Suorasarafaanin ohjeella voi tehdä vaikkapa tällaisen ihanuuden!
torstai 29. syyskuuta 2011
Arvontaa kehiin!
Laskuri juoksee kohta viittätuhatta! Olen onnellinen ja iloinen ahkerista lukijoista sekä ohimennen piipahtajista! Nyt laitetaankin pystyyn arvonta! Tähän blogimerkintään 16.10.2011 mennessä kommentoineiden kesken arvon kaksi suorasarafaanin ohjetta sekä kaksi viiden kansallispukukortin nippua. Kortteja pääsee katsomaan täällä.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Puotia ja harrastuksia
Olen odottanut Folkjamin rantautumista tänne meidän nurkalle siitä saakka, kun kehittivät sen. Viime viikolla vihdoin pääsin koittamaan! Miehän käyn zumbassa ja suureksi ihmeekseni hurahdin siihen täysin. Eka Folkjam-tunti oli pikkuisen turhan helppo, olisin kaivannut vähän enemmän haastetta, mutta uskon että tässä syksyn mittaan sitäkin tulee ihan riittävästi. Helppous voi johtua siitäkin, että miulla on "tää hämärä tanhumenneisyys ja pirtanauhaa piirongis" (lainaus Virkkukoukkuselta :) ), joten askeleet ovat jossain syvyyksissä tallessa. Hauskaa oli joka tapauksessa ja virkistävää vaihtelua zumban lattarirytmeille. Suosittelen lämpimästi!
Olen nyplännyt joskus käsi- ja taideteollisessa pari 10 cm pätkää ja todennut silloin, että eipä ollut miun laji. No, tässä kymmenen vuoden aikana on muuttunut aika moni asia miun lajiksi ja kärsivällisyys kasvanut vuoren verran. Osaisin varmaan harjoitella nypläämistä itseksenikin, mutta kun teen täällä kotona töitä, niin sitten harrastaessa on sellainen olo, että kun kerran tekee jotain, niin pitäisi tehdä niitä töitä. Niinpä menin työväenopiston kurssille. Kaikenlaisten päällekkäisyyksien takia pääsin sinne ensimmäistä kertaa eilen. Sain aikaiseksi tämän:
Se on n. 1,5 cm leveää, muistaakseni "kuuden parin uttia". Samaan pätkään kokeilin kolmea vähän erilaista juttua. Tuo kuvan oikea reuna on aloituspää, siinä on tuollaiset pienet pykälät kummassakin reunassa. Sitten tein vähän matkaa niin, että neula laitetaankin solmun toiselle puolen ja silloin reunoista tuli "suorat". Ja loppupätkässä on jätetty toisesta reunasta yksi pari pois. Hauskaa, addiktoivaa ja hartiat tappavaa touhua! Ihan muuten vaan en tuonne mennyt. Tässä työrintamalla on sen verran kaikenlaista kivaa viritystä, etten edes kaipaa uusia haasteita. Haaveilen tekeväni joskus maailmassa itselleni Kivennavan äyrämöispuvun mahdollisimman kokonaan itse. Kun nyt aloitan tuon nypläämisharjoittelun, niin ehkä parin vuoden päästä olen siinä vaiheessa, että käsialani tyydyttää itseäni ja voin tehdä nuo pitsit. Nyplääjiäkään ei mahdottomasti ole, joten kukapa tietää, mitä tästä vielä poikii!
Kivennavasta puheenollen, ensi viikolla pitäisi aloitella asiakkaalle Kivennavan paitaa. Tuo rekko on suuritöinen, mutta itseluottamukseni kasvoi Kuolemajärven rekon myötä niin, ettei haaste hirvitä. Paljon aikaa ja valoa, niin eiköhän tuo synny.
Tilasin nettisivujeni tekijältä verkkokaupan ja ihmettelin, kun siitä vaan ei tule ilmoitusta, että olisi valmis. Viime viikolla sitten seikkailin sivujen hallinnassa ja huomasin, että sehän ON auki! Miulla on siis nyt netissä Puoti! Siellä on vielä vähän tyhjää, mutta yritän tässä mahdollisimman nopeaan tahtiin saada tuotteet sinne "hyllyille". Kuvaaminen, mittaaminen, laskeminen ja verkkokauppaan näpytteleminen ottaa aikaa. Assistentti olisi kiva...
Tuon Puodin laitteleminen, kurssien valmistelu ja kaikenlainen paperityö on viime viikkoina vienyt lähes kaiken työaikani - ja vähän ylikin (tai no, miten se mitataan, yrittäjät ovat kuulemma aina töissä...). Jossain väleissä ehdin ommella Vehkalahden tykkimyssyn. Se on samanlainen kuin Virolahden myssy ja tehtiin tästä samasta nauhastakin, joten enpä ota uutta kuvaa. Pitsi on erilainen, floderi sekin, mutta ehkä "oikea floderi" kun Virolahdessa on jokin sovellus. Hmm... olen siis nyplännyt tuon pienen pätkän ja nämä ovat miulle aika hepreaa vielä :D Molemmat floderit nypläsi Annikka Eilola.
Eilen tein pienet muutokset sielunlämmittäjän kaavaan ja vein sen kopioitavaksi! Kohta niitä ja ohjeita saa!
Lauantaina on Jyväskylässä Kansallispukukeskuksessa Kansallispuvun synttärit. Siellä esitellään Kuolemajärven tarkistettu kansallispuku ja me tekijätkin olemme vähän äänessä (pitää kai vähän miettiä, että mitäs sitä puhuis). Sitten on kansallispukutarvikkeiden myyntitori, jossa mie olen Alavan Tarjan kanssa myymässä kaikkea, mitä meidän nurkista löytyy! Siellä on kiilaferrejä, kankaita, hyllyjen kätköistä löytyviä pieniä tarvikkeita, sarafaaneja, suhaita, sielunlämmittäjän ohjeita ja kaavoja, nauhoja, neuloja, lankoja, tärkkiä... Kansallispukuklinikkaa, kansantanssiesityksiä, keskuksen ja museon näyttelyt... katso linkistä tarkemmin!
Olen nyplännyt joskus käsi- ja taideteollisessa pari 10 cm pätkää ja todennut silloin, että eipä ollut miun laji. No, tässä kymmenen vuoden aikana on muuttunut aika moni asia miun lajiksi ja kärsivällisyys kasvanut vuoren verran. Osaisin varmaan harjoitella nypläämistä itseksenikin, mutta kun teen täällä kotona töitä, niin sitten harrastaessa on sellainen olo, että kun kerran tekee jotain, niin pitäisi tehdä niitä töitä. Niinpä menin työväenopiston kurssille. Kaikenlaisten päällekkäisyyksien takia pääsin sinne ensimmäistä kertaa eilen. Sain aikaiseksi tämän:
Se on n. 1,5 cm leveää, muistaakseni "kuuden parin uttia". Samaan pätkään kokeilin kolmea vähän erilaista juttua. Tuo kuvan oikea reuna on aloituspää, siinä on tuollaiset pienet pykälät kummassakin reunassa. Sitten tein vähän matkaa niin, että neula laitetaankin solmun toiselle puolen ja silloin reunoista tuli "suorat". Ja loppupätkässä on jätetty toisesta reunasta yksi pari pois. Hauskaa, addiktoivaa ja hartiat tappavaa touhua! Ihan muuten vaan en tuonne mennyt. Tässä työrintamalla on sen verran kaikenlaista kivaa viritystä, etten edes kaipaa uusia haasteita. Haaveilen tekeväni joskus maailmassa itselleni Kivennavan äyrämöispuvun mahdollisimman kokonaan itse. Kun nyt aloitan tuon nypläämisharjoittelun, niin ehkä parin vuoden päästä olen siinä vaiheessa, että käsialani tyydyttää itseäni ja voin tehdä nuo pitsit. Nyplääjiäkään ei mahdottomasti ole, joten kukapa tietää, mitä tästä vielä poikii!Kivennavasta puheenollen, ensi viikolla pitäisi aloitella asiakkaalle Kivennavan paitaa. Tuo rekko on suuritöinen, mutta itseluottamukseni kasvoi Kuolemajärven rekon myötä niin, ettei haaste hirvitä. Paljon aikaa ja valoa, niin eiköhän tuo synny.
