sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Lukko

Miulla on lukko. Blogilukko. Olen viime päivien aikana klikannut varmaan 20 kertaa "uusi teksti", tuijottanut tyhjää valkeaa ja napsauttanut rastista kiinni.
Sitten olen palautellut kuvia vanhoihin teksteihin, joista kuvat katosivat jokin aika sitten. (Edellinen lause alkaa ja päättyy samalla sanalla.)
Luin, mitä olen kirjoittanut huhtikuussa, maaliskuussa, helmikuussa... paria helmeä lukuunottamatta teksti on pääasiassa ihan huttua. Ja kynnys siihen, että kirjoittaisin lisää huttua, kasvaa. Siksi pakotan nyt itseni kirjoittamaan tähän ihan mitä tahansa, josta voi ainakin parantaa.

Onko siellä ketään? Lukeeko tätä kukaan? Mikä sinua kiinnostaa?

Olen vielä "puolilomalla", jonka aikana olen tehnyt inventaarion, vastaillut sähköposteihin, yrittänyt edistää Väreen tuotteistusta, kirjoitellut laskuja ja lähetellyt tuotteita. Eilen ja tänään olen kasaillut uutta FolkJam-tuntia. Se on ihanaa! Homma on hurja tässä aina uutta kasatessa, mutta siitä tietysti riittää sitten pienellä muntelulla matskua pitkälle kevääseen. Tunnit alkavat keskiviikkona ja olen ihan täpinöissäni! Vielä pitää pariin kertaan harjoitella tunti läpi. Herkullinen ongelma on se, että materiaalia ja tanssilajeja on paljon enemmän, kuin pystyn ottamaan mukaan. Hurjasti aikaa menee musiikkien etsimiseen ja läpikäymiseen, mutta hauskahan hyvää musiikkia on kuunnella. Lähiseudun ihmisille tiedoksi, että tunnit ovat keskiviikkoisin Tainiotalolla klo 18-19, kerran saa koittaa ilmaiseksi, tervetuloa mukaan!



Perjantaina starttaa Folklandia-ristely. Olen mukana Kansallispukuapteekissa 7. kannella, parfymerian edustalla. Työvuoroni on perjantaina klo 20.30-22, mutta saatan hengailla siinä muinakin aikoina. Apteekki on avoinna pe 18.30-22 ja la 9-13. Tervetuloa hakemaan lääkkeitä ja neuvoja kansallispukuongelmiin!

Nyt aion opiskella vähän italiaa, harjoitella FolkJamia ja sitten touhuilla jotain mukavaa perheen kanssa. Ja seuraava blogikirjoitus on toivottavasti jotenkin järkevämpi...

16 kommenttia:

  1. Miksi sinun mielestäsi kirjoitukset ovat niin usein huttua? Minä kun taas ajattelin taannoin, että olet taitava kuvaamaan tunnelmia ja tapahtumia. Tämä on tuntunut avoimelta päiväkirjamaiselta blogilta. Olen pitänyt.

    VastaaPoista
  2. Ei mitään huttua! Joskus vaan käy niin, että ei saa langanpäästä oikein kiinni ja sitten tulee tuijoteltua tyhjää paperia -tai tässä tapauksessa tyhjää ruutua. Aina ei voi olla yhtä luova, joskus se tulee kulutettua aika loppuun ja silloin helposti heittäytyy liian itsekriittiseksi. Lisäksi blogissa on se joskus nurja puoli, että vaikka sitä luetaan niin lukijat eivät jätä itsestään mitään jälkeä, ei kommentoida. Silloin ajattelee käyvänsä yksinpuhelua itsensä kanssa.
    Jatka vaan hyvillä mielin, sulla on hienoja juttuja!

    VastaaPoista
  3. Jokkaisen jutun luven ja tykkään, kommentoin harvemmin. Siulla on oma tyylisi kirjuttaa, selkeä ja helppo lukea:))
    kaikki kansallispukuihin ym.kiinnostaa sillä unelma on vielä joskus saada Säkkijärven puku, kun se Viipurin puku mokoma kutistu kaapissa, mitä lie sekundaa ollut:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, kiitos Kosotäti! Jos jotain kuvittelen olevani, niin epäselvä kirjoittaja, kaikkine tuhansine sivulauseineni :D Säkkijärvi on kyllä kiva!

