15-vuotisjuhlintaa

Käsityöyrittäjä-minä täyttää 15 vuotta 26.2.2016. Aika jees! Nöyrä kiitos maksaville asiakkaille ja miun perheelle!

Voi olla, että syvällisempää pohdintaa aiheesta on vielä tulossa, mutta nyt kisataan! Sama kisa on käynnissä Facebookissa, joten voit osallistua myös siellä.

Mitä Jääsken mies sanoo Kivennavan naisille? 
Sille, joka keksii miun mielestä hauskimman/osuvimman/hienoimman tekstin puhekuplaan, annan KIILAFERREN! 
Sen voi valita joko jatkuvasta mallistosta tai yksittäiskappaleista. (Miehille (ja naisillekin?) vinkiksi, että jollet itse halua pukeutua kiilaferreen, sille saattaa tulla tarvetta, kun karkauspäivänä ilmaantuu kosijoita, eiköhän hamekankaan sijasta voi antaa kiilaferren ;) )

Osallistut laittamalla ehdotuksesi tämän blogitekstin kommentteihin tai Facebookissa tähän kuvaan. Saat laittaa useammankin kommentin. Aikaa on karkauspäivään 29.2.2016 klo 9 saakka. 
Alkuperäinen kuva on Susanna Mattheiszenin ottama.

Matkani Loistaville niityille

Tämä ei liity mitenkään kansallispukuihin. Tai no, kaikki liittyy kaikkeen, mutten edes yritä virittää tästä mitään siltoja. Tämä ei myöskään sisällä minkäänlaisia opastuksia tai ohjeita, ellet sitten satu olemaan vielä minuakin osaamattomampi neuleiden suhteen. 

Tämä on kertomuksen alku. Toivon, että kertomuksen loppu on onnellinen ja miulla jalassa omatekemät Loistavat niityt. Siihen voi mennä pari kuukautta tai kymmenen vuotta, kuka tietää. Tai voi olla, ettei sukkia koskaan tule, tulee säärystimet, joku muu neuloo ne tai joku saa ihanaa lankaa lahjaksi.

Kuva on varastettu Puikkomaisterilta täältä. Toivottavasti saan anteeksi, en pyytänyt lupaa.

Miehän en siis osaa neuloa. Tai juu, osaan luoda silmukat (ristikkäin, opin juuri sille nimen), tehdä oikean ja nurjan silmukan ja tiedän periaatteessa, miten tehdään palmikko, kirjoneule ja pitsineule. Olin puukässässä koko peruskouluajan, joten pakollisia sukanneulomisia en ole kokenut. Käsi- ja taideteollisessa neulottiin sekä käsin, että neulekoneella ja ilman maailman kärsivällisintä ja mukavinta neuleopea olisi jäänyt nekin vähät tekemättä. Sain tehtyä, mutten oppinut. Neulepinta on jostain syystä miulle käsittämätön. Jos miulta putoaa silmukka, ei ole ollenkaan selvää, että osaan poimia sen. Kädet väsyvät, puikot taipuvat ja kuolen tylsyyteen. En myöskään pidä neulepintaa mitenkään erityisen kauniina.

Olen tässä viimevuosina seurannut neulebuumin räjähdystä ja ajatellut, että koska hyviä ja ahkeria neulojia on niin paljon, niin eihän se mitään haittaa, että mie en osaa. Miulla on paljon ystäviä, jotka pitävät miut ja perheen villasukissa. Kaikki neulomisen tuomat hyvät puolet psyykelle saa myös näistä muista käsitöistä, joita mie onnekseni teen työkseni.

Toisten neulomissa villasukissa kelpaa tehdä omia käsitöitä.

Mitä sitten tapahtui? Tutustuin muutamaan lankavärjäriin ja heidän upeanvärisiin, tunnultaan jumalaisiin lankoihinsa. Koska houkutuksesta huolimatta lankavyyhtien ostaminen vain koristeeksi on vähän kyseenalaista sekä talouden että käytännöllisyyden kannalta, alkoi sisälläni muhia tahto tehdä langoista jotain. Tämä tahto törmäsi Facebookissa Puikkomaisterin sukkakirjan kuvaan. Selkeästi kansanperinteestä (oma tai naapurin, ihan sama) kumpuavat kuviot, herkulliset värit - miekin aloin nähdä neuleissa huikeaa kauneutta.

Voiko noita olla rakastamatta? Noita lankoja ja tuota naista! Kuva on Terhi Muukkosen, langat ovat Ilun Handun ja nainen on itse Ilona. Ilu on muuten myös muusikko. Samalla kun tilaat lankoja, tilaa levyjä, saat taustamusaa ja ehkä jopa alkaa tanssittaa niin, että saat taukojumpat samalla!

"Kirjoneule on kamalan vaikeaa". Siksi sitä vaan neulotaan kuolettavan tylsää ainaoikeaa (äläkä nyt loukkaannu, mie teen miljoonaa meditatiivistä, "kuolettavan tylsää" kässäjuttua vallan onnellisena), korkeintaan vähän raitoja, koska kirjoneule on kamalan vaikeaa. Sitten tajusin, että olen tehnyt niinikään "kamalan vaikeaa" kirjovirkkausta ymmärtämättä, että tein kirjovirkkausta. Sivujuonne: Anoppi opetti miut virkkaamaan, kun olin ehkä 20-vuotias. Sitten vain virkkailin. En oikein jaksa tehdä ohjeiden mukaan, joten sovelsin omasta päästä ja kokeilin, mitä voi tehdä. Tein mm. kirjovirkkausta. En tiedä vieläkään niiden virkkausjuttujen nimiä, joten ohjeiden seuraaminen on sikälikin hankalaa. 
Ajattelin sitten, että on sitä tehty vähän muitakin "kamalan vaikeita" juttuja. Hitaus ja ruutupiirroksen seuraaminen eivät ole miulle ongelma.

