Kunniamaininta!

Taitoliitto jakaa joka toinen vuosi Taito-palkinnon, joka on 6000 €. Sen sponsoroi LähiTapiola. Saajaa voi ehdottaa kuka vain ja myös itseään voi ehdottaa.

Rohkaistuneena aiemmin saamistani tunnustuksista ja kannustuksesta päätin ehdottaa itseäni. Tässä nimittäin houkutteli raha. Kuulostaa varmaan epäkiitolliselta ja karulta, mutta vaikka olen oikeasti kiitollinen saamistani nimityksistä, ne eivät juurikaan ole realisoituneet rahaksi, koska miulla on vain kaksi kättä ja ne valmiiksi täynnä töitä. Lähinnä aikaa sen varsinaisen rahatyön tekemiseen tuntuu olevan aina vain vähemmän. Hyödyttömiä tunnustukset eivät missään tapauksessa ole, päin vastoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni miusta alkaa oikeasti tuntua siltä, että saatan olla ihan hyvä jossain. Riittää ja kelvata. Se, että näiden tunnustusten myötä yhä useammat tunnistavat nimeni, helpottaa yllättävissäkin asioissa. Olen ikäänkuin valmiiksi olemassa ja omaan painoarvoa, ääntäni kuunnellaan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Mitä rahaan tulee, se tulee tarpeeseen. Viime vuoden bruttotuloni olivat n. 15 000 €. Se oli 17-vuotiaan yrittäjäurani suurin tulos.

Susanna Mattheiszen nappasi ihan täydellisen kuvan <3

Käytännössä itsensä ehdottaminen ei ole helppoa. Vaikka alan pikkuhiljaa olla itsevarmempi työasioiden suhteen, omien tekemisten luetteleminen tuntuu kehuskelulta ja alan epäillä aikaansaannosteni merkitystä.

Kaivan ehkä nyt verta nenästäni, mutta kopioin tähän Taito-palkintoa varten tekemäni esityksen:

Miksi?

Kansanomaisten työtapojen osaamiseni on syvää ja monipuolista. Se ulottuu kankaiden ja nauhojen kudonnasta erilaisiin kirjontoihin ja ompeluun. Monet työtavat ovat jo unohtuneet ja ne täytyy salapoliisin lailla tulkita ja tutkimalla ja kokeilemalla löytää. Materiaalien erilaisuus nykyaikana verrattuna esikuviin haastaa etsimään toimivia ratkaisuja, joilla päästään mahdollisimman tarkasti esikuvan hengen mukaiseen lopputulokseen. Olen saanut olla mukana kansallispukujen tarkistuksissa yhtenä mallipukujen tekijänä ja se on luultavasti hienointa, mitä tällä alalla voi saada tehdä.

Olen luonut kysyntää ja markkinoita tekemällä paljon työtä kansallispuvun hyväksi. Olen tuonut kansallispuvun taas helpommin lähestyttäväksi ja nykypäivään. Olen laittanut alulle kansallispukujentuuletuspiknikit, perustanut Facebookin Kansallispuku - folkdräkt -ryhmän ja yhdistänyt ja yllyttänyt ahkerasti harrastajia ja ammattilaisia. Olen rakentanut monia kansallispukunäyttelyitä, juontanut melkoisen määrän kansallispukunäytöksiä ja pitänyt lukuisia työnäytöksiä. Olen ollut myös mukana kouluttamassa kansallispukualan valmistajia ja ohjaajia Suomen kansallispukukeskuksen koulutuksessa.

Kuolemajärven kansallispuvun rekko. 

Sarafaanit ja feresit kulkevat sivujuonteena kansallispuvun rinnalla. Niidenkin puitteissa olen pitänyt kursseja ja luentoja ja teen niitä tilauksesta. Olen tehnyt myyntiin kaava- ja ohjepaketteja erimallisiin sarafaaneihin ja niiden päähineisiin. Nyt työn alla on uusi paitamalli. Tein myös naisten ja lasten puvustuksen karjalankieliseen Veneh-lyhytelokuvaan.

Tiedon jakaminen on tärkeää, vaikkei siitä aina rahaa tulisikaan. Olen luennoinut ja kurssittanut niin kansallispukuaiheista kuin sarafaaneista ja fereseistä. Haluan yllyttää tutkimaan, ajattelemaan ja ymmärtämään kansallispuvun olemusta monelta kannalta. Olen ottanut siipieni suojaan harjoittelijoita ja alan uusia tekijöitä, sillä samalla tavalla edellinen taitajapolvi auttoi minua.

Sosiaalisessa mediassa jaan vinkkejä kansallispukujen valmistamiseen, pukemiseen ja huoltoon, kerron alan tuoreimmista uutisista, vastailen kysymyksiin ja niihinkin, joita ei vielä ole kysytty.

Monilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuutta osallistua kansallispukukurssille. Niinpä loin verkkokurssin. Blogimuotoisella kansallispuku-verkkokurssilla perehdytään kansallispukujen historiaan ja nykypäivään ja käydään läpi pukujen pääosat vaatekappaleryhmittäin. Videoiden, tekstin ja kuvien avulla opetellaan kunnostamaan vanhaa pukua, tekemään muutoksia kokoon, ompelemaan kansanomaisilla työtavoilla ja huoltamaan pukuja.

Kannustan lämpimästi myös ammentamaan tekstiili- ja pukuperinteestämme. Mallistossani on vilahdellut monenlaisia kansan- ja kansallispuvuista ammentavia tuotteita. Viime vuonna tein jo kolmannen Kirjonnan salaisuus -joulukalenterin, jossa 24 luukusta paljastuu työohje ja tarvikkeet ja lopulta on valmiina yllätystuote, jossa on käytetty kansallispuvuista lainattuja tekniikoita, pääosin kirjontaa.

