Kohti Jyväskylää!

Viikonloppuna pisteltiin pieniä pistoja Imatran Työväenopistossa. Mukavat ja ahkerat kurssilaiset lievensivät sitä tuskaa, että aikaa on aina ihan liian vähän. Taiteilu käytettävän ajan, kustannusten ja opeteltavan asian määrän välillä on vaikeaa. Hitunen ehdittiin kokeilla katesaumaa, päärmettä, ronkkausta, ketjupistoja silkille ja revinnäistä. Mahdollista seuraavaa kertaa opin paljon ja kunhan saan opiskelijoiden palautteen, opin toivottavasti lisää.

Kuten aina, olin kurssin jälkeen ihan loppuun tiristelty. Vielä eilen kaikki vain ärsytti. Turhautti. En saanut tartuttua töihin ja kiukustuin mitättömistä ja vähemmän mitättömistä asioista. Tulevat kiireet ahdistavat ja menneet painavat taakkana. Vapaapäiviä ei ole toiveissa ennen sunnuntaita, mutta varasin hotelliyön Jyväskylästä ensi viikonlopulle, siinä miulle luksusloma.

Jyväskylästä siksi, että lauantaina on Kansallispukukeskuksessa Kansallispuvun juhlapäivä -tapahtuma (se on Facebookissakin). Sinne on vapaa pääsy! Ilahduin, että he ovat muuttaneet tapahtuman nimen "juhlapäiväksi", aiemmin se tunnettiin "synttärit"-nimellä ja silloin se aiheutti sekaannusta elokuisen kansallispuvun syntymäpäivän kanssa.

Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku julkistetaan lauantaina Jyväskylässä. Tein juuri pintelit sekä A- että B-pukuun. Tai oikeastaan toiseen niistä todennäköisesti tulen vaihtamaan nauhan, sillä kokeilin toiseen ihan oikeaa silkkinauhaa, jonka värjäsin mustaksi ja puvun asiantuntija Leena Holst saa päättää, tehdäänkö siitä vai aiemmin käytetystä polyesterisatiininauhasta.

Seuraavaksi teen B-puvun hunnun. Sykeröt askartelin jo eilen. Kuvittelin ompelevani myös nyytinkiesiliinan valmiiksi, mutta sen nauha ei tullutkaan vielä tämän päivän postissa, toivottavasti huomenna tulee.

Kansallispuvun juhlapäivässä on hienoja ohjelmia ja luentoja, suosittelen tutustumaan! Klo 14-17 on kansallispukutarvikkeiden myyntitori ja sielläkin olen tietysti Puoteineni.

Tule lauantaina Jyväskylään, niin näet loputkin tarkistetusta Jääsken naisen kansallispuvusta!

No niin, koska miun siis täytyy lähteä täältä ajamaan klo 5 (!!!!!!), päätin, että miun ei tarvitse ajaa Jyväskylästä kotiinpäin johtavaa ankeuttajien tietä väsyneenä, pimeässä. Sen sijaan pakkaan auton, kellahdan Miltonin sänkyyn, nautiskelen hotelliaamiaisen ja ajelen virkistäytyneenä, valoisalla formuloiksi kotiin. Olisin siis kovasti onnellinen, jos tulisitte ostamaan Puodista hotelliyön hinnan verran ;)

Itseni piristykseksi vietin tänään pari tuntia kuopuksen koululla. Heillä oli yleisurheilukisat ja koululla on tapana, että vanhemmat, jotka toimivat apuna mittaamisessa ja muussa tarpeellisessa, saavat palkaksi tulla koululle syömään. Tätä oikeuttani olen käyttänyt nyt jo 7 vuotta :) Sain siis raitista ilmaa, punaiset posket, korvien täydeltä naurun helinää ja vielä mahan täyteen. Taas jaksaa ommella!