Eihän kukaan nyt aloita kirjovirkkausta siitä, että alkaa neuloa Loistavia niittyjä (no melkein aloitin, mutta kun ei ollut vielä lankoja, niin...). Niinpä, kun joulun alla taas bongasin Karjalaisen nuorisoliiton kirjoneulotun Käki-joulupallon, päätin tehdä sellaisen. Ekasta tuli ihan kamala. Alapuoli on muodoton möykky, puolivälissä sain jo ideasta kiinni ja yläpuoli on suhteellisen kelvollinen. Siitä tuli kamalan iso, enkä pidä neulepinnasta. Koska viisaat kyselevät/etsivät neuvoja ja mie en ehkä ole, vaihdoin pienemmät puikot ja tein toisen. Siitä tuli jo paljon parempi, mutta vieläkin miusta ruma. Löysin ne kohdat, joihin tarvitsen neuvoja.

Elämäni eka kirjoneule.

Kuva vähän hämää, oikeasti tämä on ihan kamala ja ihan kamalan suuri (vrt. miun käsi).

Se toka versio: pienempi ja sievempi, mutta ei mikään kaunotar vieläkään.
Miten nää muka täytetään niin, ettei tule paukamia?

Tilasin kirjastoon naapurikaupungista Puikkomaisterin sukkakirjan. Kuinkas ollakaan, siinä (ja sen neuvomissa linkeissä) vastattiin kaikkiin miun kysymyksiin sellaisella kielellä, jota miekin ymmärrän. Ei mitään neuleslangia, vaan ihmisten kieltä. Ei kummallista mystiseksi tekemistä, vaan suoria sanoja. Että vaikeusasteet kertovat enemmänkin siitä, miten kärsivällinen pitää olla. Ja jos miulla vielä jotain epäilyksiä oli, tämä sulatti miut: "Huomaa myös, että perinteisesti kuviot eivät välttämättä mene aina täysin "tasan" sukan takana keskellä, koska sukan kulloinenkin silmukkamäärä ei ehkä ole jaollinen kaikkien kuvioiden silmukkamäärällä, vaan silmukkamäärä on sovitettu hallitsevimpaan kuvioon. Heitot ovat kuitenkin pieniä, eikä niillä ole käytännössä merkitystä. Jos olet pedantti perfektionisti, tulet joka tapauksessa aina pettymään muiden töihin, eikä tämä kirja ole poikkeus ;-)" 

Kiusasin Ilua Facebookissa, sillä Handun hyllyllä ei ollut tuota ohuempaa sukkalankaa. Koska mie olen mie, halusin tietysti miun mieleisiä värejä, vaikka hämärästi tajuan, että ilman minkäänlaista kirjoneulekokemusta tässä voi käydä hassusti. Melkoisen veivauksen jälkeen (kiitos ja anteeksi, Ilu!) sain postipaketin. Aaaaaaaaaah! Tilasin myös ohjeen, sillä kirja piti palauttaa kirjastoon.

Handun lankoja <3

Langat tulivat perjantaina ja ehdin avata paketin ennenkuin piti lähteä reissuun viikonlopuksi. Melkein pakkasin ne mukaan, että saisin silitellä :D En sentään. Sunnuntai-iltana kerin pari ensimmäistä väriä - kahdelle kerälle kunkin, sillä olen ajatellut tehdä molempia sukkia yhtä aikaa (ja muutenkin kuvittelen, että näin on helpompi hahmottaa). Tunnen itseni sen verran hyvin, että toinen saattaa jäädä muuten tekemättä.

Olen yllättänyt itseni sillä, että päätin tehdä mallitilkun. Kahdesta syystä: ettei kirjoneulojan taipaleeni katkeaisi siihen, että tajuan tekeväni vääränkokoisia sukkia ja siksi, että halusin vähän harjoitella ja tasoittaa käsialaa. Asioita, joita ehdottomasti suosittelisin muille, mutten ollenkaan välttämättä tekisi itse. No, nyt tein. Hyvä niin. Miehen reaktio oli hupaisa, kun sanoin illalla, että käyn vielä vähän neulomassa :D Jouduin kysymään apua siihen tilkkuunkin, kun en ole moista tehnyt kuin ehkä silloin koulussa (en muista). Kysyin Ilulta, että pitääkö sekin tehdä renkaaksi ja tehdä siihen kirjoneuletta. Kyllä. Yllätyin siitäkin, miten nopeasti homma eteni. Kyllä kyllä, kyse oli pikkuruisesta palasta, mutta silti. Mielikuvani siitä, miten sormet pakottavina väännän silmukoita tuskan hiki valuen joutunee nyt väistymään. Ilahduin, että mallitilkussani on täsmälleen sama tiheys kuin ohjeessa sanotaan. Sitten myöhemmin ohjetta lukiessani tajusin, että miulla oli ohuemmat puikot kuin ohjeessa. No, ehkä se käy, että neulon niillä ohuemmilla puikoilla.

Käsiala heittelee, omani on hakusessa. Siinä kohtaa, joka tuntui luontevimmalta, on sama tiheys kuin ohjeessa. Hyvä.

