130-vuotias, ikuisesti murrosikäinen kansallispuku

Mahtava juhlavuosi on lopuillaan, mutta kansallispuku ei unohdu, päin vastoin!
Kirjoittelin tämän jutun Taito-lehteen, mutta sinne valikoitui lyhyempi versio. Julkaisen pidemmän version tässä, ettei mene hommat hukkaan:

130-VUOTIAS, IKUISESTI MURROSIKÄINEN KANSALLISPUKU

1700- ja 1800-luvuilla maalaisväestö käytti vielä alueellisesti tunnistettavia juhlapukuja, joilla oli koristautumisen lisäksi muitakin tehtäviä. Ne suojasivat paholaiselta ja pahoilta ajatuksilta sekä näyttivät varallisuuden, iän, uskonnon ja tietysti käsityötaidon. Kun kansa alkoi 1800-luvun puolivälin jälkeen luopua näistä perinteisistä juhlavaatteistaan, kiinnostuivat ylemmät säädyt niistä. Elettiin kansallisromantiikan aikaa ja kansan esineistöä haluttiin tallentaa ja keinotekoisesti jatkaa juhlavaatteidenkin käyttöä. Alettiin suunnitella kansallispukuja.

Suomalaisen kansallispuvun historia katsotaan alkavaksi vuodesta 1885. Silloin, elokuun 5. päivänä Venäjän keisaripari Aleksanteri III ja Maria Feodorovna olivat vierailulla Lappeenrannassa. Suomalaisuutta painottaakseen keisarinnalle annettiin lahjaksi käsityötuotteilla koristeltu soutuvene, jonka soutajat edustivat kansallispuvut yllään Suomen eri maakuntia. Keisariparin saapuessa heitä oli vastaanottamassa satapäinen kansallispukuisten joukko. Tapahtuma sai julkisuutta laajasti ympäri Eurooppaa.

Kansallispuku on siis 130-vuotias. Jo heti sen syntyajoista saakka on keskusteltu ja kiisteltykin siitä, tulisiko kansallispukujen olla esikuvilleen uskollisia niin materiaalien, työtapojen kuin kaavoituksensa puolesta vai pitäisikö niitä keventää, helpottaa ja muokata paremmin miellyttämään nykyihmistä. 
Kun kansallispukujen myyjät ja valmistajat kokoontuvat 2010-luvulla yhteistyöpalaveriin, siellä keskustellaan – yllätys, yllätys – täsmälleen samasta asiasta. 130-vuoden aikana muoti ja kauneudentaju ovat muokkautuneet ja niin on kansallispukukin.

KUUDEN VUOSIKYMMENEN URAKKA

Tuula Tanttula-Murto on valmistanut kansallispukuja kuudella vuosikymmenellä.
- Silloin kun olen sotkeutunut mukaan, se oli ihan tanhuvaate, mutta vuonna 1969, kun tein ensimmäiset kansallispuvut itse, oli kansallispukujen suosion nousu hurjaa. Pukuja käyttivät kansantanssijat, pelimannit ja kuorot. Me olimme kansantanssijoita ja ryhmän jäsenet tarvitsivat pukuja. Niitä sai lähinnä Vuorelmalta ja jotkut rohkeat kotiompelijat tekivät pukuja itse, vaikka ohjeet siihen aikaan olivat hyvin suppeita.

Tuulalla ja Ruutilla Tuuterin puvut ja Martilla Valkeala, kaikki Tuulan ompelemia.
Kuva on n. vuodelta 1972.

Pukuja valmistettiin kansanopistoissa käsityöopettajien johdolla, mutta kaikille avoimia kursseja ei juuri ollut. Kotkan työväenopisto oli 70-luvulla ensimmäisiä, jollei jopa ihan ensimmäinen, jossa järjestettiin avoin kansallispukukurssi ja sinne Tuula alkoi opettajaksi. Puvut tehtiin nopeasti koneella ja käsin ompelun osuus oli hyvin vähäistä. 
Pian tilanne alkoi muuttua:
- Vuonna 1978 olimme ensimmäisiä kertoja Kansallismuseon vitriinissä konttaamassa mittanauhojen ja muistiinpanovälineiden kanssa. Olimme kyllästyneet olemassa oleviin kansallispukumalleihin, joista puuttui museovaatteiden käsityötaito ja runsaus. Valmistin muistiinpanojeni perusteella miehelleni Sortavalan kansallispuvun.

