Itsenäisyyspäivän hekumat

Miulla oli eilen harvinainen tilaisuus pelailla lautapelejä ystävän kanssa. Siksi katselin Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa vain toisella silmällä. Olisi ehkä ammatillisessa mielessä pitänyt ne läpi tuijottaa ja puvut arvostella, mutta mielenterveydellisessä mielessä tämä vaihtoehto oli ehdottomasti parempi :)

Facebookin Kansallispuku-ryhmän jäsenet napsivat tv-lähetyksestä ja netistä kansallispukukuvia, sieltä voi käydä katselemassa, tervetuloa ryhmään!

Olin iloinen joka ikisestä kansallispuvusta ja kansanpuvusta, muinaispuvusta, romanipuvusta ja Saamen puvusta, jonka näin. Ilahduttavan monella oli asianmukainen päähine. Joidenkin puvuissa saattoi olla vähän jotain sanomisen varaa, mutten halua ketään rohkelikkoa kansallispuvun käyttäjää lytätä. Uskon, että pikkuhiljaa tietoisuus lisääntyy ja pukujen oikeaan kokoon, istuvuuteen ja päähineisiin osataan kiinnittää huomiota. Sitähän tässä vienosti huudetaan :)

Tänä vuonna nuo modernimmat versiot sulattivat miunkin sydämen. Erityisen ihanaa oli, että ne myös saivat mediassa ansaitsemansa huomion.

Yksi jäi vähän varjoon, ehkä siksi, että siinä oli niin hienosti käytetty kansallispuvun (tai sinnepäin) kangasta, että sitä ei välttämättä tajunnut. Kyseessä oli Niina Laition puku. Puvun on tehnyt Raila Lehtola ja korut Hanttu Lahdenmäki. Valitettavasti miulla ei ole siitä nyt kunnollista kuvaa. Tässä näkyy vähän yläosaa, muttei oikein mitään siitä, mistä puhun. Puku oli lyhyt, oranssi ja sen halkiosta pilkotti Alavuden hamekankaasta poimittua kangasta sydämineen.
Alavuden pukua ei varsinaisesti lasketa kansallispuvuksi, vaan sellaiseksi kansallispuvun tavoin käytettäväksi juhlapuvuksi, sillä sillä ei ole esikuvia vaan se on kokonaan suunniteltu. Se on sinänsä vähän hassua, että meillä kyllä on muitakin kansallispukuja, jotka ovat täysin suunnittelijan päästä lähtöisin, eikä niiltä ole viety kansallispuku-statusta.
Mie pidän erityisesti tällaisesta kansanperinteen nykypäivään tuomisesta, jossa sitä perinnettä ei tarvitse erikseen alleviivata, sillä lopputulos on upea ja se perinne-osuus ei ole siinä ylimääräisenä lisänä vaan nimenomaan oleellisena ja tarkoituksenmukaisena, ilman että se huutaa olevansa perinnettä. Vähän niin, että tuote on upea, vaikkei tajuaisi sen olevan inspiroitunut tai lainannut perinteestä. Olen pitkään yrittänyt pukea tätä sanoiksi, mutten oikein vieläkään osaa, toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.
Muokattu 7.12.2013 klo 23.00: tässä pari kuvaa, jotka sain itseltään Niina Laitiolta (tuhannet kiitokset Niina!) ja tekijältä, Raila Lehtolalta sain tiedon, että tuossa tuo "Alavuden kangas" onkin tehty silkistä kopioiden Alavuden hamekangasta mahdollisimman tarkasti! Huikeaa!

Olen erittäin iloinen siitä, että Toivolan Vanhan Pihan isännän Margo Saxbergin puku sai niin paljon huomiota! Puku on kansallispukukonsultti Taina Kankaan tekemä. Siinä on käytetty kansallispukujen kaavoja, mutta se on moderneista kankaista koneellisesti ommeltu. Mikä parasta, isäntä käyttää sitä Toivolan Vanhan Pihan tapahtumissa, eli puku ei ole kertakäyttöinen!

Kuvan nappasin täältä

Nämä kuvat otin Kansallispukukeskuksessa kansallispuvun synttäreillä tänä syksynä (pahoittelen kuvien surkeaa laatua...):

Ja kyllä, miustakin kuuminta hottia olivat Duudsonit <3 Tässä on kaikki kohdallaan.

Kuvan lainasin täältä

Vieläköhän joskus nähtäisiin presidenttipari kansallispuvuissa. Kurkkaas, mitä kirjoittelin aprillipäivänä 2012.