Eilen illalla uskaltauduin sitten aloittamaan. Ensin luodaan silmukat, sitten neulotaan päärmeen sisäpuoli. Onneksi on Facebookin parviäly, sillä katselin samalla telkkaria ja sekosin laskuissa ja tajusin, etten osaa laskea kerroksia jälkikäteen. No, Facebookin parviäly ei ihan päässyt yhteisymmärrykseen tällä kertaa. Siksi täytyy keskittyä toisessa sukassa sen verran, että saan varmistettua tämän ja opeteltua, miten ne kerrokset lasketaan.

Olen hyvin kiitollinen Facebook-kamuilleni, jotka ovat olleet erinomaisen kannustavia ja avuliaita tämän kirjoneuleseikkailuni aikana. He saattavat tulla vielä kyllästymään, ennenkuin on valmista...

Laitoin tämän kuvan Facebookiin ja kysyin "Neulovat tyypit hei! Kuinka monta kerrosta miulla tässä on?" Toisten mielestä 7, toisten 6 ja opin, että se voi riippua siitäkin, että miten olen luonut silmukat. Sen tein sillä ainoalla tavalla, jonka osaan, eli kuulemma "ristikkäin". Ehkä menen mielenkiinnosta tutkailemaan, mitä muita tapoja on. Montako siun mielestä?
Nyt taidan tehdä toisen sukan tähän vaiheeseen, että voin varmistua kerrosmäärästä. 

Olen tutkaillut Puikkomaisterin suosittelemia linkkejä ja oivaltanut mm. sen, että pohja- ja kuviolankojen järjestyksellä on väliä. Tai siis sillä, että kummalta puolelta toista lankaa toinen otetaan. Aion kokeilla tätä lankojenpitelytapaa. 

Jos siulla on miulle jotain hyviä vinkkejä, teen mielestäsi jotain ihan kummallisesti tai haluat muuten vain tsempata tai kommentoida, niin ole kiltti ja tee niin. Kommenttilootaan mahtuu. 

Huomauttaisin vielä, että mie en ole saanut, enkä halua mitään taloudellista hyötyä näistä yritysten maininnoista. Mie olen löytänyt jotain ihanaa ja haluan jakaa sen teidän kanssanne. Nämä yrittäjät ansaitsevat kaiken hehkutuksen, mitä pystyn heille antamaan, sillä he ovat tehneet kovasti töitä asiansa eteen ja tarjoilevat meille hyvin kohtuullisen hintaisessa, valmiissa paketissa upeita lankoja ja ohjeita sekä erinomaista palvelua.

Lumipesu - näin puhdistat kansallispuvun villaosat

Ihanat pakkassäät ja uusi lumi tarjoavat täydelliset puitteet kansallispuvun villaosien puhdistukseen. Jos siulla on yksi tai kaksi pukua, homma hoituu ihan mukavassa ajassakin. Mie en ole lumipessyt omiani pitkään aikaan ja päätin nyt puhdistaa kerralla kaikki. Kolmen tunnin pakkasessavärjöttelyn jälkeen olin vähän sitä mieltä, että ei kaikkein paras idea, mutta kun homma sitten lopulta viiden tunnin jälkeen oli valmis, olin - ja olen - tosi tyytyväinen.

Lumipesu saattaa kuullostaa oudolta ja hyödyttömältä ja tuntuu ehkä, että tuuletus ajaa saman asian. Ihan hyvästä syystä kansa kuitenkin tätä aikoinaan harjoitti ja tämä on edelleen erittäin toimiva ja ihan ilmainen tapa puhdistaa villaiset vaatteet. Lumipesu toimii myös mm. villamatoille, raanuille ym. tekstiileille.

Homma aloitetaan sillä, että vaatteet viedään ulos pakkaseen. Sattuneista syistä miun vaatteet ulkoilivat terassilla muovilla peitettynä (lintujen varalta) yön yli, mutta tunti riittää. Tarkoitus on, että vaatteet ovat kylmiä, jolloin lumi ei tartu niihin, eikä missään nimessä sula.

Heitä kylmät vaatteet hangelle, kahmaloi puhdasta pakkaslunta päälle ja hiero kevyesti. Tarkoitus ei ole hinkata kovasti ja mitä pehmeämpi kangas on, sen hellävaraisemmin sitä käsitellään. Voit halutessasi hinkata lunta myös vaatteen sisäpuolelle, vaikka se olisi vuoritettu esim. pellavalla.

Täältä löytyy video tästä vaiheesta.

Ravistele enimmät lumet pois. Nyt tarvitset harjaa. Sellainen "vanhanajan" vaateharja on hyvä, mutten löytänyt omiani, eikä täkäläisten kauppojen valikoimista löytynyt sellaista, jonka olisin kelpuuttanut. Valitsin kaksi luonnonharjaksilla varustettua harjaa, toinen on tiskiharja ja toinen jonkinlainen yleissutija. Tärkeää on se, että harjat ovat riittävän pehmeitä, että ne eivät vahingoita kangasta, mutta riittävän jämäköitä, että niillä saa putsattua pölyt ja muut pois. Tiskiharjan valitsin siksi, että sillä pääsee ketterästi laskosten pohjiin.

Harjaa lumet ensin ylimalkaisesti ja putsaa sitten tarkasti yksitellen kaikki laskosten pohjat, taskut ja läppien aluset, körttien juuret - siis kaikki sellaiset paikat, joihin pöly jää muhimaan. Harjaile tarkemmin koko vaate läpi poistaen samalla pölyt ja karvat. Mahdolliset tahrat jäävät usein sokerin näköisenä jääkiteenä kankaan pintaan. Voit rapsutella ne kynnellä pois, jos harja ei niihin pysty. Harjaa lumet ja pölyt myös vaatteen sisältä.