Martti Murto vaimonsa Tuulan tekemässä Sortavalan puvussa

Pian perustettiin Suomen kansallispukuneuvosto ja kansallispukuraati. Esikuvien tutkiminen alkoi todenteolla. Tutustuttiin tekotapoihin ja materiaaleihin, paneuduttiin kaavoitukseen ja elvytettiin unohtuneita käsityötekniikoita. Työ eteni hitaasti ja raadin antamat suositukset otettiin vaihtelevasti vastaan. Kansallispukuväki jakaantui.
- Toisella puolen olivat ne, jotka pitivät helpoista, keveistä ja edullisemmista puvuista, toisella perinteelliset ”hullut”, jotka halusivat runsaasti kangasta ja käsityötä. Välissä oli matala aita, jonka yli osa porukasta heitteli herjoja.

Vaikka tuosta on aikaa 35 vuotta, on tilanne osittain edelleen sama. Pukututkimus jatkuu, koko ajan opitaan uutta ja edelleen kummallakin puolella on kannattajansa. Tieto leviää omituisen hitaasti tänä aikana, kun kissavideon näkee hetkessä miljoona ihmistä.
Tuula vietti parikymmentä vuotta ”laukkuryssän elämää”, kiertäen kurssittamassa ihmisiä ympäri Suomen ja ompeli samalla pukuja tilauksesta. 1980-luvulla Suomen kansallispukuneuvosto järjesti kansallispukujen valmistajakoulutuksen, johon Tuula osallistui. Kansallispukutaitajat valmistuivat 1988 ja siitä lähtien nämä ammattilaiset valmistivat Kansallispukuneuvoston pukutarkistusten mallipuvut ja ohjeet. 
Tuula on ollut mukana 20 pukutarkistuksessa ompelijana. Erityisesti hänen sydäntään lähellä on karjalaisten kirjontojen tekeminen. Osa näistä kansallispukutaitajista, myös Tuula, sai kultaisen Taito-merkin vuonna 2005 työstään kansallispukujen hyväksi.

1990-luvun alussa tehtiin kansallispukuneuvoston johdolla
useampi uusi karjalainen äyrämöispuku ja Tuula oli
avainasemassa vaativien kirjontojen tekijänä. Tämä on Uudenkirkon
kansallispuvun rekosta, Tuulan neulasta.

Tuula jäi eläkkeelle pari vuotta sitten, mutta ompelee vieläkin pukuja tyttärensä
apuna.
- Olipa puku tehty esikuvien mukaan tai vähän sinne päin, on tärkeintä se, että se on sopivan kokoinen ja istuva. Kansallispuku on loistovaate, joka värikkäänä, hyvin tehtynä ja istuvana käy juhlaan kuin juhlaan.
Puvun osia muihin vaatteisiin yhdistelemällä saa vielä enemmän mahdollisuuksia.

NÄKYYKÖ KANSALLISPUKU?

Olen Tuulan tytär, kansallispukuvalmistaja, ja käytän paljon aikaa kansallispukutiedon jakamiseen ihan vain omaksi ja muiden iloksi. Minulta kysytään usein, onko kansallispukujen suosio nousussa. En tiedä. Olen täällä ytimessä, kasvoin kansallispukuun sisälle ja nyt olen ympäröinyt itseni kansallispukuihmisillä. 

Päätin tehdä pienen gallupin Facebookissa niiden kavereideni keskuudessa, jotka ovat ”ei-niinkansallispukutyyppejä”.

Hämmästyin sitä, että sain hetkessä 20 vastausta.

1. Oletko koskaan pukeutunut kansallispukuun? Jos olet, miltä tuntui? Jos et, niin voisitko?

Vastanneista 7 oli joskus pukeutunut kansallispukuun, 12 ei.

- Lapsena miul on ollu kakskii pukuu. Oli erityinen olo, kun oli kansallispuku päällä. Pukeutusin nyttekii jos olis. Tiina 44 v.

- Olen, kokkikoulussa tehtiin tiettyjen alueiden ruokia ja tarjoiltiin alueen pukuun pukeutuneina. Valitettavasti en muista mikä puku mulla oli. Sellainen mikä sai mut näyttämään 20kg lihavammalta. Susanna 37 v.

- En oo pukeutunut mut pystyisin kyllä vissiin. Jorma 56 v.

- Olen 5 kertaa. Kyse syntymäpäiväjuhlasta ja kansallispuvun tuuletuspäivästä. Ylpeänä puen päälleni, äitini sukujuuria kunnioittaen.

