keskiviikko 21. elokuuta 2013

Asiaa!

Huomaan, että blogi on viime aikoina ollut täynnä kaikkea asian vierestä, muttei lainkaan sitä mitä pitää, eli sukkulalla ja neulalla luotua. Se on oikeasti sitä, mistä tahtoisin kertoa.

Syy tähän on se, että teen Jääsken naisen kansallispuvun mallipukuja. Jääsken kansallispukua siis tarkistetaan parhaillaan vastaamaan esikuviaan. Ja mallipuku on se eka puku, joka valmistetaan valittujen esikuvien pohjalta. Itse asiassa teen kahta mallipukua, sillä A-puku jää Suomen kansallispukukeskuksen haltuun "piiloon" ja B-puku sitten tilaajayhteisölle, joka tässä tapauksessa on Jääski-seura. A-pukua saattaa nähdä silloin tällöin näyttelyissä, mutta sitä ei ole tehty käytettäväksi. B-puvun käytöstä päättää omistaja, useimmiten sitä käytetään markkinointitarkoituksiin.

Aina välillä A-puvun tarkoitus herättää keskustelua. Miksi tehdään isolla rahalla kansallispuku piiloon varastoon? Siksi, että museoon talletetut esineet ovat vanhoja (yllätyitkö?) ja usein huonokuntoisiakin. Museon tehtävä on säilyttää (maailman tappiin...) ja esineet kärsivät esilleotoista. Mallipuku on olemassa sitä varten, että kun langat ja kankaat muuttuvat, mallipukuun verrataan uusia, eikä esikuvia tarvitse ottaa esille. Siitä, miten hyvä tämä systeemi on, saa olla mitä mieltä vain, mutta näin se nyt menee.

Käytännössähän mallipuvussakin joudutaan tekemään kompromisseja. Otanpa esimerkin: meneillään olevassa työssä on sarkaviitan esikuvan kirjailussa käytetty tiheäkierteistä, mutta kuohkeaa lankaa. Sopivan paksuista ja oikean väristä, kirjonnan kestävää lankaa varmasti löytyy maailmasta, mutta sen etsimiseen ei voi käyttää loputtomasti aikaa. Ja samalla langan pitäisi olla sellaista, että sitä vielä jatkossakin puvun tekijät saavat jostain. Tähän löysin langan Norjasta. Lanka ei ole täydellisen samanlaista, mutta riittävän lähellä. "Riittävän" määrittelee puvulle nimetty asiantuntija. Sitten, kun tuo lanka katoaa maailmasta ja on aika etsiä uusi, otetaan huomioon se, millainen esikuvan lanka on ja pyritään sitä kohti, eikä ainakaan siitä pois päin.

Miksi en ole kirjoittanut työn teosta? Miksei tässä ole puvusta kuvia?
Jääski-seura maksaa ison rahan tarkistusprojektista ja heillä on oikeus Suureen Julkistukseen sitten aikanaan, kun puku on valmis. Olisi vähän epäreilua, jos esittelisin puvun vaihe vaiheelta jo nyt. Otan kyllä kuvia tässä työn edetessä ja saatan hyvin esitellä ne sitten, kun puku on julkistettu.

Voin kertoa kuitenkin sen verran, että olen tehnyt jo A-puvun paidan ja B-puvun paita on tekeillä.
Paidan pääntien kirjonta on hentoinen ja pieni, hiiren hipsutus.
Molemmat sarkaviitat ovat valmiina (mie kudoin sarat) ja A-puvun liivi. Liivissä on hauska juttu, odottakaas vaan, kun näette sen :D
Tuula Pärnäsen kutoma kaunis kostulikangas odottaa rullalla pajalla ja A-kostulin pääntiekaitaleen kirjonta on hyvässä vauhdissa. Hunnusta on sidottu 2 kokeilua ja sykerön malli selvitelty. Tuula on kutonut myös liivikankaan ja tulee kutomaan vielä essukankaat ja hamekankaat - pukuun tulee 2 essua ja 2 hametta. Marjo Vainio on neulonut kokonaan kudottuun essuun helmapitsin. Annikka Eilola nyplää nyytinkiessun nyytingit. Taina Kangas tekee ohjeet ja kaavat. Paljinsolki löytyy Kulta-Sepon mallistosta. Asiantuntijana toimii Leena Holst.


Mie menen nyt sohvalle, laitan Katja Ketun Kätilö -äänikirjan soimaan ja jatkan katesaumojen ompelua. Niitä riittää, metritolkulla.

