Sykerö kansallispuvun suurhuntuun DIY

Kaikkien kansallispukujen huntujen alle kuuluu sykerö. Jos huntuun on olemassa kunnolliset ohjeet, niitä on syytä noudattaa. Usein ei ole.
Mie olen pyöritellyt huntuja ja sykeröitä aika paljon ja silloin, kun Jääsken pukua tarkistettiin, opin niistä taas paljon.

Suurhuntujen sykeröt ovat punavoittoisilla pirtanauhoilla päällystettyjä. Pään ympäri menevän nauhan päät jäävät roikkumaan pitkin selkää ja saattavat vilahdella hunnun alta. Pään yli menee kaareva osa, joka on napakka, noin siron etusormen paksuinen ja antaa hunnulle muodon. Eri pukujen (siis eri alueiden) hunnut ovat eri tavoin sidottuja ja eri muotoisia. Tämä näkyy myös sykerössä niin, että kaaren pituus ja suunta vaihtelee, samoin ne kohdat, joihin kaari kiinnitetään pään ympäri menevään nauhaan. Jääsken hunnun sykerön päät on kiepautettu hauskalle spiraalille.

Jääsken kansallispuvun sykerö

Huntu ja sykerö ovat kiinteästi yhtä. Huntukangas viritellään sykerön päälle ja se myös kulkee paikoin sykerön ja pään välissä. Kangas kiinnitetään huntuun muutamilla apupistoilla tarvittavista kohdista.

Jos pukukohtaista ohjetta ei ole, voi hunnun alle tehdä valkean sykerön. Tällainen sykerö käy siis suurhunnun alle ja niitä on käytetty lähinnä Jääsken kihlakunnan alueella. Ihan pukuina siis esim. Ruokolahti, Rautjärvi, Simpele, Antrea, Kirvu ja Räisälä. Toimii myös Koiviston ja Kuolemajärven huntujen alla. Jääskeen suosittelen hankkimaan ohjeen, koska siinä sellainen on. Joutsenon hunnun alle tulee erilainen rakenne ja sen osalta kannattaa kääntyä Taito Etelä-Suomen Lappeenrannan pään puoleen. Sieltä saa myös ohjeita monen suurhunnun sidontaan.

Seuraavassa kuvasarjassa kerron, miten tehdään esim. Rautjärven hunnun alle sykerö. Samaa ohjetta voi soveltaa muihinkin edellämainittuihin huomioiden kuitenkin sykerön suunnan ja tarvittavan pituuden.

Lue ensin koko ohje läpi, että tiedät mikä on tavoite ja esim. että miten paksusti pehmustetta tarvitaan.

TARVIKKEET
- pellava- tai puuvillatutkaimia, muu lankanippu, räsyä, vanua tms. pehmikettä (kuvassa on kaksi vaihtoehtoa)
- rautalankaa
- sivuleikkurit, korupihdit tai jotain muuta, jolla saat rautalangan poikki ja muotoiltua
- pään ympäri sidottavaan nauhaan valkeaa kanttinauhaa, leveys n. 1 - 1,2 cm, pituus sellainen, että nauha ylettää pään ympäri ja rusetille (valkean nauhan päitä ei jätetä pitkiksi, niiden ei ole tarkoitus näkyä)
- sykerön päällystykseen joko samaa kanttinauhaa kuin pään ympärille TAI leveämpää valkeaa kanttinauhaa TAI kankaasta leikattua hulpiota.
- pellavaista, ½-valkaistua nypläyslankaa ompeluun, esim. Pella 70, Bockens 40/2 tai 50/2
- sakset
- mittanauha
- muutama nuppineula
- silmäneula ompeluun


1. Tässä on kaverista suuri apu. Sido pään ympärille tuleva nauha päähäsi niin, että se on edessä hiukan hiusrajan takana (hiusten päällä) ja takana niskassa. Sellainen kohta, jossa nauha pysyy napakasti. Mittaa tarvittava sykerön pituus niin, että se jää korkeimmalla kohdallaan sen verran irti päästä, että sormen pää mahtuu väliin. Noin suunnilleen. Sykerö kiinnittyy yleensä ohimoiden tienoille, mutta tarkka kohta riippuu vähän hunnusta. Joka tapauksessa korvien etupuolelle. Mittaa saman tien kiinnityskohtien väli nauhaa pitkin.