Ai niin, yksi juttu vielä, joka on jäänyt tässä kaiken jalkoihin: Meillä on ollut viime aikoina aivan järjetön arpaonni! Ihan viimeisinä esikoinen voitti Citymarketin arvonnasta Risto Räppääjä -julisteen ja tehtäväkirjan ja mie olen voittanut Astu butiikkiin -arvonnasta 20 € lahjakortin, jonka käytin Risakon Minne mentäis -pussukkaan ja sitten Metkunin arvonnasta tämän huikean, käsin ommellun nallen! Sen nimi on Onni ja se katselee nyt elämänmenoa meidän olkkarissa ja myhäilee tyytyväisenä, kun sitä rapsutellaan ohimennen. Tuossa pienessä, puukantisessa kirjassa on Onnin syntymätodistus ja yksityiskohtaisia tietoja Onnista. Aivan huikea <3

Oli pakko tehdä myös lotto tässä voittohuumassa, mutta ei tullut miljoonia - vielä :D

Ken hoitaa!

Lauantaina 13.9. klo 10-18 on Hesassa Narinkkatorilla Käsityökortteli. Mie en tällä kertaa ole mukana, sillä opetan piiperryspistoja tällä Imatralla, mutta mene sie!

Koska vähän harmittaa, etten päässyt mukaan, pyysin muuan Keniä auttelemaan ja jakamaan Käsityökorttelissa kuponkeja, joissa on sellainen taikasana, jolla saa miun Puodista tilaukset ilman postikuluja 21.9. saakka :) Mene siis lauantaina Käsityökortteliin, etsi Ken ja pyydä kuponkia. Ehkä voit siinä samalla tehdä riepuostoksia oranssilla teltalla (se oli vihje ;) ).

Yrittäjän päivä

"Yrittäjän päivästä on tullut kansallinen juhlapäivä, jota vietetään 5. syyskuuta monin eri tavoin. Yrittäjän päivän tavoitteena on luoda positiivista kuvaa yrittämisestä ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana."

Kerroin vuosi sitten ja kaksi vuotta sitten päivästäni Yrittäjän päivänä. Tästä taitaa tulla perinne. Hyvää yrittäjänpäivää!

5.45 Herään miehen herätyskelloon. Olen nukkunut tosi huonosti, ollut valveilla vähän väliä ja torkahdellut kevyesti. Loikoilen sängyssä, käyn läpi päivän hommia ja jostain syystä päädyn muistelemaan kuolleita läheisiä lämmöllä. Hymyilyttää.

6.34 Nousen viimein ylös, käyn aamupesulla ja kokoan aamupalan tarjottimelle, jonka kannan ruokailuhuoneeseen tietokoneen ääreen. Luen Facebookin, kurkkaan sähköpostit - vain pari roskapostia, käyn Suomen käsityöyrittäjien foorumilla lukemassa uudet viestit ja alan kirjoittaa 
blogia.

7.12 Käyn varmistamassa, että seiskaluokkalainen on herännyt.

7.16 Tajuan, että blogin päivämäärä on EDELLEEN päivän pielessä. Miten mie en tajua tätä muulloin, vain aina Yrittäjän päivänä... Jokohan nyt saisin tehtyä asialle pysyvästi jotain...

7.19 Tajuan, ettei ehkä olekaan. Mie vain kirjoittelin nuo alustukset jo eilisiltana ja vaikken silloin julkaissutkaan, päivämäärä jäi ilmeisesti siitä.

7.43 Aamupala syöty, Facebookia päivitelty, Suomen käsityöyrittäjien foorumilla hoideltu hommia ja tervehditty porukoita. Lähden pajalle muokkaamaan kiilaferren kaavaa sopivaksi 13-vuotiaalle, jonka mitat tulivat sähköpostilla. Otan taustamusiikiksi koostamani FolkJam-tunnin musiikit, sillä ne on saatava selkäytimeen keskiviikoksi.

7.54 huikkailen tokaluokkalaisen hereille ja menen oikeasti sinne pajalle. Seiskaluokkalainen lähtee kouluun.