Täältä löytyy video tästä vaiheesta.

Kun olet harjannut vaatteen puhtaaksi, ripusta se vaatepuulle, edelleen sinne pakkaseen ja anna olla vähintään tunti, mielellään useampi. Miun projektin aikana satoi lunta, joten vein rekin terassille katon alle. Jos linnuista tai muista eläimistä on "uhkaa", niin peitä vaatteet puhtaalla kankaalla. Huomaathan, että kankaankin tulee olla kylmä.

Vie raikkaat ja puhtaat vaatteet sisälle ja anna niiden olla rauhassa päivän-pari roikkumassa. Jos rekkisi on täynnä, kuten miun, niin huolehdi, että vaatteet pääsevät hyvin kuivumaan joka puolelta. Pakkaa vaatteet säilytykseen vasta, kun ne ovat varmasti kuivat.

Tajusin jossain vaiheessa tätä päivää, että olen levitellyt yli 20 000 euron arvosta vaatteita pitkin pihaa. Ja noteerasin myös ohikulkijoiden pitkät katseet, kun pöllyttelin vaatteita pitkin hankea. Ekstremeä tämäkin :D Kerrostaloeläjät voivat ehkä hakeutua lumipesuineen puistoihin, jollei talon pihalta löydy koskematonta hankea. Kansallispukujen tuuletusta se on tämäkin!

Added 18.1.2016: 

Since there's been some interest from foreigners too, here is a short guide in english. If there are big mistakes, please inform me :) 
You can wash woollen and half woollen clothes (and also for example fur coats, rugs, wool carpets...) with snow. It has to be new, clean snow and it has to be cold. The colder the better, but I'd say at least -10 degrees of Celsius.
1. Take the clothes outside and let them stay there at least a half an hour so that they are as cold as the air.
2. Put the clothes on snow. Spank them lightly to the snow. Rub snow to the surface of the clothes, also inside. The softer fabric, the gentler you have to be.
3. Shake to remove most off the snow.
4. Now you need a brush or two. It has to be soft enough to not damage the fabric, but hard enough to get to the bottom of all pleats. A special brush for clothes is good, but if that's not available, use your imagination. I bought two brushes with natural fibre. One of them is actually for dishwashing and the other is some kind of general brush.
Brush first most of the snow of. Then brush accurately every pleat, under and behind, don't forget the inside. You brush the snow and all the dust and dirt away. Stains often look like sugar, when they are freezed. If the brush won't take it off, use your nail to scratch it away.
5. Put the clothes on clothes hanger and leave outside for at least an hour. If it snows, get them under a roof and make sure that all the snow is brushed of.
6. Take the clothes indoors and let them hang until they are definitely dry. A day or two makes it definitely. Then you can pack them to wait for use.

Och samma på svenska (Tack så mycket, Mia och Maria!):
Eftersom några utländska har varit interessade av denna texten, så försökar jag att översätta det. Om det är mycket fel, var snäll och berätta det för mig :)
Du kan tvätta ullkläder och halvullkläder (och ryar, mattar, pälser...) med snö.
Den måste vara ny och ren snö. Det måste vara minst -10 grader kallt men ju kallare desto bättre.
1. Ta kläder ut och lämna där minst en halvtimme. Kläderna måste vara lika kalla som luften utomhus.
2. Lägg kläderna på snön. Slå plagget lätt mot snön. Gnid ytan på kläderna med snö. Ju mjukare materialet är, desto mer varsam (skonsam) behöver du vara.
3. Skaka plagget för att få bort det mesta av snön.
4. Nu behöver du en borste eller två. Den måste vara tillräckligt mjuk så att den inte skadar tygen men tillräckligt hård för att rengöra alla vecken. En speciell klädborste är bra men om du inte har en sådan, använd din fantasi. Jag köpte två borstar, den ena är en diskborste och den andra är en borste för allmän användning.
Borsta först bort merparten av snön. Borsta sedan försiktigt alla vecken, under skörtar och i fickorna och även insidan. Du borstar då bort snön, dammet och smutsen. Fläckar ser ut som strösocker när de frysar. Om det inte går bort med hjälp av borsten, använd din nagel för att skrapa bort fläcken.
5. Häng kläderna på klädhängare och lämna dom ute i minst en timme. Om det snöar, se då till att kläderna hänger under tak så att det inte kommer mer snö på dom.
6. Ta in kläderna och låt dom hänga tills att dom är helt torra. Det kan ta en till två dagar. Sedan kan du packa ner dom tills du ska använda dem.

Spasibo, Masha!
Изделия,полностью или частично состоящие из шерсти, а также меховые изделия, половики, шерстяные ковры и т. д., можно почистить с помощью снега. Снег должен быть свежим, чистым и холодным. Чем холоднее, тем лучше, - я бы сказала, -10 С.
1. Вынесите изделия на улицу и оставьте там на, по крайней мере, 30 минут, чтобы они охладились до температуры воздуха.
2. Поместите изделия на снег. Слегка постучите по ним. Вотрите снег в поверхность изделия, также обработайте внутреннюю часть. Чем нежнее ткань, тем осторожнее необходимо действовать.
3. Встряхните изделия, чтобы максимально избавиться от снега.
4. Теперь вам понадобится одна-две щетки. Щетка должна быть достаточно мягкой, чтобы не повредить ткань, но достаточно жесткой, чтобы прочистить все складки. Одежная щетка должна подойти, однако, если ее нет под рукой, импровизируйте. Я приобрела две щетки с щетиной из натуральных волокон. Одна - для мытья посуды, другая — универсальная. Сначала, вычистите снег. Затем, тщательно со всех сторон пройдите щеткой по каждой складке изделия. Таким образом вычищаются снег, пыль и грязь. Пятна, замерзая, похожи на сахар. Если щеткой не получается избавиться от того или иного пятна, воспользуйтесь ногтем, чтобы его соскрести.
5. Повесьте изделия на одежные вешалки и оставьте их на улице как минимум на час. Если идет снег, поместите их под крышу и стряхивайте с них снег.
6. Перенесите вещи в помещение и дождитесь полного высыхания не снимая их с вешалок. После этого вы можете их отложить для дальнейшего использования.