2. Esimerkissä sykerön pituus on 38 cm ja kerrotut mitat sen mukaan.
Leikkaa rautalangasta 2 x 38 cm + n. 3 cm pitkä pätkä. Taivuttele rautalanka sykerön pituiseksi niin, että päihin jää taite. Voit kiertää rautalankaa kevyesti, että se pysyy yhtenä nippuna.

3. Leikkaa tutkaimista (tai muusta pehmusteesta) 2 x 38 cm = 76 cm pitkä nippu, asettele se rautalangan päälle niin, että päät eivät jää sykerön päähän, vaan kuten kuvassa. Apukiinnitä tutkaimet rautalangan ympärille kieputtamalla lankaa koko paketin ympärille.

 4. Lähde kieputtamaan kanttinauhaa (tai hulpiota) hyvin napakasti sykerön ympärille. Aloita kuvan mukaisesti ja etene kohti sykerön päätä.

 Käy kääntymässä sykerön päässä niin, että pystyt myöhemmin sulkemaan pään napakasti ompelemalla.

 Kieputtele nauhaa niin, että sitä on kaksi kerrosta. Tee koko ajan mahdollisimman tiukkaa ja tasaista. Valmis sykerö on n. siron etusormen paksuinen tai hitusen ohuempi.

 Taita nauhan pää ja kiinnitä muutamalla pistolla sykeröön.

5. Litistä sykerön päät niin, että ne jäävät päähän puettaessa litteästi päätä vasten ja ompele pää muutamalla napakalla pistolla.

6. Ota pään ympäri menevä nauha, johon olet merkinnyt sykerön kaaren kiinnityskohdat. Varmista, että merkkisi ovat symmetrisesti nauhan keskikohdalla (nauhan puoliväli merkkien puolivälissä). Tähän kuvaan on merkitty laskennallinen tapa Rautjärven huntua varten, jolloin olen merkkinyt nauhaan ensin puolivälin ja mitannut siitä molempiin suuntiin 12,5 cm.

Rautjärven hunnun sykerön kaari kulkee pään yli päälaen ja takaraivon "kulman" kohdalla. Siksi se ommellaan nauhaan kohtisuoraan. Esim. Ruokolahden ja Antrean sykeröt ovat enemmän takaraivolla ja ne täytyy ommella vähän takaviistoon. Ompele sykerön päät oikeisiin kohtiin ja oikeaan asentoon nauhaan napakasti.

Valmista tuli. Tähän päälle sidotaan huntu. Muista, että sykerön asento ja kiinnityskohta voivat olla erilaiset eri hunnuissa. Seuraavissa kuvissa sykerö näkyy styroksipäähän puettuna. Tämä pää on aika pieni, joten oikean ihmisen päässä kaari asettuu hitusen lähemmäs päätä.

Tuntuiko hankalalta? Voit myös tilata valmiin sykerön miulta: soja@kansallispuku.com.

Lisää pääasioita mm. näistä linkeistä:
http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2015/07/ihana-kamala-paahine.html
http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2014/09/nappi-otsaan.html
http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2014/09/ladies-and-gentlemen-mina-damer-och.html
http://kansallispuku.blogspot.fi/2014/04/tykkimyssyn-pukeminen_7.html
Tykin tärkkääminen
Hiitolan liinalakin pukeminen

Kansallispuvun paidan silitys DIY

Huomenna lähden vähän ennen heräämistä ajelemaan Jyväskylään. Kansallispukukeskus juhlii kansallispuvun synttäreitä tässä syksymmällä, sillä varsinaisena syntymäpäivänä 5.8. on vielä vähän huono aika tällaiselle tapahtumalle. Olen pakkaillut kolme päivää ja tänään jatkuu. Löydän koko ajan uutta mukaan otettavaa ja saatan ehkä täyttää koko paikan "laukkuryssän" Puodillani. Lisäkseni paikalla on 9 muutakin myyjää ja synttärien kunniaksi on pukunäytös ja luento. Tervetuloa juhlimaan!

