Karkkilakko ja painonhallinta

Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen kirjoitukseen. Lukon pakkopurku auttoi ja nyt "rankaisen" teitä jättipitkällä kirjoituksella.

Facebookissa kirjoitin vuodenvaihteessa seinälleni näin:
"Lupaan olla syömättä karkkia ja sipsejä 1.1.2014 lähtien niin monta päivää kun tästä tykätään! Uskallatko sinä lähteä samaan mukaan?"

Laitoin aikarajaksi puoliyön, 1.1. ja siihen mennessä tykkääjiä oli tullut 52. Se tarkoittaa sitä, että seuraavan kerran syön karkkia tai sipsejä 22.2.2014. Tai myöhemmin. Mietin, että laitanko jonkin rangaistuksen itselleni, että jos syönkin, niin mitä siitä seuraa. Tiedän, että kun päätän, en sorru. Sinänsä tämä on miulle hyvin helppoa, koska karkit tai sipsit eivät ole miulle mikään ongelma. Nyt on 6 ja puoli päivää mennyt, eikä kertaakaan ole tullut mieleen popsia kumpiakaan. Ei, vaikka selkäni takana on nytkin aloitettu suklaalevy ja nämä muut herkut.

Vuonna 2002 painoin lähes 80 kg ja se on älyttömästi 160-senttiselle naisihmiselle, joka ei todellakaan voi syyttää painostaan lihaksia. Olin noina aikoina erittäin mielelläni poissa valokuvista, mutta löysin tämän, joka on otettu 18.12.2002.

Olen tästä kirjoittanut joskus aiemminkin, mutta kirjoitan taas. Se on kummallinen asia, miten ihminen ei näe peilistä totuutta, vaan sitä mitä luulee näkevänsä. Vaikka yrittää. Miulle oli aina, koko elämäni kerrottu, että olen lihava. Että näillä geeneillä myö vaan ollaan pulskia. Tältä myö näytettiin:

Siinä on minun lihava äitini, lihava siskoni ja tuo pienin olen lihava minä. Tuo musta on koira. Tietysti se oli leikkiä, huumoria. Mutta mie en ymmärtänyt sitä. Luulin aina olevani lihava. Ja sitten kun lihoin, en nähnyt muutosta, koska olin aina ollut lihava. Opetus nro 1: Jos viljelet ironiaa tai heität löysää huumoria lasten kanssa, pidä huoli, että he ymmärtävät sen olevan huumoria. Miulle ei käynyt pahasti, mutta joku toinen olisi kehittänyt tästä syömishäiriön.

Minut sai havahtumaan sähköpostissa kiertänyt hupijuttu, jossa ystävieni piti kuvailla minua. Yksi kohta oli hoikka/normaali/pullea. Pari laittoi rohkeasti, että pullea. Ja se avasi silmäni. Olen sydämellisen kiitollinen noille henkilöille. Opetus nro 2: Rehellisyys ei ole hyvästä aina, mutta usein se on. Sen voi myös koristella kukkasin ja jättää vastaanottajalle pakotien siltä varalta, ettei tämä ole valmis kohtaamaan totuutta. Hymistely ei auta ketään.

Päätin kertakaikkisesti, täysin, muuttaa elintapani ja menin Painonvartijoihin heti tammikuun alussa. Painoin 78,8 kg kengät jalassa. Kävin ryhmässä koko vuoden 2003. Painoni putosi hyvin hitaasti, mutta miulla ei ollut kiire mihinkään. Olin muuttamassa elämäntapojani ja miulla oli koko loppuikä aikaa laihtua. Pidin kiinni pisteistä, mutta pari kertaa päätin etukäteen, että tietyn juhlan tai reissun aikana en laske pisteitä. JOs se kostautuu painossa, tiedän mistä ne ovat tulleet ja miten ne saa pois. Joulukuussa painoin 58 kg kengät jalassa. Tavoitteeni oli ollut 60 kg, mutta tasapainoiluvaiheessa paino tippuikin vielä kohinalla. Tältä näytin 20.12.2003.