8.05 Kiilaferrejen kaavat ovat "tallessa". Huoh. Paja on ihan karmeassa kunnossa, eikä sieltä löydä mitään. Yhtään ei auta, että pajalla on snookerpöytä, jonka päällä noin periaatteessa olisi miun leikkuupöytä, mutta nyt leikkuupöytälevy on killunut kangaspuiden päällä jo vaikka kuinka pitkään, mie yritän tehdä hommia snookerpöydällä ja mies aina illalla "siivoaa" ne miun työtavarat pois tieltä. Siinä ne miun päivät sitten menevät kamoja etsien.

Piirrän uuden kaavan ja muokkaan sen mittojen mukaan. Siivoilen hyvin vähän ja haaveilen paremmasta siivouksesta. Ja siihen liittyvästä hävitysmyynnistä - nurkat ovat täynnä vanhojen pukujen osia, jämäkankaita, lankoja, ties mitä tarpeellista tavaraa, jota voisi joku muu tarvita enemmän kuin mie.

8.34 soittaa ystävä ja kurssilainen, joka tulee tänään tyttärensä kanssa tutkailemaan sielunlämmittäjää. Hän on tulossa miun sielunlämmittäjäkurssille Karjalatalolle marraskuussa. He tulevat kymmenen maissa.

8.51 istahdan hetkeksi tähän koneelle tuumailemaan, mitä tekisin. Kamerasta loppui akku, joten nyt ei tule vielä kuvia. Päätän siivoilla pajaa, sillä se tuntuu nyt tosi tärkeältä. FolkJam-musiikkien tahtiin sekin sujuu kuin tanssi :) Kunhan sielunlämmittäjän tutkailijat ovat käyneet, menen käymään Susannalla leikkaamassa kiilaferren, jos hänelle käy. Ja jos siivoilu alkaa tympiä, jatkan Jääsken B-mallipuvun sinisen hameen ompelua. Jes, siinä suunnitelma. Nyt sitten persaus ylös penkistä! Hop! - Ei irronnut. Pidän aamukahvipaussin, jospa se siitä.

9.24 huomasin, että eräs asiakas on maksanut laskun, joten makselen omat laskuni pois. Siirtelen rahaa tililtä toiselle, jemmailen alv-rahoja, nehän eivät ole miun rahaa, vaan valtio on värvännyt yrittäjät keräämään ne rahat asiakkailta. Ne eivät siis ole missään vaiheessa miulle eikä miulta pois, miun täytyy vain pyöritellä niitä rahoja tileilläni, kunnes on aika tilittää ne valtiolle. Onneksi siirryin kesällä kuukausimaksusysteemiin, aikaisempi vuosittain maksettava se vasta raastavaa olikin.
Söin seiskaluokkalaisen tekemää mansikkakiisseliä. Hän keitteli sen eilisaamuna, se oli köksänläksy. Voi että mie tykkään :D Sekä mansikkakiisselistä, että köksänläksyistä!

9.29 saan puhelun koskien Imatran Seudun Kalevalaisia. Olen odottanut tätä tietoa ja pääsen nyt hoitamaan homman eteenpäin. Laitan seurapalstalle ilmoituksen. Päivitän vielä yhdistyksen nettisivut ajan tasalle ja hops, kello onkin 9.55. Lähden pajalle odottelemaan sielunlämmittäjän tutkailijoita ja siivoamaan.

10.50 Nälkä. Sielunlämmittäjän tutkailija osti brokadia, nauhaa ja laatikon tulevalle sielunlämmittäjälleen. Susanna ehti jo lähteä Jyväskylään, joten kiilaferren leikkuu jää maanantaille. Ystävä käväisi hakemassa limpparia, joka asusteli meidän varastossa. Pyysin häneltä apuja siihen, että miten pystyy luomaan oman nettitestin, sellaisen "mikä väri olet"-tyyppinen juttu, tiedäthän, joita on Facebook pullollaan. Hän on miun henkilökohtainen it-tukeni ja lupaa tutkailla asiaa. 
Valmista ruokaa ei ole, joten kasailen pikaisen salaatin. Syön sen, kuten lähes aina, tietokoneen ääressä. Kurkkaan sähköpostit, jaan Villisilkin alepäivityksen Facebookissa työminän ja Feresi-ryhmän seinällä, kirjoitan äskeiselle asiakkaalle laskun, päivitän verkkokaupasta pois hänen ostamansa tuotteet ja pohdin, että haluan loputkin säilytyslaatikot nurkista pois. Päätän laittaa pystyyn alen, että noutamalla laatikon saa 20 eurolla. Noutaa voi täältä Imatralta tai 20.9. Jyväskylästä kansallispukukeskuksesta tai mahdollisesti (jos menen omalla autolla) Karjalatalolta 7.-9.11. Olisko tarvetta? Lisään mainoksen Facebookiin.