Kuopus 7 v. otti kuvia pakkaustouhuistani. Mitä ihmettä tässä on? Tuu katsomaan lauantaina Jyväskylään ;)

Muun pakkailun lisäksi täytyy tietysti laitella oma kansallispuku kuntoon. Äiti tulee myös ja koska hänen pukunsa asustelee täällä meillä, huollan senkin. Oikeastaan huomenna leikimmekin roolileikkiä ja vaihdamme puvut keskenämme! Puvut leimautuvat helposti ihmisiin. Minua on katseltu 20 vuotta Sysmän ja Luhangan puvussa, äitiä 30 vuotta Kymenlaakson puvussa. Saa nähdä miten sekaisin ihmiset menevät tästä. Saa nähdä, miten sekaisin menemme itse! Hihii!

Isoin homma pukujen huollossa on tietysti paidan silittäminen. Koska se ei ole mitenkään yksinkertainen juttu ja koska tiedän monen asian kanssa tuskailevan, kerron miten itse sen teen.

Käytön jälkeen paita tietysti pestään sen mukaisesti, mitä mikäkin paita vaatii. Paidan voi tärkätä pesun yhteydessä lisäämällä viimeiseen huuhteluveteen tärkkiä. Tärkkäyksen voi tehdä myös ennen silitystä. Paitaa ei silitetä säilytykseen, vaan säilytetään pesuruttuisena. Silitys voi kellastuttaa paidan pitkässä säilytyksessä.

Nyt, kun tarvitsen paidat päälle lauantaina, niin keskiviikkoiltana kostutin paidat suihkupullolla. Olin kyllä lisännyt tärkkiä myös pesun päätteeksi, mutta koska halusin vahvemman tärkin, lisäsin tärkkiä suihkupulloon. Suihkuttelin sitten paidat kauttaaltaan kosteiksi ja viikkasin muovipussiin. Muovipussi tiiviisti kiinni ja paidat saivat "muhia" yön yli. Silloin kosteus tasaantuu ja imeytyy hyvin kuituihin.

Taas näitä ärsyttävän harmaita kuvia, pahoittelen =/

Torstaiaamuna availin pussin ja aloitin silittämisen. Siihen täytyy varata reilusti aikaa.

Toinen nyt silitettävistä paidoista on kapeahihainen ja siinä on suuri pääntie. Toinen on leveähihainen, pienellä pääntiellä. Silitin tietysti yhden kerrallaan, mutta kerron tässä vaiheittain, lomittain silitysjärjestyksen.

Koska paidoissa on tärkkiä, silityslämpötila asetetaan sen mukaan. Miun raudassa on kolmen pisteen kohdalla pellava ja puuvilla. Pellava on se kuumin kohta, puuvilla seuraava. Tuo tärkki kestää sen puuvillalämmön. Kuumemmalla se ruskistuu.

Kangas tulee silittää kuivaksi asti, koska pellavan ominaisuus on, että se vetää ruttuun kosteana. Rautaa painetaan reilusti ja toisella kädellä pidetään kangasta napakasti suorana, ei kuitenkaan saa venyttää "yli", ettei paita ala liekottaa.

Aloitan silittämisen hihoista. Kapeiden hihojen silittämisessä käytän apuna hihalautaa. Jos sellaista ei ole, voit käyttää vaikkapa tiukkaan rullattua lakanaa, jonka sujautat hihan sisään.

Aloitan silittämisen hihansuusta. Tässä on iskuhapsua tuossa hihansuussa, joten oioin hapsut ja silitin hihansuun tienoilta. Pyörittelin hihaa tuossa hihalaudalla niin, että sain sen joka puolelta silitettyä.

Sitten siirsin hihaa hihalaudalla niin, että sain hihan yläosan käsittelyyn. Silitin sen, taas pyörittäen hihaa hihalaudalla ja varoen ruttaamasta jo silitettyä osuutta.