Vain yksi, Harri 46 v., ei voisi ajatellakaan pukeutuvansa kansallispukuun, sillä hän ei miellä sitä juhlapuvuksi.

2. Mitä sinulle tulee ekana mieleen sanaparista "suomalainen kansallispuku"?

- Tulee mieleen tanhut, keskustalaisten virkapuku, Paavo Väyrynen. Harri 46 v.

- Tulee mieleen suomalaisuus, arvokkuus. Ja myös tulee mieleen kerta, kun pukeuduin kansallispukuun vaihto-oppilasvuotena ameriikan isoäidin synttäreille - puku sai paljon kehuja ja tietysti ihmetystäkii. Heistä oli myös kerrassaan erikoista, että olin teini ja ilman meikkiä. Iri 39 v.

- Ruokolahden puku ja karjalaisen naisen (perinne)puku, eli siis ne puvut joita lapsena eniten näin. Piia 39 v.

- Suomalainen kansallispuku.. sininen ja valkoinen, vähän niin kuin lippuun pukeutuisi. Ei mitään käryä näistä. Nana 20 v.

- Tanhut tulee mieleen ja kutittava villakangas. Krista 40 v.

- Suomalainen elokuva ja siinä juhannusjuhla jossa nuoret kirmaa koivujen välissä ja aina on kaunis keli. Tai sitten tosi elämästä vanhemmat tädit. Anu 54 v.

 - Vanha kotimainen elokuva ja liekkö Etelä-Pohjanmaan kansallispukuinen isäntä. Topi 42 v.

3. Näetkö kansallispukuja koskaan missään? Jos, niin näkyykö niitä mielestäsi enemmän, vähemmän vai saman verran kuin vaikkapa 10 tai 20 vuotta sitten? 

Vastaajat eivät olleet juurikaan kiinnittäneet huomiota siihen, näkyykö pukuja. Viisi oli sitä mieltä, että pukuja näkyy vähemmän, pari taas oli sosiaalisen median myötä nähnyt niitä viime aikoina enemmän. 
Linnan juhlat mainitsivat useampi. 

- Eipä näy enää niin paljoa. Pirjo 39 v. 

- Joskus niihin törmää juhlatilaisuuksissa tai sitten isoissa joukoissa jossain torilla. Nana 20 v. 

- En muista nähneeni muuta kuin ehkä joissain juhlissa tms. tapahtumissa. Susanna 37 v. 

- Mielestäni nykyään näen harvemmin kansallispukuja kuin ennen. Omassa lapsuudessani muistan nähneeni niitä juhlissa joillain lapsillakin, vaan eipä ole enää aikoihin näkynyt. Miika 39 v. 

Ihan hukkaan ei huuteluni ole mennyt, sillä Tiina 44 v. vastasi näin: 
- Tuuletusten myötä kansallispuku on selvässä nosteessa ja ainakin miun fasefiidi on täynnä upeita kuvia kansallispuvuista kantajineen.

Gallupin perusteella ainakin nelikymppisten osalta on harhaa, että pukujen suosio olisi jotenkin erityisessä nousussa. Ne eivät juuri herätä intohimoja puoleen tai toiseen, vaikka varovaista kiinnostusta tai ainakin suopeutta on ilmassa. Netti ja sosiaalinen media kuitenkin helpottavat samanhenkisten ihmisten kohtaamisia ja yli 2200-henkinen Facebookin Kansallispuku-ryhmä osoittaa, että tietoa jakamalla ja kannustamalla kansallispukuilo leviää. Hitaasti, mutta leviää. Minulla on useampi ystävä, joista on tullut "kansallispukuihmisiä" tässä vuosien varrella - miten onkin sattunut käymään niin!

TUULETUSPIKNIKILLÄ TUULETETAAN PUKUJA JA ASENNETTA

Olen itse usein joko myymässä tuotteitani tai järjestämässä sellaisissa tilaisuuksissa, joissa kansallispukuja käytetään. Halusin luoda sellaisen tapahtuman, jossa kenenkään ei tarvitse olla töissä eikä vastuussa. Kuulen myös usein, että kaapissa on kansallispuku, muttei oikein tilaisuuksia käyttää sitä. Ehdotin kansallispukujen tuuletuspiknikiä Imatran Seudun Kalevalaisille ja he tarttuivat ideaan innolla. Kansallispukuja tuuletettiin piknikillä ensimmäisen kerran Imatralla 5.8.2010. Silloin tuulettajia oli n. 120 ja heitä tuli Helsingistä, Kuopiosta ja Kotkasta saakka.

