keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Nappi otsaan!

Yksi eniten päänvaivaa aiheuttavista asioista kansallispuvuissa lienevät pääasiat. Siis päälaitteet. Ihmeellisiä päähineitä on joka lähtöön: on natsia, huntua, tykkiä, tanua, sorokkaa, pinteliä, säppäliä, liinalakkia ja mitälie sykeröitä.

Kun pääsee yli siitä huimasta ajatuksesta, että kansallispuvun kanssa voisikin käyttää jotain muuta päähinettä kuin alle rippikouluikäisten nauhoja (kyllä, elämänkokemuksesi saattaa paljastaa, että olet jo aikuinen), tulee seuraava ongelma: oman puvun aikuisen päähine on outo, hankala, kallis, vaikea pukea, ruma, siitä ei löydy mistään tietoja.

Mielelläni ratkaisisin kaikki ongelmat kerralla ja vuodattaisin kaiken tietoni tähän. Mutta mie en ensinnäkään tiedä kaikkea ja toiseksi täytyisi mennä ompelemaan. Otetaanpa siis yksi kerrallaan. Tykkimyssyn pukemisesta olen kirjoittanutkin, ehkä joskus myös jostain hunnusta.

Näin puetaan Sakkolan ja Raudun kansallispuvun huntu

Tämä ei ole mikään absoluuttinen totuus. Tämä on tapa, jonka olen todennut ihan toimivaksi. Todennäköisesti on olemassa viisaampia tapoja ja yllytän niitä kehittelemään :)

Laiskuuttani tai ihan provosoidakseni jätin tukan muuten siihen kuosiin, jossa se on. Jos pukeutuisin oikeasti kansallispukuun, yrittäisin litata vähän kansallispukuisemman kampauksen.

Tässä linkki kuvaan, jonka kampausta voi yrittää matkia:

Kun nyt meillä kaikilla ei ole tuollaista polkkaa ilman etutukkaa, suosittelen (ihan selkäytimestä, keltään muulta asiantuntijalta kysymättä), että hiukset, jotka yltävät niskaan nutturalle, sidotaan niskaan nutturalle. Lyhyemmät hiukset asetellaan mahdollisimman sileästi. Otsatukka saa jäädä. Jos jakaus onnistuu, niin jakaus tehdään keskelle päätä.

Sakkolan ja Raudun kansallispuvun huntu on kolikon kokoinen ja se sidotaan hiusrajaan keskelle otsaa.


Kuten kaikkiin huntuihin, tarvitaan alle sykerö. Pieneen huntuun tehdään pieni sykerö.
Jos omaa tukkaa on otsalla tarpeeksi pitkästi, käytetään pelkästään sitä. Jos ei ole, niin jelpataan langalla. Tähänhän käy mikä vaan vaalea tai tukan värinen lanka, materiaalilla ei ole väliä, mutta karkeampi pysyy tietysti paremmin. Sakkolalaiset taisivat käyttää vähän jotain risujakin ja yllytän kokeilemaan. Nyt kuitenkin tehdään sykerö tukasta ja langasta.



Otin kolme langanpätkää, pituudeltaan parikymmentä senttiä. Solmin ne keskeltä yhteen, että letittämisen aloittaminen olisi helpompaa.


IIIIK, miten vanhalta ja väsyneeltä mie näytän!
Erotin pienen tukon omia hiuksia otsalta ja asetin langat samaan nippuun niin, että langassa oleva solmu on tuolla otsaa vasten. Sitten letitin tukan ja langat. Koska tämä lanka ei ole liukasta, en päätellyt lettiä mitenkään, vaan...


...pyöräytin letin pieneksi ympyräksi ja kiinnitin nuppineulalla. Tuon ympyrän pitää siis olla sen kokoinen, että se mahtuu hunnun sisään.


Sitten lopsautetaan huntu siihen päälle ja kiinnitetään sekin nuppineulalla. Työnsin valkopäisen nuppineulan tuolta hunnun takaosan solmun vierestä hunnun sisään, sykerön alta ja ihan aavistuksen pilkistämään hunnun etureunasta. Näin sen mielestäni saa parhaiten näkymättömiin. Koska sitä pajunrisua ei ole täällä sisällä, huntu ei pysy ilman neulaa. Samasta syystä neula voi litata hunnun epäsymmetriseksi, varo sitä.