Myös olan kohdan voi silittää tässä saman tien. Varsinkin, jos pääntie on pienehkö, niin tässä kohtaa se on tehtävä. Saumojen kohdalla saumaa venytetään suoraksi ja raudan kärjellä painetaan ja vedetään sauman molemmin puolin. Siis niin, että se raudan reuna kulkee saumaan nojaten. Toinen hiha ja olka samoin.

Leveän, rannekkeellisen hihan silittyksen aloitin rannekkeesta. 

Ensin oioin reunat ja revinnäiset oikeaan mittaansa ja sitten silitin reippaasti hinkuttaen. Ranneke on kaksinkertainen ja täytyy varmistua, että se kuivuu läpeensä. Sitä voi silittää myös nurjalta. Tällaisiin kohtiin tulee helposti silitysryttyjä, jos kangasta ei silittäessä pidä vähän venytyksellä. Koska miulla on vain kaksi kättä ja nyt toisessa oli kamera, niin en ihan saanut sitä kuvattua, mutta tuo käsi tuossa venyttää ranneketta raudasta pois päin ja rautaa painetaan alustaa vasten samalla silittäen. Onpa vaikeaa selittää, tajusitko?

Sitten hiha. Taitoin leveän hihan kaksinkerroin niin, että hihan alaosassa oleva sauma on tuossa päällä keskellä ja kainalon kohta siis kohti kattoa. Huolehdin, että kangas on sileä, myös tuolta hihan vastakkaiselta puolelta, etten silittänyt sinne taitteita. Sitten silitin tuosta keskeltä, varoen noita taitteiden kohtia. Saumaa sai taas venyttää suoraksi ja sauman molemmin puolin vetää raudan kärjellä tai reunalla.

Käänsin hihan ympäri, eli nyt hihan päällipuoli ja olan kohta ovat tuossa keskellä päällä. Silitin samalla tavalla keskeltä tuon hihan päällipuolen...

...ja toisella kädellä kangasta pingottaen (ei ole nyt pingotettu, kun kamera oli siinä toisessa kädessä) hihan kiinnityssauman laskosten pohjat raudan kärjellä.

Rannekkeen puolelta hihansuun laskokset myöskin kangasta venyttäen, raudan kärjellä ihan tuonne laskosten juureen saakka sileiksi.

Taitoin hihan "oikeaan asentoonsa" eli nyt hihan sauma on toisessa reunassa ja olan kohta toisessa. Silitin tuosta välistä loput suoraksi ja taas tietysti sinne laskosten pohjiin saakka. Hihan kiinnityssauman vieri tarkasti! Vielä hiha ympäri ja sama toiselle puolelle.

Ja toinen hiha samoin. Tässä kohtaa tekee mieli pitää kahvitauko, mutta älä karkaa, muuten paita kuivuu, eikä sitä saa enää suoraksi ja homma on aloitettava alusta.

Jos pääntie on oikein suuri, olan voi silittää niin, että sujauttaa paidan pääntien kautta silityslaudan päähän.

Tai voi käyttää hihalautaa, kuten tuossa aiemmin selitin ja sen hihalaudan voi myös tyrkätä tietysti tässä vaiheessa pääntien kautta olan kohdan alle. Miulla on tällainen silityskinkku, jota käytän pienellä pääntiellä varustetun paidan olan kohtien silittämiseen. Tiukka lakanarullakin toimii. Tärkeää kuitenkin on silittää se olan kohta.

Tässä siis pienellä pääntiellä varustetun paidan olan kohta. Sujautin silityskinkun tuonne alle ja silitin olan kohdan ja huolehtien myös saumojen vieruksista.

Suurella pääntiellä varustetussa paidassa on kauluksen reunassa hapsut. Sujautin paidan silityslaudan päähän niin, että kaulus on laudalla ja suurin osa paidasta riippuu laudan päästä lattialle. Suoristelin vähän hapsuja....