Imatralla 5.8.2010

Suosio osoitti, että tälle on tilausta. Aloin todenteolla haaveilla siitä, että aina 5.8. kaikille suomalaisille olisi ihan itsestään selvää pukeutua kansallispukuun ja lähteä piknikille, kahvilaan, ihmisten ilmoille. Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenjärjestöt lähtivät ilolla viestinviejiksi ja vuosi vuodelta tuuletukset ovat levinneet laajemmalle. Tänä vuonna 5.8. tuuletettiin ainakin 35 paikkakunnalla ja kuukauden sisällä muina päivinä on suunnilleen saman verran tuuletuksia, siis yhteensä lähes 70. Olen koonnut sovituista tuuletuksista tiedon kansallispuku.blogspot.fi-sivustolle.

Kansallispuvun syntymäpäivää saa juhlia kansallispuvussa, kansanpuvussa, kansallispuvun osassa, kukkamekossa tai vaikka kansallispukuasenteessa. Tuuletuspiknikille ovat tervetulleita kaikki. Paha silmä sille, joka kansallispuvun juhlissa arvostelee toisen vaatteita!

Tuuletin tyttärieni ja sadan muun kanssa kansallispukuja piknikillä Imatralla Valtionhotellin puistossa 5.8., jo kuudetta kertaa. Sää oli kaunis, jopa kuuma, kuten se on ollut jokaisella kerralla. Liikutuin ilosta katsellessani puistoon levittäytynyttä värikästä tuuletusväkeä. Suomalainen kansallispuku ansaitsee suosion ja me ansaitsemme suomalaisen kansallispuvun.

Imatralla 5.8.2015 Kuva: Seppo Haapanen

Soja Murto


Tämän jutun myötä haluan kiittää lämpimästi kaikkia tahoja, jotka lähtivät tavalla tai toisella mukaan kansallispuvun 130-vuotisjuhlavuoteen. Tahoja on niin paljon, etten voi luetella tässä kaikkia, mutta olen rummuttanut niitä tässä vuoden mittaan ja osa löytyy listasta täältä. Tiedätte itse ketä olette. Kansallispukuinen joulukalenteri on osa tätä juhlintaa. 
Kansallispuku ei katoa mihinkään, sillä emme anna sen kadota. 

Loooomaaaaaa!

Olen laiminlyönyt blogia. Aina välillä pään läpi hurahtaa ajatus, että tästä pitäisi kirjoittaa blogiin. Sitten kun olisi aikaa kirjoittaa (hah!), ei tule mitään järkevää mieleen. Fiksumpi kirjoittaisi ne aiheet ylös, kun niitä pulpahtelee...

Olen ahkeroinut kansallispukujen tuuletuspiknikien mainonnan kanssa. Toivottavasti se toimii. Jos se on mielestäsi hyvä juttu, niin kerro siitä kaverille. Yhdelle tai tuhannelle. Mie olen joutunut ajattelemaan tuuletusta viime aikoina monelta kantilta ja juuri nyt miusta on erittäin tärkeää, että tuuletuksilla ei heristellä sormea. Sinne saa tulla yhtä ylpeänä ja ylväänä niin itse viimeisen päälle päreen valossa, sormet verillä ahkeroidussa puvussaan kuin vähän jo huoltoa kaipaavassa perintöpuvussa - tai jos se ei mahdu, niin ehkä vain jossain osassa. Ja jos pukua ei ole, voi "pukeutua" vaikka kansallispukuasenteeseen. Saa tuulettaa kansallispukua, romanipukua, feresiä, saria, kimonoa, dirndliä...

Miusta tuntuu, että juuri nyt ollaan kynnyksellä. Viimeinkin murtamassa sitä kummallista ajatusta, että kansallispukupoliisi vahtii piston pituutta ja sitä, mille puolelle tasku sidotaan. Avartamassa kansallispukuajatusta ja löytämässä jotain suurempaa ja lempeämpää. 