Tilasin nettisivujeni tekijältä verkkokaupan ja ihmettelin, kun siitä vaan ei tule ilmoitusta, että olisi valmis. Viime viikolla sitten seikkailin sivujen hallinnassa ja huomasin, että sehän ON auki! Miulla on siis nyt netissä Puoti! Siellä on vielä vähän tyhjää, mutta yritän tässä mahdollisimman nopeaan tahtiin saada tuotteet sinne "hyllyille". Kuvaaminen, mittaaminen, laskeminen ja verkkokauppaan näpytteleminen ottaa aikaa. Assistentti olisi kiva...
Tuon Puodin laitteleminen, kurssien valmistelu ja kaikenlainen paperityö on viime viikkoina vienyt lähes kaiken työaikani - ja vähän ylikin (tai no, miten se mitataan, yrittäjät ovat kuulemma aina töissä...). Jossain väleissä ehdin ommella Vehkalahden tykkimyssyn. Se on samanlainen kuin Virolahden myssy ja tehtiin tästä samasta nauhastakin, joten enpä ota uutta kuvaa. Pitsi on erilainen, floderi sekin, mutta ehkä "oikea floderi" kun Virolahdessa on jokin sovellus. Hmm... olen siis nyplännyt tuon pienen pätkän ja nämä ovat miulle aika hepreaa vielä :D Molemmat floderit nypläsi Annikka Eilola.
Eilen tein pienet muutokset sielunlämmittäjän kaavaan ja vein sen kopioitavaksi! Kohta niitä ja ohjeita saa!
Lauantaina on Jyväskylässä Kansallispukukeskuksessa Kansallispuvun synttärit. Siellä esitellään Kuolemajärven tarkistettu kansallispuku ja me tekijätkin olemme vähän äänessä (pitää kai vähän miettiä, että mitäs sitä puhuis). Sitten on kansallispukutarvikkeiden myyntitori, jossa mie olen Alavan Tarjan kanssa myymässä kaikkea, mitä meidän nurkista löytyy! Siellä on kiilaferrejä, kankaita, hyllyjen kätköistä löytyviä pieniä tarvikkeita, sarafaaneja, suhaita, sielunlämmittäjän ohjeita ja kaavoja, nauhoja, neuloja, lankoja, tärkkiä... Kansallispukuklinikkaa, kansantanssiesityksiä, keskuksen ja museon näyttelyt... katso linkistä tarkemmin!
tiistai 20. syyskuuta 2011
Duuni kuin kulttuurielämys
Toissa viikonlopun olin Turussa pitämässä Käspaikkakerholaisille suhaikurssia. Todella hauska porukka ja ahkerat naiset tekivät sarafaanien nuttuja eli suhaita iloisen rupattelun lomassa. Ihan valmista ei tullut, mutta hyvään vaiheeseen kuitenkin ja loppumetreille tukena ovat Taina Kankaan hyvät ohjeet.
Yövyin Halikossa, ystäväni luona. Nautin laiskasta jutustelusta ja hyvästä ruuasta. Ikävöin ystäviäni, jotka ovat muuttaneet kuka minnekin kauas. Ymmärrän toisaalta, että aikataulujen, lasten, töiden kudelmassa ystävien tapaamiset ovat helmiä. En liene ainoa, jonka kudelmassa alku- ja toivottavasti myös loppupäässä on runsaammin helmiä, keskivaiheilla harvemmassa, mutta sitäkin kirkkaampina. Itsesäälin hetkinä kuvittelen, että jos ystäväni asuisivat ihan lähellä, tapaisimme useammin ja spontaanimmin. Hah, milloin muka? Sen todistaa jo sekin, että onhan miulla ystäviä täällä lähelläkin. Niin vaan kalenterista katsotaan parin kuukauden päähän, että jos vaikka kaikille sopisi istua iltaa samana lauantaina!
Kilometrejä Turun reissulla tuli reilut 1000. Alkuviikko meni suhaikurssista toipuessa sekä kansallispukukurssiin ja viikonlopun sielunlämmittäjäkurssiin valmistautuessa. Ihanaa, että tuo kansallispukukurssi on nyt iltapäivällä! Ja vielä ihanampaa on se, että ekaa kertaa ikinä miulla on monta (6 tai 7) opiskelijaa, jotka ovat samassa vaiheessa, aloittamassa paitaa! He tekevät eri paitoja, mutta se ei haittaa, samanlaisia katesaumoja niihin kaikkiin ommellaan. Kansallispukukurssit ovat usein hyvin hektisiä, koska pahimmillaan 15 kurssilaista tekee eri puvun eri osaa ja opettajan pitää olla kartalla niistä kaikista ja pystyä vaikeatkin tekniikat opettamaan. Aika ei vaan riitä. Mutta nyt siis on ihannetilanne, kun vielä "vanhat" opiskelijat (terkkuja vaan, ihan nuoria neitosiahan työ kaikki ootte, mieleltänne ainakin!) jatkavat siitä, mihin keväällä jäivät ja osaavat sen tehdä aika pienillä neuvoilla.
Loppuviikon jatkoin nettimatkailua pitkin 1700-1900-lukujen Karjalaa ja Venäjää haalien sielunlämmittäjäaineistoa. Löytyihän sitä, ja koin pienempiä ja isompia tyytyväisyyden hetkiä, kun asiat hahmottuivat ja loksahtelivat kohdalleen! Perjantaina junailin Helsinkiin. Illalla pidin luennon sielunlämmittäjistä ja siitä jatkoimme sitten kurssia, joka kesti sunnuntaihin saakka. Kurssilla 11 opiskelijaa valmisti itselleen sielunlämmittäjän - tai melkein, kukaan ei saanut tuossa ajassa ihan valmiiksi saakka, hyvään vaiheeseen kuitenkin!
Opiskelijat olivat erittäin ahkeria, toimeentarttuvia ja itseohjautuvia. Ja koska kaikki tekevät samaa asiaa, on opettaminen sujuvaa ja mukavaa. Opiskelijat myös kysyivät reippaasti toisiltaan, mikä tietysti helpottaa opettajan hommaa, mutta on miusta myös hyvä kokemus opiskelijoille moneltakin kannalta.
Kauniit kankaat muotoutuivat ahkerissa käsissä vaatteiksi, saivat ihastuttavat poimunsa ja täydellistyivät kulta- ja hopeanauhojen komennossa. Sitä katsellessa tunsin samanlaista lämpöä sielussa, kuin vaikka hyvässä konsertissa tai tanssiesityksessä. Nimen, sielunlämmittäjä, ajatellaan kai tulevan siitä, että se peittää vartalon rinnan yläpuolelta vyötärön alapuolelle - onko sielu siellä? Alan muuttaa ajatustapaani: ehkä se on näiden katselu, joka lämmittää sielua! Mikä onni tehdä tällaista työkseen!
