Työsarkaa

9 metriä valkeaa villakangasta pungettuna pesukoneeseen sarkautumaan. Muutaman pesukerran, rullauksen ja kuivatuksen jälkeen tämä on (toivottavasti) paksua sarkaa Kuolemajärven sarkaviittoihin. Toinen samanlainen pätkä odottaa vuoroaan.

Silloin, kun hommia on enemmän, blogi jää kakkoseksi. Se on vähän harmi. Kutoessa tulee mieleen paljon juttuja, joista pitäisi teille kertoa, mutta kun ei oikein ehdi tähän istahtaa, saati että sormet suoltaisivat julkaisukelpoista tekstiä. Nyt en muista mitä piti kirjoittaa.

Eilen kävi toimittaja tekemässä juttua Karjala-lehteen. Aihetta ei oltu rajattu oikein mitenkään ja siksi miulle jäi haastattelusta hajanainen fiilis. Toivon, ettei juttu ole vanhan kertausta, vaan että toimittaja harhailustani huolimatta löytäisi jonkin uuden ja raikkaan vinkkelin. Saan kyllä jutun luettavaksi ennen julkaisua, katsotaan :)

Toimittaja kertoi liittävänsä kansallispuvut karjalaisuuteen ja se sai miut miettimään taas tätä, että kenen kansallispuku on. Kenellä on oikeus päättää, millainen sen pitäisi olla? Miksi? Eikö se ole meidän kaikkien? Facebookin Kansallispuku-ryhmässä eräs keskustelija ihmetteli, että miten on mahdollista, että joku omistaa oikeudet kansallispuvun ohjeisiin ja kaavoihin. Siinä ei miusta ole mitään ihmettelemistä ja vastasinkin: " Kyse ei todella ole vain siitä, että mitataan museovaate ja piirretään siitä kaava. Ne vaatteet eivät usein suoraan käy nykyihmiselle. Kaavojen tekijä matkustaa museovarastolle esikuvan luo, viettää siellä päivän mittaillen, piirtäen, tutkien. Vaatteesta tehdään proto, etsitään sen sisään sopiva ihminen, että tiedetään esikuvan koko, muokataan kaava asiantuntevasti esikuvaa kunnioittaen sen verran, että sitä voi nykyihminen käyttää, sarjotaan kaava, tehdään erikokoisia protoja ja sovitetaan niitä eri kokoisille ihmisille, että tärkeät kohdat vaatteessa asemoituvat oikeille kohdille, muokataan kaavat ja vielä piirretään ne myytävään kuntoon ja kopioitetaan kopiolaitoksessa. Tässä ei vielä tehty mitään ohjeen hyväksi. Hinta ei yleensä ole mitenkään päätä huimaava, muutama euro kopiointikustannusten päälle. Kansallispukuihin perehtymätön tarvitsee kyllä useimmiten myös ohjeet, jos tekee ihan oikeaa kansallispuvun osaa, koska kaavoitus ja toteutus poikkeaa nykyvaatetuksesta. Sinänsä miulle sopisi kyllä hienosti, jos "joku taho" maksaisi kaavojen ja ohjeiden tekemisestä kunnon korvauksen tekijälle ja ne olisivat sitten kaikkien saatavilla, nimittäin ei niiden tekemisellä kukaan rikastumaan pääse. ---Ihan tiedoksi, että ne kaavoja tekevät ihmiset ovat yleensä itsensä työllistäviä yrittäjiä, jotka siis hyvässä tapauksessa saavat kaavan tilaajalta (=puvun myyjältä) palkan työstään. Bisnes toimii niin, että se puvun myyjä haluaa sitten takaisin ne rahat, joita on kaavaan sijoittanut. En näe siinä ongelmaa, paitsi sen, että menekki saisi olla suurempi ja ihmiset kunnioittaa tätä työtä ja lopettaa kaavojen laittoman kopioimisen."
Tuo oli minua kuohuttanut aihe, mutta se siitä, takaisin siihen abstraktimpaan ongelmaan. Kansallispuku käsitteenä lienee tavallaan kansallista omaisuutta. Kansallispuku on eri aikoina ollut eri näköinen ja ladattu erilaisilla odotuksilla ja merkityksillä. Nyt tunnistan karkeasti ainakin kahdenlaista ajattelutapaa:

1. Kansallispukukeskuksen, eli "virallisen tahon" edustama kanta, joka pyrkii saamaan kansallispuvut näyttämään ja tuntumaan mahdollisimman paljon esikuviensa (=maalaisväestön juhlapuvut 1700-1800 -luvuilla) kaltaisilta. Edustan tätä näkemystä itse.