Se on vaikea paikka, kun haluaisi valistaa ja opettaa, muttei lytätä kenenkään intoa. Sitäkin olen miettinyt paljon: miten muotoilla se, että jokin muukin päähine voisi olla asiallinen? Tai se, että valtaisan kauniit Kalevala Korut eivät varsinaisesti kuulu kansallispukuun? Minua ei haittaa, jos joku haluaa viritellä pukuaan tai ei halua aikuisen päähinettä käyttää, mutta haluan kertoa suosituksista, lisätä tietoa. Että jos joku luulee niiden korujen käyvän tai että Antrean puvussa on vain nauhapäähineitä, niin voisin kauniisti lisätä tietoa.

Jos teille tulee mieleen sellaisia Tärkeitä Aiheita, joista haluaisitte miun kirjoittavan, niin vinkatkaa! (Nyt miusta just rupes tuntumaan, että olen kysynyt tätä aiemminkin... Täytyy kaivella vähän arkistoakin.)

Tässä muutama tärkeä ja hieno linkki:

Kansallispukujen tuuletuspiknikin kotisivu

Kansallispukujen tuuletuspiknikin Facebook-tapahtumasivu

Kansallispukutapahtumat-kartta, johon voi kuka vain lisätä kansallispukujen tuuletuspiknikin, kansallispukunäyttelyn, kansallispukukurssin, jonkin muun tapahtuman, jossa kansallispukuja näkyy tai vaikka oman kylän kotiseutumuseon, jonka nurkassa yksinäinen kansallispuku odottelee ihailijoita! Tämänkin saivat aikaan Facebookin Kansallispuku-ryhmän aktiivit!

Kaiken kansan kansallispukujuhlat Imatralla 5.8.2015

Nyt mie kuitenkin heittäydyn pariksi viikoksi lomalle, joten aurinkoa ja iloa siulle ja miulle!

Kansallispuvun paidan silitys DIY

Huomenna lähden vähän ennen heräämistä ajelemaan Jyväskylään. Kansallispukukeskus juhlii kansallispuvun synttäreitä tässä syksymmällä, sillä varsinaisena syntymäpäivänä 5.8. on vielä vähän huono aika tällaiselle tapahtumalle. Olen pakkaillut kolme päivää ja tänään jatkuu. Löydän koko ajan uutta mukaan otettavaa ja saatan ehkä täyttää koko paikan "laukkuryssän" Puodillani. Lisäkseni paikalla on 9 muutakin myyjää ja synttärien kunniaksi on pukunäytös ja luento. Tervetuloa juhlimaan!

Kuopus 7 v. otti kuvia pakkaustouhuistani. Mitä ihmettä tässä on? Tuu katsomaan lauantaina Jyväskylään ;)

Muun pakkailun lisäksi täytyy tietysti laitella oma kansallispuku kuntoon. Äiti tulee myös ja koska hänen pukunsa asustelee täällä meillä, huollan senkin. Oikeastaan huomenna leikimmekin roolileikkiä ja vaihdamme puvut keskenämme! Puvut leimautuvat helposti ihmisiin. Minua on katseltu 20 vuotta Sysmän ja Luhangan puvussa, äitiä 30 vuotta Kymenlaakson puvussa. Saa nähdä miten sekaisin ihmiset menevät tästä. Saa nähdä, miten sekaisin menemme itse! Hihii!

Isoin homma pukujen huollossa on tietysti paidan silittäminen. Koska se ei ole mitenkään yksinkertainen juttu ja koska tiedän monen asian kanssa tuskailevan, kerron miten itse sen teen.

Käytön jälkeen paita tietysti pestään sen mukaisesti, mitä mikäkin paita vaatii. Paidan voi tärkätä pesun yhteydessä lisäämällä viimeiseen huuhteluveteen tärkkiä. Tärkkäyksen voi tehdä myös ennen silitystä. Paitaa ei silitetä säilytykseen, vaan säilytetään pesuruttuisena. Silitys voi kellastuttaa paidan pitkässä säilytyksessä.

Nyt, kun tarvitsen paidat päälle lauantaina, niin keskiviikkoiltana kostutin paidat suihkupullolla. Olin kyllä lisännyt tärkkiä myös pesun päätteeksi, mutta koska halusin vahvemman tärkin, lisäsin tärkkiä suihkupulloon. Suihkuttelin sitten paidat kauttaaltaan kosteiksi ja viikkasin muovipussiin. Muovipussi tiiviisti kiinni ja paidat saivat "muhia" yön yli. Silloin kosteus tasaantuu ja imeytyy hyvin kuituihin.

Taas näitä ärsyttävän harmaita kuvia, pahoittelen =/

Torstaiaamuna availin pussin ja aloitin silittämisen. Siihen täytyy varata reilusti aikaa.