Helsingissä yövyin Ingan luona, hän järjesti tuon kurssin. Majoitus oli hotellitasoa ja illat istuimme nenä kiinni tietokoneen ruudussa ja vaihdoimme kansallispuku- ja sarafaanikuvia ja luentoja kuin lapsena kiiltokuvia :D herkutellen piirakoilla ja shampanjalla! Kiitos Inga!
Tämä postaus se vaan jatkuu ja jatkuu, mutta kun niin paljon tärkeää on tapahtunut, enkä ole ehtinyt niistä raportoida! Pikkuisen vielä, jaksatko?
Oma sielunlämmittäjäni pääsi taas tositoimiin, kun olin eilen Imatran Seudun Kalevalaisten kekri-juhlassa HIljan pihassa. Pukutoiveena oli kansan- tai kansallispuku ja koska halusin hienostella sielunlämmittäjälläni, laitoin sarafaanin.
Yövyin Halikossa, ystäväni luona. Nautin laiskasta jutustelusta ja hyvästä ruuasta. Ikävöin ystäviäni, jotka ovat muuttaneet kuka minnekin kauas. Ymmärrän toisaalta, että aikataulujen, lasten, töiden kudelmassa ystävien tapaamiset ovat helmiä. En liene ainoa, jonka kudelmassa alku- ja toivottavasti myös loppupäässä on runsaammin helmiä, keskivaiheilla harvemmassa, mutta sitäkin kirkkaampina. Itsesäälin hetkinä kuvittelen, että jos ystäväni asuisivat ihan lähellä, tapaisimme useammin ja spontaanimmin. Hah, milloin muka? Sen todistaa jo sekin, että onhan miulla ystäviä täällä lähelläkin. Niin vaan kalenterista katsotaan parin kuukauden päähän, että jos vaikka kaikille sopisi istua iltaa samana lauantaina!
Kilometrejä Turun reissulla tuli reilut 1000. Alkuviikko meni suhaikurssista toipuessa sekä kansallispukukurssiin ja viikonlopun sielunlämmittäjäkurssiin valmistautuessa. Ihanaa, että tuo kansallispukukurssi on nyt iltapäivällä! Ja vielä ihanampaa on se, että ekaa kertaa ikinä miulla on monta (6 tai 7) opiskelijaa, jotka ovat samassa vaiheessa, aloittamassa paitaa! He tekevät eri paitoja, mutta se ei haittaa, samanlaisia katesaumoja niihin kaikkiin ommellaan. Kansallispukukurssit ovat usein hyvin hektisiä, koska pahimmillaan 15 kurssilaista tekee eri puvun eri osaa ja opettajan pitää olla kartalla niistä kaikista ja pystyä vaikeatkin tekniikat opettamaan. Aika ei vaan riitä. Mutta nyt siis on ihannetilanne, kun vielä "vanhat" opiskelijat (terkkuja vaan, ihan nuoria neitosiahan työ kaikki ootte, mieleltänne ainakin!) jatkavat siitä, mihin keväällä jäivät ja osaavat sen tehdä aika pienillä neuvoilla.
Loppuviikon jatkoin nettimatkailua pitkin 1700-1900-lukujen Karjalaa ja Venäjää haalien sielunlämmittäjäaineistoa. Löytyihän sitä, ja koin pienempiä ja isompia tyytyväisyyden hetkiä, kun asiat hahmottuivat ja loksahtelivat kohdalleen! Perjantaina junailin Helsinkiin. Illalla pidin luennon sielunlämmittäjistä ja siitä jatkoimme sitten kurssia, joka kesti sunnuntaihin saakka. Kurssilla 11 opiskelijaa valmisti itselleen sielunlämmittäjän - tai melkein, kukaan ei saanut tuossa ajassa ihan valmiiksi saakka, hyvään vaiheeseen kuitenkin!
Opiskelijat olivat erittäin ahkeria, toimeentarttuvia ja itseohjautuvia. Ja koska kaikki tekevät samaa asiaa, on opettaminen sujuvaa ja mukavaa. Opiskelijat myös kysyivät reippaasti toisiltaan, mikä tietysti helpottaa opettajan hommaa, mutta on miusta myös hyvä kokemus opiskelijoille moneltakin kannalta.
Sielunlämmittäjiä alkoi syntyä monenlaisista...
...monen värisistä kankaista.
Tätä ihanaa silkkiä oli 1,1 m, leveys 110 cm. Tuon kokoiseen sielunlämmittäjään ilman jatkoksia olisi tarvittu 2,2 m 140 cm leveää kangasta! Tingimme n. 7 cm takakappaleen leveydestä ja käytimme kalliin kankaan hyvin tarkkaan hyväksi tilkuttelemalla ja - simsalabim - sehän riitti! Tästä mie tykkään!
Luulitteko, että jäi hukkapaloja? Ei jäänyt, lopuista tilkuista tuli olkaimet ja mie sain viimeisen tilkun muistoksi :)
Kokoamistahan tuollaisessa palapelissä on, mutta kokonainen siitä tuli!
Ja sinne poimujen sekaan katoavat jatkosaumat.
Hopean hohtoa,
...kullan kimallusta.
Kauniit kankaat muotoutuivat ahkerissa käsissä vaatteiksi, saivat ihastuttavat poimunsa ja täydellistyivät kulta- ja hopeanauhojen komennossa. Sitä katsellessa tunsin samanlaista lämpöä sielussa, kuin vaikka hyvässä konsertissa tai tanssiesityksessä. Nimen, sielunlämmittäjä, ajatellaan kai tulevan siitä, että se peittää vartalon rinnan yläpuolelta vyötärön alapuolelle - onko sielu siellä? Alan muuttaa ajatustapaani: ehkä se on näiden katselu, joka lämmittää sielua! Mikä onni tehdä tällaista työkseen!
Helsingissä yövyin Ingan luona, hän järjesti tuon kurssin. Majoitus oli hotellitasoa ja illat istuimme nenä kiinni tietokoneen ruudussa ja vaihdoimme kansallispuku- ja sarafaanikuvia ja luentoja kuin lapsena kiiltokuvia :D herkutellen piirakoilla ja shampanjalla! Kiitos Inga!
Tämä postaus se vaan jatkuu ja jatkuu, mutta kun niin paljon tärkeää on tapahtunut, enkä ole ehtinyt niistä raportoida! Pikkuisen vielä, jaksatko?
Oma sielunlämmittäjäni pääsi taas tositoimiin, kun olin eilen Imatran Seudun Kalevalaisten kekri-juhlassa HIljan pihassa. Pukutoiveena oli kansan- tai kansallispuku ja koska halusin hienostella sielunlämmittäjälläni, laitoin sarafaanin.