Olen tehnyt Kerää kansallispuku -lautapelin, joka sopii n. 5-vuotiaasta alkaen kaikenikäisille. Se tutustuttaa pelin tuoksinassa kansallispukujen maailmaan ja sitä on tilattu paljon kouluille.

Kansallispukuraidat toin markkinoille tammikuussa 2017. Ne ovat moderneja kankaita, joiden kuosit on lainattu kansallispuvuista. Valikoimassa on trikoota, joustocollegea, puuvillasatiinia, paksua puuvillaa ja jumppalycraa. Niiden avulla kansallispukujen kauniit värit ja raidat saa tuotua arkipäivään ja jollekin sekin voi olla ensiaskel kohti kansallispuvun hankkimista.

https://kansallispukuraidat.mycashflow.fi/

Kaiken tämän ytimessä on silti kädet, lanka ja taito. Käsityössä tärkeintä ei ole valmis tuote, vaan tekeminen, matka. Oivallus, rytmi, toisto, materiaalin kesytys ja kauneuden syntyminen ovat avaimet tekemisen iloon.

Menestyksen salaisuus

Rakkaus kansanomaisiin tekniikoihin ja kova, kysynnän luomiseksi tehty tinkimätön työ, jossa ei ole tunteja laskettu. Yrityksen menestyminen näkyy muilla mittareilla kuin tuloksena. Vakaampien tulojen vakiinnuttaminen on tavoitteenani, rikastuminen ei. En halua kasvua, en työntekijöitä. Jaan mielelläni töitä toisillekin yrittäjille, jotta saamme kaikki tehdä sellaisia hommia, joissa olemme parhaimmillamme. Käytän mieluusti alihankkijoita. Työjononi on yli kahden vuoden mittainen.

Kestävä kehitys?

Kansallispuvut ovat kaikenkaikkiaan melkoisen ekologisia jo valmiiksi. Kansallispuku on juhlapuku, jota voi käyttää läpi elämänsä ja se periytyy vielä jälkipolvillekin. Esikuvien mukaisesti siinä vaiheessa, kun puku on liian kulunut juhlapuvuksi, siitä tehdään Tuunaa mun perinne -henkisiä arkisempia vaatteita tai tavaroita ja pienet tilkutkin käytetään hyväksi. Kansallispuvut ja niiden esikuvat tehdään pääasiassa zero waste -ajatuksella, vaikkei tuota sanaparia oltu vielä esikuvien aikaan keksittykään. Materiaalit ovat luonnonkuituja ja käsin kutoessa ja ommellessa tarvitsee lähinnä valoa ja lämpöä.

Muuta?

Vuonna 2017 Suomen käsityön museo valitsi minut vuoden käsityöläiseksi. Samana vuonna Imatran Nuorkauppakamari valitsi minut Imatran Inkeriksi ja olin neljän finalistin joukossa ehdokkaana Taito Finlandian saajaksi.

Olen saanut Etelä-Karjalan rahastolta vuonna 2008 apurahan (10 000 €) kansallispukukankaiden kehittämiseksi ja sillä rahalla kehittelin paksuja sarkoja kansallispukukäyttöön. Ne saivat Kansallispukuraadin lämpimän suosituksen.

Vuonna 2014 sain samalta taholta apurahan (10 000 ) Väreen, kansallisperinteestä ammentavan asusteen kehittämiseen. Kun tekee paljon, ei kaikki aina onnistu. Väre jäi odottamaan yhden kestävyyteen liittyvän ongelman vuoksi.

Sain myös kunnian olla päätekijänä Suomen kansallispukujen ystävät ry:n rouva Jenni Haukiolle lahjoittamassa Jääsken kansallispuvussa, johon rouva Haukio pukeutui 2.12.2017 valtakunnallisessa Suomi 100 -juhlassa Oulussa.

Esityksiä palkinnon saajaksi tuli 23. Taito-palkinnon 6000 € voitti Pihka Collection. Erinomainen valinta! LähiTapiola päätti jakaa myös 2 kunniamainintaa, 2000 €/kpl. Toinen meni Muoto2:lle ja toisen sain mie! VAU! Kuten Virkkukoukkunen (joka muuten täytti 25 vuotta, siinä toinen VAU!) viisaasti sanoo: "Ei kannata toivoo hiljaa mielessää vaa sille näyttävästi JA äänekkäästi". 

En päässyt paikalle Taito-palkinnon jakotilaisuuteen, mutta lähetin sinne videotervehdyksen. Olin kyllä Hesassa, mutta samaan aikaan oli FolkJam-jatkokoulutus, jossa oli pienoinen pakko olla. Ja myös ihanaa. Iltapäivällä koulutuspaikalle putkahti Taitoliiton Johanna Aydemir tuomaan miulle kunniakirjan ja kukat. Miten hauska yllätys!

Kiitos Johanna!

Olen iloinen ja kiitollinen. Tällä rahalla lähden elokuussa Pohjoismaiseen pukuseminaariin Tanskaan oppimaan lisää. Seminaari on asiantuntijoille tarkoitettu ja sinne pääsee kustakin maasta 12 henkilöä. Olen kyllä hakenut seminaaria varten apurahaa ja jos niitä saan, niin eiköhän tälle 2000 eurolle käyttöä löydy.

Kotimatkalla junassa kippistin itseni kanssa pikkupullolla kuohuviiniä.