...ja silitin kauluksen suoraksi pyörittäen sitä tuon silityslaudan pään ympäri. Tässä paidassa on kauluksen kiinnityssaumassa nyörikuja ja se on myös huolehdittava kuivaksi. Kaulus on pystyssä pidettävää mallia, joten tärkkiä saa olla reippaasti.

Pienellä pääntiellä varustetun paidan kauluksen silitin vain osa kerrallaan tuossa silityslaudan päällä. Taas nuo reunat ja reikäompeleet oli venyteltävä oikeaan mittaansa ennen silitystä ja toisella kädellä vedettävä kangasta suoraksi.

No niin, hihat ja kaulus sileät. Pujotin paidan silityslaudan ympärille. Silityslauta on siis tuolla paidan sisällä. Silitin ylisten osuuden ensin, taas venyttäen kangasta kevyesti toisella kädellä ja painaen rautaa reippaasti. Saumojen vieret vedin raudan kärjellä tai reunalla venyttäen saumaa samalla. Pyöritin paitaa laudalla, että sain yliset kokonaan silitettyä.

Sitten on alisten vuoro. Mutta koska mie olen laiskimus, eivätkä aliset kenellekään näy, silittelin vain sen verran yläreunasta, ettei kosteus hiivi rypistämään ylisiä ;D Neuvon tietysti silittämään alisetkin kiltisti.

Silitetyt paidat laitetaan varovasti hengarille tai varvalle (varpa on "keppi" ja siihen laitetaan paita niin, että keppi työnnetään toisesta hihasta sisään ja kurkistamaan toisesta hihasta ulos ja sen pitää olla niin pitkä, että paita hihoineen mahtuu siihen suorana) jäähtymään. Ne saavat mieluusti olla siinä oikosenaan seuraavaan päivään, mutta muutaman tunnin ainakin. Jos paidan vetäisee tuosta suoraan päälle, sen takuulla saman tien rutussa.

Kun paita on jäähtynyt ja rutikuiva, sen voi viikata ilmavasti laukkuun tai sujauttaa pukupussiin - jos sitä täytyy kuljettaa - tai pukea päälle.

Nyt saa mennä kahville.

Katesauma DIY

Kansallispuvun paidan katesauman voi tehdä monella tavalla. Lopputuloksen pitäisi olla pullea, täyteläinen, 3-4 mm kapea, rytmikäs ja tietysti kestävä. Toiset ovat viikkaajatyyppejä, toiset sullojia. Mie olen ehkä vähän siltä väliltä.

Hyvä katesauma tehdään hyvillä välineillä. Tiivis pellava- tai puolipellavakangas on hyvä paitakangas. Tällä hetkellä parhaan pellavaisen paitakankaan, joka on helposti saatavilla, voi ostaa Bragesta. Se on kallista, mutta mikäpä ei olisi. Se on myös riittävän tiivistä, että pienet kirjonnat, kuten ronkkaus, onnistuvat sille.

Katesauma ommellaan pellavaisella nyytinkilangalla. Itse käytän useimmiten Pella 70 -lankaa, ½-valkaistua. Pellaa myydään isoilla rullilla ja se iso rulla maksaa kai jotain parikymppiä. Jos ei tarvitse isoa rullaa, voi käyttää Bockensin nyytinkilankaa. Puolivalkaistu Bockens 40/2 tai 50/2 sopii paidan ompeluun. Noista 40/2 on paksumpi, numerointi on käänteinen. Lanka valitaan kankaan mukaan: paksumpaan kankaaseen paksumpi lanka. Pella on tasaisempaa laadultaan ja mielestäni vähän kestävämpää, mutta Bockensillakin pärjää oikein hyvin. Vaikka pellavalanka saattaa tuntua hankalalta, sen käytössä on järkeä. Saumasta saa kauniin. Pellavalanka on kestävää, kunhan sitä ei kuluta turhaan. Ja mikä tärkeintä ommellessa: pellavalanka ei luista takaisin, kun olet kiristänyt piston.

Seuraava askel on neula. Neula valitaan kankaan ja langan paksuuden mukaan. Tähän kankaaseen ja lankaan käytän John Jamesin teräväkärkistä kirjontaneulaa nro 7. Näissä neuloissa on tarpeeksi iso silmä, että pellavalanka mahtuu siitä hyvin ja kärki on suiposti terävä.