Kuva: Sisko-Liisa Häyhä
"Oikeat" työt ovat tässä matalaliidossa jääneet vähän sivummalle. Tajusin viikonloppuna, että edellinen vapaapäiväni oli 4.9.! Sen kunniaksi lähdin iltapäiväksi Citymarketin mammuttimarkkinoille :D No, ehkä on aiheellista pitää ihan oikea vapaapäivä tässä pian. Viikonloppuna on esikoisen 10-vuotispäivät, joten hulinaa on tiedossa! Vehkalahden tykkimyssy on työn alla ja nyt aion parkkeerata sohvalle sen kanssa ja laittaa tallentavalta kovalevyltä Kotikatua pyörimään!
perjantai 2. syyskuuta 2011
Ruuhkasyksy
Tänään on opekokous, ensi viikolla alkaa Imatran työväenopiston kansallispukukurssi. Torstaina Lahteen yhteistyöpalaveriin. Sitten viikonloppuna Turkuun suhai-kurssia pitämään ja seuraavana Helsinkiin, sielunlämmittäjien merkeissä. Välissä yksi viikonloppu esikoisen synttäreitä ja taas mennään: Jyväskylään kansallispuvun synttäreille, Lappeenrantaan sarafaanikurssin luentoa ja infoa pitämään, Helsinkiin kansallispukujen huollosta ja pukeutumisesta puhumaan, Joutsaan pitämään askartelukurssia ja sitten taas joka toinen viikonloppu Lappeenrannassa sarafaanikurssilla... Ja siinä välissä tietysti näitä töitä.
Hassua, miten nämä riennot kasaantuvat. Puhelin alkaa soida ja sähköposti kilahdella, kalenteri täyttyy ja ihan hyvä niin. Kun tämä ruuhka on tarvottu läpi, voi olla että saan taas nyhrätä täällä pajalla ihan rauhassa kuukausitolkulla. Ja siinä vaiheessa takuulla myös tarvitsen sitä!
Loman jälkeinen töiden aloitus on ollut innokasta, mutta työrintamalla on outo kuoppa. Joitakin töitä on kyllä luvattuna, mutta erinäisten sattumien tuloksena en ole päässyt niitä tekemään. Jostain puuttuu, tarvikkeita, jostain tietoja, joku on tilattu myöhemmäksi ja jotain peruuntui välistä. Loman jälkeisessä rahapulassa tämä ei ole yhtään hyvä juttu.
Tuossa "kuopassa" on ollut se hyvä puoli, että olen ehtinyt tehdä Kuolemajärven huntua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja...
Mallipukuhan on muuten raadissa hyväksytty, mutta huntu ei sellaisenaan ollut hyvä. Olen tehnyt niin monta huntua, etten enää muistakaan. Päämäärä on tullut lähemmäs kokeilujen myötä ja eilinen versio lienee jo tosi lähellä, mutta siinäkin yksi kohta ei vaan nöyrry miulle. Nyt tuntuu siltä, että parempaan mie en pysty. Laitoin asiantuntijalle kuvia ja odottelen jännityksellä "tuomiota".
Kunhan posti aukeaa, lähden hakemaan floderipitsin Vehkalahden tykkimyssyä varten. Koppa on jo pehmustettu villavatiinilla ja toivon kovasti, että nauha, jolla myssy päällystetään ja josta tulee rusetti, ilmestyisi tänään postilaatikkoon. Opekokouksen vuoksi en ehdi sitä alkaa ommella, mutta pääsisin ainakin heti maanantaiaamuna hommaan kiinni. Tykin ompelen tänään.
Viikonloppuna vietimme kuopuksen 5-vuotispäiviä. Oikeastaan juhlinta alkoi "kaverisynttäreillä" jo torstaina, 4 Lellun ystävää oli juhlimassa ja sitten myöhemmin tulivat heidän vanhempansa. Perjantaina ja lauantaina jatkettiin juhlia ja vielä yhdet vieraat jäivät sunnuntaillekin. Nämä lasten synttärit aiheuttavat vähän päänvaivaa, kun ei jaksaisi päivätolkulla juhlia: leipomuksia pitää tehdä useampi satsi, kun kermat happanevat, ja lapsilla menevät rytmit ja syömiset sekaisin. Toisaalta monet synttärivieraista käyvät meillä lähinnä lasten synttäreillä ja siksi olisi ihanaa ehtiä jokaisen kanssa todella seurustella ja lasten touhuta. En ole keksinyt järkevää ratkaisua, mutta eipä näitä synttäreitä toisaalta enää mahdottoman montaa vuotta tarvitse järjestää.
Synttärisankari tuuskahti lauantaina rappusissa niin, että alahuuli oli molemmin puolin haavoilla. Tällä kertaan ei sentään mennyt läpi asti, kuten 2,5 vuotta sitten, kun likat laskivat stigalla puuta päin. Tuon stiga-onnettomuuden muistona Lellulla on alahuuli epäsymmetrinen, toinen puoli on arpeutumisen takia pallukka. No, maanantaiaamuun asti alahuuli oli kauniin symmetrinen :P Sitten turvotus laski.
Sunnuntaina kävelimme läheiselle leikkikentälle. Lellulla on "läpinäkyviä ystäviä". Yksi niistä on hänen isoveljensä ja loput vaan lapsia. Niitä on ollut niin kauan, kun Lellu on puhunut. Ne kasvavat, niillä on nimet, luonteet ja ulkonäkö. Ja ne siis pysyvät samoina vuodesta toiseen. Välillä Lellu riitelee niiden kanssa, välillä joku niistä voittaa Lellun pelissä ja sehän on tietysti paha paikka (Kerran Lellu tuumasi, kun Anni oli voittanut hänet jossain kisassa, että: "Se on varmaan ehtinyt harjoitella, ennenkuin mie keksin sen!"). Lellu leikkii niiden kanssa ja ne saattavat ihan yllättäen alkaa jutella jotain tai tehdä jotain hassua. Lellulla on pieneksi tytöksi valtavan kokoiset tunteet ja hän tuntuu olevan oppikirjaesimerkki siitä, miten lapsi harjoittelee niitä isoja tunteita leikin avulla. Toiset siirtävät ne tunteet nukkeleikkeihin, Lellulla on päässään rivi roolihenkilöitä. Hän on kyllä hyvin tietoinen siitä, että ne ovat vain hänen päässään, eivätkä ole oikeita. Ne lapset ovat niin elävän oloisia, että joskus on käynyt mielessä sekin, että meillä asustelee seitsemän lapsikummitusta... . No, siihen sunnuntaiaamuun: Kävellessämme Lellu totesi: "Äiti, mie lähetin Annin ja Nooran pelkissä bikineissä etelänavalle". Kysyin, että miksi ihmeessä, niillehän tulee kylmä. Johon neiti selitti, että ne kiusasivat häntä ja hän haluaa, että ne "kärsii ja kuolee" sinne! Myöhemmin Lellu sanoi, että siellä on pingviineitä ja jääkarhuja ja ne syövät Annin ja Nooran. Totesin, ettei etelänavalla ole jääkarhuja, johon Lellu että "äiti, se on miun päässä oleva etelänapa, siellä voi olla ihan mitä vaan!".
Kasvatamme kenties sosiopaattia. Seuraavaa kouluampujaa. Maanantaina neuvolassa kysyin apua neuvolaterkalta, joka lupasi kysäistä psykologilta. Odottelen soittoa. En niinkään pelkää sitä, mitä Lellun oma pää tuottaa ja mitä sieltä löytyy vaan sitä, että mie tai joku muu aikuinen kommentoi noihin puheisiin jotain sellaista, mikä vinksauttaa likan raiteiltaan. Muistan vielä omasta lapsuudesta, miten joku aikuisen puolihuolimattomasti heittämä juttu saattaa jäädä jonkinlaisena totuutena kummittelemaan päähän ja siihen voi uskoa ihan aikuiseksi saakka.