      Poista
  4. Huttua my ass. :D
    Olen ollut vähän ihmeissäni, kun täällä ei tapahdu mitään, mytta älä pelkää, emme me katoa taukojen aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna! Nyt miusta tuntuu, että lukko alkaa aueta ja keksin jo monta aihetta, joista haluan kirjoittaa. Toivottavasti ne eivät seuraavaksi kaadu siihen, että ahdistun liikaa kurjista kuvistani - joista ahdistuin aika lailla, kun niitä palauttelin tuonne vanhoihin teksteihin. Ehkä jatkan tällä synkkien kuvien ja sekavan tekstin linjalla vaan pää pystyssä :P

      Poista
  5. Mulla on nyt kommentointilukko kun yritän keksiä jotain fiksua kommenttia. Lyhyesti sanottuna tämä on suosikkiblogejani ja niitä harvoja joita oikeasti seuraan säännöllisesti. En välttämättä juuri samana päivänä kuin olet kirjoittanut (ellet ole vinkannut jossain), mutta kuitenkin säännöllisesti (eli esimerkiksi nyt luen metsästä palattuani :-)) Antoisaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jos tää on joku yleinen joulun ajan lukko. Ehkä se nyt aukeaa, kun arki huomenna koittaa...

      Poista
  6. Älä vaan, Soja, lopeta kirjottamista. Mie käyn täällä lukemassa säännöllisesti. Mut kommentoin kait aika harvoin. Älä vaan lopeta kertomista kansallispuvuista ja mistään muustakaan. Tää siun blogi on yks piristys miun päiviin.
    t.eläinhattu Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en lopeta :) Saitte jo miut vakuuttuneiksi. Luulin, että kirjoittelen enimmäkseen itseäni varten, mutta niin vain huomasin kaipaavani lukijoita. Ihanaa, että teitä on :)

      Poista
  7. Olen varsin uusi lukija, joten en osaa ottaa kantaa huttuihin, puuroihin tai velleihin. Olen myös "uusi" kansallispukuihin herännyt. Uusi lainausmerkeissä siksi, että oikeastaan siitä on jo parikymmentä vuotta, kun päätin itselleni puvun tehdä. Puvunkin valitsin. Siihen se jäi. On muka ollut muuta ja tärkeämpää ja kiinnostavampaa. Kuulun siihen porukkaan, joka ei ole osannut kuunnella itseään ja on priorisoinut elämänsä pieleen. Onneksi korjausliikkeen tekeminen ei koskaan ole myöhäistä.

    Kirjoita nyt ainakin tuosta kansallispukuapteekista lisää! Kerro, mitä ihmiset kyselevät ja mitä te/sinä vastailette! Näin noviisina kun ei edes osaa vielä kysyä. Sitä vain ottaa huumaantuneena vastaan kaiken tiedon, mitä saa käsiinsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osut asian ytimeen, 20 vuotta on kansallispukuhommissa yksi hujaus :) Vinkki on hyvä ja olen jossain vaiheessa pyöritellytkin sellaista "yleisimmät kysymykset" -aihetta mielessäni. Miepä kuuntelen nyt kysymyksiä Folklandialla sillä korvalla, että jospa sitten reissun jälkeen niistä jotain irtoaisi, kiitos vinkistä!

      Poista
  8. Mie ehdin lukemaan harvakseltaan, kun töissä on kiire enkä iltaisin ihan hirveesti aikaa vietä koneella. Mutta, tykkään lukea siun työarjesta. Käsityöläisen elämä kun on niin kaukana tälläsen perus-insinörtin arjesta. Tykkään lukea tekniikoista, työn haasteista ja nyt odotan innolla sitä miten Väreet menestyvät. Pääsin kokeilemaan äidin Värettä loppiaisena ja ai että se oli ihana. Koska myö tunnetaan vuosikymmenien takaa, tykkään lukea kuulumisiasi mysö työn ulkopuolelta. Tyylisi kirjoittaa kansallispuvuista ja käsityöstä on inspiroiva, se on saanut miutkin toivomaan omaa pukua. Paha vaan että kursseja ei täällä meillä päin järjestetä, eikä rahaa teettämiseen ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kauniista sanoista <3 Miekin ootan innolla, miten Väre lähtee etenemään. Toivotaan, että teilläpäinkin vielä jossain vaiheessa alkaisi kurssi. Niitähän kannattaa opistoista aina kysellä, jos vaikka saisivat järjestymään.

      Poista

Kommentti! Ihanaa!