Uusi vuosi alkaa aina Folklandialla! Ja pientä itsetutkiskelua.

Inventaarion aiheuttaman puudutuksen voi aina mukavasti ravistella irti Folklandia-risteilyllä. Kansallispukuapteekki - Folkdräktsapotek palvelee 6. kannella laivan infoa vastapäätä pe klo 18.30 - 22 ja la klo 9 - 13. Jos olet mukana, tule moikkaamaan, kysymään, ihastelemaan ja osallistumaan hauskaan kisaan!

Inventaarion seurauksena iskee aina järkytys siitä, miten paljon tuota tavaraa on. Jotta hyllyihin ja laatikoihin tulisi tilaa ja koska Folklandia saa miut jotenkin hilpeän rennolle mielelle, laitoin mahtavan alennusmyynnin Puotiin:

Yli 70 €:n arvoiset tilaukset 

- 20 % tilauksen loppusummasta!

Alennuksen saat kirjoittamalla tilauslomakkeen lisätietoihin "Folklandia". 

Tilattujen tuotteiden yhteissumman tulee olla vähintään 70 €. 

Toimituskulut ovat 6 €. 

Alennuskoodi on voimassa su 10.1. klo 24 saakka. 

(Tarjous ei koske tilauksesta valmistettavia tuotteita, nutun ja suhain ohjeita eikä käsinkudottuja kankaita.) 

Automaattisessa tilausvahvistuksessa on normaalihinta, mutta lasken alennuksen ennakkolaskuun, joka tulee sähköpostitse heti kun ehdin näpytellä.

Mitä tulee itsetutkiskeluun, tällaisena itserakkaahkona ihmisenä harjoitan sitä jonkin verran. Nyt siihen on ollut pontimena se, että täytin tuossa joulun alla 40 vuotta. Minua 4 päivää vanhempi ystäväni tunnusti potevansa jonkinlaista ikäkriisiä. Hän kokee olevansa edelleen 27-vuotias. Ja luultavasti onkin. Miulla on ihan toisenlainen olo: miusta tuntuu, että nyt viimeinkin olen papereiden mukaan siinä iässä, miltä miusta on aina tuntunut. Ja se tuntuu tosi hyvältä. Ehkä olen loppuelämäni nelikymppinen.

Olen viime aikoina tietoisesti pyrkinyt terveeseen itsetuntoon. Sellaiseen tilanteeseen, jossa otan vastaan kun on sen paikka, mutta panen vastaan, kun tilanne sitä vaatii. En suostu tallottavaksi (vaikka kymenlaaksolaiset marttyyrijuureni välillä puskevat pintaan). Yritän olla tekemättä toisten ihmisten elämästä vaikeampaa ja jopa sopivissa kohden helpottamaan sitä, mutta nyt niin, etten jää itse jalkoihin. Opettelen tuntemaan tyytyväisyyttä hyvin tehdystä työstä ja ottamaan vastaan kehuja. Luulen tavoittaneeni jonkinlaisen "aikuisuuden" siinä mielessä, että muodostan omat normini oman järkeilyni ja tunteideni perusteella sen sijaan, että teen jotain tai jätän tekemättä siksi, että niin vain kuuluu olla. Nostin jalat edellisen rivin selkänojalle leffassa sunnuntaina. Siinä ei istunut ketään.

40-vuotias

Kapea päärme DIY

Olkoon tämä miun joulutervehdys teille. Muunlaisia joulutervehdyksiä en "työpuolelle" lähettänytkään, vaan käytin rahat ostamalla lahjan vähävaraisen perheen lapselle Joulupuu-keräykseen.

Näin teet kapean päärmeen. Tai näin mie sen teen. Tapoja on useita, mm. pyörittämistä ja sullomista sisältäviä. Kaikki muutkin tavat ovat hyviä, jos homma niillä sujuu ja lopputulos on rouhea ja siisti. Tätä videota saa vapaasti käyttää käsityön opetuksessa.

Hyvää joulua ja kaikkea parasta vuonna 2016!

130-vuotias, ikuisesti murrosikäinen kansallispuku

Mahtava juhlavuosi on lopuillaan, mutta kansallispuku ei unohdu, päin vastoin!
Kirjoittelin tämän jutun Taito-lehteen, mutta sinne valikoitui lyhyempi versio. Julkaisen pidemmän version tässä, ettei mene hommat hukkaan:

130-VUOTIAS, IKUISESTI MURROSIKÄINEN KANSALLISPUKU

1700- ja 1800-luvuilla maalaisväestö käytti vielä alueellisesti tunnistettavia juhlapukuja, joilla oli koristautumisen lisäksi muitakin tehtäviä. Ne suojasivat paholaiselta ja pahoilta ajatuksilta sekä näyttivät varallisuuden, iän, uskonnon ja tietysti käsityötaidon. Kun kansa alkoi 1800-luvun puolivälin jälkeen luopua näistä perinteisistä juhlavaatteistaan, kiinnostuivat ylemmät säädyt niistä. Elettiin kansallisromantiikan aikaa ja kansan esineistöä haluttiin tallentaa ja keinotekoisesti jatkaa juhlavaatteidenkin käyttöä. Alettiin suunnitella kansallispukuja.