Niin, tasapuolisuuden vuoksi pitänee kertoa esikoisestakin: Tiiuska on tasapainoinen, siskostaan huolehtiva, ei huippusuosittu, mutta hänellä on monta kaveria. Tiiuska on tulossa murrosikään ja on erittäin innoissaan siitä. Mistä tulikin mieleen se facebookissa kiertänyt uutinen forssalaisesta äidistä, jonka mukaan 5-luokkalaisille ei saisi opettaa ihmisen lisääntymistä. Varmaan kaikki päivittelevät ja sarkastiset kommentit on jo tuolla facebookissa kirjoitettu, joten tyydyn vain toteamaan että taisin pilata meidän lapsiraukan. Hän ei ollut ihan ehtinyt vielä aloittaa neljättä luokkaa, kun kerroin ihan perusasioita ihmisen lisääntymisestä. Katsoin sen aiheelliseksi, koska neitokaisella on selkeitä murrosiän merkkejä ja menkat saattavat alkaa pian. Ja sen ihmisen biologian mukaan, jonka mie olen oppinut (jo 5-luokalla koulussa, mutta jo kaaauan sitä ennen kavereilta ja serkuilta), nuo liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa.
Hassua, miten nämä riennot kasaantuvat. Puhelin alkaa soida ja sähköposti kilahdella, kalenteri täyttyy ja ihan hyvä niin. Kun tämä ruuhka on tarvottu läpi, voi olla että saan taas nyhrätä täällä pajalla ihan rauhassa kuukausitolkulla. Ja siinä vaiheessa takuulla myös tarvitsen sitä!
Loman jälkeinen töiden aloitus on ollut innokasta, mutta työrintamalla on outo kuoppa. Joitakin töitä on kyllä luvattuna, mutta erinäisten sattumien tuloksena en ole päässyt niitä tekemään. Jostain puuttuu, tarvikkeita, jostain tietoja, joku on tilattu myöhemmäksi ja jotain peruuntui välistä. Loman jälkeisessä rahapulassa tämä ei ole yhtään hyvä juttu.
Tuossa "kuopassa" on ollut se hyvä puoli, että olen ehtinyt tehdä Kuolemajärven huntua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja...
Mallipukuhan on muuten raadissa hyväksytty, mutta huntu ei sellaisenaan ollut hyvä. Olen tehnyt niin monta huntua, etten enää muistakaan. Päämäärä on tullut lähemmäs kokeilujen myötä ja eilinen versio lienee jo tosi lähellä, mutta siinäkin yksi kohta ei vaan nöyrry miulle. Nyt tuntuu siltä, että parempaan mie en pysty. Laitoin asiantuntijalle kuvia ja odottelen jännityksellä "tuomiota".
Kunhan posti aukeaa, lähden hakemaan floderipitsin Vehkalahden tykkimyssyä varten. Koppa on jo pehmustettu villavatiinilla ja toivon kovasti, että nauha, jolla myssy päällystetään ja josta tulee rusetti, ilmestyisi tänään postilaatikkoon. Opekokouksen vuoksi en ehdi sitä alkaa ommella, mutta pääsisin ainakin heti maanantaiaamuna hommaan kiinni. Tykin ompelen tänään.
Viikonloppuna vietimme kuopuksen 5-vuotispäiviä. Oikeastaan juhlinta alkoi "kaverisynttäreillä" jo torstaina, 4 Lellun ystävää oli juhlimassa ja sitten myöhemmin tulivat heidän vanhempansa. Perjantaina ja lauantaina jatkettiin juhlia ja vielä yhdet vieraat jäivät sunnuntaillekin. Nämä lasten synttärit aiheuttavat vähän päänvaivaa, kun ei jaksaisi päivätolkulla juhlia: leipomuksia pitää tehdä useampi satsi, kun kermat happanevat, ja lapsilla menevät rytmit ja syömiset sekaisin. Toisaalta monet synttärivieraista käyvät meillä lähinnä lasten synttäreillä ja siksi olisi ihanaa ehtiä jokaisen kanssa todella seurustella ja lasten touhuta. En ole keksinyt järkevää ratkaisua, mutta eipä näitä synttäreitä toisaalta enää mahdottoman montaa vuotta tarvitse järjestää.
Synttärisankari tuuskahti lauantaina rappusissa niin, että alahuuli oli molemmin puolin haavoilla. Tällä kertaan ei sentään mennyt läpi asti, kuten 2,5 vuotta sitten, kun likat laskivat stigalla puuta päin. Tuon stiga-onnettomuuden muistona Lellulla on alahuuli epäsymmetrinen, toinen puoli on arpeutumisen takia pallukka. No, maanantaiaamuun asti alahuuli oli kauniin symmetrinen :P Sitten turvotus laski.
Sunnuntaina kävelimme läheiselle leikkikentälle. Lellulla on "läpinäkyviä ystäviä". Yksi niistä on hänen isoveljensä ja loput vaan lapsia. Niitä on ollut niin kauan, kun Lellu on puhunut. Ne kasvavat, niillä on nimet, luonteet ja ulkonäkö. Ja ne siis pysyvät samoina vuodesta toiseen. Välillä Lellu riitelee niiden kanssa, välillä joku niistä voittaa Lellun pelissä ja sehän on tietysti paha paikka (Kerran Lellu tuumasi, kun Anni oli voittanut hänet jossain kisassa, että: "Se on varmaan ehtinyt harjoitella, ennenkuin mie keksin sen!"). Lellu leikkii niiden kanssa ja ne saattavat ihan yllättäen alkaa jutella jotain tai tehdä jotain hassua. Lellulla on pieneksi tytöksi valtavan kokoiset tunteet ja hän tuntuu olevan oppikirjaesimerkki siitä, miten lapsi harjoittelee niitä isoja tunteita leikin avulla. Toiset siirtävät ne tunteet nukkeleikkeihin, Lellulla on päässään rivi roolihenkilöitä. Hän on kyllä hyvin tietoinen siitä, että ne ovat vain hänen päässään, eivätkä ole oikeita. Ne lapset ovat niin elävän oloisia, että joskus on käynyt mielessä sekin, että meillä asustelee seitsemän lapsikummitusta... . No, siihen sunnuntaiaamuun: Kävellessämme Lellu totesi: "Äiti, mie lähetin Annin ja Nooran pelkissä bikineissä etelänavalle". Kysyin, että miksi ihmeessä, niillehän tulee kylmä. Johon neiti selitti, että ne kiusasivat häntä ja hän haluaa, että ne "kärsii ja kuolee" sinne! Myöhemmin Lellu sanoi, että siellä on pingviineitä ja jääkarhuja ja ne syövät Annin ja Nooran. Totesin, ettei etelänavalla ole jääkarhuja, johon Lellu että "äiti, se on miun päässä oleva etelänapa, siellä voi olla ihan mitä vaan!".
Kasvatamme kenties sosiopaattia. Seuraavaa kouluampujaa. Maanantaina neuvolassa kysyin apua neuvolaterkalta, joka lupasi kysäistä psykologilta. Odottelen soittoa. En niinkään pelkää sitä, mitä Lellun oma pää tuottaa ja mitä sieltä löytyy vaan sitä, että mie tai joku muu aikuinen kommentoi noihin puheisiin jotain sellaista, mikä vinksauttaa likan raiteiltaan. Muistan vielä omasta lapsuudesta, miten joku aikuisen puolihuolimattomasti heittämä juttu saattaa jäädä jonkinlaisena totuutena kummittelemaan päähän ja siihen voi uskoa ihan aikuiseksi saakka.
