tiistai 5. tammikuuta 2016

Uusi vuosi alkaa aina Folklandialla! Ja pientä itsetutkiskelua.

Inventaarion aiheuttaman puudutuksen voi aina mukavasti ravistella irti Folklandia-risteilyllä. Kansallispukuapteekki - Folkdräktsapotek palvelee 6. kannella laivan infoa vastapäätä pe klo 18.30 - 22 ja la klo 9 - 13. Jos olet mukana, tule moikkaamaan, kysymään, ihastelemaan ja osallistumaan hauskaan kisaan!


Inventaarion seurauksena iskee aina järkytys siitä, miten paljon tuota tavaraa on. Jotta hyllyihin ja laatikoihin tulisi tilaa ja koska Folklandia saa miut jotenkin hilpeän rennolle mielelle, laitoin mahtavan alennusmyynnin Puotiin:


Alennuksen saat kirjoittamalla tilauslomakkeen lisätietoihin "Folklandia". 

Tilattujen tuotteiden yhteissumman tulee olla vähintään 70 €. 
Toimituskulut ovat 6 €. 
Alennuskoodi on voimassa su 10.1. klo 24 saakka. 
(Tarjous ei koske tilauksesta valmistettavia tuotteita, nutun ja suhain ohjeita eikä käsinkudottuja kankaita.) 
Automaattisessa tilausvahvistuksessa on normaalihinta, mutta lasken alennuksen ennakkolaskuun, joka tulee sähköpostitse heti kun ehdin näpytellä.


Mitä tulee itsetutkiskeluun, tällaisena itserakkaahkona ihmisenä harjoitan sitä jonkin verran. Nyt siihen on ollut pontimena se, että täytin tuossa joulun alla 40 vuotta. Minua 4 päivää vanhempi ystäväni tunnusti potevansa jonkinlaista ikäkriisiä. Hän kokee olevansa edelleen 27-vuotias. Ja luultavasti onkin. Miulla on ihan toisenlainen olo: miusta tuntuu, että nyt viimeinkin olen papereiden mukaan siinä iässä, miltä miusta on aina tuntunut. Ja se tuntuu tosi hyvältä. Ehkä olen loppuelämäni nelikymppinen.

Olen viime aikoina tietoisesti pyrkinyt terveeseen itsetuntoon. Sellaiseen tilanteeseen, jossa otan vastaan kun on sen paikka, mutta panen vastaan, kun tilanne sitä vaatii. En suostu tallottavaksi (vaikka kymenlaaksolaiset marttyyrijuureni välillä puskevat pintaan). Yritän olla tekemättä toisten ihmisten elämästä vaikeampaa ja jopa sopivissa kohden helpottamaan sitä, mutta nyt niin, etten jää itse jalkoihin. Opettelen tuntemaan tyytyväisyyttä hyvin tehdystä työstä ja ottamaan vastaan kehuja. Luulen tavoittaneeni jonkinlaisen "aikuisuuden" siinä mielessä, että muodostan omat normini oman järkeilyni ja tunteideni perusteella sen sijaan, että teen jotain tai jätän tekemättä siksi, että niin vain kuuluu olla. Nostin jalat edellisen rivin selkänojalle leffassa sunnuntaina. Siinä ei istunut ketään.


40-vuotias



4 kommenttia:

  1. Onnea 40vuotiaalle! Ja lahjaksi toivon paljon tervet itsetuntoa (juurista huolimatta tai juuri siksi...)


    "Ikä on vain numero paperissa" on minulle hoettu siitä lähtien kun täytin 27v ja aloin odottaa kolmatta lastani. Ikäkriisini oli silloin pahimmillaan ikinä... Ensisynnyttäjien keski-ikä oli silloin 27 pilkku jotain. Ja olin saamassa jo kolmannen... Tein välittömästi Helsingin Sanomien aukottoman ja ehdottoman luotettavan ikätestin, jonka tulos oli tietyllä tavalla murskaava ja samaan aikaan kovin vapauttava: henkinen ikäni oli silloin 46v.

    Huh. Olen nyt saanut olla henkisesti ikääntymätön jo himpun vajaa 13vuotta. Miten vapauttavaa! Ja jäljellä on vielä himpun yli 6vuotta. Saa nähdä iskeekö silloin valtava ikäkriisi vai olenko lopun ikäni henkisesti 46vee...

    Onnea ja iloa myös risteilylle ja ale-myynteihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos :) Miusta tuntuu, että moni miun ystävistä on lakannut vanhenemasta kun on saavuttanut itselleen sopivan iän, siinä määrin nuorekkaita 6-, 7- ja 8-kymppisiä ovat.

      Poista
  2. Minulla on ollut pari vuotta jo missio, niinkin hassu, että haluan kyetä menemään bikineissä uimaan. Itsetunnon kasvatusta, tietyllä lailla. Aika hyvin jo pärjään :)

    Minä unohan vähän väliä, että oon 40v, tuo maaginen rajapyykki kun täytty niin sitä jotenkin lakkas pohtimasta koko juttua. Pakenemista? ;) Vai ihan vaan tyytyväisyyttä juuri tähän hetkeen, mene ja tiedä. Tähän asti olen tykännyt että vanheneminen tuo aina jotain positiivista lisää, inhosin sitä 20v tytöttely vaihetta, kun yritit tuoda jalkaa yritysmaailman ovenväliin ja sain aina päteä ja olla, että tulit noteeratuksi. Nyt ei enää tartte. Teen sellaista työtä, johon en ee oo koulutettu ja kuitenkin saamani palaute on sellaista, ettei minun tarvitse ajatella, etten ole oikealla paikalla.

    Nyt kun maailma näyttää vähän toiselta on tosin opeteltava ajattelemaan asioita vähän toisin, mikä on haastavan ihanan rasittavaa. 4 kuukauden jäkeen kuherruskuukausi on ohi ja ensimmäinen aallonpohjakin koluttu, "minä en oo mitään, kun en tee uraa" on muuten syvälle iskostettu ajatus, ei piä laiskana maata!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, tuleekohan sitä joskus oikeasti niin vanhaksi, että tytöttely loppuu? Ja mitä uraan tulee, niin sama juttu on se, kun pyörittää bisnestä, eikä tavoittele kasvua! Pitäisi isontaa ja työllistää ja keskittyä rahaan, tuottavuutta, taloudellista menestystä! Ja mie toope vain keskityn tekemään sitä mistä pidän, levittämään tietoa ja olen tyytyväinen, jos saan hoidettua edes osan perheen menoista. Mut hei, myö ollaan hyvää vuosikertaa ja just hyviä. Näillä mennään (ja viiskymppisinä nauretaan tälle, että oltiinpa naiiveja :D ).

      Poista

Kommentti! Ihanaa!