Toinen nyt silitettävistä paidoista on kapeahihainen ja siinä on suuri pääntie. Toinen on leveähihainen, pienellä pääntiellä. Silitin tietysti yhden kerrallaan, mutta kerron tässä vaiheittain, lomittain silitysjärjestyksen.

Koska paidoissa on tärkkiä, silityslämpötila asetetaan sen mukaan. Miun raudassa on kolmen pisteen kohdalla pellava ja puuvilla. Pellava on se kuumin kohta, puuvilla seuraava. Tuo tärkki kestää sen puuvillalämmön. Kuumemmalla se ruskistuu.

Kangas tulee silittää kuivaksi asti, koska pellavan ominaisuus on, että se vetää ruttuun kosteana. Rautaa painetaan reilusti ja toisella kädellä pidetään kangasta napakasti suorana, ei kuitenkaan saa venyttää "yli", ettei paita ala liekottaa.

Aloitan silittämisen hihoista. Kapeiden hihojen silittämisessä käytän apuna hihalautaa. Jos sellaista ei ole, voit käyttää vaikkapa tiukkaan rullattua lakanaa, jonka sujautat hihan sisään.

Aloitan silittämisen hihansuusta. Tässä on iskuhapsua tuossa hihansuussa, joten oioin hapsut ja silitin hihansuun tienoilta. Pyörittelin hihaa tuossa hihalaudalla niin, että sain sen joka puolelta silitettyä.

Sitten siirsin hihaa hihalaudalla niin, että sain hihan yläosan käsittelyyn. Silitin sen, taas pyörittäen hihaa hihalaudalla ja varoen ruttaamasta jo silitettyä osuutta.

Myös olan kohdan voi silittää tässä saman tien. Varsinkin, jos pääntie on pienehkö, niin tässä kohtaa se on tehtävä. Saumojen kohdalla saumaa venytetään suoraksi ja raudan kärjellä painetaan ja vedetään sauman molemmin puolin. Siis niin, että se raudan reuna kulkee saumaan nojaten. Toinen hiha ja olka samoin.

Leveän, rannekkeellisen hihan silittyksen aloitin rannekkeesta. 

Ensin oioin reunat ja revinnäiset oikeaan mittaansa ja sitten silitin reippaasti hinkuttaen. Ranneke on kaksinkertainen ja täytyy varmistua, että se kuivuu läpeensä. Sitä voi silittää myös nurjalta. Tällaisiin kohtiin tulee helposti silitysryttyjä, jos kangasta ei silittäessä pidä vähän venytyksellä. Koska miulla on vain kaksi kättä ja nyt toisessa oli kamera, niin en ihan saanut sitä kuvattua, mutta tuo käsi tuossa venyttää ranneketta raudasta pois päin ja rautaa painetaan alustaa vasten samalla silittäen. Onpa vaikeaa selittää, tajusitko?

Sitten hiha. Taitoin leveän hihan kaksinkerroin niin, että hihan alaosassa oleva sauma on tuossa päällä keskellä ja kainalon kohta siis kohti kattoa. Huolehdin, että kangas on sileä, myös tuolta hihan vastakkaiselta puolelta, etten silittänyt sinne taitteita. Sitten silitin tuosta keskeltä, varoen noita taitteiden kohtia. Saumaa sai taas venyttää suoraksi ja sauman molemmin puolin vetää raudan kärjellä tai reunalla.

Käänsin hihan ympäri, eli nyt hihan päällipuoli ja olan kohta ovat tuossa keskellä päällä. Silitin samalla tavalla keskeltä tuon hihan päällipuolen...

...ja toisella kädellä kangasta pingottaen (ei ole nyt pingotettu, kun kamera oli siinä toisessa kädessä) hihan kiinnityssauman laskosten pohjat raudan kärjellä.

Rannekkeen puolelta hihansuun laskokset myöskin kangasta venyttäen, raudan kärjellä ihan tuonne laskosten juureen saakka sileiksi.

Taitoin hihan "oikeaan asentoonsa" eli nyt hihan sauma on toisessa reunassa ja olan kohta toisessa. Silitin tuosta välistä loput suoraksi ja taas tietysti sinne laskosten pohjiin saakka. Hihan kiinnityssauman vieri tarkasti! Vielä hiha ympäri ja sama toiselle puolelle.