Niin, tasapuolisuuden vuoksi pitänee kertoa esikoisestakin: Tiiuska on tasapainoinen, siskostaan huolehtiva, ei huippusuosittu, mutta hänellä on monta kaveria. Tiiuska on tulossa murrosikään ja on erittäin innoissaan siitä. Mistä tulikin mieleen se facebookissa kiertänyt uutinen forssalaisesta äidistä, jonka mukaan 5-luokkalaisille ei saisi opettaa ihmisen lisääntymistä. Varmaan kaikki päivittelevät ja sarkastiset kommentit on jo tuolla facebookissa kirjoitettu, joten tyydyn vain toteamaan että taisin pilata meidän lapsiraukan. Hän ei ollut ihan ehtinyt vielä aloittaa neljättä luokkaa, kun kerroin ihan perusasioita ihmisen lisääntymisestä. Katsoin sen aiheelliseksi, koska neitokaisella on selkeitä murrosiän merkkejä ja menkat saattavat alkaa pian. Ja sen ihmisen biologian mukaan, jonka mie olen oppinut (jo 5-luokalla koulussa, mutta jo kaaauan sitä ennen kavereilta ja serkuilta), nuo liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa.
torstai 18. elokuuta 2011
Testaaja hakusessa!
Monen vuoden "pitäis"-projektina on ollut sielunlämmittäjä. Se on sarafaanipukeutumiseen (=feresi) liittyvä liivimäinen, takaa komeasti poimutettu vaatekappale. Sielunlämmittäjä (ven. душегрея, dušegreja - vinkki: kopioi tuo kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu googlen kuvahakuun) puetaan rätsinän ja olkainhameen päälle, ilman nuttua. Sielunlämmittäjät on tietojeni mukaan valmistettu hienoimmista, mm. kultabrokadikankaista ja koristeltu niinikään kultanauhoilla. Suosittu väri on puna-kultainen. Joidenkin lähteiden mukaan sielunlämmittäjä on ollut morsiamen vaate, mutta ainakin venäjän puolen levinnäisyyden perusteella rohkenen vähän epäillä sitä tietoa. Selvitys on vielä työn alla, mutta itse vaate on valmis ja kaavat ja ohjeet viimeistä silausta vailla! Sielunlämmittäjiä on hyvin monenlaisia, pitempiä, lyhyempiä, tiukasti sidotuilla poimuilla, suurilla, avonaisilla poimuilla jne. Tämä toteuttamani on yksi versio. En ole nähnyt livenä yhtään sielunlämmittäjää, tämä kaava ja ohje perustuvat valokuviin ja siihen, mitä kuvittelen tietäväni kansanomaisesta kaavoituksesta ja työtavoista (ja äitini muutamia vuosia sitten kuvan perusteella tekemiin kahteen sielunlämmittäjään, joita olen tässä "vienyt pidemmälle"). Oma sielunlämmittäjäni on ommeltu suureksi osaksi koneella ja ohjeessakin neuvotaan tekemään niin, joskin se on helppo soveltaa käsinommeltavaksi, jos se on materiaalin kannalta mukavampaa.
Kaipaisin nyt paria henkilöä testaamaan kaavaa ja ohjetta! Oma sielunlämmittäjäni on S/M-kokoinen, joten olisi mukavaa, jos testattavat sielunlämmittäjät olisivat isompikokoisia. Testaajat saisivat olla jonkin verran ohjeiden perusteella ommelleita, mutta ammattilainen ei missään nimessä tarvitse olla! Annan siis tuohon käyttöön kaavan ja ohjeen ilmaiseksi ja jos niihin tulee jotain muutoksia, testaaja saa myös korjatut versiot ilmaiseksi. Annan myös (jos testaaja haluaa), kulta- tai hopeabrokadinauhaa sekä raavelia tukikankaaksi yhtä sielunlämmittäjää varten kummallekin testaajalle. Muut tarvikkeet (päällis- ja vuorikankaat, hakaset ja kanttinauhaa) testaaja hankkii ja maksaa itse. En ota vastuuta mahdollisista materiaalitappioista. Testaajat sitoutuvat valmistamaan sielunlämmittäjän näillä ohjeilla ja kaavoilla, ottamaan valokuvat valmistamastaan sielunlämmittäjästä (saan kuvat käyttööni, kuvaajan ja testaajan mainiten) sekä antamaan palautetta kaavan ja ohjeen toimivuudesta ja selkeydestä SYYSKUUN 2011 AIKANA. Jos innostuit, niin laita sähköpostia: soja@kansallispuku.com.
Pidän sielunlämmittäjäkurssin Helsingin Suomenkielisessä työväenopistossa 16.-19.8.! Perjantain luennolle mahtuu kurssilaisten lisäksi 10 kuulijaa, tervetuloa :)
Ihka uusi, ihana sielunlämmittäjäni ulkoili ensimmäisen kerran 13.8.2011 Joensuun Taitokorttelissa, Wanhan kaupungin päivässä! Kuva: Petra Karjalainen
Muokkasin 15.9.2011, tuon душегрея -sanan, koska olinkin kirjoittanut sen väärin... Nyt pitäisi löytyä googlen kuvahausta vaikka mitä!
maanantai 15. elokuuta 2011
Tuulettelua!
Joskus viime vuoden alkupuolella ehdotin Imatran Seudun Kalevalaisille kansallispukujen tuuletuspiknikiä. Ihanaiset innostuivat! Viime vuoden elokuussa yli 120 kansallispukuun, sarafaaniin tai johonkin näiden osaan pukeutunutta kokoontui Imatralle Valtionhotellin puistoon piknikille! Nälkä kasvaa syödessä. Tänä vuonna piknikejä pidettiin (tai pidetään) jo ainakin 12 paikkakunnalla! Kutsujina toimivat haasteestamme Kalevalaiset jäsenyhdistykset, mutta vaatimaton haaveeni on, että pian kaikkialla aina 5.8. ilman sen suurempaa kutsumista tai järjestelyä ihmiset pukeutuvat kansallispukuihin, sarafaaneihin tai johonkin niiden osiin tai vaan kansallispukuasenteeseen, pakkaavat eväät mukaan ja menevät ihmisten ilmoille tuulettamaan pukujaan!
Toivoisin, että tapahtuma pysyisi helppona ja matalan kynnyksen juttuna. Jokainen päättää itse, mihin haluaa pukeutua, mikä on "minun kansallispukuni tänään". Kenenkään ei tarvitse järjestää ohjelmaa, suunnitella mainoksia tai pitää puheita. Jos jotain alkaa laulattaa, niin saa laulaa. Jos joku haluaa jotain soittaa, niin ihanaa! Toivoisin, ettei ole mitään pakkoja, ei mitään sen suurempaa järjestelmällisyyttä. Vain iloista yhdessäoloa ja pukujen väriloistoa. Sitä kohti siis!
Toivoisin, että tapahtuma pysyisi helppona ja matalan kynnyksen juttuna. Jokainen päättää itse, mihin haluaa pukeutua, mikä on "minun kansallispukuni tänään". Kenenkään ei tarvitse järjestää ohjelmaa, suunnitella mainoksia tai pitää puheita. Jos jotain alkaa laulattaa, niin saa laulaa. Jos joku haluaa jotain soittaa, niin ihanaa! Toivoisin, ettei ole mitään pakkoja, ei mitään sen suurempaa järjestelmällisyyttä. Vain iloista yhdessäoloa ja pukujen väriloistoa. Sitä kohti siis!