11.39 massu on täynnä ja hommat taas hetkeksi hoidossa. Puhelin soi. Asiakas kysyy Koillis-Savon röijyn ja hameen ompelutyötä. Lupaan laskea tarjouksen ensi viikolla ja laittaa hänelle sähköpostia. 

11.47 Menen pajalle jatkamaan siivousta.

13.15 soitan yhdelle opiston kässäopelle, että kelpaako tilkkutyökama ja kirjontatarvikkeet vai heitänkö roskiin. Kuulemma kelpaa, hyvä :) Tokaluokkalainen tulee koulusta. Häntä jännittää, tänään tulee sylikummi viikonlopuksi kylään ja tiedossa on mukavaa puuhailua hänen kanssaan. Lisäksi tänään on yhdet kaverisynttärit. Seiskaluokkalainenkin tulee, kaverin kanssa ja he ryhtyvät soittelemaan eilen taloon tulleita sähkörumpuja. Mahtava keksintö, niissä on hyvin pieni ääni :D

14.50 Huhhuh! Jos vaikka välipalaa. Siivous on siinä vaiheessa, että sotkua taitaa olla enemmän kuin ennen sitä, mutta muutama "miljoonalaatikko" on lajiteltu. Näistä suurin osa oli erään kansallispukuja valmistaneen henkilön peruja. Joukossa oli mm. tilkkutyöjuttuja ja niitä lajittelin kiertoon. Lopuista tein läjiä: kirppiskasa, omaan käyttöön -kasa, myyntiin-kasa. Nyt ne sitten ovat kasoja. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin läjät jäävät pyörimään tuonne pajalle... No, jospa tällä kertaa ei.

Katsokaa mitä aarteita :D

Viskoosilankoja. Olisko tarvetta?

Oi, tämmöiset haluaisin joskus tehdä, mutta ehdottomasti kurssilla.

Oih!

Kirjepaperikko :D

Nykyhetken kankaita - vuodelta 1944 ;)

Tällainen tehtiin vuonna 2011, nyt se putkahti tuolta peruista!

15.12 Nyt saa riittää tältä viikolta. Tämä päivä meni tosiaan yrittämiseksi, mitään suurempia onnistumisia en kokenut, enkä mitään valmista saanut aikaiseksi. Maanantaina sitten taas ommellaan ja siivous jatkuu sopivana hetkenä. Myö lähdetään hakemaan tokaluokkalaisen kummia junalta. 

Hyvää viikonloppua!

Nappi otsaan!

Yksi eniten päänvaivaa aiheuttavista asioista kansallispuvuissa lienevät pääasiat. Siis päälaitteet. Ihmeellisiä päähineitä on joka lähtöön: on natsia, huntua, tykkiä, tanua, sorokkaa, pinteliä, säppäliä, liinalakkia ja mitälie sykeröitä.

Kun pääsee yli siitä huimasta ajatuksesta, että kansallispuvun kanssa voisikin käyttää jotain muuta päähinettä kuin alle rippikouluikäisten nauhoja (kyllä, elämänkokemuksesi saattaa paljastaa, että olet jo aikuinen), tulee seuraava ongelma: oman puvun aikuisen päähine on outo, hankala, kallis, vaikea pukea, ruma, siitä ei löydy mistään tietoja.