Sitten tarvitaan vielä nuppineuloja, sakset ja suosittelen harsinlankaa ja sormustinta, vaikken itse niitä käytä, ensimmäistä laiskuudesta ja jälkimmäistä siksi, etten osaa. Sen huomaa kyllä sormenpäistä...

Katesaumaksi ommeltavat saumanvarat leikataan 1 cm levyisiksi. Jos kangas on huomattavasti ohuempi tai paksumpi, niin saumanvaraa voi säätää sen mukaan. Kappaleet neulataan yhteen.

Sitten seuraa se kohta, jonka mie usein skippaan: harsi kappaleet yhteen VALKOISELLA harsinlangalla täsmälleen siitä saumanvaran ja kaavan rajalta. Käytin tässä mustaa siksi, että se erottuisi. Tätä lämpimästi suosittelen ainakin ensimmäisillä kerroilla.

Nuppineulat voi tietenkin sitä mukaa poistaa. Katesaumassa toisen kappaleen saumanvara kattaa. Tällä on merkitystä paitaa kootessa, joten ole tarkkana. Esimerkiksi hihaa miehustaan kiinnitettäessä hiha kattaa. Tässä vaiheessa se saumanvara, joka kattaa, jätetään suoraksi ja se toinen taitetaan tuosta harsinlangan kohdasta.

Mie siis oikaisen tässä niin, että taitan katettavan saumanvaran ja neulaan sen, näin:

Laita lanka neulansilmään rullalta tuleva pää edellä (näin se menee vähemmän solmuun).

Langasta katkaistaan pätkä, mutta älä ota mitään laiskansäiettä, siis kovin pitkää, sillä pellavalanka ehtii hiutua poikki ja mennä tuhannensolmuun ennenkuin saat sen ommeltua loppuun. Siis tuollainen 30 cm pätkä riittää. Tee toiseen päähän solmu.

Pidä työtä käsissäsi noin, kuin se on kuvassa. Sauma on siis sinuun nähden vaakasuorassa ja taitettu saumanvara itseesi päin. Ompelu aloitetaan oikeasta reunasta. Pujota neula taitetun saumanvaran taitteesta läpi niin, että solmu jää taitteen väliin. Ota neulalle aina taemmasta kankaasta pari lankaa ja taitetusta voi ottaa pikkuisen reilummin.

Kiristä napakasti, mutta varo, ettei sauma lähde supistumaan. Tässä auttaa se, että kiinnität sauman alkupään johonkin. Mie kiinnitän sen aina neulalla housuihin tai polven ympärille kietaistuun nauhaan. Kun sauma etenee, kiinnityskohtaakin siirretään. Mie ompelen sohvalla, risti-istunnassa tai polvet koukussa. Silloin polven asentoa muuttaen pystyy etenemään hyvin ja yläkropan työasento säilyy siedettävänä. Yhtä hyvin voit kiinnittää alkupään johonkin muualle, sopivalle korkeudelle. Pistojen tiheys on käsialakysymys ja riippuu myös kankaan paksuudesta. Esimerkiksi 4 pistoa/cm on aika hyvä.

Kun lanka loppuu, päättele se tuohon taitteeseen muutamalla punospistolla ja pujota taitteen väliin. 

Kun saat katesauman ensimmäisen ompeleen valmiiksi, pura harsinlanka pois. Leikkaa taitetusta saumanvarasta 1/3 pois. Käännä työ ja avaa kappaleet irti toisistaan. Taita kattava saumanvara oikeaan asentoonsa katettavan päälle. Nyt seuraa se taittelu- tai sullomisvaihe. Molemmat saumanvarat pitäisi saada napakaksi, pulleaksi ja kapeaksi matoseksi. Mie teen niin, että työnnän kynnellä saumanvarat kolminkertaiseksi ja vielä sullon kynnellä pyörittäen saumanvaranippua pulleaksi.