Tänä vuonna, 5.8., Imatralla Valtionhotellin puistossa oli yli 50 päivän hengen mukaan pukeutunutta!
Kuva: Päivi Sandberg
Muurikkalettuja ja uimarantoja
Tänään on kesäloman viimeinen päivä. Miehen loma loppui jo pari viikkoa sitten. Huomisaamuna kello soi kuudelta, kuopus lähtee päiväkotiin ja mie pajalle hommiin. Ja nelosluokkalaisen kello soi vähän myöhemmin ja hän lähtee kouluun. Kaiken lomailun ja lokoilun jälkeen kipeästi kaivatut Arki ja Järjestys palaavat.
Meillä oli miehen kanssa yhteistä lomaa 2 viikkoa. Siitä 12 päivää olimme asuntoautoilemassa koko perheen voimin. Ainoa etukäteen päätetty etappimme oli Power Park Alahärmässä. Muuten tykkäämme ajella ihan fiiliksen mukaan ja seurata jokaista kylttiä, joka näyttää mielenkiintoiselta. Ensimmäinen stoppimme oli Mikkelissä, kaverin mökillä. Sieltä jatkoimme illalla Saarijärvelle nukkumaan erään harjun päälle parkkikselle. Siinä vieressä oli kunnostettuja vallihautoja, joita kävimme ihmettelemässä.
Mahlussa, Saarijärvellä, tienposkessa seisoi nähtävyysmerkki: Maapallopatsas. Sitähän piti mennä tutkailemaan! Rutas-Matti on saanut ylhäältä (tai mistä lie) päähänsä tekstejä, joita on vajavaisella kirjoitustaidollaan kirjoittanut levyihin ja tehnyt patsaat. Rutas-Matin asumukset ovat samalla tontilla ja melkoisen alkeellisissa oloissa herra on asustellut, tosin siihen maailman aikaan aika tavallisesti. Jonkinlainen "kylähullu" hän lienee kuitenkin ollut. Jos joku tietää, missä tuo maapallopatsas tarkalleen sijaitsee, niin kiitollisna otan tiedon vastaan! Ehdottomasti pikaisen pitstopin arvoinen paikka kaikista kummallisuuksista pitäville. Näitä pitää käydä katsomassa jo siksi, että joku on katsonut aiheelliseksi kunnostaa ja pitää kunnossa jonkin paikan.
Kun kerran kulmilla oltiin, niin ajattelimme käydä katsomassa Tuurin kyläkaupan. No, katsominen riitti. Ajoimme parkkipaikan läpi ja tuumasin, että jatketaan matkaa vaan, minua ei tuonne sisälle tungokseen saa! Uh! Ahdistun jo sittarissa ruuhka-aikoina, saati sitten tuolla!
Matka siis jatkui kohti Kauhavaa. Siellä pistäydyimme Kauhavan puukko- ja tekstiilimuseossa. Puukot olivat komeita ja kauniita:
Sen sijaan tekstiili-puoli oli mielestäni vähän kummallinen kokoelma. Erityisesti tunsin taas väsymystä ja lievää tuskastuneisuutta tässä kohdassa:
Ja noiden pukujen kohdalle oli vielä ihan tyynesti isketty tarkistetun Etelä-Pohjanmaan puvun tekstit... Hohhoi. Mietin, että miltä tuo puukkokokoelma teksteineen näyttää puukkoasiantuntijan mielestä. Ehkä nuo puvutkin näyttävät oikein hienoilta Tavallisen Turistin silmissä...
Poikkesin myös Kauhavan Kangasaitassa ostamassa ystävälle vähän värkkäiltävää äippäloman ratoksi - jos kahdessa vaippaikäisessä ei ole tarpeeksi...
Reissuillamme parasta on ruokahetket! Auto parkkiin levähdysalueelle, koulun parkkikselle (ovat kesällä ihan tyhjiä) tai muuhun sopivaan kohtaan. Kontista muurikka ja matkagrilli. Mies grillailee ja paistelee, mie silppuilen vähän vihanneksia ja likat löytävät jotain hauskaa tekemistä! Massut täyteen herkkuruokaa, sitten tiskataan yhdessä ja mätetään keittiö takaisin takakonttiin ja uusi seikkailu voi alkaa!
Meillä oli miehen kanssa yhteistä lomaa 2 viikkoa. Siitä 12 päivää olimme asuntoautoilemassa koko perheen voimin. Ainoa etukäteen päätetty etappimme oli Power Park Alahärmässä. Muuten tykkäämme ajella ihan fiiliksen mukaan ja seurata jokaista kylttiä, joka näyttää mielenkiintoiselta. Ensimmäinen stoppimme oli Mikkelissä, kaverin mökillä. Sieltä jatkoimme illalla Saarijärvelle nukkumaan erään harjun päälle parkkikselle. Siinä vieressä oli kunnostettuja vallihautoja, joita kävimme ihmettelemässä.
Mahlussa, Saarijärvellä, tienposkessa seisoi nähtävyysmerkki: Maapallopatsas. Sitähän piti mennä tutkailemaan! Rutas-Matti on saanut ylhäältä (tai mistä lie) päähänsä tekstejä, joita on vajavaisella kirjoitustaidollaan kirjoittanut levyihin ja tehnyt patsaat. Rutas-Matin asumukset ovat samalla tontilla ja melkoisen alkeellisissa oloissa herra on asustellut, tosin siihen maailman aikaan aika tavallisesti. Jonkinlainen "kylähullu" hän lienee kuitenkin ollut. Jos joku tietää, missä tuo maapallopatsas tarkalleen sijaitsee, niin kiitollisna otan tiedon vastaan! Ehdottomasti pikaisen pitstopin arvoinen paikka kaikista kummallisuuksista pitäville. Näitä pitää käydä katsomassa jo siksi, että joku on katsonut aiheelliseksi kunnostaa ja pitää kunnossa jonkin paikan.
Kun kerran kulmilla oltiin, niin ajattelimme käydä katsomassa Tuurin kyläkaupan. No, katsominen riitti. Ajoimme parkkipaikan läpi ja tuumasin, että jatketaan matkaa vaan, minua ei tuonne sisälle tungokseen saa! Uh! Ahdistun jo sittarissa ruuhka-aikoina, saati sitten tuolla!
Matka siis jatkui kohti Kauhavaa. Siellä pistäydyimme Kauhavan puukko- ja tekstiilimuseossa. Puukot olivat komeita ja kauniita:
Sen sijaan tekstiili-puoli oli mielestäni vähän kummallinen kokoelma. Erityisesti tunsin taas väsymystä ja lievää tuskastuneisuutta tässä kohdassa:
Ja noiden pukujen kohdalle oli vielä ihan tyynesti isketty tarkistetun Etelä-Pohjanmaan puvun tekstit... Hohhoi. Mietin, että miltä tuo puukkokokoelma teksteineen näyttää puukkoasiantuntijan mielestä. Ehkä nuo puvutkin näyttävät oikein hienoilta Tavallisen Turistin silmissä...Poikkesin myös Kauhavan Kangasaitassa ostamassa ystävälle vähän värkkäiltävää äippäloman ratoksi - jos kahdessa vaippaikäisessä ei ole tarpeeksi...