Suomalaisen kansallispuvun historia katsotaan alkavaksi vuodesta 1885. Silloin, elokuun 5. päivänä Venäjän keisaripari Aleksanteri III ja Maria Feodorovna olivat vierailulla Lappeenrannassa. Suomalaisuutta painottaakseen keisarinnalle annettiin lahjaksi käsityötuotteilla koristeltu soutuvene, jonka soutajat edustivat kansallispuvut yllään Suomen eri maakuntia. Keisariparin saapuessa heitä oli vastaanottamassa satapäinen kansallispukuisten joukko. Tapahtuma sai julkisuutta laajasti ympäri Eurooppaa.

Kansallispuku on siis 130-vuotias. Jo heti sen syntyajoista saakka on keskusteltu ja kiisteltykin siitä, tulisiko kansallispukujen olla esikuvilleen uskollisia niin materiaalien, työtapojen kuin kaavoituksensa puolesta vai pitäisikö niitä keventää, helpottaa ja muokata paremmin miellyttämään nykyihmistä. 
Kun kansallispukujen myyjät ja valmistajat kokoontuvat 2010-luvulla yhteistyöpalaveriin, siellä keskustellaan – yllätys, yllätys – täsmälleen samasta asiasta. 130-vuoden aikana muoti ja kauneudentaju ovat muokkautuneet ja niin on kansallispukukin.

KUUDEN VUOSIKYMMENEN URAKKA

Tuula Tanttula-Murto on valmistanut kansallispukuja kuudella vuosikymmenellä.
- Silloin kun olen sotkeutunut mukaan, se oli ihan tanhuvaate, mutta vuonna 1969, kun tein ensimmäiset kansallispuvut itse, oli kansallispukujen suosion nousu hurjaa. Pukuja käyttivät kansantanssijat, pelimannit ja kuorot. Me olimme kansantanssijoita ja ryhmän jäsenet tarvitsivat pukuja. Niitä sai lähinnä Vuorelmalta ja jotkut rohkeat kotiompelijat tekivät pukuja itse, vaikka ohjeet siihen aikaan olivat hyvin suppeita.

Tuulalla ja Ruutilla Tuuterin puvut ja Martilla Valkeala, kaikki Tuulan ompelemia.
Kuva on n. vuodelta 1972.

Pukuja valmistettiin kansanopistoissa käsityöopettajien johdolla, mutta kaikille avoimia kursseja ei juuri ollut. Kotkan työväenopisto oli 70-luvulla ensimmäisiä, jollei jopa ihan ensimmäinen, jossa järjestettiin avoin kansallispukukurssi ja sinne Tuula alkoi opettajaksi. Puvut tehtiin nopeasti koneella ja käsin ompelun osuus oli hyvin vähäistä. 
Pian tilanne alkoi muuttua:
- Vuonna 1978 olimme ensimmäisiä kertoja Kansallismuseon vitriinissä konttaamassa mittanauhojen ja muistiinpanovälineiden kanssa. Olimme kyllästyneet olemassa oleviin kansallispukumalleihin, joista puuttui museovaatteiden käsityötaito ja runsaus. Valmistin muistiinpanojeni perusteella miehelleni Sortavalan kansallispuvun.

Martti Murto vaimonsa Tuulan tekemässä Sortavalan puvussa

Pian perustettiin Suomen kansallispukuneuvosto ja kansallispukuraati. Esikuvien tutkiminen alkoi todenteolla. Tutustuttiin tekotapoihin ja materiaaleihin, paneuduttiin kaavoitukseen ja elvytettiin unohtuneita käsityötekniikoita. Työ eteni hitaasti ja raadin antamat suositukset otettiin vaihtelevasti vastaan. Kansallispukuväki jakaantui.
- Toisella puolen olivat ne, jotka pitivät helpoista, keveistä ja edullisemmista puvuista, toisella perinteelliset ”hullut”, jotka halusivat runsaasti kangasta ja käsityötä. Välissä oli matala aita, jonka yli osa porukasta heitteli herjoja.

Vaikka tuosta on aikaa 35 vuotta, on tilanne osittain edelleen sama. Pukututkimus jatkuu, koko ajan opitaan uutta ja edelleen kummallakin puolella on kannattajansa. Tieto leviää omituisen hitaasti tänä aikana, kun kissavideon näkee hetkessä miljoona ihmistä.
Tuula vietti parikymmentä vuotta ”laukkuryssän elämää”, kiertäen kurssittamassa ihmisiä ympäri Suomen ja ompeli samalla pukuja tilauksesta. 1980-luvulla Suomen kansallispukuneuvosto järjesti kansallispukujen valmistajakoulutuksen, johon Tuula osallistui. Kansallispukutaitajat valmistuivat 1988 ja siitä lähtien nämä ammattilaiset valmistivat Kansallispukuneuvoston pukutarkistusten mallipuvut ja ohjeet. 
Tuula on ollut mukana 20 pukutarkistuksessa ompelijana. Erityisesti hänen sydäntään lähellä on karjalaisten kirjontojen tekeminen. Osa näistä kansallispukutaitajista, myös Tuula, sai kultaisen Taito-merkin vuonna 2005 työstään kansallispukujen hyväksi.

