torstai 23. tammikuuta 2014

10 kysymystä

Susannan työhuoneen Susanna haastoi miut vastaamaan näihin kymmeneen kysymykseen.

1. Mikä on sisustustyylisi?
Jaa-a. Sekava? Kun teimme iiiiiison remontin, joka valmistui (joo joo, listoja puuttuu ja terassikin vielä odottaa viime silausta ja autokatoskin nousi vasta viime kesänä...) syksyllä 2006, olin kurkkuani myöten täynnä ahtautta, pursuilevia nurkkia, repeilleitä tapetteja ja rumia muovimattoja. Ensimmäistä kertaa oikeasti sisustimme, emmekä vain yrittäneet saada eri puolilta haalittuja huonekaluja sopimaan toisiinsa - huonolla menestyksellä. Runsauden jälkeen kaipasin tyhjiä pintoja ja siisteyttä. Kun esikoinen toi askartelun kotiin, toivoin voivani kätkeä sen kaappiin. Onneksi sain aika pian tuon kiintiön täytettyä ja sisustus on muotoutunut rennon kotoisaksi. Lasten piirrustukset ja askartelut ja kammottavat lempiesineet kuuluvat siihen. Lattioilla ja sohvalla lojuvat ryönäkasat eivät, mutta ovat arkipäivää. Ajattelin ensin, etten voi ottaa täältä kaaoksesta kuvia. Ja sitten ajattelin, että mitäs sitten. Tältä meillä näyttää, en ole siitä ylpeä, mutten juuri nyt jaksa tehdä sille mitään.


Kirjastohässäkkä on miun näköinen. Unelmissani tuo senkin päällinen olisi siisti ja siinä olisi vain joitain kivoja esineitä tai vaikka kaunis kulhoni, mutta todellisuus on toinen. Ruokapöydällä notkuu vakituisesti kolme läppäriä, kuopuksen askartelut ja yleensä myös unohtuneet astiat, sekä miun toimistopapereita, jotka lainehtivat pitkin ja poikin. Noita entiseen ulkoseinään tehtyjä aukkoja rakastan ja kiukuttelen muuten kaaoksen vallassa olevassa kämpässä, jos joku laittaa tuonne aukkoon jotain ylimääräistä. Jos muuten satuit bongaamaan 2 mariskoolia kuvista, kerron selitykseksi, että molemmat ovat lahjoja. Olen julkisesti kertonut inhoavani mariskooleja sen vuoksi, että jossain vaiheessa "jokaisessa arvonsa tuntevassa avotakkakodissa on oltava rivi mariskooleja". Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista ja molemmat ovat löytäneet paikkansa.

Pidän reippaista väreistä yhdistettynä hillitympään. Kirjasto-ruokahuone on kalustettu ruskeaksi petsatuilla huonekaluilla ja sen seinät ovat oranssinkirjavat. Olohuonetta hallitsee 7 metriä kulmasohvaa. Sen lisäksi siellä on vain tv-tasona toimivat Ikean laatikostot ja pari säilytysrahia. Ja Ikea-hyllyjä seinillä. Lompakkoni ei seurustele tyylitajuni kanssa ja lompakko määrää.

Makuuhuone on konstailemattoman punainen. Bordellitunnelman karistamiseksi leveät katto- ja lattialistat ovat valkeat, samoin katto, "verholaudat", vaatekaapit, yövalot ja peilin kehykset. Keittiö on ahdas, epäkäytännöllinen p***läpi, jota on aina tarpeesta pikkuisen muutettu, muttei tehty viisaasti uusiksi ollenkaan. Kun lakkaamme köyhtymästä, remontoimme sen. Olohuonekin on haaveissani siisti, käytännössä lähinnä kuopuksen vaateröykkiöt ja vireillä olevat leikit ja askarteluhommat valtaavat sen. Imuri lojuu toiveikkaasti lattialla. Kuopuksella on toki omakin huone, se pitää aina olla siisti, ennenkuin pääsee kavereille... Jotenkin sotkut kantautuvat sitten huoneen ulkopuolelle. Ai joo, pokaalit hyllyllä eivät ihan vastaa sisustusmakuani, mutta ne ovat lasten osittain omistamien (aiemmin siis) ravihevosten pystejä, joten onhan niiden annettava olla.

Nyt minua jo naurattaa, sillä Susanna vastasi näihin kysymyksiin parilla lauseella, mie puheripulinen olen saanut jo kokonaisen postauksen verran tavaraa yhteen vastaukseen. Sitäpaitsi eihän noin pitkiä kuvatekstejä voi olla. Eihän?