2. 1800-luvun lopulta alkaen, kansallispukuneuvoston syntyyn (1979) asti luodut puvut ja siis ne, jotka luullakseni ajattelevat niin, että nämä ovat oikeita kansallispukuja ja varsinkin ensimmäiset, 1800-luvun lopulla suunnitellut mallit erityisen oikeita.

Melko helposti on lähteistä saatavissa tietoa kansallispuvun "matkasta". Mietin usein, että kummankaan ajattelutavan edustajilla ei oikeastaan ole oikeutta sanoa toisen olevan väärässä. Miusta tähän maahan mahtuu monenlaisia kansallispukuja. Olen itse kasvanut tähän esikuvia kunnioittavien pukujen maailmaan ja pystyn hyvin perustelemaan itselleni sen kannan, mutten välttämättä tuota toista. Mutta minulta puuttuu monta elämänkokemusta ennen Kansallispukuneuvoston perustamista ja ne tuntuvat liittyvän tuon toisen näkökulman kannattajiin. En ole säästänyt ensimmäisistä kesätyörahoistani, että saisin tarvikkeet kansallispukuun, eipä olisi tullut mieleenikään!

Nuo vähemmän esikuvien mukaiset puvut ovat usein ronskisti kevennettyjä, ohennettuja ja kaavoiltaan muokattuja sekä työtavoiltaan yksinkertaistettuja ja koneellistettuja. Ymmärtäisin tämän, jos näillä olisi päästy jotenkin parempaan lopputulokseen, mutta varsinkin kaavoituksen osalta on usein menty metsään: esikuvan mukainen, mittojen mukaan tehty puku istuu yleensä kantajalleen, oli kropan muoto sitten millainen tahansa. Suurin osa näkemistäni muokatuista liiveistä on sellaisia, että olkaimet valahtavat ja koska nykyisin ei oikein kellään ole enää ampiaisvyötäröä, ne eivät istu muutenkaan. Muutoksilla pyrittiin mm. muuttamaan pukuja "nykyihmisille mieluisammiksi". Se oli 30-luvulla. Aika ajaa ohi, paitsi esikuvan mukaisista puvuista.

No jopas tuli sekalaista saarnaa. Huomannet, että olen vahvasti sen esikuvan mukaisen puvun kannalla. Silti en pysty sanomaan kenellekään (tai tunne tarvetta), että hänen pukunsa olisi jotekin väärä. Minulle on kyllä kerrottu, että minun pukuni on väärä :D Se ei kuulemma näytä kansallispuvulta...

Tämä miun Sysmän ja Luhangan pukuni ei kuulemma näytä kansallispuvulta ja lisäksi siinä on rumat väriyhdistelmät :D No, miulle riittää, että mie tykkään!

Ironista on, että noiden muokattujen pukujen kannattajat tuntuvat pääsääntöisesti olevan paljon tiukempia kansallispukuihin liittyvien käyttö- ja käytössääntöjen suhteen. Kansallispukukeskuksen virallinen kanta on se, että kansallispukuyhteydestä erotettuna puvun osat ovat käyttökelpoisia yhdistettynä muihin vaatteisiin. Siis liiviä farkkujen kaveriksi jne. Miulle kansallispuvun osat ovat vaatteita, enkä koe niitä kohtaan mitään ihmeellistä kansallistunnetta tai muuta, minkä takia niitä pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla kuin muitakaan juhlavaatteitani. Kunnioitus liittyy huolelliseen käsityön jälkeen ja vaatteeseen laitettuihin työtunteihin ja tunnepuoli siihen yhteyteen, jonka kansallispuvun tekeminen luo esivanhempiini.

Ja sitten meidän kaikkien on hyvä muistaa se, että kansallispukujenkin parissa työskentelevät ihmiset, jotka tekevät päätelmiä, tulkintoja ja päätöksiä omasta näkökulmastaan, oman tietämyksensä ja uskomustensa ja itselleen tärkeiden asioiden pohjalta. Opimme koko ajan uutta ja se, mitä nyt "tiedetään", voidaankin vuoden päästä tulkita toisin. Jos olisi aikakone, voisi käydä tarkistamassa, vaan eipä ole.