1990-luvun alussa tehtiin kansallispukuneuvoston johdolla
useampi uusi karjalainen äyrämöispuku ja Tuula oli
avainasemassa vaativien kirjontojen tekijänä. Tämä on Uudenkirkon
kansallispuvun rekosta, Tuulan neulasta.

Tuula jäi eläkkeelle pari vuotta sitten, mutta ompelee vieläkin pukuja tyttärensä
apuna.
- Olipa puku tehty esikuvien mukaan tai vähän sinne päin, on tärkeintä se, että se on sopivan kokoinen ja istuva. Kansallispuku on loistovaate, joka värikkäänä, hyvin tehtynä ja istuvana käy juhlaan kuin juhlaan.
Puvun osia muihin vaatteisiin yhdistelemällä saa vielä enemmän mahdollisuuksia.

NÄKYYKÖ KANSALLISPUKU?

Olen Tuulan tytär, kansallispukuvalmistaja, ja käytän paljon aikaa kansallispukutiedon jakamiseen ihan vain omaksi ja muiden iloksi. Minulta kysytään usein, onko kansallispukujen suosio nousussa. En tiedä. Olen täällä ytimessä, kasvoin kansallispukuun sisälle ja nyt olen ympäröinyt itseni kansallispukuihmisillä. 

Päätin tehdä pienen gallupin Facebookissa niiden kavereideni keskuudessa, jotka ovat ”ei-niinkansallispukutyyppejä”.

Hämmästyin sitä, että sain hetkessä 20 vastausta.

1. Oletko koskaan pukeutunut kansallispukuun? Jos olet, miltä tuntui? Jos et, niin voisitko?

Vastanneista 7 oli joskus pukeutunut kansallispukuun, 12 ei.

- Lapsena miul on ollu kakskii pukuu. Oli erityinen olo, kun oli kansallispuku päällä. Pukeutusin nyttekii jos olis. Tiina 44 v.

- Olen, kokkikoulussa tehtiin tiettyjen alueiden ruokia ja tarjoiltiin alueen pukuun pukeutuneina. Valitettavasti en muista mikä puku mulla oli. Sellainen mikä sai mut näyttämään 20kg lihavammalta. Susanna 37 v.

- En oo pukeutunut mut pystyisin kyllä vissiin. Jorma 56 v.

- Olen 5 kertaa. Kyse syntymäpäiväjuhlasta ja kansallispuvun tuuletuspäivästä. Ylpeänä puen päälleni, äitini sukujuuria kunnioittaen.

Vain yksi, Harri 46 v., ei voisi ajatellakaan pukeutuvansa kansallispukuun, sillä hän ei miellä sitä juhlapuvuksi.

2. Mitä sinulle tulee ekana mieleen sanaparista "suomalainen kansallispuku"?

- Tulee mieleen tanhut, keskustalaisten virkapuku, Paavo Väyrynen. Harri 46 v.

- Tulee mieleen suomalaisuus, arvokkuus. Ja myös tulee mieleen kerta, kun pukeuduin kansallispukuun vaihto-oppilasvuotena ameriikan isoäidin synttäreille - puku sai paljon kehuja ja tietysti ihmetystäkii. Heistä oli myös kerrassaan erikoista, että olin teini ja ilman meikkiä. Iri 39 v.

- Ruokolahden puku ja karjalaisen naisen (perinne)puku, eli siis ne puvut joita lapsena eniten näin. Piia 39 v.

- Suomalainen kansallispuku.. sininen ja valkoinen, vähän niin kuin lippuun pukeutuisi. Ei mitään käryä näistä. Nana 20 v.

- Tanhut tulee mieleen ja kutittava villakangas. Krista 40 v.

- Suomalainen elokuva ja siinä juhannusjuhla jossa nuoret kirmaa koivujen välissä ja aina on kaunis keli. Tai sitten tosi elämästä vanhemmat tädit. Anu 54 v.

 - Vanha kotimainen elokuva ja liekkö Etelä-Pohjanmaan kansallispukuinen isäntä. Topi 42 v.

3. Näetkö kansallispukuja koskaan missään? Jos, niin näkyykö niitä mielestäsi enemmän, vähemmän vai saman verran kuin vaikkapa 10 tai 20 vuotta sitten? 

Vastaajat eivät olleet juurikaan kiinnittäneet huomiota siihen, näkyykö pukuja. Viisi oli sitä mieltä, että pukuja näkyy vähemmän, pari taas oli sosiaalisen median myötä nähnyt niitä viime aikoina enemmän. 
Linnan juhlat mainitsivat useampi. 

- Eipä näy enää niin paljoa. Pirjo 39 v. 

- Joskus niihin törmää juhlatilaisuuksissa tai sitten isoissa joukoissa jossain torilla. Nana 20 v. 

- En muista nähneeni muuta kuin ehkä joissain juhlissa tms. tapahtumissa. Susanna 37 v. 

- Mielestäni nykyään näen harvemmin kansallispukuja kuin ennen. Omassa lapsuudessani muistan nähneeni niitä juhlissa joillain lapsillakin, vaan eipä ole enää aikoihin näkynyt. Miika 39 v. 

Ihan hukkaan ei huuteluni ole mennyt, sillä Tiina 44 v. vastasi näin: 
- Tuuletusten myötä kansallispuku on selvässä nosteessa ja ainakin miun fasefiidi on täynnä upeita kuvia kansallispuvuista kantajineen.