Mielelläni ratkaisisin kaikki ongelmat kerralla ja vuodattaisin kaiken tietoni tähän. Mutta mie en ensinnäkään tiedä kaikkea ja toiseksi täytyisi mennä ompelemaan. Otetaanpa siis yksi kerrallaan. Tykkimyssyn pukemisesta olen kirjoittanutkin, ehkä joskus myös jostain hunnusta.

Näin puetaan Sakkolan ja Raudun kansallispuvun huntu

Tämä ei ole mikään absoluuttinen totuus. Tämä on tapa, jonka olen todennut ihan toimivaksi. Todennäköisesti on olemassa viisaampia tapoja ja yllytän niitä kehittelemään :)

Laiskuuttani tai ihan provosoidakseni jätin tukan muuten siihen kuosiin, jossa se on. Jos pukeutuisin oikeasti kansallispukuun, yrittäisin litata vähän kansallispukuisemman kampauksen.

Tässä linkki kuvaan, jonka kampausta voi yrittää matkia:

Aune Makkara huntu päässään Sakkolan Volossolan kylässä

Kun nyt meillä kaikilla ei ole tuollaista polkkaa ilman etutukkaa, suosittelen (ihan selkäytimestä, keltään muulta asiantuntijalta kysymättä), että hiukset, jotka yltävät niskaan nutturalle, sidotaan niskaan nutturalle. Lyhyemmät hiukset asetellaan mahdollisimman sileästi. Otsatukka saa jäädä. Jos jakaus onnistuu, niin jakaus tehdään keskelle päätä.

Sakkolan ja Raudun kansallispuvun huntu on kolikon kokoinen ja se sidotaan hiusrajaan keskelle otsaa.

Kuten kaikkiin huntuihin, tarvitaan alle sykerö. Pieneen huntuun tehdään pieni sykerö.

Jos omaa tukkaa on otsalla tarpeeksi pitkästi, käytetään pelkästään sitä. Jos ei ole, niin jelpataan langalla. Tähänhän käy mikä vaan vaalea tai tukan värinen lanka, materiaalilla ei ole väliä, mutta karkeampi pysyy tietysti paremmin. Sakkolalaiset taisivat käyttää vähän jotain risujakin ja yllytän kokeilemaan. Nyt kuitenkin tehdään sykerö tukasta ja langasta.

(Tässä on Aune Makkara sykerö päässään)

Otin kolme langanpätkää, pituudeltaan parikymmentä senttiä. Solmin ne keskeltä yhteen, että letittämisen aloittaminen olisi helpompaa.

IIIIK, miten vanhalta ja väsyneeltä mie näytän!

Erotin pienen tukon omia hiuksia otsalta ja asetin langat samaan nippuun niin, että langassa oleva solmu on tuolla otsaa vasten. Sitten letitin tukan ja langat. Koska tämä lanka ei ole liukasta, en päätellyt lettiä mitenkään, vaan...

...pyöräytin letin pieneksi ympyräksi ja kiinnitin nuppineulalla. Tuon ympyrän pitää siis olla sen kokoinen, että se mahtuu hunnun sisään.

Sitten lopsautetaan huntu siihen päälle ja kiinnitetään sekin nuppineulalla. Työnsin valkopäisen nuppineulan tuolta hunnun takaosan solmun vierestä hunnun sisään, sykerön alta ja ihan aavistuksen pilkistämään hunnun etureunasta. Näin sen mielestäni saa parhaiten näkymättömiin. Koska sitä pajunrisua ei ole täällä sisällä, huntu ei pysy ilman neulaa. Samasta syystä neula voi litata hunnun epäsymmetriseksi, varo sitä.

Joo-o, siinä se nyt on! Siviilivehkeissä ihan katu-uskottava tuon miun "keski-ikäisten irokeesin" kanssa. Kansallispuvussa tosiaan saisi ehkä olla vähän matalampaa mallia.

Hyvin pysyy!

Käsityökortteli on...