58 kg oli liian vähän, näytin kuivalta ja tuntui, että kolisen. Nuo samat farkun näyttävät nyt täsmälleen samalta meidän 12-vuotiaan esikoisen päällä. Hurjalta tuntuu se, että pituiselleni naiselle normaalipainon rajat ovat 51-65 kg. 51 olisi tooooosi vähän. Pikkuhiljaa tasapainoilin kuuteenkymmeneen kiloon ja asetin rajaksi, että yli 62 kg ei saa mennä. Pyöräytin meidän kuopuksen vuonna 2006 ja selvisin siitäkin ilman hirveitä kilolasteja. Elelin normaalisti, herkuttelinkin, mutta vastapainoksi ymmärsin myös enimmäkseen olla herkuttelematta. Paino hiipi välillä yli 62, mutta pienellä korjausliikkeellä pääsin taas tavoitteeseen. Sitten, stressi ja kiire lisääntyivät ja silloin kun on stressi ja kiire, en kerta kaikkiaan jaksa keskittyä syömiseen. Tai lähinnä ruuan tekemiseen. Silloin tulee syötyä sitä, mitä saa nopeasti. Paino nousi pysyvästi yli 62 ja vaikka se edelleen on tavoitteeni, annoin itselleni joustovaraa: kunhan ei mene yli 65 kg. Joulun jälkeen kävin vaa'alla ja painoin 68,2 kg. Vaatteet puristavat ja voin huonosti. Nyt on tehtävä jotain.
Jouluaattona näytin tältä:

Silloin Painonvartijoissa, kun muutin elämäntapani, vaihdoin pullamössöleivän ruisleipään, juuston ja makkaran kurkkuun ja tomaattiin, vaalean pastan ja riisin tummaan ja murot ja muromyslit vähemmän lihottaviin versioihin. Vaihdoin myös kaikki lihat ja maitotaloustuotteet vähärasvaisempiin versioihin. Kaikki tämä on säilynyt. Edelleen peruselintarvikkeeni on ruisleipä. Reissuilla miulla on sitä laukussa mukana hätävarana, sillä miun on syötävä n. kolmen tunnin välein. Muuten verensokeri humahtaa alas, hikoilen ja tärisen, tulen kiukkuiseksi ja iskee hirvittävä päänsärky. Jos se ehtii tapahtua, syöminen ei korjaa tilannetta ennalleen, vaan minut valtaa järkyttävä väsymys. Siispä syön usein. Karkki tai muu höttö ei auta, vaan on syötävä jotain ihan kunnollista, vaikka sitä ruisleipää.

Painonvartijoissa laskettiin pisteitä. Esimerkiksi 1 ruisleipä = 1 piste. 1 peruna = 1 piste. 2 dl rasvatonta maitoa = 0,5 pistettä. 2 kinkkuleikkelettä = 0,5 pistettä. 1 viipale rasvaista juustoa = 1,5 pistettä. Suurin osa kasviksista on "ilmaisia". Kun ihmisen pitää suositusten mukaan syödä vähintään 0,5 kg kasviksia, juoda 6 dl maitoa (tai syödä juustoa, jogurttia tms.), vähän rasvaakin, proteiinia, kuituja ja hiilareita, niin lopulta ruokavalion laatiminen on aika helppoa. Pisteitä oli painosta riippuen käytössä 18-24 (painavammilla enemmäkin, mutta mie aloitin tuosta 24:stä) ja liikkumalla pisteitä voi saada vähän lisää, muttei määrättömästi. Se, mikä ei ole helppoa, on se kaiken syömisen merkitseminen, se, ettei huijaa itseään pikkuisen isommilla annoksilla ja se, että keksii loputtomasti ruokia kevyillä aineksilla, ettei kyllästy.

Tuo pisteiden opettelu ja niistä kiinni pitäminen toimi miulla. Olen pari kertaa yrittänyt alkaa uudelleen laskea pisteitä, kun on pitänyt saada pari kiloa pois, mutten ole muutamaa viikkoa enempää jaksanut. Yksi syy on se, että paino ei lähde putoamaan. Koska perussyömiseni ei ole kovin paljoa pielessä, ei muutosta tule niin paljoa, että se näkyisi vaa'alla kovinkaan nopeasti. Se turhauttaa, kun kuukauden on täsmällinen ja puurtaa ja vaaka näyttää täsmälleen samaa lukemaa kuin aloittaessa. Sitten, vähemmän stressaamalla saatankin onnistua.

Koska miulla nyt kuitenkin on jonkinlaista kokemusta onnistuneesta painonhallinnasta ja koska minun nähtävästi täytyy itsellenikin muistuttaa näitä periaatteita, että pääsen taas lähemmäs sitä maagista 62 kiloa, niin kirjaanpa nämä tähän. Olen erittäin tietoinen, että nämä eivät sovi kaikille. Opetus nro 3: Älä väitä vastaan ja perustele sillä, ettet pysty noudattamaan juuri tätä ohjetta. Jos olet aikuinen ihminen, vain sinä olet vastuussa omista valinnoistasi. Se ei ole kenenkään muun syy, ei edes geenien, jos et laihdu. Teet jotain väärin ja vain sinä voit muuttaa sen. Jos olet lapsi, syö terveellisesti, mutta älä laihduta.

