Virolahden liivi

Olen siis tekemässä asiakkaalle Virolahden naisen kansallispukua. Nyt työn alla on liivi. Se on mustaa verkaa ja takana on yhdistetty läppä- ja laskoskörtti. Liivin teko on hauskaa, se on jotenkin selkeää ja täsmällistä ja helppo hallita. Ja tietty lyhyet saumat ;) Pidän erityisesti vuorituksesta ja sehän onkin isoin homma liivin ompelussa. Se on aika joutuisaa ja ompelujälki näkyy kauniisti niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Emme ehkä ihan taas olleet samassa vireessä kameran kanssa, mutta otin kuitenkin iloksenne muutaman kuvan. Verka on kerännyt vähän pölyjä, mutta älkää antako sen haitata, ne putsaillaan sitten viimeiseksi!

Olkainta nurjalta ja reunaa oikealta

Etureuna ja keskietumerkki

Alareunaa nurjalta (on se, vaikka kuva onkin kenossa...)

Kun vuoritin liiviä, vieressä Tiia-Maija harjoitteli huomiseen matematiikan kokeeseen ja luki keskiviikkoiseen uskonnonkokeeseen. Äitillekin aivojumppaa ompelun lomassa...

Tämänpäiväisessä paikallislehti Uutisvuoksessa oli iso juttu miun 10-vuotisesta toiminimestä, tai siis miusta. Tulin tosi iloiseksi jutusta! Siinä ei ollut yhtään sellaista kohtaa, jota olisin halunnut viilata tai en olisi allekirjoittanut! Ja se on todellakin harvinaista lehtijutuissa. Sanovat, että "any publicity is good publicity", siis että mikä tahansa julkisuus on hyvää julkisuutta. Mutta taas se maailmanparantaja miussa ei tahtoisi enää yhtään "vikaan" kirjoitettuja juttuja, koska valitettavasti edelleenkin ihmisten mielissä se, mitä on kirjoitettu lehdessä, on totta. No, tässä jutussa kaikki on totta ja kuplin ilosta sen johdosta! Että lämmin kiitos vaan Anne Vihavaiselle, joka jutun teki!