mieheni. Tällä kertaa vedin Folklandian päälle toisen risteilyn kaveriporukan pikkujoulujen merkeissä. Meitä oli siellä 14 (no, oli siellä jotain muitakin, mutta emme huomanneet heitä), mukaanlukien mie ja mieheni. Hervottoman huippuhauskaa! Olimme kotona sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 00.30. "Tää laiva" keinui vielä tiistainakin. Maanantaina miusta ei ollut mihinkään, tiistaina miulla oli varmaan 200 rytmihäiriötä. Jälkimmäiset tasaantuivat illalla Zumbassa :D

Folklandiallakin vedettiin FolkJamia. Olen siitä kertoillut täälläkin, käyn torstaisin FolkJam-tunneilla. Koko ajan on ollut takaraivossa ajatus ohjaajakoulutukseen lähtemisestä ja siellä Folklandialla se vain yltyi. Miullahan on tää "hämärä tanhumenneisyys" (termi lainattu röyhkeästi Virkkukoukkuselta) ja olen ammattiin koulutettu kansantanssinopettaja. Seuraava kohtuullisen matkan päässä oleva koulutus on ensi viikon lopussa Hollolassa. Kimpoilin ja mietin, rahapula vaivaa ja aikapulakin, mutta koska asioilla on tapana järjestyä, niin näyttää järjestyvän tämäkin: sain juuri hyväksyvän päätöksen, että saan Ekava-hankkeesta KOKO kurssimaksun (!!) ja jo 2 tahoa on luvannut tai melkein-luvannut, että pääsen pitämään tunteja. Ja juuri tätä kirjoitellessa pompahteli sähköpostiin tietoa edullisesta majoituksesta ja kämppäkaverikin jo löytyi! Wohoooo!

Katselin eilen Maikkarilta Presidenttitenttiä. Ehdokkaani vahvistuu. Valinta kävi oikeastaan niin, että vetelin listasta yli kaikki "ei ainakaan" -tyypit ja jäljelle jäi tämä yksi. Hän on sittemmin osoittautunut hyväksi ehdokkaaksi, joka katselee maailmaa hyvin pitkälti samoin kuin mie, mutta ilmaisee sen valtavan paljon paremmin ja diplomaattisemmin. Eilen kurssilla oli opiskelijoiden kanssa puhetta ehdokkaista. Miun piti aikanaan kieltää aihe "Marja-Sisko/Olli Aalto" kurssilla kokonaan sen herättämien tunnekuohujen takia. Saapa nähdä miten käy "Pekka Haavisto" -aiheen kanssa :D

Mietin puhelinmyyjiä. Siis ei puhelimia myyviä ihmisiä vaan niitä, jotka kaupittelevat jotain puhelimitse. Pari ilmaista vinkkiä:
1. Puhu ihmiselle. Älä lue paperista tai posmota ulkoa opeteltua litaniaa.
2. Älä kutsu minua etunimeltä. Sinullehan tulee lehtemme, Soja. Meillä on ainutlaatuinen tarjous juuri sinulle, Soja. EI! Mie muistan kyllä nimeni ja meitä on siinä puhelimessa kaksi, tuskin luulen sinun puhuvan jollekin muulle.
3. Jos sanon, etten ole kiinnostunut, en tule kiinnostuneeksi, jos haukut minua tyhmäksi. (Kyllä, varsinkin yrittäjille suunnattujen hakemistojen kauppiaat harrastavat tätä!)
4. Ostan mieluiten siltä lehtimyyjältä, joka kysyy, millä tolalla lehtiasiani ovat, olenko tyytyväinen ja katsastaa, olisiko jostain lehdestä edullisempi tarjous olemassa. Hän ei tuhlaa aikaani kyselemällä muka-kiinnostuneena perheestäni/työstäni/harrastuksistani.

Ja koska olen kaikkien alojen asiantuntija, kuten tästä kirjoituksesta huomannette, puutun vielä lumien auraukseen:
On ihan turha kitistä, että lumiauroja ei ole missään ja väärästä paikasta aurataan. Ne lumiaurat ovat jossain. Ne tekevät työtään kellon ympäri (ne kuskitkin, ei vain aurat) ja tässä maailmassa (kaupungissa, kylässä jne.) on vähän muitakin ihmisiä, joiden portin edessä on metri lunta. Miksi sie olet ensin pelastettavien joukossa? Siitä huolimatta keskisormella varustetut terveiset sille viimevuotiselle traktorikuskille, joka odotti tuossa meidän talon edessä pyörätiellä, että ehdin kolata lumet pihatien suulta ja työnsi sitten siitä pyörätieltä vuoren lunta siihen miun juuri kolaamaan kohtaan. Mie olen kovin ymmärtäväinen, en kiukuttele pienistä (paitsi hiljaa sisäänpäin ja kerään Suurta Mustaa Limaista Möykkyä vatsaani), mutta tuota en pystynyt kyllä ajattelemaan millekään muulle kantille, kuin että sillä traktorikuskilla oli k***a päässä.

Kaiken tämän risteilyn, Jammailun ja maailmanparantamisen ohessa olen ehtinyt vähän tehdä töitäkin. Eilen illalla sormeilin valmiiksi yhden sulkkuvyön, johon kohta kieputtelen vielä bulberoisen. Ja Kivennavan rekon kirjailu jatkuu. Sitä on nyt valmiina 6,8 cm (siis tuon kirjotun alueen korkeus).

Nuppineula on tuolla kertomassa mittakaavasta.