Olet varmaan (toivottavasti) huomannut Käsityökorttelin ja Suomen käsityöyrittäjien mainokset täällä miun blogissa. Jos käytät Facebookia tai Instagramia, olet toivottavasti nähnyt niitä sielläkin.
Mainonta voi käydä ärsyttäväksi, jos sitä tulee joka tuutista. Se ei ole tarkoituksemme ja toivomme, ettei niin käy.

Me Suomen käsityöyrittäjät olemme ihmisiä. Olemme yrittäjiä, pääasiassa yhden tai ihan muutaman hengen yrityksiä. Jokaiselle yrittäminen ja käsityöläisyys on lähinnä elämäntapa. Helppoa rahaa tällä alalla ei ole, mutta työn iloa, sitkeyttä, taitoa ja intohimoa sitäkin enemmän.

Se, että olemme yhdistäneet voimamme, on Otto Aanmaan ansiota. Otto perusti ryhmän ja tekee ihan valtavasti työtä sen eteen. Ryhmässä on kourallinen muitakin aktiiveja, ylläpitäjiä, jotka huolehtivat homman toimivuudesta ja tarpeen mukaan aina joku ryhmäläinen tarttuu toimeen.

Meille yrittäjille ryhmä merkitsee vertaistukea, tietoja, edullisia yhteishankintoja, markkinointivolyymia ja jopa ystäviä. Monelle ryhmä on "työkaverit", koska muita ei ole. Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulle sopii mainiosti, että "työkaverit" ovat tietokoneessa, jonka voi sulkea, kun haluaa olla rauhassa ;)

Minusta ryhmän idea on se, että kaikki tekevät vähän ja kukaan ei odota, että "taivaasta" tipahtaa valmiina kaikki. Kuten aina ryhmissä, siellä on niitä, jotka todella tarttuvat toimeen ja sitten niitä, jotka hengailevat laitamilla. Ja kaikkia niitä muita jäseniä, joita ryhmissä aina on. Toivon, että kun kyse on itsenäisistä yrittäjistä, vastuunkanto olisi luontevaa ja jokaiselle löytyisi sellaista tehtävää, mikä itselle on helppoa ja mukavaa.

Mitä iloa Käsityökorttelista sitten sinulle on?

Netissä Käsityökortteli on hakukone. Kun tarvitset Suomessa valmistettua käsityötä, löydät sen Käsityökorttelista. Käy kokeilemassa hakua. Haku vie yritysten omille sivuille ja verkkokauppoihin, joten asioit suoraan yritysten kanssa.

Käsityökorttelilla on blogi, joka esittelee yrittäjiä ja tuotteita, valmistusohjeita ja käsityöyrittäjän arkea. Monet Käsityökorttelin jäsenetkin pitävät omaa blogiaan, niitä voit seurata täältä.

Käsityökortteli on kartta. Matkaillessasi voit kätevästi tarkistaa, osuisiko matkan varrelle sopivaa avointa työhuonetta tai myymälää.

Käsityökortteli on Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa.
Aihetunniste #käsityökortteli vie kuviemme ja päivitystemme pariin.

Käsityökortteli myös jalkautuu. Seuraavana tulossa ovat Jyväskylän ja Helsingin Käsityökorttelit. Niissä myydään vain Suomessa valmistettua käsityötä ja myyjät ovat yrityksiä. Harrastelijoita ja helppoheikkejä ei Käsityökorttelissa nähdä.

Suuri muutos tässä ryhmässä hiljattain, oli siirtyminen omaan, hienoon sivustoon ja foorumiin sen sijaan, että höpöttelimme Facebookissa. Työmäärä oli huikea ja toivon todella, että se osoittautuu kannattavaksi. Se voi toimia vain niin, että me kaikki ryhmäläiset aktivoidumme toimimaan ryhmässä ja markkinoimaan Käsityökorttelia ja että sinä ja muut asiakkaat koette siitä olevan jotain hyötyä.
Palaute Käsityökortteli-myyntitapahtumista on ollut erittäin kannustavaa. Meillä on nytkin suunnitteilla vaikka mitä mukavaa ja otamme oikein mielellämme vastaan myös ehdotuksia, miten voisimme paremmin, palvella, viihdyttää, ilahduttaa.