Ja toinen hiha samoin. Tässä kohtaa tekee mieli pitää kahvitauko, mutta älä karkaa, muuten paita kuivuu, eikä sitä saa enää suoraksi ja homma on aloitettava alusta.

Jos pääntie on oikein suuri, olan voi silittää niin, että sujauttaa paidan pääntien kautta silityslaudan päähän.

Tai voi käyttää hihalautaa, kuten tuossa aiemmin selitin ja sen hihalaudan voi myös tyrkätä tietysti tässä vaiheessa pääntien kautta olan kohdan alle. Miulla on tällainen silityskinkku, jota käytän pienellä pääntiellä varustetun paidan olan kohtien silittämiseen. Tiukka lakanarullakin toimii. Tärkeää kuitenkin on silittää se olan kohta.

Tässä siis pienellä pääntiellä varustetun paidan olan kohta. Sujautin silityskinkun tuonne alle ja silitin olan kohdan ja huolehtien myös saumojen vieruksista.

Suurella pääntiellä varustetussa paidassa on kauluksen reunassa hapsut. Sujautin paidan silityslaudan päähän niin, että kaulus on laudalla ja suurin osa paidasta riippuu laudan päästä lattialle. Suoristelin vähän hapsuja....

...ja silitin kauluksen suoraksi pyörittäen sitä tuon silityslaudan pään ympäri. Tässä paidassa on kauluksen kiinnityssaumassa nyörikuja ja se on myös huolehdittava kuivaksi. Kaulus on pystyssä pidettävää mallia, joten tärkkiä saa olla reippaasti.

Pienellä pääntiellä varustetun paidan kauluksen silitin vain osa kerrallaan tuossa silityslaudan päällä. Taas nuo reunat ja reikäompeleet oli venyteltävä oikeaan mittaansa ennen silitystä ja toisella kädellä vedettävä kangasta suoraksi.

No niin, hihat ja kaulus sileät. Pujotin paidan silityslaudan ympärille. Silityslauta on siis tuolla paidan sisällä. Silitin ylisten osuuden ensin, taas venyttäen kangasta kevyesti toisella kädellä ja painaen rautaa reippaasti. Saumojen vieret vedin raudan kärjellä tai reunalla venyttäen saumaa samalla. Pyöritin paitaa laudalla, että sain yliset kokonaan silitettyä.

Sitten on alisten vuoro. Mutta koska mie olen laiskimus, eivätkä aliset kenellekään näy, silittelin vain sen verran yläreunasta, ettei kosteus hiivi rypistämään ylisiä ;D Neuvon tietysti silittämään alisetkin kiltisti.

Silitetyt paidat laitetaan varovasti hengarille tai varvalle (varpa on "keppi" ja siihen laitetaan paita niin, että keppi työnnetään toisesta hihasta sisään ja kurkistamaan toisesta hihasta ulos ja sen pitää olla niin pitkä, että paita hihoineen mahtuu siihen suorana) jäähtymään. Ne saavat mieluusti olla siinä oikosenaan seuraavaan päivään, mutta muutaman tunnin ainakin. Jos paidan vetäisee tuosta suoraan päälle, sen takuulla saman tien rutussa.

Kun paita on jäähtynyt ja rutikuiva, sen voi viikata ilmavasti laukkuun tai sujauttaa pukupussiin - jos sitä täytyy kuljettaa - tai pukea päälle.

Nyt saa mennä kahville.

Puotia ja harrastuksia

Olen odottanut Folkjamin rantautumista tänne meidän nurkalle siitä saakka, kun kehittivät sen. Viime viikolla vihdoin pääsin koittamaan! Miehän käyn zumbassa ja suureksi ihmeekseni hurahdin siihen täysin. Eka Folkjam-tunti oli pikkuisen turhan helppo, olisin kaivannut vähän enemmän haastetta, mutta uskon että tässä syksyn mittaan sitäkin tulee ihan riittävästi. Helppous voi johtua siitäkin, että miulla on "tää hämärä tanhumenneisyys ja pirtanauhaa piirongis" (lainaus Virkkukoukkuselta :) ), joten askeleet ovat jossain syvyyksissä tallessa. Hauskaa oli joka tapauksessa ja virkistävää vaihtelua zumban lattarirytmeille. Suosittelen lämpimästi!

