Ei siinä mitään, hyvä että soi! On vaan ihan käsittämätöntä, että parin päivän aikana tulee kymmeniä puheluita ja sitten taas ei kuukauteen yhtään. Tällä viikolla olen mm. vastannut useisiin hinta- ja saatavuustiedusteluihin ja tunnistanut yhden puvun sekä kieltäytynyt antamasta kiilaferren kaavoja ja ohjeita jollekin, joka haluaa sellaisen, muttei halua maksaa siitä miulle.
Sähköpostitse kyselyitä on tällä viikolla tullut vähän vähemmän. Sen sijaan sain harvinaista etanapostia (tai joo, harva se päivä postilaatikko pursuaa laskuja ja mainoksia). Tuli alustava pyyntö opettamaan syksyllä erään työväenopiston kurssille. Kivaa! Aihekin on sellainen, että se on aikakin kaivella naftaliinista ja kehitellä loppuun. Tässä jää yleensä näiden tilaustöiden jalkoihin kaikki uusi ja kehittelyä kaipaava, mutta nyt jos tuo kurssi toteutuu, on pakko hoidella sekin kuntoon. Salaperäistä, tiedän, mutta lupaan valottaa asiaa kyllästymiseen asti, kunhan tämä selkenee ja varmistuu!
Ulkona on upea auringonpaiste, enkä millään malttaisi istua sisällä kirjomassa. Illalla on vielä kurssi. Pidän aina välillä teoriapätkän kansallispukujen yksityiskohdista, materiaaleista, malleista ja tekniikoista. Etenen vaatekappaleryhmittäin. Tänään ovat vuorossa korut, huivit, kengät, sukat, nauhat, vyöt ja vyölliset, käsiliinat, hurstutvaate, käsineet, korit ja muut kantovälineet ja taskut. Paljon pientä asiaa, joka on jäänyt jäljelle, kun nuo "pääryhmät" on käyty läpi. Kokosin aika paljon kuvia ja pakkasin kaapeista asiaan liittyvät tavarat mukaan. Tiedän, että osalla kurssilaisista on jo hätä kurssikertojen vähetessä aikataulun suhteen, mutta miusta nämä teoriajutut ovat niin tärkeitä, että niitä ei jätetä väliin. Osa kurssilaisista lienee kuullut samat tarinat jo monena vuonna, mutta aina niihin tulee jotain uutta, mitä itse olen oppinut ja yritän ainakin vaihdella kuvia. Sitäpaitsi kertaus on opintojen äiti.
Ennen kurssia pitää mennä pankkiin. Meillä on aika henkilökohtaiselle pankkineuvojalle, tosin emme ihan tiedä, että miksi. Todennäköisesti yrittävät myydä meille rahaa. Ajattelimme ehdottaa, että jos he nollaisivat meidän luottokorttiemme velat... Auttaiskohan, jos uhkais pankin vaihdolla...?
Jokin aika sitten kerroin, että suunnittelemme nousuvarjokyytiin uskaltautumista. No, uskalsimme, koko perhe! Leea-Mari oli sillä hetkellä nuorin lennätetty, 4-vuotias. Hän lensi yhdessä Tonin kanssa. Myöhemmin samana päivänä ennätys lyötiin komeasti, joku 2-vuotias huimapää oli käynyt liitelemässä!
Ihan oikeestiko...?
No oikeesti. Upeaa! Ihanaa! Tuolla ylhäällä on epätodellisen rauhallista, hiljaista ja kaunista! Suosittelen: http://www.waterskizoo.com
Naurahdin tuossa kohdin kun luin kirjoituksestasi kohdan missä kerrot, että moni opiskelijasi on kuullut nuo teoria asiat jo moneen kertaan. Nuoremmat opiskelijathan tässä kohdin nostavat älämölyn. Yhdeltä hyvältä kouluttajalta opin sanomaan aina silloin, että nyt teillä on mahdollisuus oppia tästä asiasta enemmän. Niinhän se on, että aivoissa pitää olla kosketuskohta mihin uusi liitetään ja kun asia on jo joltain puolelta tuttua, niin opiskelijakin osaa tehdä oikeita kysymyksiä päästäkseen syvemmällä asiaan.
VastaaPoistaTotta on, että ensimmäisellä kerralla menee varmaan 70 % ohi, toisella kerralla uppoaa jo paljon paremmin ja joskus kolmannen kerran tienoilla voi jo alkaa itse oivaltaa ja yhdistellä! Tuolla yhden kauden kurssillahan vaan raapaistaan tätä teoriapuolta, mutta kyllä ne alkavat noilla yli viisi vuotta kurssilla roikkuneilla olla jo melko hallussa. Lisää kyllä tosiaan tulee aina, koska mie opin uutta ja aina sitä itselläkin on tuoreiden töiden vuoksi toisenlainen näkökulma asioihin.
VastaaPoistaKertaus on opintojen äiti -olen samaa mieltä. Joka kerta kuulee uusia asioita, vaikka aihe olisikin sama. Minusta on taasen kiva tehdä kirjontoja, kun on valoisaa. Odotan oikein kesää, että pääsee nurmikolle nauttimaan auringosta, tuulesta ja kirjonnasta.
VastaaPoistaSari! Ihana mielikuva! Tosin yhdistelmä kirjonta+tuuli toi mieleen lähinnä jumeutuvan niskan :D
VastaaPoistaMutta kyllä, miekin teen tyyninä, sopivan lämpiminä päivinä mielelläni ompelu- ja kirjontahommia ulkona. Leikkikentän laidalla ja uimarannalla on kirjottu eräätkin rannekkeet ja kauluskaitaleet ;)