Mitä se käsityö sitten pohjimmiltaan on? Sehän voi olla vaate, joka on persoonallisempi kuin halpatuontipaita ketjuliikkeessä. Se on usein eettisempi valinta. Se on lähituotantoa. Se maksaa usein enemmän kuin massatuotantoveljensä, mutta se todennäköisesti myös kestää ehjänä ja aikaa paremmin kuin se massatuotantoveli. Se tuo veroeuroja Suomeen.

Miulle käsityön tekemisessä on tärkeämpää se tekeminen, kuin se valmis tuote. Niin kauan kuin teen sitä, se on miun. Se on miun taito, miun tunne, miun käsien liike, miun ajatukset, miun tuoksut ja äänet, miun turhautuminen, miun matka ja miun oppiminen. Kun se tuote on valmis, se on siun. Se on siun vaate ja on siun vuoro kokea sen kanssa se, mitä sitten tunnetkin. Toivottavasti siinä välissä tapahtuva kohtaaminen kantaa mukanaan jotain lämpöä ja positiivista, joka siirtyy tuotteen mukana sinulle. Onko se silloin enää pelkkä tuote?

Taidetta

Muistatteko, kun kansallispukujen tuuletuspiknikillä venäläinen taiteilijamies väänteli minua poseerausasentoihin? 

Jo aiemmin selvisi, että hän on maalannut minusta viimevuotisella tuuletuksella ottamiensa kuvien pohjalta taulun. Itseasiassa hänellä on kokonainen sarja näitä tuuletuksilta maalattuja teoksia. Eräs toinen taulu, jossa esiinnyn tyttärineni, ei miellyttänyt minua ollenkaan. Osa tauluista on pointillismisia (tai miten se pistemaalaus pitäisi taivuttaa?), osa ei. Pahoittelen, etten osaa näitä termejä. Mie ymmärrän taiteesta vain sen, että jos se tuottaa miulle tunteita, se on hyvää miulle.

Taiteilijan nimi on Valeri Bogdanov, hän on syntynyt Svetogorskissa, eli ihan tuossa 10 km päässä, 13.4.1959 - sattuu muuten olemaan sama syntymäpäivä kuin miun miehellä, tosin vähän eri vuonna...

No, erinäisten kuvioiden kautta kävi niin, että Valeri soitti miulle, tapasimme Lidlin pihalla ja nyt tämä komeilee olohuoneessamme.

Pahoittelen kuvan heijastuksia, siitä oli aika mahdotonta ottaa hyvää kuvaa miun vehkeillä ja taidoilla. Se huutaa kehyksiä. Täytynee lähteä alan liikkeeseen, sillä en yhtään osaa päättää, millaiset kehykset se tarvitsee. Olen taulusta vähän hämmentynyt. Muut näkemäni Valerin maalaukset ovat melko klassisia, jopa konservatiivisia, romanttisia. No, onhan tämäkin jotenkin. Valeri ei tunne minua, mutta hän on jotenkin osannut poimia tuohon tauluun yksityiskohtia, jotka peilaavat nimenomaan minua. Oikeastihan tuossa taustallani oli muita ihmisiä ja ehkä jotain puita. Olen hämmentynyt myös siksi, että miusta on vähän hassua pitää seinällä omaa kuvaa. Valeri on kuulemma maalannut uuden taulun kuopuksestamme. Oikeastaan toivon, että se on ruma, sillä ei miulla ole varaa näitä ostella.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

Vähän laitamilta

Koska mie ompelen Jääsken mallipukua, enkä voi siitä teille mitään paljastaa ennen Suurta Julkistusta, en voi oikein kertoa näistä työpäivistäni. Lupaan, että kerron julkistamisen jälkeen. Sitä julkistusta voitte tulla omin silmin todistamaan Jyväskylään 20.9. Kansallispukukeskuksen Kansallispuvun syntymäpäivään! Päivä sisältää paljon muutakin ja perinteisesti siellä on kansallispukutarvikkeiden myyntitori. Suosittelen keräämään kaverit kyytiin ja suuntaamaan Keski-Suomeen :)