Tästä tuli vielä mieleen opetus nro 4: Jos viihdyt kropassasi ja pystyt tekemään kaiken mitä haluat (oikeasti, ihan rehellisesti), eikä painosi vaikuta terveyteesi negatiivisesti, älä tuijota numeroita. Jos ihan oikeasti tunnet, että todellinen sinä on vähän kevyempi, tee jotain. Miun kevyempi minä omaa huomattavasti paremman itsetunnon kuin se painavampi. Se heijastuu ihan kaikkeen, sillä kun olen sovussa itseni kanssa, minun ei tarvitse kiroilla maailmalle. Elämäntapojen muutokseen tarvitaan oma halu. Ilman sitä olet tuomittu epäonnistumaan. Älä syytä perimää. Jos olet "syntynyt pullukaksi", sinun täytyy vain tehdä vähän enemmän töitä ja löytää omat tapasi. Se, että joku toinen on "läpipasko" ja voi syödä mitä tahansa lihomatta, ei ole siulta pois, eikä vaikuta siun tilanteeseen mitenkään. Lopeta tekosyiden keksiminen ja ratkaise ongelmat. Kukaan muu ei voi muuttaa elintapojasi puolestasi.

JUO
Juo vettä vähintään 2 litraa päivässä. Alussa saat juosta vessassa jatkuvalla soitolla, mutta elimistö tottuu pian. Vesi täyttää vatsaa, huuhtoo ja yllättävän moni syömisentarve onkin itseasiassa jano. Periaatteessa kalorittomat mehut ja vissyt ajavat saman asian, mutten itse pidä niistä. Sitäpaitsi vesi ei aiheuta happohyökkäystä ja jos litkit kuten mie, aina joka huoneessa puoliksi juotu lasi valmiina, vahingoitat hampaitasi. Ne eivät paina niin paljoa, että niitä kannattaisi uhrata painonpudotukseen. Sitäpaitsi tarvitset niitä seuraavassa kohdassa.

SYÖ KASVIKSIA
Puoli kiloa päivässä on lopulta aika vähän. Laita kurkkua tai miniluumutomaatin puolikkaita leivän päälle (rasvaa ei tarvitse tunkea sinne väliin), kuori välipalalle lanttupala, raasta porkkanaa jauhelihan jatkeeksi ja mehevöittämään makaronilaatikkoa, pilko juureksia kippoon ja mikrota ne vesitilkassa suljetussa astiassa "al denteksi" ruuan kylkeen, nauti kesällä marjoista tuoreena, talvella voit kipata sulatettujen pakastemarjojen päälle vaikka vanilijajogurttia kastikkeeksi. Nopea ja helppo ruoka on kasvispannu: suikaloi kaalia ohueksi, raasta porkkanaa karkeaksi, paista ne teflonpannulla, ei lössöksi, vaan ihanaksi ja rojauta sekaan pussillinen pakastemaissia. Maista, tarvitsetko mausteita. Paistettu porkkana on sellaisenaan taivaallisen hyvää. Inkivääri, curry tai chili sopivat tähän oikein hyvin. Kaupan valmis, sokeriton mehukeitto pelastaa kiireisen välipalan.

VALITSE KEVYEMPI
Lihasta, juustosta ja muista maitotuotteista on olemassa kevyemmät versiot. Ne ovat usein laadukkaampia, lihassa etenkin. Älä hukkaa keveyden tuomaa etua siihen, että söisit enemmän.

OTA PIENEMPI ASTIA
Itseään on helppo huijata. Lastata pikkuisen enemmän, syödä vielä yksi... Yhtä helppoa on huijata itseään toisin päin. Pienemmältä lautaselta syötynä sama määrä ruokaa näyttää enemmältä.

MAISTA MITÄ SYÖT
Älä tee muuta, kun syöt. Maistele koko ajan ja keskity syömiseen. Hyvänolontunne, joka syömisestä tulee, menee huti, jos luet blogeja tai sanomalehteä tai katsot telkkaria samalla. Jos siulla on kulhollinen porkkanoita vieressä, se ei ole niin tarkkaa. Tämä pätee erityisesti herkkuihin. Herkkujakin täytyy syödä, sillä nythän opetellaan sellaisia ruokatapoja, joita voi noudattaa koko elämänsä. Sen sijaan, että ahmisit telkkaria katsoessa suklaalevyn, ota 5 palan patukka. Älä tee samalla mitään muuta. Syö palat yksi kerrallaan, hitaasti, anna suklaan sulaa suuhun ja nauti joka hetkestä. Voi olla, että jo kolmas pala menettää viehätyksensä ja valitset mieluummin ruokaa. Jos ei, syö ne 5 ja ole onnellinen. Yhtä lailla kakkua tai jälkkäriä voi ottaa vain pikkuruisen siivun. Ensimmäinen suupala on se, josta saa nautinnon. Seuraavat ovat jo laimeampia. Mitä harvemmin herkuttelet, sen varmemmin oikeasti nautit herkusta.