Sitten taas ommellaan oikealta vasemmalle, kuten ensimmäinenkin ommel. Taas pari lankaa sieltä suorasta kankaasta ja reilummin saumasta. Ja kannattaa kiinnittää alkupää johonkin. Saumamatosesta tulee helminauhamainen.

Nyt on siis koko ajan työskennelty kankaan nurjalla puolella. Oikealla puolella näyttää tältä: 

Kun saumoja on nyperretty ja nyhrätty, paita on ruttuinen. Sormista on irronnut kaikenlaista (tuskanhikeä?) kankaaseen. Valmis paita pestään. Ennen käyttöä se vielä tärkätään ja silitetään.

Kauniilla käsialalla tehty katesauma on kuin koriste. Vaate ei saumoista huonone, se kaunistuu. Paitaan voi tarpeen mukaan huoletta tehdä jatkosaumoja, jos käytettävissä oleva kangas niin vaatii.

Katesauman ompelu on melko hidasta, mutta parhaimmillaan se on sujuvaa ja rytmikkyydessään meditatiivista.

Taidon ja käsityön viikko - opi ronkkaus

On taidon ja käsityön viikko. Sen kunniaksi haluan opettaa sinulle käsityötekniikan, joka on miulle mieleinen ja joka, kuten hyvät tekniikat ovat, on lavennettavissa vaikka mihin. Kyse on henkilökohtaisesta lempparistani, ronkkauksesta eli vinoruutuompelusta. (Taas kerran pahoittelen surkeita kuvia. Asia niistä selviää, mutta susirumiahan nuo ovat.)

Tästäkin asiasta tiedän kansallispukunäkökulmasta. Kansallispuvuissa ronkkausta esiintyy lähinnä paitojen rannekkeissa ja lähes aina puolivalkaistulla pellavalangalla valkealle (puolivalkaistulle), hyvin tiiviille pellavakankaalle. Joissain hämäläisissä paidoissa on ymmärtääkseni ollut myös punaisella langalla tehtyä ronkkausta. Ronkkaus voi olla yksittäisenä kapeana raitana tai leveänä, monimutkaisena kuviona. Ronkkaus tehdään lankoja laskien, eli sen koko määräytyy kankaan tiheyden mukaan. Kansallispukujen esikuvissa ronkkaus on hyvin pientä, kankaan tiheys yleensä n. 28 l/cm. Koska kankaassa tiheys on yleensä vähän eri loimen ja kuteen suunnassa, on hyvä kokeilla, kumpaanko suuntaan tehtynä kuviosta tulee oikean kokoinen tai muussa kuin kansallispukukäytössä kauniimman muotoinen.

Tässä kuvasarjassa opastan, miten ronkkauksen ohjekuviota luetaan ja miten kirjonta etenee. Ronkkausta voi tehdä myös vähän eri järjestyksessä, esittelen tässä yhden, jolla pääsee alkuun.

Harjoittelu kannattaa aloittaa hyvin harvalle kankaalle ja kun tekniikan hoksaa, voi siirtyä pikkuhiljaa tai suoraan tiiviimpään kankaaseen. Tässä esimerkissä olen käyttänyt hyvin harvaa kangasta ja kirjonut poikkeavanvärisillä helmilangoilla.

Ronkkauksessa on kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään pohjapistot polveilevin etupistoin ja toisessa vaiheessa ne päällystetään.

Monissa ronkkauskuvioissa löytyy yhtenäinen polvekeraita, joka jatkuu läpi kuvion. Jos sellainen on, siitä aloitetaan. Muutoin etsitään mahdollisimman pitkä polvekeraita, jonka ympärille kuvio lähtee muodostumaan.

1. Tässä esimerkissä teemme alla olevan kuvion. Siihen on sinisellä merkitty tuo yhtenäinen polvekeraita, josta kuvion kirjonta aloitetaan.

