Kevät!

Kevät on ehkä vähiten suosikkivuodenaikani, tosin osaan kyllä ottaa ilon irti niistä kaikista. Tämä(kin) kevät on ollut vähän hullunmyllyä. Vapaat ovat menneet reissuissa ja koti on rempallaan. Viikolla harrastukset ja opetukset ovat pitäneet huolen iltasuunnitelmista, monena viikonloppuna olen ollut kurssia pitämässä tai myyntireissulla.

Jääsken sykerö

(Kuvat ovat Imatran Työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttelystä, miun opiskelijoiden töitä. Olen ryhmästäni ja jokaisesta sen jäsenestä todella ylpeä, nämä eivät ole helppoja juttuja ja jokainen heistä on paneutunut työhönsä, kehittynyt, oppinut, nauttinut matkasta ja tuonut ryhmähenkeen oman panoksensa.)

"Vartiolammen" sorokka ja semssuri-aluspäähine

Nyt kun työväenopiston kausi päättyi, sain yhtäkkiä sylillisen leppoisaa, aikatauluttamatonta aikaa! Tolkutan itselleni, että sitä ei tarvitse täyttää millään. Ikkunat tarvitsevat pesua, talon ympäryksen kivetys on kesken, siemeniä täytyisi piilottaa multaan, muutama kansallispuvun 130-vuotisjuhlavuoteen liittyvä projekti vaatii huomiotani ja tietysti perhe.

Rantalakeuden kansallispuku

Eilen sain kaaoksen vallassa olleeseen keittiöön hitusen järjestystä. Tänään saatan hemmotella itseäni kävelylenkillä tai hiekan lapioimisella.

Rantalakeuden kansallispuvun röijyn komeat körtit

Olen vähän täydellisyydentavoittelijatyyppi ja stressaan aika helposti. Siksi täyteen ahdettu aikataulu ei pidemmän päälle ole hyvästä. Ei se kuolemaksi ole, eikä huonokaan juttu, jos sitten todella on myös vastapainoksi välillä löysempää. Suunnittelen aikatauluni ihan itse ja valinta on vapaaehtoinen.

Vihdin naisen liivi, joka on ihan sama kuin Nurmijärvessäkin.

Tässä kohtaa, kun ei tarvitse koko ajan pinnistää, että kaikki tarvittava tulee tehdyksi ja suunnitella koko ajan viittä askelta eteenpäin, tulee tilaa ajatuksille. Luontevaa lienee ajatella sitä, miten talven hommat tuli hoidettua. Miten olen hoitanut asiakastyöt, miten opetukset?

Vihdin (=Nurmijärven) liivin körttien yläpään salpa kt-saumassa.

Pyysin palautteet kummaltakin Imatran Työväenopiston kurssiltani: Kansallispukujen ompelusta ja FolkJamista. Ne olivat pääosin hyviä, mikä ei tietysti auta minua kehittymään, mutta kertonee siitä, että teen jotain oikein. Yksi palaute oli erityisen huono ja mietin ja tutkailin sitä monelta kannalta. Kävin sen perusteellisesti läpi myös opiston rehtorin ja kädentaitojen päätoimisen opettajan kanssa. Poimin siitä opetukseksi itselleni ne kohdat, jotka pystyin käsittämään rakentaviksi ja lopulta päätin sivuuttaa ne kohdat, jotka rehtori ja päätoiminen ope käskivät sivuuttaa. Ehkä olen ensi vuonna piirun verran parempi ope.

Vehkalahden paidan kaulus

Pienissä opistoissa hankalaa on se, että opiskelijoita ei ole. Tai siis onhan meillä, mukavan paljon, mutta verrattuna vaikkapa pääkaupunkiseutuun, jossa voi olla monentasoisia kursseja ja väkeä riittää hyvin spesiaaleille kursseille, joudumme täällä monesti tekemään kursseista opettajalle tosi raskaita. Isoilla opistoilla on toisenlaiset haasteet, enkä ollenkaan väitä, että siellä olisi helpompaa. Vain toisenlaista. Kansallispukujen ompelu on jo lähtökohtaisesti opelle hyvin haastava kurssi, koska kaikki opiskelijat tekevät eri asiaa. Pahimmillaan yhdelle kurssikerralle opettajan täytyy valmistautua opettamaan 12 (tai enemmänkin) eri tekniikkaa, joista jokainen ansaitsisi ihan oman kurssin. Kun sitten samalla kurssilla on niitä, jotka ovat tehneet pukuaan 5 vuotta ja niitä, jotka ovat juuri aloittaneet ja ammattiylpeyteeni kuuluu myös kansallispukujen teoriapuolen opettaminen, ollaan tilanteessa, jossa en pysty tarjoamaan kaikille - tai kenellekään - parasta mahdollista. Osittain siitä syystä ja osittain oman jaksamiseni takia päätin, että ensi vuoden kansallispukukurssi on jatkokurssi, jonne saa tulla vain sellainen, joka on ollut aiemmin miun kansallispukukurssilla. Ilmoittautuminen alkaa 8.6. osoitteessa www.ito.fi :)

Rautjärven kansallispuku

Mie myös opiskelen työväenopistossa. Tällä kaudella opiskelin italiaa ja kävin liikunnan puolella Tanssikimarassa ja Asahi Healthissa. Sekä opettajana että opiskelijana olen jostain syystä viime aikoina miettinyt opettajan tärkeistä ominaisuuksista innostavuutta. Saamissani palautteissa mainitaan usein, että opettaja on innostava. Olen itsekin ollut innostavien opettajien ohjauksessa ja sitten ei-niin-innostavien. En halua menettää sitä piirrettä. Mutta mikä se on se juttu? Miten opettajan innostavuus ilmenee? Mitä opettaja tekee tai sanoo ollessaan innostava? Entä vastakohta: mitä opettaja tekee tai sanoo ollessaan ei-innostava? Innostavuus ei tietenkään riitä, vähän aiheesta riippuen opettajan tehtävä on opettaa ja saada opiskelija tekemään parhaansa, kehittymään ja silloin pelkkä positiivinen huttu ei riitä.