Joo-o, siinä se nyt on! Siviilivehkeissä ihan katu-uskottava tuon miun "keski-ikäisten irokeesin" kanssa. Kansallispuvussa tosiaan saisi ehkä olla vähän matalampaa mallia.


Hyvin pysyy!



12 kommenttia:

  1. :) ensimäistä kertaa mie näen nyt tuollasen pienen hunnun, mitähän varten se on noin pieni, mutta hyvin se pukee sinua :)

    VastaaPoista
  2. Olenhan nyt ihan H-Moilasena :O Aina olen kuvitellut, että huntu on sellainen pään peittävä harso, eikä olisi tullut mieleenkään että se onkin pilleri otsalla. Taas kannatti sun blogi lukea ja viisastua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla pään peittäväkin, mutta kansallispuvussa ei koskaan harso, vaan tiivistä puuvillaa tai pellavaa. Pään peittäviä on mm. Rannan kihlakunnassa Uudellakirkolla, Koivistolla ja Kuolemajärvellä. Vielä suurempia, sellaisia, jotka veistosmaisina valuvat pitkin selkää, on Jääsken kihlakunnassa Ruokolahdella, Rautjärvellä, Joutsenossa, Jääskessä, Antreassa jne. Muualla Karjalassa sitten siltä väliltä.

      Poista
  3. Ai herranen aika mikä vekotin. Huntu? Miksi sen nimi on huntu, kun se muistuttaa pientä simpukankuorta? :D

    Ihan paras kuva kyllä susta, simpukka otsalla. Mulle tuli niin hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se itseasiassa omaa kaikki ne ominaisuudet, mitkä suuremmatkin hunnut: neliö, valkea, otsalle tuleva kulma taitettu nurjalle, sivukulmat sidottu yhteen ja takakulma pyöräytetty solmun ympäri. Suurimmissa hunnuissa se kolmas kulma valuu pitkin selkää ja solmu tehdään sivusta, ei kulmasta :D
      Miustakii se oli onnistunut kuva! Piti laittaa se, että unohtuu noi kamalat lähikuvat...

      Poista
  4. Huh, olipa raflaava otsake. Tulin tänne ihan sydän syrjällään, mutta onneksi se nappi otsalla olikin erikoinen huntunappi. Mahtaako Aune Makkaran ensimmäisessä kuvassa olla syntymässä toinen huntu vai mitä hänellä on kädessään? Erittäin mielenkiintoinen pääkoristus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi! Saitko sydämen takaisin pystyyn? Juu, Aune Makkaralla on kädessään pulvana, eli "hunnunkuva", puinen muotti, jonka päälle huntu sidotaan ja siinä tekeillä uusi huntu. Sitä kuvaahan saa aika isoksi suurennettua.

      Poista
  5. Hyvin kirjoitettu ja selkeät kuvat. Mie vaan kanssa kauhiasti ihmettelen, että miksi huntu on noin hirmuisen pieni? Onko tietoa hunnun kehityskaaresta? Onko se ollut joskus suurempi ja aikaa myöden kutistunut? Miksi, miksi, miksi...??? Miulla taitaa olla kyselyikä päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on pitkät keskustelut Facebookin kansallispuku-ryhmässä. En osaa sanoa, miksi. Sitten kun keksitään aikakone, käyn kysymässä :)
      Sirelius piti selkeistä kehityskaarista ja hänen mukaansa ensin oli suuria huntuja ja sitten ne pienenivät. Kuitenkaan ne eivät pienenneet joka paikassa. Pienin on tämä Sakkolassa, Raudussa ja Metsäpirtillä käytetty nappi. Oma erikoisuutensa on Pyhäjärven pitkulainen, jakauksen päälle kiinnitettävä huntu. Äyräpään kihlakunnan hunnut ovat nyrkin kokoisia. Rannan kihlakunnassa ne peittävät pään, mutta mitään ei roiku. Käkisalmen kihlakunnassa hunnut ovat suuria ja poimutettuja. Jääsken kihlakunnassa on kaikkein suurimmat hunnut. Susannan kommenttiin kerroinkin, miten ne kaikki kuitenkin ovat samanlaisia. Ja kaikkia näitä on ollut käytössä siinä vaiheessa, kun kansanpukujen käyttö loppui. Jos mie jotain olen oppinut tässä kansallispuku-urani varrella, niin sen, että unohdetuista asioista tehdyt parhaatkin tulkinnat ovat vain jonkun ihmisen valistuneita arvauksia.

      Poista

Kommentti! Ihanaa!