Tuo lanka kuvion oikeassa reunassa kankaan oikealle sellaisesta kohdasta, jossa vasemmalla yläviistossa olevassa kankaan lankojen risteämiskohdassa pystyssä oleva lanka menee vaakasuorassa olevan yli. Vie neula mainitun risteyskohdan yli seuraavan vasemmalla pystyssä olevan langan ali ja vedä lanka läpi. Ks. alla oleva kuva. Langan pää päätellään myöhemmin nurjan puolen pistoihin, sitten kun niitä on.

Seuraava pisto otetaan vasemmalle alaviistoon. Jatka ommellen polveilevia etupistoja aina viistosti yhden langan yli ja ottaen neulalle yhden langan.
Tässä esimerkissä tehdään neljä kuviota (vaikka ohjepiirroksessa on kolme), joten yhtenäiseen raitaan tarvitaan 24 "kärkeä".

Kun polveilevia pistoja on tarpeeksi monta, ne päällystetään. Päällystäessä palataan takaisinpäin, siis vasemmalta oikealle. Nyt neula ei mene enää kankaan nurjalle vaan pistot otetaan vain polveilevien pistojen ali. Lanka kiertää aina polveilevan piston kärjen. Ettei olisi liian helppoa, niin alla olevissa kuvissa on virhe. Viimeisen polvekepiston pitäisi olla laskeva ja ensimmäinen päällystyspisto otetaan siis alhaalta oikealta ylös vasemmalle päin!

Että päällystyspistot erottuisivat, vaihdoin toisenväriseen lankaan tässä kohtaa. Voit jatkaa saman värisellä tai vaihtaa, miten haluat.

Tässä kohtaa nurjalla näyttää tältä:

2. Kun ensimmäinen rivi on kokonaan päällystetty, siirrytään tekemään kuvion muita osia:

Siirry kuviossa uuteen kohtaan kankaan nurjalla.

Seuraavat pistot tulevat ihan kiinni ensimmäiseen, jolloin muodostuu vinoruutuja, joiden sisään mahtuu 3 pystyssä olevaa lankaa ja 3 vaakasuorassa olevaa lankaa. Tee kuvion mukaiset yhtenäiset polvekepistot jälleen oikealta vasemmalle ja päällystä ne vasemmalta oikealle:

Sitten viimeinen kohta kuvion tähän osaan:

Täydennä kuvio ompelemalla nuo kaksi polveilevaa pistoa ja päällystä ne. Siirry kuvion seuraavaan kohtaan kankaan nurjalla.

3. 

4. Sitten taas yläpuolen kärki, joka tehdään ihan samalla tavalla kuin edellinenkin:

5. Siirrytään tuohon kuvioiden välikohdan alakärkeen, siinä tehdään tässä vaiheessa vain yksi rivi:

Näin jatketaan koko kuvion vasempaan laitaan saakka, jolloin työ näyttää tältä:

6. Siirrytään täydentämään kuvion alaosia:

Tästä kohtaa puuttuu piirroskuva, mutta paikantanet kohdan alla olevan kuvan avulla? Se on siis tuolla alempana seuraavaksi olevan piirroskuvan sinisen kohdan yläpuolella, "ylös-alas-ylös".

7.

8. Jatka taas seuraavaa kuviota ohjepiirroksen mukaan. Lopulta neljän kuvion levyinen ronkkaus näyttää tältä:

"Kansallispuku-oikeasti" ronkkaus siis tehdään tiiviille puolivalkaistulle kankaalle puolivalkaistulla pellavalangalla, esim Bockensin 80/2 nyytinkilangalla. Tässä alla on ylläolevasta tehty tuo ensimmäinen kuvio oikeassa koossa esimerkin vuoksi. Tuosta tulee Vehkalahden naisen paidan ranneke, kunhan joskus ehdin tehdä sen valmiiksi.

Muoks, vähän lisää juttuja:

Tässä vielä muutama kuva kansallispuvuissa olevista ronkkauskuvioista:

Kymin paidan rannekkeen ronkkauskuvio

Etelä-Savon ja Mäntyharjun paidan rannekkeen ronkkauskuvio

Etelä-Savon ja Mäntyharjun paidan ranneke

Kymenlaakson paidan rannekkeet

Säkkijärven paidan rannekkeen ronkkaus