Ensimmäisen kuvan sarka pyörii koneessa. Kuolemajärven hurstuthamekangas on kudottu, siitä lähtee 3 hametta asiakkaille, yksi tulee B-pukuun ja yksi jää varastoon (onko tarvetta kellään, käy myös Koivistoon?). Helmuskangas on puissa. Kudoin eilen sitä 70 cm ja huomasin, että keskipaikkeilta puuttuu yksi punainen kolmen langan raita... Huoh. No, eipä auta kuin korjata. Onneksi se on nopeaa kutoa.

Sain viikonloppuna jotenkin oikean puoleni tyystin jumiin. Lavan alta rintalihakseen on puukko, joka salpaa hengen, kun tekee äkkinäisiä liikkeitä. Oikea jalka ja pakara ovat jumissa ja särkyiset myös. Suunnittelin jo "orjan" kanssa, että miten pystyisi kutomaan pelkällä vasemmalla puolella :D Onneksi miulla on huomiseksi aika hierojalle.

P.S. Löytyisikö keltään 2,5 kg luonnovalkoista Pirtin kehräämön kampalankaa tex 90 x 3? Tai osaisiko joku vinkata, mikä olisi suunnilleen saman paksuista ja yhtä tiheäkierteistä, kangaspuissa kudottavaksi soveltuvaa lankaa?

Valmiita juuria!

Äiti on ahkeroinut ja Juuret-vaatteet ovat valmiit. Ne ovat juuri niin huoliteltuja, viimeisteltyjä kuin halusinkin ja SIKAMAKEET! Lähtökohta oli se, että voisin oikeasti käyttää niitä itsekin ja nyt voin paitsi että housut eivät mahdu miulle, kun ne ovat näytösmallia silmällä pitäen kaavoitetut. Mutta koska tein protot näitä varten, niin äiti-ihanainen pyynnöstäni ompeli protohousut valmiiksi - ne ovat miun kokoiset. Mie olen NIIN innoissani näistä ja tekisi mieli heti-heti-heti esitellä ne teille kokonaan, mutta salaisuus on maltettava pitää julkaisupäivään saakka.

Halusin siis tehdä käytännöllisiä, tavalliselle ihmiselle sopivia vaatteita. Halusin, että karjalaisuus ja kansanomaisuus on niissä mukana hienovaraisena, ei huutavana. Näissä on. Päätin jättää suunnittelemani päähineen tekemättä siksi, että se olisi mielestäni ollut liikaa. Vierastan sitä, että on päästä varpaisiin samoihin kuoseihin puettu, enkä nyt halunnut tuoda tähän enempää materiaalejakaan, joten housuilla ja hihattomalla "tunikalla" mennään.

Pakkaan näytösvaatteet vähän haikeana lähtemään Lahteen. Seuraavan kerran tapaan ne kesäkuussa Karjalaisilla kesäjuhlilla. Olen hyvin innokas näkemään myös mitä muut ovat saaneet juurista irti.

Emmin tähän projektiin ryhtymistä, koska oikeastaan minulla ei olisi ollut siihen aikaa. Olen kyllä todella tyytyväinen, että kuitenkin ryhdyin (ja kiitollinen äitille, joka ompeli vaatteet protovaiheesta eteenpäin!), sillä sen lisäksi, että vaatteista tuli hienot ja saatan jopa joskus tuotteistaa niitä, olen joutunut saanut pohtia omia juuriani, karjalaisuuttani sekä niitä asioita, jotka tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa ovat minulle tärkeimpiä.

Pyykkinarut

Imatran työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttely oli esillä viikonloppuna. Meidän kurssimme osio rakennettiin tällä kertaa helposti, mutta lopputulos oli mielestäni hieno ja raikas! Yhtä hieno ja raikas on henki kurssilla. Miun tulee heitä suorastaan ikävä!