Olen nyplännyt joskus käsi- ja taideteollisessa pari 10 cm pätkää ja todennut silloin, että eipä ollut miun laji. No, tässä kymmenen vuoden aikana on muuttunut aika moni asia miun lajiksi ja kärsivällisyys kasvanut vuoren verran. Osaisin varmaan harjoitella nypläämistä itseksenikin, mutta kun teen täällä kotona töitä, niin sitten harrastaessa on sellainen olo, että kun kerran tekee jotain, niin pitäisi tehdä niitä töitä. Niinpä menin työväenopiston kurssille. Kaikenlaisten päällekkäisyyksien takia pääsin sinne ensimmäistä kertaa eilen. Sain aikaiseksi tämän:

Se on n. 1,5 cm leveää, muistaakseni "kuuden parin uttia". Samaan pätkään kokeilin kolmea vähän erilaista juttua. Tuo kuvan oikea reuna on aloituspää, siinä on tuollaiset pienet pykälät kummassakin reunassa. Sitten tein vähän matkaa niin, että neula laitetaankin solmun toiselle puolen ja silloin reunoista tuli "suorat". Ja loppupätkässä on jätetty toisesta reunasta yksi pari pois. Hauskaa, addiktoivaa ja hartiat tappavaa touhua! Ihan muuten vaan en tuonne mennyt. Tässä työrintamalla on sen verran kaikenlaista kivaa viritystä, etten edes kaipaa uusia haasteita. Haaveilen tekeväni joskus maailmassa itselleni Kivennavan äyrämöispuvun mahdollisimman kokonaan itse. Kun nyt aloitan tuon nypläämisharjoittelun, niin ehkä parin vuoden päästä olen siinä vaiheessa, että käsialani tyydyttää itseäni ja voin tehdä nuo pitsit. Nyplääjiäkään ei mahdottomasti ole, joten kukapa tietää, mitä tästä vielä poikii!

Kivennavasta puheenollen, ensi viikolla pitäisi aloitella asiakkaalle Kivennavan paitaa. Tuo rekko on suuritöinen, mutta itseluottamukseni kasvoi Kuolemajärven rekon myötä niin, ettei haaste hirvitä. Paljon aikaa ja valoa, niin eiköhän tuo synny.

Tilasin nettisivujeni tekijältä verkkokaupan ja ihmettelin, kun siitä vaan ei tule ilmoitusta, että olisi valmis. Viime viikolla sitten seikkailin sivujen hallinnassa ja huomasin, että sehän ON auki! Miulla on siis nyt netissä Puoti! Siellä on vielä vähän tyhjää, mutta yritän tässä mahdollisimman nopeaan tahtiin saada tuotteet sinne "hyllyille". Kuvaaminen, mittaaminen, laskeminen ja verkkokauppaan näpytteleminen ottaa aikaa. Assistentti olisi kiva...

Tuon Puodin laitteleminen, kurssien valmistelu ja kaikenlainen paperityö on viime viikkoina vienyt lähes kaiken työaikani - ja vähän ylikin (tai no, miten se mitataan, yrittäjät ovat kuulemma aina töissä...). Jossain väleissä ehdin ommella Vehkalahden tykkimyssyn. Se on samanlainen kuin Virolahden myssy ja tehtiin tästä samasta nauhastakin, joten enpä ota uutta kuvaa. Pitsi on erilainen, floderi sekin, mutta ehkä "oikea floderi" kun Virolahdessa on jokin sovellus. Hmm... olen siis nyplännyt tuon pienen pätkän ja nämä ovat miulle aika hepreaa vielä :D Molemmat floderit nypläsi Annikka Eilola.

Eilen tein pienet muutokset sielunlämmittäjän kaavaan ja vein sen kopioitavaksi! Kohta niitä ja ohjeita saa!

Lauantaina on Jyväskylässä Kansallispukukeskuksessa Kansallispuvun synttärit. Siellä esitellään Kuolemajärven tarkistettu kansallispuku ja me tekijätkin olemme vähän äänessä (pitää kai vähän miettiä, että mitäs sitä puhuis). Sitten on kansallispukutarvikkeiden myyntitori, jossa mie olen Alavan Tarjan kanssa myymässä kaikkea, mitä meidän nurkista löytyy! Siellä on kiilaferrejä, kankaita, hyllyjen kätköistä löytyviä pieniä tarvikkeita, sarafaaneja, suhaita, sielunlämmittäjän ohjeita ja kaavoja, nauhoja, neuloja, lankoja, tärkkiä... Kansallispukuklinikkaa, kansantanssiesityksiä, keskuksen ja museon näyttelyt... katso linkistä tarkemmin!