Kansallispuku on vaarassa kadota! Tai noin sen voisi ilmaista, jos haluaisi revitellä. En halua. Kaiken tämän tekemisen ilon keskellä sisälläni asustelee musta huolen ja kiukun möykky.
Suomalaisten kansallispukujen kankaissa eniten käytetty lanka on karstalanka tex 84. Sitä on mm. parkkumeissa ja ripseissä. Sen laatu on vuosien varrella muuttunut, milloin mihinkin suuntaan. Tällä hetkellä käytössä oleva lanka on puolikampalankaa. Sitä toimittaa kaksi langantoimittajaa, joista toinen käyttää sitä omiin koneellisesti kudottuihin kansallispukukankaisiinsa. Laatu on sitä mitä on juuri sen takia, että sitä voi kutoa koneellisesti. Käsin kudottaessa se vaatii valtavasti tarkkuutta ja aikaa, tiheydet nousevat lähelle neljääkymmentä lankaa sentillä, jotta lopputulos olisi ryhdikäs, laadukas kansallispukukangas. Koneellisesti sellaista kangasta ei pysty valmistamaan. Kansanomaisen parkkumin pinta on rouhea, elävä ja karkea. Sitä ei tällä langalla pysty tekemään. Kompromissiin on ollut tyytyminen, kun parempaa vaihtoehtoa ei ole ollut, eikä aikaa tai intressejä etsiä sellaisia. Tekstiiliteollisuuden Fårö-lanka sopii joihinkin karkeimpiin parkkumeihin, muttei missään nimessä kaikkiin. Tuo tex 84, jota nyt vielä käytämme, on loppumassa. Toimittajien mukaan sen menekki ei ole tarpeeksi suurta, että ottaisivat uuden erän varastoon. Uusi erä on 500 kg.
Kansallispukualan toimijat ovat yhteistyöpalavereissa etsineet ratkaisua tähän asiaan. Nyt on päädytty yrittämään sellaista, että kaikki toimijat osallistuvat raakalankaerän hankintaan yhdessä ja lankoja värjäytetään sitten tarpeen mukaan. Hankittava lanka on tietenkin tätä samaa, joka nytkin on käytössä, koska se on vaihtoehdoista se, joka soveltuu koneelliseen kudontaan. Saatavana olisi ilmeisesti myös karstalankaa, jota ennen tätä nykyistä lankaa sai. Se oli erinomaista taitavan käsinkutojan käsissä, sitä oli miellyttävä ja joutuisa (suhteellista...) kutoa ja lopputulos vastasi esikuvien kankaita. Kumpikaan toimittajista ei ole halukas ottamaan tätä lankaa varastoonsa yhtään, koska saamansa palautteen mukaan se ei sovellu edes käsin kudontaan.
Monilla on mielikuva siitä, miten yrittäjät ovat rikkaita, firmahan kaiken maksaa ja jos katsoo vaikka miun hinnastoa, niin siltähän se saattaa näyttää, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista. No, eipä tule. Todellisuudessa miulle jää keskimäärin vähemmän rahaa kuin peruspäivärahalla olevalle työttömälle. En usko, että nuo langantoimittajatkaan varsinaisesti kierivät rahassa. Ymmärrän liiketoiminnan lainalaisuudet.
Mie olen sillä tavalla hölmö ja tunteellinen, että miun mielestä suomalaisessa kansallispuvussa on kyse jostain muusta kuin liiketoiminnasta. Mie teen aika paljon töitä ihan koko kansallispuvun eteen, välittämättä siitä kilahtaako siitä euroja miun, jonkun toisen tai kenenkään kassaan. Ja sehän on tietysti miun oma valinta, eikä miulla ole oikeutta edellyttää sitä muilta. Sitä paitsi moni varmaan kokee miun tekevän kansallispuvulle enemmän huonoa kuin hyvää. Voi olla niinkin, teen sitä, minkä itse koen hyväksi.
Yhteistyöpäivissä nousi esiin yksi minua syvästi järkyttänyt asia: me kansallispuvun "hyväksi" toimivat tahot olemme eri puolilla! Meille kansallispuku merkitsee eri asioita. Miellämme kansallispuvun erilaisena ja haluamme viedä sitä eri suuntiin. Kukaan ei voi päättää, mikä on "oikea" suunta, koska kyse on mielipideasiasta. Minä tiedän, etten voi joustaa omasta kannastani, miten voisin edellyttää, että toiset joustaisivat?
Laskin, että sen paremmin soveltuvan langan 500 kg:n erän ostaminen ja värjäyttäminen maksaisi korkeintaan 20 000 euroa (jos se on saman hintaista kuin tämä, jota nyt ollaan ostamassa). Sillä kutoisi kansallispukukankaita nykyisellä tahdilla 20-30 vuoden tarpeiksi. Sillä pelastettaisiin iso osa siitä arvokkaasta työstä, jota Suomen kansallispukuneuvosto teki 30 vuotta. 20 000 euroa. Niin vähän, mutta liian paljon miulle.
Itkettää.
Ymmärrän itkusi syyn, eikä tämä asiantuntematon kommenttini varmasti auta, joten pyydän: älä ärsyynny. Minulle tuli vain mieleen, että ne kansannaiset parisataa vuotta sitten kutoivat hamekankaansa itse ja lanka ei taatusti ollut niin ohutta kuin tex 84, vaan vähän rouheampaa ja varmasti myös epätasaisempaa karstalankaa suomen lampaan villasta. Eiks sellanen kelpais tänäänkin. Pienen pienet maalaiskehräämöt vois tuollaista tuottaa, ainakin niiden kanssa voi hyvin neuvotella. Minäkin käyn tuon Hiirolan kehräämön kanssa suotuisissa merkeissä neuvottelua pienestä erästä Zs- kierteisetä lankaa neulakintaisiin, niin olisivathan kansallispukujen tekijät paljon suurempi valtti neuvotteluissa omien tarpeittensa mukaiselle langalle.