MAKEANHIMO
Siihenkin on kevyempiä lääkkeitä kuin suklaa. Ja jos et kertakaikkiaan pysty pitäytymään yhdessä patukassa, jos sille tielle lähdet, niin älä lähde. Pannari rasvattomasta maidosta ja pienellä öljymäärällä, ilman hervotonta sokerimäärää on aika hyvää. Hätävara"karkki" on sellainen, että muussaat banaanin ja sen sekaan tummaa kaakaojauhetta, littaat kelmun väliin ja pakastat ja sitten syöt jäisenä. 1 pallo jäätelöä joskus ei kaada kenenkään painonhallintaa. Kaikenlaista muutakin sitä keksii, kun oikein luovaksi heittäytyy :D

LIIKUNTA
Mie en ole koskaan ollut mikään himoliikkuja. Itseasiassa atooppinen ihoni kutisee järkyttävän paljon, kun hikoilen. Varsinkin pienenä kutisi, nyt ei enää aina. Ruokatavat voi vallan hyvin muuttaa ilman liikunnan lisäämistä, jos se liikunta ei tunnu hyvältä. Itseasiassa, jos syöt väärin, etkä liiku, suosittelen, että muutat ensin ruokatapasi ja sitten vasta lisäät liikunnan, kun syömispuoli on hanskassa. Siksi, että kun alat yhtäkkiä liikkua, siulle tulee nälkä. Miulle kävi niin, että innostuin liikunnasta, kun höllyvä massa ympäriltäni väheni. Opettelin jopa juoksemaan, mitä en toooodellakaan kuvitellut tekeväni koskaan. Tarvitsen edelleen juoksulenkille viihdykettä - musiikkia tai äänikirjan - mutta silloin tällöin käyn. Varsinkin silloin, kun FolkJam on tauolla, sillä en jaksaisi millään mennä vetämään energistä tuntia, jos olisin muutaman viikon vain löhöillyt. Aiemmin kävin zumbassa, mutta koska harrastuksia vaan on liikaa, niin en käy enää. Kävin myös kuntosalilla parin vuoden ajan, mutta se lopahti, kun vakkarisalini meni remonttiin, enkä ole saanut itseäni raahattua sinne enää. Pitäisi, sillä hartiani ja käteni kaipaavat jumppaa. Pari vuotta myös sauvakävelin ahkerasti. Ja nyt pari vuotta olen FolkJammannut. Painonhallinnan kannalta liikunta ei ole välttämätöntä, mutta muun terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on. Mutta jos liikunta on ikävää, niin hoitele ensin se ruokapuoli ja ota liikunnasta sitten seuraava projekti. Ja hei, jos välineurheilu saa siut liikkeelle, go for it :D Miulla on tällaiset halpamaan led-kengännauhat juoksulenkkareissa!

TERVEYSTUOTTEET JA -VÄITTEET
Maailma on pullollaan ruokavalioita, väitteitä, tutkimuksia, terveystuotteita. Ja ne kaikki ovat ristiriidassa keskenään. Valitse oma tiesi, sovella sitä itsellesi sopivaksi ja noudata sitä. Painosi kannalta on ihan sama, vedätkö voita vai kasviöljyä. Terveytesi kannalta ei. Terveellinen ei aina tarkoita vähäkalorista. Pähkinöissä on "hyvää rasvaa". Juu, mutta se on rasvaa. Se lihottaa. Sitä tarvitaan, mutta hyvin vähän. Jos haluat pudottaa painoa, laita leivälle kurkkua ja paista ruoka teflonpannussa tai uunissa ilman rasvaa. Toisaalta, vähäkalorinen voi hyvinkin olla epäterveellinen, kuten vaikka makeutusaineiden suuri käyttö.