Valkea essu Keski-Suomen pukuun, Seiskarin essu, Jääsken essu, Ruokolahden kansallispuvun paita, hame ja essu, Pyhäjärven paita (kesken), paita Kuortaneen pukuun, Jääsken paita, Tuuterin paita, Sakkolan ja Raudun paita ja Vartiolammen rätsinä Imatran työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttelyssä, kansallispukukurssin osio.

Syksyllä mie sitten aloitan työväenopistossa kansallispukukurssin lisäksi FolkJamin ohjauksen ja olen molemmista innoissani!

Täällä pajalla etenee Kuolemajärven hamekangas ja orja ompelee asiakkaan sarafaanipukua. Toisissa puissa on valkeaa sarkaa, sitäkin kutoo orja, kunhan saa sarafaanin ommeltua. Mies lähti viime maanantaina työreissuun, kävi viikonlopun kotona ja tulee näillä näkymin seuraavan kerran käymään kolmen viikon päästä. Työn lisäksi päivät täyttyvät tyttöjen kuskauksista, jakamattomista kotitöistä ja arvaan, että pian myös ikävöivien lasten harhauttamisesta ja lohduttamisesta. Rankinta näissä miehen reissukausissa taitaa olla tuo lasten ikävöinnin kohtaaminen. Se kun pääasiassa ilmenee äidille raivoamisena. Likat ovat jo niin isoja, etteivät ole minussa joka hetki kiinni ja isompi hoitaa pienempää, että pääsen Zumbaan tai FolkJamiin eli sen suhteen helpottaa kyllä vuosi vuodelta! Ja ihana mummi tulee hätiin kun tarvitaan.

Eilen nautittiin upeasta kevätsäästä täysin rinnoin: harjoiteltiin ilman apupyöriä ajoa, siivottiin terassi, pestiin pyörä, syötiin terassilla, kannettiin pulkat, kolat ja potkurit talviteloille, juotiin terassilattet ja oltiin kiireettömästi yhdessä.

20 000 euroa

Kansallispuku on vaarassa kadota! Tai noin sen voisi ilmaista, jos haluaisi revitellä. En halua. Kaiken tämän tekemisen ilon keskellä sisälläni asustelee musta huolen ja kiukun möykky.

Suomalaisten kansallispukujen kankaissa eniten käytetty lanka on karstalanka tex 84. Sitä on mm. parkkumeissa ja ripseissä. Sen laatu on vuosien varrella muuttunut, milloin mihinkin suuntaan. Tällä hetkellä käytössä oleva lanka on puolikampalankaa. Sitä toimittaa kaksi langantoimittajaa, joista toinen käyttää sitä omiin koneellisesti kudottuihin kansallispukukankaisiinsa. Laatu on sitä mitä on juuri sen takia, että sitä voi kutoa koneellisesti. Käsin kudottaessa se vaatii valtavasti tarkkuutta ja aikaa, tiheydet nousevat lähelle neljääkymmentä lankaa sentillä, jotta lopputulos olisi ryhdikäs, laadukas kansallispukukangas. Koneellisesti sellaista kangasta ei pysty valmistamaan. Kansanomaisen parkkumin pinta on rouhea, elävä ja karkea. Sitä ei tällä langalla pysty tekemään. Kompromissiin on ollut tyytyminen, kun parempaa vaihtoehtoa ei ole ollut, eikä aikaa tai intressejä etsiä sellaisia. Tekstiiliteollisuuden Fårö-lanka sopii joihinkin karkeimpiin parkkumeihin, muttei missään nimessä kaikkiin. Tuo tex 84, jota nyt vielä käytämme, on loppumassa. Toimittajien mukaan sen menekki ei ole tarpeeksi suurta, että ottaisivat uuden erän varastoon. Uusi erä on 500 kg.

Kansallispukualan toimijat ovat yhteistyöpalavereissa etsineet ratkaisua tähän asiaan. Nyt on päädytty yrittämään sellaista, että kaikki toimijat osallistuvat raakalankaerän hankintaan yhdessä ja lankoja värjäytetään sitten tarpeen mukaan. Hankittava lanka on tietenkin tätä samaa, joka nytkin on käytössä, koska se on vaihtoehdoista se, joka soveltuu koneelliseen kudontaan. Saatavana olisi ilmeisesti myös karstalankaa, jota ennen tätä nykyistä lankaa sai. Se oli erinomaista taitavan käsinkutojan käsissä, sitä oli miellyttävä ja joutuisa (suhteellista...) kutoa ja lopputulos vastasi esikuvien kankaita. Kumpikaan toimittajista ei ole halukas ottamaan tätä lankaa varastoonsa yhtään, koska saamansa palautteen mukaan se ei sovellu edes käsin kudontaan.