Gallupin perusteella ainakin nelikymppisten osalta on harhaa, että pukujen suosio olisi jotenkin erityisessä nousussa. Ne eivät juuri herätä intohimoja puoleen tai toiseen, vaikka varovaista kiinnostusta tai ainakin suopeutta on ilmassa. Netti ja sosiaalinen media kuitenkin helpottavat samanhenkisten ihmisten kohtaamisia ja yli 2200-henkinen Facebookin Kansallispuku-ryhmä osoittaa, että tietoa jakamalla ja kannustamalla kansallispukuilo leviää. Hitaasti, mutta leviää. Minulla on useampi ystävä, joista on tullut "kansallispukuihmisiä" tässä vuosien varrella - miten onkin sattunut käymään niin!

TUULETUSPIKNIKILLÄ TUULETETAAN PUKUJA JA ASENNETTA

Olen itse usein joko myymässä tuotteitani tai järjestämässä sellaisissa tilaisuuksissa, joissa kansallispukuja käytetään. Halusin luoda sellaisen tapahtuman, jossa kenenkään ei tarvitse olla töissä eikä vastuussa. Kuulen myös usein, että kaapissa on kansallispuku, muttei oikein tilaisuuksia käyttää sitä. Ehdotin kansallispukujen tuuletuspiknikiä Imatran Seudun Kalevalaisille ja he tarttuivat ideaan innolla. Kansallispukuja tuuletettiin piknikillä ensimmäisen kerran Imatralla 5.8.2010. Silloin tuulettajia oli n. 120 ja heitä tuli Helsingistä, Kuopiosta ja Kotkasta saakka.

Imatralla 5.8.2010

Suosio osoitti, että tälle on tilausta. Aloin todenteolla haaveilla siitä, että aina 5.8. kaikille suomalaisille olisi ihan itsestään selvää pukeutua kansallispukuun ja lähteä piknikille, kahvilaan, ihmisten ilmoille. Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenjärjestöt lähtivät ilolla viestinviejiksi ja vuosi vuodelta tuuletukset ovat levinneet laajemmalle. Tänä vuonna 5.8. tuuletettiin ainakin 35 paikkakunnalla ja kuukauden sisällä muina päivinä on suunnilleen saman verran tuuletuksia, siis yhteensä lähes 70. Olen koonnut sovituista tuuletuksista tiedon kansallispuku.blogspot.fi-sivustolle.

Kansallispuvun syntymäpäivää saa juhlia kansallispuvussa, kansanpuvussa, kansallispuvun osassa, kukkamekossa tai vaikka kansallispukuasenteessa. Tuuletuspiknikille ovat tervetulleita kaikki. Paha silmä sille, joka kansallispuvun juhlissa arvostelee toisen vaatteita!

Tuuletin tyttärieni ja sadan muun kanssa kansallispukuja piknikillä Imatralla Valtionhotellin puistossa 5.8., jo kuudetta kertaa. Sää oli kaunis, jopa kuuma, kuten se on ollut jokaisella kerralla. Liikutuin ilosta katsellessani puistoon levittäytynyttä värikästä tuuletusväkeä. Suomalainen kansallispuku ansaitsee suosion ja me ansaitsemme suomalaisen kansallispuvun.

Imatralla 5.8.2015 Kuva: Seppo Haapanen

Soja Murto


Tämän jutun myötä haluan kiittää lämpimästi kaikkia tahoja, jotka lähtivät tavalla tai toisella mukaan kansallispuvun 130-vuotisjuhlavuoteen. Tahoja on niin paljon, etten voi luetella tässä kaikkia, mutta olen rummuttanut niitä tässä vuoden mittaan ja osa löytyy listasta täältä. Tiedätte itse ketä olette. Kansallispukuinen joulukalenteri on osa tätä juhlintaa. 
Kansallispuku ei katoa mihinkään, sillä emme anna sen kadota. 

Kurkistuksia kulisseihin

Kansallispukuinen joulukalenteri on edennyt jo melkein puoliväliin.

9. Luukussa Inga Pihlhjerta kertoo tuntsareista, joita järjestää opiskelijoille

Kiireisten ihmisten yhteistyöprojektit eivät aina onnistu hyvästä yrityksestä huolimatta. Jossain vaiheessa jo hiukan pelotti tämänkin kanssa, mutta niin vain saatiin hieno joulukalenterikokonaisuus aikaiseksi!

11. luukussa kurkitaan esikuvia

Viime aikoina on "kentällä" ollut epäselvyyttä, että mistä kansallispukuja oikein saa ja siksi halusin esitellä kansallispukualan toimijoita. Valitettavasti kaikkia ei koskaan saada mukaan, mutta hieno kattaus nyt kuitenkin.

1.luukussa Taito Varsinais-Suomi vilauttaa Maskun liivikankaan lankojen päivitystä

Joulukalenterissa ovat mukana Suomen kansallispukukeskus, Brage, Inga Pihlhjerta Helsingin työväenopistosta, Pits-Priia, Suomen Perinnetekstiilit, Tuulikki Matikainen, Seija Pesonen, Tuula Pärnänen, Minna Koskinen, Taito Uusimaa, Taito Etelä-Karjala, Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus, Lajulan kangastupa, Suomalaisen kansantanssin ystävien puvusto ja mie parissa eri roolissa.

4. luukussa Seija Pesonen tarinoi savoksi

Tämän päivän luukussa mie tarjoan kurkistuksen esikuvien maailmaan :) Ja jouluaattona on luvassa Taito Uusimaan huikea joululahja kansallispukuväelle! Hyppää mukaan!