Kuuluuko?

Jos etsit jotain jännää kansallispukuihin liittyen, hyppää tämän postauksen yli. Nyt tulee silkkaa minäminäminää.

Juttelin pitkällä sairaslomalla olevan ystävän kanssa siitä, miten "työ jäsentää ihmisen yhteiskuntaan" (Marx). Ystävä kaipaili sitä "johonkin kuulumisen" tunnetta. Tunnistan tarpeen. Työyhteisöni on makrokokoa: työminä ja siviiliminä (ja muut iloiset sivupersoonani). Netti tuo sidoshenkilöni lähemmäs ja se on kieltämättä usein tarpeen ja ilahduttavaa. Kollegat ja muut työsidonnaiset henkilöt ovat sähköpostin päässä, heiltä voi kysyä mielipidettä tai neuvoa, jakaa ilonsa ja turhautumisensa ja pyytää apua.

Rakastan sitä, että teen töitä yksin. En kaipaa työkavereita, saati alaisia tai pomoa. Nautin yksinäisyydestäni, kunhan se on vapaaehtoista. Joskus työpäivän jälkeen on lähdettävä ihmisten ilmoille, vaikka kauppaan, ihan vaan tunteakseen muiden ihmisten olemassaolon. Toki tämä rakas perhe on tässä olemassa, lähes aina iltaisin.

Aloin keskustelumme jälkeen pohtia, mihin kaikkeen kuulun. No, tuohon hajanaiseen, kummalliseen työyhteisööni. Siinä vielä tiiviimmin Kansallispukukolmosiin. Yrittäjiin. Työn puolesta kuulun myös Imatran työväenopiston tuntiopettajiin ja satunnaisesti myös muiden opistojen tuntiopettajiin. Ja niin, minulla on myös kansantanssinopettajan ammattitutkinto, mutten katso kuuluvani heihin, koska en edes tanssi, saati opeta enää. Ammattitutkinnoista puheenollen, kuulun tekstiilialan ja vaatetusalan artesaaneihin. Ja ylioppilaisiin (olin lukiossa kasvamassa isoksi ja miettimässä mikä miusta tulee isona ja olen vähän nolo mainitessani tuon ylioppilas-jutun, koska en tehnyt lainkaan töitä sen eteen. Enkä ole siitä kyllä sanottavammin koskaan hyötynytkään).

Kuulun Imatran seudun kalevalaisiin ja sen kautta Kalevalaisten Naisten Liittoon. Kymi-seuraan. Suojärven pitäjäseuraan ja Karjalan Liittoon. Tekstiilikulttuuriseuraan. Suomen kulttuurirahaston kannatusyhdistykseen (määritelmän mukaan olen siis "suomalaiskansallisessa kulttuurityössä ansioitunut nuhteeton Suomen kansalainen" :D). Imatran seudun yrittäjiin ja Suomen yrittäjiin. Hmm, muistinkohan kaikki tätä laatua?

Kuulun myös lasten koulun ja päiväkodin vanhempaintoimikuntaan. Katson kuuluvani ainakin kolmeen eri kaveriporukkaan. Kuulun äidin puolen sukuun ja isän puolen sukuun. Hetkittäin kuulun puolisojäsenenä miehen äidin tai isän sukuihin, mutten tunne kuuluvani niihin oikeasti.

Näistähän muodostuu mielenkiintoinen kudelma. Kuulun Lappeenrannan ortodoksiseen seurakuntaan. Zumban ja Folkjamin harrastajiin. Äiti-henkilöihin. Vaimo-henkilöihin. Lukemisesta pitäviin. Haa, kuulun vähän moneen kirjakerhoon!

Kuulun Facebookin käyttäjiin. Siellä sitä onkin helppo kuulua vaikka mihin: Feresi-ryhmään, Kansallispuku-ryhmään, Puistola-sukupolvi -ryhmään, Siirtokarjalaisten jälkipolviin, Ellun kanoihin ja vaikka mihin!

Kuulun bloggaajiin. Maanomistajiin (!!). Asuntovelallisiin. Enontekiön yhteismetsän omistajiin.

Huomaan hengailevani monien ryhmien laitamilla. Paneudun muutamaan asiaan täydellä teholla. Aikansa kutakin, tällä hetkellä työjuttujen jälkeen paneudun eniten vanhempaintoimikunnan hommiin. Toivon, että kun lapset ovat isompia, painopiste muuttuu lähemmäs niitä juttuja, jotka antavat miulle enemmän tyydytystä suoraan. Ei sillä, vanhempaintoimikunnan hommelit ovat mukavia ja sillä porukalla on oikein hauskaa järjestää kaikenlaista. Ja noille miun lapsillehan siitä työstä on etua, suoraan tai välillisesti. Lisäksi pysyn hyvin kärryillä siitä, mitä koululla tapahtuu.

Huomaan myös olevani vähän ristiriitainen näiden ryhmiin kuulumisien suhteen. Olen vähän tarkka omasta reviiristäni ja ajastani ja myös helposti vähän laiska. Tai ehkä miulla vaan on tarpeeksi hommia jo nyt. Löydän itsestäni ikävän piirteen: haluan olla ryhmän jäsen silloin kun se miulle sopii, mutten halua sitoutua liiaksi. Jos sen haluaa selittää parhain päin, voi ajatella senkin johtuvan kiireestä ja siitä, että elämässä on kovin paljon muuta. En ole ihan varma, voinko selittää sitä parhain päin hyvällä omalla tunnolla. Siihen nimittäin liittyy sekin, että mainitsen mielelläni kuuluvani johonkin ryhmään, jos siitä on minulle etua, mutta aika usein pelkään leimautuvani ryhmän perusteella. Tekopyhää.

Näille "kuulumisille" taitaa nykyisin olla hieno nimi: verkosto. Miulla on siis jos jonkinlaista verkostoa. Käytän montaa niistä hävyttömästi hyväkseni. Tekevätkö kaikki niin? Mitä verkostolle pitää antaa, että sen varassa saa roikkua tarpeen tullen? Kuinka monta roikkujaa verkosto kestää?

Luin kirjoittamani läpi ja tajusin, että taidan määritellä itseni juuri näiden sidosryhmien kautta. Ne tietysti ovat sellaisia, jotka saavat minut näyttämään paremmalta - tai ei ainakaan huonommalta. Ja aloin miettiä, että miten muut ihmiset minut määrittelevät (minäminä-ajatuksenani, että tokihan kaikki käyttävät iltansa miun määrittelyyn..).

Onkohan parempi, jos ei tiedä?