Kesälomanihan jäi väliin surkeiden sattumusten vuoksi. Se tuntuu. Olen saamaton, kiukkuinen, allapäin ja stressaan valtavasti syksyä, jonka aikana minulla ei ole edes vapaita viikonloppuja. Päätimme, että lähdemme jonnekin aurinkolomalle joulukuussa viikoksi. Haaveilen, että pidän lisäksi reilusti vapaata joulun tienoilla. Saa nähdä, miten siinä käy. Kukahan pitäisi sen "Näin opit sanomaan EI" -kurssin.

Kalenterini on ollut täynnä jo aikaa sitten. Sen vuoksi en pääse Käsityökortteliin Jyväskylään enkä Helsinkiin. Mutta menkää työ! Minun piti lähteä Tampereelle Kädentaitomessuillekin, sillä sinnekin on luvassa Käsityökorttelijuttuja, mutta tajusin, että miun tuotteilla sinne on turha lähteä ja vaikka asia on tärkeä, en voi laittaa montaa työpäivää ja satoja euroja siihen, että markkinoin toisten käsityöyrittäjien tuotteita. Tunnen itseni halpamaiseksi petturiksi, mutta peruin silti, perhe menee edelle.

Käsityökortteli-sivuston avajaisia vietettiin viime viikolla, mutta Käsityökortteli palvelee teitä ja se kannattaakin lisätä selaimen suosikkeihin tai kirjanmerkkeihin, siellä ollaan kun tarvitset Suomessa käsin tehtyjä tuotteita! Avajaisviikon arvontoihin ehtii osallistua vielä huomiseen iltaan saakka.

Raivasin tyhjäksi myös pari muuta viikonloppua. Yritän pitää kiinni ajatuksesta, että miun päätyöni on ommella noita kansallispukuja. Sitä tärkeämpää on vain perhe ja ystävät.

Saattaa kuulostaa kurjalta tämä tilitykseni, mutta oikeasti kaikki kalenterissa on ihan kivaa. Sitä vaan on liikaa ja aikaa perheelle ja itselleni liian vähän. Jos haluat osallistua tähän kivaan, niin:
- 13.-14.9. Imatran työväenopistossa Perinteisiä käsityötekniikoita - ronkkaus ja muita pieniä pistoja
- 20.9. jo mainitsemani Kansallispuvun syntymäpäivä -tapahtuma Kansallispukukeskuksessa
- 11.-12.10 Suuri Karjalainen Karonkka Baltic Queenilla
- 7.-9.11. Sielunlämmittäjäkurssi ja -luento Karjalatalolla Hesassa
- 28.-30.11. Sielunlämmittäjäkurssi Imatran työväenopistossa

Kun tuntuu, että kaikki langanpäät viuhuvat ilmassa holtittomasti ja tekemättömien töiden vuori vyöryy kohti, on otettava kiinni siitä, mistä saa. Sen minikesälomani jälkeen hyppäsin vaa'alle. Se näytti 70,4 kg. Se on 8,4 kg enemmän kuin se paino, jossa minulla on hyvä olla ja jonka kokoisena vaatteeni olen ostanut. Näytän siis lastenkoon trikoisiin tungetulta sumopainijalta. Tai näytin. Nyt on suunta parempaan, lasken päässä painonvartijapisteitä (laihdutin 10 vuotta sitten painonvartijoissa 20 kg) ja olen saanut kuudessa viikossa vähän reilut 4 kg pois. Se tuntuu heti liikkumisessakin. Lauantaina kävin juoksemassa Naisten Vuoksen ja jaksoin treenaamattomuudesta huolimatta hölkätä lähes koko 7,4 km matkan! Ja se on hyvä, sillä parin viikon päästä alkavat FolkJam-tunnit ja FolkJam-emäntä ei tosiaankaan saa lyykähtää ennen ryhmäänsä.

Naisten Vuoksi hölkättynä, 7,4 km, 1 tunti.