Monilla on mielikuva siitä, miten yrittäjät ovat rikkaita, firmahan kaiken maksaa ja jos katsoo vaikka miun hinnastoa, niin siltähän se saattaa näyttää, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista. No, eipä tule. Todellisuudessa miulle jää keskimäärin vähemmän rahaa kuin peruspäivärahalla olevalle työttömälle. En usko, että nuo langantoimittajatkaan varsinaisesti kierivät rahassa. Ymmärrän liiketoiminnan lainalaisuudet.

Mie olen sillä tavalla hölmö ja tunteellinen, että miun mielestä suomalaisessa kansallispuvussa on kyse jostain muusta kuin liiketoiminnasta. Mie teen aika paljon töitä ihan koko kansallispuvun eteen, välittämättä siitä kilahtaako siitä euroja miun, jonkun toisen tai kenenkään kassaan. Ja sehän on tietysti miun oma valinta, eikä miulla ole oikeutta edellyttää sitä muilta. Sitä paitsi moni varmaan kokee miun tekevän kansallispuvulle enemmän huonoa kuin hyvää. Voi olla niinkin, teen sitä, minkä itse koen hyväksi.

Yhteistyöpäivissä nousi esiin yksi minua syvästi järkyttänyt asia: me kansallispuvun "hyväksi" toimivat tahot olemme eri puolilla! Meille kansallispuku merkitsee eri asioita. Miellämme kansallispuvun erilaisena ja haluamme viedä sitä eri suuntiin. Kukaan ei voi päättää, mikä on "oikea" suunta, koska kyse on mielipideasiasta. Minä tiedän, etten voi joustaa omasta kannastani, miten voisin edellyttää, että toiset joustaisivat?

Laskin, että sen paremmin soveltuvan langan 500 kg:n erän ostaminen ja värjäyttäminen maksaisi korkeintaan 20 000 euroa (jos se on saman hintaista kuin tämä, jota nyt ollaan ostamassa). Sillä kutoisi kansallispukukankaita nykyisellä tahdilla 20-30 vuoden tarpeiksi. Sillä pelastettaisiin iso osa siitä arvokkaasta työstä, jota Suomen kansallispukuneuvosto teki 30 vuotta. 20 000 euroa. Niin vähän, mutta liian paljon miulle.

Itkettää.

Värin vaikutus

Kävin Riihimäellä pitämässä luennon sarafaaneista. Kuulijajoukko oli ihastuttavan innostunut, osa oli valmistanut upeita sarafaaneja, nuttuja ja sielunlämmittäjiä etukäteen, osa tutustui aiheeseen ensimmäistä kertaa. Jännitin, kuten aina, mutta tunnelma oli välitön ja tälle porukalle oli helppo esiintyä.

Huomasin taas kerran, miten minun oma mieltymykseni tiettyihin väreihin näkyy luennosta. Se on siinä mielessä huono asia, että sarafaanit saattavat näyttäytyä turhankin puna-kultaisina kuulijalle. Yritän tietoisesti tuoda esille myös muiden tekemiä pukuja ja museovaatteiden kuvistakin sinisiä ja vihreitä.

Suurin osa porukasta siis tiesi jotain sarafaaneista jo etukäteen. Se on sekä helpotus, että haaste: ihan perusasioihin ei tarvitse käyttää valtavasti aikaa, mutta niitä täytyy kuopaista kuitenkin, ja minun täytyy pystyä tuomaan riittävästi, muttei liikaa lisää informaatiota. Yritän kovasti painottaa sitä, että miekin opin tästä(kin) asiasta koko ajan lisää ja kertomani on tulkintaa niistä tiedoista (tai luuloista), joita minulla tällä hetkellä on. Noilla pohjustuksilla tuntuu siltä, että yleisön kannattaisi lähteä kävelemään, kun luennoitsija ei kerran ole varma mistään... Luulin maininneeni useaan kertaan, että nyt ei ole kyse kansallispuvuista ja verrannut sarafaaneja ja kansallispukuja. Luennon lopuksi eräs rouva katseli esille laittamiani vaatteita ja tuumasi, että "hän ei aio tehdä itselleen tällaista kansallispukua - onkos tämä hame sitten muinaispuku?" Mitähän kieltä olin edellisen 3 oppituntia puhunut...?