P.S. Edellinen Jääsken kansallispuku, jonka tein, oli tämä :) Siinä oli omat haasteensa ja tuossa vaiheessa alushame olisi ollut hyvä juttu. (Ei tarvitse pelätä, että noin yleensä kertoisin asiakkaistani kenellekään. Tässä tapauksessa asiakas kertoi itse.)

2. P.S. Muistakaas arvonta :)

8 kommenttia:

  1. Tämä postaus oli tosi mielenkiintoinen tällaisen kansallispuvuista mitään tajuamattomalle ihmiselle. Minusta on äärimmäisen järkevää, että puvusta tehdään toinen kappale museoon jemmaan.

    Minun pitäisi nyt mennä saumuroimaan riepuja. Saumuri pitää niin kovaa metakkaa, että keskeneräinen äänikirja "Enon opetukset" joutuu odottelemaan.

    Ja aaargh, kun ei Marja-Siskoa sitten huolittukaan Imatralle takaisin. Joissain asioissa kotiseuturakkauteni on niin kovasti koetuksella. Kiukku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni Marja-Siskoon liittyvä asia saa miut kiukustumaan. Jouduin jopa kieltämään sen puheenaiheena kurssillani ja se on jo jotain! Ihmiset osaavat olla kovin valikoivasti hurskaita.

      Enon opetukset? Onko hyvä? Mie kävin tutustumassa Vuoksenniskan kirjaston äänikirjavalikoimaan. Pieneksi kirjastoksi oikein hyvä. Uhkaavat sulkea sen taas, niin olen alkanut rampata siellä tyttöjen kanssa. Sie et ole vieläkään hommannut sitä äänikirjasovellusta puhelimeen!

      Poista
    2. Aika ihana olet, että olet pannut stopin hölmöille puheille. Kun opiskelin nukkemuotoilua tusinan keski-ikäisen naisen joukossa, lähdin iltaisin koululta itku silmissä monet kerrat, kun tädit alkoivat tilittää, miten törkeää sekin on jos miehet pussaa toisiaan julkkisella paikalla. Tavallisen suomalaisen naisen rasistisuus ja homofobisuus ja kaikensorttinen ahdasmielisyys yllätti minut täysin.

      Enon opetukset on hyvin hauska. Ei sillä lailla hahhaahauska, vaan sellainen, että panee hymyilemään. Olen kuunnellut ekan levyn, kaksi jäljellä.

      En tiennyt, että Niskan kirjasto on lopetusuhan alla. Minäkin tykkään käydä siellä, mutta sen aukioloajat ovat niin oudot, että harvoin osun ovelle silloin, kun siitä pääsee sisään.

      Poista
    3. No ne aukioloajat ovat hämärät, mutta yritän nyt kovasti osua niihin.
      Mie silloin Marja-Sisko kohun ollessa pahimmillaan mietin kovasti sitä, mistä se vanhempien naisten järkähtämätön kammo kaikkea normeista poikkeavaa kohtaan kumpuaa. Ihan järkevät ja empatiakykyiset ihmiset eivät näe mitään lieventäviä asianhaaroja, kun kyse on jotenkin valtavirrasta poikkeavaan sukupuolisuuteen liittyvistä asioista. Sen on pakko olla jonkín suuren, koko ikäluokkaa koskevan trauman syytä. Oli siellä onneksi niitäkin, jotka joko viisaasti vaikenivat tai katsoivat olevansa vääriä ihmisiä tuomitsemaan ketään. Mutta kuten aina, kiihkeimmät ovat kovaäänisimpiä.
      No, intouduinpa taas tästä.

      Poista
  2. Minä kanssa "valaistuin", enpä ole näihin kyllä yhtään perehtynytkään, mutta on mielenkiintoista.
    Katesaumat ompelet käsin, tulee niin kaunista jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miun täytyykin näistä enemmän kirjoitella. Se aina unohtuu, ettei suurin osa meidän työstämme näy ulospäin.
      Mie ompelen kaiken kansallispuvuissa käsin :)

      Poista
  3. Olipa mukava lukea Jääsken puvun tarkistamisesta! Taidan jättää puvusta haaveilemisen julkaisun jälkeiseen aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä toki haaveilua lopeta! Jos kaikki menee kuten pitää ja kuten olen ymmärtänyt, niin tähän aikaan ensi vuonna tarkistettu puku on maailmassa.

      Poista

Kommentti! Ihanaa!