Kansallispukuapteekki - Folkdräktsapotek
Yhteistä Folklandia-risteilyille on ollut huikea tunnelma. Kaikki 3000 matkustajaa ja koko henkilökunta ovat kuin yhtä suurta perhettä, kukaan ei rähise eikä örvellä, kaikki pitävät huolta toisistaan, joka paikka soi ja tanssii. Monelta osin tänä vuonna oli sama meininki. Paitsi.
Viime vuoden Folklandian jälkeen Silja Europa (nykyisin Tallink Europa) vaihtoi reittiä Turku-Tukholma-väliltä Helsinki-Tallinna-välille. Samalla vaihtui henkilökunta. Folklandia oli järjestetty jo 18 kertaa Europalla, joten se järkevistä syistä se seurasi laivan mukana. Reittimuutoksessa on monta hyvää puolta: Monien on helpompi mennä Helsinkiin kuin Turkuun, merellä ollaan vain pari tuntia ja loppu satamassa, missä ei keinuta ja se huomattavasti helpottaa tanssimista. Matkan kohteella sinänsä ei ole merkitystä, sillä Folklandialta ei pääse maihin. Aiemmalla reitillä henkilökunta kilpaili siitä, kuka pääsee Folklandialle töihin. Eipä tainnut tämä henkilökunta kilpailla. Palvelun taso on romahtanut surkeaksi, henkilökunnalta ei edes tee mieli kysyä mitään. Vaikka mie olen mukana taustajärjestäjän leivissä, miun ei tarvitse olla suoraan yhteyksissä henkilökuntaan järjestelyjen merkeissä. Onneksi. En tiedä, miten yleiset järjestelyt sujuivat, mutta uskallan epäillä, että eivät niin jouhevasti kuin aiemmin. No, laivahan on taustajärjestäjille tuttu, että luultavasti selviäisivät loistavasti ilman laivan henkilökuntaakin. Vaan annetaanpa heille mahdollisuus. Ehkäpä, kun oppivat millainen risteily on kyseessä, tämäkin henkilökunta lämpenee meille ja löytää ilon. Tai jos ei, niin ehdottaisin tätä niin muodikasta työkiertoa: aina Folklandian ajaksi se vanha henkilökunta työkiertoon Europalle :D
Suur-Iin hameessa selin kansallispukukonsultti Taina Kangas
Silti meillä oli hauskaa! Mie olen aina ollut Folklandialla Kansallispukuhommissa, aiemmin Kansallispukuneuvoston ja nyttemmin Kansallispukukeskuksen porukassa. Tällä kertaa meitä oli viisi ja työvuorot menivät mukavasti niin, että miulla oli vain 1,5 tuntia töitä ja lopun ajan sain viilettää kuten halusin. Eikä se työkään siellä nyt varsinaisesti työltä maistu. Porukka on ihanasti jo oppinut, että siellä me olemme, Kansallispukuapteekissa resepteinemme ja hoito-ohjeinemme. Vuoden teema on polkka ja se johti katseemme jalkoihin. Paneuduimme kansallispukujen sukkiin ja kenkiin ja se kirvoittikin mukavasti keskustelua, kysymyksiä ja ajatuksia. Viime vuoden tapaan apteekissa sai myös tehdä itselleen kansallispukuaiheisen pinssin.
Työhommien lisäksi ehdin nauttia monista konserteista ja nähdä ystäviä. Jotenkin hassusti kyllä tänä vuonna näin vähemmän tuttuja kuin yleensä, vaikka tiesin heidän laivalla olevan. Ehkä viiletin enemmän ja hengailin vähemmän. Myös rakas vakkarini keskiyön katrilli jäi tanssimatta. Ensinnäkin vakkariparini, jota näin aina katrillin ajan kerran vuodessa, ei joko ollut laivalla tai sitten en yhyttänyt häntä. Toiseksi Puhdin Balladi paskasta karmasta painoi päälle. Olimme kyllä T:n kanssa ihan kuviossa valmiina, mutta kun Savilammen Antti ei saanut katrillia käyntiin varttiin, olimme pakotetut poistumaan jonottamaan Teatteri Europaan. Se kannatti: Balladi paskasta karmasta oli hyvä. Se oli väkevä, alkuvoimainen ja rohkea. Se oli ajoittain myös niin rohkea tai poikkitaiteellinen tai mitä vaan, että ylitti miun käsityskykyni, mutta ne hetket olivat lyhyitä ja sain taas nopeasti juonesta kiinni. Valitettavasti päällimmäiseksi esityksestä jäi mieleen se, että joku henkilökuntaan kuuluva mies lompsi kesken esityksen koko lavan poikki. Jos se kuului esitykseen, en tajunnut sitä. Mie koin sen korkeimmaksi osoitukseksi sen henkilökunnan ylimielisestä asenteesta meitä kohtaan. Onneksi muutakin jäi mieleen ja kyllä suosittelen, jos kohdalle osuu - tai lähtemään kauempaakin katsomaan Puhtia. Ja innoitukseksi voit käydä katsomassa Sipiläs-musiikkivideon.
Puhdin jälkeen (n. 1.30) vetäydyin kauneusunille, joilta kello herätti miut kasilta. Aamupalalle (yök niitä kurjia sämpylöitä) ja äkkiä Ocean Clubille katsomaan upeita tanssisesityksiä.
Osallistumaankin pääsin, FolkJamiin, jonka yksi homman kehittäjistä ja levittäjistä, Petri Kauppinen, isännöi. Aijaijai, miten oli mukavata!
Ison Tanhuujien Tosi isot
Hilipakka
Hilipakka
Tikki
Kurpposet
Jutarinki
Infernaalinen polkkaperformanssi ála Lempi, Impi ja Kuolio
Impi ja Lempi Home ovat perinnetohtoreita ja olivat löytäneet Kuolion kumppanikseen performanssiin.
Tikkuristin SM-kisat! Haluaisin laittaa finaalista videon, mutta se lienee tähän suoraan laitettavaksi liian iso, enkä osaa sitä vielä youtubeen tai vastaavaan laittaa. Opettelen ja laitan sitten :) Mestaruus meni Anni Kuittiselle Joensuuhun.
Muoks. HAH! EHKÄ OSASIN! TÄÄLLÄ VIDEO!
Muoks. HAH! EHKÄ OSASIN! TÄÄLLÄ VIDEO!
Läheskään kaikesta upeudesta ei ole kuvia siitä yksinkertaisesta syystä, että lumoutuneena ei muista, ehdi tai halua kaivaa kameraa esille. Ensi vuonna mennään taas! Jos haluat mukaan, voit tsekata, onko lippuja vielä. Jos ei, niin peruutuspaikkoja kannattaa kytätä ihan loppumetreille asti vaikka täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti! Ihanaa!