Eilen kävin työväenopiston kurssilaisten kanssa rakentamassa osuutemme kevätnäyttelyyn. Sattumalta meillä on tänä talvena valmistunut pääasiassa paitoja ja esiliinoja ja niistä saatiin mukavan näköinen kokonaisuus. Kaikki paidat ovat eri puvuista, sattumalta vain yksi paidoista on läntinen, loput ovat karjalaisista puvuista, mutta kuitenkin keskenään erilaisia. Essuja on kolme: valkea pellavainen, Seiskarin vaaleanpuna-valkoraidallinen ja Jääsken nyytinkiesiliina. Essujen ja paitojen lempeät värit ja valkeus tuottivat jotenkin eteerisen vaikutelman, jota keskellä seisova Ruokolahden kansallispuku jämäköittää. Päästimme itsemme tällä kertaa helpolla ripustuksen suhteen, mutta se ei mielestäni ollenkaan huononna lopputulosta päin vastoin. Näyttely on avoinna tämän viikon perjantaina klo 12-18 ja la-su 10-15. Purkamisen jälkeen työväenopiston hommelit tältä keväältä ovat ohi. Se on yhtä aikaa haikeaa ja helpotus.



Kuolemajärven hamekangas edistyy hitaasti, kun kutoja poukkoilee luennoimassa, näyttelyä rakentamassa, lapsia kuskaamassa ja tänään jopa (kesken työpäivän!!) hierojalla... Edistyy kuitenkin. Ja onneksi orja kutoo sarkaa viereisissä puissa ahkerasti, tulee edes jotain valmista.

Kuolemajärven hurstuthamekankaassa on käytetty hyväksi palttinasidoksen värin vaikutusta. Se ei lakkaa hämmästyttämästä minua kahdessa mielessä. Ensinnäkin, maailman yksinkertaisimmalla sidoksella saadaan aikaan huikean modernin näköistä kuviota ja sitä on osattu tehdä jo kauan. Ja toiseksi hämmästyttää se, ettei tätä mainiota värileikkiä käytetä enemmissä määrin hyväksi tekstiileissä.

Pääsiäinen

Tunnetko tuohusten ja suitsukkeen tuoksun? Kuuletko kuoron enkelimäisen laulun?

Pääsiäinen jatkuu 40 päivää. Pappi sanoi maanantaina lasten pääsiäiskirkossa, että ajatelkaas, 40 päivää suklaamunia... Jipii. Onneksi meidän neitokaiset eivät ottaneet todesta :D

Pappi sanoo pääsiäistervehdyksen, johon pitää vastata oikein, että saa palkaksi punaisen kananmunan ja kinderin. Paineesta huolimatta Lellu osasi. Osaatko sinä? Kristus nousi kuolleista! - ?

Pukeudun ilolla sarafaaniini pääsiäisjuhlan kunniaksi niin pääsiäisyön jumalanpalvelukseen kuin maanantain lasten pääsiäispalvelukseen. Leea-Mari ilmoitti, että hän laittaa farkut. En pakottanut laittamaan sarafaania - houkuttelin ja painostin kyllä... Neiti lähti farkuissa. Tiia-Maija laittoi mieluusti oman uutukaisen sarafaaninsa - jonka helma on jo melko lyhyt, likka on venähtänyt sitten mittojen oton...

Lasten pääsiäispalveluksen jälkeen käytimme ihanan auringonpaisteen hyväksi ja otimme vähän kuvia. Harkitsin, että olisin tällä kertaa jättänyt kirkkoon laittamatta suhaini tai että olisin laittanut sielunlämmittäjän, mutta onneksi muistin, miten paljon papiston pääsiäispukuja vaatteeni olisi muistuttanut! Ei ole sattumaa, että hienoimpien sarafaanien materiaalit ovat samoja tai samankaltaisia kuin ortodoksiset kirkkotekstiilit.

40 päivää pääsiäisjuhlaa tai ei, työt on tehtävä. Kuolemajärven hurstuthamekangas pääsee vihdoin puihin.