Reissuillamme parasta on ruokahetket! Auto parkkiin levähdysalueelle, koulun parkkikselle (ovat kesällä ihan tyhjiä) tai muuhun sopivaan kohtaan. Kontista muurikka ja matkagrilli. Mies grillailee ja paistelee, mie silppuilen vähän vihanneksia ja likat löytävät jotain hauskaa tekemistä! Massut täyteen herkkuruokaa, sitten tiskataan yhdessä ja mätetään keittiö takaisin takakonttiin ja uusi seikkailu voi alkaa!
Tiia-Maija rullistelee (muistaakseni Kauhavalla) erään koulun parkkiksella...
... ja Leea-Mari toimii lähettäjänä ja tuomarina!
Ja sitten syödään!
Koska oli helle, autossa ei ole ilmastointia ja Kauhava ei tarjonnut meille yhtään uimapaikkaa, suuntasimme Lappajärvelle. Nyt seuraa epäluottamuslause: Lappajärven kunnan nettisivuilla on listattu 9 yleistä uimarantaa. Yhteenkään ei ole opastemerkkiä! Ja voin kertoa, että turistina, joka ei tunne näitä paikallisia paikkoja, ei ole ihan helppo löytää niitä uimapaikkoja ilman opastemerkkejä. Löysimme jonkun kirkon rannan, mutta se näytti niin epäilyttävältä, ettemme uskoneet olevamme oikeassa paikassa. Kylpylä Kivitippuun sentään oli opastettu, joten sen uimarannan löysimme (ei uimaranta-merkkiä sielläkään) ja tytöt pääsivät liottamaan itseään Lappajärvessä. Kivitipussa piti tietysti käydä katsomassa meteoriitti-näyttely :)
Sitten se matkan pääkohde: Power Park!
Power Parkissa vierähti iloisesti koko päivä! Odotukset olivat korkealla ja kyllähän tuo melkein ne täyttikin! Jonottaa sai luonnollisesti enemmän kuin kieppua laitteissa ja puhti saatiin pois koko perheestä. Ihan kaikkiin laitteisiin ei huiminkaan meistä uskaltautunut. Totesimme, että tuon mahdottoman pitkän matkan takiakin Tykkimäki on meille vielä oikein oiva paikka. Tuonne kuulemma suunnitellaan vesipuistoa parin vuoden päästä joten sitten.... :D
Alahärmästä matka jatkui Vaasaan:
Raippaluodossa piti käydä, ihan vaan ajaaksemme sillan yli :)
Ja Vaasasta löytyi uimaranta helposti, yllättäen ;D Tiia-Maija oli hämmentynyt, kun vesi maistui pahalle... Sisävesien kasvatit...
Meillä oli polkupyörät mukana, niillä on helppo liikkua keskustoissa. Vaasassa kävimme parilla kirppiksellä täydentämässä vaatevarastoa ja torilla kaffella ja ostamassa vattuja ja pensasmustikoita.
En valitettavasti muista ihan kaikkia kiemuroita, joita vielä Pohjanmaalla teimme. Nämä ovat meille "uusia" seutuja ja siksi olimme hyvin pitkälti kuntien matkailusivustojen ja opaskirjasten armoilla. En tiedä, millä ajatuksella ne on tehty, mutta erittäin tehokkaasti niistä on kyllä karsittu kaikki mielenkiintoinen tai ainakin piilotettu hyvin aukioloajat ja sijainnit. Seinäjoelle suuntasimme ihan siksi, että löysin jo kotona Seinäjoen kaupungin sivuilta Fiilispuiston. Siellä on ilmainen pelivälinelainaamo ja ohjaajia, siellä voisi perheen kera pelailla. Löytämäni tiedon mukaan Fiilispuisto on auki klo 11 alkaen ja koska olimme aikaisessa, menimme ensin liikennepuistoon, jonka piti aueta kymmeneltä. No ei auennut. Ilmoitustaululla sentään oli lappu, että liikennepuisto on suljettu juuri sinä päivänä. Kävimme torilla jätskillä ja siirryimme Fiilispuistoon todetaksemme, että pelivälinelainaamo on suljettu, eikä siellä ollut edes mitään lappua ilmoitustaululla. Poistuimme pettyneinä Seinäjoelta. Nyt jälkikäteen löysin googlaamalla "Fiilispuisto", nuo poikkeukselliset aukioloajat - joihin ei ollut edes linkkiä sillä sivulla, jolta löysin tiedon fiilispuistosta ja sen aukioloajoista. Aika pienellä olisi Seinäjoki saanut meistä vähän tyytyväisempiä matkailijoita ja muutaman reissuroposen.
Suuntasimme Poriin, mieheni tädille. Hikisellä ajomatkalla näimme - HAA! - tienposkessa uimarantamerkin. Etanakodin nokka rohkeasti metsätielle ja kapeaa ränniä pitkin mutkitellen viimein avautui keidas! Nurmikkoinen ranta, laiturilla rajattu pienempien uima-alue, hiekkapohja, juuri sopivan virkistävä vesi, iloisia ihmisiä, joskin erittäin rautapitoista vettä. Ihanaa! Nämä pienet ilonaiheet jäävät reissuilta parhaiten mieleen.
Porissa täytyi tietenkin käydä Kirjurinluodolla uimassa.
Iltapalaksi söimme, kuten useina iltoina, muurikkalettuja - NAM!
Kävimme shoppailemassa lisää reissuvaatetta alennusmyynneistä ja jatkoimme matkaa Alastaroon. Siellä yövyimme RR-varikolla, katselimme kilvanajoa ja mies voitti arvonnassa ja pääsi Vesa Kallion kyytiin! Mie oon niiiiiin kateellinen!
Alastarolta kruisailimme Halikkoon, ystäville kylään. He rakentavat taloa ja auttelimme siellä vähäsen - tai lähinnä mieheni auttoi ja me naisväki istuimme Design Hillissä herkuttelemassa ;) Kävimme Meri-Teijossa kurvailemassa mäkiautoilla:
Koska kala ja vieraat alkavat haista kolmantena päivänä, poistuimme Halikosta neljäntenä...
Poikkesimme Fiskarsissa huollattamassa miun ihanan You'll never know... -korun Sassi Designilla ja kävimme Tonin kummipojan synttäreillä Kirkkonummella.
Lisäys 15.8.2011 klo 12.17: Unohdin yhden ihanan paikan, jossa piipahdimme: Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtäällä! Kaunis alue, jossa on käsityöläisten puoteja, ravintola, kahvila... Kuin Fiskars maanläheisempänä, designin korsetista riisuttuna. Suosittelen!
Poikkesimme vielä Kotkaan. Emme koskaan mene varta vasten Meripäiville, mutta jostain syystä osumme sinne joka vuosi... Olen Kotkasta kotoisin ja nytkin menimme moikkaamaan serkkujani. No, sehän onnistuu hienosti viiniteltassa Kantasatamassa :)
Serkkuni, Ismo, pukeutuu perinteisesti Meripäivillä kilttiin. Istuimme tuolla teltassa pari tuntia ja sinä aikana varmaan 10 ihmistä ehti käydä kysymässä, onko siellä jotain alla vaiko ei ;D
Kotkasta palailimme kotiin. Oma sänky on ihana sänky.
Tässä vaiheessa lomaa työasiat alkoivat jo ahdistaa ja päätin helpottaa vähän tulevaa ja aloitella niillä hommilla, joista ei rahaa ole suoraan tulossa: sielunlämmittäjän mallikappaleella, protoilla, ohjeella ja kaavalla sekä Kuolemajärven hunnulla, josta on tehtävä vielä yksi versio.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)