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?
Riippuu, missä mielessä tätä ajattelee... Ajatuksellisesti kirjastoon. Taloudellisesti, hassua kyllä, meidän "poikien vessassa" on suhteessa talon kalleimmat kalusteet. "Poikien vessa" siitä on tullut siksi, että perheen ainoa "poika", siis mieheni käyttää sitä. En tiedä, miksi siinä on käynyt niin. Koska esikoisen huone on tuon vessan vieressä, hänkin on siirtynyt käyttämään sitä enemmän. Tyttöjen vessa on olkkarin ja meidän muiden makkareiden vieressä ja sen vuoksi me muut käytämme sitä enemmän. Siitä en ottanut kuvia, se on läjätty mahdollisimman halvoista tarpeista ja hitusen huitaisemalla. 

Jotenkin riehaannuimme tämän vessan kalusteita ostaessa ja tulimme hankkineeksi talon suhteessa kalleimmat kalusteet. Harmaa-valkoisen piristykseksi halusin vaalenpunaisen lattian, mutta siihen aikaan vaaleanpunaisia lattialaattoja ei kertakaikkiaan saanut. Siksi se on tuollainen epämääräisen possunpunainen. Sopii "kovin hyvin" poikain vessaan? Tuossa vessassa on myös kurasyöppö, jota ei voi käyttää, koska sen yläpuolella oskarinoksassa roikkuu vaatekaapillinen moottoripyöräilyvehkeitä...

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Koska Susannan vastaus johdattaa ajatukseni siihen suuntaan, niin lasten tai miehen mahdollisen sairauden tms. hoitoon. Jos moisia kurjuuksia ei laskettaisi, niin mieheni ilostuttamiseen, sillä hän ansaitsee sen ja olen hänelle paljosta velkaa.

4. Mihin käytät paljon rahaa?
No ei miulla ole paljoa rahaa, joten en oikeastaan mihinkään. Eniten sitä menee elämiseen ja syömiseen. Sen lisäksi käyttänen suhteessa aika paljon hyväntekeväisyyteen ja jumppavaatteisiin - jotka kyllä ostan lähes aina tuntuvilla alennuksilla.



5. Mistä onnesta unelmoit?
Koska miulla on asiat hurjan hyvin, en paljosta unelmoi. Tai unelmoin siitä, että meidän elämämme jatkuu yhtä hyvänä, kuin se nyt on. No, täytyy tunnustaa, että unelmoin myös siitä, että hankkisin sen verran paremmin, että mieheni voisi nauttia omista rahoistaan, eikä kaikki menisi meidän elättämiseemme. Se on työn alla. Unelmoimisesta ei voi puhua siinä kohtaa, mutta tiukasti toivon, että eräs läheinen voittaa sairautensa lopullisesti.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Ehdottomasti se, että jollekin perheenjäsenelle tapahtuisi jotain pahaa, lopullista.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Sellaisissa, jotka koskevat myös muita ihmisiä: lupaamissani yhdistysten hommissa, aikataulujen pitämisessä, sääntöjen noudattamisessa, ärsyttävyyteen asti. 



8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Hmm... Miut saa kyllä suututtaa ihan perusteellisesti, etten voisi antaa anteeksi. Miun on helppo antaa anteeksi typerät möläytykset, sillä syyllistyn niihin itsekin. Oleellista lienee se, että teko on tahaton ja tekijä osoittaa olevansa pahoillaan.

9. Mikä on naisen paras ominaisuus?
Taas mietin, miltä kannalta tähän vastaisin. Tämä on yllättävän vaikea kysymys. Tuntemillani naisilla on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta ne ovat eri naisilla erilaisia. Sitäpaitsi ihmisten ominaisuudet tukevat toisiaan, miten voi valita yhden? Ylipäänsä ihmisissä on hyvä ominaisuus se, että he seisovat tukevasti omilla jaloillaan ja tukevat tarvittaessa toisiaan. Sanon siis, että mikä kenenkin. Eipä niputeta!

10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
Ks. kohta 9. Ja lisäyksenä, että miun miehen paras ominaisuus on se, että hän pitää miut aisoissa :D

Tässä kuuluu tietysti haastaa joku. No haastetaan:


6 kommenttia:

  1. Soja, ihan hulvaton postaus. Onko se flunssan ansiota? :D

    Kivaa, että päästit meidät kotiisi, minäkin rakastan noita aukkoja teidän seinässä! Miksi siinä on ollut ulkoseinä ennen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, saatan olla ihan sekaisin ja häpeissäni poistaa tämän huomenna :D Myö laajennettiin tätä mökkiä kahden huoneen verran siinä Suuressa Remontissa, siksi se on vanha ulkoseinä. Ja sain viimeiseen asti taistella noiden aukkojen puolesta, pitivät minua höyrähtäneenä :P

      Poista
  2. Oujee kiitos haasteesta ja apua :D

    VastaaPoista
  3. En huomannut tätä aiemmin! Mutta nyt haaste on otettu vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan :)

      Poista

Kommentti! Ihanaa!