VastaaPoistaMinuakin meinaa alkaa itkettää, kun tätä luen. Toivottavasti pystytte porukalla hankkimaan lankaa, vaikka aika hurjalta tavoitteelta tuo kuulostaakin. Kunpa kansallispuvusta tulisi uusi huippumuoti-ilmiö (vaikka Niinistöjen esimerkin innottamana), jotta langan valmistaminenkin kannattaisi.
VastaaPoistaLeena, tuokin on yksi mahdollisuus, muttei sekään tule ilman ongelmia. Tasalaatuisen langan saatavuus olisi oltava jatkuvaa.
VastaaPoistaSusanna, jotenkin tämä on pakko ratkaista, saa nähdä ratkeaako paremmin vai huonommin. Mutta siis, huomasithan sie, että se Niinistö-juttu oli aprillipila?!? :D Mut jos ne vaikka sais asiasta vihiä ja ottais onkeensa ;)
Kiva kun suhtauduit noin. En nyt mainitse tuota pikkuista vanhanaikaisin konein toimivaa Hiirolan kehräämöä nimeltä, ettei menis mainostamisen puolelle, mutta ainakin sinne kannattaisi lähettää neuvottelijoita. Minulla on tälläistä tuntumaa, että tex 90x3 kampalanka on kehitelty yhteistyössä Korsnäsin paidan tekijöiden kanssa. Ja kerran kun olin etsimässä sopivaa lankaa setupitsiin, niin johtaja K. etsi jostain varastosta laatikon ohutta Z-kerrattua lankaa jota joku kanasallispukujen tekijä oli pyytänyt hamekankaaseen. Valkoista oli, joten itse varmaan värjäytti tai värjäsi. Mikseivät sitten tekis teille sopivan paksuista karstaa, ois se kumminkin tasalaatuisempaa kuin käsinkehrätty, vaikka entisajan nainen ois ollut kuinka hyvä kehrääjä tahansa. Minulle ammatti-ihminen on kertonut, että tuo kotitekoinen lanka oli vielä niin, että loimena oli toiseen suuntaan kierrettyä lankaa kuin kuteena, ja näin saatiin kankaaseen kiiltoa. Haa- silloin ois toinenkin Z- langan pyytäjä. Siitä jatkuvuudesta,kysyntähän sen säätelee, sopimus juttu ja tuo tex90x3 on jo lankakarttalankana.
VastaaPoistaKyllä täällä saa hyviä juttuja mainostaa ja Pirtin kehräämön mainita :) Tässä on vähän muitakin mutkia matkassa ja tällä kertaa saatamme joutua taipumaan yhteiseen päätökseen, mutta sama asia lienee edessä taas muutaman vuoden päästä ja siiheksi voisi ehtiäkin.
VastaaPoistaVoi harmi, tässä taas yksi esimerkki siitä, että käsityö on pienten toimijoiden käsissä, joilla ei ole välttämättä perämettää myytäväksi tai sukanvarteen sullottuna materiaalien hankintaa varten (niin ja varastointikustannuksiin yms).
VastaaPoistaVoisiko perustaa säätiön, joka ottaisi vastaan lahjoituksia tähän tarkoitukseen? Täällä pienlahjoittaja valmiina!
Sari, hieno idea tuokin :) Riittäisiköhän lahjoittajia? Sitten vaan joku reipas perustamaan :D
VastaaPoistaEsitin tuon lanka-asian yksinkertaisena, vaikka sivu- ja alajuonteita, joita siinä toki on. Se "vanhempi, parempi" lankakin vaatisi testausta, että varmasti sitten olisi hyvää ja toimivaa, sama juttu jos saisimme jonkun pienen kehräämön tuollaista tekemään.
Kansallispukujen parkkumiin käytettävän karstalangan pitäisi olla karkeaa, mutta notkeaa, kuohkeaa, mutta taipuisaa. Karkeus on se, mikä aiheuttaa ongelmia siksi, että kaikessa muussa langantuotannossa pyritään pehmeyteen ja siksi, että se tuo mukanaan jäykkyyden.
Sen lisäksi, että miulla ei ole rahaa, niin miulla ei ole myöskään aikaa korvauksetta etsiä, neuvotella jne.
En huomannut. Helvetti, että vihaan aprillipäivää. Mulla menee läpi ihan mikä vaan.
VastaaPoistaVoi ei, Susanna, sori. Mie oon kanssa niin helppo, että uskon mitä vaan...
VastaaPoistaTäällä taas! Käyn aika ajoin lukemassa tämän ja toisenkin lankatekstin. ;-)
VastaaPoistaTiina, niin miekii :)
PoistaJa täällä taas. Hmm. Kolmen vuoden välein.
VastaaPoistaYmmärtänet väsymyksen.
PoistaToki! Sitä on jokaisella vuorostaan. Jonain päivänä näköjään voimia ja vireyttä syö hämmennys ja epävarmuus, jolloin ne vievät naista eikä osaa keskittyä tähdellisiin hommiin. Kai se on vaan pudotettava hartiat alas, katsottava pihalle aurinkoon ruskan väreihin ja hengitettävä muutamia kertoja pitkään ulospäin. Parempia voimia, Soja!
Poista