TUPUTTAJAT
"Kyllä sie nyt voit ottaa toisen palan kakkua!" En voi. En tiedä, onko se vain karjalainen piirre, mutta pöydän antimia tuputetaan ja siitä loukkaannutaan, jos "ei köyhän talon antimet kelpaa rikkaan talon kakaralle". Jos mie olen tehnyt itselleni tavoitteen ja konstin sen saavuttamiseksi ja haluan nyt valita, että syön makoisan lounaan sen sijaan, että söisin kermakakkua, josta en edes pidä, niin miksi olen pahantekijä?  Opetus nro 5: Jos ystäväsi näyttää anorektiselta ja työntelee lautasella kurkunpalaa tai käy oksentamassa ruuan päälle, sinun kuuluu puuttua. Jos ystäväsi osoittaa luonteenlujuutta ottamalla vain pienen palan herkkua, voit olla onnellinen hänen puolestaan.

HUKKAAN HEITTÄMINEN
Jos tarjolla on vielä puolikas annos, joka menee kompostiin, jos et syö sitä, onko se huonompi asia, että se menee kompostiin, kuin se, että syöt sen vaikkei ole nälkä, otat takapakkia painonhallinnassasi ja mahdollisesti myös olet täynnä ja huonovointinen? Älä leivo itse, jollei ole juhlat, sillä et voi leipoa yhtä pullaa tai yhtä kakkupalaa. Jos joudut syömään 16 kevyttä pullaa, olet aika paljon enemmän tappiolla kuin jos olisit ostanut ja syönyt yhden voisilmäpullan leipomosta. Tai jos leivot, laita ne pakkaseen ja tee itsellesi taulukko, milloin saat sulattaa yhden.

KAAPPIEN PERUKAT
Älä säilytä kotona herkkuja tai epäterveellisiä ruokia, jos et ole satavarma, ettet sorru. Ei tarvitse olla vierasvaraa - tai vieraille voi vallan hyvin tarjota leipää. Mie itseasiassa toivonkin, että kun menen vieraisille, varsinkin pidemmäksi aikaa, että pöydässä olisi mieluummin leipää kuin pullaa, sillä miulla tulee ongelma verensokerini kanssa ja tuntuu melko tylyltä kaivaa omat ruisleivät laukusta... Tosin olen tehnyt sitäkin :D Meidän vieraamme tietävät, että meiltä saa kahvia tai teetä, leipää tai ruokaa, ei muuta, ellei tuo tullessaan tai ellei ole juhlat.

NÄLKÄ
Syö nälkään, mutta ennenkuin se kasvaa liian isoksi. Siis heti. Tai kellon mukaan, kuten mie, sillä miulla ei läheskään aina tule nälkää, tulee suoraan se kamala olo. Syö hitaasti, maistellen koko ajan, silloin ruoka ehtii vatsaan. Lopeta syöminen silloin, kun sinulla on hyvä olo, nälkä on poissa. Olo on paljon kevyempi ja energisempi kuin täyteen tupattuna. Meidät on opetettu syömään lautanen tyhjäksi, mutta hei, olet aikuinen ihminen, saat jättää! Jos perheessä on lapsia, joilla on lautasentyhjennyssääntö, mieti, onko se hyvä sääntö ja jos on, niin pohjatkaa se siihen, että otetaan vaikka kymmenen pikkuriikkistä annosta, muttei syödä liikaa. Yksi miun painonhallinnan käynnistäneitä asioita oli se, etten halunnut siirtää kotoa opittuja huonoja ruokatapoja omille lapsilleni. Voit täydentää aterian nautinnon vaikkapa kahvi- tai teekupposella.

TAKAPAKIT
Niitä tulee. Mutta hei, se ei haittaa! Jos olet muuttamassa ruokatapojasi loppuelämäksesi, ei ole kiire mihinkään. Voit huoletta herkutella juhlapäivänä ja palata ruotuun seuraavana. Paino heittelee mm. kuukautiskierron mukaan jopa useita kiloja. Jos ramppaat vaa'alla joka päivä (tai joka viikko), painat takuulla joskus vähän enemmän kuin edellisenä päivänä. Se ei haittaa. Ota myös mittanauha avuksi, sillä varsinkin jos innostut liikunnasta, vyötärö voi kaveta, vaikkei vaa'alla tapahtuisi mitään, sillä lihas on painavampaa kuin läski. Lihas myös kuluttaa energiaa, läski on sitä, joten se kannattaa pitää mielessä, kun miettii, lähtisikö jumpalle.


No niin. Lupasin siis sen 52 päivää ilman karkkia ja sipsiä. Huomaan, että olen sen vuoksi myös oikaissut vähän muuta syömistäni. Toivottavasti se jatkuu. Paitsi että toissailtana tein pannaria, vaikka teen kotona herkkuja tooooosi harvoin. Laitoin hyvin vähän sokeria ja öljyä ja söin kaksi palaa, hyvällä mielellä.