FolkJam

Yksi, kaksi, kolme, neljä, pyöräh-täen eteen-päin, yksi, kaksi, kolme, neljä, vasem-malle tsiipu-tusta, oike-alle läh-tee, jäädään maadoit-tele-maan!

Olen FolkJam-emäntä! Tai tulen olemaan kun harjoittelen kovasti ja pääsen johonkin emännöimään. Viikonloppuna olin 24 tunnin ohjaajakoulutuksessa, josta muistuttavat kivikovat pohkeet ja ylitsepursuileva pää. Olen innoissani, tämä on hauskaa, tätä lisää! Leposyke käy päälle sataa, yöllä uni väistyy päässä pyörivien askelsarjojen tieltä, huoli painaa: millä ihmeen ajalla teen vielä tämänkin, kun muutenkaan ei töille riitä aikaa. Järki sanoo, että aika löytyy kyllä: sitten kun itse ohjaan, niin säästyy se tunti, jonka kävin toisen emännän tunnilla ja jos vaan saan aikataulun järkeväksi, niin kaikki järjestyy. Ja mitä enemmän ohjaa, sen vähemmän se vaatii kotona harjoittelua. Luulen.

En ole koskaan ohjannut tällaista ryhmäliikuntaa, jossa vedän koko ajan itse mukana ja jokaisella tunnilla saattaa olla uusia liikkujia, jotka haluavat tunnista kaiken irti. Kansantanssia olen opettanut, mutta se on aikalailla eri asia.

Koulutuksessa annoimme ohjausnäytteet, siis ohjasimme muulle ryhmälle yhden kappaleen. Opetin Kartsua, eli karjalaista. Se on miulle tutuin ja siksi helpoin. Ryhmä oli tiivis ja niin kannustava, että kesken ohjauksen täytyin selkäni takaa tanssijoista tulevalla voimalla niin, että henki oli salpautua. Kun biisi loppui ja minulta riisuttiin mikkiä, tulivat kyyneleet. Onnesta, innosta, helpotuksesta ja siitä maailman kokoisesta tunteesta, jonka tanssijoilta sain!

Mie luotan harjoitteluun. Kun lähden luentoa pitämään, pidän täällä kotona luentoa tyhjille seinille kelloa vahtien niin monta kertaa, että luotan itseeni ja siihen, että muistan missä mennään. Miulla on aina paperit mukana, mutta katson niitä hyvin harvoin, lähinnä saatan tarkistaa jonkun nimen tai vuosiluvun. Luotan harjoitteluun FolkJamin suhteenkin. Nyt täytyy tehdä oma tunti, harjoitella, harjoitella, harjoitella ja kerätä joku kaveriporukka, jolle pääsen harjoittelemaan ensin "turvallisesti". Toivottavasti pian pääsen emännöimään FolkJam-tunteja ihan oikeasti.

Hirmuisesti posmotusta, mutta mikä ihmeen FolkJam? Lyhyesti sitä voisi kuvailla suomalaiseksi zumbaksi. FolkJamin askeleet tulevat suomalaisesta kansantanssista. Musiikki, joka soi katkeamatta koko tunnin, on suomalaista kansanmusiikkia. Se on yllättävän eksoottista ja vierasta ja paljon monipuolisempaa kuin moni uskookaan! Verrattuna useimpiin muihin ryhmäliikuntatunteihin FolkJam on yhteisöllisempää. Hikisestä kädestä ei tarvitse pitää kiinni, paria ei tarvita ja myös sisäänpäin, itseään kuuntelemaan ehtii tunnin aikana. Mutta siellä myös otetaan katsekontaktia muihin tanssijoihin, liikutaan tilassa toisia väistellen ja (mikä järkyttävintä) joutuu vaihtamaan paikkaa! Sille, joka on 20 vuotta liikkunut ryhmäliikuntatunnilla täsmälleen samassa kohdassa ja eksyy välittömästi, kun ohjaaja karkaakin paikaltaan (hui!), haluan lämpimimmin suositella FolkJamia! Miekin olen se, joka ankkuroi itsensä ohjaajan mukaan ja haluaa nähdä ja kuulla hänet koko ajan, mutta FolkJamissa paikan vaihtaminenkin on turvallista! Voin ilahduttaa ja ilahtua toisen ihmisen läsnäolosta vapaasti, antautumatta sen suurempaan läheisyyteen sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään. Se on pieni asia, mutta yllättävän suuri voimavara!

FolkJamissa saa liikkua oman kuntonsa mukaan. Siitä saa irti erittäin tehokkaan, sykkeen välillä taivaisiin nostavan treenin, mutta sinä päivänä, kun kaipaa vain kehon herättelyä ja tanssista nauttimista, sen voi tehdä kevyemmin. Tai huomata, että emäntä tai isäntä onkin johdattanut sinut turvallisesti ja nauttien nostamaan ne sykkeet ja hien pintaan ihan huomaamatta!

Koska miulla on vielä tämä rakas kansallispukutyökin, niin lopetan tällä erää vaahtoamisen tähän. Otan ilahtuneena vastaan vinkkejä, miten pää nollataan, että saisi yöllä nukuttua. Käypä FolkJamin sivuilla katsomassa, missä pääsisit osallistumaan tunnille!