Rautjärven huntu

Jos haluat olla miulle tässä avuksi, niin kerro kommentilla ajatuksiasi opettajan innostavuudesta. Kuulisin mielelläni myös ihan käytännön esimerkkejä: milloin koit, että opettaja oli erityisen innostava?

FolkJam-ryhmä opiston tanssin kevätnäytöksessä.
Myös tämän ryhmän jäsenistä, niin näytöksen osallistuneista
kuin kaikista muistakin olen hyvin ylpeä.
Olen heille erittäin kiitollinen siitä, että saan harrastaa
FolkJamia heidän kanssaan, sillä työltä se ei tunnu :)

Missä kansallispukua saa käyttää?

Kansallispuvun myyntislogan on, että se kestää äidiltä tyttärelle, isältä pojalle ja kun on puvun hankkinut, ei koskaan enää tarvitse mitään muuta juhlapukua.

Miksi sitten juhlissa ei näy kansallispukuja?
Kuulen jatkuvasti, miten norjalaiset, eestiläiset ja aika lailla kaikki muut kuin me, osaavat käyttää ja hyödyntää kansallispukujaan ja miten ne ovat niin kauniita. Sen sijaan, että ihaillaan, voitaisiin ottaa oppia!
Aika monella on suomalaisesta kansallispuvusta tällainen mielikuva:

Suomalainen kansallispuku on moninainen, runsas ja kaunis, ihan niinkuin norjalaiset ja eestiläiset sisaruksensa. Itseasiassa voimme olla tutkituista ja tarkistetuista puvuistamme hyvinkin ylpeitä, ne ovat aimo harppauksen lähempänä esikuviaan kuin monien muiden maiden puvut, mm. ne paljon ihaillut eestiläiset.

      

Kansallispuvun saa laittaa ylleen juhliin, se on juhlapuku. Etiketin (ainakin jonkun version) mukaan pariskunnasta molempien täytyisi pukeutua kansallispukuun tai sitten ei kummankaan, mutta mie anarkistina rikon tätä sääntöä ihan ilomielellä. Miusta kansallispuku on juhlapuku siinä missä silkkikolttukin, eihän sillä miun miehellä ole silkkipukuakaan, jos miulla sellainen on. Häät, syntymäpäivät, lakkiaiset, rippijuhlat, ristiäiset, koulun kevät- ja joulujuhlat, juhannusjuhlat, Kalevalanpäiväjuhlat, itsenäisyysjuhlat, kesäjuhlat, yhdistysten juhlat, mitä ikinä keksitkin. Mikä vain juhlatilaisuus, minne mies voisi mennä tummassa puvussa tai sitä komeammassa asussa, on sopiva juhla kansallispuvulle.

Kyllä, myös hautajaisissa. Muokkasin tätä kappaletta 3.9.2017, sillä olin muotoillut sen aiemmin turhan huolimattomasti: Kansallispuku käy niihin ihan sellaisenaan, eikä siitä tarvitse muuttaa mitään. Jotkut puvut ovat hyvin riemunkirjavia ja silloin täytyy miettiä, tuntuuko se toisista surijoista kiusalliselta, mutta mitä lähempi olet vainajan kanssa, sen vähemmän siun tarvitsee tätä miettiä. Joskus, joidenkin pukujen kohdalla voi halutessaan vaihtaa ostokankaisen essun mustaan silkkiseen. Valkoinen pellavaesiliina voi tulla myös kyseeseen, jos sellainen pukuun pukuhistorian valossa käy. Karjalaisiin pukuihin ei voi vaihtaa essua, vain valita pukuun määritellyistä esiliinoista. Läntisten pukujen (tai suurimman osan niistä) kanssa voi käyttää mustaa tai muuta tummasävyistä silkkihuivia, jos haluaa.

Toistaiseksi, kun kansallispukuja ei juhlissa juuri näy, tuntuu joskus turhan silmiinpistävältä kansallispuvussa. Mie harkitsen kansallispuvun käyttöä lähinnä siltä kannalta, että vienkö huomiota juhlakalulta - miun puku nimittäin kyllä herättää huomiota. Jos kansallispukuja on useampia, se ei ole ongelma. Sitten kun me kaikki reippaasti laitamme kansallispukumme päälle juhliin, tämä ongelma poistuu ;)
Sitä odotellessa yhdistän usein kansallispuvun osia muihin juhlavaatteisiin, vaikka näin:

Muoks: Vike kommentoi hyvin ja siksi lisäys:
Kun puvun osia irrottaa kokonaisuudesta, niistä saa myös arkisempia yhdistelmiä. Liivi tai röijy yhdistettynä farkkuihin tai vaikka jakkupuvun osaksi, tuottaa sopivan vaateparren teatteriin, virallisempaan tapaamiseen tai muuten vain mukavaan menoon.