Arvonta ja huippu-uutisia!

Arvontaan osallistui 24 lukijaa, kiitos kannustavista kommenteista!

Kirjoitin kommentoijien nimet pikkuisille lapuille ja taittelin. Laitoin ne "Karjalainen ikkuna" -pussukkaan - se on Taito Etelä-Karjalan tuote, johon on painettu Joutsenon revinnäistä. (Miulle muuten ei kukaan maksa näistä mainoksista, mainostelen mielestäni hyviä tuotteita ihan vaan kaikkien iloksi.)

Leea-Mari (5 v.) toimi onnettarena ja kaiveli lapun...

...josta hän juuri lukemaan oppineena tavasi: K - A - T - I : Katti. :)
Osallistujina oli kolme Katia, tämä on heistä ensimmäinen. Eli ensimmäisenä, vain "Kati"-nimellä kommentoinut Kati, ota yhteyttä ja kerro, minkä palkinnon haluat: soja@kansallispuku.com.
Vaihtoehdothan ovat nämä:

- Kiilasarafaani Vartiolammen ohje ja kaava-arkki (toimitus toukokuun alussa)- Kiilasarafaani Uhtuan ohje ja kaava-arkki (toimitus toukokuun alussa)
- suorasarafaanin, säpsän ja sorokan ohjeet
- Kansallispuku! -palapeli- Kansallispuku! -kierrevihko

Tiedoitusluontoinen asia tähän väliin: Kiilasarafaanien ohjeet ja kaava-arkit ovat jo ennakko-ostettavissa Puodissa. Toimitus vasta toukokuun alussa, sillä ohjeet lähtivät perjantaina testaajille.

Ja sitten niihin HUIPPU-UUTISIIN:

Kuva on lainattu täältä

Kuulin äskettäin, että tasavallan presidentti Sauli Niinistölle ja vaimolleen Jenni Haukiolle tehdään kansallispuvut heidän omasta pyynnöstään! Presidenttien puolisoille tai heille itselleen on perinteisesti lahjoitettu kansallispuku, presidentti Halonenhan valitsi muinaispuvun. Halonen oli erittäin kansallispukumyönteinen, hänen pyynnöstään uusimmassa Kultaranta-veneessä on seinällä sisustuselementtinä Seiskarin naisen hamekangasta.

Pelkäsin tilanteen heikentyvän presidentin vaihtuessa, mutta nyt näyttää hienolta! Uskomatonta, että tämä aloite tuli presidenttiparilta ja näin pian valtaan astumisen jälkeen! Presidenttipari on ilmoittanut pukeutuvansa kansallispukuihinsa kaikissa itsenäisyyspäivän juhlissa koko Niinistön presidenttikauden ajan. Perusteluna on se, että näin rahaa ei tärvätä uusiin pukuihin joka vuosi ja näin voidaan kunnioittaa suomalaisia juuria sekä suomalaista käsityöosaamista. He ovat myös tietoisia siitä, että kansallispukujen esikuvat olivat maalaisväestön vaatteita. He tuovat ne tietoisesti linnan saleihin painottaakseen tasa-arvoa ja demokratiaa.

Pukuvalinta on vielä salaisuus. Niinistöhän on kotoisin Salosta ja Jenni Haukio Porista. En tiedä heidän muista juuristaan mitään. Läntisissä puvuissa on paljon sellaisia, jotka eivät oikeastaan ole kovin aluesidonnaisia, vaikka ovatkin tietyn paikan mukaan nimettyjä. Voisin hyvin ajatella presidenttiparin valitsevan vaikkapa Säkylän tai Askolan puvut. Haukiolle voisi hienosti sopia myös vaikkapa Uskelan puku tai Kankaanpään puku, näistä jälkimmäinen taitaa olla ainakin tarkistetuista puvuista ”Poria lähin”. Täältä pääset katselemaan, millaisista puvuista on kyse. Jännityksellä odotan, mihin he päätyvät ja kuka nuo puvut tekee.

Muoks: 1.4. 20.40: NO APRILLII, SYÖ SILLII, JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE :D Mut eiks olis huippua, jos tuo olis totta?

Nyt myö lähdetään virpomaan! Aurinkoista palmusunnuntaita siulle!